Etsi sivustolta

Taiwanin "kolmas" kansainvälisen liikenteen operaattori, Starlux Airlisen on liittymässä Oneworld-allianssiin vuoden 2025 loppuun mennessä. https://www.aerotime.aero/articles/starlux-joining-oneworld-alliance-2025

Kävin helmikuussa viettämässä pitkän viikonlopun Uuden Seelannin eteläsaarella Christchurchissa kuvaamassa koneita ja koluamassa läpi paikalliset ilmailumuseot. Liput ostin Cathay Pacificilta ja sen myötä sain nautiskella myös matkalla oneworld emerald kortin tuomista eduista. Näistä parhina tietysti Cathayn ensimäisen luokan lounget Hong Kongissa. Reitti kulki mennen tullen Lontoon kautta. Menomatkalla Lontoosta Hong Kongiin CX:n tripla oli vanhalla mukavalla 3-3-3 sisustuksella, mutta takaisin tullessa pääsin/jouduin tutustumaan yhtiön uuteen 3-4-3 triplaseiska sisustukseen. Lennot lennettiin näillä vehkeillä: HEL-LHR Finnair Airbus A319-112 OH-LVL LHR-HKG Cathay Pacific Boeing 777-367(ER) B-KQL HKG-CHC Cathay pacific Airbus A350-941 B-LRS CHC-HKG Cathay Pacific Airbus A350-941 B-LRR HKG-LHR Cathay Pacific Boeing 777-367(ER) B-KQU LHR-HEL Finnair A321-231(WL) OH-LZP Lentoonlähtö Helsingistä vähän harvinaisemmin nousuihin käytetyltä kiitotieltä 15. Pakollinen pullo Jossua. Ja pari tuntia lentoonlähdön jälkeen laskuun Heathrowlle. Polish Airlines Boeing 737-8 MAX SP-LVD "Proud of Poland's Independence" erikoismaalauksessa. Cathay Pacificilla on neljästä viiteen lentoa päivässä Heathrowlta Hong Kongiin. Tässä Cathay Pacific Boeing 777-367(ER) B-KQZ tekee lähtöä 12 tunnin lennolle itään. American Airlines Boeing 777-323(ER) N731AN lähdössä New York Kennedylle lentona AA107. Minulla oli kuitenkin aikaa vielä ennen seuraavaa cathayn HKG lentoa ja käväisin AA:n ykkösen loungessa juomassa shampanjan ja keräämässä pussillisen irtokarkkeja mukaan. Kuvia en sieltä tullut ottaneeksi. AA:lta siirryin kuvanssa olevaan BA:n ykköseen juomaan yhden drinkin. Ja kun alkoi jo hiukoa, niin suuntasin mieliloungeeni Heathrowlla, joka on Cathayn ensimmäisen luokan odotustila terminaalissa kolme. Alkuun Korealaiseen tyyliin tehty pulled pork sämpylä ja sen jälkeen pala lohta. Herraskaisen elämän jälkeen oli taas hyvä nöyrtyä ja palata arkeen turistiluokan tuolilla maisemia ihmetellen. Lentoonlähdön jälkeen olikin vuorossa turistiluokan tarjoilu. Skippasin baarin ja otin vain kuplavettä pähkinöiden kanssa. Ruoaksi valitsin jotain nautaa. Ihan jees, mutta ei parhainta Cathayta. Onneksi jälkkäriksi tulee edelleen konseptin mukaan jätskiä. Tämä Cathay Pacifin miellyttävä 3-3-3 turistiluokan sisustus Boeing 777 koneissa alkaa pikkuhiljaa poistumaan ja koko triplalaivaston pitäisi olla uudistettu 3-4-3 sistukseen tämän vuoden loppuun mennessä. Aamiaiseksi otin länkkärivaihtoehdon. Lähestyminen ja lasku Hong Kongiin. Luultavasti oikealle kentälle löydettiin. Gulfstream G450 VP-CQQ Cathay Pacific Airbus A330-343 B-LBC. China Eastern Airlines Airbus A321-211(WL) B-8570. Ja sitten odotustilaan koneenvaihdon ajaksi. Cathaylla on HKG:ssa kaksi Firstin loungea, joista valitsin tälle koneenvaihdolle lippulaivaloungen The Wingin. En jaksanut kulkea yläkerran kautta, jossa on suora käynti vain Firstin asiakkaille, vaan kiersin alakerrasta busineksen kautta. Portaat ylös ja kohti oikeaa tilaa. Firstin asiakkaat voivat halutessaan mennä myös busineksen puolelle. Mutta minun päämääräni oli ensimmäisen luokan The Cabana. Kyseessä on tällainen hauska pikku spa-huone, jossa voi rentoutua koneenvaihdon ajan. Toiveena olisi, ettei siellä loikoiltaisi kerrallaan yli puoltatoista tuntia, jotta muutkin asiakkaat pääsevät Cabanaan. Näitä herrasväen suihkukoppeja on loungessa tarjolla viisi kappaletta. Kylvyn ja loikoilun jälkeen vähän kinitoinkin tynkää baarista. Ja vielä ennen lentoa The Haveniin syömään Sichuanin tyylistä kala hot pottia. Takaisin arkeen, eli Cathayn A350 koneen turistiluokkaan. Lining up. Ja matkaan kohti etelää! Söin sen verran hyvin loungessa, että otin kasvisannoksen jonka syötyäni nukahdin. Ja herättyäni pääsin toteamaan karttaruudulta, että kauas on taas kerran pitkä matka. Aamiaiseksi taas munia ja nakki. Tässä ylitellään Uuden Seelannin alppeja. Vasemmalla kaarrolla kohti kiitotietä 02. Platalla seisoi heti mielenkiintoista kamaa. Royal New Zealand Air Force Boeing 757-2K2 NZ7571. ilmavoimilla on kaksi viisseiskaa. Eikä suksi-Herculeskaan huono spottaus ole. U.S. Air Force Lockheed LC-130H Hercules 73-0493. Näillä hoidetaan Etelämantereen huoltoliikennettä. Seuraavana päivänä olinkin jo heti aamusta jetlagi päissäni vuokra Corollalla kiitotien päässä kameran kanssa. Christchurchin liikenne on todella Air New Zealand painotteista, joten nyt seuraa katsaus pääasiassa mustavalkoisia lentokoneita. Jokunen muukin kennolle kyllä takertui. Ensimmäisenä saapui Air New Zealand Airbus A320-232 