Etsi sivustolta

Näytetään tagit: 'ilmailumuseo'.



Lisää hakuasetuksia

  • Hae tagien perusteella

    Erottele pilkulla
  • Hae käyttäjän perusteella

Tyyppi


Keskustelualueet

  • Ilmailukeskustelu
    • Yleinen ilmailukeskustelu
    • Ilmailun uutiset
    • Ilmailuhistoria
    • Kysy ilmailusta
    • Konespottaus ja Valokuvaus
  • Kuvagalleriat
    • Ilmailuvalokuvat
    • Matkakertomukset
    • Historialliset ilmailuvalokuvat
    • Ilmailutapahtumat
    • Arkisto - Ilmailuvalokuvat
  • Kaupalliset tiedotteet
    • Kaupalliset tiedotteet
  • Lentosimulaattorit - FSnordic
    • Siviililentosimulaattorit
    • Sotilaslentosimulaattorit
    • Kuvakaappaukset
    • Verkkolentäminen
    • Maisema- ja lentokonesuunnittelu
    • Kotiohjaamot / Home Cockpits
    • Lentosimulaattoritiedostot
  • Muut aiheet
    • Osta / Myy
    • Ohjelmat ja laitteet
    • Vapaa keskustelu
  • Ohjeet ja tiedotteet
    • Ylläpidon tiedotteet
    • Käyttöohjeita
    • Palaute

Calendars

  • Tapahtumakalenteri

Löytyi 5 tulosta

  1. Hesarissa lyhyt pääkirjoitus Ilmailumuseon haasteista: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005271530.html
  2. Tämän kummallisen vuoden 2020 osalta henkilökohtaiseen suunnitelmaan tuli alkukevään mittaa bookattua varsin paljon menoja ympäri Eurooppaa. Tunnetuista syistä valtaosa aktiviteeteista peruuntui. Työn orjien tulee kuitenkin kuluttaa pakollisia kesälomia hiljaisempina kesäkuukausina, joten mikä neuvoksi. Mökkiä ei ole eikä kotinurkissa viitsisi pyöriä koko kesää. Kesäkuun puolella alkoi tilanne näyttää siksi paljon valoisammalle, että suunnittelukoneisto pyöräytettiin käyntiin puhtaalta pöydältä. Baltia oli jo auki ja Saksaan menoakaan ei varsinaisesti valtioneuvostosta enää estetty, joten piirrustuslaudalle otettiin pieni kiertoajelu Keski-Euroopassa. Niinpä kesäkuun viimeisinä päivinä nelipyörä starttasi aamuvarhaisella Tallinnan lautalle ja mantereen puolella moottoritie oli kuuma (sananmukaisesti, Baltiassa oli tuolloin +31-+33 astetta lämmintä). Puolisentoista vuorokautta ja 2131 km myöhemmin olimme tukikohdassamme Baden-Württembergin osavaltion etelälaidalla tuttavaperheemme hellässä huomassa. Kirjasin pienet muistiinpanot erilliseksi blogiksi, niitä voi selailla osoitteesta: https://koronakesa.blogspot.com/2020/06/paatimme-lahtea.html Koska minullakin oli vaikutusvaltaa matkasuunnitelmiin, niin varasin itselleni yhden päivän "päivitysreissulle" Speyerin ja Sinsheimin tekniikanmuseoihin, olihan edellisestä käynnistä jo yli 5 vuotta aikaa. Dornier Museum Friedrichshafenissa on varsin lähellä tukikohtaamme, mutta viimeisimmästä käynnistäni siellä ei ole paria vuotta enempää, joten sen kykenin tällä kertaa passaamaan. Kun aikanaan lähdimme jatkamaan matkaamme Itävallan puolelle, niin kaksi kohdetta oli bucket-listallani; ensimmäinen oli Salzburgin Hangar 7. Ehkäpä palaamme siihen vielä myöhemmin. Toisena kohteena Itävallasta oli piskuinen Fahrzeug - Technik - Luftfahrt -museo pienen Bad Ischl'in kaupungin tuntumassa, kuutisenkymmentä kilometriä Salzburgista itään. http://www.fahrzeugmuseum.at/ Tutustutaanpa siihen hieman tässä kirjoituksessa kuvien kera. Deltaflügler Experimental, herra nimeltä Adolf Lohr rakensi tämän värkin 70-luvulla Pfarrwerfenin kylässä, Salzburgin