Ilmailuharrastus

[Marko Karvinen 0]

Olen pari vuotta seuraillut tätä palstaa, joskus heitellyt kommentteja muiden kommenttien sekaan, katsellut ja kuulostellut keskusteluja täällä,  välillä järkyttynyt kommenteista, välillä ollut samaa mieltä. Viime aikoina olen huomannut sen, että tämä palsta on kääntynyt sellaiseksi "pieni-piiri-pyöri" -palstaksi, ja monelta unohtuu se, että jokaisella meistä ei ole varaa lentolupakirjaan, kaikilla ei edes rahaa kunnon kameraan joilla ottaaa kuvia koneista saatikka hommata flightsimulatoria tietsikalle.

 

Tälläkin palstalla moni haluaa olla mukana ilmailussa vaikka vaan kirjoittamalla tänne, lukea juttuja ja katsella teidän ottamia konekuvia, ei tehdä tästä mitään eliittiurheilua, kannustetaan lisää harrastajia ilmailun pariin, vaikka he harrastaisivatkin vain kotisohvilla, sieltähän jokaisen meidän harrastus on joskus alkanut.

 

Tiedän, että aina harrastuspiireissä taistellaan asioista, ollaan sisäänpäinlämpiäviä, mutta onko (meillä)teillä ilmailijoilla oikeasti varaa siihen? Harrasteilmailussa ikäjakauma on valitettavan vanha, ja moni nuori tulokas kokee, että päästäkseen ilmailukerhoon/ilmailupiireihin pitää olla pikkaisen parempi kuin ne muut, varsinkin se jälkeen kun on jättänyt ne lennokkipirit taakse... On kaksi vaihtoehtoa, olla elitistisiä tai lähentyä sitä tavallista kaduntallaajaa; kumpiako me haluamme olla?

 

 

[Juha Paulavuo 21]

Olen pari vuotta seuraillut tätä palstaa, joskus heitellyt kommentteja muiden kommenttien sekaan, katsellut ja kuulostellut keskusteluja täällä,  välillä järkyttynyt kommenteista, välillä ollut samaa mieltä. Viime aikoina olen huomannut sen, että tämä palsta on kääntynyt sellaiseksi "pieni-piiri-pyöri" -palstaksi, ja monelta unohtuu se, että jokaisella meistä ei ole varaa lentolupakirjaan, kaikilla ei edes rahaa kunnon kameraan joilla ottaaa kuvia koneista saatikka hommata flightsimulatoria tietsikalle.

 

Olen täydellisesti eri mieltä kanssasi tuosta piiri-pieni-pyörii-palstasta. Ainahan porukkaan mahtuu ja täytyykin mahtua "pullistelijoita", mutta sellaista on elämä. Itselleni forumi antaa paljon juuri sen takia, että täällä vallitsee sanan/lukemisenvapaus. Tuskin muuten olisin vihtynyt täällä kohta kolmea vuotta ja kirjoittanut tuhansia juttuja

 

Jos joku säie ei miellytä sitä ei ole pakko lukea. Samoin voi hypätä epämiellyttävien kirjoittajien juttujen yli. Ja ainahan on mahdollisuus lähettää viestiä moderaattoreille, jos kokee jonkun viestin olevan esim. loukkaava

 

Oletko ajatellut, että kaikki eivät edes halua lentolupakirjaa, ottaa kuvia koneista taikka lentää simuilla. Itse kuulun oikeastaan kaikkiin kolmeen luokkaan. Toki nautin suunnattomasti hyvistä kuvista, lentävien ihmisten tarinoista ja simuilu ei kiinnosta ollenkaan.

[Sami Virkkula 0]

Ainahan nettipalstoilla on sellaisia omia porukoita halusi sitä tai ei. Niitä syntyy jo pelkästään siitä syystä että toiset on aktiivisempia kirjoittamaan kuin toiset. Toinen syy on se että kun näitä samoja tyyppejä näkee ihan kasvotustenkin niin sitä kautta tutustuu paremmin ja osittain ne jututkin siirtyy tänne netin puolelle. Jotkut voivat kokea nämä kaveripiirit "salaseuroiksi" kun jotkut taas ei.

 

Itselläkään ei ole minkään valtakunnan lentolupakirjaa eikä tällä hetkellä ole siihen varaakaan  :'( mutta sen mitä olen kentillä pyörinyt niin koskaan ilmailijoiden parissa ei ole katsottu nenänvartta pitkin tai sitten onnekseni en vain ole törmännyt tällaisiin "glubbeneihin" (toivottavasti en törmääkään). Aina morjenstetaan ja jutun tynkää syntyy aina. Väitän että moottoripyöräily on enemmän eliittien harrastus kuin ilmailu, kerholle kun voi mennä varattomana vaikka peukalokyydillä 

 

Se on totta että täällä palstalla on viime aikoina ollut aika kireä ilmapiiri jota allekirjoittanutkin on välillä ruokkinut turhan isolla kädellä  Harmittavasti jotkut on lähtenyt pois renkaat savuten mutta toivotaan etteivät lopullisesti.