ZK-OAB "All Blacks" erikoismaalauksessa Aucklandista. Air New Zealand Link ATR 72-600 (Mount Cook Airline) ZK-MVK. Vieläkin vanhoissa väreissä lentävä Air New Zealand Link ATR 72-500 (Mount Cook Airline) ZK-MCY. Suurin osa saapuvista oli ATR -koneita, enkä näe syytä tähän laittaa jokaisesta kuvaa erikseen, kun vain tunnus vaihtuu. Suurin osa oli -600 sarjan koneita, mutta liikenteessä on paljon -500 sarjalaisiakin. Toinen vaihtoehto ATR:lle oli ANZ A320, joko sharkleteilla tai ilman. Tässä sharklet version mannekiinina Air New Zealand Airbus A320-232(WL) ZK-OXC. Toinenkin vielä vanhoissa väreissä lentänyt kone osui kennolle. Air New Zealand Link (Air Nelson) De Havilland Canada DHC-8-311Q ZK-NED. Singapore Airlines ajaa päivittäisen vuoron Singaporesta. Yhtiö on tänä talvena vaihtanut reitille triplan kolmeviisikymppiseksi. Singapore Airlines Airbus A350-941 9V-SMD. Jetstar Airways Airbus A320-232 VH-VGO saapuu luultavasti Aucklandista. Garden City Helicopters/Flying Doctor Beech C90A King Air ZK-FDN. Christchurch on siitä metka kenttä, että yleisilmailu mahtuu lentämään laskukierrosta samaan aikaan kiitotien 02-20 vieressä sijaitsevalle nurmibaanalle. Canterbury Aero Club Piper PA-28-181 Archer TX ZK-LJT. Uudessa Seelanissa yleisilmailukoneissa ei tunnuksessa näytä olevan maalattuna maatunnusta ZK. Piiperin jälkeen siirryin kiitotien päästä lähemmäksi rullaustietä sivupaloseman viereen. Paikassa piti kuvata aidan läpi, koska ei nyt sattunut mukaan kolmen portaan mittaisia a-tikkaita, joilla oli voinut kuvata aidan yli. Powershotilla ei ollut mitään ongelmaa, kun objektiivin sai mahtumaan aidan reiästä, mutta järkkärillä aita vähän häiritsi. Lisäksi päivä sattui olemaan aika lämmin (+25C), joten lämpöväreilyä oli aika lailla. Toisella puolella kiitotietä seisova paloharjoittelulaite(?). Tämä ei itse asiassa ole Fokker, vaan Kanadassa valmistettu Fairchild F-27. Kone valmistui vuonna 1958 ja se toimitettiin Venezuelalaiselle AVENSAlle. Vuonna 1963 kone myytiin Yhdysvaltoihin WCA West Coast Airlinesille. WCA:sta tuli vuonna 1968 Air West jonka riveissä Fairchild lensi aina 80-luvulle saakka jolloin se siirtyi Britt Airwaysin riveihin. Yhtiö lensi mm. Continental Expressin lentoja, mutta en tiedä mitä tämä koneyksilö teki. Britt AIrwaysin jälkeen kone tunnetaan vielä Air Mike Express yhtiön riveistä ja joka tapauksessa viimeiseksi rekisteriksi jäi N385BA. Kone lennettiin vuonna 1992 Christchurchiin C-huoltoon ja sille tielle se jäi. Poikkibaanalle saapui Canterbury Aero Clubin Partenavia P.68B Victor ZK-NMK. Tässä mallia kuinka Christchurchissa vierekkäin mahtuu lentämään läpäreitä nurmibaanalle Piper Tomahawk ja samaan aikaan tekemään lentoonlähtöä Air New Zealand Airbus A320-232(WL) ZK-OKH. U.S. Air Force Lockheed LC-130H Hercules 73-3300 rullasi kiitotien päähän ja suoritti raskaan näköisen lentoonlähdön. Tuuli kääntyi ja Air New Zealand Link ATR 72-600 (Mount Cook Airline) ZK-MVK teki ylösvedon ja tuli lopulta laskuun toisesta suunnasta. Minäkin keräilin pikkuhiljaa kamani ja siirryin kohti Uuden seelannin ilmavoimien museoa. Air Force Museum of New Zealand on pirun hienosti väsätty museo. Vaikka kalusto onkin sotilaskoneita joista en ole niin kiinnostunut kuin siviilikoneista, on museo todella hieno ja ehdottomasti käymisen arvoinen jos tuollapäin sattuu seikkailemaan. Museoon on vapaa pääsy, mutta sinne voi halutessaan antaa vapaehtoisen lahjoituksen pääsymaksun sijasta. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) Pacific Aerospace CT-4B Airtrainer NZ1948. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) Aermacchi MB-339CB NZ6460. Royal New Zealand Navy ( RNZN) Kaman Seasprite SH-2F NZ3442 Royal New Zealand Air Force (RNZAF) De Havilland DH-82A Tiger Moth NZ-825. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) Avro 626 Prefect NZ203. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) Avro 652A Anson Mk.1 NZ406. Royal Australian Air Force (RAAF) GAF Canberra B.20 A84-240. Kone on English Electric Canberran Australiassa lisenssillä valmistettu tyyppi. Vaikkei Uuden Seelannin ilmavoimilla itsellä koskaan ole ollut Spitfirejä, oli museossa sellainen, sillä toiseen maailmansotaan Euroopassa osallistui satoja lentäjiä Uuden Seelannin ilmavoimista. Royal Air Force (RAF) Supermarine Spitfire LF Mk.XVIE TE288. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) McDonnell Douglas TA-4K Skyhawk - NZ6254. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) Auster Mk.7c NZ1707. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) North American P-51 Mustang NZ2410. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) Curtiss P-40E Kittyhawk NZ3000. Curtikset olivat Uuden Seelannin ilmavoimien selkäranka toisen maailmansodan Tyynenmeren operaatioissa. Yhteensä 297 konetta hankittiin ja sodan lopulla niistä oli jäljellä 124 konetta. Vain 20 konetta menetettiin taisteluissa, 76 konetta menetettiin onnettomuuksissa ulkomailla ja toiset 76 onnettomuuksissa Uudessa Seelannissa. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) C-47 saa Avgasia. Yleisnäkymää yhdestä museon halleista. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) Sopwith Pup N6460 (replica) Royal New Zealand Air Force (RNZAF) Bleriot XI-2 ‘Britannia’ (replica). Tämä oli Uuden Seelannin ilmavoimien ensimmäinen lentokone. Kone toimitettiin Uuteen Seelantiin vuonna 1913, mutta sillä lennettiin ensimmäisen kerran vasta 1914. Lokakuussa 1914 kone palautettiin takaisin Iso Britanninaan avustamaan ensimmäisen maailmansodan taisteluita. ja vielä Royal New Zealand Air Force (RNZAF) De Havilland D.H.100 Vampire F.B. Mk.5 NZ5757. Pari hobittimaisema kuvaa autoilulenkiltä. Sateinen sunnuntai alkoi lentokoneiden kuvaamisella. Koska tuuli puhalteli toisesta suunnasta, niin menin kiitotien toiseen päähän lähelle 20:n lähestymislinjaa. Katsellaan välillä mustavalkoisia koneita toiselta puolelta. Air New Zealand Airbus A320-232(WL) ZK-OXF. Päivittäinen annos ulkomaisia yhtiöitä. Singapore Airlines Airbus A350-941 9V-SMB. Tämä oli päivän kohokohta. Yllättäen ja pyytämättä paikalle saapui toinen kahdesta ilmavoimien viisseiskasta. Royal New Zealand Air Force (RNZAF) Boeing 757-2K2 NZ7572. On se tyylikäs lintu. Ja vielä yksi dässi uusissa väreissä. Air New Zealand Link De Havilland Canada DHC-8-311Q ZK-NEU. Liikennettä oli ihan mukavanlaisesti, mutta koska kaikki koneet olivat taas samoja ATR -koneita, en laita tähän niitä turhaan toistamaan itseään. Puolenpäivän aikaan oli aika lähteä ajelemaan n. 100 kilometrin päähän Ashburtoniin, josta pitäisi löytyä ilmailumuseo. Ja sieltähän sellainen löytyikin. Pieni kolmen hallin museo, jossa oli mielenkiintoista kamaa näytteillä. Spartan C3-165 ZK-ABK. Canterbury Aero Club Piper PA-28-140 Cherokee ZK-CUA. Vuonna 1967 lentäminen Cherokeella on mainoksen mukaan maksanut Uudessa Seelanissa 7 NZD tunti, joka on nykyrahaksi muuttettuna (inflaatio huomioituna) 126 NZD, eli 76 euroa/tunti. On se ollut halpaa lystiä joskus ennen! Vieressä vasemmalla on ZK-CUA:n ostokuitti. Tuosta kuvasta ei välttämättä oikein saa selvää, mutta hintaa tehdasuudella koneella on ollut alennuksen jälkeen 8420 NZD, joka on nykyeuroissa inflaatio huomioiden vähän vajaa 92 000 euroa. De Havilland DH-82A Tiger Moth ZK-CDU. Harvinainen Porterfield 35W. Royal Air Force (RAF) Hawker Siddeley Harrier GR.3 XZ129. English Electric Canberra Cockpit. Ei nyt laiteta kaikkia museon koneita, mutta yksi entisöitävän oleva mielenkiintoinen keksintö pitää kyllä laittaa. Chrislea Super Ace. Mielenkiintoinen kone, joka suunniteltiin henkilöautomaiseksi, siten ettei siinä tarvinnut käyttää ohjaamiseen jalkapolkimia (kuten täällä foorumillakin puhutussa Ercoupessa). Wikipedia linkistä löytyy lisää tietoa tästä keksinnöstä https://en.wikipedia.org/wiki/Chrislea_Super_Ace Iltapäiväksi kerkesi vielä hämmästelemään nykytaidetta Christchurchiin. Christchurchin kasvitieteellisen puiston ruusutarha. Sama puisto ja "Uuden Seelannin metsää" -alue. Sööriä touhua. Pitkä viikonloppu alkoi vääjämättä loppua ja oli aika suunnata lentokentälle. Ennen vuokra-auton palautusta piti toki käydä aamulla kiitotien päässä notkumassa viimeiset kuvat mustavalkoisisita lentokoneista. Air New Zealand Link (Mount Cook Airline) ATR 72-600 ZK-MVJ. Air New Zealand Link (Air Nelson) De Havilland Canada DHC-8-311Q ZK-NEQ Air New Zealand Link (Mount Cook Airline) ATR 72-500 ZK-MCC. Air New Zealand Airbus A320-232 ZK-OJE. Christchurchissa ei ole oneworld loungea, mutta Cathayn lippu kourassa OW Emerald statuksen turvin pääsee Air New Zealandin odotustilaan. Sinne siis! Mukavan väljä paikka, jossa hyvä salaatti/voileipäbuffa, jotain keittoa ja juotavaa. Ja jonkun ajan kuluttua olikin aika siirtyä portille, jossa odotteli Cathay Pacific Airbus A350-941 B-LRR. Matka kohti Eurooppaa alkoi taas verhon väärällä puolella turistiluokassa. AIR X Charter Bombardier Challenger 850 VH-LEF. U.S. Air Force Boeing C-17A Globemaster III 08-8193. U.S. Air Force Lockheed Hercules C-130R 76-3302. Nousun jälkeen tarjoilku tuttuun tapaan käyntiin baarilla ja pähkinöillä. Päivälliseksi kalaa. Jälkkäriksi tietenkin jätskiä. Ruoan jälkeen mökki pimeäksi, vaikka kyseessä olikin suurimmalta osin päivälento. Vähän ennen laskua joku erikoinen mössö hiukopalaksi. Ja taas Hong Kongissa. Tällä koneenvaihdolla menin The Pier loungeen, joka on se toinen niistä ensimmäisen luokan odotustiloista HKG:ssa. Kävin kysymässä jalkahierontaa, mutta kaikki ajat olivat täynnä siltä illalta ja niinpä siirryin The Haveniin syömään. Juomaksi shampanjaa sekä kuplavettä ja alkuruoaksi rapu-avokado