eteläpuolella. Huomionarvoista koneessa on sen pieni koko, mutta suuri siipipinta-ala (16,8 m2). Rakenne on saanut innoituksensa varhaisista Alexander Lippishin lentävä-siipi -tutkielmista. Valitettavasti Itävallan viranomaisten suhtautuminen tähän koneeseen oli siksi kielteinen, että koneella ei koskaan ole lennetty. Itävallan ilmavoimien Saab J-29F Tunnan. Itävalta käytti tyyppiä vuosina 1961 - 1972. Itävallalla oli koneita kaikkiaan 30 kappaletta, joista jälkimmäiseen 15 koneeseen tuli kameravarustus, joka näkyy ohjaamon kohdalla rungon alaosassa. Huomioitavaa on myös se, että Itävalta ei koskaan aseistanut näitä Tunnaneita ohjuksin, joka perustui Itävallan valtiosopimukseen vuodelta 1955, jossa maa julistautui puolueettomaksi... Tunnanin moottori on Svenska Flygmotorin RM2B, siis käytännössä lisenssivalmistettu de Havilland Ghost. Keskipakoahdin tekee moottorin ympärysmiten huomattavan suureksi verrattuna moottorin kokoon muutoin. Niinpä Tunnanille tuli vyötärölle ympärysmittaa tynnyrikaupalla. Museossa on jonkin verran henkilöautoja ja muuta kalustoa, mutta leijonanosan hallitilasta ottaa raskaat sotilaskuljetusajoneuvot, joista tässä BTM-3, joka oli Varsovan liiton maissa käytössä ollut raskas tykiston liikutteluun tehty telakuorma-auto. Jotakin hyvin Itävaltalaista - Kahlbacher Schneewiesel K2000. Tämä on alunperin siviilikäyttöön hiihtokeskuksiin suunniteltu lumikissojen edeltäjä, josta museossa on tällainen sotilasversio. Neuvostoliittolainen Ural 375 D -alustalla oleva maasta ilmaan -ohjuslavetti, jonka ohjusaseistuksena on ollut SA-4 Ganef (NATO) eli 2K11 Krug 2T6 pitkän matkan ilmatorjuntaohjus https://fi.wikipedia.org/wiki/2K11_Krug Tässä vielä muutamia moottoripyöriä, MZ, Husqvarna, Maico, KTM ja niin edelleen... Mil Mi-8T on DDR:n jäämistöä, joka joksikin aikaa siirtyi liittotasavallan inventaarioon maiden yhdistyttyä. Käyttäjänä on ollut Saksan merivoimat. Mi-8:n moottorit, Klimov.TV3-117MT't löytyivät museon lattialta. https://en.wikipedia.org/wiki/Klimov_TV3-117 Toinen Mi-8, tämä on Mi-8PS, siis henkilökuljetuksiin (VIP) tarkoitettu malli, jonka ulkoisesti tunnistaa parhaiten suuremmista sivuikkunoista. Tällä yksilöllä on samanlainen historia DDR:n kautta liittotasavallan kalustoluetteloon. Sitten tällainen todella lohduttoman näköinen MiG-15bis Fagot, jonka käyttäjänä on ollut Unkarin ilmavoimat. Erittäin ärsyttävänä piirteenä Bad Ischl'in museossa oli nämä rauta-aidat, jotka olivät lähellä koneita, ja vaikka tilaa olisi ollut mielin määrin, niin osa koneista oli sijoiteltu kauas yleisölle sallitusta alueesta.En nyt viitsinyt lähteä harppomaan aitojen yli, siksi reippaan näköinen mamma oli kassalla, että tiedä millä lentävällä luudalla olisi tullut palauttamaan meikäläistä ruotuun. Aero L-39ZO Albatros, tämäkin DDR:n jäämistöä, jonka tunnistaa muun muassa sivuvakaajassa olevasta työkalu-Saksan salmiakista. Tämä versio kautta itäblokin suositusta suihkuharjoituskoneesta on tarkkaan ottaen rynnäkköversio. Huomaa ripustimet siivissä. Sitten Tsekkoslovakian MiG-21F-13, Fishbed-C. Kaikkiaan 194 kappaletta MiG-21F-13:ta rakennettiin lisenssillä Tsekkoslovakiassa. MiG-21SPS Fishbed-F, DDR:n versio MiG-21PFM:stä, joka edustaa toista sukupolvea MiG-21:iä, ja joissa oli edeltäneeseen sukupolveen