Vihuri.

[Seppo Pietikainen 0]

Eras suomalainen konetyyppi - Vihuri - on mielestani jaanyt turhan vahalle kasittelylle Suomen ilmailuhistoriassa, miltei unohdettu.

Konetyypilla oli melko huono maine, ja sille tapahtuikin useita onnettomuuksia (tapahtuiko suhteettoman paljon onnettomuuksia?

 

Oliko huono maine ansaittu, liittyiko se vanhaan moottoriin, lento-ominaisuuksiin vai aikansa lentokoulutukseen, vai mihin?

Kasittaakseni kone oli ensimmainen Suomessa suunniteltu ja rakennettu kokometallinen kone, joten konstruktioonkin saattoi liittya

ongelmia?

[Seppo Pietikainen 0]

Eras suomalainen konetyyppi - Vihuri - on mielestani jaanyt turhan vahalle kasittelylle Suomen ilmailuhistoriassa, miltei unohdettu.

Konetyypilla oli melko huono maine, ja sille tapahtuikin useita onnettomuuksia (tapahtuiko suhteettoman paljon onnettomuuksia?

 

Oliko huono maine ansaittu, liittyiko se vanhaan moottoriin, lento-ominaisuuksiin vai aikansa lentokoulutukseen, vai mihin?

Kasittaakseni kone oli ensimmainen Suomessa suunniteltu ja rakennettu kokometallinen kone, joten konstruktioonkin saattoi liittya

ongelmia?

 

Viela lisayksena: Olisi todella mielenkiintoista kuulla omakohtaisia (vaikka esivanhemmilta kuultuja) kokemuksia ao. konetyypista.

[Juha Klemettinen 28]

Vihurille tapahtui paljon onnettomuuksia, muistaakseni suhdeluku ei kuitenkaan ole sen pahempi kuin Pyryllä tai Fougalla. Täytyy muistaa, että Vihuri oli se konetyyppi millä Ilmavoimissa lennettiin 1950-luvulla.

Vihurin akilleenkantapää oli sota-ajalta periytyvä Mercury-moottori. Moottoriasennuksessa oli omat huolensa, eikä niitä kai koskaan saatu poistettua.

 

Kaikki Vihurilla lentäneet kenen kanssa olen keskutsellut ovat kehuneet konetta. Se oli kuulema hyvä lentää. Ja tavallaan Vihuri edustaa suomalaisen lentokoneenrakentamisen huippua, putkirunkoisia koneita oli rakennettu parikymmentä vuotta ennen Vihuria.

 

Juha.

[Jaakko Kuusisto 3]

Eras suomalainen konetyyppi - Vihuri - on mielestani jaanyt turhan vahalle kasittelylle Suomen ilmailuhistoriassa, miltei unohdettu.

Konetyypilla oli melko huono maine, ja sille tapahtuikin useita onnettomuuksia (tapahtuiko suhteettoman paljon onnettomuuksia?

 

Oliko huono maine ansaittu, liittyiko se vanhaan moottoriin, lento-ominaisuuksiin vai aikansa lentokoulutukseen, vai mihin?

Kasittaakseni kone oli ensimmainen Suomessa suunniteltu ja rakennettu kokometallinen kone, joten konstruktioonkin saattoi liittya

ongelmia?

 

Helppo kertoa syy, miksi. Koska silloin ei lennetty muilla.

[Juha Klemettinen 28]

Vihuri on muuten siitä harvinainen kone, että siinä on osia jotka on valmistettu Suomessa, Neuvostoliitossa, Saksassa, Britanniassa (Italiassa?) ja USA.ssa.

Veikkaan, että toista samanlaista lentokonetta ei maailmasta löydy.

Juha.

[Jukka Nisula 2 235]

Viela lisayksena: Olisi todella mielenkiintoista kuulla omakohtaisia (vaikka esivanhemmilta kuultuja) kokemuksia ao. konetyypista.

