Etsi sivustolta

Pahus! - työt haittaa kroonisesti harrastuksia. Ja harrastuksiakin riittää kesäksi ja talveksi - etenkin kun luonnon lumitykki työntää sitä taas taivaan täydeltä. Edellisiä tarinoita: Itävalta - Bad Ischl Itävalta - Hangar-7 Slovakia - Slavnica -Dubnica Slovakia - Liptov Slovakia -Nitra-Janikovce Slovakia - Martin Edellisesta tarinasta taitaa olla jo kulunut jo melkein synttärikakun verran aikaa, mutta puretaanpa vielä hieman koronakesä numero 1:n seikkailuja. Košicessa, itäisessä Slovakiassa, on liikenne- ja sotahistoriallinen museo Slovakian teknillisen museon alaisuudessa. Museo sijaitsee Košicen lentokentällä, heti lentoterminaalin läheisyydessä. Museo on avattu vuonna 2006. Pääsymaksu on länkkärille kohtuullinen 5€ + kameralisämaksu 1€. Statiivia sisäänkantaessa kannattaa varautua moninkertaiseen lisämaksuun. https://stm-ke.sk/en/branches/museum-of-aviation-in-kosice/basic-information Ensimmäisenä reitti johtaa vanhojen koneiden halliin: Deperdussin Monocoque https://en.wikipedia.org/wiki/Deperdussin_Monocoque Kone on hyvin varhainen urheilukone, tai oikeastaan kilpailukone - tehtiinhän se rikkomaan siihen aikaan suosittuja ilmailun uusia ennätyksiä, joita paranneltiin alinomaan. Tätä konetta valmisti ranskalainen Aéroplanes Deperdussin jo vuonna 1912, Aéroplanes Deperdussin -tehtaan ympärille organisoitiin ranskalainen lentokonevalmistaja Société Pour L'Aviation et ses Dérivés (SPAD) vuodesta 1913 alkaen, joka sittemmin tekikin toisen maailmansodan eräät tunnetuimmat hävittäjät. Deperdussin Monocoque -koneella saavutettiin Gordon Bennett Trophy vuosina 1912 ja 1913, ollen jälkimmäisenä vuonna ensimmäinen kilpailussa 200kmh nopeuden ylittänyt kone. https://en.wikipedia.org/wiki/Gordon_Bennett_Trophy_(aeroplanes) Esillä oleva kone on replica. Samoihin aikoihin Itävalta-Unkarin kansalainen, nykyisen Slovakian alueella syntynyt Štefan Banič, joka oli muuttanut Yhdysvaltoihin kehitteli eräänlaisen laskuvarjon prototyypin, jolle myönnettiin patentti vuonna 1913. Tarina kertoo hänen näyttäneen epäilijoille keksintönsa toimivuuden hyppyymällä keksinnöllään alas 15-kerroksisesta tornitalosta selviten alas hengissä. Ranskalainen Henri Salmson valmisti ennen toista maailmansotaa vesipumppuja Pariisin tuntumassa. Vastaavasti kaksi sveitsiläistä Georges Marius Henri-Georges Canton ja Pierre Unné suunnittelivat moottoreita, joita nopeasti kehittyvä lentokoneteollisuus tarvitsi. Salmsonilla oli valmistuskapasiteettia ja sveitsiläiskumppaneilla hyviä suunnitelmia. Näin Salmsonin pumpputehtaasta tuli siten Société des Moteurs Salmson, joka valmisti mottoreita sekä autoihin että lentokoneisiin, mutta laajeni myöhemmin itse valmistamaan myös autoja, aina vuoden 1953 konkurssiin saakka. Lentokoneita yhtiö tuotti tuhansittain ensimmäisen maailmansodan aikana. Salmson R9 -moottori oli 9-sylinterinen, vesijäähdytteinen moottori, jota eri versioina valmistettiin Ranskan lisäksi Venäjällä ja Isossa Britanniassa. Tässä mallissa oli n. 150 pollea, myöhemmissä versioissa jopa 250 hp. Avia HS 12 Ycrs https://en.wikipedia.org/wiki/Hispano-Suiza_12Y