nähden päivitettyä tutkaa, voimakkaampaa mottoria ja laajempi valikoima aseistusta DDR:n kaksipaikkainen MiG-21U-400, Mongol-A,, joka on DDR:n versio venäläisestä MiG-21U:sta, käytännössä siis MiG-21F-13:n kaksipaikkainen versio. Toinen kaksipaikkainen, MiG-21UM, Mongol-B, joka on MiG-21MF:n kaksipaikkainen versio. MF edusti kolmatta sukupolvea MIG-21 perheessä, joka toi mukanaan edellen kehittyneemmän tutkan, aseistusta ja potkua moottoriiin. Tsekkoslovakian MiG-21MF Fishbed-J DDR:n MiG-23ML Flogger-G, jonka nimessä "L" tarkoittaa kevennettyä versiota. Koneen aiempia versioita pidettiin turhan raskaina, joten ML-versioon koneesta riisuttiin painoa jopa 1250kg poistamalla yksi sisäinen polttoainesäiliö ja samalla koneen aerodynamiikkaa hiottiin paremmaksi. Sukhoi Su-22UM3K, Fitter-G, DDR perintöä tämäkin. Hävittäjäpommittaja, joka tunnettiin Neuvostoliitossa nimellä Su-17UM3, mutta lievästi modifioidut vientiversiot saivat tyyppinimen Su-22UM3K. Romunurkkauksen vimeisenä oli Sukhoi Su-22M4,Fitter-K, joka oli viimeinen versio Su-7 --> Su-17 --> Su-22 kehityspolussa. Kannattaa huomata kaikissa näissä Su-17 muunnoksissa nuo suuret rajakerrosaidat siivissä. Pahoitteluni tästä militaria-oksennuksesta. Plakkarissa olisi muutama muukin kiva takapihan konekokoelma itämailta, ehkäpä vielä lähiaikoina palaamme niihin. --edit--- Linkit jatkotarinoihin Itävalta - Hangar-7 Slovakia - Slavnica -Dubnica Slovakia - Liptov Slovakia -Nitra-Janikovce Slovakia - Martin
  3. until
    Ilmailutaidetta! Tule mukaan tekemään, ihmettelemään ja ihailemaan ilmailutaidetta Ilmailumuseon pihalle, näyttelyihin ja työpajoihin – tai ihan vain omin toimin piirtämään tai maalaamaan museolle. Museon piha-alueella ja aulassa olevat tapahtumat ovat ilmaisia, näyttelyihin pääsee piirtämään normaalilla pääsymaksulla (alle 7 v. ilmaiseksi, 7-17 v. 7 €, aikuiset 10 €, museokortilla vapaa pääsy). Museo lainaa sinulle piirustusalustoja, tai voit ottaa omat maalarinvälineet mukaasi. Kokoelmissa olevien ilma-alusten lisäksi maalauksen aiheeksi löytyy mm. lentokenttäpalomies. Avia-auditoriossa voit piirtää lentoemännän virka-asussaan - mikä vuosikymmen, sen näemme tapahtumassa. Aulanäyttelyssä on nähtävillä Sture Gripenbergin "lentokonemuotokuvia" ja pihalle valmistuu heinäkuussa katutaidetta peltihallin kylkeen: seinämaalauksen tekijä Juha Liede on 10.7. paikalla kertomassa teoksestaan ja innostuksestaan ilmailuaiheisiin. Lapsille on paljon tekemistä askartelupisteillä ja ulkona leikkipaikalla hahmotellaan asfaltin pintaan Unelmien Lastenmaailma katuliiduilla. Ruiskumaalaustyöpaja toimii non-stop-periaatteella. Työpajoissa noudatathan ohjaajien ohjeita, ja näyttelytiloissa piirtäessäsi tai maalatessasi otathan huomioon toiset museokävijät, jotta kaikki mahtuvat kulkemaan ja katselemaan ilma-aluksia. Museoesineistä pidämme hyvää huolta, joten niiden suoja-aitoja ei pidä ylittää eikä esineitä siirrellä. Suuri Maalaustapahtuma on vuosittain 10.7. järjestettävä teemapäivä, jossa voi jokainen osallistua yksin, yhdessä tai vain mukana hengaamalla. Päivämäärä 10.7. on Helene Schjerfbeckin syntymäpäivä ja se on nimetty Kuvataiteen päiväksi. Tapahtumaa on vietetty vuodesta 2011 lähtien. Ohjelmatiedot päivittyvät Ilmailumuseon tapahtumakalenteriin ja Facebookiin.