 

Vihuri-keskustelun ollessa lehdistössä kuumimmillaan vuoden 1958 alussa, ministeri Kuuskosken pojan menehtyessä Vihuri-onnettomuudessa Elimäellä 14.12.1957, oli mm. Vaasa-lehdessä juttu otsikolla

 

Mikä on lentokone Vihuri? Lentävä ruumisarkkuko vai kelvollinen harjoitushävittäjä

 

Artikkeli käsittelee koneen suunnittelua, onnettomuuksien mahdollisia syitä ja siinä haastatellaan mm. vaasalaisia Vihuri-lentäjiä. Nämä kokemukset ovat erittäin mielenkiintoista luettavaa, ja aion kirjoittaa tänne osissa otteita tuosta lehtiartikkelista. Jos maltatte vain hieman odottaa...

 

Jukka

 

[Seppo Pietikainen 0]

Vihuri-keskustelun ollessa lehdistössä kuumimmillaan vuoden 1958 alussa, ministeri Kuuskosken pojan menehtyessä Vihuri-onnettomuudessa 14.12.1957 , oli mm. Vaasa-lehdessä juttu otsikolla

 

Mikä on lentokone Vihuri? Lentävä ruumisarkkuko vai kelvollinen harjoitushävittäjä

 

Artikkeli käsittelee koneen suunnittelua, onnettomuuksien mahdollisia syitä ja siinä haastatellaan mm. vaasalaisia Vihuri-lentäjiä. Nämä kokemukset ovat erittäin mielenkiintoista luettavaa, ja aion kirjoittaa tänne osissa otteita tuosta lehtiartikkelista. Jos maltatte vain hieman odottaa...

 

Jukka

 

 

Mainiota!

[Jarmo Kempas 0]

Täällä on mielenkiintoisia kuvia konetyypin lopunajasta:

 

http://www.sci.fi/~ambush/faf/vihuriscrap.html

 

jk

[Jukka Nisula 2 235]

Mainiota!

 

Vähän taustaa tulevasta:

 

Tuossa vuoden -58 Vaasa-lehden artikkelissa haastatellaan mm. ilmailija Esa Huhtalaa, joka on hyvä tuttuni. Huhtalaan tutustuin muuttaessani Vaasaan v.-90, jolloin liityin samaan ilmailukerhoon. Esa lensi Vihurilla -50-luvulla kertausharjoituksissa, hän oli käynyt res.ups.kurssin Kauhavalla v. 1949. Tuon lehtiartikkelin aikoihin Huhtala oli vajaa kolmekymppinen, ja toimi Vaasan Lentokerhossa purjelentäjänä ja purjelennonopettajana. Myöhemmin hän toimi kerhon hinauslentäjänä, lensi pilottina pienissä ansiolentofirmoissa, sekä lensi taitolentoa Vasamalla ja Tuulialla mm. Kauhavan Juhannusjuhlilla -60-luvun lopulla. Nykyään hän on res.kapteeni. Olemme jutelleet noista vanhoista ajoista ja mm. Vihurilla lentämisestä. Hän on myös lentänyt Keski-Suomen Ilmailumuseossa Tikkakoskella olevalla Vihuri-yksilölläkin. Palataan asiaan...

 

Jukka

[Markku Kanninen 447]

Vihuripulja Rovaniemellä noin 1958

[ attachment removed / expired ]

Vihurilla lentäneiden kommentit yleensä myönteisiä, mitä nyt moottori vähän epävarma.  Monessa kuolemaan johtaneessa onnettomuudessa on ollut vika sillä tutussa paikassa: sauvan ja selkänojan välissä.

Markku

[Guest OldCrow]

Samaa mieltä Markun kanssa  .

 

Ilmavoimien lentokurissa oli ongelmia (asennevammoja tämän päivän kielellä) 50-luvulla.

 

TM 2/58 selvittänee ko. asiaa:

 

Kannattaa lukaista Tunnanin kuvateksti....

[ attachment removed / expired ]

 

Puolesta....

[ attachment removed / expired ]

 

Vastaan....

[ attachment removed / expired ]

 

Toinen, vielä isompi juttu Vihurista oli toisessa lehdessä, jos ja kun vain löydän sen. Siinä sanotaan aika suorasukaisesti, että lentokuri oli löysä. Koukittiin tyttöystävien talojen kattoja hipoen.... Ei nyt tähän hätään lehteä löytynyt, mutta kaivellaan toisesta varastosta esiin viikonlopun aikana. Kirjoituksessa oli mm. Meriön mielipiteitä Vihurista ja siinä annettiin aika selkeästi ymmärtää, että omaa hölmöyttään tapattivat itsensä (siis osa heistä).

