Barokkiajan tuliluikkua

[Martti Kujansuu 180]

Kansallismuseon kokoelmista löytyy kaikenlaista, mutta minusta erityisesti nämä 1600-luvun esineet ovat niitä kauneimpia. Erityisesti koristelu ja yksityiskohtaisuus on sellaista mitä nykyään ei valitettavasti enään usein näe. Lainatut tekstinpätkät Kansallismuseon asehuoneen opasvihkosesta.

 

1. "Pyssyt n:o 137-139 ovat 1600-luvun alkupuolelta. Nämä kaikki ovat yhteiskunnan ylimmän kerroksen ylellisiä, luu-upotuksin koristeltuja aseita, joita ostettiin Keski-Euroopasta, mutta myös tuotiin Tanskan, Puolan ja Saksan sodista lahjaksi saatuna tai sotasaaliina. Ase oli erityisen sopiva lahjan korkealle upseerilla, jonka myötämielisyys jostain syystä tarvittiin."

 

[ attachment removed / expired ]

 

"Pyssyjen perälevy on teräväpäinen ja nupillinen ja perä on kokonaisuudessaan niin lyhyt ja suora ettei sitä ole voitu tukea olkapäähän, vaan on ollut ammuttava käsivaralta. Ampumakilpailuissa tätä nimenomaan vaadittiin: aseen perä ei saanut koskettaa olkapäähän. Käsivaralta on ammuttu myös sen takia, että on haluttu välttää aseen töytäisyä laukaistaessa, ruudin räjähdyksen sysätessä asetta taaksepäin. Isokuulaisissa aseissa tälläinen perä on mahdoton, sillä käsivoimat eivät riittäneet aseen pitelemiseen - niissä perä tehtiin pitkäksi ja kaarevaksi, jotta se voitiin tukea rintaan."

 

[ attachment removed / expired ]

 

2. "Pistooli oli tavallisesti ratsumiehen pääaseena. Näytteilläa oleva pistooli on tehty pitkapiippuiseksi jotta ruudin voima ehtisi taysin tyhjentyä ennenkuin kuula tulee ulos piipusta. Kuulaontelon leveys eli piipun väljyys on keskimääräinen 1,3 cm, sillä vaihteluvälinä oli 1- 1.6 cm.

 

Laukaisulaitteen on rataslukko.joka toimi pehmeasti asetta heilauttamatta, mutta jäi laukeamatta silloin tällöin. Ajalle tyypillista on, etta pistoolin perä kaareutuu vain vähän ja laajenee pyrstomäisesti ja että lukkolevyn reunat on hiottu viistoiksi.

 

Mtta lahempaa pistooli laukaistiin sitä parempi, sillä sen kuula oli paljon pienempi kuin musketin kuula, joka sekaan ei lävistänyt etäälta suolavarustusta. Osuakin piti kohtisuoraan, koska luoti kimposi syrjaan, jos se sattui kaltevaan pintaan. Pistooli tyhjeni jo ensimmaisesta laukauksesta ja sen jalkeen se voitiin työntaa takaisin satulakoteloon ja jatkaa hyökkaysta miekka kädessä. Mutta oli toinenkin taistelutapa. Ensin ratsastetttin tarpeeksi lahelle ja laukaistin aseet ja sitten kaarrettiin taakse lataamaan, ratsumiesrivi toisensa jälkeen. Vasta vihollisen karsittya suurta vahinkoa ratsastettiin miekan käyttöetäisyydelle.

 

Pistooleja valmistettiin kotimaassa ja tuotiin ulkomailta. Käytössa olleiden pistoolelden alkuperästa ei voida saada kovin hyviä tietoja, sillä vain osa pistooleista kulki kruunun asevarastojen kautta ja nekin tulivat ulkomaisten aseiden välittäjiltä."

 

[ attachment removed / expired ]