Etsi sivustolta

SimplyFlying.com sivusto on julkaissut englannin kielisen artikkelin aiheesta, josta käännösohjelman avulla käännettynä pääpointit ovat: "Project Connect -ohjelmassa A350 vaatii vain yhden ohjaajan ohjaamossa matkalentokorkeudessa lennon aikana. Tämä vähentäisi kaukolennoille tarvittavien lentäjien lukumäärää kolmesta neljään vain kahteen vuorotellen lepoaikoja. Jos hanke onnistuu, projekti merkitsisi lentoyhtiöille valtavia säästöjä miehistön kustannuksissa ." "Vaikka Cathay on vahvistanut roolinsa projektissa, se on tehnyt selväksi, ettei sen käyttöönotosta ole vahvistusta tulevaisuudessa ja turvallisuus on edelleen ensisijainen tavoite." "Kahden miehistön käsitteen haastaminen ohjaamossa ei ole helppoa matkustajille, turvavalvojille ja työtä tekeville lentäjille. Itse asiassa projekti on täynnä epävarmuustekijöitä ja turvallisuuskysymyksiä, joista mikä tahansa voi ajaa sen ulos kiitotieltä. Airbus ja siihen osallistuvat lentoyhtiöt jatkavat kuitenkin muutoksia, jotka ovat tarpeen tämän toteuttamiseksi." "Sääntelyviranomaiset ovat miettineet yhden ohjaajan A350-järjestelmän mahdollisia vaatimuksia. Euroopan unionin lentoturvallisuusvirasto (EASA) on todennut, että tällaiset hankkeet edellyttävät reaaliaikaista valvontaa ainoan ohjaajan elinvoimaisuudesta ja valppaudesta. Jos on hätätilanne tai toimintakyvytön ohjaaja, toisen ohjaajan pitäisi pystyä saapumaan muutamassa minuutissa." "Ammattiyhdistykset ovat huolissaan. Sen lisäksi, että tämä aiheuttaisi joukkoirtisanomisia, niin tällainen ohjelma nostaa esiin liikaa turvallisuuskysymyksiä. Kahden vuonna 2019 tapahtuneen 737 MAX-onnettomuuden valossa sekä kustannusten leikkaaminen että lisääntynyt automaatio ovat tulleet valokeilaan turvallisuuteen kohdistuvien vaikutustensa vuoksi. Kaikki sertifioinnit edellyttävät myös Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) hyväksyntää. Airbus on kuitenkin varma, että sen uudet lentovaroitusominaisuudet, kuten hätälasku (joka voi nopeasti vähentää korkeutta ilman ohjaajan panosta), voivat voittaa säätimen epäilyt ja pelot." Lähde (englanniksi): https://simpleflying.com/cathay-pacific-single-pilot-a350-flights/?utm_term=Autofeed&utm_medium=Social&utm_content=echo&utm_source=Facebook#Echobox=1623862843

Kävin helmikuussa viettämässä pitkän viikonlopun Uuden Seelannin eteläsaarella Christchurchissa kuvaamassa koneita ja koluamassa läpi paikalliset ilmailumuseot. Liput ostin Cathay Pacificilta ja sen myötä sain nautiskella myös matkalla oneworld emerald kortin tuomista eduista. Näistä parhina tietysti Cathayn ensimäisen luokan lounget Hong Kongissa. Reitti kulki mennen tullen Lontoon kautta. Menomatkalla Lontoosta Hong Kongiin CX:n tripla oli vanhalla mukavalla 3-3-3 sisustuksella, mutta takaisin tullessa pääsin/jouduin tutustumaan yhtiön uuteen 3-4-3 triplaseiska sisustukseen. Lennot lennettiin näillä vehkeillä: HEL-LHR Finnair Airbus A319-112 OH-LVL LHR-HKG Cathay Pacific Boeing 777-367(ER) B-KQL HKG-CHC Cathay pacific Airbus A350-941 