 

No yhteyslentueen FM veteli 1966 Kirkkonummella tonttiin matkustaja mukanaan ja 1976 vedeltiin vaakakierteitä 30-50 metrissä Fougalla järven päällä Keski-Suomessa....Amen: http://www.saunalahti.fi/cabpilot/fougain.htm

 

Eipä se eroa paljon tämän päivän autoliikenteestä, kyllä on näyttämisen tarvetta ja menovettä tarpeeksi, "kusirajan" merkkiviiva joillakin topissa  .

 

 

 

[Jaakko Kuusisto 3]

Vihuripulja Rovaniemellä noin 1958

[ attachment removed / expired ]

Vihurilla lentäneiden kommentit yleensä myönteisiä, mitä nyt moottori vähän epävarma.  Monessa kuolemaan johtaneessa onnettomuudessa on ollut vika sillä tutussa paikassa: sauvan ja selkänojan välissä.

Markku

 

Kiitos Markku upesta kuvasta.

Vihuri oli kone, jota piti osata ohjata = lentäjän kone 

 

Tuosta mainitusta onnettomuudesta on monta hyvää kommenttia, mutta ei julkiseen levitykseen. Ei ollut Vihurin syy, miksi kyseinen eliittioppilas menehtyi.

Rauha hänen muistolleen. 

[Jukka Nisula 2 235]

Mikä on lentokone Vihuri? Lentävä ruumisarkkuko vai kelvollinen harjoitushävittäjä

 

Toimittaja, nimimerkillä ”Peltiheikki”, kirjoitti Vaasa-lehteen kirjoituksen talvella -58 tuolla otsikolla. Se sai alkunsa koneella edellisenä vuonna sattuneista kuolemaan johtaneista onnettomuuksista, sekä useista ”onnellisesti” päättyneistä pakkolaskuista Vihuri-tyypillä. Tämän lehtijutun johdannossa mainitaan, että lehdistössä on ollut viime aikoina erittäin kiivasta sananvaihtoa Vihuri-tapauksista, varsinkin tämän viimeisimmän jälkeen, jossa oppilas Kuuskoski menehtyi opettajansa kanssa. Kuuskosken isä, ministerimies, lähetti tutkijalautakunnan puh.johtajalle avoimen kirjeen koskien onnettomuutta. Lisäksi yleensä lehtikirjoituksissa on lähdetty siitä, että koneessa itsessään on ollut ”jotain mätää”. Tähän väliin totean, että Vihurilla kiellettiin virheliikkeet tuon joulukuussa 1957 sattuneen Elimäen onnettomuuden jälkeen. Lehdessä sitä ei mainita.

 

Seuraavaksi artikkelissa käsitellään koneen suunnittelua, ja tätä varten toimittaja on haastatellut majuri evp. Erkki Itävuorta, kokenutta vaasalaista koe- ja pommituslentäjää. Itävuoren mukaan Ilmavoimien tilanne vuonna 1949, jolloin Vihurin suunnittelu alkoi, oli kurjassa jamassa. Koneet oli loppuunlennettyjä ja uusia piti saada tilalle. Rahaa ei ollut ostaa ulkomailta koneita, ja lentokoneteollisuutemme kaipasi työtä. Koska varastossa oli paljon käytettyjä Bristol Mercury VIII-moottoreita ja niiden varaosia Blenheimeistä, Fokker C.10 ja Fokker D.21 -koneista, päätettiin käyttää tuota moottoria. Suunnitteluvaiheessa mukana ollut Itävuori haastatteli lentäjiä, ja heidän toivomuksestaan huolimatta luotettavammat Pratt&Whitney Twin Waspit menivät Aerolle. Mahdollisiksi syiksi Itävuori mainitsee muun muassa, että tyyppi oli maailmalla yleisempi liikennekoneissa, ja että ne sopivat suoraan DC-3-koneisiin, ja niitä oli helppo myydä kotimaan lentoyhtiöille ja ulkomaille. Mercury-moottoreita sen sijaan oli hankala myydä, niitä oli varastossa varaosineen paljon enemmän ja siihen sitten päädyttiin Vihuria suunniteltaessa.

