Ylösveto (kokemuksia ja kysymyksiä)

[Lari Nylund 161]

Tuorein kokemus on sitten tältä aamulta, kun Finnairin AY861 vetäisi tuollaisesta noin 1200 metristä ukkosen vuoksi takaisin ylemmäs ja sitten esiteltiin lennon matkustajille Zürichin lähiseutuja kolmisen varttia. Lopuksi vielä terminaalin ramppi 55 jumiuttui ja sen kuntoonlaitto vei jonkun lisäminuutin. Onneksi ei ole kiire minnekään ja lisäohjelmanumeroista ei veloitettu lisähintaa.

 

Onnistuneen laskeutumisen jälkeen kiitotietä oli vartioimassa muutama paloauto. Onko tämä normaali järjestely vai odottivatko jotain muuta konetta?

[Heikki Pullinen 134]

Lensimme LJ-24:lla Helsingistä Wieniin = LOWW. Olimme vajoamassa noin pinnan 80 läpi kun lennonjohto kertoi kiitotienäkyvyyden menneen alle meidän minimien. Ei muuta kuin varakentälle Salzburgiin = LOWS, Linz = LOWI oli jo tukossa.

Taas sama homma, pinnan 80 vaiheilla. Nyt meni LOWS tukkoon. Taas ylös pinnalle 200 - 250 ja kohti Muncheniä = EDDM.

Kun pääsimme saksalaiselle jaksolle meiltä kysyttiin ensimmäisenä, onko Munchen meidän alkuperäinen määränpää?

Vastaus: ei vaan toinen varakenttä, " he varmaan tiesivät sen " ja kysyivät onko polttoaine vähissä?

Nyt vastaus : Ei vielä.

Sen suorempaa lähestymistä emme ole saaneet ennen eikä jälkeen.

 

Heikki

[Antti Laukkanen 15]

Matkustuskoneilla ei ole kyydissä sattunut kohdalle, pikkuritsoilla senkin edestä. Aina silloin tällöin sattuu kyllä ylösveto silmiin Vantahallakin. Kerran olin kymmenisen vuotta sitten Lemminkäisen huitteilla räpsimässä kuvia, kun MD-11 veti ylös siinä kohdilla eli juuri yläpuolella. Se oli kyllä melkoisen maatajärisyttävä kokemus. Hyvinkin erilainen siihen verraten, jos on baanan päässä normaalin nousun aikana koneen ollessa jo korkealla.

 

-A-

[Heikki Pullinen 134]

Pariisissa = LFPB oli ILS radalle 25 ja NDB 07:lle. Teimme kerran lähestymistä 07 :lle, alarajan piti olla vaikka mitä. Minimissä emme kuitenkaan nähneet mitään vaan vedimme ylös. Tutka toi meidät ILS:iin 25.lle. Alaraja oli 200 ft. Laskun jälkeen kysyin piruuttani tornilta. Laskevatko kaikki muut 07:lle? Emme saaneet vastausta vaan meidät käskettiin graundille.

 

Heikki

[Jukka Nisula 2 265]

Yksi hurjimpia sivusta nähtyjä ylösvetoja, mitä on kohdalle osunut, sattui Barkarbyn Fly Inn tapahtumassa kesäkuussa 2003. Kaikki, jotka kyseisessä tapahtumassa ovat olleet, tietävät, että pienkoneita alkaa tulla aamupäivästä alkaen solkenaan laskuun, peräperää. Koneita oli jo tullut aika liuta, ilma oli kuuma ja tuuli puuskaista. Valkoinen Cessna 140, svedujen rekkareissa muistaakseni, päättikin tehdä ylösvedon aivan siinä koneparkin edessä aika lailla keskivaiheilla. Katselin koneiden laskeutumisia maasta. Cessna oli tosi matalalla jo laskussa, kun ohjaaja keskeytti sen. Hurjinta siinä oli, kun kone tempaisi vasemmalle kaartoon matalalta, pienen puita kasvavan kukkulan yli, hitaasti lentäen ja roikkuen aivan sakkauksen rajoilla, tempoillen puuskien kourissa. Metsään menee nyt, tuumin. Mutta kone ylitti puut aivan muutaman metrin marginaalilla. Hurjan näköistä...Teki siitä vasemman kierroksen ja tuli uudelleen laskuun. Nyt onnistui.

 

Puuskainen kelikö vai kovaa vauhtia "low passin" vähän ennemmin vetänyt veteraanikone Saab B17 jättöpyörteineenkö yllätti pilotin?

 

Jukka

[Raine Haikarainen 4]

Satuin 90-luvun alussa  paikalle, kun turkkilainen matkustajakone teki ylösvedon Malmin kiitotielle 33. Siis sille käytöstä poistetulle.