galette. Pääruoaksi juustohampurilainen ja jälkkäriksi Hong Kong style milk tea. Tämän setin jälkeen olin kylläinen ja söin koneen ensimmäisestä tarjoilusta vain jäätelön ja aloin nukkumaan. Jossain Mongolian päällä. Pakollinen "miksi mä istun TAAS täällä" kuva. Kuten tuolla alussa kerroin, on CX menossa triploissa kohti 3-4-3 turistin sisustusta. Vaikka se on ikävää, niin täytyy kyllä sanoa, että jotenkin tämä ei ollut niin paha kuin pelkäsin. Viihdejärjestelmä on uusittu ja koko tuoli on turistin tuoliksi mukava, vaikka leveydestä on nipistetty joku sentti. Minun kokoisella normaalilla 180 senttisellä kaverilla ei ollut mitenkään erityisen inhoittavaa matkustaa tuolla. Toki sinne nokalle päin pitäisi päästä matkustamaan, mutta kun sitä rahaa ei ole koskaan tarpeeksi.. Herkullinen kiinalainen nuudeliaamiainen ennen laskua Lontooseen. Mutta lentokoneaamiaisesa huolimatta Lontoossa toki piti mennä syömään kunnollinen aamiainen Cathayn Firstin lounkeen. Ja tällä kertaa tuli räpsittyä muutama kuva lounkestakin. Finnairin aamulento boordasi aikanaan ja koneesta oli vielä mukava kuvata vähän LHR:n liikennettä. British Airways Boeing 747-436 G-CIVU naapuriparkissa. Cathay Pacific Boeing 777-367(ER) B-KQU jolla saavuin Hong Kongista Lontooseen. American Airlines Airbus A330-323 N274AY. British Airways Boeing 787-9 Dreamliner G-ZBKB. British Airways Airbus A380-841 G-XLEF. Sinne jäi UK vaikeroimaan Brexit-kipujensa kanssa. Finnair ja Jossua. Stockholm Arlanda - ICAO: ESSA - IATA: ARN. Aamulento Helsinkiin ei ollut kovin täysi. Ja laskuun 04L:lle. Uusia reissuja on kovasti suunnitelmissa, mutta työelämä uhkaa pahasti häiritä tätä harrastusta

Vuodenvaihteessa tuli heitettyä reissu Karibian ja Etelä-Amerikan suuntaan. Yllätys, yllätys maita hakemaan. Alunperin suunnitelmissa oli hakea Väli-Amerikasta kolme maata, mutta toisaalta sinne nyt pääsee aina ja nyt oli oiva mahdollisuus hakea Etelä-Amerikasta Surinam ja Guyana jotka ovat kohtuullisen nihkeästi saavutettavissa. Taskussa myös poltteli AA:n rahakas voucheri viime kesältä ja osittain sen avulla lennettiin Karibialle, josta matka jatkui paikallisilla yhtiöillä. Lippuja katsellessa tuli hieman yllättäen vastaan, että Arlandasta oli halvempaa lentää Karibialle Losin kautta, kuin vaikka suoraan Miamin kautta. Niinpä ostokoriin meni Finnairin HEL-ARN-HEL pistelippujen lisäksi rahalla ja voucherilla hoidetut American Airlinesin ARN-LAX-ARN tiketti ja lisäksi vielä niin ikään AA:lta LAX-POS // ANU-LAX tiketti. Atlantin ylityksiin valitsin Americanin raudan sijasta BA:n jumbo ja paluuseen BA:n pitkän Dreamin. Paluulennon unelmalinjuri kuitenkin muuttui jumboksi lentoyhtiön toimesta. Meillä olisi ollut alkuperäisellä lipulla paluussa Heathrowilla vain 65 minuutin vaihto ja lentoyhtiötä alkoi jänistämään sen verran, että he aikaistivat meidän lähtöämme LAXista pari tuntia aiemmin starttaavan jumbon kyytiin. Toisen AA:n lipun (USA - Karibia - USA) menolento oli aluksi kirjoitettu Aruballe ja sieltä olisi ollut tarkoitus lentää Insel Airin MD-83:lla Paramariboon. Hyvä suunnitelma ja eikun lippu sähköpostiin Inseliltä, klik! Mutta kaikki ei mennyt kuten suunniteltiin, vaan Insel Air päätti perua koko lennon vajaa viikko lipun ostamisen jälkeen. Reissuun lähtöön ei ollut enää siinä kohdassa yhtään liikaa viikkoja ja siinä sitten kiireellä tutkimaan vaihtoehtoisia reittejä Surinameen tai Guyanaan. Lopulta monen vaihtoehdon jälkeen parhaaksi vaihtoehdoksi muodostui lentää Paramariboon Trinidad & Tobagon kautta Caribbean Airlinesilla. Sitten piti muuttaa AA:n karibian lipun menolento LAX - Aruba LAXista Port of Spainiin. Homma kävi yllättävän jouheasti AA:n call centerin kanssa. Muutamalla pitkällä puhelulla homma oli hoidettu ja täytyy kyllä kehua AA:n call centeriä toiminnan tehokkuudesta. Lisäksi suuren plus merkin yhtiö saa siitä, että heille voi soittaa Suomessa 09- alkuiseen paikallispuhelunumeroon joka yhdistyy heidän piikkiinsä ulkomaille. Asiakas maksaa vain kotimaan paikallispuheluhinnan. Tässä olisi joillekin muillekin yhtiöille oppimisen paikka! Insel Airin kanssa asennoiduin käymään pitkän taistelun rahojen takaisin saamiseksi, mutta yllätyksekseni he maksoivat kaiken takaisin dollarilleen vain parin s-postin vaihtamisen jälkeen. Rahat tulivat luottokortille takaisin n. kolmessa viikossa. Ei huono suoritus yhtiöltä, jota haukutaan aika rajusti netin eri arvioissa. Tältäkin yhtiöltä lippu oli ostettu suoraan ilman välikäsiä ja itse asiassa kaikki reissun liput ostettiin suoraan lentoyhtiöiltä, sillä mä olen kyllästynyt tappelemaan matkatoimistojen kanssa mahdollisten ongelmien alkaessa. Maksan nykyään tarvittaessa mielelläni muutaman euron tai kympin enemmän lentoyhtiölle kuin sille halvimmalle mahdolliselle nettimatkatoimistolle ja ostan lipun suoraan