 

Vihurissa on eniten moitittu moottoria, kertoo Itävuori. Onnettomuuksissa on hänen mukaansa liikaa kohdistettu syytökset Ilmavoimiin, vaikka ne pitäisi kohdistaa päättäjiin ja budjetin tekijöihin, jotka ovat säästäneet väärässä paikassa. Tämä on johtanut siihen, että koneessa on jouduttu säästämään moottorin lisäksi muussakin varustuksessa ja osissa, sekä materiaalissa, joita on haalittu pitkin varikon nurkkia.

 

Seuraavaksi majuri evp. Erkki Itävuori ihmettelee koneen saamaa kohua. Eihän missään maassa ole tehty lentokonetta, joka ei olisi koskaan vienyt ihmishenkiä. Eikä tulla pitkään aikaan tekemäänkään, hän toteaa. Hänen tekee mieli verrata Vihuria Pyryyn, josta olisi pitänyt olla saman asian suhteen paljon enemmän puhetta. Lisäksi Itävuori mainitsee, että Vihurilla lennetään paljon, ja millä lennetään, sillä tulee vaurioitakin. Tämäkin puoli mitalissa on hyvä muistaa.

 

Itävuori päättää sanomansa tässä haastattelussa toteamalla, että kun määrärahoja myönnetään ilmavoimille, on ehdottomasti kuunneltava teknillisiä asiantuntijoita ja otettava rahasumman suuruus huomioon. Hänen mukaansa tulevaisuuden sotanäyttämö on ilmassa, ja Suomessa valmistettujen koneiden on oltava täysin nykyaikaisia tai muuten niitä ei tarvitse olla ollenkaan. Silloin kalusto on ostettava ulkomailta harkiten. Puolinaisuuteen ei ole varaa.

 

Jatkuu…(seuraavaksi tulee lentäjien kommentteja koneesta)

 

Jukka

 

Kuva Vihureista Vaasassa n. 1956-57. Kuva ei ole lehtiartikkelista, vaan O.Vanhalan ottama.

[ attachment removed / expired ]

 

[Orvo Välilä 3]

Täällä on mielenkiintoisia kuvia konetyypin lopunajasta:

 

http://www.sci.fi/~ambush/faf/vihuriscrap.html

 

jk

 

Ai kun vihloo... Tre Bröder ja kaikki.... :'(

[Guest OldCrow]

Löytyihän se Vihurin tarina  .

 

VIIKKO Sanomat No 3 17-1-1958.

[ attachment removed / expired ]

 

Vihuri on romutettava.

[ attachment removed / expired ]

 

Asiantuntijoiden mielipide/synkkää tilastoa.

[ attachment removed / expired ]

 

Aktiivilentäjien mielipide.

[ attachment removed / expired ]

 

[Jussi Seppälä 1]

Tuli Glennistä sitten vielä vähän kuuluisampi seuraavalla vuosikymmenellä.

 

Vai oikein erikoisreportaashi. 

[Jukka Nisula 2 235]

Löytyihän se Vihurin tarina  .

 

Aktiivilentäjien mielipide.

[ attachment removed / expired ]

 

 

Kappas vaan! Luin juuri tarinaa Vihurista Keski-Suomen Ilmailumuseon historiikista "Vanha rouva Dakota ja muita ilmailukertomuksia." Siinä on Rauno Meriön kirjoittama "Vihurin vauhdissa"-artikkeli, jossa hän kertoo koneella lentämisestä ja paljon muustakin sen ympärillä.

 

Tuossa kirjan jutussa Meriö mainitsee juuri Viikkosanomat. Hän oli tullut eräältä lennolta moottori rykien Uttiin, ja vastassa oli Viikkosanomien toimittaja. Hän antoi lausunnon: "On kylmä rinki perseen ympärillä, kun katselee pellonpätkiä, mihin tekee pakkolaskun!" Tuo Meriön antama lausunto näkyy tuossa lehden sivulla Jukan kuvassa. Hän joutui tuon lausunnon takia käymään Tilkassa fysiologisessa tarkastuksessa. Se meni hyvin kuitenkin...ja Meriön lennot jatkuivat.

