Oletko eronnut kirkosta ?

[Guest arttula]

Tässä on vaan se ero, että tiede haluaa koko ajan selvittää maailmankaikkeuden alkuperää, ei tyytyä vai toteamukseen: "Jostain se tuli" tai "Se on ollut koko ajan olemassa". Koko ajan ollaan päästy lähemmäksi ajan ja aineen syntyhetkeä. Ei ole vielä pitkä aika siitä, kun ajatusta atomien halkaisusta energiantuotantoon pidettiin aivan pähkähulluna.

 

Nykyisen käsityksen mukaan materia on syntynyt, kun valtava määrä energiaa muuttui aineeksi hetkellä, jota kutsumme alkuräjähdykseksi. Seuraava kysymys on tietysti: "Mistä tuo energia tuli" ? Hyvä kysymys, ja uskon että siihenkin saadaan vielä vastaus. Eikä ehkä edes kovin kaukana tulevaisuudessa. Mitä tapahtui ennen alkuräjähdystä, on lähes mahdoton sanoa, koska koko maailmankaikkeutemme, fysiikan lakimme ja itse aika syntyi tuossa hetkessä. Eli ei ole olemassa aikaa ennen alkuräjähdystä.

 

Kuka loi jumalan (jumalat?) ? Mistä ne tulivat ? Tyhjästäkö ? Ovat aina olleet olemassa ? Noita asioita en ole nähnyt tai kuullut tutkittavan ainakaan kovin tieteellisin metodein. Ajatus aina olemassa olleesta jumalasta on täysin absurdi ja menee läpi ehkä pyhäkouluikäisille lapsille.

 

Arttu

[Esa Karanko 1 317]

Kuka loi jumalan (jumalat?)?

Tuohon on helppo vastata. Ihmiset sen tekivät. Siis muut kuin minä. 

 

Esa

[Guest arttula]

Tuohon on helppo vastata. Ihmiset sen tekivät. Siis muut kuin minä. 

 

Esa

 

Nyt täytyy myöntää, että menin sanattomaksi tuon äärettömän totuuden edessä !

[Jaakko Kuusisto 3]

Nyt täytyy myöntää, että menin sanattomaksi tuon äärettömän totuuden edessä !

 

Olisit sitten hiljaa , vastakin.  

 

[Guest arttula]

Olisit sitten hiljaa , vastakin. 

 

Turha toivo !

[Antti Laukkanen 15]

Jos kutsutaan sitä aina ollutta tai jostain tyhjästä syntynyttä energiaa jumalaksi, ni ovatko kaikki sitten tyytyväisiä...?

 

-A-

[Esa Lehtismäki 0]

Jos verrataan väitettä, että materia on ollut aina olemassa väitteeseen että jumala on ollut aina olemassa, niin siinä on se ero, että materia on ainakin nyt todistettavasti olemassa ja pohditaan vain, onko se aina ollut vai syntynyt jostain, kun taas jumalan ei voida todistaa koskaan olleen olemassa ja itse asiassa on äärettömän helppo todistaa, että fysiikan lakien mukaan jumalan olemassaolo on mahdotonta. Ne eivät ole siis läheskään samanarvoisia väitteitä vaan niin erilaisia kuin olla voi. Tietenkään se, että jumalat ovat mahdottomia, ei todista mitään, koska jumala määritelmänsä mukaan voi tehdä mahdottomia jos sattuu huvittamaan. Mutta pointti onkin se, että ei kannata ruveta sekoittamaan uskontoa ja tiedettä.

 

Antti on oikeilla jäljillä. Jumalan ei tarvitse olla ristiriidassa tieteen kanssa. On aivan turha ruveta käymään sotaa tiedettä vastaan niinkuin Amerikassa, vaan on parempi antaa tosiasioiden olla ja sijoittaa jumala sinne, mitä ei vielä tiedetä. Jos haluaa uskoa, että jumalan tekemä maailman luominen tapahtui ennen alkuräjähdystä, niin tiede ei koskaan todista sitä uskomusta vääräksi. Ellei sitten säieteorioiden ja multiversumien myötä koko alkuräjähdys väisty jonkin mutkikkaamman teorian tieltä. Itse pitäisin luontevimpana ajatella, että maailmankaikkeuksia syntyy jatkuvasti tyhjiön kupliessa, ja että jokaisen maailmankaikkeuden energiasumma on nolla. Tämä ajatus pohjautuu siihen vähään mitä tiedän ja mitä sen perusteella pystyn ymmärtämään. Se ei ehkä pidä paikkaansa, minkä tiedän ja siksi se ei ole uskomus, mutta ainakin se on mahdollista sen perusteella mitä tiedän.