 

No onneksi kohta tulee kesä niin päästään itse asiaan.  8)

 

Suosittelen ehdottomasti ensi syksyn EM-kisoja. http://jik.fi/aeac2007/

[Guest skuosman]

Hyvä keskustelun aloitus! Tästä keskustelusta tulee varmaan samantyyppinen kuin tällä keskustelualustalla aiemmin ollut keskustelu simulaattorilentämisen ilmailullisuudesta vai ei.

Uskon, että ilmailijat eivät missään nimessä halua olla elitistisiä vaan he ovat suurelta osin niitä tavallisia tallaajia. Onhan ihan tavallista, että joku ilmailija kokee oman saavutuksensa valtavan SUUREKSI ja sillä vaikka hieman kehuskellaankin.

Täällä keskusteluissa on monia eri alojen asiantuntijoita, nuoria ja vanhoja. Ilmailu on mielestäni kuitenkin harraste jossa iällä tai sosiaalisella statuksella ole paljonkaan merkitystä. Enemmän vaikuttaa se miten pitkään olet toiminut omalla harrastealueella. Itselleni on ollut mahtava kokemus olla 15vuotiaasta mukana ilmailun parissa; purjelento, mopu, moottorilento, ultrat. Ilmailijaurani aikana olen pohtinut paljon sitä miten voisi antaa jotain tästä ilmailusta niillekin jotka eivät halua tai pysty harrastamaan varsinaisia ilmailun lajeja.

Ajatellaan vaikka ihmisiä jotka haluaisivat osallistua lentokoneiden huoltotoimintaan, olla mukana innokkaassa ilmailuporukassa jne.. Heillekin kannattaisi antaa mahdollisuus liittyä kerhoon HARRASTAA ILMAILUA ja olla mukana porukassa.

Nyt kun olen päässyt vaikuttamaan ilmailun harrastamisen eri muotoihin aion "vaalilupauksena" luvata kehittää ilmailun koulutuksen aktiviteetteja niin, että se tavallinen kaduntallaajakin voi olla mukana ilmailun ihmeellisessä maailmassa. Ideoita voi heittää esimerkiksi tällä keskustelualueella, mutta myös www.urheiluilmailuopisto.fi sivuilta löytyvän yhteystiedon kautta.

Räyskälässä askel tähän suuntaan on www.rayskala.com sivuilla oleva Ilmailukeskus tutuksi tapahtumat.

 

Sakari Kuosmanen

toimitusjohtaja, Suomen Urheiluilmailuopisto Oy

[Tuomas Kuosmanen 52]

Ainahan nettipalstoilla on sellaisia omia porukoita halusi sitä tai ei. Niitä syntyy jo pelkästään siitä syystä että toiset on aktiivisempia kirjoittamaan kuin toiset. Toinen syy on se että kun näitä samoja tyyppejä näkee ihan kasvotustenkin niin sitä kautta tutustuu paremmin ja osittain ne jututkin siirtyy tänne netin puolelle. Jotkut voivat kokea nämä kaveripiirit "salaseuroiksi" kun jotkut taas ei.

 

Jep. Tietty samoin tänne on tullut aika isolla kauhalla tätä perinteistä ilmailuporukkaa, mikä on hyvä juttu. Ehkä tässä on saavutettu joku "kriittinen massa" että kun täällä on kaikki muutkin niin jospa minäkin.. Toki tästä seuraa se, että siellä kentän laidalla porukassa olevat kaverit tuntevat toisensa täällä jo ennestään ja toisista se saattaa näyttää joltain kuppikunnalta. Mutta kyllä mun mielestäni täällä on paljon hyvääkin keskustelua ja tulee tutustuttua ihan uusiin ihmisiin näin palstalla ja ilahduttavan usein myös sen seurauksena kentän laidalla tai muuten.

 

Tuosta olen ihan täysin samaa mieltä että ilmailukerhojen kannattaa herätä tähän asiaan: Meissä on myös paljon uusia potentiaalisia harrastajia - se miten heitä kohdellaan ratkaisee paljon harrastuksen ja ehkä ammatinkin valinnassa tulevaisuudessa.

 

Jenkeillä on tää "young eagles" -kampanja missä nuoriso pääsee yleisilmailukoneen kyytiin - mitäs me voitaisiin keksiä?

 

//T

 

[Olli Luoma 79]

Tämä on erinomainen keskusteluaihe!

Ilmailu ei ole elitistinen laji. Sillä on elitistinen maine. Tälle maineelle meidän pitää tehdä jotain.

SIL teki 90-luvun alkupuolella tutkimuksen harrastukseen käytetystä rahamäärästä. Tulokset olivat hämmästyttäviä. Eniten harrastukseen käytti silloin rahaa moottorilentäjät, mikä ei ollut yllätys. Yllätys sen sijaan oli se, että laskuvarjohyppääjät olivat kakkosena. Summat kaikenkaikkiaan olivat hyvin vaatimattomia, muistaakseni esim. purjelento oli sen tutkimuksen varjolla todella halpa. Harrastuksen halpuuden mahdollistaa kerhot. Kerhojen asema on ollt koko harrasteilmailun ajan Suomessa merkittävä. Kerhotyö on mahdollistanut halvan harrastuksen. Toivottavasti näin myös tulevaisuudessa.

Miksi harrastuksella sitten on elitistinen maine? Me olemme itse sitä vahvasti rakentamassa. Viime vuosikymmenellä olin eräässä suuressa suomalaisessa lentonäytöksessä, jossa eräs ilmailukerho esitteli laitteitaan. Kuuluttajan kysellessä laitteista, esittelijä lähinnä kertoi kuinka paljon se on maksanut ja paljonko huoltoihin menee rahaa. Tämän tietysti ylpeänä, koska niiden rahojen kerääminen oli toki kerholle ollut iso työ. Mutta kun näin asiaa tuodaan esille, moni ajattelee tämän olevan kallis harrastus.

Tunnen monta harrastajaa (myöds moottorilentäjää) jotka ovat olleet rahattomia aloittaessaan harrastuksen. Heillä on ollut halu ilmailla ja he ovat jollain tavalla saaneet rahan kokoon harrastuksensa aloittamiseen ja edelleen jatkamiseen. Moottorilentopuolella sata ensimmäistä tuntia ovat kalliita, sen jälkeen on erilaisia mahdollisuuksia harrastaa halvalla, jos on intoa. Hinaus- ja hyppylentäjinä pystyy harrastamaan  ohuellakin lompakolla. Kuumailmapalloharrastuksen aloittaminen ei vaadi muuta kuin kerhon jäsenmaksun. Kyse on asenteesta. Ihminen saa sen mintä haluaa, kannattaa katsoa mitä haluaa.

Jos harrastus on halpaa, niin miksi vain varakkaat harrastavat sitä. Tässä tullaan siihen, että millainen on ilmailija. Hän on itsenäinen, määrätietoinen ja eteenpäin haluava. Näitä henkilöitä löytyy kaikista sosiaaliluokista ja nämä henkilöt meidän olisi löydettävä. Varakkaat ihmiset ovat eteenpäin haluavia ja määrätietoisia, sieltä heidän varakkuutensakin on tullut (en puhu perintörahasta).  Kyse on samasta asiasta kui se, että miksi akateemisten lapsista tulee akateemisia, Suomessa kyse ei ole rahasta vaan asenteesta.

Meitä harrastajia ja ammattilaisia on Suomessa parikymmentä tuhatta, joukkoon mahtuu paljon erilaisia ihmisiä. Usein ilmailun harrastaja on vahva persoona. Ylimielisiin en juurikaan ole törmännyt. Ilmailijoiden välisiä suhteitä yleisesti kuvaa minusta tapaamiseni ilmailijapersoona Kai R Lehtosen kanssa. Olen vanhanaikainen ihminen ja kun Kai on minua yli 30 vuotta vanhempi, teitittelin häntä.  Hän sanoin hyvin nopeasti, "arvostan kohteliaisuuttasi, mutta eiköhän me ilmailijat olla sinuja kaikki".  

Anteeksi pitkähkö vuodatukseni.

[Antti Asikainen 1]

Kun puhutaan rahasta, niin olisi hyvä laittaa esille summia. Olen näet sitä mieltä, että juurikin raha on usein syy, mikä estää harrastamisen. Mitenköhän vaikka kolmilapsisen opettajaperheen rahat riittävät taivaalle saakka? 

[Matti Huoviala 84]

 

 

Aihetta sivuttiin jonkin verran yrityksessä määritellä ilmailun harrastajaa ja simulaattorilentämisen ilmailullista statusta.

Vapaana kansalaistoimintana ilmailu ei ihan vielä ole ottanut kaikkia ilmailusta kiinnostuneita avosylin vastaan. Kyllä jokaisella joka on kiinnostunut ilmailusta ja omalla valitsemallaan tavalla kiinnostustaan suhteellisen säännöllisesti harjoittaa, on oikeus kokea olevansa ilmailun harrastaja. Ilmailun harrastajajärjestöt ovat toistaiseksi melko tavalla keskittyneet omien ydintoimintojen parissa seikkailevien jäsenten harrastamiseen ja heidän tukemiseen.

Tämä valinta on osin perusteltu, mutta rajaa valitettavan usein ilmailuharrasteen ulkopuolelle sellaisen osan ilmailusta hyviä kokemuksia saavan vapaan harrastajajoukon, jolla on paljon saatavaa ja varmasti myös annettavaa ilmailuharrastusyhteisölle.

Ilmailun hyvinvoinnin asema harrastekentässä tulee varmasti jatkossa riippumaan paljon ilmailun harrastajaväen suvaitsevaisuudesta ja avoimuudesta tulkita harrastuksen tunnusmerkkejä ja määritelmiä.

Kenellekään ei saa sanoa ei, jos hän on kiinnostunut osallistumaan toimintaan. Eivät useimmat muutkaan urheiluseurat tätä tee, ja ilmailukerhot ovat tietääkseni Ilmailuliiton kautta jäseniä SLU:ssa.

