Etsi sivustolta

Syyskuun alussa Itävallan Zeltwegissä järjestettiin Airpower -nimellä kulkeva lentonäytös, joka oli tänä vuonna erästä Euroopan suurimmista. Paikalla oli tänä vuonna yli 200 sotilas- ja siviililentokonetta. Tapahtumaa on järjestetty muutaman vuoden välein, edelliset olivat 2016 ja 2019. Tuonnehan oli nyt päästävä, kun edellinen vuonna 2019 pidetty jäi valitettavasti välistä aikatauluteknillisistä syistä. Toinen pieni ongelma on sijainti - matkaa Zeltwegiin on pääteitä pitkin yli 200 km Wienistä. Ja melko pitkä matka muistakin vähän suuremmista kaupungeista. Kaikki varteenotettavat majatalot olivat 100 km säteellä täynnä jo vuosi ennen tapahtumaa. Toki tarjolla oli junia aina Wieniä myöden, mutta kun tarkoitus oli samalla reissulla tarkastaa pari muutakin kohdetta, niin tarvittiin vuokraamosta nelipyörä alle. Säät olivat suosiolliset ja siten yleisömäärä oli valtava. Virallisen tiedon mukaan noin 275 000 katsojaa nautti lentonäytöksestä kahtena päivänä, perjantaina ja lauantaina. Yleisöaluetta oli runsaasti, kartasta mittailtuna yhteensä noin 50 hehtaaria ja etureunan aidan pituus oli noin 1,2 km. Tapahtuma oli ilmainen mutta etäpysäköinti oli maksullinen ja vaati ennakkoon ostetun lipun. Tapahtumapaikkana oleva Zeltwegin pikkukaupungin kupeessa oleva sotilaslentokenttä, nimeltään Fliegerhorst Hinterstoisser (ICAO: LOXZ), rakennettiin vuosina 1936–1938 Itävallan ilmavoimille. Sodan jälkeen venäläiset valtasivat kentän joksikin aikaa, kunnes hallinta siirrettin liittoutuneiden kesken RAF:lle 1947. RAF lopetti kentällä operoimisen vuonna 1955 ja hallinta siirtyi Itävallalle itselleen. Nimi Hinterstoisser tulee itävaltalaiselta Franz Hinterstoisserilta, joka lensi vuonna 1902 Alppien yli kuumailmapallolla kaasupallolla Salzburgista Zeltwegin tuntumaan. Vaikka Airpower on ensisijaisesti lentonäytös, oli siellä tänä vuonna paljon puolustusalan yrityksiä esittelemässä tarjontaansa. Aero L-159T-1 Alca 6047 Serial 156047 T1 on harjoituskone-muunnos Esimerkiksi tsekkiläinen Aero Vodochody esitteli L-39NG -harjoituskonetta, jolle Itävalta olisi suosiollinen asiakas - etenkin siksi, että maa joutui lopettamaan pari vuotta sitten Saab T-105 harjoituskoneiden käytön niiden tultua elinkaarensa päähän. Italialainen Leonardo puolestaan oli tuonut paikalle M-346 Advanced Trainer koneen samassa tarkoituksessa. Aero Vodochody / Aero L-39NG Albatros 0476 Serial 167004 Koneessa on alkuperäisen L39:n venäläisperäinen Ivchenko AI-25 korvattu Williams International FJ44-4M ohivirtausmoottorilla. Aero L-39CM Albatros 5254 Serial 915254 Slovakian Ilmavoimat Yksityiskohtana edellisestä Otto Smik (s. 1922 – k.1944) oli Tsekkoslovakialainen hävittäjä-ässä Iso-Britannian ilmavoimissa. Syntynyt Georgiassa ja muuttanut nuorena Slovakiaan.. Hän liittyi vapaaehtoisena palvelukseen 1940 ja jatkoi koulutuksessa vuoden 1942 loppuun saakka.Maaliskuun 1943 ja kesäkuun 1944 välisenä aikana hän sai pudotettua 13 Luftwaffen konetta. Heinäkuussa 1944 hän lisäksi pudotti kolme V-1 ohjusta. Lokakuussa 1944 hänet ammuttiin alas Alankomaiden alueella, mutta onnistui välttämään vangiksi jäämisen ja pakenemaan omien puolelle. Seuraavalla kerralla ei onni ollut enää myötä; hänet ammuttiin alas uudelleen Alankomailla ja tällä kertaa viikatemies vei omansa. SIAI-Marchetti S211 