 

Älykkään suunnittelun "teoriaa" tyrkyttävät pölvästit ampuvat kyllä itseään ja koko kristinuskoa jalkaan käydessään toivotonta sotaansa selviä tosiasioita vastaan. Sen takia ihmiset alkavat vastustaa uskontoa sen sijaan että vain suhtautuisivat siihen välinpitämättömästi. Ja tietenkin pitääkin vastustaa luomiskertomuksen opettamista koulussa faktana tai teoriana, mutta näiden fanaatikkojen herättämä vastenmielisyys aiheuttaa kyllä haittaa koko kirkkotoiminnalle.

[Antti Laukkanen 15]

Niinpä. Näitä juttuja on kovin vaikea mieltää, saati todistaa. Aika on tietysti suhteellinen käsite, mutta jos sen suhteettomuuden jättää sivuun, on pakko mieltää asia niin, ettei mikään ole voinut olla aina. Mikä ikinä se ei mikään onkaan, sekään ei ole voinut olla olemassa ennen aikaa, tai jotain muuta aikaa. Minä en suhteellisuusteoriasta ymmärrä höykäsen pölähtävää, tai en ole ikinä paneutunut aiheeseen tietääkseni siitä juurikaan mitään, mutta sillä viisiä sen asian on pakko olla. Kuitenkin on käsite "ennen alkuräjähdystä".

 

Mietiskelinpä joskus semmoistakin, että entäpä jos ensin on ollutkin alkuräjähdys - vaikkapa toisessa maailmankaikkeudessa - josta on evoluutio kehitellyt sitten aikaa myöten jumalolennon, joka onkin taas kyennyt luomaan tämän kaiken systeemin. Mutta se nyt vain oli semmoista spekulaatiota itseni kanssa. Enkä mitenkään kannata tätä teoriaa, kunhan pähkin.

 

Siitä olen sen sijaan tyystin varma, ettei tiede vuonna 2007 tiedä paljon paskaakaan siitä kaikesta, mikä tiedettävissä on. Muutamassa viime vuosisadassa ja jopa vuosikymmenessä monestakin "yliluonnollisesta" on tullut tieteellisesti todistettua ja luonnollista. Maailman pyörittämiseen ja rakettien kuuhun ampumiseen, GPS-suunnistuksesta puhumattakaan, on olemassa riittävän paljon tietoa, mutta moni sellainen asia, joka ei ole tieteellisesti tullut todistetuksi, tulee epäilemättä vielä olemaan. Ei tämä maailma niin valmis vielä ole. Historia tunnetusti toistaa itseään ja kerta toisensa jälkeen sen hetkisellä tietämyksellä on kiistetty uutta tietoa ja epäilty sen sisältöä. Noitarovioita nyt ei suoranaisesti enää ole, mutta vastaavaa leikkiä käydään ympäri maailmaa monin paikoin. Valitettavan usein uskontojen ristiriitojen ansiosta.

 

Yritänpä vain löpistä, että se, ettei "henkimaailman" hommia ole voitu tieteellisesti todistaa, ei välttämättä tarkoita niiden olevan silkkaa potaskaa. Voivat ollakin, mutten mene väittämään, kun en tiedä. Sillä minä peräänkuulutan edelleen sellaista pientä avarakatseisuutta ja mahdollisuutta sille, ettei oma teoria olekaan ihan oikea. En tosin toivota sillä myöskään sen oman teorian vastakkainasettelulle yhtään sen omahyväisempiä mielikuvia.