 

Meriö kehui muuten konetta, mutta ei moottoria.

 

Jukka

 

[Guest Viper]

Wikipedian kautta löysin kuvia liittyen Vihureiden romuttamiseen.

http://www.sci.fi/~ambush/faf/vihuriscrap.html

[Seppo Pietikainen 0]

Tosi hienoa!

 

Kiitokset jo tassa vaihessa molemmille Jukille, Iirolle ja muillekin.

Taytynee tosin koettaa lainata jostain opaskoira, jonka avulla voisi tarkemmin paneutua mm. tuohon Viikkolehden artikkeliin, pahus kun sen saisi skannattua...

 

Tuommoisena henkilokohtaisena valipaatoksena vaikuttaisi silta, etta kone itsessaan oli suhtkoht. hyva, moottori oli ongelmallinen - ymmarrettavista

syista - ja myos ns. "asenneongelmat" (jatkuivat ilmeisesti myohemminkin Fougien kanssa) ja ns. "isokenkaisen" henkilon  pojan menehtyminen antoivat koneelle

osittain ansaitsemattoman huonon maineen, ajan median suosiollisella myotavaikutuksella.

 

Kiitos viela kerran, erittain mielenkiintoista on ollut ja odotan jannityksella jatkoa...

[Guest OldCrow]

Kun jätetään alkujuonnot ja kuvat poies, niin tässäpä osa skannattuna tarkemmin.

 

 

Magnusson:

[ attachment removed / expired ]

 

Bremer:

[ attachment removed / expired ]

 

Hannus:

[ attachment removed / expired ]

 

"Kylmä rinki" etc.

[ attachment removed / expired ]

 

Tilastoa.....

[ attachment removed / expired ]

 

Suosittelen Jaakko Hyvösen kirjaa Kohtalokkaat lennot 1945-1988. AR-Kustannus & ISBN 951-95821-5-0. Jokainen onnettomuus on käyty läpi seikkaperäisesti ja perusteellisesti.

[Jaakko Kuusisto 3]

VH-22:sen kaputista on hauska jälkipuinti 

Ikonen repi naamallaan kuomun palasiksi. Meni kuulemma ilmavoimien komeimman lentäjän naamari vekille.

 

Ikonen istui kerran illallisilla Marita Lindahlin (upea missi) pöytäseurueessa ja totesi;" olin pöydän kaunein". 

 

On tuossa listassa monta muutakin lento-veijaria mukana.

 

Kolehmaisella oli kuulemma kokelaan poletit nyrkissään, kun hänet löydettiin maastosta.

Kolehmainen oli aina hokenut: " lentäminen on tärkeintä, eläminen ei".

Kuvastaa hyvin Kolehmaisen asennoitumisesta lentämiseen = kaikki kaikessa.

 

Olin lukevinani, että Aulion Rami oli ollut mukana kahdessa Vihurikaputissa.

[Jussi Seppälä 1]

Suosittelen Jaakko Hyvösen kirjaa Kohtalokkaat lennot 1945-1988. AR-Kustannus & ISBN 951-95821-5-0. Jokainen onnettomuus on käyty läpi seikkaperäisesti ja perusteellisesti.

 

Tuttu opus. Varsinkin FM-65:n tapaus koskettaa läheisesti.

[Jukka Nisula 2 235]

Hyvä kun skannasit Viikkosanomat uudelleen, kaima! Kiitos!

 

Kenraali Rauno Meriö, joka oli luutnantti tuolloin lausuntoa antaessaan, lensi Vihurilla n.600 tuntia, muistelmiensa mukaan toiseksi eniten Ilmavoimissa. Eli painavaa on hänenkin sanansa Vihurista. Meriö kehuu Vihuria lujaksi ja "jytyksi" koneeksi, lento-ominaisuuksiltaan hyväksi, mutta moottori kaasuttimineen ei saa kehuja. Moottoria piti käyttää varovaisesti, varsinkin aina peruskorjausjakson jälkeen. Kaasutin pyrki myös jäätymään herkästi. Moottori pyrki sammuilemaan, ja usein se sattui laskussa. Laskutelineet olivat myös lujaa tekoa. Runko oli kokonaisuudessaan luja, se suojasi ohjaajaa pakkolaskuissa, joita todella tehtiin Vihurilla paljon, syynä useimmiten tuo epäluotettava vanha Mercury-moottori!

