Ilmailuhistoriallisia löytöjä Suomessa, totta vai tarua?

[Guest TarppiVertainen]

Muddusjärvestä nostettu.

Saman koneen ehjähkö keulapätkä siipineen nostettiin 60-luvulla ja romutettiin myöhemmin

Olisi ehkä kannattanut odottaa tätä päivää!

[Ilkka Portti 87]

Oheinen pyrstö loytyi Inarista huonekaluhallin pihalta. Mistäköhän on peräisin

tuo Ju-52:n jäänne?

 

 

Kone tosiaan nostettiin Tapaninpäivänä vuonna 2003 Muddusjärvestä, n. 50 km Ivalosta pohoiseen. Kone tottelee tunnusta 7U-OK. Viikko noston jälkeen peräsin näytti tältä: http://www.airliners.net/photo/Germany---Air/Junkers-Ju-52-3m/0483425/L/

[Jukka Takamaa 0]

Muddusjärvestä nostettu.

Saman koneen ehjähkö keulapätkä siipineen nostettiin 60-luvulla ja romutettiin myöhemmin

Olisi ehkä kannattanut odottaa tätä päivää!

 

Onpa surkea juttu. 

 

Ajatteleppa jos sellainen olisi museoituna vaikka "KALEVA"ksi K-S museolla.

[Simo Lallukka 198]

Muddusjärvestä nostettu.

Saman koneen ehjähkö keulapätkä siipineen nostettiin 60-luvulla ja romutettiin myöhemmin

Olisi ehkä kannattanut odottaa tätä päivää!

 

Muddusjärveen pudonneen Junkers 52:n nostosta (siivet ja eturunko toisissaan kiinni)  oli filmiä vuodelta 1963 YLE:n Aamutv:n "filmikellari" osuudessa tänään. Konetta uitettiin siinä melko kokonaisena rantaan (v.1963). "Sammakkomiesten" edustaja oli haastateltavana sisätiloissa(v. 1963), hän oli pukeutunut pukuun ja käytti kaulassaan rusettia. Noston vaaroista kysyttäessa hän sanoi, että koneen ohjaamossa oli ollut kasapanoksia, joista nostajat eivät tienneet.   

[Pentti Perttula 0]

Muddusjärveen pudonneen Junkers 52:n nostosta (siivet ja eturunko toisissaan kiinni)  oli filmiä vuodelta 1963 YLE:n Aamutv:n "filmikellari" osuudessa tänään. Konetta uitettiin siinä melko kokonaisena rantaan (v.1963). "Sammakkomiesten" edustaja oli haastateltavana sisätiloissa(v. 1963), hän oli pukeutunut pukuun ja käytti kaulassaan rusettia. Noston vaaroista kysyttäessa hän sanoi, että koneen ohjaamossa oli ollut kasapanoksia, joista nostajat eivät tienneet.   

 

Kiinnitti huomiota myös sukeltajan kertoma syy nostaa koneenpuolikas järvestä: hylyn romuarvo! Kyllä ovat arvot muuttuneet noista ajoista.

 

[Markku Kiiski 2]

Kone oli uskomattoman hyvin säilyneen näköinen, pinnalla olevissa rakenteissa ei juurikaan näkynyt vaurioita törmäyksestä veteen tms., perärunko oli siististi irroitettuna tai irronnut matkustamon takaa.

[Arne Wallen 72]

Eikä näköjään sitten löydy Elävästä arkistosta, harmi pitikin katella kolmosta.

[Vesa Ainasoja 14]

Nyt se näkyy Ylen aamutv:stä 9.12. osiosta! Junnu on n. 41 minuutin kohdalla lähetyksessä.

[Jarmo Kempas 0]

http://areena.yle.fi/toista?id=1709127   

 

ja tuosta 41min kohdalle. Minuuttia aikaisemmin pelastetaan sukellusveneitä... romuksi

 

jk

 

 

[Jonatan Hilska 12]

Kone tosiaan nostettiin Tapaninpäivänä vuonna 2003 Muddusjärvestä, n. 50 km Ivalosta pohoiseen. Kone tottelee tunnusta 7U-OK. Viikko noston jälkeen peräsin näytti tältä: http://www.airliners.net/photo/Germany---Air/Junkers-Ju-52-3m/0483425/L/

 

Hyväkuntoisennäköinen Ju-52:n pyrstö. Maalitkin hyvin säilyneinä. Mutta miksi se lojuu edelleenkin ulkosalla? Onko sitä mahdollisesti tarkoitus viedä johonkin museoon joskus. 2000-luvulla luulisi että tällaiset pitäisi säilöä sisätiloihin. Nimittäin lumen, pakkasten ja auringonvalon vaikutuksesta maalit häipyvät/heikkenevät nopeasti. Vertaa esim. Brewster (BW-372):n noston kuvia ja kuvia maalipinnasta nyt. Myös Brewsteriä pidettiin sään armoilla kauan ennen siirtoa Yhdysvaltoihin.