Ilmailuyhdistyksen toiminnassa on varmasti hyviä paikkoja vaikuttaa ja toimia, vaikka jäsenellä ei olisi taskussaan jonkinmoista lupakirjaa tai siihen verrattavaa paperia. Ei yleisurheiluseuroissakaan läheskään kaikilla jäsenillä ole tarkoitus olla kilpatason pituushyppääjiä. Seuratoiminnassa on mukana kuitenkin hyvin suuri joukko ihmisiä, joiden tarkoituksena harrastuksessaan on edistää seuran toimintaa ja olla mukana luomassa mahdollisuuksia ja kokea saavutuksia yhteisössä. Ilmailukerhossa nämä jäsenet ovat harvinaisia, jäsenyys ja harrastus tunnistetaan usein vain lupakirjan ja lentokokemuksen kautta. Veikkaan, että seuratoiminnan kehittäjä olisi useimmassa kerhossa ainakin tarpeen, vaikkei välttämättä heti ihan tervetullut.

 

Ilmailuharrasteen onkin aika astua kuorestaan ja tarjota yhteisöllistä kokemusta kaikille, joita ilmailu kiinnostaa tavalla tai toisella. Ilmailun harrastaminen on muutakin kuin lentämistä tai lennättämistä.

Suomen Ilmailuliiton koulutusyksikkönä näemme, että portteja tulee avata kaikille, joita lähellä ilmailun harrastamisen kokeminen on.

Ilmailuharrastuksen kokemista muutenkin kuin lentäjän ominaisuudessa tulemme jatkossakin kehittämään. Teemoina ovat ilmailutietouden lisääminen, perheiden aktivoiminen, yhteisöllisyyden kokeminen. Tapahtumia on luvassa sekä kesällä että syksyllä.

 

Matti Huoviala

Koulutussuunnittelija

Suomen Urheiluilmailuopisto Oy

 

P.S.

Rahasta, hintatietoja löytyy aika hyvin netin kautta. Vaihtelevat kovin paljon lajin, paikkakunnan ja kerhon mukaan.

Tutustumaan taivaalle pääsee suht edullisesti. Yhteydenotto kerhoon tai meille voi valottaa vaihtoehtoja.

 

[Hannu Niemi 1]

Kun puhutaan rahasta, niin olisi hyvä laittaa esille summia. Olen näet sitä mieltä, että juurikin raha on usein syy, mikä estää harrastamisen. Mitenköhän vaikka kolmilapsisen opettajaperheen rahat riittävät taivaalle saakka? 

 

No jos nyt jotain osviittaa purjelennosta, niin esim. seuraavasti (esimerkit eräältä Etelä-Suomalaiselta lekohinauskentältä)

 

Kausimaksu 250e+ 30e/hinaus (überkallis versio), arvio 20 lentoa/40 tuntia=300+600=850e/v, eli n. 71e/kk, tietty jyvitettynä lähinnä kesäkuukausille. Tuo lentomääräkin on jo melko reipas, uskon että keskimääräinen vuotuinen lentomäärä jää tuon alle (sekä keikkojen määrässä että tunneissa)

 

Tämä ei ole halvin, eikä kallein vaihtoehto, vaan jostain sieltä väliltä. Esim. jollain vintturikentällä(*) varmaan pääsee vieläkin halvemmalla, lisäksi esim. työtunneilla voi mahdollisesti kuitata osan laskuista.

 

Se mikä on valitettavasti vähän tyyristä on kurssi (luokkaa 2ke), mutta se on kertainvestointi, eikä esim. näin n. 30 vuoden harrastamisen jälkeen paljon paina v. 74 maksettu 850 mk

 

Tokihan rahaa saa palamaan esim. jos haluaa hankkia koneen/osuuden siihen ja/tai alkaa lentämään kilpaa, mutta siinä vaiheessa sitten todella haluaa sitä. Jos kerhon koneilla lentää kilpaa, suurimmat kulut tulevat lähinnä sivukuluista (majoitus, bensa, etc)

 

Onko tuo nyt sitten kallista, on sitten kunkin mielipide... Joku käyttää tuonkin rahan lentämiseen ja ajelee Cliolla, jossa on 410000+km mittarissa

 

t. hannu

 

(*)Vintturissa tosin tuskin pääsee tuohon 2h/lento keskiarvoon kovinkaan helposti mutta usein seillä on saatavissa myös kausikortti vintturiin

 

[Antti Laukkanen 15]

Aihe on kyllä mainio. Sehän on vain hienoa, kun on monia erilaisia tapoja harrastaa ilmailua. Samoin kuin historiaa voi tutkia kotona ilman akateemista loppututkintoa, ilmailua voi harrastaa ihan vaikka seikkailemalla netissä hankkimassa tietoa ja opiskelemalla koneiden tunnistusta. Tämä nykyaika se on siitä näppärää aikaa, että netistä ja keskustelufoorumeilta saa tietoa aivan älyttömiä määriä. Kun intouduin aikanaan 80-luvun alkupuoliskolla näistä touhuista, sai kaiken käytännössä keksiä itse. Toki oli ilmailukerhoja ja lehtiä ja ilmailun parissa touhuavia ihmisiä, joilta tietoa sai, mutta loppu oli hyvin pitkälti sen varassa, että kirjoja kannettiin kirjastosta selkä vääränä. Skanneri, eli manuaalinen ilmailuradio itse asiassa, piti hankkia ja virittää antenni kiinni ihme häkötyksiin, että kuuli Hesan koneita tuonne Kymenlaaksoon. Yli lentävä Lappeen reitti oli päivän kohokohta (DC-9!).

