Jukka Nisula

Junkers Ju 52 SE-ADR "Södermanland" ja OH-ALK "Sampon" kuomut

29 viestiä aiheessa

"Kalevassa" oli alun alkaen eri mallinen kuomu, konehan oli myös ohjaamoltaan erilainen ja muutenkin uudempaa tekoa kuin  "Sampo". "Kalevassa" on sivulta katsoen kaksi yhtäsuurta sivuikkunaa (uusi kuomumalli), kun "Sampossa" taasen on alunperin pienemmät ikkunat eri jaotuksella.

 

Katselin ja vertasin tuota Martin laittamaa "Sampo" -sivukuvaa (Mobilisti). Siinä näyttää olevan edelleen vanha kuomu, ja kun vertasin sitä Härmälä-historiikin kuvaan (Tampereen hallissa 1937), niin näyttäisi kuitenkin siltä, että sama vanha "lasiveranta" siinäkin on! Eli joudun vähän korjaamaa aiempia sanomisiani. Se pistääkin miettimään, että vaihdettiinko kuomu sittenkin myöhemmin, kuin talvella 1937.

 

edit: 4.4. 1937 Brommassa otetussa kuvassa OH-ALK:ssa eli Sampossa on vanha kuomu. (John Weggin Finnair-kirjassa)

 

Vielä pari osasuurennosta:

 

Sampo 1937

[ attachment removed ]

 

Sampo vanhalla kuomulla -30-luku

[ attachment removed ]

 

Sampo 15.7.1940. Koneessa ei ole enää mustia moottorikoulinkeja, eikä mustaa nokkaa. Uusi kuomu.

[ attachment removed ]

 

Jukka

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Suomen Kuvalehdessä mainittu suuntimistekniikka on nurinpäin: oikeasti näissä kehä-antenni pyrittiin kaikin voimin kääntämään suuntaan, josta majakka EI kuulu. Minimin syvyys ja teravyys sitten sanelee sen, kuinka tarkka suuntima (DF) saadaan kullakin yrityksellä. Olen kai niita harvoja, jotka viela 1970-80 ja jopa 90-luvulla on joutuneet käsipelilla suuntimaan, yleisradioasemia (BS), majakoita ym. Teknisesti: käsiluuppi = minimisuuntimo.

 

Tähän liittyy mielenkiintoinen mutta oleellinen juttu: Kun "Sampo" OH-LAK ajoi 31.10.1945 mäkeen Hyvinkäällä, siinä suunnittiin maasuuntimolla koneen COM-lähetystä - koska maassa ei ollut majakkaa. Maasta oli loppufinaalilla annettu koneelle ilm. virheellisiä suuntimia (QDM-lukemia) ja Siirilä korjasi headingia niiden mukaan. Onnettomuustutkinnassa lähinnä mietittiin miksi suuntimat olivat olleet virheellisiä. - kun toisaalta mm putoamispaikalla pilvet ulottuivat maahan saakka... En tiedä mistä vielä saisi ao onnettomuusraportin?

 

Seuraavan päivän testilennolla (OH-LAM ja Wartiovaara ohjaajana) kokeiltiin suuntimien oikeellisuutta. Jossakin muussa tekstissä on väitetty, että lähellä ollut voimalinja ei niilla taajuuksilla häiritsisi (kyseessä MF-taajuus eli koneen COM lienee ollut 333 kHz ?). Aivan taatusti kaikki pitkät metallijohdot juuri niillä taajuuksilla vääristävät suuntimia.

 

Ao lähestymismenetelmähän oli nimeltään "ZZ" (zero-zero) ja sitä käytettiin Malmillakin, jopa vielä sittenkin, kun radalle 18 oli jo vuoden 1937 lopulla saatu kayttöön sakemannin BAGe (nk "SBA"). Esim. edes ekoissa DC-3 koneissa 1946- ei ainakaan kaikissa alunperin edes ollut SBA-vastaanotinta (33.3 MHz).

 

Nyt vasta on varmistunut “Sampo” koneessa olleen Telefunken suuntimon mutkikas tyyppimerkintä: (varmuuden vuoksi saksaksi)

 

”Zielflugempfänger Spez. 173 N = EP 1 der Bordpeilanlage Spez. 146 N = PeilG I”

 

eli ilma-aluksen suuntimojärjestelmän Spez. 146 N = (sama kun PeilG I) vastaanotin Spez. 173 N (sama kun EP 1)

[ attachment removed ]

[ attachment removed ]

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään