Etsi sivustolta

Syyskuussa kotiutuessani edelliseltä reissulta lueskelin atlantin ylityksen aikana American Airlinesin inflight lehdestä artikkelia maista joissa vierailee vähiten turisteja vuosittain. Ykkösenä artikkelin listalla oli Tuvalu. Maa jossa vierailee vuosittain vain 1000 turistia. Tottahan tuollainen erikoisuus iski mieleen ja fiilistelin, että joskus olisi hauska käydä sielläkin päin maailmaa. Kesäloman jälkeen syksylle oli vielä vähän lomaa jäljellä ja selvää oli, että johonkin pitäisi lähteä. Alunperin suunnitelmissa oli lentää Saudian liian halvalla business lipulla Roomasta Jakartaan (yksi suunta n. 490 EUR), mutta en kuitenkaan ollut kovin innostunut menemään itse Indonesiaan, sillä kaipailin lisää maita vierailtujen maiden listaan. Atlantin yllä lehdestä luettu Tuvalu jyskytti takaraivossa ja aloinkin huvikseni selvittämään kuinka sinne pääse. Kun selvitystä oli tarpeeksi tehy, niin ajatus vei miehen ja pakkohan se lippu oli sinne hoitaa. Tuvalu on Tyynenmeren saarivaltio joka koostuu useista atollisaarista ja se on pinta-alaltaan maailman neljänneksi pienin valtio. Itsenäisyyden Tuvalu sai Iso-Britanniasta vuonna 1978. Maalla ei ole juurikaan luonnonvarjoa kalavarantojen lisäksi ja maa saa tuloja myymällä tonninkalan kalastusoikeuksia muille valtioille. Ehkä erikoisin vientituote on maan nettitunnus .tv josta maalle tulee tuottoja vuosittain arviolta miljoona dollaria. Korkein kohta merenpinnan yläpuolella on vain viisi metriä ja Tuvalu onkin yksi maista joita uhkaa hukkuminen ilmaston lämpenemisestä johtuvan merenpinnan nousun vuoksi. Jostain olen ollut lukevinani, että joidenkin tutkijoiden veikkausten mukaan Tuvalua ei enää viidenkymmenen vuoden kuluttua olisi.. Asukkaita siellä nykyisin on n. 11 000 ja kolmannes väestöstä asustelee Funafutin atollilla jossa sijaitsee myös valtion ainoa lentokenttä. Tuvalulle lennetään ainoastaan Fidzin pääkaupungista Suvasta (Nausori International Airport) kolmesti viikossa ATR:llä. Muita yhteyksiä ei juurikaan ole. Tai no on joku rahtilaiva, mutta saako niihin lippuja? Mistä ja milloin ja miten ne kulkevat? Vaihtoehto ei ole realistinen ja en jaksanut edes alkaa laivayhteyttä selvittämään. Lisäksi lyhyehkö loma ei ikinä riittäisi merimatkaan. Kun reitti Tuvalulle oli selvitetty, piti seuraavaksi miettiä miten päästä Fidzille? Lentoja sinne periaatteessa on melko hyvin varsinkin Australiasta, mutta meno "down underiin" maksaa jo itsessään sen verran, että piti alkaa kartoittamaan muita vaihtoehtoja ja niitä ei loppujen lopuksi olekaan kovin paljon. Korean Air (KE) sahaa suoraan Incheonista Nadiin ja Fiji Airways (FJ) tarjoaa samaan kaupunkiin kyytiä Singaporesta, Hong Kongista, Honolulusta, Los Angelesista ja San Franciscosta. Lennot Aasiasta ovat halvempia kuin Yhdysvalloista, joten katse kääntyi itään. Loppujen lopuksi päädyin hankkimaan Finnairilta lipun TLL-HEL-SIN ja Singaporesta lipun Fiji Airwaysilla Nadiin. Nadista edelleen kotimaan lento Suvaan Fiji Linkin ATR:llä ja Suvasta edeleen Fiji Airwaysin (opr by Fiji Link) ATR kyydillä Tuvalun Funafutille ja samaa reittiä takaisin. Reitti näytti tältä: Korotin matkustusluokan Finnairin HEL-SIN menolennolla businekseen pisteillä. Noin viikkoa ennen lähtöä Fiji Airways lähestyi "Bula Bid" -meileillä ja pyysi tarjoamaan joitain satasia korotuksesta businekseen. Tein tarjouksen SIN-NAN lennolle, koska se kestää yli 10 tuntia ja minua myös kiinnosti nähdä Fiji Airwaysin business tuote. Singaporessa lähtöselvitystiskillä selvisi, että tarjous oli mennyt läpi ja niinpä sekin lento mentiin verhon paremmalla puolella. Muut reissun lennot kärvisteltiin takatoosassa. Lennot lennettiin seuraavilla koneilla (poislukien Tallinnan lennot Norralla, jotka eivät myöskään ole tässä kertomuksessa mukana): HEL-SIN Finnair Airbus A350-941 OH-LWC SIN-NAN Fiji Airways Airbus A330-243 DQ-FJT NAN-SUV Fiji Link ATR 72-600 DQ-FJZ SUV-FUN Fiji Link ATR 72-600 DQ-FJZ FUN-SUV Fiji Link ATR 72-600 DQ-FJZ SUV-NAN Fiji Link ATR 42-600 DQ-FJY NAN-SIN Fiji Airways Airbus A330-243 DQ-FJU SIN-HEL Finnair Airbus A350-941 OH-LWD Matka alkoi Finnairin premium loungesta. Lounkeilu vähän venähti Finnairin Singaporelaisen ottaessa delayta kolmisen tuntia. No kerkesihän saunoa kunnolla! Joskus puolenyön jälkeen premium puoli tyhjennettiin ja Singaporen matkaajat joutuivat siirtymään perusloungen puolelle odottelemaan myöhässä olevaa lentoa. Nämä tarjoilut ovat kuitenkin premiumin puolelta. Oma paikkakin löytyi, kun koneeseen lopulta päästiin. Lentoonlähdön jälkeen hieman siipifiilistelyä. Lokakuussa kolmeltä yöllä on jo aika pimeää. Tajoilua Finnairin business tyyliin. Halstrattuja silakoita, pikkelöityjä vihanneksia, tillivoita ja sitruunalla maustettua perunamuusia. Tämä taisi ollla voittajan valinta! Ainakin lautasella oli super herkullista ruokaa. Muina vaihtoehtoina olisi ollut karjalanpaistia, kylmä ankkasalaatti tai tattikeittoa savustetulla hirvellä. Jälkkäriksi jätskiä. Aamiaiseksi valitsin listalta "Makean aamiaisen", joka oli erittäin paljon mieleinen vaihtoehto sen iänikuisen lentokone munakkaan ja nakin sijasta. Annos sisälsi kaurapuuroa ja omenatäytteisen ohukaisen karpaloiden kanssa. Laatuviihdettä. Tunnelmia vähän ennen lähestymistä Singaporeen. Paljon on laivoja redillä ja LWC kohta perillä. Kas kas, Scootin A320! Minulta on mennyt täysin ohi, että Tigerair Singapore on sulautettu Scootiin tänä vuonna. Molemmat yhtiöt ovat olleet Singapore Airlinesin halpiksia, joten yhdistymisessä on varmaan järkeä. Yhtiö jatkaa omalla AOC:llä, mutta muuten brändi lakkautetaan ja sulautetaan täysin Scootin sisään. Tiikerin tytäryhtiöt Australiassa ja Taiwanissa säilyvät entisellään. Huonossa kuvassa ex-Tigerair Singaporen Scoot Airbus A320-232 9V-TRD. Singaporessa vietettiin yksi yö ja seuraavana päivänä matka jatkui kohti Fidziä tällä. Fiji Airways Airbus A330-243 DQ-FJT. Paikka löytyi riviltä kolme ja alkuun Fidziläistä rommia. Lähdön tunnelmia. Lentoonlähdön jälkeen ensimmäinen tarjoilu alkoi katkarapusalaatilla. Pääruoaksi valitsin kalaa. Ja jälkkäriksi ämpärillinen kahvia kera suklaatortun. Fiji Airwaysin A330 business. Tuoli ei mene täysin suoraksi sängyksi, mutta silti siinä sai nukuttua hyvin. Meininki muuten on aika Finnair tasoa. Jos tämän upgraden saa turistilipun päälle muutamalla satasella, niin mielestäni se kannattaa. Lentoajat Fidzille kuitenkin ovat melko pitkiä. Singaporesta tultiin reilu 10 tuntia myötätuulessa. Kauas on pitkä matka. Yökuva yritystä. Tähän päivään mennessä en ole ottanut yhtään teknisesti onnistunutta yökuvaa. Aina on joko riivatun paljon kohinaa, tai kuva on epätarkka tai sitten ikkunan heijastukset pilaavat kuvan. Tässä kuvassa on nuo kaikki kolme epäonnistumista. Fiji Airwaysin toinen tarjoilu joskus keskellä yötä. Tämä oli väsähtänyt lihakastike. Mukana oli sitkoa ja läskiä. Onneksi jälkkäri (ja kuvasta puuttuva rommi) pelastivat tilanteen. Nadiin saavutiin aikataulusta edellä puoli neljän jälkeen yöllä. Kännykkäkuva Juliet Tangosta pitkän lennon jälkeen. Hetkinen. Tähän pitää palata päivänvalossa! NASA Douglas DC-8-72 N817NA. Kone toimitettiin DC-8-62H versiona Alitalialle Toukokuussa 1969. Braniff International Airways otti koneen käyttöönsä vuonna 1979 kolmeksi vuodeksi. Vuodesta 1984 vuoteen 1986 koneen omisti Quiet Nacelle Corporation ja vuonna 1986 koneen vanhat JT3D moottorit vaihdettiin CFM56 moottoreihin jolloin myös mallimerkintä muuttui kuulumaan DC-8-72. Muutotyön jälkeen kone on lentänyt NASAn riveissä ja jatkaa uraansa edelleen. Mukava nähdä kasi vielä aktiivisena. Tämän lähdön Aucklandiin myös kuulin lentokenttähotellin pihalta, mutta valitettavasti en nähnyt. Tästä linkistä tietoa mitä NASA koneella tekee. Parin päivän kuluttua oli taas aika lentää. Matka Nadilta Suvan kautta Funafutiin Tuvalulle kuljettaisiin tällä Fiji Link ATR 72-600 DQ-FJZ koneella. Vieressä seisoi Northern Air Embraer EMB-110P1 Bandeirante DQ-NAS. Fidzillä lennetään paljon veiskoneilla. Kuvassa pari kelluke Twin Otteria. Suunnitelmissa oli matkustaa tällä reissulla Turtle Airwaysin DHC2 Beaverilla, mutta lopulta se suunnitelma kariutui. Lentoonlähtö Nadista kiitotieltä 09 ja siitä suoraan reitille kohti Suvaa. Kuvan keskellä näkyy parikin lentokenttähotellia jotka ovat viiden minuutin kävelyn päässä kuvan vasemmassa laidassa näkyvästä terminaalista. Hotellit tarjoavat ilmaisen lentokenttäkuljetuksen, mutta jos käy kuten meille että kyytiä ei ikinä tule, niin matka on helposti käveltävissä (jos ei mukana satu olemaan järjettömän kokoisia matkatavaroita). Jossain päin Fidziä. Tarjoilu lyhyellä kotimaan lennolla oli pullo vettä. Toisella puolta saarta olikin täysin toisenlainen sää. Vesisateessa laskuun Suvan lähellä sijaitsevalle Nausori International Airportille. Suva on Fidzin pääkaupunki, mutta se ei ole turismin keskus kuten länsipuolen Nadi. Suvan lentoasema Nausori International Airport on hyvin vaatimaton verrattuna Nadin moderniin ja suureen lentoasemaan. Saapuvien matkustajien matkatavarahihna. Fidzin passi- ja tullimuodollisuuksien jälkeen matka jatkui samalla koneella kohti Tuvalua. Tiedossa olisi kaksi ja puolituntia valtameren päällä ATR:n kyydillä. Kuvassa viimeiset Fidzin saaret jonka jälkeen