Viisaammat vastatkoon (kupruja 757:n rungossa)

[O-P Pietila 1]

Mitä ovat nämä "kuprut" rungossa tuossa takaosassa, koneen tunnuksen alla?

http://www.airliners.net/open.file?id=1103478&size=L&width=1200&height=825&sok=&photo_nr=

 

Samoja näkyy tuossa keskirungon kohdalla tässä kuvassa:

http://www.airliners.net/open.file/1096584/M/

 

 

[Miika Ritala 52]

Veikkaisin että maalauksessa mennyt jotakin pieleen 

[Mikko Maliniemi 5]

Veikkaisin että maalauksessa mennyt jotakin pieleen 

 

HEHEHE

 

No joo, oon kuullut appelsiinipinnasta, mutta että ihan kurpitsapinta? Ei kait sentään

[Antti Tuomela 2]

HEHEHE

 

No joo, oon kuullut appelsiinipinnasta, mutta että ihan kurpitsapinta? Ei kait sentään

 

Mut hei Mikko otahan nyt huomioon että pyydettiin vastauksia viisaammilta ja kuten voit huomata sellainenhan heti tuli  8)

[Jukka Nisula 2 275]

Samanlaisia kupruja tuli ihmeteltyä muutama vuosi sitten Duxfordin B-52:n eturungossa museossa, aivan kuin olisi "nitkahtanut" koko eturunko:

 

http://www.brantacan.co.uk/B52NoseD.jpg

 

http://www.stewartb.com/duxford/b52-2.jpg

 

Muuallakin näyttää olevan "ruttuisia" B-52-koneita, tässä kupruja myös eturungossa:

 

http://www.habu.org/museums/castle/habu-castle-b52-3.jpg

 

Jukka

 

[Guest arttula]

Selluliittiä vanhan koneen reisissä ?

[Guest Jone]

Tämähän nyt on sitten maallikon villiä arvailua, mutta tuo taitaa olla aivan normaalia.

Eipä kai lentokonetta voi ihan pataraudasta tehdä painon tähden.

Ohut pintamateriaali luultavasti elää paineen/lämpötilavaihteluiden takia, joten sopivasta kulmasta katsottuna näkyy tuo epätasaisuus.

Luultavasti lentokonetta ei muutenkaan voi rakentaa aivan "jäykäksi" vaan joustovaraa täytynee olla?

 

Kupruilee se auton kylkikin, vaikka sileäksi taivutetun pellin pinta-ala on huomattavasti pienempi.

Ainakin omassani, uudet autot erikseen 

 

 

[Guest karjjuh]

Äkkiseltän näyttäisi ihan pintapaneelien lommahdusaalloilta. Etenkin tuossa ensimmäisessä kuvassa (http://www.airliners.net/open.file?id=1103478&size=L&width=1200&height=825&sok=&photo_nr=) pintapaneelien paikallinen lommahdus vaikuttaisi todennäköiseltä, sillä korkeusperäsin on vedettynä aika paljon tuossa tilanteessa ja siten perärunko kuormittuu tavallista enemmän. Mitä ilmeisimmin kyseinen turistikone on myös kuormattu maksimiinsa asti täyteen, joten rungon rasitukset ovat suuret. Kuvastahan voi lähes nähdä perärungon taipuneen hieman alaspäin. Lommahdusaallot esiintyvät lisäksi rungon alapuolella, jonne ne luonnollisesti syntyvätkin (puristustaivutus). Rungon yläpinta on aivan sileä, kuten on odotettavissakin.