 

-A-

[Esa Lehtismäki 0]

Niin, uskon asiat ovat uskon asioita. Niitä on ihan turha yrittää todistaa järkiperustein, koska kyse ei ole järjestä vaan uskosta. Minä esimerkiksi en pyri kieltämään keneltäkään jumalaan uskomista tai pyri järkiperustein todistamaan kenenkään uskoa vääräksi. Sellaisesta ei ole hyötyä kenellekään. Mutta ammun kyllä alas kaikki uskontoon pohjautuvat näennäistieteelliset "teoriat". Niiden tarkoitus on vain haitata terveen järjen käyttöä ja edistää uskonnollista fundamentalismia.

 

Kun sanotaan, että aika alkoi alkuräjähdyksestä, tarkoitetaan, että meidän maailmankaikkeutemme aika alkoi silloin. Meillä ei ole mitään keinoa saada tietoa mistään alkuräjähdystä edeltäneestä, sitä aikaa ei ole olemassa maailmankaikkeudessamme. Maailmankaikkeutemme saattaa olla vain pieni kupla suuressa tai äärettömässä vaahtomeressä, tai yksi kalvo moniuloitteisessa pinossa. Maailmankaikkeutemme voisi ihan hyvin olla tietokonesimulaatio, missä tapauksessa tietenkin jumalakin olisi hyvin konkreettisesti olemassa ja luultavasti juo Coca-Colaa pullonpohjarillit päässä. Mutta kun mennään maailmankaikkeutemme ulkopuolelle ajassa tai avaruudessa (tai ohjelmakoodissa), tieteellä ei enää ole paljonkaan tekemistä. Ollaan astuttu mielikuvituksen puolelle. Ihan hauskahan niitä kyllä on pohtia, ja kyllä tiedekin voi kertoa millaisia maailmankaikkeuksia tulisi, jos tämä luonnonlaki tai tuo vakio muuttuisi hieman.

[Guest motojuzzi]

Esan edellinen vastaus on melkeenpä pelottavan lähellä omia ajatuksiani maailmankaikkeuden mahdollisuuksista. Meinaan lähinnä sitä cokista juovaa jumalaa..

 

Lähes aina kun keskustellaan maailmankaikkeudesta, alkuräjähdyksestä ym., huomaa miten ihmisen mieli on rajoittunut. Ihmisen ajatusmaailmassa kaikella on alku ja loppu, maailma on aina jotenkin rajoitettu. Ajatellaan kaiken lähteneen alkuräjähdyksestä ja mietitään mitä oli ennen sitä. Minun mielestäni on paljon loogisempaa, että kaikki on aina ollut olemassa. Mistäs tällainen olisi yhtäkkiä syntynyt. Vaikka koko ajan aivoni yrittävät laittaa vastaan, ja kertoa että jostain kaiken on pitänyt alkaa. Mutta minä en usko niitä.

 

Mustat aukot ovat jännittäviä tapauksia. Valtava materiakeskittymä, joka painovoimallaan imee kaiken ympärillään olevan itseensä. Jos pitää jotain veikata, arvelisin että se valtava määrä materiaa aukon sisällä muuttuu puhtaaksi energiaksi, jolloin en keksi mitään "järkisyytä" sille, etteikö tuo materia voisi pakkautua mitättömän kokoiseen tilaan. Mustat aukot kasvavat jatkuvasti, ja niitä syntyy aina uusia. Sitten jossain vaiheessa ne törmäävät toisiinsa, ja yhdistyvät vielä suuremmiksi kiihdyttäen sitä vauhtia, jolla ne imevät universumia tyhjiin. Lopulta (ainakin tietyssä osassa universumia) meillä onkin enää jäljellä yksi musta aukko. Valtava määrä energiaa mitättömän pienessä tilassa. Ei varmaan ole hirveän vaikea arvata mitä ajan takaa.

 

Ihmisten kuulee sanovan, että "sitten tuo pieni piste yhtäkkiä päättää räjähtää". Ihmetellään miksi.