maata näkyi vasta reilun parin tunnin kuluttua. Matkalla oli hyvin aikaa tehdä paperityöt. Tarjoiluakin tällä lennolla saatiin. Kanaleipä, jugurtti ja epämääräinen torttu. Tunnelmia Fiji linkin ATR-kabiinista. Täydessä koneessa oli vain kolme turistia. Muut olivat työmatkalaisia ja Tuvalulaisia. Ensimmäiset Tuvalun saaret näkyvät. Lähestyminen kohti Funafutin atollia. Ja laskuun leveimmästä kohdasta vain 400 metriä leveälle saarelle. Funafutin lentoasema on toisen maailmansodan aikana rakennettu Yhdysvaltojen toimesta. Kenttä sijaitsee kolmen metrin korkeudella meren pinnasta. Nykyään kiitotietä on hieman yli 1500 metriä ja kentällä ei ole minkään valtakunnan valoja eikä lähestymislaitteita, joka sallii sen vain päivä-VFR operointiin. kenttää ei ole aidattu mistään ja siellä voi vapaasti käyskennellä kun lentoliikennettä ei ole. Kolmesti viikossa saapuvasta koneesta varoitetaan soittamalla paloauton sireeniä ja ajelemalla sillä muutaman kerran edes takas kiitotietä samalla kuuluttaen koneen saapumisesta. Sama juttu koneen lähtiessä. Ei muuta kuin koneesta ulos ja hakemaan uusi maa listaan! Seuraavat neljä päivää menivät tehdessä ei mitään. Tuvalulla ei ole mitään nähtävää, eikä tekemistäkään ole liiaksi. Elisan ja Telian puhelinliittymät pysyvat mykkinä, eikä oikein innostanut ostaa maksullista Wifi-korttiakaan, sillä yhteys on kuuleman mukaan huono. Toisaalta oli todella virkistävää olla neljä päivää oikeasti offline! Mukana oli hyvä kirja ja tämä näkymä guest housen terassilta tuli tutuksi, sillä itse saarikin oli aika nopeasti käyty päästä päähän. Meri on lähellä joka paikassa. Harvoin sitä voi vapaasti käyskennellä kansainvälisen lentoaseman kiitotiellä. Torstaina oli tiedossa menoa ja meininkiä kun lentokone tuli kääntymään. Pitihän sitä nyt peltilintua lähteä katsomaan! Paloauto ajelee kiitotiellä ilmoittamassa saapuvasta liikenteestä. Jo lähtöselvitetyt matkustajat odottelevat konetta saaren asukkaiden kanssa. Kuva on otettu toiselta puolelta plattaa paikallisen baarin pihalta. Fiji Link ATR 72-600 DQ-FJX saapuu. Koira ja ATR mahtuvat molemmat kiitotielle yhtäaikaa Tuvalulla. Kerrankin pääsi tarpeeksi lähelle kuvaamaan! Ja FJX lähtee. Sinne meni! Vasemmalla Tuvalun parlamenttitalo. Kirkkaat on veet tuollapäin. Isot laivat pääsevät laguuniin sisään, mutteivät satamaan saakka. Lasti puretaan kauempana pienempiin aluksiin joilla rahti kuljetetaan maihin. Pääposti. Koko saarelta ei löytynyt yhtään postikorttia ja lähetin muutaman postissa myynnissä olleen aerogramin (kirjeen ja kirjekuoren yhdistelmä). Vaikka Tuvalun yksi tulonlähde on postimerkkien myynti keräilijöille ja postissakin oli myynnissä jos jonkinlaista keräilijämerkkiä ja ensipäivän kuorta, niin käyttömerkkejä ei tahtonut millään löytyä vaikka kävin postissa parina päivänä kyselemässä. Lopulta kysin voiko kirjeet jättää postiin ja kun he löytävät merkkejä, niin laittavat matkaan? Järjestely sopi heille. Kirjeet saapuivat Suomeen lopulta ilman postimerkkiä ja leimaa. EU sponssaa jäteasioissa. Mutta asiassa on vielä parantamisen varaa. Funafutilla