Espanjalaisen Hismapo-Suizan 30-luvun alkupuolella suunnittelema peruskonstruktio, joka otettiin käyttöön Ranskassa useissa lentokonetyypeissä, meille ehkä tärkeimpänä Morane-Saulnier M.S.406 noin 860 hp, 36 litraa, V-12 vesijäähdytteinen 30-luvun puolivälissä Klimov aloitti lisenssivalmistuksen Venäjällä tyyppimerkinnällä M-105, ja sitäkautta käyttöön laajamittaisesti moniin itärintamalta tuttuihin konettyyppeihin kuten Lavochkin LaGG-3, Petlyakov Pe-2 ja Jakolevin hävittäjiin. Ja sotasaalismoottoreiden myötä venäläisversio päätyi myös suomalaisten Moraneihin, ollen alkuperäistä Hispano-Suizaa tehokkaampi. Tsekkoslovakiassa saman moottorin lisenssivalmistus tuotti moottoreita useisiin sikäläisiin konetyyppeihin vielä 30-luvun loppuvuosina. Mikulin AM-38 f V12, 46 litrainen tehoa noin 1700 hp valmistusmäärä on tiettävästi noin 43 000 kpl, Moottori on ehkä tutuin Iljushin IL-2 maataistelukoneiden nokalta. Avia Bk-534 suunniteltiin Tsekkoslovakiassa 30-luvun alussa ja sitä valmistettiin kaikkiaan 568 kappaletta. Koneen moottorina oli edellä esitelty Hispano-Suiza 12Y:n lisenssivalmiste. Tämä esillä oleva kone on replika, samoin kuin on se toinen vastaava kone Prahan ilmailumuseossa. Messerschmitt Me-109 G-14/AS w/n 784993, tunnus valkoinen 13 Kone on valmistettu vuonna 1944 ja se toimi JG53:ssa kunnes se ammuttiin alas 1. tammikuuta 1945 Oberfelsbergin kylässä Saarlandissa, Ranskan rajan läheisyydessä. Tapauksesta kerrotaan seuraavaa: Jagdgeschwader 53:n tunnus oli "Pik As", eli "Pataässä". Koneen hylyn välivaiheet vuosien 1945 ja 1987 välillä ovat hämärät, kunnes se päätyi saksalaiselle harrastajalle. Omistajan toimesta koneen restaurointi oli aloitettu, aikomuksena saattaa se lentokelpoiseen kuntoon, mutta ajan myötä työ todettiin mahdottomaksi. Slovakian Teknillinen Museo sai hankittua koneen keskeneräisen projektin Saksasta vuonna 2012. Sen entisöinti päättyi 2017 ja kone asetettiin esille museoon. Internetin syövereistä näyttää löytyvän kuvasarja hylystä kovahkon laskeutumisen jälkeen keväällä 1945 (huom, kannattaa selailla kuveja eteenpäin nuolista!) https://www.asisbiz.com/il2/Bf-109G/JG53/pages/Messerschmitt-Bf-109G14AS-Erla-13.JG53-White-13-Herbert-Maxis-WNr-784993-sd-during-op-Bodenplatte-Mar-1945-01.html Seuraavassa hallissa siirrytään "post war" materiaaliin: Klimov VK-1 F, siis käytännössä Neuvostoliitossa ilman lisenssiä tehty kopio Rolls-Royce Nene -moottorista, joita britit sinisilmäisesti myivät 40 kappaletta Neuvostoliittoon heti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Tästä halkileikkauksesta avautuu tuon ensimmäisen sukupolken suihkumoottorin keskipakoahtimen toimintatapa erinomaisen hyvin. Avia HC-102, Heli Baby, OK-RVY, c/n 0434 Tämä oli ensimmäinen - ja lopulta ainoa - Tsekkoslovakiassa suunniteltu helikopteri. Ensilento oli vuonna 1954 ja valmistus jatkui vuoteen 1962 saakka, mutta valmistusmääräksi jäi vain 23 kappaletta. ----------------- Let L-200A Morava, , OK-OHA, c/n 170216 Let L-200 Morava, on museossa pilkottu tilaa säästävästi, takarunko on lyhennetty poikki mutta vakaajat on jätetty erillisinä esille. Konetta