B-LRS CHC-HKG Cathay Pacific Airbus A350-941 B-LRR HKG-LHR Cathay Pacific Boeing 777-367(ER) B-KQU LHR-HEL Finnair A321-231(WL) OH-LZP Lentoonlähtö Helsingistä vähän harvinaisemmin nousuihin käytetyltä kiitotieltä 15. Pakollinen pullo Jossua. Ja pari tuntia lentoonlähdön jälkeen laskuun Heathrowlle. Polish Airlines Boeing 737-8 MAX SP-LVD "Proud of Poland's Independence" erikoismaalauksessa. Cathay Pacificilla on neljästä viiteen lentoa päivässä Heathrowlta Hong Kongiin. Tässä Cathay Pacific Boeing 777-367(ER) B-KQZ tekee lähtöä 12 tunnin lennolle itään. American Airlines Boeing 777-323(ER) N731AN lähdössä New York Kennedylle lentona AA107. Minulla oli kuitenkin aikaa vielä ennen seuraavaa cathayn HKG lentoa ja käväisin AA:n ykkösen loungessa juomassa shampanjan ja keräämässä pussillisen irtokarkkeja mukaan. Kuvia en sieltä tullut ottaneeksi. AA:lta siirryin kuvanssa olevaan BA:n ykköseen juomaan yhden drinkin. Ja kun alkoi jo hiukoa, niin suuntasin mieliloungeeni Heathrowlla, joka on Cathayn ensimmäisen luokan odotustila terminaalissa kolme. Alkuun Korealaiseen tyyliin tehty pulled pork sämpylä ja sen jälkeen pala lohta. Herraskaisen elämän jälkeen oli taas hyvä nöyrtyä ja palata arkeen turistiluokan tuolilla maisemia ihmetellen. Lentoonlähdön jälkeen olikin vuorossa turistiluokan tarjoilu. Skippasin baarin ja otin vain kuplavettä pähkinöiden kanssa. Ruoaksi valitsin jotain nautaa. Ihan jees, mutta ei parhainta Cathayta. Onneksi jälkkäriksi tulee edelleen konseptin mukaan jätskiä. Tämä Cathay Pacifin miellyttävä 3-3-3 turistiluokan sisustus Boeing 777 koneissa alkaa pikkuhiljaa poistumaan ja koko triplalaivaston pitäisi olla uudistettu 3-4-3 sistukseen tämän vuoden loppuun mennessä. Aamiaiseksi otin länkkärivaihtoehdon. Lähestyminen ja lasku Hong Kongiin. Luultavasti oikealle kentälle löydettiin. Gulfstream G450 VP-CQQ Cathay Pacific Airbus A330-343 B-LBC. China Eastern Airlines Airbus A321-211(WL) B-8570. Ja sitten odotustilaan koneenvaihdon ajaksi. Cathaylla on HKG:ssa kaksi Firstin loungea, joista valitsin tälle koneenvaihdolle lippulaivaloungen The Wingin. En jaksanut kulkea yläkerran kautta, jossa on suora käynti vain Firstin asiakkaille, vaan kiersin alakerrasta busineksen kautta. Portaat ylös ja kohti oikeaa tilaa. Firstin asiakkaat voivat halutessaan mennä myös busineksen puolelle. Mutta minun päämääräni oli ensimmäisen luokan The Cabana. Kyseessä on tällainen hauska pikku spa-huone, jossa voi rentoutua koneenvaihdon ajan. Toiveena olisi, ettei siellä loikoiltaisi kerrallaan yli puoltatoista tuntia, jotta muutkin asiakkaat pääsevät Cabanaan. Näitä herrasväen suihkukoppeja on loungessa tarjolla viisi kappaletta. Kylvyn ja loikoilun jälkeen vähän kinitoinkin tynkää baarista. Ja vielä ennen lentoa The Haveniin syömään Sichuanin tyylistä kala hot pottia. Takaisin arkeen, eli Cathayn A350 koneen turistiluokkaan. Lining up. Ja matkaan kohti etelää! Söin sen verran hyvin loungessa, että otin kasvisannoksen jonka syötyäni nukahdin. Ja herättyäni pääsin