ilman välikäsiä. Vielä tarvittiin Surinam Airwysin lippu PBM-GEO ja kasa ATR lippuja sekä LIATilta, että Caribbeanilta. Surinam Airwaysin kyytiin en koskaan päässyt, sillä ikäväksi yllätykseksi lennon operoi Tsekkiläinen Smartwings.. Guyanassa päätettiin lähteä isommalle retkelle ja sinne ostettiin päiväreissu viidakkoon ja aina Brasilian rajalle saakka rehvakkaasti Cessna Caravanilla Trans Guyana Airwaysin kyydillä. Reitti näytti tältä. Lennot kuljettiin seuraavilla laitteilla: HEL-ARN Finnair Airbus A320-214 OH-LXD ARN-LHR British Airways Airbus A321-231 G-EUXC LHR-LAX British Airways Boeing 747-436 G-BYGE LAX-MIA American Airlines Airbus A321-231(WL) N139AN MIA-POS American Airlines Airbus A321-231(WL) N152AA POS-PBM Caribbean Airlines Boeing 737-8Q8(WL) 9Y-JMD PBM-GEO SmartWings Boeing 737-8GJ(WL) OK-TSF OGL-KAI-ORJ-OGL Trans Guyana Airways Cessna 208B Grand Caravan 8R-GAE GEO-POS Caribbean Airlines Boeing 737-8HO(WL) 9Y-SXM POS-SVD Caribbean Airlines ATR 72-600 9Y-TTE SVD-SLU-BGI LIAT ATR 42-600 V2-LIM BGI-ANU LIAT ATR 72-600 V2-LIC ANU-MIA American Airlines Airbus A321-231(WL) N987AM MIA-LAX American Airlines Airbus A321-231(WL) N158AN LAX-LHR British Airways Boeing 747-436 G-BYGB LHR-ARN British Airways Boeing 767-336(ER) G-BNWA ARN-HEL Finnair Airbus A320-214 OH-LXD Helsinki - Arlanda lennolta ei tullut yhtään kuvaa ja tässä ollaan jo Arlandassa loungen antimien äärellä. Iltalennolla Lontooseen eri kentille kilpaa Easyjetin kanssa. British Airways ei tarjoile enää Euroopan lennoilla mitään turistissa maksutta. Vesikin maksaa, eikä oneworld emerald kortistakaan ole apua Maisemia saa kuitenkin vielä katsella ilmaiseksi. Pikainen yöpyminen LHR:n Ibiksessä ja seuraavana aamuna samppanja aamiaiselle T5:n British Airwaysin First lounkeen. Portille päästyämme boarding passit eivät kelvannetkaan ja hetken äimisteltyämme tilannetta ystävällinen porttivirkailija tulosti meille uudet boordarit. Meidät oli upgradettu Premium Ecomonyyn BA:lla tarjoillaan kuplajuomaa tervetuliaisdrinkkinä myös Premium Economyn puolella. Rullatessa lähtöpaikalle näkyi tuttuja värejä. Finnair Airbus A350-941 OH-LWE. Ja annetaan yksi kuva myös Concordelle. Siitä ei voi olla koskaan liikaa kuvia. Ilmaan kiitotieltä 27L. Tarjoilu BA:n Premium Economyn puolella yllätti positiivisesti. Ruoka tulee posliinilta ja oli kaiken lisäksi herkullistakin. Paistia ja perunaa. Kanadaa. Ja välipalaa. San Bernardino International Airport (SBD / KSBD) näyttää olevan jonkin sortin lentokonevarasto. Ja vielä vähän lisää välipalaa ennen laskua Los Angelesiin. Perillä Ameriikan maassa! Kentältä yöksi läheiseen hotelliin ja seuraavana aamuna kohti Karibiaa. Aamiaiseksi samppanjaa. Tällä kertaa American Airlinesin Flagship First loungessa. Losissa oli aika sumuinen aamu, eikä tietoakaan Kalifornian auringosta. United Airlines Boeing 757-222(WL) N589UA. Hyvin se Airbussinkin siipi osaa tiivistää. - Mr. Hankonen? - Yes? - Thank you for your business. Would you like to take something from the inflight menu? Suurinpiirtein noilla sanoilla AA:lla tunnistetaan oneworld emerald asiakaat ja heille tarjoillaan maksutta purtavaa myös turistissa. Päädyin ottamaan kalkkunavoileivän, mutta sain vielä lisäksi juustotarjottimen, kun miehistön jasen oli sitä mieltä ettei se leipä pelkästään riitä mihinkään. Naapurin lipun hintaan sisältyvä tarjoilu. Veden tilalle saa toki limua tai mehua ilmaiseksi. Laskuun Miamiin Evergladesin soiden yli. Ensimmäisenä kennolle osui Miamissa kotipaikkaansa pitävän World Atlantic Airlinesin MD-82 tai MD-83 jonka rekisteristä ei valitettavasti saa mitään selvää. Peruvian Airlines Douglas DC-8-73CF OB-2059-P. Pitkä kasi aktiivisena näinä päivinä lämmittää aina. Kone on aito rahtari ja se toimitettiin alunperin vuonna 1968 Flying Tiger Linelle versiona DC-8-63CF rekisterillä N780F. Tämän jälkeen kone lensi Cargoluxilla ja Air Indialla kunne späätyi Evergreen Internationalin laivastoon. Vuonna 1985 koneen vanhat PW-JT3D-7 moottorit vaihtuivat modernimpiin CFM56-2C1 ohivirtausmoottoreihin ja samalla koneen tyyppi muuttui kuusikymppisestä seitsemänkymppiseksi. Evergereenillä kone lenteli vajaa kymmenen vuotta ollen välillä liisattuna TNT:lle ja UPS:lle. Kone siirtyi DHL:n käyttöön vuonna 1995 ja niissä väreissä lentämisen iloa jatkui aina vuoteen 2013 saakka. Viimeiset viisi vuotta kone on operoinut ainakin Skybus Cargolle ja Peruvianille. Koneen taitaa omistaa Skybus Jet Cargo. Skybus Cargolla näytää muuten olevan omistuksessa myös sama -72 sarjalainen VIP kone joka seisoi Vantaalla reilun vuoden tässä hiljattain. Vieläköhän tämä enää ikinä lentää? Planespotterista löytyvä kuva viime kesältä ei ole kovin mairitteleva. "Welcome to Miami, "Bienvenidos a Miami" Hieno rivi hienoja amerikanrautoja. American Airlines Boeing 