 

Simut tekivät tuloaan C64:n myötä, mutta minä en intoutunut niistä siinä vaiheessa. Olivat olevinaan aika lapsellisia. Nykyisin kehitys on kutakuinkin sillä tolla, mihin asetin omat kriteerini silloin  John Weggin "Finnair - the art of flying since 1923" oli raamattu, joka piti lainata uudestaan ja uudestaan. Pitkään meni, ennen kuin sain sen omaan hyllyyn

 

Tämä ilmailu on aina ollut pienten piirien hommaa. Kaikki tuntee kaikki, kun porukoissa aikansa pyörii. Näin nettiaikakaudella entistä enemmän. Jos kuviosta jää ulos, se tietty voi tuntua kuppikuntaisuudelta. Toki niitä pikkujengejä onkin, mutta niinhän se tahtoo olla kaikkien harrastusten parissa. Tärkeintä on vaan mennä mukaan ja yrittää vaikka avittaa koneiden pesussa ja siirtelyssä. Pikku hiljaa sitä saa mahdollisuuksia päästä kyytiin ja muutenkin olla osa porukkaa, jos se kiinnostaa. Kaikkia itse lentäminen ei välttämättä kiinnosta vähääkään, joten on oikein mukavaa, kun aiheen parissa riittää loputtomuuksiin tekemistä. Mielikuvitus on rajana

[Tuomas Kuosmanen 52]

Jep. Samoin MIK:issä on tuon simulaattoriprojektin ympärillä ihan aktiivinen porukka nuorta ja vanhempaa väkeä joista kaikki eivät omista lupakirjaa. Se on ihan OK - samoin meillä on enemmän tai vähemmän "ulkojäseniä" - porukkaa joka pyörii toiminnassa mukana esim. valokuvausta ym harrastaen.

 

Kaikesta tällaisesta oheistoiminnasta on kerhollekin iloa, esim. hyviä kuvia kerhon kalustosta tarvitaan kyllä, ja yleinen aktiivisuus näkyy kyllä ulospäinkin ja kerää kiinnostunutta väkeä mukaan harrastamaan.

 

//T

 

 

 

[Ilkka Mäkelä 1 218]

 

Jenkeillä on tää "young eagles" -kampanja missä nuoriso pääsee yleisilmailukoneen kyytiin - mitäs me voitaisiin keksiä?

 

 

Myös partiolaisilla on sielläpäin mahdollisuus suorittaa ilmailuansiomerkki (aviation merit badge) - mikä toki on USA:ssa helpompi järjestää.

 

Ihan helpolla sitä merkkiä ei siellä saa: http://www.meritbadge.com/mb/025.htm

[Esa Karanko 1 239]

Pikkupoikana luin koirankorville kaikki löytämäni ilmailukirjat. Kirjoittajista muistuvat mieleeni Closterman, Galland, Johnson, Sakai, Exupery, Karhunen ja monet muut. En tuntenut ketään ilmailijaa. Pidin ilmailua tarunhohtoisena alana, johon minulla ei olisi mahdollisuuksia. Säästin merillä rahaa ja päätin lopulta toteuttaa unelmani. Menin vuonna 1967 lomalla Malmille ja kerroin toiveestani Lentohuollolle . Se oli elämäni viisain päätös. Vajaan kahden kuukauden kuluttua sain yksityislentäjän lupakirjan. Sitten minusta tuli ansiolentäjä ja lopulta lennonjohtaja. Ilmaulu-urani olisi saattanut alkaa aikaisemmin, jos olisi kohdannut jonkun ilmailusta tietävän henkilön.

 

Sisäänlämpiävyyttä täällä FlightForumissa en allekirjoita. Täällä saa nopeasti asiallista tietoa ilmailusta. Täällä pääse myös keskustelemaan ilmailusta erilaisten ihmisten kanssa. Nuorin ikänsä minulle kertonut on alle 12 vuotias. Minusta täällä myös esitetään todella raikkaita mielipiteitä ja fiksuja kysymyksiä. Yritän osallistua keskusteluihin aina kun ehdin. Sen tunnustan, että olen itsekkäästi tuonut esille rakastamaani lennonjohtoalaa.

 

:-)    Esa     

 

 

[Guest skuosman]

Myös partiolaisilla on sielläpäin mahdollisuus suorittaa ilmailuansiomerkki (aviation merit badge) - mikä toki on USA:ssa helpompi järjestää.

 

Ihan helpolla sitä merkkiä ei siellä saa: http://www.meritbadge.com/mb/025.htm

 

Itse en ole koskaan ollut partiossa, mutta olisin kovin kiinnostunut kuulemaan asiantuntijoiden mielipidettä jos voisi perustaa IlmailuLippukunnan?

 

Voisi ajatella alueina Itä-Suomi, Länsi-Suomi, Pohjois-Suomi ja Etelä-Suomi. Osittain virtuaalisena ja esim. Etelässä Hki ja Räyskälä keskeisenä. Itä-Suomessa Joensuu/Kitee, Länsi ? ja Pohjoinen Pudasjärvi.