toteamaan karttaruudulta, että kauas on taas kerran pitkä matka. Aamiaiseksi taas munia ja nakki. Tässä ylitellään Uuden Seelannin alppeja. Vasemmalla kaarrolla kohti kiitotietä 02. Platalla seisoi heti mielenkiintoista kamaa. Royal New Zealand Air Force Boeing 757-2K2 NZ7571. ilmavoimilla on kaksi viisseiskaa. Eikä suksi-Herculeskaan huono spottaus ole. U.S. Air Force Lockheed LC-130H Hercules 73-0493. Näillä hoidetaan Etelämantereen huoltoliikennettä. Seuraavana päivänä olinkin jo heti aamusta jetlagi päissäni vuokra Corollalla kiitotien päässä kameran kanssa. Christchurchin liikenne on todella Air New Zealand painotteista, joten nyt seuraa katsaus pääasiassa mustavalkoisia lentokoneita. Jokunen muukin kennolle kyllä takertui. Ensimmäisenä saapui Air New Zealand Airbus A320-232 ZK-OAB "All Blacks" erikoismaalauksessa Aucklandista. Air New Zealand Link ATR 72-600 (Mount Cook Airline) ZK-MVK. Vieläkin vanhoissa väreissä lentävä Air New Zealand Link ATR 72-500 (Mount Cook Airline) ZK-MCY. Suurin osa saapuvista oli ATR -koneita, enkä näe syytä tähän laittaa jokaisesta kuvaa erikseen, kun vain tunnus vaihtuu. Suurin osa oli -600 sarjan koneita, mutta liikenteessä on paljon -500 sarjalaisiakin. Toinen vaihtoehto ATR:lle oli ANZ A320, joko sharkleteilla tai ilman. Tässä sharklet version mannekiinina Air New Zealand Airbus A320-232(WL) ZK-OXC. Toinenkin vielä vanhoissa väreissä lentänyt kone osui kennolle. Air New Zealand Link (Air Nelson) De Havilland Canada DHC-8-311Q ZK-NED. Singapore Airlines ajaa päivittäisen vuoron Singaporesta. Yhtiö on tänä talvena vaihtanut reitille triplan kolmeviisikymppiseksi. Singapore Airlines Airbus A350-941 9V-SMD. Jetstar Airways Airbus A320-232 VH-VGO saapuu luultavasti Aucklandista. Garden City Helicopters/Flying Doctor Beech C90A King Air ZK-FDN. Christchurch on siitä metka kenttä, että yleisilmailu mahtuu lentämään laskukierrosta samaan aikaan kiitotien 02-20 vieressä sijaitsevalle nurmibaanalle. Canterbury Aero Club Piper PA-28-181 Archer TX ZK-LJT. Uudessa Seelanissa yleisilmailukoneissa ei tunnuksessa näytä olevan maalattuna maatunnusta ZK. Piiperin jälkeen siirryin kiitotien päästä lähemmäksi rullaustietä sivupaloseman viereen. Paikassa piti kuvata aidan läpi, koska ei nyt sattunut mukaan kolmen portaan mittaisia a-tikkaita, joilla oli voinut kuvata aidan yli. Powershotilla ei ollut mitään ongelmaa, kun objektiivin sai mahtumaan aidan reiästä, mutta järkkärillä aita vähän häiritsi. Lisäksi päivä sattui olemaan aika lämmin (+25C), joten lämpöväreilyä oli aika lailla. Toisella puolella kiitotietä seisova paloharjoittelulaite(?). Tämä ei itse asiassa ole Fokker, vaan Kanadassa valmistettu Fairchild F-27. Kone valmistui vuonna 1958 ja se toimitettiin Venezuelalaiselle AVENSAlle. Vuonna 1963 kone myytiin Yhdysvaltoihin WCA West Coast Airlinesille. WCA:sta tuli vuonna 1968 Air West jonka riveissä Fairchild lensi aina 80-luvulle saakka jolloin se siirtyi Britt Airwaysin riveihin. Yhtiö lensi mm. Continental Expressin lentoja, mutta