I-MJET Serial 041/02-030 Konetta valmistettiin vuosina 1981–1994 Tämä yksityisrekisterissä oleva yksilö on aikanaan palvellut Singaporen ilmavoimissa Aero L-29 Delfin OM-FLP Serial 194434 Commonwealth CA-12 Boomerang NX32CS Serial: A46-139 / 46139 Boomerang on Australiassa valmistettu hävittäjälentokone. Se oli jatkokehitetty North American NA-33 -koulutuskoneesta. Konetta valmistettiin vuosina 1042-1945 yli 200 kappaletta Australian Ilmavoimille. Kone on hollantilaisomistuksessa ja on kiertänyt valikoituja Keski-Euroopan näytöksiä vuodesta 2015 alkaen. Tässä mennään yhdessä JAKin kanssa Maanäyttelyssäkin oli Jak: JAK-11 / LET C.11 D-FYII Serial 171312 Huomaa villisika pitotputkessa! Tapahtuman eittämättä eksoottisin vierailija oli kiinalainen Y-20-rahtikone. Lentokoneen saapumisesta ilmoitettiin vasta 25. elokuuta. Tämä oli ensimmäinen koneen vierailu lentonäytöksessä Euroopassa ja vasta toinen vierailu Euroopassa. Aiemmin tänä vuonna samanlainen kone kävi Serbiassa. Xian Y-20A Kunpeng Reg: 20241 China - Air Force Konetyypin ensilento on tapahtunut 2013. Koneen vierailusta voi vetää yhteyden siihen, että Itävallan jo-60-luvun lopulta peräisin olevat Hercules -kuljetuskoneet ovat elinkaarensa päässä ja Itävalta on miettimässä kuljetuskoneiden hankkimista. Liittoutumattomana maana Itävälta oli Kiinalle poliittisesti sopiva paikka tuoda kone esille. Brasilialainen Embraer esitteli maanayttelyssä C-390 Millenium -kuljetuskonetta. Brasilialainen kone on jo valittu Portugalin, Unkarin ja Alankomaiden uudeksi kuljetuskonetyypiksi. Embraer KC-390 Millennium PT-ZNG Serial: 39000003 Embraerin ensilento tapahtui 2015 Eurooppalainen Airbus esitteli maanayttelyssä sekä pienempää C-295, että suurempaa A400M kuljetuskonetta. Airbus C295W EC-001 photos Serial: S-163 Tässä koneessa on peräsimessä erikoismaalaus kaikkien toimitettujen C295 -koneiden saavuttamaa puolen miljoonan lentotunnin rajapyykkiä. Suomen lippukin löytyy! Airbus A400M-180 54+14 Serial: 061 Tämän yksilön ensilento 18.9.2017 Saksa on tilannut kaikkiaan 53 konetta. Ohjelma oli kumpanakin päivänä periaattessa sama, mutta tämä seuraava vieras pistäytyi vain lauantaina: Itävallan sotilaspoliittiesesta neutaarisuudestaan huolimatta Yhdysvaltain ilmavoimien strateginen pommikone B-52H Stratofortres teki näytöksen toisena päivänä ohilennon. Kone kuului USAF:n 23. lennostoon, jonka koneita on ollut kesällä sijoitettuna RAF Fairfordin tukikohtaan Iso-Britaniaan. Boeing B-52H Stratofortress 23rd Bomb Squadron "Bomber Barons" Serial: 464388 Valmistusvuosi 1960 23rd Bomb Squadron "Bomber Barons" kotitukikohta on Minot Air Force Base, North Dakota Ainoana käytössä olevana B-52 -versiona oleva B-52H tulee säilymään vahvuudessa vuosien 2045-2050 paikkeille. Jäljellä olevat 76 H-mallin konetta tulevat saamaan Rolls-Royce BR725 ohivirtausmoottorit päivitysohjelmassa. Kärkiväli: 56,4 m. Siipi näyttää suurelle, mutta se on pinta-alaltaan samaa kokoluokkaa kun esim A330:ssä. Taka-ampumot poistettiin koneista 90-luvun alussa. Pilatus PC-12/47E 280 Serial:1898 Irlannin ilmavoimat

