Muisteloita Utista

[Jaakko Kuusisto 3]

siirsin tänne omaksi säikeeksi.

 

>Lainaus käyttäjältä: Janne Saarijärvi - Tänään kello 21:33:12

Vielä mitä, tälläiset elämän väriläiskät PITÄÄ tallettaa jälkipolvillekin... Ja avaa nyt tuota väittelyäkin kun kerran sait uteliaisuuden heräämään....

 

 

Janne<

 

 

Tuo Jannen mainitsema muisteloni Mersun muistomerkin luota Utista:

 

Tuosta Mersun muistomerkistä on mulla hauska omakohtainen muistelo vuodelta 1959.

 

Olimme tulleet Uttiin kelirikkoleirille ja majoituin telttaan, joka oli aivan jalustan sivussa ja oikean siiven alla.

Matka Kauhavalta oli raskas ja uni maistui aamulla pitkään.

Kello 1000 tuli ( komppanian vääpeli) Ylivääpeli Suutari tarjottimen kanssa telttaan ja toi mulle aamiaisen telttaan. Olin ainut joka enää nukkui siellä. Suutari sanoi virnuillen, että muut kävivät jo aamuteella, AAMULLA.

Kaikki jotka muistavat Suutarin sotilaallisen jämäkän olemuksen, ihmettelivät tapahtunutta.

Ylivääpeli Suutari sanoi mulle selitykseksi, että Kunniamersun alla makaavaa ei enää rääkätä, ja lisäsi " voisikos sotapoika nyt liittyä muiden joukkoon".

 

Oli muuten monta herkullista väittely tuon "skutsarin" kanssa. Kerran katos kapteeni Halminenkin ( komppanian päällikkö) toimistosta nauramaan pihalle, kesken väittelyämme.

 

Tuo Mersu sai näköjään vanhan sotaratsunkin herkäksi.

 

..jatkoa

 

 

Kyllä nuo väittelyt Skutsarin kanssa ovat hyvin muistissani.

Pitää vain kertoa toisessa yhteydessä.

Niitä riittää.

Hieman valotusta; Skutsari ei pitänyt statilaisista, nimittävät sänkyäkin punkaksi. Skutsarin mielestä sana "punkka" on vaginan hesalainen nimitys.

Kun menimme makuulle punkkaamme, niin minne menimme

Siitä riitti yhden väittelyn aiheeksi. Täytyy sanoa, että tuo vanhempi sotilaallinen Ylivääpeli suorastaan nautti kinoistamme.

[Jaakko Kuusisto 3]

Yksi herkullinen kinan aihe oli  kaapin Abloy lukko.

 

Väitin, että olin saanut "vääräkätisen" lukon. Näytin lukkoani Suutarille ja totesimme yhdessä, että avain menee lukkoon vasemmalta puolelta ja olen oikeakätinen.

Haluan lukon ,jonne voi työntää avaimen oikealla kädellä.

Tätä pohdimme toimistossa puolisen tuntia ja Kapteenimme  karkasi taas pihalle nauramaan.

 

Kerran, kesällä, tuo Ylivääpelimme tuli komppaniaan, vaikka hänen kesälomansa oli juuri alkanut. Kapt E tilasi autovarikolta ambulanssin ja komensi Skutsarin makaamaan paareille.

Ambulanssi vei Sotilaamme kotiinsa Kouvolaan. Perusteluina, miehen täytyy olla sairas, jos tulee lomalla töihin.

 

Unohtui kuitenkin se, että Skutsarilla oli iäkäs vaimo kotona, joka säikähti pahemman kerran, kun vanhempaa sotilasta tuotiin ambulanssilla kotiin. 

 

 

 

 

[Jaakko Kuusisto 3]

Utin perinteisiin kuului kaikenlaista, mm. pujotella kattoparrun ja tukipylvään välisestä raosta.

PU näytti esimerkkiä. PU:na oli juuri nimitetty Vänrikki.

Suutari tuli illalla tupaamme ja näki sotilaan takapuolen hirsikolosta. Suutari hiipi pyllen perään ja läimäytti siihen.

Kääntyi katsomaan kuka siinä urheili. Seuraavaksi Suutari veti asennon ja sanoi:" anteeksi Herra Vänrikki" sekä poistui tuvastamme.

[Jaakko Kuusisto 3]

Utin tupaamme oli huudettu Hiljaisuus. Pimeän tuvan ovi aukeni ja Yliv Suutari hiipi tupaan. Samassa aukesi   eräs tuvan ikkunoista.

Ikkunasta lensi suikka, vyö ja muuta päällysvaatetta.