Pyrstö on ainut Junkers Ju-52 osa Suomessa, josta tunnistaa sen heti 52:ksi. Onhan BMW-moottoreita museoituna mutta...

Rungon pätkä siellä Muddusjärvessä on kai edelleen. Siinä sitten olisi koneen taktinen tunnus hienosti näkyvillä. Ollappa se K-SIM:n näyttelyhallissa

[Anssi Lisko 0]

Tuo Maarianhaminassa vuosikymmeniä piilossa pidetyn DC-3 OH-LCA:n ison pyrstöosan kuva täällä kuvafoorumilla herätti ajatuksen pistää tällainenkin ketju pystyyn.

 

Lämmitellään hieman vanhaa ketjua.

 

Kävin tänään katsomassa kauniissa kuunvalossa tuota OH-LCA:n turman muistomerkkiä. Yritin myös sieltä metsiköstä etsiä koneen osia, mutta kotiin tultuani totesin olleeni hieman väärässä paikassa sillä konehan putosi suoraan lähestymislinjalle, eikä suinkaan itäpuolelle josta tuo muistomerkki löytyy. Kyselisinkin nyt tuon yllä mainitun kuvan perään (ei ole löytynyt googletuksella eikä foorumihaulla) ja tietoja siitä mitä tuolle OH-LCA:n hylylle on sittemmin tapahtunut. Vieläkö pyrstöä yms. löytyy vielä täältä Affenanmaalta vai onko romut annettu johonkin muualle?

[Tuomo Laamanen 28]

Erään järven pohjassa kokonainen Ju-52:n.! 8)

 

Tämä on ilmeisesti viittaus huhuttuun Pyhäjärven koneeseen? Voisiko asiassa olla totuuspohjaa?

[Mikko Palosvirta 0]

Wikipedian mukaan myös Hyvinkään kentän lähellä Rutikassa väitetään olevan pommikoneen. Hieman epäilen, vai osaako joku vahvistaa?

 

Tarinan mukaan ilmapuolustus osui muun muassa neuvostoliittolaiseen pommikoneeseen, joka syöksyi lähellä sijaitsevaan Rutikka-nimiseen lampeen, jonka pohjassa kone edelleen makaa.

 

[Hannu J Mäkelä 2]

Taas rekkamiesten juttuja

Siikakankaan kentän päässä on Vähä-Tarus järvi. Siellä on vielä kuulemma pommikone. Liittyykö tämä tuohon Luonetjärveltä matkalla olleen BL-108 putoamiseen. Kuskien tietotoimiston mukaan se on pommilastissa ja sen takia sitä ei ole voitu nostaa.

HS

 

Siikakankaan kentän pään jatleella näkyi kyllä joskus koneen pyrstö, mistäpä siinä oli kyse ?, onko täällä parempaa tietoa.

[Jukka Nisula 2 235]

Blenheim BL-108 putosi 28. tammikuuta 1940 huonossa kelissä läheiselle Siikanevalle, ei järveen eikä kentän päähän. BL-108:n peltiosia oli suon pinnalla vielä jonkin verran ainakin takavuosina.

 

Tuosta kiitotien jatkeella mahdollisesti olleesta pyrstöstä ainakaan minulla ei ole tietoa. Tein Siikakankaasta kolmiosaisen artikkelin vuonna 2010 Feeniks - lehteen. Kävin tuolloin läpi kaikki kentällä tapahtuneet kaputit. Ne sijoittuvat sotavuosiin, siellä pääasiassa rikkoontui Lentolaivue 32:n Fokkereita välirauhan aikana sekä Ilmasotakoulun/Lentosotakoulun harjoituskoneita jokunen. Kenttä oli tuolloin pyöreä, halkaisija 1 km. Tietääkseni kaikki tuolloiset romut kyllä korjattiin aikanaan pois. Pääsin käymään Siikakankaalla v. 2010, eikä siellä ollut mitään kiitoradan päissä.

 

1960- luvulla jossakin lähellä päätietä kentän reuna-alueella sorakuopassa oli tallella Fiat G.50 - hävittäjän runko ja siivet. Ne myytiin romukauppiaalle, tietysti kuten tuolloin ajan henki oli...

 

Jukka

 

[Hannu J Mäkelä 2]

Blenheim BL-108 putosi 28. tammikuuta 1940 huonossa kelissä läheiselle Siikanevalle, ei järveen eikä kentän päähän. BL-108:n peltiosia oli suon pinnalla vielä jonkin verran ainakin takavuosina.

