Mistä sait kipinän ilmailuun?

[Jaakko Rissanen 53]

Tämäpäs vasta vaikea kysymys... Se nyt vaan on niin ja on aina ollut. Nuorena poikana haaveena oli (kuten varmaan aika monella mullakin) tullo joko lentäjäksi tai merikapteeniksi.

Kuullostaa tutulta... juuri näin Nyt on jäljellä vaan lentäjähaave.

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Vuonna 1969 olin kahden kaverini mukana kyydissä Akateemisen Lentokerhon Cherokeessa, toisella oli siis lupakirja

Kun istuin pelkääjän paikalla, antoi kippari minun pariksi sekunniksi käydä ohjaimiin kokeilemaan miltä se tuntuu, jolloin paras kaverini takapenkiltä huusi "apua, tuosta miehestä ei saisi lentäjää vaikka rikottaisiin viimeinenkin kone Suomessa"

 

Tämä otti senverran päähän, että menin Työterveyslaitokselle medicaliin ja kun pääsin läpi, käytin 2000 markan opintolainani menemällä kaikilta salaa RV-Aviationiin A2-kurssille, joka maksoi yht 2,150 mk

 

Homma kostettiin saatuani lupakirjan toukokuussa 1970, lentämällä samaisella Piperillä ensin Vantaalle kahville ja paluulennolla pääsin taas pelkääjän paikalle

ja kippari luovutti ohjaimet minulle,

 

paras kaverini ei huomannut aluksi mitään, ei edes silloin kuin kipparina toiminut kääntyi takapenkille päin lukien Ilta-Sanomia, mutta sitten kun aloitin kääntää konetta lähes selälleen niin hän huomasi että minähän se olin ohjaimissa, ja se pelon karjunta mikä takapenkiltä parhaan ystäväni suusta kuului, oli mannaa korville

 

ei meinannut vielä senkään jälkeen uskoa asiaa todeksi, ennenkuin näytin oman lupakirjani, se oli vielä siihen aikaan passin kokoinen kuvallinen asiakirja

 

Joutuipa kaverini toteamaan, että paras mahdollinen kosto

 

Siis, ilmailukipinä alkoi tavallaan vahingossa - vaikka olin toki parikymmentä Airfixin ja Revellin pienoismallia liimaillut kasaan pienenä

[Nils Rostedt 13]

Mieleen on jäänyt kolme asiaa, kaikki 60-luvulta:

- käynnit Seutulan kentällä ja muistikuvat kun isä lähti Caravelle-koneella Euroopan-matkoilleen

- kansakoulun luokkaretki Seutulaan ja DC-3-koneessa käynti

- Battle of Britain-elokuva 1968

 

Sitten tulikin Airfix-rakennussarjat ja lennokit....

[Guest Superfinnair]

Isä luki minulle joskus 2-4 vuotiaana sen nimistä kirjaa kuin Sepe Suihkari

Kirjassa oli punainen nappi jota painamalla kuuli suihkarin äänen.

 

Ja kävimmehän kun olin alle 7-vuotias monesti Oulun lentokentällä bongaamassa ja myöhemminkin olen käynyt monet kerrat siellä bongaamassa

 

Asuimme minun 10-vuotis syntymäpäiviin asti Tupoksessa. Siellä asuessani suurinosa koneista jotka laskeutuivat/nousivat näkyivät todella hyvin. Yleensä Tupoksen yläpuolella koneet laskivat renkaat alas 8)

 

Tupoksen jälkeen muutimme Kärsämäelle ja siellä on pieni pienkonekenttä lentokenttä noin kilometrin päässä kodistamme. Sielläkin tuli hieman bongailtua

 

Ja nythän tänne Ii:hin rakentuu kentä

 

Todella lukuisia etelänmatkoja on tullut tehtyä joten siitäkin

 

Siinähän niitä!

[Guest arzzi]

Tais olla heti ensimmäisen lento matkan jälkeen, isän ja äidin mukaan

 

Ai lento matkan jälkeen eli kävit lennolla matkan jälkeen vai lentomatka, jonka jälkeen innostuit ilmailusta?

[Guest TLinkku]

Kaveri esitteli rakentamaansa kuminauhamoottorilennokkia nimeltä Hyttynen Sillon olin 10v ja liityin Joensuun Ilmailukerhoon - johon kuulun vieläkin.

 

TLi

[Peter Lord 187]

Taisin jo toisaalla tästä kertoakin...

 

Elokuussa 1967, Finnairin Super Caravellella ESGB - EFHK. Käynti ohjaamossa oli 8-v. pojalle SE kokemus josta lähtien on kipinöinyt, yleensä pahemman kerran.

 

Tauti näyttää sittemmin myös tarttuneen lähimmäisiin (toisella lankomiehellä PPL jo 20 v, toisella Frozen ATPL, ja mikä pahinta, varoittavista esimerkeistä huolimatta lapseni Osku saanee näinä viikkoina oman PPL:nsä)....

 

 

Peter