737-823(WL) N979AN. American Airlines Boeing 757-223(WL) N183AN. American Airlines Boeing 737-823(WL) N200NV. British Airways Boeing 747-436 G-CIVO. Iberia Airbus A330-302 EC-LUB. Kaikenlaista pientä huoltotoimintaa. "Thank you for your business". Ja lopulta pitkän päivän pääteeksi laskuun Trinidad & Tobagon pääkaupunkiin Port of Spainiin. Port of Spain jäi valokuva äimistelyn puolesta vähän vähemmälle, mutta laitetaan nyt yksi kirkko. Ja maakalja uuden maan kunniaksi. Aikanaan T&T:stä Surinameen lennettiin Caribbean Airlinesin kyydillä. Meidän koneesta ei saanut kuvaa, mutta naapuriportilla poseerasi täsmälleen samanlainen Caribbean Airlines Boeing 737-8HO(WL) 9Y-SXM. Tarjoilu tällä lennolla koostui kahvista tai limusta. Näin tyylikkäästi lennetään Caribbean Airlinesilla. Surinamesta tulikin vähän enemmän kuvia ja laitetaan niitä myös näytille. Maa on hauska sekoitus Etelä-Amerikkaa, Afrikkaa, Hollantia ja Indonesiaa. Siirtomaa-aikoina eurooppalaiset toivat sinne orjia ja muuta väkeä Afrikasta ja Aasiasta etenkin Indonesiasta, joka myös oli Hollannin alusmaa. Kaikki tämä näkyy maassa tänä päivän ja siellä on hauska kulttuurien sekamelska. Ihmiset puhuvat hollantia, kreolienglantia ja sekä Etelä-Amerikan alkuperäiskieliä, että myös Indonesian kieliä. Hämmentävä paikka Etelä-Amerikassa, jossa on tottunut että toimeen täytyy tulla joko portugalilla tai espanjalla. Surinamen pääkaupungin Paramaribon vanha keskusta on Unescon maailmanperintökohde ja ainakin itselleni mesta toimi. Toki Surinamessakin juttu on häipyä Paramaribosta viidakkoon luonnon äärelle, mutta kyllä siellä vanhassa keskustassakin on hauska hengailla. Tässä joitain kuvia. Lounasta paikallisittain. Kaupungin ohi virtaa Suriname river, jota pitkin isotkin laivat pystyvät tulemaan vähän matkaa sisämaahan nousuveden aikaan. Hyvä selfienottopaikka Pieni päiväretki Surinam joella piti kuitenkin tehdä ja sen aikana päädyttiin vanhoille sokeriplantaaseille sekä joen toisella puolella sijaitsevaan Nieuw Amsterdamiin. Tässä ollaan vielä vanhojen plantaasien äärellä. Maassa ei enää ole sokerituotantoa ja vanhat pellot ovat nykyisin muun maanviljelyksen käytössä. Katkarapuja kuivumassa. Hollantilaiset ovat tykkänneet kanavista ja padoista myös siirtomaa-aikana. Lumihaikara (Egretta thula) Sokeri-isännän talo. Näitä oli useita, enkä muista toimiiko juuri tämä nykyään hotellina vai onko se yksityisasunto. Joitain näistä on muutettu hotelleiksi. Ja takaisin veneeseen kohti seuraavaa kohdetta. Tämäkään joki ei kooltaan ole pienimmästä päästä. Nieuw Amsterdamista valikoitui tähän kertomukseen vain tämä idyllinen varastorakennus(?) lumpeiden keskellä. Suriname oli hauska paikka ja sinne voisi joskus mennä toistamiseenkin. Uusia maita kuitenkin pitää saada ja niinpä matka jatkui kohti Guyanaa. Paramaribossakin on kaksi kenttää. Paikallinen "Helsinki-Vantaa", Johan Adolf Pengel International Airport on todella pitkällä yli 50 kilometrin päässä kapungista. Sinne vain on vääntäydyttävä jos tahtoo lentää Surinam Airwaysilla. Tunnelmia odotushallista. Caribbean Airlines Boeing 737-8Q8(WL) 9Y-ANU Port of Spainiin otti delayta sumuisen aamun vuoksi. Meitä sen sijaan odotti SmartWings Boeing 737-8GJ(WL) OK-TSF. Että mun piti matkustaa Surinameen saakka päästäkseni Tsekkiläisen Smartwingsin kyytiin Tällainenkin olisi ollut tarjolla. Surinam Airways Boeing 737-3Q8 PZ-TCQ. Mutta kun ei niin ei. Smartwingsin siivin mentäisiin.. Sinne jäi Surinam Airways. Miehistöä ei tällä lennolla kiinnostanut juuri muu kuin tuttujen kanssa rupatteleminen. Tarjoilu. Laskuun sademetsien sekaan. Myös Georgetownissa on kaksi kenttää ja tämä isompi on naapurimaan tapaan rakennettu n. 50 km matkan päähän kaupungista. Georgetownista sanotaan ettei siellä kannattaisi kulkea pimeän aikaan ja että siellä voi olla paikoittain turvattoman oloista. Me emme kokeilleet pimeällä liikkumista, mutta päiväsaikaan kaupunki tuntui ihan turvalliselta. Kaupungin katedraali on komea puukirkko. Meren rantaa. Kauimpana näkyvä kerrostalo on kaupungin hienoin hotelli Marriot. Onneksi emme yöpyneet siellä. Kävimme paikassa osin laiskuuttame ja osin uteliaisuuttamme maakaljoilla sekä lounaalla. Palvelu oli luokattoman huonoa, eikä se ruokakaaan mitään erikoista ollut. Kallista toki. Asuimme vanhassa siirtomaa-aikaan rakennetussa talossa, jossa toimii nykyään hotel Clara Lodge. Sata kertaa makeempi mesta kuin Marriot! Kalastajahaukka (Busarellus nigricollis) Stabroek Market on yksi paikka Georgetownissa jonne ei suositella mennä ilman paikallista kaveria. Kysimme hotellilta mielipidettä asiasta ja heidän mielestä sinne oli ok mennä jos jättää kaikki arvoesineet kämpälle. Vähän kapungin siirtomaa-aikaisia rakennuksia. Sitten olikin tullut päivä, jolloin piti mennä Georgetownin "Malmille" Ogle International