 

Tuosta kiitotien jatkeella mahdollisesti olleesta pyrstöstä ainakaan minulla ei ole tietoa. Tein Siikakankaasta kolmiosaisen artikkelin vuonna 2010 Feeniks - lehteen. Kävin tuolloin läpi kaikki kentällä tapahtuneet kaputit. Ne sijoittuvat sotavuosiin, siellä pääasiassa rikkoontui Lentolaivue 32:n Fokkereita välirauhan aikana sekä Ilmasotakoulun/Lentosotakoulun harjoituskoneita jokunen. Kenttä oli tuolloin pyöreä, halkaisija 1 km. Tietääkseni kaikki tuolloiset romut kyllä korjattiin aikanaan pois. Pääsin käymään Siikakankaalla v. 2010, eikä siellä ollut mitään kiitoradan päissä.

 

1960- luvulla jossakin lähellä päätietä kentän reuna-alueella sorakuopassa oli tallella Fiat G.50 - hävittäjän runko ja siivet. Ne myytiin romukauppiaalle, tietysti kuten tuolloin ajan henki oli...

 

Jukka

 

 

Voisiko kyseessä olla blenheim, kyse on marjastajien havainnosta -50 - -60 lukujen vaihteesta, siikanevahan oli eteläisen suomen paras hillasuo, itsekin toin sieltä ämpäritolkulla lakkoja(siis kypsiä) vielä -70 luvulla, sitten kateudesta, suon länsilaita rauhoitettiin ja marjat katosivat kokonaan, vanha kansa siis tiesi mikä marjat vie niin metsästa kuin suoltakin, päteeköhän lentokoneen raatoihinkin ?.

[Jukka Nisula 2 235]

Voisiko kyseessä olla blenheim, kyse on marjastajien havainnosta -50 - -60 lukujen vaihteesta, siikanevahan oli eteläisen suomen paras hillasuo, itsekin toin sieltä ämpäritolkulla lakkoja(siis kypsiä) vielä -70 luvulla, sitten kateudesta, suon länsilaita rauhoitettiin ja marjat katosivat kokonaan, vanha kansa siis tiesi mikä marjat vie niin metsästa kuin suoltakin, päteeköhän lentokoneen raatoihinkin ?.

 

Se se täytyy olla. Teiskosta lentäneet ilmailijat kertovat Blenheimin osien näkyneen ja alumiinin kimaltaneen auringonvalossa suon reunassa. Minulla on saatu ja suolla -80 -luvulla otettu talvikuva tuolta BL:n kaputtipaikalta. Tavallaan kentän jatkettahan oli alunperin "joka puolella", kun kenttä oli ympyrä. Myöhemmin -50- luvun alussa metsään hakattiin aukko, jolle oli tarkoitus tehdä uusi yli kahden kilometrin kiitotie suihkukonetukikohtaa varten. Tämä keskelle ympyräkenttää raivattu ja jatkettu hiekkapohjainen kiitotie näkyy hyvin edelleen maastossa. Tuo suunnitelma raukesi -60-luvun taitteessa.

 

Jukka

[Timo Nurmi 9]

Blenheim BL-108 putosi 28. tammikuuta 1940 huonossa kelissä läheiselle Siikanevalle, ei järveen eikä kentän päähän. BL-108:n peltiosia oli suon pinnalla vielä jonkin verran ainakin takavuosina.

 

Jukka

 

 

Kas, Aamulehti kertoo tänään:

 

[Jukka Nisula 2 235]

Liitokone ja Taivaankirppu löytyivät Kurikasta

 

Kävimme kokoonkutsutun ilmailijaporukan kanssa viime heinäkuussa tutustumassa Kurikasta löytyneisiin itserakennettuihin koneenosiin. Noin 80 vuotta vanhat liitokoneen osat sekä Taivaankirpun runko olivat hämmästyttäviä löytöjä. Koneet rakensi 1930-luvun puolessa välissä kurikkalainen Arvo Mäki-Kisko omalla kotitilallaan. Tilan isäntä on nykyään hänen poikansa Jussi Mäki-Kisko, joka päätti yhdessä projektia vetävän Matti Peuralan kanssa kesällä, että nyt viimeistään nämä aarteet on saatettava päivänvaloon ulkorakennuksen kätköistä. Kurikassa pidettiinkin tiedotustilaisuus kesäkuussa, johon kutsuttiin kaupungin edustajia ja mm. Pekka Karhumäki ja Tuomo Aho, jotka tietävät lentokoneenrakennuksesta. Tuolloin jo päätettiin, että näille arvokkaille lentolaitteille pitää tehdä jotakin, että ne säilyisivät jälkipolville. Mahdollisesti entisöitävät koneet laitettaisiin esille kaupungin tiloihin, vaikkapa johonkin aulan kattoon. Mukana oli tuolloin myös lähes 90-vuotias Armas Kujanpää, joka näki tuon itserakennetun liitokoneen ensilennon, joka jäikin koneen ainoaksi.