 

Kuten sanottu en tunne partiojuttuja, mutta haluan olla kehittämässä ilmailun pariin sellaista.

 

saku

 

[Mikko Suomela 7]

EI taida onnistua. Miten sitten leireiltäisiin? Nukuttaisiin koneessa? Sudenpennut 7-vuotiaita. EI TULE ONNISTUMAAN!

[Tuomas Kuosmanen 52]

EI taida onnistua. Miten sitten leireiltäisiin? Nukuttaisiin koneessa? Sudenpennut 7-vuotiaita. EI TULE ONNISTUMAAN!

 

Miksei? Onhan sitä ilmailuhenkisiä leirejä ollut  ennenkin. Esim. taannoinen suurleiri Miilu 85 oli Jämillä.. :-)

 

Mun mielestä idea voi olla ihan hyväkin. Kyllä sinne kentän laidalle saa ihan teltan pystyyn ja esim. Menkijärvellä on ihan hienot majoitustilatkin, varmaan muillakin kentillä löytyy jotain vastaavaa. Eikä ilmailun harrastaminen vaadi mitään lupakirjaa jos sitä meinaat tuolla ikäkommentilla - kyllä lennokkeja voi tehdä, tutustua lentokoneiden hoitoon ja niillä lentämiseen esim. lennonopettajan kanssa..

 

Eikä partio ole pelkästään sudenpentuja..

 

//Tuomas

[Jaakko Kuusisto 3]

Olen pari vuotta seuraillut tätä palstaa, joskus heitellyt kommentteja muiden kommenttien sekaan, katsellut ja kuulostellut keskusteluja täällä,  välillä järkyttynyt kommenteista, välillä ollut samaa mieltä. Viime aikoina olen huomannut sen, että tämä palsta on kääntynyt sellaiseksi "pieni-piiri-pyöri" -palstaksi, ja monelta unohtuu se, että jokaisella meistä ei ole varaa lentolupakirjaan, kaikilla ei edes rahaa kunnon kameraan joilla ottaaa kuvia koneista saatikka hommata flightsimulatoria tietsikalle.

 

Tälläkin palstalla moni haluaa olla mukana ilmailussa vaikka vaan kirjoittamalla tänne, lukea juttuja ja katsella teidän ottamia konekuvia, ei tehdä tästä mitään eliittiurheilua, kannustetaan lisää harrastajia ilmailun pariin, vaikka he harrastaisivatkin vain kotisohvilla, sieltähän jokaisen meidän harrastus on joskus alkanut.

 

Tiedän, että aina harrastuspiireissä taistellaan asioista, ollaan sisäänpäinlämpiäviä, mutta onko (meillä)teillä ilmailijoilla oikeasti varaa siihen? Harrasteilmailussa ikäjakauma on valitettavan vanha, ja moni nuori tulokas kokee, että päästäkseen ilmailukerhoon/ilmailupiireihin pitää olla pikkaisen parempi kuin ne muut, varsinkin se jälkeen kun on jättänyt ne lennokkipirit taakse... On kaksi vaihtoehtoa, olla elitistisiä tai lähentyä sitä tavallista kaduntallaajaa; kumpiako me haluamme olla?

 

 

 

En Marko leikkaa pätkääkään aloituksestasi.

 

Samaa kasaa me kaikki ollaan.

Joskus toki lipeää sisäpiirin pyörittelyksi, kun tapaa vanhan tutun täällä.

Saatpas silloin maistaa samaa lääkettä, lukemalla turinoitamme.

 

Et ole silloinkaan ulkopuolinen, olet Foorumilainen  kuin me muutkin Foorumin räppääjät.

[Mikko Maliniemi 5]

EI taida onnistua. Miten sitten leireiltäisiin? Nukuttaisiin koneessa? Sudenpennut 7-vuotiaita. EI TULE ONNISTUMAAN!

 

Aika kova tyrmäys heti alkuun

 

Perustelehan vähän, miksi ei muka onnistuisi? Ihan samalla tavallahan joku "ilmailupartio" voisi onnistua, kuin vaikka meripartio 

[Anne Pasanen 0]

Oletko ajatellut, että kaikki eivät edes halua lentolupakirjaa, ottaa kuvia koneista taikka lentää simuilla. Itse kuulun oikeastaan kaikkiin kolmeen luokkaan. Toki nautin suunnattomasti hyvistä kuvista, lentävien ihmisten tarinoista ja simuilu ei kiinnosta ollenkaan.

Itselläni on hyvinkin paljon samaa vikaa. Koskaan ei ole ollut mitään halua hankkia lentolupakirjaa. Ilmailulupakirjahan minulla jo on (ei lento sellainen), mutta työn puolesta.

Eli itselläni ilmailu on ammattina ei harrastuksena niinkään. Ja ammatiksi se valikoitui lähes vahingossa

[Guest V. Kuusela]

Ilmailu, kokonaisuudessaankin on aika pienen piirin harrastus.

Kyllähän ilmailupartiolle voisi olla kannatusta mutta olisiko sittenkään niin paljon?