 

Joskus saattaa kotonaan säikähtää, kun joku esine yhtäkkiä tippuu lattialle. Ainakin minulle on käynyt niin usein. Laitan vaikkapa juustohöylän aivan tiskialtaan reunalle, menen istumaan sohvalle, ja viiden minuutin päästä kuuluu rämähdys. Päättikö juustohöylä yhtäkkiä hypätä altaaseen? Epäilen. Ennemmin saattaa olla, että höylää tiskipöydässä omalla jännityksellään kiinni pitänyt vesitippa kuivui, ja päästi höylän putoamaan. En tiedä, tuo oli vain oma veikkaukseni muutaman päivän takaiselle ihmeelle.

 

Samalla tavalla siinä viimeisessä (tai mahdollisesti tarpeeksi etäällä muista olevassa) mustassa aukossa jokin pitkän ajan vaatinut prosessi (juustohöylän tapauksessa veden haihtuminen) saavutti lopulta pisteen, mikä sai energian räjähtämään.

 

Minun mielestäni melko loogista, ja uskonkin itse, että näitä big bangeja on sattunut loputtomiin ja sama kierre tulee jatkumaankin. Toki oma tietämykseni avaruuden asioista on melko mitätöntä, ja tämäkään pohdinta ei todellakaan ole mitenkään uniikkia, mutta ajattelin nyt kertoa mitä minun pienessä päässäni liikkuu.

 

 

Yksi pohtimisen arvoinen hauska ominaisuus maailmassa on kuinka universumi on rajaton myös mentäessä pienempään tai suurempaan päin. En usko että tähtien ja atomimaailman yhtäläisyydet (pallukat kiertää toisiaan) ovat sattumaa. Meidän universumimme voi hyvinkin olla yksi molekyylirypäs jossain aivan toisessa maailmassa. Maailmassa, jonka kaikki muu informaatio, kuten esimerkiksi sähkömagneettiset aallot, olisivat kooltaan niin valtavia, ettei niitä voitaisi meidän silmin ja laittein havaita. (Siksi eläisimme pimeässä, vaikka universumimme olisi osa tämän toisen maailman katulamppua.)

 

Ajatelkaa vaikkapa tilannetta, jossa joku tämän toisen maailman muksu ampuu hernepyssyllä tämän meidän katulamppumme hajalle, ja meidän universumimme olisikin sopivasti kahden erilleen sirpaloituvan lasinpalasen keskellä. Yhtäkkiä puolet linnunradasta tempautuu meidän silmin valovuosien päähän. Tai todennäköisesti tämä ei tapahtuisi ihan yhtäkkiä, sillä meidän aikamme kuluisi moninkertaisesti hitaammin kuin tämän toisen maailman. Mutta ainakin minusta mielenkiintoisia ajatusleikkejä.

 

Tai toisinpäin, tämäkin näppis mitä justiin naputtelen voi sisältää vaikka 50 eri universumia. En tosin tiedä miten sen jättimäisen mustan aukon yhtäkkinen räjähtäminen sopisi tähän kuvaan, mutta kummiskin.

 

 

Nyt on taas omakin pää niin sekasin, että ehkä tämä riittää tältä päivältä... Meni niin luontevasti aiheen ohikin.  Niin joo, en ole eronnut kirkosta.

 

 

edit: Huhhuh, tuli muuten näköjään pisin viesti mitä olen varmaan ikinä tänne kirjottanut.. Omat tapani tuntien veikkaampa että hyvin harva jaksaa lukea näille riveille asti.

[Johannes Kaikkonen 5]

edit: Huhhuh, tuli muuten näköjään pisin viesti mitä olen varmaan ikinä tänne kirjottanut.. Omat tapani tuntien veikkaampa että hyvin harva jaksaa lukea näille riveille asti.

 

Hyvin jaksoin lukea loppuun asti, ei mitään ongelmaa. Viestisi eka puolikas nimittäin vaikutti varsin loogiselta.

 

Erosin kirkosta puoli vuotta sitten. En keksinyt mitään syytä, miksi pysyisin kirkon jäsenenä hyötymättä siitä mitään. En usko jumalaan, vaan pidän tieteellistä maailmankuvaa uskottavampana.