en tiedä mitä tämä koneyksilö teki. Britt AIrwaysin jälkeen kone tunnetaan vielä Air Mike Express yhtiön riveistä ja joka tapauksessa viimeiseksi rekisteriksi jäi N385BA. Kone lennettiin vuonna 1992 Christchurchiin C-huoltoon ja sille tielle se jäi. Poikkibaanalle saapui Canterbury Aero Clubin Partenavia P.68B Victor ZK-NMK. Tässä mallia kuinka Christchurchissa vierekkäin mahtuu lentämään läpäreitä nurmibaanalle Piper Tomahawk ja samaan aikaan tekemään lentoonlähtöä Air New Zealand Airbus A320-232(WL) ZK-OKH. U.S. Air Force Lockheed LC-130H Hercules 73-3300 rullasi kiitotien päähän ja suoritti raskaan näköisen lentoonlähdön. Tuuli kääntyi ja Air New Zealand Link ATR 72-600 (Mount Cook Airline) ZK-MVK teki ylösvedon ja tuli lopulta laskuun toisesta suunnasta. Minäkin keräilin pikkuhiljaa kamani ja siirryin kohti Uuden seelannin ilmavoimien museoa. Air Force Museum of New Zealand on pirun hienosti väsätty museo. Vaikka kalusto onkin sotilaskoneita joista en ole niin kiinnostunut kuin siviilikoneista, on museo todella hieno ja ehdottomasti käymisen arvoinen jos tuollapäin sattuu seikkailemaan. Museoon on vapaa pääsy, mutta sinne voi halutessaan antaa vapaehtoisen lahjoituksen pääsymaksun sijasta. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) Pacific Aerospace CT-4B Airtrainer NZ1948. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) Aermacchi MB-339CB NZ6460. Royal New Zealand Navy ( RNZN) Kaman Seasprite SH-2F NZ3442 Royal New Zealand Air Force (RNZAF) De Havilland DH-82A Tiger Moth NZ-825. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) Avro 626 Prefect NZ203. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) Avro 652A Anson Mk.1 NZ406. Royal Australian Air Force (RAAF) GAF Canberra B.20 A84-240. Kone on English Electric Canberran Australiassa lisenssillä valmistettu tyyppi. Vaikkei Uuden Seelannin ilmavoimilla itsellä koskaan ole ollut Spitfirejä, oli museossa sellainen, sillä toiseen maailmansotaan Euroopassa osallistui satoja lentäjiä Uuden Seelannin ilmavoimista. Royal Air Force (RAF) Supermarine Spitfire LF Mk.XVIE TE288. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) McDonnell Douglas TA-4K Skyhawk - NZ6254. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) Auster Mk.7c NZ1707. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) North American P-51 Mustang NZ2410. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) Curtiss P-40E Kittyhawk NZ3000. Curtikset olivat Uuden Seelannin ilmavoimien selkäranka toisen maailmansodan Tyynenmeren operaatioissa. Yhteensä 297 konetta hankittiin ja sodan lopulla niistä oli jäljellä 124 konetta. Vain 20 konetta menetettiin taisteluissa, 76 konetta menetettiin onnettomuuksissa ulkomailla ja toiset 76 onnettomuuksissa Uudessa Seelannissa. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) C-47 saa Avgasia. Yleisnäkymää yhdestä museon halleista. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) Sopwith Pup N6460 (replica) Royal New Zealand Air Force (RNZAF) Bleriot XI-2 ‘Britannia’ (replica). Tämä oli Uuden Seelannin ilmavoimien ensimmäinen lentokone. Kone toimitettiin Uuteen Seelantiin vuonna 1913, mutta sillä lennettiin ensimmäisen kerran vasta 1914. Lokakuussa 1914 kone palautettiin takaisin Iso Britanninaan avustamaan ensimmäisen maailmansodan taisteluita. ja vielä Royal New Zealand Air Force (RNZAF) De Havilland D.H.100 Vampire F.B. Mk.5 NZ5757. Pari hobittimaisema kuvaa autoilulenkiltä. Sateinen sunnuntai alkoi lentokoneiden kuvaamisella. Koska tuuli puhalteli toisesta suunnasta, niin menin kiitotien toiseen päähän lähelle 20:n lähestymislinjaa. Katsellaan välillä mustavalkoisia koneita toiselta puolelta. Air New Zealand Airbus A320-232(WL) ZK-OXF. Päivittäinen annos ulkomaisia yhtiöitä. Singapore Airlines Airbus A350-941 9V-SMB. Tämä oli päivän kohokohta. Yllättäen ja pyytämättä paikalle saapui toinen kahdesta ilmavoimien viisseiskasta. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) Boeing 757-2K2 NZ7572. On se tyylikäs lintu. Ja vielä yksi dässi uusissa väreissä. Air New Zealand Link De Havilland Canada DHC-8-311Q ZK-NEU. Liikennettä oli ihan mukavanlaisesti, mutta koska kaikki koneet olivat taas samoja ATR -koneita, en laita tähän niitä turhaan toistamaan itseään. Puolenpäivän aikaan oli aika lähteä ajelemaan n. 100 kilometrin päähän Ashburtoniin, josta pitäisi löytyä ilmailumuseo. Ja sieltähän sellainen löytyikin. Pieni kolmen hallin museo, jossa oli mielenkiintoista kamaa näytteillä. Spartan C3-165 ZK-ABK. Canterbury Aero Club Piper PA-28-140 Cherokee ZK-CUA. Vuonna 1967 lentäminen Cherokeella on mainoksen mukaan maksanut Uudessa Seelanissa 7 NZD tunti, joka on nykyrahaksi muuttettuna (inflaatio huomioituna) 126 NZD, eli 76 euroa/tunti. On se ollut halpaa lystiä joskus ennen! Vieressä vasemmalla on ZK-CUA:n ostokuitti. Tuosta kuvasta ei välttämättä oikein saa selvää, mutta hintaa tehdasuudella koneella on ollut alennuksen jälkeen 8420 NZD, joka on nykyeuroissa inflaatio huomioiden vähän vajaa 92 000 euroa. De Havilland DH-82A Tiger Moth ZK-CDU. Harvinainen Porterfield 35W. Royal Air Force (RAF) Hawker Siddeley Harrier GR.3 XZ129. English Electric Canberra Cockpit. Ei nyt laiteta kaikkia museon koneita, mutta yksi entisöitävän oleva mielenkiintoinen keksintö pitää kyllä laittaa. Chrislea Super Ace. Mielenkiintoinen kone, joka suunniteltiin henkilöautomaiseksi, siten ettei siinä tarvinnut käyttää ohjaamiseen jalkapolkimia (kuten täällä foorumillakin puhutussa Ercoupessa). Wikipedia linkistä löytyy lisää tietoa tästä keksinnöstä https://en.wikipedia.org/wiki/Chrislea_Super_Ace Iltapäiväksi kerkesi vielä hämmästelemään nykytaidetta Christchurchiin. Christchurchin kasvitieteellisen puiston ruusutarha. Sama puisto ja "Uuden Seelannin metsää" -alue. Sööriä touhua. Pitkä viikonloppu alkoi vääjämättä loppua ja oli aika suunnata lentokentälle. Ennen vuokra-auton palautusta piti toki käydä aamulla kiitotien päässä notkumassa viimeiset kuvat mustavalkoisisita lentokoneista. Air New Zealand Link (Mount Cook