Etsi sivustolta

Rauta ja petrooli 2019-näyttelyyn mentiin 1.9.2019 DC-3:lla Malmilta. Vähiin käy Malmin aika ennen kuin loppuu! Ennen käynnistämistä on moottoria pyöritettävä vähintään 14 lapaa, jotta vältytään öljylukolta. T/O rwy 18 ja oikean kaarron kautta yli Helsinki-Vantaan! Arvatenkin erikoisluvalla, sunnuntaiaamun hiljaisina hetkinä. Hyvinkäälle ajeltiin pilvien alareunaa kutitellen. Rauta ja petroolissa näki konkreettisesti, kuinka moni automerkki on jättänyt meille jäähyväiset. Esimerkiksi Glas (Hans Glas, Dingolfing, 1952-1966). BMW osti Glasin ulos. Tämä Glas 1700 edusti aikansa ylempää keskiluokkaa. Vuosina 1964-1967 valmistui vajaat 14.000 yksilöä. R4, 1682 cm³, SOHC, 80 hv, takaveto. Korin oli piirtänyt torinolainen Pietro Frua. SAAB on automerkkinä historiaa (Trollhättan, 1947-2012). Tätä 93-mallia (tosin henkilöautoversiona) mm. Simo Lampinen pyöritteli rallipoluilla menestyksekkäästi alitehoisesta moottorista huolimatta. 2-tahtinen R3, 748 cm³, 33-38 hv. Kuvassa vuoden 1960 F-malli ja farmariversio 95. Borgward (Bremen, 1949-1961) oli mukana monissa yrityksissä. Borgward-merkkisiä kuorma-autoja nähtiin Suomessakin. Borgward Isabella syntyi v. 1954. Ylemmän keskiluokan autoja valmistui noin 203.000 kpl. TS-versiossa oli R4, 1493 cm³, 75 hv. Kuvan kaunista ja linjakasta Isabella Coupé-mallia valmistui alle 10.000 yksilöä. Suomessa on tiettävästi alle 10 Coupéa. Lloyd Motorenwerke (1949-1961) toimi Bremenissä ja kuului Borgward-konserniin. Toiminta loppui Borgwardin konkurssiin. Vuosina 1989-1996 samalla nimellä toimi pienimuotoinen yritys, jonka toiminta-ajatus oli lähinnä Lloydin varaosahuolto. Yritys valmisti myös 2-syl. 2-t-moottoreita, joita meni Kanadaan lumikelkkakäyttöön. Lloyd 600/Alexander/Alexander TS-merkkisiä kääpiöautoja valmistettiin 1955-1961 noin 176.000 kappaletta. TS-merkintä tarkoitti parempaa varustelua, 4-vaihteista vaihteistoa, 25 hv tehoa ja leveämpää "hymyä" eli grilliä. Moottori oli ilmajäähdytetty poikittain sijoitettu R2, SOHC, 596 cm³, 25 hv. Wikin mukaan huippunopeus oli 107 kph ja 0-100 kph ~56 s (!!!). NSU oli vanha ja kuuluisa kaksipyöräisten valmistaja Neckarsulmissa, joka valmisti autoja 1953-1969. Volkswagen osti tällöin NSU:n ja se sulautettiin Audiin. NSU Ro80 oli ylemmän keskiluokan auto (1967-1977),joita valmistui vain runsaat 37.000. Kaksikammioisen Wankel-moottorin iskutilavuus oli 995 cm³. Siitä saatiin 115 hv. Auto oli suorituskykyinen. Kori oli kaunis ja sanotaan sen piirteiden siirtyneen Audiin. Trokoidimäntäinen Wankel-moottori kärsi männän tiivistysongelmista eikä saavuttanut ostajien laajaa hyväksyntää. VW Karmann-Ghia. Volkswagen on yrityksenä voimakkaasti elossa, mutta sen "urheiluversio" Karmann-Ghia eli vuodet 1955-1974. Pohjalevynä oli VW Typ 1 eli "kupla". Karmann-Ghialle annettiin merkintä Typ 14. V. 1955 moottori oli B4, 1192 cm³, 20 hv. 1974 iskutilavuus oli noussut 1584 cm³:iin ja teho 50 hv:aan. Alkuperäisellä moottorilla auto saavutti 118 kph huippunopeuden. Korin suunnitteli torinolainen Carozzeria Ghia ja sen valmisti osnabrückiläinen sopimusvalmistaja Wilhelm Karmann (1949-2010). Karmann-Ghioja valmistui yli 271.000, joista enemmistö vietiin USA:aan. Tämän kuvan hienokuntoinen K-G lienee USA:sta tuotu, päätellen USA-puskureista, isoista etuvilkuista, mailinopeusmittarista ja punaisista takavilkun laseista. Simca Vedette Beaulieu oli ranskalainen auto. S.I.M.C.A. pitäisi oikeastaan kirjoittaa pisteiden kanssa (Société Industrielle de Mécanique et Carrosserie Automobile) (Poissy) ja se eli 1935-1977 monen isännän alaisena. Vedette-alusta, 3+1 rattivaihde ja V8-moottori olivat Fordin peruja 1950-luvulta. Simca Vedette eli 1957-1961 ja niitä valmistui 173.000 kpl. Vedette oli Suomen mittapuun mukaan iso auto, 6-paikkainen. Beaulieu merkitsi parempaa varustetasoa ja 2351 cm³ V8-moottori edusti aikansa lyksiä, olkoonpa että sivuventtiilikone oli 1930-luvulta ja että 84 hv oli hieman nuhapumppu raskaaseen autoon (0-100 kph ~20 s). Mutta pölykapseleissa luki "V8"!