valmistettiin vuosien 1957-1964 välillä yli 360 kappaletta, joista pieni osa lentää yhä. Merkillepantavaa on myös se, että tätä tyyppiä myytiin kylmän sodan vuosina myös rautaesiripun taakse, useisiin länsimaihinkin. Aero L-29 Delfin, c/n 892846 Tsekkoslovakialainen Aero Vodochody valmisti vuosien 1963-1974 kaikkiaan yli 3600 kappaletta tätä suihkuharjoituskonetta. Näistä noin 2000 kpl meni Neuvostoliittoon sen jälkeen kun vertailu oli tehty puolalaisen PZL TS-11 Iskran ja venäläisen Jakovlev Yak-30 välillä. Tsekkoslovakian jakautumisen jälkeen 16 konetta siirtyi Slovakian ilmavoimille ja ne olivat käytössä vuoteen 2003 saakka. Voimanlähteenä koneessa on yksi tsekkoslovakialaisvalmisteinen Motorlet M-701 jossa on nähtävissä tiettyä sukulaisuutta suurempikokoiseen venäläiseen Klimov VK-1:een. Työntövoimaa M-701:ssä oli noin 8.75 kN, hieman yli kaksinkertaisesti Fouga Magisterin Marboreen, joita Fougassa oli kuitenkin kaksi. Tumansky R-11F-300, MiG-21F13:n moottori patologisesti avattuna ja vyöhykkeittäin havainnollistettu maalauksin. Todella havainnollinen toteutus. R-11 moottorisarjan kehitykseen vaikutti tiettävästi Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista vuotaneet dokumentit Bristol Olympus ja General Electric J57 -moottoreista. Aleksandr Mikulin johti kehitystyötä, kunnes hän joutui poliittisen johdon epäsuosioon ja "sairastui" neuvostoliittolaiseen tapaan. Sergei Konstantinovich Tumansky, joka oli toiminut pääsuunnittelijana sai hankkeen nimiinsä. Suunnittelutoimistolla oli nimi OKB-300, ja siitä periytyy moottorinimeen tullut -300 merkintä. Harvinaista sotilas-experiamentalia; Ľahké výcvikové lietadlo LVL-2, eli suomennettuna "kevyt harjoituskone 2". Košicen sotilasilmailun yliopisto suunnitteli vuonna 1979 ja josta piti tulla tulevien lentäjien alkeisharjoituskone. Kone oli kokometallirakenteinen ja työntöpotkuria pyöritti Avia M 337 kuusisylinterinen rivimoottori. Hanke kuitenkin päättyi 90-luvun taitteeseen tultua poliittisten- ja rahoitushaasteiden vuoksi. Tupolev Tu-143 Strizh on venäläinen keskipitkän matkan tiedustelu UAV, miehittämätön. Se saattoi kantaa kameroita, infrapuna tunnistimia, elektro-optisia ja tutkalaitteita. Valmistusvuodet olivat 1979-1989. Moottorina oli kuvassa etualalla oleva Tumansky KR-17A, työntövoimaltaan 19.6 kN. Tämän rinnalla valmistettiin runsaslukuisesti pienempää, mutta ulkoisesti lähes samannäköistä Tu-143 Reys -UAVta, jonka toimintamatka oli lyhyempi. Barus J-1B Marián Barus on suunnitellut ja rakentanut tämän ultra-luokan pienkoneen prototyypin jo Tsekkoslovakian aikana, ensilennon tapahtuessa vuonna 1989. Kone on museoitu noin 250 lentotunnin jälkeen. PZL-Mielec TS-11bisD Iskra c/n 3H-1211 Iskra on puolaksi "kipinä". TS-11:n prototyyppi, ensilento 1960, kilpaili Varsovan liiton suihkuharjoituskoneen valinnasta, mutta jäi toiseksi Aero L-29:lle. Puola otti sen kuitenkin käyttöön harjoituskoneenaan. Ainoa vientimaa oli Intia. Alenia Aermacchi M-346 Master on tullut korvaamaan nämä vanhentuneet koneet Puolan ilmavoimissa, mutta sotilastaitolentoryhmä Team Iskry lentää niillä yhä. Jatkuu.....