  4. Kaverin kanssa oli talvella puhetta, että keväällä pitäisi testata Bombardierin CSeries. Periaatteessa läheltä olisi löytynyt Air Baltic, mutta emme halunneet lentää BT:llä koska sen yhtiön kanssa ei koskaan tiedä mikä kone lähtöportilla lopulta odottaa. Siispä katse kääntyi Swissiin ja heidän ZRH-MAD reittiin, joka näytti olevan FR24 mukaan varma reitti päästä CSeriesin kyytiin. Lisäksi Madridin puolesta puhui se, että Iberia on renoveerannut lounget MAD:ssa ja niitä on kehuttu kovasti. Takaisin tultaisiin oneworld lipuilla. Lopulta suunnitelmaksi tuli lentää Helsingistä Budapestiin Finnairilla Getjetin operoimana ja jatkaa sieltä Wizz Airilla Baseliin. Baselista Swiss möi lipun Madridiin, jossa siirtyminen Zurichiin hoitui ensin junalla. Zurichista vielä samana iltana Madridiin Swissin CSerieksen kyydissä viettämään viikonloppua Hispaniassa. Paluulento Madridista olisi kulkenut Iberialla Heathrowlle ja sieltä edelleen Finnairilla kotiin. Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna lähdettiin matkaan, mutta koska kaikki ei mene aina niin kuin on suunniteltu, niin paluu Madridista muuttui TAP:n lipuiksi Lissabonin kautta Iberian sekoilujen vuoksi. Kyytipeleiksi valikoituivat seuraavat ilma-alukset: HEL-BUD Getjet Airbus A320-214 LY-FOX BUD-BSL Wizz Air Airbus A321-231(WL) HA-LXV ZRH-MAD Swiss Bombardier CSeries CS100 HB-JBH MAD-LIS TAP Air Portugal Airbus A320-214 CS-TNY LIS-HEL TAP Air POrtugal Airbus A319-112 CS-TTU Maaliskuun ensimmäisenä päivän Etelä-Suomessa oli vielä valkoinen maa. Näin sitä mennään tyylillä Getjetillä kohti Budapestia. Unkarissa ei enää ollut niin talvisen näköistä. Viime vuonna alkuperäiseen väritykseen palautettu Tupolev Tu-154B-2 HA-LCA. Kone on aloitti uransa Malevilla vuonna 1973 ja se poistettiin käytöstä vuonna 1994. Mutta Malevista ei ole jäljellä kuin muistot ja nykyään kenttää hallitsee Wizz Air jonka Airbus A320-232 HA-LWK rullaa tässä malliksi. Loungeen nautiskelemaan vähän hiukopalaa ja juotavia ennen siirtymistä Wizz Airin portille. 2020-luvun ihmiskarjankuljetusta Budapestin tyyliin. Kyytipelinä Baseliin toimisi puolentoista vuoden ikäinen Wizz Air Airbus A321-231(WL) HA-LXV. Ja kun kerran halpalentoplatalla oltiin, niin vieressä seisoi kymmenvuotias Ryanair Boeing 737-8AS(WL) EI-EFF. Rullatessa kiitotielle kameran kennolle löysi tiensä Arkia - Israeli Airlines Embraer ERJ-195AR 4X-EMA. Pitkälle on Southwest lentänyt kotipesästään. Kyseessä on joko ex- N620SW, tai N635SW. Koneet ovat jättäneet Southwestin laivaston vuonna 2017 ja maanneet Victorvillessä vuoden ennen siirtolentoa Budapestiin viime vuoden lopulla. Koneet ovat menossa Bul Airille rekistereillä LZ-BVS ja LZ-BVU. Wizz Airin aistikas kabiini matkalla Budapestista Baseliin. Perjantain kunniaksi ostoksia juomakärrystä. Reilun tunnin lennon jälkeen lähestyminen Baseliin. Paloharjoittelukoneena(?) toimiva Sunshine Aviation Fokker F27-200 HB-ISH. (Juha Ritarannalta tuli tietoa tämän ketjun kommenteissa, että kone on myös entinen Finnairin OH-LKC.) Kolmen maan