 

Heinäkuun tapaamisessa Kurikassa olivat mukana isäntä Jussi Mäki-Kisko sekä Matti Peurala, Ilmailumuseoyhdistyksestä Paavo Antila ja allekirjoittanut, sekä Etelä-Pohjanmaan Ilmailukerhon jäsenet Rauno Sydänoja ja Matti Kullas. Heillä on tuoretta kokemusta puukoneiden entisöinnistä meneillään oleva Klemm-projekti taustalla, Paavo taasen toimii aktiivisesti Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistai-kerhossa. Tutustuimme liitokoneeseen, joka on omaa suunnittelua. Siinä on vaikutteita rungon osalta Grunau 9 -liitokoneesta. Siipi sen sijaan on erilainen, mm. siivekkeet puuttuvat. Siivet olivat päällystetty pahvilla, peräsimet kankaalla. Sivuperäsin on eri mallinen kuin Grunaussa. Arvo Mäki-Kisko on suunnitellut koneen selvästi itse, piirustuksetkin ovat kuulemma olleet joskus tallessa, nyt niitä etsitään. Kone kasattiin paikallisen poikaporukan toimesta ja ensilento, joka jäi ainoaksi, oli joen töyräältä tehdyltä "kiitoradalta". Koneen siipi osui kuitenkin puuhun ja kone särkyi. Se laitettiin kuitenkin talteen Arvon kotitilalle, mutta lennot oli lennetty. Liitokoneen osat ovat kutakuinkin kaikki tallella, vain vaijerit puuttuvat. Kone on hienosti tehty ja huolella. Porukalla mietiittinkin, että olisi varmaan parasta jättää kone entiselleen, mutta kasata se ja laittaa esille. Se kertoisi näin hienolla tavalla 1930-luvun puusepäntaidosta.

 

Arvon toinen 1930-luvun puolenvälin projekti oli Taivaankirppu, Mignet H.M. 14 eli "Pou-Du-Ciel". Arvo rakensi vanerisen rungon ohjaamoineen valmiiksi, mutta Jussi Mäki-Kiskon mukaan ilmeisesti alkanut talvisota keskeytti rakennusprojektin. Siipiä ei ole, eikä moottoria. Pienen potkurin  Arvo veisti itse. Taivaankirppu joutui samoihin aikoihin lentokieltoon sen vaarallisten lento-ominaisuuksien takia. Taivaankirppu olisi hentoista liitokonetta helpompi entisöintikohde, uudet siivet vaan pitäisi valmistaa ja siihen löytyy piirustukset.

 

Kirjoitin Ilmailumuseoyhdistyksen Feeniks-lehteen artikkelin Kurikan löydöistä ja tuosta mukavasta heinäkuun illasta, kun pääsimme näitä aarteita katsomaan ja kuvaamaan. Lehti ilmestyi viime kuussa.

 

Jukka

 

[Jukka Lahtinen 285]

25.9.2014 at 17.24, Timo Nurmi kirjoitti:

 

Kas, Aamulehti kertoo tänään:

 

 

Tähän tapaukseen liittyen tuore video, jossa koneen jäännöksiä vielä näkyvillä.

 

[Raimo Heikkinen 2 474]

Kun Siikanevalla tuhoutuneen Blenheim-pommittajan BL-108 varusteluetteloa katsoo, kiinnittyy huomio laskuvarjojen lukumäärään. Niitä oli koneen tuhoutumisen jälkeen tehdyssä poistoehdotusluettelossa ainoastaan yksi, vaikka miehistöä oli kaikkiaan kolme.

Ilmailuvarikon päällikön, majuri A. Nystedt´n lausuntoa mukaillen:

Vänrikki R. ilmoittautui Ilmailuvarikolla Tampereen Härmälässä noutamaan konetta BL-108 pvm:llä 27.1.40. Kun ei hänen varusteensa eikä kartat vielä olleet saapuneet, kielsi Koelentueen päällikkö häntä lähtemästä ennenkuin hän oli ne saanut. Kiellosta huolimatta karkasi vänrikki R. aamupäivällä 28.1. mukanaan mekaanikot V. ja M.

Kun kone ei ollut saapunut määräpaikkaansa Luonetjärvelle, alettiin sitä tiedustelemaan. Vasta illalla kone löydettiin syöksyneenä suohon n. 4 km. Siikakankaan lentokentältä lounaaseen. Kone oli matalan sään takia syöksynyt kovalla vauhdilla ja melkein kokonaan tunkeutunut suohon, sekä täydellisesti murskautunut. Koneen jäännöksistä löydettiin lentäjien silpoutuneet ruumiit.

Puutteellisin varustein lähteneessä koneessa oli vain "Laskuvarjo (ohj.) PAK N:o 135" joka ehdotettiin poistettavaksi.