[Esa Lehtismäki 0]

Yksi pohtimisen arvoinen hauska ominaisuus maailmassa on kuinka universumi on rajaton myös mentäessä pienempään tai suurempaan päin. En usko että tähtien ja atomimaailman yhtäläisyydet (pallukat kiertää toisiaan) ovat sattumaa. Meidän universumimme voi hyvinkin olla yksi molekyylirypäs jossain aivan toisessa maailmassa. Maailmassa, jonka kaikki muu informaatio, kuten esimerkiksi sähkömagneettiset aallot, olisivat kooltaan niin valtavia, ettei niitä voitaisi meidän silmin ja laittein havaita. (Siksi eläisimme pimeässä, vaikka universumimme olisi osa tämän toisen maailman katulamppua.)

 

Tuo on hauska ajatus. Keksin sen itsekin joskus nuorempana. Mutta valitettavasti atomit eivät oikeasti ole ollenkaan sellaisia siistejä pallukka-aurikokuntia, jollaisiksi yksinkertainen atomimalli ne esittää. Atomin todellista olemusta ei pysty edes kuvaamaan kappaleina, vaan se on äärimmäisen sekava, kvantittunut hässäkkä jotain, mikä ei ole oikein mitään. Emme pääse siis itse jumaliksi nenäkarva-atomiemme maailmoille, eikä maapallosta ole elektroniksi kosmiseen hypernenään. Mutta sekä pienessä että suuressa törmätään kyllä tuntemattomaan. Emme tiedä, mikä hemmetti kvarkki oikein pohjimmiltaan on, emmekä voi nähdä, mitä 14 miljardin valovuoden päässä on. Itse asiassa olen hieman hämmästynyt, ettei kukaan ole perustanut uskonlahkoa väittäen, että taivas on juuri sillä etäisyydellä (~13.5 mrd valovuotta), että ihan kohta se alkaa näkyä meidän kaukoputkillamme (ja silloin tulee arvatenkin maailmanloppu). Ja voimme me edelleen leikitellä ajatuksella, että meidän kvarkkimme (joista atomiemme protonit ja neutronit koostuvat) ovatkin vieraita maailmankaikkeuksia.

[Esa Karanko 1 317]

Nuo mustat aukot kiehtovat. Kun kuluu tarpeeksi aikaa niin kaikki materia voi olla supersuuressa mustassa aukossa. Lopulta materia alkaa hajota. Ehkäpä energiaksi muuttuvan materian gravitaatio ei pysty pitämään mustaa aukkoa, singulariteettia, kasassa. Se räjähtää uudeksi maailmankaikkeudeksi, jolla on sattuman kautta omat fysikaalliset lakinsa. Kiertokulku jatkuu.

 

Esa

[Guest arttula]

Tätä mustien aukkojen kasvamista ja yhdistymistä olen itsekin joskus miettinyt. Ilmeisesti kuitenkin viimeaikaiset tutkimustulokset ovat antaneet ymmärtää, että maailmankaikkeus jatkaa laajenemistaan yhä kiihtyvällä vauhdilla, eikä siis ole odotettavissa "suurta rämähdystä", kun kaikki jossain vaiheessa törmää takaisin yhteen. Näin siis tällä hetkellä. Jos jostain syntyisi uutta materiaa, siis massaa, joka painovoimallaan hidastaisi maailmankaikkeuden laajenemista.

 

Arttu

[Jaakko Kuusisto 3]

Anteeksi, mutta nyt mulla on laajentunut "musta" aukko.

Siis, miten nuo soveltuvat otsikon "Oletko eronnut kirkosta ? " aiheen alle.

 

Mä en ole mustassa aukossa, vaikka olenkin Ev Lut.

Näen elämäni hyvin kirkkaana, lahjana jostain.

[Guest peltipurkki]

Tämä kuvaa hyvin käsitystäni:

[Guest kenkku]

Anteeksi, mutta nyt mulla on laajentunut "musta" aukko.

Siis, miten nuo soveltuvat otsikon "Oletko eronnut kirkosta ? " aiheen alle.

 

Mä en ole mustassa aukossa, vaikka olenkin Ev Lut.

Näen elämäni hyvin kirkkaana, lahjana jostain.

Jos lukisit kaikki viestit, voisit ymmärtää

[Guest arttula]

Anteeksi, mutta nyt mulla on laajentunut "musta" aukko.