 

Olin kakkoshallissa sisällä, kun ulkoa alkoi kuulua melkoista jytinää ja juoksin ovelle katsomaan. Eksoottinen näky, kun laskuasussa oleva jetti jyristeli kentän yli muutaman sadan jalan korkeudessa.

[Mika Virolainen 715]

80 -luvulla Rhodoksessa mentiin laskuun vasta kolmannella yrittämällä (DC9). Mikäpä siinä, ilmaisia kierroksia, mutta se kusihätä...

 

T: Mika

[Joel Kajas 0]

 

Mitenkäs isommissa koneissa tuo ylösveto verrattuna pikkucessnaan? Cessnassa kun laittaa kaasun pohjaan ylövedossa niin sehän yrittää kammeta nokan aika rajusti pystyyn ja saa työntää ihan kunnolla, että nopeus pysyy. Tekeekö isot koneet saman?

[Hannu Niemi 1]

Itse olen nähnyt hiukan yllättävän ylösvedon, kun joskus 80-luvlla kerhon hinu (ja siis Hinu) tuli laskuun, mutta nostikin täydet kierrokset ja hetki parin metrin korkeudessa ja heti hirven jälkeen ylös... Näin meillä korpikentällä. Kukaan ei lllut edes ko hirveä huomannutkaan paitsi hinun pilotti...

 

Omat ylösvedot ovat olleet liiasta nopeudesta ja/tai korkeudesta johtuvia eikä niitä ole ollut varaa tehdä kuin yksi per lento, kun ei ole tuota motoorivoimaa apuna... Ja selvyyden vuoksi... sitä nopeutta on ollut silloin moninkertaisesti liikaa...

 

hannu

[Seppo Kolehmainen 1 819]

Ylösvetoja voidaan tehdä myös humanitäärisistä syistä. Kerran vuonna yks tai kaks Rovaniemellä oli ehkä tuuliennusteet vähän pielessä ainakin siitä päätellen, että ollessamme DC 9:llä finaalissa 21:lle meidän ja kynnyksen välissä oli laskuvarjohyppääjä vajoamasa kohti maan kamaraa. Varmaan se hyppääjä katseli meitä samoin me häntä hetken aikaa ennen ylösvetoa sivulle.

 

Seppo 

[Osku Leskinen 6]

Itellä on siitä jännä juttu, että vaikka joka vuosi jonnekkin lentää vähintään kerran, niin ei ole koskaan tarvinnut kokea ylösvetoa. Jotenkin vaan tuurit sattunu kohdalleen. Noh, jos Mallorcalla ois 25 pvän 8) päästä ruuhkaa, niin tuokin vois tulla koettua.

 

-Osku

 

[Mikko Palosvirta 0]

Noista äänimaailmoista...

 

Aikanaan tuli vuosi asuttua Skopje International Airportin kiitoradan päässä. Itävekottimet erotti muutenkin jo äänestä, mutta sen kerran kun se yks putolev teki ylösvedon meidän saunan yli, niin tuntui että laatat irtoaa seinistä.

 

Missä on ääntä, siellä on voimaa väittävät viisaammat...

[Elina Lindholm 11]

Itellä on siitä jännä juttu, että vaikka joka vuosi jonnekkin lentää vähintään kerran, niin ei ole koskaan tarvinnut kokea ylösvetoa. Jotenkin vaan tuurit sattunu kohdalleen. Noh, jos Mallorcalla ois 25 pvän 8) päästä ruuhkaa, niin tuokin vois tulla koettua.

 

-Osku

 

 

Jännä juttu se on vasta siinä vaiheessa, jos joka viikko jonnekin lentää vähintään kerran, eikä ole tarvinnut koskaan kokea ylösvetoa.. 

[Jaro Myllynen 9]

Lentskarin kyydissä on oltu lähemmäs 250 kertaa eikä yhtään ylösvetoa.

[Kalevi Leppanen 0]

Jaahas, mita voisi olla....toista miljoonaa mailia, jonka taytyy olla yli 500 lentoa: Kolme go-aroundia. Tukholma (AY MD80), JFK (AY MD11) ja LaGuardia (DL B757 - kaksi kertaa perakkain saaolojen vuoksi, kolmannella onnistuneesti laskuun).

[Timo Koski 141]

 

Omat ylösvedot ovat olleet liiasta nopeudesta ja/tai korkeudesta johtuvia...

 

Nuo on sentään tarkoituksella tehtyjä ylösvetoja. On muuten aika huiman näköistä kun tulee 4-5:kin purtsikkaa yhdessä nipussa maaliin, nopeutta noin 200km/h ja korkua 5-15m ja siitä vedetään lähes ristiksi ylös 150m lisäkorkua.