Airline) ATR 72-600 ZK-MVJ. Air New Zealand Link (Air Nelson) De Havilland Canada DHC-8-311Q ZK-NEQ Air New Zealand Link (Mount Cook Airline) ATR 72-500 ZK-MCC. Air New Zealand Airbus A320-232 ZK-OJE. Christchurchissa ei ole oneworld loungea, mutta Cathayn lippu kourassa OW Emerald statuksen turvin pääsee Air New Zealandin odotustilaan. Sinne siis! Mukavan väljä paikka, jossa hyvä salaatti/voileipäbuffa, jotain keittoa ja juotavaa. Ja jonkun ajan kuluttua olikin aika siirtyä portille, jossa odotteli Cathay Pacific Airbus A350-941 B-LRR. Matka kohti Eurooppaa alkoi taas verhon väärällä puolella turistiluokassa. AIR X Charter Bombardier Challenger 850 VH-LEF. U.S. Air Force Boeing C-17A Globemaster III 08-8193. U.S. Air Force Lockheed Hercules C-130R 76-3302. Nousun jälkeen tarjoilku tuttuun tapaan käyntiin baarilla ja pähkinöillä. Päivälliseksi kalaa. Jälkkäriksi tietenkin jätskiä. Ruoan jälkeen mökki pimeäksi, vaikka kyseessä olikin suurimmalta osin päivälento. Vähän ennen laskua joku erikoinen mössö hiukopalaksi. Ja taas Hong Kongissa. Tällä koneenvaihdolla menin The Pier loungeen, joka on se toinen niistä ensimmäisen luokan odotustiloista HKG:ssa. Kävin kysymässä jalkahierontaa, mutta kaikki ajat olivat täynnä siltä illalta ja niinpä siirryin The Haveniin syömään. Juomaksi shampanjaa sekä kuplavettä ja alkuruoaksi rapu-avokado galette. Pääruoaksi juustohampurilainen ja jälkkäriksi Hong Kong style milk tea. Tämän setin jälkeen olin kylläinen ja söin koneen ensimmäisestä tarjoilusta vain jäätelön ja aloin nukkumaan. Jossain Mongolian päällä. Pakollinen "miksi mä istun TAAS täällä" kuva. Kuten tuolla alussa kerroin, on CX menossa triploissa kohti 3-4-3 turistin sisustusta. Vaikka se on ikävää, niin täytyy kyllä sanoa, että jotenkin tämä ei ollut niin paha kuin pelkäsin. Viihdejärjestelmä on uusittu ja koko tuoli on turistin tuoliksi mukava, vaikka leveydestä on nipistetty joku sentti. Minun kokoisella normaalilla 180 senttisellä kaverilla ei ollut mitenkään erityisen inhoittavaa matkustaa tuolla. Toki sinne nokalle päin pitäisi päästä matkustamaan, mutta kun sitä rahaa ei ole koskaan tarpeeksi.. Herkullinen kiinalainen nuudeliaamiainen ennen laskua Lontooseen. Mutta lentokoneaamiaisesa huolimatta Lontoossa toki piti mennä syömään kunnollinen aamiainen Cathayn Firstin lounkeen. Ja tällä kertaa tuli räpsittyä muutama kuva lounkestakin. Finnairin aamulento boordasi aikanaan ja koneesta oli vielä mukava kuvata vähän LHR:n liikennettä. British Airways Boeing 747-436 G-CIVU naapuriparkissa. Cathay Pacific Boeing 777-367(ER) B-KQU jolla saavuin Hong Kongista Lontooseen. American Airlines Airbus A330-323 N274AY. British Airways Boeing 787-9 Dreamliner G-ZBKB. British Airways Airbus A380-841 G-XLEF. Sinne jäi UK vaikeroimaan Brexit-kipujensa kanssa. Finnair ja Jossua. Stockholm Arlanda - ICAO: ESSA - IATA: ARN. Aamulento Helsinkiin ei ollut kovin täysi. Ja laskuun 04L:lle. Uusia reissuja on kovasti suunnitelmissa, mutta työelämä uhkaa pahasti häiritä tätä harrastusta