Suutari katsoi jähmettyneenä tapahtumaa ja samalla aukesi tuvan ovi. Sieltä tuli Tienhaaran Sule , omilta reissuiltaan.

Olin näkevinäni Suutarin suupielessä hymynkareen, kun hän komensi Sulen nukkumaan. Asiasta ei puhuttu enää päivällä.

 

Lisään tähän ketjuun vielä myöhemmin;

( minusta on tainnut tulla Suutari-fani  )

 

- Suutarin ihmettely, kuinka kävelin aamulenkillä kalsareissa ja irrallisissa henkelesissä

-kuinka nukuin vaatteet päällä

-kuinka Suutari sai Nivan Jussin pierun nenälleen.

 

 

[Jaakko Kuusisto 3]

Kerran eräs pioneeri-Yliluti kulki Hallen Jorkin perässä kentän hallirakennuksen luo.

Hallen Jorkki muistutti asultaan enempi jotain Turhapuron Uunon lookkia., kuin sotilasta.

 

Porukka löi korttia hallin seinustalla, nurtsilla. Tämä Hra Yliluti meni porukan eteen ja nykäisi erästä pelaajaa hihasta.

" Sotilas, laittakaa asetakki päällenne ja nouskaa seisomaan". oli komento

 

No, Kapt Eirilä puki puseronsa päälleen ja nousi seisomaan ja kysyi: " entäs sitten?"

 

Yliluti sanoi: hra Kapteeni, luulin olevani sotilaiden seurassa , sotilaslentokentällä. Täällähän on vain joukkio mitälie kuvatuksia".

 

Yliluti poistui paikalta mumisten sekavia.

[Boris Grahn 0]

Outo ketju ja outo yhteys - myönnetään.

 

Hieman vuorotteluvapaata. Ainakin 60-luvulla Utti ja Koria vuorottelivat juhannusjuhlien järjestämisessä ja 1966 oli Korian huki. Meikäläinen löytyi PionR:n leivistä 15.6.1966 alkaen Korialta - 9 päivää kihlautumisen jälkeen ja 8 päivää ennen ensimmäistä puntista. (se juhannus)

 

Aika lähelle Uttia pääsin samana vuonna Haukkajärvellä (Näkyy EFUT TWR:sta) ylimenoharjoituksissa.  Huikeaa oli huomata, että sen ison moottorin selässä retuuttamisen jälkeen pääsee oikein nimikkosyöksyveneeseen!

 

Oy Grahn Ltd teki tuolloin Mikkelissä vanerista syöksyveneet. (Inkkari on maailman stydein mies ja vaneri on maailman vahvin puu) Sittemmin duunattiin jokunen joukko uiskojakin - edelleen vanerista. Haukkajärvellä oli kuitenkin jokaisen syöksyveneen peräpeilin sisäpuolelle kiinnitetty firman peltinen logo, jossa luki yksiselitteisesti GRAHN. Laiha lohtu kipeytyneille hartioille, mutta yli mentiin - lievästi virkistyneenä.

8)

[Jaakko Kuusisto 3]

Meillä oli Utissa ruokailuissa  aina "vanikkaa", liekö sekin Grahn´in valmistetta. Yhtä kovaa oli ainaski .

[Antti Kausalainen 0]

Tervehdys!

 

Lueskelin tätä palstaa ja ajattelin lisätä mukaan pari omakohtaista muisteloa.  Olen syntynyt 1943.  Isäni Jaakko Kausalainen palveli Ilmavoimissa, kunnes lähti kapteenina siviliin vuoden -57 lopussa.  Asuimme Utissa 1946-56. Utissa tapahtui kaikenlaista.  Kerran aivan 1950-luvun alussa - taisi olla Vapunpäivä tai jokin muu juhlan aihe upseerikerholla - me pojat hieroimme aamulla silmiämme:  Upseerikerhon lipputankoon oli vedetty miesten polkupyörä.  Se tietysti herätti kovasti ihmetystä ja arvailuja.  Arvoitus ratkesi pari vuosikymmentä myöhemmin, kun isäni tunnusti rikoksen jo vanhennuttua, että asialla oli kaksi luutnanttia:  Eero "Eppu" Salmela ja Jaakko  "Jaska" Kausalainen, kurssitoverukset IlmUK 13:lta, naapurukset Utissa ja muutenkin hyvät ystävät.  Toinen juttu, jonka isäni kertoi, liittyi myös paluuseen upseerikerholta:  Kaksi nuorta luutnanttia heittivät kruunaa ja klaavaa siitä, kummasta tulee Ilmavoimien komentaja.  "Eppu" Salmela voitti rahanheiton ja hänestä tuli komentaja...

 

Terveisin

 

Antti Kausalainen