 

Tuollaista paikallista lommahtelua saattaa joissakin tilanteissa esiintyä ja tilanne palaa jälleen normaaliksi kun kuormitus poistuu. Lentokonerakenteet mitoitetaan mahdollisimman kevyiksi, jolloin painon säästämiseksi pintalevyihin sallitaan lievää aaltoilua sallitun kuormitusalueen ääripäissä (mahdollisimman ohuet pintalevyt). Tuollainen lievästi aaltoileva levy ei ole vielä menettänyt kantokykyään, sillä ohutlevylaatta pystyy kantamaan huomattavasti lommahdusjännitystä suurempia keskimääräisiä jännityksiä riippuen levyn tuennasta ympäröivään rakenteeseen. Mitoitussääntönä on yleensä se, että rakenteeseen ei saa jäädä pysyviä muodonmuutoksia tai vaurioita rajakuormalla.  En tiedä, miten tiukaksi tuon Boeingin mitoitus on tuolla kohtaa tehty, mutta ei tuo laskeutumistilanne kylläkään edusta mitenkään vielä pahinta suunniteltua kuormitustilannetta eli rajakuormista ollaan vielä kaukana tuossa tilanteessa.

 

Onkohan kone ollut ihan sallituissa painoissa? En ehkä odottaisi tuossa tilanteessa vielä noin voimakkaan näköistä lommahtelua, mutta toisaalta en tunne kyseistä konetyyppiä niin hyvin että voisin sanoa tilanteesta enempää. Onhan mahdollista, että eturungossa on ollut paljon tavaraa (painopisteasema edessä, jolloin se on kompensoitava suuremmalla vedolla), sillä myös eturungossa näkyy lievää lommoutumista alhaalla siiven etupuolella. Ehkä joku vielä viisaampi, joka tuntee konetyypin, osaa kertoa onko tuollainen paikallinen lommahtelu tuossa tilanteessa aivan normaalia vai pitäisikö tuon ilmiön tulla näkyväksi vasta hieman suuremmalla kuormitustasolla (siis jossain toisessa lentotilassa kuin loppulähestymisessä, loppuvetohan tuossa ei ihan vielä ole alkanut)? Väsymiskestävyydelle tuo ei ainakaan lupaa kovin hyvää jos joka laskussa menee pintapaneelit mutrulle... Toisaalta, jos tuo ei johdu ylikuormasta vaan on todella suunniteltu ja huomioitu juttu, niin sitten ei ole syytä huoleen. Kyllä kaikki suunnitellut kuormitustilanteet on otettu suunnittelussa huomioon myös väsymiskestävyyttä ajatellen kuormitussyklien muodossa.

[Jussi Seppälä 1]

En minäkään vastata osaa, mutta laitanpa myös yhden kuvan aiheesta. Ihmettelin itsekin kun huomasin. Kelmissä lommot eivät ole aivan yhtä hurjia kuin B-52:ssa.

 

[ attachment removed / expired ]

 

[Guest karjjuh]

Joonas tuossa osui arvailuissaan siis aika lähelle:

 

Ohut pintamateriaali luultavasti elää paineen/lämpötilavaihteluiden takia, joten sopivasta kulmasta katsottuna näkyy tuo epätasaisuus.

Luultavasti lentokonetta ei muutenkaan voi rakentaa aivan "jäykäksi" vaan joustovaraa täytynee olla?

 

Lämpötilaeroista tai paineenvaihteluista tuo ei johdu - jos johtuisi niin silloin olisi jokin mennyt pahasti pieleen jo suunnittelussa. Mutta jokainen kone on aina jossain määrin joustava. Siinä Joonas oli täysin oikeassa. Optimi olisi tietysti ideaalisen jäykkä kone (mm. aeroelastiikkailmiöiden vuoksi), mutta käytännössä mitä isompi kone on, sitä "joustavampi" se on. Moni on todennäköisesti huomannut, miten ison koneen siivet elävät lennossa jatkuvasti, mutta myös runkoputki joustaa. Pienkoneiden rakenteet ovat dimensioiltaan niin paljon pienempiä, että vastavaa "elämistä" on huomattavasti vaikeampi nähd. Ja toisaalta rakenteet ovat käytännössäkin usein jäykempiä. Etenkin pikku-Cessnan streevoilla tuettu siipi ei juuri normaalilentotiloissa taipuile. Toisaalta tiukka turbulenssi täräyttää Cessnaa sitten ihan eri tavalla kuin isoa matkustajakonetta, jossa siiven jousto jo toimii "iskunvaimentimena". Lisäksi ison koneen suurempi siipikuormitus tekee siitä epäherkemmän reagoimaan pieniin puuskiin.