kolmea kaupunkia palveleva lentoasema. Solinair Airbus A300B4-605R(F) S5-ABW. Aikaa junan lähtöön Baselin keskustasta Zurichiin oli useita tunteja, niin Lidlin pussikaljan voimin kerkesi vähän kiertelemään kaupunkia. Jotenkin arvostan sitä, että kirkossa on sisällä kalja- ja nakkisämpylä kioski. Olisi hauska tietää milloin tuolta saa ostaa vahvistusta? Jumalanpalveluksen aikanako? Rautatieaseman edessä oli käynnissä miekkari. Siitäkin selvittiin ja siirryimme junaan ja kohti Zurichia. Zurichin Aspire tai Dnata lounge, jossa kerkesi vielä syömään muutaman voilevän ennen illan lentoa Madridiin. Lähtöportilla odotteli Swiss Bombardier CSeries CS100 HB-JBH. Ja kyllä, nimenomaan Bombardier CSeries, eikä Airbus A220. Koneet jotka on toimitettu ennen heinäkuuta 2018 ovat Bomabardier koneita ja sen jälkeen toimitetut ovat Airbus A220 koneita. Viimeinen Bombardier CSeries on toimitettu planespotters.netin mukaan 9.7.2018 Korean Airlinesille ja ensimmäinen Airbus A220 on toimitettu saman lähteen mukaan 19. heinäkuuta Air Balticille. Kone on tilava, mutta meluisampi kuin odotin. Reissukaveri väitti, että Embraer E190-E2 on paljon hiljaisempi kone kuin CSeries. Hauskana yksityiskohtana katossa pienet karttanäytöt. Tarjoilu tunnin lennolla sveitsiläisittäin. Seuraavana päivänä oli ohjelmassa tutustua Madridin ilmailumuseoon Museo del Aireen, joka on käsittääkseni jollain tavalla kytköksissä Espanjan ilmavoimiin. Ainakin museossa on todella paljon sotilaskoneita ja kokoelmat ovat laajat. En laita tähän kaikkea tarjolle, mutta joitain maistiaisia kuitenkin. Jos aikaa on, niin ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Transavia PL-12 VH-TRQ PZL Mi-2 CCCP-23760. Morane Saulnier 6. Hispano Aviacion HA-220 A.10C-91. CASA 352L T2B-211. Nord Pingouin L.15-2 on Ranskassa lisenssillä rakenettu Messerschmitt Bf 108. Aerotecnica AC-12 Z.2-6. Jos Tintti ja kapteeni Haddock tekisivät etsintöjä helikopterilla, niin tässä olisi juuri sarjakuvan henkeen sopiva peli! Olley Air Service de Havilland DH.89 Dragon Rapide G-ACYR. Iberian Douglas DC-9-32 EC-BYE ja Boeing 727-256(A) EC-CFG museoidut nokat. DDR:n ilmavoimien Sukhoi Su-22 25-18. Consolidated PBY Catalina DR.1-1. Candair CL-215 UD.13-1. Piper PA-24 Comanche E30-2 Saab 32 Lansen 32543. Saab 37 Viggen 37074. Mitchell B-25 74-17 (N86427). CASA C-207 Azor T.7-6. Douglas C54 Skymaster (DC-4) T.4-10. Boeing KC-97 Stratofreighter TK.1-3. Enpä ollut tällaistakaan viritystä nähnyt aiemmin. Suihkumoottoreilla varustettu Stratofreighter ilmatankkeri, joka suihkumoottorien ansiosta pääsee kiihdyttämään tarpeeksi nopeaan vauhtiin kyetäkseen tankkaamaan suihkukalustoa. Väliin kirsikankukilla mässäileviä Munkkiaratteja. Koska päivää oli vielä jäljellä, eikä kumpikaan meistä ollut järin innostunut katselemaan Madridin perinteisiä nähtävyyksiä (kaupunki on molemmille tuttu aiemmilta vierailuilta), päätimme lähteä notkumaan lentokentän aidalle tarkkailemaan liikennettä. En ottanut tälle reissulle järkkäriä mukaan koska alunperin suunnitelmissa ei ollut