 

Eräästä toisesta lähteestä luin, että varsinkin vuonna 1954 oli paljon moottorin sammumisia. Niitä tapahtui taitolentoliikkeissä, joissa tuli tietenkin koviakin g-voimia. Kaasutin ja polttoainepumppu olivat Blenheim-pommikoneesta, ja joita ei ollut tarkoitettu tällaiseen liikehdintään. Liikuttiin Blenheimin kaasuttimen toiminnan raja-alueella. Moottori prutkahteli, varsinkin selkälennossa, ja se sammui usein tiukoissa vedoissa, koska polttoaineen syöttö ja paine ei riittänyt. Moottori ei kestänyt tällaista "vetoa". Kaasutinta, polttoainejärjestelmää pumppuineen ja muuta siihen liittyvää tekniikkaa kyllä kehitettiin ja saatiin jonkin verran parannettua, mutta se ei poistanut sitä tosiasiaa kuitenkaan, että moottori alkoi olla ikäloppu ja epävarma muutenkin. Kiertokankia katkeili lennolla ym.

 

Eräälle haastattelemalleni reservin lentäjälle sattui tällainen moottorin sammuminen kertausharjoituksissa ilmataisteluharjoituksessa. Hän ajoi takaa toista Vihuria, joka veti yhtäkkiä pystyyn edessä. Kaveri veti perään myös ja koneet nousivat pystyssä ylemmäs ja ylemmäs, kunnes vauhti loppui. Etummainen teki pystykäännöksen ja takaa-ajaja perässä. Pystykäännöksen laella takaa-ajajan Mercury-moottori teki tenän, ja se sammui kokonaan. Ilmeisesti juuri näistä em. ongelmista johtuen. Onneksi moottori pyrähti käyntiin "mäkistartissa" ja korkeutta oli riittävästi. Muuten olisi TAAS ollut yksi Vihuri-pakkolasku lehdistön hampaissa...

 

Laitan lisää lentäjien kokemuksia Vihurista tuonnempana, kun ehdin. (Eli tuosta Vaasa-lehden artikkelista 8.1.1958...)

 

Jukka

 

 

[Jukka Nisula 2 235]

Jatketaanpa nimimerkki "Peltiheikin" tekemää juttua Vaasa-lehdestä, päivättynä 8.1.1958. Otsikko on tuo paljon puhuva

 

Mikä on lentokone Vihuri? Lentävä ruumisarkkuko vai kelvollinen harjoitushävittäjä

 

Seuraavaksi haastatellaan vaasalaisia reservin lentäjiä. Ensimmäisenä työnjohtaja E. Huhtalaa, joka kertoo tykänneensä lentää Vihurilla. Toisen sarjan koneet olivat kyllä raskaita ohjata, siivekkeet olivat erittäin raskaat. Ohjaussauvaa piti vääntää oikein kaksin käsin. Syöksykierteestä kone oikeni kyllä, kun teki vastaliikkeen, mutta tämä kesti vielä melkein täyden kierroksen. Siinä saattoi jollekin tulla jo uskon puute, mutta se oli turhaa. Kolmannen sarjan koneissa oli siivekettä kevennetty ja yhdellä kädellä pystyi silloin hyvin ohjaamaan, Huhtala kertoo. Hän ei moiti konetta lento-ominaisuuksiensa kannalta, mutta moottoria hän pitää liian vanhana, aivan liian vanhana. Huhtalan mukaan lentopäähineet olivat jo käyneet huonoiksi, jotenka radiot eivät kaikki toimineet läheskään hyvin, vaan kuului kovaa rätinää, toisilla kuului taasen hyvinkin. Riippui minkä päähineen oli sattunut saamaan. Kesällä ohjaamo oli niin kuuma, että olisi halunnut olla paitahihasillaan. Mitä kuomuun tulee, sen kanssa piti olla tarkkana, varsinkin lukituksen. Kun sen teki oikein, se lukittui kyllä. Huhtala kertoo lentäneensä 50-60 tuntia Vihurilla, ja ainakaan lento-ominaisuuksia hän ei pidä pahana. Mitä nyt pikkuvikoja sattuu, ei mitään isompaa.