Tämän kummallisen vuoden 2020 osalta henkilökohtaiseen suunnitelmaan tuli alkukevään mittaa bookattua varsin paljon menoja ympäri Eurooppaa. Tunnetuista syistä valtaosa aktiviteeteista peruuntui. Työn orjien tulee kuitenkin kuluttaa pakollisia kesälomia hiljaisempina kesäkuukausina, joten mikä neuvoksi. Mökkiä ei ole eikä kotinurkissa viitsisi pyöriä koko kesää. Kesäkuun puolella alkoi tilanne näyttää siksi paljon valoisammalle, että suunnittelukoneisto pyöräytettiin käyntiin puhtaalta pöydältä. Baltia oli jo auki ja Saksaan menoakaan ei varsinaisesti valtioneuvostosta enää estetty, joten piirrustuslaudalle otettiin pieni kiertoajelu Keski-Euroopassa. Niinpä kesäkuun viimeisinä päivinä nelipyörä starttasi aamuvarhaisella Tallinnan lautalle ja mantereen puolella moottoritie oli kuuma (sananmukaisesti, Baltiassa oli tuolloin +31-+33 astetta lämmintä). Puolisentoista vuorokautta ja 2131 km myöhemmin olimme tukikohdassamme Baden-Württembergin osavaltion etelälaidalla tuttavaperheemme hellässä huomassa. Kirjasin pienet muistiinpanot erilliseksi blogiksi, niitä voi selailla osoitteesta: https://koronakesa.blogspot.com/2020/06/paatimme-lahtea.html Koska minullakin oli vaikutusvaltaa matkasuunnitelmiin, niin varasin itselleni yhden päivän "päivitysreissulle" Speyerin ja Sinsheimin tekniikanmuseoihin, olihan edellisestä käynnistä jo yli 5 vuotta aikaa. Dornier Museum Friedrichshafenissa on varsin lähellä tukikohtaamme, mutta viimeisimmästä käynnistäni siellä ei ole paria vuotta enempää, joten sen kykenin tällä kertaa passaamaan. Kun aikanaan lähdimme jatkamaan matkaamme Itävallan puolelle, niin kaksi kohdetta oli bucket-listallani; ensimmäinen oli Salzburgin Hangar 7. Ehkäpä palaamme siihen vielä myöhemmin. Toisena kohteena Itävallasta oli piskuinen Fahrzeug - Technik - Luftfahrt -museo pienen Bad Ischl'in kaupungin tuntumassa, kuutisenkymmentä kilometriä Salzburgista itään. http://www.fahrzeugmuseum.at/ Tutustutaanpa siihen hieman tässä kirjoituksessa kuvien kera. Deltaflügler Experimental, herra nimeltä Adolf Lohr rakensi tämän värkin 70-luvulla Pfarrwerfenin kylässä, Salzburgin eteläpuolella. Huomionarvoista koneessa on sen pieni koko, mutta suuri siipipinta-ala (16,8 m2). Rakenne on saanut innoituksensa varhaisista Alexander Lippishin lentävä-siipi -tutkielmista. Valitettavasti Itävallan viranomaisten suhtautuminen tähän koneeseen oli siksi kielteinen, että koneella ei koskaan ole lennetty. Itävallan ilmavoimien Saab J-29F Tunnan. Itävalta käytti tyyppiä vuosina 1961 - 1972. Itävallalla oli koneita kaikkiaan 30 kappaletta, joista jälkimmäiseen 15 koneeseen tuli kameravarustus, joka näkyy ohjaamon kohdalla rungon alaosassa. Huomioitavaa on myös se, että Itävalta ei koskaan aseistanut näitä Tunnaneita ohjuksin, joka perustui Itävallan valtiosopimukseen vuodelta 1955, jossa maa julistautui puolueettomaksi... Tunnanin moottori on Svenska Flygmotorin RM2B, siis käytännössä lisenssivalmistettu de Havilland Ghost. Keskipakoahdin tekee moottorin ympärysmiten huomattavan suureksi verrattuna moottorin kokoon muutoin. Niinpä Tunnanille tuli vyötärölle ympärysmittaa tynnyrikaupalla. Museossa on jonkin verran henkilöautoja ja muuta kalustoa, mutta leijonanosan hallitilasta ottaa raskaat sotilaskuljetusajoneuvot, joista tässä BTM-3, joka oli Varsovan liiton maissa käytössä ollut raskas tykiston liikutteluun tehty telakuorma-auto. Jotakin hyvin Itävaltalaista - Kahlbacher Schneewiesel K2000. Tämä on alunperin siviilikäyttöön hiihtokeskuksiin suunniteltu lumikissojen edeltäjä, josta museossa on