Airportille ja lähteä sieltä päivämatkalle Kaieteurin putouksille. Putousten kehutaan olevan maailman suurin vesiputous putouksen läpi virtaavan veden määrällä laskettuna. Vesi myös putoaa vaikuttavan 221 metrin matkan, joka on esimerkiksi neljä kertaa korkeampi pudotus kuin Niagaran putousten pudotus. Mutta ensin vähän Oglen liikennettä. Air Services Limited Cessna C208 Grand Caravan 8R-GFA. Air Services Limited Cessna C208 Grand Caravan 8R-YAC. Trans Guyana Airways Cessna C208 Grand Caravan 8R-GAB. Näissä kaikissa Trans Guyanan koneissa on eri maalaus pyrstössä. Bristow Helicopters Agusta Westland AW139 N925VH. Trans Guyana Airways Cessna C208 Grand Caravan 8R-GHR. Trans Guyana Airways Cessna C208 Grand Caravan 8R-CTG. Ja saapuihan se meidänkin lintumme. Trans Guyana Airways Cessna C208 Grand Caravan 8R-GAE. Poka kyytiin ja PT6 tulille! Perämies veti turvademon ja kehoitti tutustumaan turvaohjeeseen. Selvähän se. Trans Guyana Airways Beech 1900D 8R-GAQ. Ilmaan kiitotieltä 07 ja vasemmalla kaarrolla meren ylle ja edelleen kapunki kiertäen lounaan suuntaan ja kohti putouksia jonne lentoaika olisi noin tunnin. Tässä vielä noustaan kohti matkalentokorkeutta joka oli muistaakseni 12 000 jalkaa. Matkalentoa. Karavaani kulkee. Välillä keskellä sademetsää näkyi suuria kaivoksia. Guyanassa kaivetaan ainakin kultaa ja timantteja. Nyt alkoi jo vähän jännittämään kun VFR lennolla alkaa maisema suttaantua ja kivet nousemaan. Mutta putoukset kuitenkin löytyivät. Laskuun tuohon streevan edessä näkyvälle kiitotielle. Porukka perillä Kaieteur Airportilla (KAI / SYKA). Joku pariskunta oli vuokrannut kaksnollakuutosen ja kuskin itselleen. Air Services Limited Cessna C206 Stationair 6 8R-ZOM. Ensimmäistä kertaa pääsin näkemään luonnossa villinä eläviä Puna-aroja! Pari kuvaa itse putouksilta. Oranssiharjakotinga (Rupicola rupicola) Lounaan jälkeen Caravaaniin ja kohti seuraavaa huomattavasti pienempää putousta Brasilian rajalla. Oriduikissa päästäisiin pulahtamaan putoukseen. Ja ilmaan kiitotieltä 07. Vajaan puolen tunnin matkan aikana siellä täällä näkyi joitain korpikenttiä. Orinduik Airport (ORJ / SYOR). Itse putoukset jäävät kuvassa koneen alle. Tällaista matalaa putousta jossa on mukava käydä vilvoittelemassa. Joen vasemmalla puolella on Brasilia. Puistonvartija, perämies ja kippari. Vesileikkejä. Oikealla olevan putouksen alle pääsi kävelemään ja ottamaan luonnon hartiahieronnan. Kaikki hauska loppuua aikanaan ja olikin jo aika pakkautua Caravaaniin ja aloittaa reilu tunnin lento takaisin Georgetowniin. Ilmaan kiitotieltä 05. Joku urheiluliiteri Georgetownin liepeillä. Lähestyminen kohti kiitotietä 07. Trans Guyana Airways Beech 1900D 8R-EAR. Työntörauta kiinni ja kone yöpymään. Ja vielä viimeiseksi Oglesta yksi kuva kilpailevalle yhtiölle. Air Services Limited Cessna C208 Grand Caravan 8R-GUY. Seuraavaksi olikin aika jättää Guyana taakse ja siirtyä seuraavaan uuteen maahan St. Vincent & Grenadiineille. Meillä oli aikainen aamulento Georgetownista Port of Spainin kautta St. Vincentille ja niinpä heräsimme jo neljän jälkeen, söimme kevyen aamiaisen ja lähdimme etukäteen tilatulla kuljetuksella kentälle. Perille päästyämme totesimme olevamme terminaalin ulkopuolella sadanviidenkymmenen paikallisen kanss, eikä ketään päästetty sisään. Hässäkän syynä oli lumimyrsky USA:n itärannikolla. Caribbean Airlines ajaa kolmioreittiä POS-JFK-GEO-POS, eikä koneemme ollut vielä edes kunnolla päässyt Nykiin kun sen jo olisi pitänyt olla lähdössä Georgetownista. Jonkin aikaa siinä hämmästeltiin ja yritettiin kysellä kenttähenkilökunnalta miten homma etenee. Lopulta tilannetta alettiin purkaa siten, että niillä joilla oli jatkolento POSista päästettiin terminaaliin sisään. Sisällä terminaalissa sitten kerrottiin, että yhtiöllä on toinenkin kolmiolento POS-YYZ-GEO-POS ja tämä olisi aikataulussa, mutta se lähtisi kolme tuntia myöhemmin. No mikäs siinä, meillä oli muutenkin pitkä vaihto tiedossa POSissa, niin kerkeisimme jatkolennolle tälläkin yhteydellä. Mutta läheltä liippasi tällä kertaa, että olisi joutunut ottamaan yhden ylimääräisen hotelliyön ja säätämään asioita. Lähtöselvityksen ja passintarkastuksen jälkeen Diners Clubin voimalla autioon loungeen. kello on aina jossain kaksitoista ja kaljan kehtaa ottaa Boardauksen aikaan jonoa portilla. Kyytipelinä tänään Caribbean Airlines Boeing 737-8HO(WL) 9Y-SXM. Koneenvaihto Port of Spainissa, jossa longessa salaatti, kolmioleipä ja olut välipalaksi. St Vincentille lennettiin Caribbean Airlines ATR 72-600 9Y-TTE kyydillä. "Caribbean Airlines 436 cleared for take off runway 10." Kanukit näköjään sahaavat Port of Spainiin charter jaostollaan. Air Canada Rouge Boeing 767-333(ER)(WL) C-FMWP. Tämän kuvan jälkeen lentoemännät tulivat tiukkaamaan että mikä mies ja miksi ottaa kuvia? Selitin