[Jukka Nisula 2 275]

Noihin B-52-koneisiin tulleet lommot ovat jääneet pysyviksi, eivätkä palautuneet. Koneita on siis rasitettu sen verran paljon, että muutokset ovat pysyviä. Koneet ovat olleet kauan palveluskäytössä, ja ikä näkyy. Metalli "väsyy".

 

http://www.habu.org/museums/castle/habu-castle-b52-3.jpg

 

Jukka

 

edit: Joudun peruttamaan tuon ylläolevan sanomani, kun tietoa näköjään löytyy, ettei se aivan noin olekaan... ???

[Guest PekkaK]

En kuulu viisaiden joukkoon, mutta muistan B-52:sta lukeneeni jossain, että rungon pinta on suunniteltukin juuri sellaiseksi, että kone maassa ollessaan on vähän rutussa, mutta siliää kunhan pääsee ilmaan ja kuorma siirtyy laskutelineiden varasta siipien varaan. Siihen en osaa sanoa, pitääkö tuo miten paikkansa.

 

Toinen juttu on se, että kun valo tulee sopivan viistosti lähes pintaa hipoen, se voimakkaasti korostaa pienimmätkin epätasaisuudet. On aivan mahdollista, että nuo "lommot" eivät ole läheskään niin syviä kuin miltä vaikuttavat.

 

[Jukka Nisula 2 275]

En kuulu viisaiden joukkoon, mutta muistan B-52:sta lukeneeni jossain, että rungon pinta on suunniteltukin juuri sellaiseksi, että kone maassa ollessaan on vähän rutussa, mutta siliää kunhan pääsee ilmaan ja kuorma siirtyy laskutelineiden varasta siipien varaan. Siihen en osaa sanoa, pitääkö tuo miten paikkansa.

 

Toinen juttu on se, että kun valo tulee sopivan viistosti lähes pintaa hipoen, se voimakkaasti korostaa pienimmätkin epätasaisuudet. On aivan mahdollista, että nuo "lommot" eivät ole läheskään niin syviä kuin miltä vaikuttavat.

 

 

En minäkään kuulu niihin, mutta satuin vain katsomaan metrin päästä ja ihmettelemään näitä todella syviä lommoja Duxfordissa. Ne olivat samansuuntaisia, aivan kuin runko olisi taipunut hieman alaspäin. Kuinka paljon koneen eturunko sitten oikeaa ja "kantaa" ilmaan noustua, sitä en tiedä. Koneesta tuli kuitenkin sellainen vaikutelma kun noita "ruttuja"katsoi, että runko olisi nitkahtanut ohjaamon takaa. Se todella hämmästytti, onhan noita lentokoneita tullut katseltua muitakin.

 

Olisi todella mielenkiintoista saada selvyys joltakin, jolla on "sisäpiirin" tietoa B-52 koneista. Onko asia näin, ja onko nuo syvät samansuuntaiset lommot olleet koneen valmistumisesta lähtien. Epäilen vaan, että eivät ole. Tuollainen lommoisuus on kyllä aika vaikea valmistaa... Mutta tämä on vaan henk.koht.käsitykseni.