Siis, miten nuo soveltuvat otsikon "Oletko eronnut kirkosta ? " aiheen alle.

 

Mä en ole mustassa aukossa, vaikka olenkin Ev Lut.

Näen elämäni hyvin kirkkaana, lahjana jostain.

 

Noh... Myönnettäköön, että yhteys on hieman hatara, ja aihe vähän rönsyillyt. Mutta mielenkiintoista silti.

[Jani Nordqvist 0]

Itse uskon enemmän evoluutio-teoriaan, kuin näihin kirkkohöpinöihin. On tärkeää, että tietää mihin uskoo... sanotaan. Uskottavammalta kuulostaa se, että jollekin kalalle on kasvanut jalat ja se on lähtenyt kävelemään (kärjistetty esimerkki) ja se BIG BANG yms, kuin se että joku jeppe teki tämän ja muut planeetat,  kaksi ihmistä tänne ja sitten syötiin omenoita jne...(kärjistetty tämäkin).

 

-J

[Raine Haikarainen 4]

Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen, en ole eronnut enkä ole näillä näkymin myöskään eroamassa.  Viimeiset 32 vuotta olen ollut luterilaisen kirkon päätoimisessa virassa..

 

Täällä on näköjään esitetty runsaasti argumentteja puolesta ja vastaan. Olen itse teologi ja siksi käsitteet ja niihin liittyvät tulkinnat kiinnostavat. En voi mitään sille, että useamassa puheenvuorossa esitetty ajatus uskonnon ja "tieteellisen maailmankatsomuksen" välisestä ristiriidasta herättää heti kysymyksiä.  Tieteellisyyden käsite on erittäin  laaja ja aatehistoriallisesti jatkuvasti muuttuva.

 

Itselleni on vieras ajatus, että inhimillisen tiedon lisääntyminen ja uskonnon edustaminen asioiden ja arvojen välillä olisi sovittamaton ristiriita. Pikemminkin on kyse erilaisesta tavasta katsoa todellisuutta ja orientoitua siinä. Aivan samoin kuin katsomme kaikkia muitakin asioita maailmassa omista persoonallisista näkökulmistamme.

 

Jonkinlaisena analogiana tähän kirkkokeskusteluun voisi pitää vaikka tätä ilmailupalstaa. Ymmärrän hyvin, että joillekin tämän forumin ulkopuolisille ihmisille lentsikat ovat vain isoja, äänekkäitä ja vaarallisia joukkokuljetusvälineitä, jotka pitää hyväksyä välttämättömänä pahana. Monille tämän forumin seuraajalle lentokoneisiin liittyy aivan toisenlaisia kokemuksia. Ne nähdään kiehtovina artefakteina, joissa on oma estetiikkansa ja jotka voivat saada lähes eksistentiaalisia merkityssisältöjä.

 

Kumpaakin katsantokantaa voi puolustaa ja esittää sille perusteluja. Vähän sama tilanne vallitsee silloin, kun keskustelmme  kirkosta. Asiat näyttävät erilaisilta, riippuen siitä mistä näkökulmasta ja millaisin argumentaatioin niitä lähestyy.  Itselleni on hyvin vieras ajatus uskonnosta systemaattisena maailmanselitysteoriana. Pikemminkin on kysymys pitkän historian aikana syntyneiden eksistentiaalisten kertomusten jakamisesta, yhteisten symbolien ja metaforien äärelle kokoontumisesta sekä  ihmisyyden syvästä tukemisesta. Myös elämän perusmysteerien äärelle pysähtymisestä ja niiden ihmettelystä.

 

Tämän saarnan jälkeen tekee myös mieli sanoa, että ehkei tämä forumi ole kuitenkaan  paras ympäristö näiden teologisten keskustelujen käymiseen. Ainakaan julkisesti. Moses is Moses and aviation is aviation. Mutta tietysti nämä taivaallisesti asiat voivat jollain tavoin liittyä toinen toisiinsa...