Totta kyllä on, että kyllähän meitä nuoria ja innokkaita ilmailijoita joilla on vielä elämä jäljellä riittää 

 

Itse en kyllä näe rahaa mahdottomana esteenä, kyllähän tuo lentolupakirja kallis on mutta kyllä siihenkin joten perustallaajakin rahat saa, varsinkin jos aikoo ammatiksi valita juurikin saman alan uraa.  Ainakin siis itselleni ilmailu on harrastus mutta ehkäpä tulevaisuudessa (toivottavasti) lukuisten simulentojen ja jokaikisen nippelitiedon nuuskimisen jälkeen myös ammatti.

[Guest Valtteri]

raha kuten aikakin on suhteellinen käsite. 

 

itselläni harrastus alkoi armeijassa vuonna 1995 varusmiestoimikunnan järjestämällä laskuvarjohyppykurssilla. 1600 mk säästettiin 21mk päivärahoista. Eipähän ollut tylsää maavoimissakaan.

 

Tosin. moottori-ilmailu maksaa sen verran, että PPL-kurssin käyminen vaatii jo sijoittamista hankkeeseen ja säännöllistä palkkatuloa. Elämäntilanne vaikuttaa tosi paljon mihin rahat riittää. Kun esim lapsi syntyy tai asunto hankitaan, niin eihän siinä vähään aikaan hilluta taivaalla, mutta vankka puurtaminen ja tahto päästä ilmaan kantaa aika pitkälle.

 

Mutta kaikki on mahdollista:

 

PPL-lupakirja on mielestäni järkevin sijoitus, jos haluaa lentää mahdollisimman monipuolisesti ja myöhemmin päivittää taitojaan esim mopuihin ja ultrakeveisiin, myös purjelentoon. Joskus järkevin on UPL, jos ei muuta laitetta ole paikkakunnalla tarjolla. Mopulla lentäminen on halvinta moottori-ilmailua mitä tiedän. UL-koneissa vakuutukset on kovasti noussut.

 

Paras hinta-laatusuhde on purjelennossa. 1000 euroa riittää monin paikoin alkuun kurssille ja loput puristaa vaikka kivestä.

 

Opiskeluaikanani lensin purjelentolupakirjan opintolainalla. Erittäin sopiva korko sijoitukselle ja opillinen merkitys. Ei todellakaan mahdoton yhtälö ja nimenomaan Purjelentäjänä erityisesti tulen olemaan joka lennolla oppimassa uusia olosuhteita ja lentokäsialaa.

 

PPL-kurssille menin heti kun sain vakituista työstä. Joskus joutuu hakemaan paikkaa, jossa lentäjäkoulutusta on tarjolla. Suomi on iso maa ja resurssit ei jakaudu tasaisesti, mutta juuri silloin korostuu yhteistyö ja talkoohenki. kerhossa lentäminen on lähes aina ollut ongelmatonta, vaikkakin suurin ongelma tällä hetkellä on PPL-opettajakurssien puute. Lennonopettaja oman työn ohella... mielestäni yhä harvinaisemmaksi käyvä yhtälö etenkin eteläsuomen ulkopuolella, eikä uusia kursseja ilmoitella missään.

 

Tyhjästäkin on lähdetty: Etsimällä innokas lennonopettaja ja pari ryhtyvää lento-oppilasta voidaan ostaa esim clubi-ralli MS110 tai C150 kimppassa ja lentää kurssi sillä. Tällöin on odotettavissa aika punnerrus kerhon perustamisessa ja koulutusluvan hakemisessa, mikä on pääasiassa paperityötä ja odottelua. Ja jos käy koneen kulut kalliiksi myöhemmin voi sen myydä eteenpäin ja olla taas rahoissaan. tai ostaa jatkolentoja ajatellen experimental tai mopu! Käyttöä varten koneet on tehty.

 

Konsteja on monia. tietenkin rahalla saa ja hevosella pääsee. Mutta edelleen, itse lentäminen, kun se on pitkäjänteisen työn tulos, se on aina piste iin päällä. 

 

valtteri

[Mikko Suomela 7]

Miksei? Onhan sitä ilmailuhenkisiä leirejä ollut  ennenkin. Esim. taannoinen suurleiri Miilu 85 oli Jämillä.. :-)

 

Mun mielestä idea voi olla ihan hyväkin. Kyllä sinne kentän laidalle saa ihan teltan pystyyn ja esim. Menkijärvellä on ihan hienot majoitustilatkin, varmaan muillakin kentillä löytyy jotain vastaavaa. Eikä ilmailun harrastaminen vaadi mitään lupakirjaa jos sitä meinaat tuolla ikäkommentilla - kyllä lennokkeja voi tehdä, tutustua lentokoneiden hoitoon ja niillä lentämiseen esim. lennonopettajan kanssa..

 

Eikä partio ole pelkästään sudenpentuja..

 

//Tuomas

 

Niin mutta kuitenkin. Ja tarvittaan innokasta väkeä rahaa jne.