 

Toinen haastateltava oli ekonomi Vihavainen, joka kertoo Vihurin olleen lento-ominaisuuksiltaan mukava lentää, hän pääsi kokeilemaan konetta vuosi sitten. Kovasti olivat muutkin hänen mukaansa kehuneet koneen lento-ominaisuuksia, kunhan ensin pääsivät tutuksi koneeseen. Olihan Vihuri toista luokkaa lennettäväksi kuin Pyry.

 

Sitten oli vuorossa ekonomi I.Niskanen, jonka mukaan Vihuri oli miellyttävä tuttavuus. Vähän raskas ohjattava, paitsi kolmannen sarjan koneet. Sillä sai todella oikean hävittäjän tuntua, ja tätä sanoivat nekin, jotka olivat sodassa olleet ja hävittäjillä lentäneet. Ohjaamon kuomu meni lukkoon, ja ainakin Niskaselle sattui opettaja, joka aina tähdensi, että kuomu on oltava kiinni ja kunnolla. Lentopäähineissä oli moittimista, kun sattui huonon saamaan päähänsä.

 

Toimittaja nimimerkillä "Peltiheikki" tekee seuraavaksi yhteenvedon edellisistä haastatteluista, ja toteaa, että nämä kertausharjoituksissa Vihurilla lentäneet reserviläiset sanoivat pääosin koneen lento-ominaisuuksista pelkkää myönteistä. Mutta moottori ei kiitosta saa, eikä sitä annettu. Tekniikan Maailma-lehdessä on ollut kirjoitus "Totuus Vihurista", ja siinäkin todettiin, että kone olisi varmasti lentäjienkin keskuudessa suosittu, jos siinä olisi parempi moottori. Samassa kirjoituksessa todetaan, että koneen kuomu ensimmäisessä sarjassa pyrki aukeamaan ilmassa tai sitä oli vaikea avata ulkoapäin, mutta lukitusta oli parannettu toiseen sarjaan kuuluvissa koneissa.

 

Sitten toimittaja kertoo Vihurista, että kone on virheliikkeille kylläkin melko altis, mutta siihenkin on kaksi syytä: ohjaaja ja kone. Kaksi ensimmäistä sarjaa ovat raskaita ohjata. Kun kone käännetään selälleen ja siitä takaisin, eli tehdään vaakakierre, niin ohjaus pitää tehdä kaksin käsin, kolmannessa sarjassa ei. Jos on suuri syöksynopeus, ei kaksin käsin vetäminenkään riitä oikaisemaan, vaan on turvauduttava teknilliseen apuun. Polttoainepumpun teho on liian pieni, sillä esim. jyrkässä kaarrossa voi moottori sammua ja lisäksi esiintyy muitakin polttoainejärjestelmän häiriöitä. Näitä vikoja voitaisin luetella vielä lisää, mutta se ei vastaa tarkoitustaan tässä enää, toteaa"Peltiheikki".

 

Lopuksi toimittaja vetää jutun yhteen kertomalla seuraavaa: "Toisin sanoen, suunnitteluvaiheessa olisi ollut lentäjän sana otettava painavana, niin se loppujen lopuksi olisi tullut halvemmaksi. Silloisten määrärahojen myöntäjien ei ole hauska lukea Vihurille sattuneita onnettomuuksia, joihin on ollut moottori syypäänä."

 

Jukka

 

Toinen kuva Vaasan kentältä n.1956-57, otettu samalla kertaa kuin tuo aiempi. Kuva. O.Vanhala.

[ attachment removed ]

 

[Seppo Pietikainen 0]

Kiitoksia erittain paljon kaikille ketjuun osallistuneille. Odotukseni palautteesta oli korkea, mutta se silti ylitti odotukseni!