on vain yksi hiekkaranta lähellä parlamenttitaloa. Kaikki muut rannat ovat korallikiveä. Fongafalen saari (jossa pääkaupunki lentokenttineen sijaitsee) loppuu tähän ja seuraava atollin saari Fatao näkyy kahlausmatkan päässä. Ei viitsitty kuitenkaan lähteä kahlaamaan kun ei ollut mukana juomavettä, ei tiedetty vuorovedestä, eikä mahdollisista merivirroista. Mä haluan vielä toistaiseksi elää. Kivirantaa laguunin puolella. Keijutiira (Gygis alba). Neljän yön jälkeen olikin aika lähteä takaisin Fidzille. Lentokentän lähtöselvitystiski on jokseenkin primitiivinen. Tuosta pääsee lähtevien aulaan. Passintarkastustiski näkyy oven takana oikealla. Tuvalun ilmatieteen laitos. Sireeni soi ja se tietää, että lentokone tulee! Kyydin Tuvalulta Fidzille tarjosi sama kone jolla saarelle tultiin. Fiji Link ATR 72-600 DQ-FJZ. Fiji Linkin ATR:n kabiinissa alkaa pikkuhiljaa tarjoilu. Sama kanaleipä kattaus kuin tullessa. Ainoastaan jälkkäritorttu oli vaihtunut ja jugurtti jäänyt pois. Koneenvaihto Nausorin (Suvan) kentällä ja aikaa reilu pari tuntia tapettavana. Kentällä on vain yksi kahvila, mutta onneksi aidan vieressä seisoi muutama lentokone jota pääsi ihmettelemään. Northern Air Embraer EMB-110P2 Bandeirante DQ-YES ei näyttänyt kuvaushetkellä kovin aktiiviselta. Paikallisen lentokoulun South Pacific Aviationin Cessna 172M Skyhawk DQ-SPT ja Cessna 172M Skyhawk DQ-SPS. jo aikaisemmin Nadissa kuvattu Northern Air Embraer EMB-110P1 Bandierante DQ-NAS. Air Wakaya Cessna 208B Grand Caravan EX DQ-WPG. Harvinaisempaa yleisilmailukalustoa oli Pacific Flying School Beech 76 Duchess DQ-PFS. Pomppu Nausorista Nadille lennettäisiin tämän Fiji Link ATR 42-600 DQ-FJY kyydillä. Lyhyen ATR:n matkustamo. Ja tarjoilu lennolla, joka oli tuttuun tapaan pullo vettä. Yli puolet lennosta lennettiin kuuropilvien seassa. Hyvin se ATR:kin siipi osaa tiivistää. Auringonlaskun aikaan ulos pilvestä. Nadin kentällä parit hämäräkuvat. Fiji Link De Havilland Canada DHC-6-310 Twin Otter DQ-PSD. Fiji Link De Havilland Canada DHC-6-310 Twin Otter DQ-PSE. Yöksi kentän välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan lentokenttähotellin. Seuraavana päivänä matka jatkui katamraanin kyydillä neljäksi yöksi Sheratoniin Tokorikin saarelle noin tunnin matkan päähän Nadilta. Suomipojat matkalla Sheratoniin. Sheraton Tokoriki sijaitsee Tokorikin saarella, jossa ei toisen luxus hotellin lisäksi muita palveluita olkeaan. Saari on hyvin pieni, eikä sielläkään juuri muuta tekemistä ole kuin erilaiset vesiurheilu aktiviteetit. Täällä oli hyvä rentoutua neljä yötä. Tänne olisin halunnut tulla Turtle Airwaysin DHC 2 Beaverilla, mutta yhtiö ilmoitti etteivät he lennä tämän saaren Sheratonille epäsuotuisten allokko- ja riuttaolosuhteiden vuoksi. Yhtiö kuitenkin lentää nettisivujensa mukaan tälle noin 1,8 km X 0,6 km kokoiselle saarelle (ilmeisesti sen toisen naapurihotellin rannalle). Selitin monessa meilissä, että koska saari on niin pieni, voimme aivan hyvin kulkea myös siltä toiselta hotellilta, tai ihan mistä vaan kunhan vain pääsemme sille saarelle. Tämä ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, sillä yhtiö jankutti meileissään jääräpäisesti, etteivät he lennä Sheratonille. Teki mieli huutaa, että "EI MUN SIIHEN SHERATONIN ETEEN TARVI PÄÄSTÄ, VIE VAAN SILLE SAARELLE!", mutta en viitsinyt taistella tuulimyllyjä vastaan ja varasin katamaraani kyydin hotellilta. Sheraton Tokorikin "Sea Breeze" huone. Biitsiä. Vaikka Beaverilla tänne ei pääse, niin helikopterilla kyllä jos voimapaperia on lompakossa tarpeeksi. Kuva helikopterikentältä hotellille. Selän takana välittömästi naapurihotelli. Etualan saaren takana olevalla saarella kuvattiin Tom Hanksin tähdittämä Cast Away elokuva. Kaikki hyvä päättyy aikanaan ja edessä oli pikkuhiljaa kotimatka. Fidzin pääsaarella vietimme vielä yhden yön Denaraun Sheratonissa ennen kotimatkaa. Nadin lentoasema on täysin toiselta planeetalta, kuin pääkaupungin kenttä saaren toisella puolella. Fidzi taitaa olla aussien kanariansaaret ja tänne lennetään todella paljon Australiasta ja Uudesta-Seelannista. Turismiteollisuus on keskittynyt Fidzin itäpuolelle Nadin kulmille ja fasiliteetit täällä ovat sen mukaiset. Fiji Airways Airbus A330-243 DQ-FJU valmiina kymmenen aikaan illalla lähtemään kohti Singaporea. Tällä lennolla mentiin nöyrästi verhon takapuolelle. Ei huvittanut maksaa enää busineksesta Sheraton seikkailujen jälkeen. Korotuksen olisi saattanut saanut Bula bid meiliin vastaamalla kiinni n. 350 - 400 EUR ennen lentoa ja vielä lähtöselvitystiskilläkin huvikseni asiaa kysyessä hinta oli muistaakseni n. 500 euroa. Varsin maltillista yli 10 tunnin lennon korotuksesta, mutta ei nyt kuitenkaan tällä kertaa. Turistiluokassa Fiji Airways tarjoilee illalliseksi tämän näköistä huttua. Toinen kattaus, joka ei ollut kovin hyvää. Tästä annoksesta taisi jäädä aika paljon syömättä. Jotain väsähtänyttä lihaa ja raakoja juureksia. Yksi syy Sheraton yöpymisten lisäksi olla ottamatta upgradea NAN-SIN lennolle, oli Singaporen paluumatkan majatalo. Päädyimme varaamaan huoneen The St. Regisistä, sillä kerranhan täällä vaan eletään. Muutama kuva hotellin huoneesta jossa hintaan kuuluu mm. oma hovimestari. Kyllä tuolla yhden yön pystyi nukkumaan. Heittolaukaus Marina Bay Sandsin suuntaan kävelylenkiltä. Vielä muutama kuva Singaporen Changilta ennen lentoa kotimaahan. Cathay Pacific Airbus A350-941 B-LRS. Norwegian Air UK Boeing 787-9 Dreamliner G-CJGI on toimitettu yhtiölle kuluvan vuoden maaliskuussa. Qantas Airbus A330-303 VH-QPG. Pyrstöjä joista etummaisena Qantasin "Rainbow Roo" väritystä kantava VH-QPJ. Kone koristeltiin sateenkaariväreihin viime talvena Sydneyn Mardi Grasin aikoihin. Regent Airways Boeing 737-7K5(WL) S2-AHD Bangladeshista. Xiamen Airlines Boeing 737-85C(WL) B-5708. Jetstar Asia Airbus A320-232 9V-JSH. Vähän vahvistusta Qantasin loungesta ennen Helsingin lentoa. Kotimatkan kulkupelinä toimi Finnair Airbus A350-941 OH-LWD. Siinäpä tämän reissun kuvat alkoivatkin olla. Kotimatka lennettiin Finnairin turistiluokassa, eikä sieltä jostain syystä tullut otettua juurikaan kuvia, joten tämä tarina saa päättyä tähän.