tällainen sotilasversio. Neuvostoliittolainen Ural 375 D -alustalla oleva maasta ilmaan -ohjuslavetti, jonka ohjusaseistuksena on ollut SA-4 Ganef (NATO) eli 2K11 Krug 2T6 pitkän matkan ilmatorjuntaohjus https://fi.wikipedia.org/wiki/2K11_Krug Tässä vielä muutamia moottoripyöriä, MZ, Husqvarna, Maico, KTM ja niin edelleen... Mil Mi-8T on DDR:n jäämistöä, joka joksikin aikaa siirtyi liittotasavallan inventaarioon maiden yhdistyttyä. Käyttäjänä on ollut Saksan merivoimat. Mi-8:n moottorit, Klimov.TV3-117MT't löytyivät museon lattialta. https://en.wikipedia.org/wiki/Klimov_TV3-117 Toinen Mi-8, tämä on Mi-8PS, siis henkilökuljetuksiin (VIP) tarkoitettu malli, jonka ulkoisesti tunnistaa parhaiten suuremmista sivuikkunoista. Tällä yksilöllä on samanlainen historia DDR:n kautta liittotasavallan kalustoluetteloon. Sitten tällainen todella lohduttoman näköinen MiG-15bis Fagot, jonka käyttäjänä on ollut Unkarin ilmavoimat. Erittäin ärsyttävänä piirteenä Bad Ischl'in museossa oli nämä rauta-aidat, jotka olivät lähellä koneita, ja vaikka tilaa olisi ollut mielin määrin, niin osa koneista oli sijoiteltu kauas yleisölle sallitusta alueesta.En nyt viitsinyt lähteä harppomaan aitojen yli, siksi reippaan näköinen mamma oli kassalla, että tiedä millä lentävällä luudalla olisi tullut palauttamaan meikäläistä ruotuun. Aero L-39ZO Albatros, tämäkin DDR:n jäämistöä, jonka tunnistaa muun muassa sivuvakaajassa olevasta työkalu-Saksan salmiakista. Tämä versio kautta itäblokin suositusta suihkuharjoituskoneesta on tarkkaan ottaen rynnäkköversio. Huomaa ripustimet siivissä. Sitten Tsekkoslovakian MiG-21F-13, Fishbed-C. Kaikkiaan 194 kappaletta MiG-21F-13:ta rakennettiin lisenssillä Tsekkoslovakiassa. MiG-21SPS Fishbed-F, DDR:n versio MiG-21PFM:stä, joka edustaa toista sukupolvea MiG-21:iä, ja joissa oli edeltäneeseen sukupolveen nähden päivitettyä tutkaa, voimakkaampaa mottoria ja laajempi valikoima aseistusta DDR:n kaksipaikkainen MiG-21U-400, Mongol-A,, joka on DDR:n versio venäläisestä MiG-21U:sta, käytännössä siis MiG-21F-13:n kaksipaikkainen versio. Toinen kaksipaikkainen, MiG-21UM, Mongol-B, joka on MiG-21MF:n kaksipaikkainen versio. MF edusti kolmatta sukupolvea MIG-21 perheessä, joka toi mukanaan edellen kehittyneemmän tutkan, aseistusta ja potkua moottoriiin. Tsekkoslovakian MiG-21MF Fishbed-J DDR:n MiG-23ML Flogger-G, jonka nimessä "L" tarkoittaa kevennettyä versiota. Koneen aiempia versioita pidettiin turhan raskaina, joten ML-versioon koneesta riisuttiin painoa jopa 1250kg poistamalla yksi sisäinen polttoainesäiliö ja samalla koneen aerodynamiikkaa hiottiin paremmaksi. Sukhoi Su-22UM3K, Fitter-G, DDR perintöä tämäkin. Hävittäjäpommittaja, joka tunnettiin Neuvostoliitossa nimellä Su-17UM3, mutta lievästi modifioidut vientiversiot saivat tyyppinimen Su-22UM3K. Romunurkkauksen vimeisenä oli Sukhoi Su-22M4,Fitter-K, joka oli viimeinen versio Su-7 --> Su-17 --> Su-22 kehityspolussa. Kannattaa huomata kaikissa näissä Su-17 muunnoksissa nuo suuret rajakerrosaidat siivissä. Pahoitteluni tästä militaria-oksennuksesta. Plakkarissa olisi muutama muukin kiva takapihan konekokoelma itämailta, ehkäpä vielä lähiaikoina palaamme niihin. --edit--- Linkit jatkotarinoihin Itävalta - Hangar-7 Slovakia - Slavnica -Dubnica Slovakia - Liptov Slovakia -Nitra-Janikovce Slovakia - Martin