harrastusta ja näytin kamerasta kuvia jonka jälkeen uskoivat etten ole pahoilla asioilla. Mainitsivat vielä, että ovat varovaisia 11/9 tapahtumien jälkeen. Just just. Kamera ja lentokone on tunnetusti erittäin vaarallinen yhdistelmä! Tarjoilivat kuitenkin kaikesta huolimatta vielä cokiksen. Bequian saari St. Vincent & Grenadiineilla. Meidän lentomme sen sijaan suuntasi pääsaari St. Vincentille. St Vincentin uusi kenttä Argyle International (SVD / TVSA) avattiin Helmikuussa 2017. Näkymät hotellilta olivat aika jees. Vanha kenttä, joka on tarkoitus muuttaa asunnoiksi. Joku Kolibri. Pirun komea jahti purjehti eräänä aamuna hotellin edustalle. En saanut selvää paatin nimestä ja jäi vähän häiritsemään mikä alus tämä on. Vielä oli yksi maa jäljellä ja sinne lennettiin LIATin ATR kyydillä St. Lucian ja Barbadoksen kautta. LIAT ATR 42-600 V2-LIM. Lentoonlähtö kiitotieltä 04. Jossain kohtaa tuli BA:n tripla vastaan. Pikainen pysähdys St. Lucialla. St Lucia on suosittu risteilykohde ja minäkin olen käynyt siellä kuvassa näkyvällä GTS Celebrity Summitilla. (luuultavasti SVG Air) De Havilland Canada DHC-6-300 Twin Otter J8-GAW. Piiperi korneri. PA-34, PA-28 ja PA-31. Ja taas elämä on yhtä lentoonlähtöä rikkaampi. Lähestymistä Bridgetowniin Barbadokselle. Pari Twin Otteria Bridgetownissa (BGI / TBPB) Aero Commander 500B J8-MQS. Virgin Atlantic Airways Boeing 747-443 G-VLIP. LIAT ATR 72-600 V2-LIA. LIAT ATR 72-600 V2-LIB. Pienet terästykset loungessa ja eteenpäin kohti Antiguaa. Kyydin tarjosi LIAT ATR 72-600 V2-LIC. PW127M töihin. Tällä reilun tunnin mittaisella lennolla tarjoiltiin kahvia/limua/mehua ja keksiä. Perillä V. C. Bird International Airportilla (ANU / TAPA) Ja vielä maakalja uuden maan kunniaksi! GTS Celebrity Summit seurasi meitä Antigualle. Sir Vere Bird (1910 – 1999) oli maan ensimmäinen pääministeri ja nykyisin hän on kansallissankari. Antigua olikin yllättävän väsynyt mesta. Saarella on valtaisa turistibisnes ja se on tehnyt saaresta kalliin, eikä tunnelma mielestäni ollut niin hyvä kuin esim St. Vincentillä josta meille sanottiin, ettei siellä välttämättä olisi niin hyvä meininki. Mielestäni asia on kuitenkin juuri toisinpäin. Antiguan pääkaupungissa St. Johnsissa pysähtyy päivittäin 3 - 7 suurta risteilyalusta ja sen lisäksi päälle kaikki saarelle lentäen saapuvat turistit tekevät paikasta todella suuren turistikohteen. Ei turismissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta jotenkin tällä reissulla tuli noiden ei-turisti paikkojen jälkeen Antiguan turismi ja kalliimpi hintataso ilman siitä saatavaa vastinetta kovasti silmille. No kyllähän Antiguan kelit Suomen talvikelit voittaa, mutta kotimatka oli aikanaan vääjäämättä edessä. Kyydin Miamiin tarjosi American Airlines Airbus A321-231(WL) N987AM. Viereisellä portilla seisoi Virgin Atlantic Airways Airbus A330-343 G-VSXY valmiina lähtemään kohti Gatwickia. Sinne jäi St. Johns ja Antigua. "Thank you for your business." Americanin A321 näyttää sisältä tältä. Aurigonlaskun aikaan Miamia kohti. Söin todella hyvin Miamissa Americanin Flagship Loungessa ja kun MIA-LAX lennon tarjoilukärry tuli kohdalle ja kyseltiin mitä herralle saisi olla, niin kerroin olevani kylläinen ja pyysin vain Pringlesejä ja oluen. Eivät uskoneet, että sillä pärjää ja antoivat vielä pyytämättä ja yllättäen "Flight Bites" laatikon kaveriksi. Losissa yöpyminen ja seuraavana päivänä Qantasin First Class Loungen kautta kohti Eurooppaa. Ja paluulenolla Atlantin ylityksessä meitä kohtasi sama iloinen yllätys kuin tullessa. BA siirsi turistista Premium Economyn puolelle Aperitiivin tynkää ennen illallista. Ensimmäisen kerran sain oikeaa pihviä turistissa (okei premium eco, mutta silti) Tunnelmia jossain LAX-LHR välissä. Aamiainen ei pettänyt, vaan oli sitten yhtä kuraa kuin lentokoneessa yleensäkin. Heathrowilla kävin koneenvaihdon aikana testaamassa BA:n First Loungen suihkun. Ei mitään valittamista. Hyvä laivan hytin suihkua muistuttava muovikoppi jossa pystyy ihan hyvin peseytymään. Vielä lento Tukholmaan ja sieltä kotiin. Tukholman koneen viereen oli parkkeerannut "Olympic Dove" spesiaali British Airways Airbus A319-131 G-EUPH. Air Canada Boeing 787-9 Dreamliner C-FRTG. Air Algérie Airbus A330-202 7T-VJV. Kohti Tukholmaa kiitotieltä 09R. Ja vielä viimeiseksi kuvaksi British Airways Boeing 767-336(ER) G-BNWA matkustamo. Koneyksilö on toimitettu jo Toukokuussa 1990 ja ikä kyllä alkaa painaa tätä lähes kolmekymmentävuotiasta lintua. BA:lla on vielä laivastossa seitsemän kuusseiskaa ja niistä luovutaan tämän vuoden Marraskuun loppuun mennessä. Se olikin viimeinen kuva. Arlandasta ja Finnairin viimeisestä legistä Helsinkiin ei tullut "painokelpoisia" kuvia. Kiitos taas jos jakasoit loppun ja uutta suunnitellaan jo PS. Niitä käytyjä maita on nyt kasassa 111.