harrastaa spottailua, joten nämä kuvat on otettu Canon Powershot G 7 X Mark II:lla. Air Europa Express Embraer ERJ-195LR EC-KRJ. Iberia Express Airbus A320-214 EC-LUC. Air Europa Airbus A330-343 EC-LXR. Air Europa Boeing 737-85P(WL) EC-MPS. Alitalia Airbus A320-214 I-BIKC. Iberia Express Airbus A320-214 EC-JFG. Iberia Airbus A321-212 EC-HUI. Iberia Airbus A320-216(WL) EC-LXQ. Ryanair Boeing 737-8AS(WL) EI-GDR. Turkish Airlines Airbus A330-343 TC-JNO. Air France Airbus A321-212 F-GTAZ. Air Nostrum Bombardier CRJ-1000 EC-MTZ. Iberia Airbus A319-111 EC-JXJ. Vueling Airbus A320-214 EC-LOC. Air Nostrum Bombardier CRJ-1000 EC-MLO. Iberia Express Airbus A321-213 EC-JDM. Air Europa Boeing 737-85P(WL) EC-LPQ. Air Europa ATR 72-500 EC-LJY. Iberia Airbus A320-251N EC-MXU. Aerolineas Argentinas Airbus A330-202 LV-FVI. Norwegian Long Haul Boeing 787-9 Dreamliner LN-LNN. Seuraavana päivänä alkoi kotimatka. Kaikki meni aluksi hienosti suunnitelmien mukaan, lento Lontooseen oli ajoissa ja mieli oli iloinen. Mutta jonkun aikaa lounkessa istuttuamme taululle rätkähti puolen tunnin delay, joka ei vielä sinällään ollut kriittinen. Meillä oli erilliset liput MAD-LHR ja LHR-HEL, sekä vaihto LHRssa T5 -> T3, joten olimme suunnitelleet Lontooseen yli kolmen tunnin koneenvaihdon. Virallinen minimivaihtoaika LHRssa T5 ->> T3 on puolitoista tuntia. Jonkin ajan kuluttua taululle tuli lisää delayta ja portti vaihtui terminaalin toiseen satelliittiin. No ei muuta kuin kamat kasaan ja siirtyminen toiseen satelliittiin junalla. Siellä odotteli ulkorivissä A340-600 joka veisi meidät Lontooseen ja meille jäisi juuri se 1h 30min aikaa vaihtaa lentoa jos kaikki menisi nappiin. Mutta ku ei mennyt. Boordaus alkoi aikanaan hyvin seesteisesti ja siinä sitten odoteltiin putken portaisssa ensin bussia ja sen jälkeen, että bussi lähtisi koneelle. Kun lopulta pääsimme koneeseen saakka, totesimme tilanteen Lontoon koneenvaihdon puolesta todella nihkeäksi. Ja kun kippari vielä kuulutti lisäviivästyksestä, niin meillä ei oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin pyytää miehistöltä, että saisimme poistua koneesta. Pyyntöömme suostuttiin ja lentokenttäbussi vei meidät takaisin terminaaliin. Olimme katselleet kaiken varalta jo ensimmäisen delay ilmoituksen jälkeen mahdollisia vaihtoehtoisia reittejä Helsinkiin ja kaikkein järkevimmältä vaikutti TAP Air Portugalin lippu samana iltana 141 eurolla Lissabonin kautta. Päästyämme takaisin terminaaliiin, aloimme hakata varauskoneita saadaksemme liput, mutta aikaa lennon lähtöön oli enää vajaa pari tuntia joten lipun osto online palveluista ei enää onnistunut. Siitä sitten aikamoisella kiireellä ulos terminaalista ja shuttlebussiin, joka kuljetti toiselle puolelle kenttää TAP:n käyttämään terminaaliin. Siellä ryysäsimme TAP:n tiskille ja ostimme liput Helsinkiin. Aika tiukille meni. Lontooseen emme oikein voineet/halunneet lentää Iberian delay vuorolla, sillä emme olisi enää samana iltana päässeet millään Helsinkiin ja olisimme joutuneet ottamaan hotelliyön