[Jari J Sivula 1]

Puskalentämisessä ylösveto on myös normaalia toimintaa. Lähestyttäessä jotain järvenlahtea tai peltoa ei ole kentältä tuttuja referenssejä käytettävissä ja saattaa lähestyminen mennä uuteen paikkaan sen verran huonosti, että on parempi tehdä ylösveto ja uusi lähestyminen. Hyvän lähestymisen päätteeksi on helpompi tehdä hyvä lasku. Ylösvedon esteenä saattaa joskus olla pilotin ego, joka ei kärsi tällaista "tunnustusta" siitä, että lähestyminen ei johtanut siihen, mihin oli suunniteltu. On kuitenkin turvallisempaa viheltää peli poikki, jos kaikki ei tunnu hyvältä.

 

Lennonopettajani opettama sääntö: Milloin tehdään ylösveto - silloin, kun se käy ensimmäisen kerran mielessä.

 

Jari

[Osku Leskinen 6]

Jännä juttu se on vasta siinä vaiheessa, jos joka viikko jonnekin lentää vähintään kerran, eikä ole tarvinnut koskaan kokea ylösvetoa.. 

 

Piti sitten pistää paremmaksi  no, sitä sattuu

[Elina Lindholm 11]

Piti sitten pistää paremmaksi  no, sitä sattuu

 

En puhunut itsestäni. Pointti oli lähinnä laajentaa perspektiiviä. Ei se ylösveto nimittäin niin yleinen ole (vaikka normaali toimenpide onkin), että siinä olisi jotain jännää jos lentää kerran vuodessa eikä ole kokenut ylösvetoa.

[Hannu Niemi 1]

Nuo on sentään tarkoituksella tehtyjä ylösvetoja. On muuten aika huiman näköistä kun tulee 4-5:kin purtsikkaa yhdessä nipussa maaliin, nopeutta noin 200km/h ja korkua 5-15m ja siitä vedetään lähes ristiksi ylös 150m lisäkorkua.

 

Itse yleensä en kyllä vedä mitenkään ristiksi vaan mieluummin silleen aika juoheasti laskukierrokseksi, jossa noustaan koko ajan ja mutta myös edetään ja siitä se sitten laantuu melko normaaliksi loppulaskukierrokseksi (tietenkin hiukan riippuen tulosuunnan ja laskubaanan välisestä kulmasta). Ei siinä juuri silloin tarvi välttämättä 100 metriä korkeammalle päästä, varsinkaan jos ihan kaikkea sitä korkeutta ole pois mitattu loppuliussa (eli se 30-50 m on jo varsin sopivasti siinä tilanteessa). Vesiksellä on yleensä kisoissa  pidetty tornin kattoa "ehdottomana alarajana" jos vetää ylös...

 

hannu

[Jukka Backlund 0]

Viimeisen kolmen vuoden aikana reippaasti päälle 300 lentoa "julkisilla" eikä ainuttakaan ylösvetoa. Eikä aikaisemminkaan vaikka lentoja onkin kertynyt kymmeniä vuodessa.

Yksityispuolella sitten senkin edestä. Mukaan mahtuu mm. hirvieläimen kiitotienmittailua Hyvinkäällä sekä turhan puuskaiseksi yltynyttä tuulta/väärin valittua lähestymisnopeutta Malmilla.

 

Kevään ensimmäiset cavokit -> ruuhka Malmin kierroksessa -> paljon erinopeuksisia koneita -> ylösvetoja tehtaillaan ahkerasti

[Juha Koskiahde 0]

Tänään itsellä 4 

[Jaakko Kuusisto 3]

Muistan erään ylösvedon Malmilla . Lisäsin Mopoon täydet tehot kynnyksellä ja painauduin selkänojaa vasten, silmät litistyivät takaraivoon ja näkö meinasi mennä. Onneksi sain tilanteen nopeasti hallintaan  ja oikaisin nousun, ennen kuin olisin sinkoutunut ulkoavaruuteen asti 

[Nils Rostedt 13]

Ohjaajana olen joutunut tekemään ylösvedon mm. finaalilinjalle ilmestyneen riippuliitimen takia, sekä sivutuulipuuskan takia (oli ensimmäinen yksinlento Falkella). Sekä lukematon määrä Malmin lennonjohdon komentamana 

Matkustajana muistuu mieleen eräs Kööpenhaminan aamusumu, jolloin yritettiin kolme kertaa ennen kuin kiitotie löytyi. Ylhäältä oli jännä nähdä, kun vain savupiiput ja korkeimpien rakennusten ylimmät kerrokset näkyivät auringonpaisteessa, muun kaupungin jäädessä paksun mutta matalan valkoisen sumukerroksen alle.

 

 

[Guest tornadof36]

Muistan erään ylösvedon Malmilla . Lisäsin Mopoon täydet tehot kynnyksellä ja painauduin selkänojaa vasten, silmät litistyivät takaraivoon ja näkö meinasi mennä. Onneksi sain tilanteen nopeasti hallintaan  ja oikaisin nousun, ennen kuin olisin sinkoutunut ulkoavaruuteen asti 

 

Mopolla avaruuteen...

 

jukka