 

Jukka

[Sami Virkkula 0]

 

Hyvän käsityksen tuosta rungon taipumisesta saa kun menee 744:n perälle istumaan ja katselee nousun/laskun aikana käytävää pitkin kuinka runko vääntelehtii kuin mato. Tietysti sama homma onnistuu sieltä bisneksestäkin

[Tuomas Pirttimäki 0]

Hyvän käsityksen tuosta rungon taipumisesta saa kun menee 744:n perälle istumaan ja katselee nousun/laskun aikana käytävää pitkin kuinka runko vääntelehtii kuin mato. Tietysti sama homma onnistuu sieltä bisneksestäkin

 

Finnairin B757:ssä oli viime kerralla toiseksi viimeiset paikat ja laskussa kyllä jousti yllättävän paljon. (runko siis)

[Guest PekkaK]

Ha! Tuossa B-52:sta, 5. kappale:

 

http://www.airforce-technology.com/projects/b52/

 

[Jukka Nisula 2 275]

Ha! Tuossa B-52:sta, 5. kappale:

 

http://www.airforce-technology.com/projects/b52/

 

 

Pekan löytämä linkki siis kertoo:

 

"The B-52H is a very large aircraft, with a length of 159ft 4in and a take-off weight of 488,000lb. The all-metal skin bears a high proportion of the flight loading. When on the ground, the surface of the aircraft on the forward section of the fuselage has a wrinkled appearance. The skin expands and becomes smooth as the crew compartment is pressurised when the aircraft gains altitude."

 

En lakkaa ihmettelemästä vieläkään... Uskotaan nyt sitten, että näin se vaan on, että rungon rypyt oikenevat ilmassa, kun ohjaamo-osa paineistetaan. Näyttäähän sitä viisautta löytyvän...

 

Aika erikoinen tekninen ratkaisu kyllä ja "näyttää" pahalta.

 

Jukka

[Guest Petri]

Ihan normia nuo kuprut on. Tässä aika hyvää juttua niistä:

 

http://www.airliners.net/discussions/tech_ops/read.main/126813/

[Mikko Sokero 1]

En kuulu viisaiden joukkoon, mutta muistan B-52:sta lukeneeni jossain, että rungon pinta on suunniteltukin juuri sellaiseksi, että kone maassa ollessaan on vähän rutussa, mutta siliää kunhan pääsee ilmaan ja kuorma siirtyy laskutelineiden varasta siipien varaan. Siihen en osaa sanoa, pitääkö tuo miten paikkansa.

Eli Dressmannin itsesiliävät paidat hyödyntävät ilmailumaailmasta tuttua teknologiaa. 

[Orvo Välilä 3]

Eli Dressmannin itsesiliävät paidat hyödyntävät ilmailumaailmasta tuttua teknologiaa. 

 

Kyllä. Kun paidan sisällä olevan rungon paineistaa oikein pullolleen niin kyllä siinä rypyt oikenee....... 

[Guest siiran-3]

Moi

Sääli ettei minulla ole enää kuvia tosi kupruista, kun ollessani China Airlinesilla kaksi MD-11:a tönäistiin laskussa nokkateline edellä maahan (pompasta!). Nokkatelineen takapuolella oli runko kurtuilla poikittaisuunnassa parin metrin matkalta. Toinen kiinalaiskippari ei puhunut sanaakaan seuraavalle pilotille, joka sattui olemaan suomalainen. Kone jäi siihen! (Toinen kone Zurichissä ja toinen Taipeissa)

Asi

[Kai Lilja 0]

Terve!

 

Ajatuksena:

Teoriakurssilla verrattiin golf-pallon pintaa sileän pallon pintaan. Siis pallo, jossa on niitä pieniä kuoppia,

pitää virtauksen pidemmälle kiinni pallon pinnassa --> "ohut vanavesi".

 

Ja sileä pallo päinvastoin päästää virtauksesta aikaisemmin irti--> "paksu vanevesi".

 

* Luulempa kuitenkin, ettei tässä ole kyse tällaisesta ilmiöstä. 

 

OT:

Toinen asia liittyen kauluspaitojen silittämiseen... Näin kerran oven raosta, hakiessani vaatteita pesulasta, että tosiaan silittävät ja kuivaavat kauluspaidat erikoisella laitteella puhaltamalla kuumaa ilmaa paitoihin. Näyttää aikas pullealta siinä vaiheessa ja sileetä tulee. 

 

Nooh... Se siitä...

 

Loistavaa viikonloppua kaikille!

 

-Kaitsu