 

 

 

 

[Guest kenkku]

Tämän saarnan jälkeen tekee myös mieli sanoa, että ehkei tämä forumi ole kuitenkaan  paras ympäristö näiden teologisten keskustelujen käymiseen. Ainakaan julkisesti. Moses is Moses and aviation is aviation. Mutta tietysti nämä taivaallisesti asiat voivat jollain tavoin liittyä toinen toisiinsa...

Ei vapaassa keskustelussa aiheen tarvitse liittyä mitenkään ilmailuun, tämä on juuri oikea paikka tälle keskustelulle.

[Esa Lehtismäki 0]

Itselleni on vieras ajatus, että inhimillisen tiedon lisääntyminen ja uskonnon edustaminen asioiden ja arvojen välillä olisi sovittamaton ristiriita. Pikemminkin on kyse erilaisesta tavasta katsoa todellisuutta ja orientoitua siinä. Aivan samoin kuin katsomme kaikkia muitakin asioita maailmassa omista persoonallisista näkökulmistamme.

 

Niin, sitähän minäkin olen sanonut, ateistin näkövinkkelistä, ettei tiedettä ja uskontoa pitäisi sotkea ollenkaan. Tietenkin tällä on pitkä historia, jo keskiajalla katolinen kirkko yritti kaikin voimin jarruttaa tieteen kehitystä koska koki sen uhaksi auktoriteetilleen. Nykyään taantumuksen eturintama sijaitsee Amerikassa, missä raamattu on ennen kaikkea oikeistolaisen politiikan lyömäase ja niin käsittämättömältä kuin se täysijärkisestä eurooppalaisesta tuntuukin, evoluutiosta on tehty poliittinen kiistakysymys. Eipä siis ihme, että tavalliset ihmisetkin näkevät tieteen ja uskonnon vastakkaisina asioina. Minua, jolle tiede on tärkeämpää kuin uskonto, häiritsee kun tieteestä puhutaan uskonasiana. Tieteellisiin teorioihin ei tarvitse eikä pidäkään uskoa. Päin vastoin, on hyvä epäillä ja kyseenalaistaa. Vaikkei suurin osa meistä pysty nykyaikaisia teorioita mitenkään parantamaan, koska tiede on nykyään jo niin mutkikasta ettei pelkkä järkeily riitä, niin omalle älylliselle kehitykselle on hyväksi pyrkiä ymmärtämään asioita sen sijaan että uskoo niihin. Jos uskoo johinkin jumalaan tai jumaliin, sitä ei tarvitse perustella järjellä, eikä sen takia tarvitse myöskään kieltäytyä järjen käytöstä eikä kiistää tieteellisiä tosiasioita.

 

Sivistyneeseen uskontokeskusteluun tämä on mitä mainioin paikka, koska täällä on edustettuna monenlaiset maailmankatsomukset ja porukka on enimmäkseen täysipäistä. Ja moderaattorit tiukkoja 8) Eihän jossain seurakuntanuorten tai vapaa-ajattelijoiden foorumilla kunnon moniarvoista uskontokeskustelua synny, kun enemmistön mielipide jyrää.

[Guest peltipurkki]

Löysin mielenkiintoisen blogi-kirjoituksen aiheesta ihmisen evoluutio:

http://www.decimation.com/markw/2007/07/09/what-evolution-left-behind-on-humans

Miksi Jumala olisi luonut kaikki nuo osat ihmiselle?

[Mikko Sokero 1]

Minun Jumalani ei kysele sen perään, maksanko verojani jonnekin vai en. Käyn katolisen kirkon pippaloissa ja silloin tällöin myös ev. lut. kirkon "bileissäkin". Tyttö laulaa kuorossakin. Jos minulla on asiaa Jumalalleni ollut, ei Hän ole kysellyt, olenko maksanut osuuteni. Kanava on ollut auki, joskin en ole kysynyt koskaan, kuuluuko vitosena...

 

Katolisessa kirkossa maksetaan vapaaehtoisesti. Suurin osa katolisista tutuistani ei muuten maksa...

[Esa Karanko 1 317]

Kristityt kutsuvat ateisteja jumalan kieltäjiksi. Siinä on jo kannannotto. Minusta sellaista ei voi kieltää, mitä ei edes ole. Siksi minä en ole ateisti. Minä olen uskonnoton.

 

  Esa