LHR:lta. Lisäksi maanantain ensimmäinen aamulento LHR-HEL maksoi yli 350 euroa, joten TAP oli erittäin hyvä vaihtoehto. Iberia käytännössä perui aikaisemman lennon ja yhdisti sen myöhemmin lähtevään laajarunkokoneeseen, mutta se esitettiin delayna eikä lennon perumisena. Tämän laajarunkokoneen miehistö kertoi meille. Syy myöhästelyihin Iberian mukaan oli Madridin lentoaseman kiitotieremontti. Jännä vaan, ettei se näkynyt taululla kovin moneen muun IB:n lennon myöhästelynä.. ..no kotiin päästiin mutkan kautta ja taas tuli yksi sivu lisää kirjaan "Kokemuksia lentomatkustamisesta ja koneenvaihdoista". Palataan kuitenkin vähän taaksepäin ja siihen hetkeen kun kaikki oli vielä hyvin ja astelimme Iberian Dali loungeen tutustumaan tapaksiin ja viinbaarin antimiin. Tässä kohdassa piti siirtyä toiseen satelliittiin odottelemaan myöhäisemmäksi ilmoitettua lähtöä. Onneksi sielläkin oli Iberian lounge. Siispä tarkistamaan Velazquesin tarjonta. Tässä lounkessa oli myös hyvät näkymät ikkunoiden läpi platalle. Royal Jordanian Airbus A320-232 JY-AYU. Iberia Airbus A340-642 EC-LFS. Evelop Airlines Airbus A330-343 EC-LXA. Ja itse lounke. Tässä kohdassa jännitti sen verran, että oli pakko ottaa vähän tiukkaa. Erinomaista brandya! Lopulta bussi vei koneelle ja vielä oli joitain mahdollisuuksia, että Lontoon vaihto voisi onnistua hirveällä läpijuoksulla. On se Trentti komea moottori. Istuimme jo tässä, kun päätimme ettei homma toimi ja pyysimme poistua koneesta. Samalla lentokenttäbussilla takaisin terminaaliin. Ja edelleen kiireellä Iberian terminaali 4:stä TAP:n käyttämään terminaali 2:een ostamaan lippua Helsinkiin. Aikaa jäi vielä muistaakseni vajaa kymmenen minuuttia ennen kuin lennon myynti laitettiin kiinni. Nyt pystyi hetken hengähtämään ja menimme Diners loungeen syömään pari voileipää. Lopulta koneessa joka lensi aikataulun mukaisesti. LaudaMotion Airbus A321-211 EO-LCS. Ilmaan kiitotieltä 36L ja kohti Lissabonia. TAP:n tarjoilua tunnin lennolla. Laskuun Lissaboniin vaihtamaan konetta. Lissabonin kentältä ei tullut yhtään kuvaa, alkoi jo matka väsyttämään tässä kohtaa. Tässä kuitenkin LIS-HEL lennon lämmin ateria. Ja vielä loppuun kuva TAP:n Airbus A319:n kabiinista. Perillä olimme yöllä neljän aikoihin alkuperäisen puolenyön saapumisen sijasta, mutta parempi sekin kuin että olisimme viettäneet Hethrown liepeillä nihkeän hotelliyön ja lentäneet tarpeettoman kalliilla aamulennolla Helsinkiin. Tällaista tämä välillä on, kun lentää erillisillä lipuilla
  5. until
    Suomen Ilmailumuseon tapahtumavuoden 2018 kruunaa ainutlaatuinen, lentäjien muodostaman Big Bandin konsertti lauantaina 1.12. klo 18 alkaen. Vuonna 1971 perustettu FPBB on maailman ainoa lentäjien muodostama Big Band. Konsertti kestää noin kolme tuntia, sisältäen puolen tunnin väliajan. Lipunmyynti ja varaukset: info@ilmailumuseo.fi / 09 8700 870 FPBB konserttilippu 15 €, tai valitsemasi korkeampi summa. Tuotto käytetään museon tulevaisuuden varmistamiseksi. http://ilmailumuseo.fi/events/finnair-pilots-big-band-konsertti2018/