[Guest skuosman]

Sudenpennuista ja leireistä hieman. Nuorisoleirejä kannattaisi keksiä ilmailuunkin. Pesäpalloleirit vetää väkeä enemmän kuin ehtivät pitämään. Kyllä vanhemmat ovat valmiita hieman maksamaankin lasten aktiviteeteista koulujen päätyttyä kesä-heinäkuu tai jopa koulujen alkuun asti. Tavallaan nuoret tai lapset ovat "päivähoidossa" ollessaan leirillä. Työelämästä tienaa kesälomaa yleensä 1kk verran. Jos vanhemmat vielä haluavat olla yhtäaikaa lomalla jonkun aikaa niin missäs ne kiltit lapset ovat muun kesäloma-ajan? Ilmailun on elettävä niin kuin ympäröivä maailma elää - otetaan huomioon tarpeet. Ei meidän kannata aina ennakkoon torpata ideoita tai sitten me tyydytään laskeviin harrastajamääriin. Tällä foorumilla on kysely Omistatko lentolupakirjan? On aika mielenkiintoista, että täällä tosiaan on 36% (tilanne 23.3.klo 20) jotka haluaisivat lupakirjan! Jo saamalla pelkästään nuo ihmiset vuonna 2007 uusiksi SIL/kerhojen jäseniksi se tekisi 2007 tilastot paremmiksi.

 

Meidän on yritettävä monella tavalla kasvattaa jäsenmääräämme ja tarjota tätä mukavaa ilmailuharrastusta. Lennokit eivät kuulu ainoastaan nuorukaisille. Lennokkeja harrastaa moni aikuinenkin!

 

Saku

[Guest PekkaK]

Saanen heittää myös oman kommenttini sekaan. Ajattelen, että kun puhutaan harrastuksesta, niin jokainen harrastaa lähinnä omaksi ilokseen, ei muiden vuoksi eikä arvostuksen keräämiseksi.

 

Kuvailen joskus lentokoneitakin, omaksi huvikseni, vanhalla kameralla diafilmille eikä digitaaliseen muotoon. "Lentelen" kotona vanhalla FS2002:lla, sen sain 19 eurolla + postikulut. Se on tälle budjetille sopiva rahamäärä. En voi kilpailla hienoilla screenshoteilla, enkä saa frameja kuin max. 15 fps, mutta se riittää minulle, koska nautin harrastuksesta omalla tavallani.

 

Minusta tämä foorumi on kuitenkin ollut aivan mahtavan hieno paikka. Olen aina saanut vastauksia alkeellisiinkin kysymyksiin, eikä ole tullut tunnetta että pitäisi hävetä sitä, miten vähän tiedänkään. Täällä olen oppinut ilmailusta valtavan paljon, ja opin joka päivä, ja silti tietämykseni taso on mitätön verrattuna heihin, jotka käyvät taivaalla lentämässä oikeilla lentokoneilla. En ole kokenut, että täällä olisi jokin elitistinen ilmapiiri, vaikka ainahan joka porukassa on kokeneempia ja vähemmän kokeneita. Minusta konkareille pitää sallia heidän omat jutut, kun moni kuitenkin myös vaivautuu vastaamaan vähemmän edistyneiden kysymyksiin. Jokaiselle jotakin.

 

[Mikko Sokero 1]

Saanen heittää myös oman kommenttini sekaan. Ajattelen, että kun puhutaan harrastuksesta, niin jokainen harrastaa lähinnä omaksi ilokseen, ei muiden vuoksi eikä arvostuksen keräämiseksi.

 

Kuvailen joskus lentokoneitakin, omaksi huvikseni, vanhalla kameralla diafilmille eikä digitaaliseen muotoon. "Lentelen" kotona vanhalla FS2002:lla, sen sain 19 eurolla + postikulut. Se on tälle budjetille sopiva rahamäärä. En voi kilpailla hienoilla screenshoteilla, enkä saa frameja kuin max. 15 fps, mutta se riittää minulle, koska nautin harrastuksesta omalla tavallani.

 

Minusta tämä foorumi on kuitenkin ollut aivan mahtavan hieno paikka. Olen aina saanut vastauksia alkeellisiinkin kysymyksiin, eikä ole tullut tunnetta että pitäisi hävetä sitä, miten vähän tiedänkään. Täällä olen oppinut ilmailusta valtavan paljon, ja opin joka päivä, ja silti tietämykseni taso on mitätön verrattuna heihin, jotka käyvät taivaalla lentämässä oikeilla lentokoneilla. En ole kokenut, että täällä olisi jokin elitistinen ilmapiiri, vaikka ainahan joka porukassa on kokeneempia ja vähemmän kokeneita. Minusta konkareille pitää sallia heidän omat jutut, kun moni kuitenkin myös vaivautuu vastaamaan vähemmän edistyneiden kysymyksiin. Jokaiselle jotakin.

 

Tämä kirjoitus sai minut hyvälle tuulelle aitoudellaan.

 

Tuon viimeisen kappaleen sisältö vastaa täysin omaa mielikuvaani foorumista ja foorumisteista. Täältä saadun tiedon määrä on valtava ja auttaa minua paitsi harrastuksissani, myös ammatissani lehtimiehenä. Foorumilla vietetty aika on uudenlaista 2000-luvun kuppilatiimaa. Perimätietokin liikkuu todella tehokkaasti ajasta ja paikasta riippumatta.