DC-Yhdistys teki jälleen perinteisen syysretken Rauta ja petrooli-näyttelyyn Riihimäelle. Kulkuvälineenä vuoden 1942 DC-3 (alunperin C-53) OH-LCH, Suomen ainoa lentävä kolmonen. Kapteeni oli Petteri Tarma, förstinä Mikko Jägerholm, purserina Ahti Pohjonen ja mekaanikkona Antti Ruokonen. Mukana oli myös yhdistyksen pj Petri Petäys ja hallituksen jäsenet Hannu Heilala ja Henri Petäys. Aitaamattomalla (!!!) Hyvinkään lentopaikalla yleisömenestys on aina hyvä. Itse Rauta ja petroolissa rupeaa olemaan uskomattoman hienosti entisöityjä wanhoja wehkeitä. Tässä John Deere vm 1938. Siihen aikaan ei renkaista tarvinnut murehtia. Paljon uudempi John Deere 5010 vm 1965. R6 dieselmoottori, 8,7L, 120 hv. Suomen eksyi vain 3 kpl näitä aikansa muskelikoneita. Sitten taas paljon vanhempi ja vieläpä suomalainen: Åbo Jern Manufaktur Aktiebolagetin valmistama Kullervo "moottorivetäjä" vm 1919. R4, 7,4L, 30 hv bensiini/petroolimoottori. Tämän laitteen historia on ihmeellinen. Se haudattiin maahan v. 1960 ja kaivettiin ylös v. 2000, ilmeisesti muistitietojen perusteella. Buick Super Dynaflow deLuxe vm 1951 oli aikansa loistoauto jopa USA:ssa. Niinpä tämä autoyksilö on ollut Yleisradion johdon autona. Suora kahdeksikko eli R8, 4,3L, 128 hv. Kaksinopeuksinen Dynaflow ei ollut oikea automaattivaihteisto, koska kuljettajan piti valita manuaalisesti nopeusalueet Low tai Drive. Ah tuota leveää hymyä, jota Audi on yli 60 v myöhemmin matkinut. Mahdollisesti arvokkain esillä ollut ajoneuvo oli Bentley Speed Six noin vuodelta 1930. Huomaa sopiva rekisteri ja pakoputken ulostulo. Auto oli jotain urheiluauton ja kilpa-auton väliltä. Kaikki autot eivät olleet niin hienoja. Tästä avo-Cadillacista oli sufletti mennyt jumiin. Auto on ilmeisesti ollut "elementtien armoilla" ja sen huomasi. Nuorimmaiseni kutsui tätä "lauluautoksi". Ford Thunderbird ei ollut urheiluauto, mutta monet arvostavat tätä 4Gen (1964-1966) TBirdia eräänä kauneimmista ukkoslinnuista. Tavallisin moottori oli V8, 6,4L, 300 hv, jonka perässä oli 3-nopeuksinen Cruise-O-Matic automaattivaihteisto. Teijo 30 vm 1976 oli entisen työnantajani eli Wihuri Oy Teijon tehtaiden tekele. Siis valmistettu Suomessa, nykyisessä Salossa. Volkkarin Boxer4, 1,6L moottori jossa voimaa karjahtelevat 45 heppaa. Eipä ollut kuljettajien suosikki. Mm. VR käytti ja tietysti työnantajani. Valmistusmäärä noin 200 kpl. Aah! BSA Shooting Star noin 1960-luvulta. Tiedättehän, että jos brittiläinen moottoripyörä ei vuoda öljyä, se on sen merkki että moottorista on öljy loppu. Siinä mielessä yhteyttä DC-kolmoseen. Wallis Cub Junior on USAlaisen J.I.Casen maataloustraktori vm 1915. 30 hv bensiini/petroolimoottori. Vaihteisto oli vaatimaton (2 eteen, 1 taakse), ja niin oli myös huippunopeus eli 4 kph. Mutta eihän traktorin silloin tarvinnut olla nopea. Singeli etupyörä oli yhteen aikaan muotia sekä USAssa että Britanniassa. Ainakin ohjausvaihteesta saattoi tehdä todella simppelin!