Guest tornadof36

Hoitavan henkilökunnan etiikka sekä kokemuksia sairaanhoidosta!

50 viestiä aiheessa

Terve,

 

Laitan uhallakin tällaisen aiheen, joka varmasti kirvoittaa melkoisia keskusteluita. Se voi tehdä kipeääkin, mutta se voi myös auttaa.

 

Kun tuossa viime kuukausina olemme saaneet lukea näistä vanhusten/ kehitysvammaisten surmaamisista/murhista noissa hoitokodeissa ja sairaaloissa. Ja nyt näyttää, että todellakin raha painaa jopa enemmän, kuin

 

potilaiden henki siellä vaakakupissa. Eli ajateltavaa tuossa alassa riittää.

 

Olisi mielenkiintoista kuulla ihmisten mielipiteitä sairaanhoidosta/ sairaanhoidon etiikasta. Kokemuksia tuolta alalta, niin potilaiden kuin henkilökunnankin näkökulmasta.

 

Ja tähän loppuun vielä. Toivottavasti järki voittaa kummallakin puolella ajoissa  :thmbup:.

 

-Jukka 8)

 

Kunnioitan hoitotyötä suuresti. Alalla on useita lläheisiä sekä tuttuja. Siellä on myös sellaisia, jotka siellä eivät viihdy( niin kuin kaikissa työpaikoissa)  ja sehän ei sitä motivaatiotakaan lisää!

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

mä voin aloittaa kertomalla kuinka ala-arvoista käytöstä ja hoitoa olen saanut ollessani potilaana mutta joukkoon on mahtunut myös ilopillereitä. Mun nähdäkseni alalla suurempi ongelma on se, ettei ole tarpeeksi henkilökuntaa, varsinkaan vaikeilla esim. sisätauti-, pitkäaikais- tai psykiatrian osastoilla, noin muutamia mainitakseni, kuin se, että ei makseta tarpeeksi.

 

Okei, työ on arvokasta, mutta työ on työtä ja sitä pitää jaksaa. hetkeksi voi palkankorotus nostaa jaksamista, mutta ei se muuta työn kuvaa alkuunkaan, työ on yhä samaa, raskasta puurtamista.

 

Tosin, mulla on viimeiseltä kahdelta vuodelta pelkästään reisiluun mittainen lista sairauskertomuksia ja olen ollut hoidettavana useasti. Täytyy silti sanoa että jos olen kokenut huonoa kohtelua hoitajien puolelta, olen sitä kokenut myös lääkärien taholta. Ise sairastan kroonista sairautta, jonka kanssa on ihan turha mennä hakemaan edes antibioottikuuria terveyskeskuksesta korvatulehdukseen, kuitenkin määrätään sopimattomia lääkkeitä, kun lääkäri "ei ole kuullutkaan koko sairaudesta, eikä vaivaudu tarkastamaan sopivatko kyseiset lääkkeet vai eivät".

 

Lisäksi voisin mainita jopa nimeltä lääkäreitä ja hoitajia, joita ei mielestäni ko. ammattiin saisi päästää, niin ala-arvoista käytöstä on ollut potilasta kohtaan. Toki, kuten mainitsin, joukkoon mahtuu myös niitä potilasystävällisiä lääkäreitä ja hoitajia, mutta miinuksella on niiden lukumäärä verrattuna huononkäytöksen ammattilaisiin.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Moikka Hanna,

 

Nuo on ikäviä tuollaiset kokemukset. Varmaan osa menee kiireen piikkiin. Tosin myös tuo ammatinvalintakysymyskin tulee aina välillä mieleen. Kukapa noita ei olisi joskus miettinyt.

 

Minulla itselläni herää juuri se kysymys, sen hoitoalan kehittämisestä. Eli siihen pitäisi satsata sillä lailla, että lisää väkeä palkattaisiin. Niiden hoitajien stressi vähenisi, potilaat tulisivat terveemmiksi, jonot lyhenisivät etc.

 

Maltillisia korotuksia ja reilusti lisää väkeä. Koneethan eivät sitä hommaa voi hoitaa, eikä ne hoitsut taatusti mitään ikiliikkujia ole.

 

-Jukka ???

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Asumme kaksikielisessä kunnassa ja tänne on hirveän vaikeaa löytää lääkäreitä jotka puhuvat sujuvasti molemmat kotimaiset... (Jos tunnet jonkun niin pistä se tulemaan tänne Pietarsaareen, saa varmasti paikan!)

Täällä on sitten näitä vierailevia tähtiä , Saksasta, Virosta, Venäjältä, Puolasta ja luonnollisesti Ruotsista...

Arvatkaas onko mukavaa käydä terveyskeskuksessa kun ei ymmärrä lääkäriä sitten pätkääkään. Minulle on kerran käynyt niin että kun en ymmärtänyt Venäjää, niin hänellä oli tulkki joka puhui vain saksaa ja tulkin äidinkieli oli Ruotsi, Suomea hän osasi välttävä miinus-tasoisesti joten siihen pistettiin vielä yksi kääntämään se mulle Suomeksi... ??? ??? Jäin henkiin mutta jotenkin...

Hyvä että kaupunki yrittää vaikka sitten noin erikoisin keinoin mutta jotenkin...

 

Näistä meidän kipusiskoista on vain hyvää kerrottavaa... Pelkkää hymyä vaikka joskus eläkeläisasiakkailla tuppaa menemään hermot parinkin tunnin odottamisen jälkeen.En sitten tiedä saako ukko ja kakarat kyytiä kotona... ;)

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Meikäläisen urheiluvammoja on leikattu pari kertaa ja muuten olen leikkauksessa ollut kerran ja yhtä kokemusta lukuunottamatta sairaalassa olo oli yhtä helvettiä  :thmbdn: Ärsyttävin puoli oli henkilökunnan välinpitämättömyys ja heidän liiallinen rutinoituminen. Ei ollut hetkeäkään fiilis, että heitä olisi meikäläinen kiinnostanut. Tuon yhden leikkauksen jälkeen jouduin osastolle yllättäen ja noin 9h päästä ollessani potilashuoneessa joku tuli ensimmäisen kerran juttelemaan kanssani ja kertomaan missä mennään.. 1 kerta oli positiivinen poikkeus ja tuli kotiutumisen jälkeen toimitettua puskallinen ruusuja hoitsuille  :thmbup:

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Hyvin on kohdeltu niin sairaalan osastoilla kuin terveyskeskusten päivystyksissä. Ensiapupolilla nyt tietenkin on oma kylmä rutiininsa, mutta niin pitääkin. Ei siellä olla tyynyjä pöyhimässä vaan pitämässä ihmiset hengissä. Tosin suurin osa kokemuksista on ajalta ennen Ahon ja Viinasen juustohöylää, jolloin Suomi oli vielä hyvinvointivaltio. Nykyään ei ole potilaille sillä lailla aikaa, kun sairaalat ovat tupaten täynnä ja henkilökuntaa liian vähän.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kunnallisessa sairaanhoidossa ei koskaan ole ketään mikään asia kiinnostanut ja suhtautuminen on täysin välinpitämätöntä. Ei tarvitse esittää mitään ilopilleriä, ei mua kiinnosta hymyileekö hoitaja vai ei mutta jos rivien välistä voi lukea terveisiä että painu sinäkin vittuun niin on sitä siinäkin. Tästä syystä en moneen vuoteen ole käynyt kuin yksityisellä puolella. Vaikka pitäisi sitten vain antibiootteja hakea korvatulehdukseen. Noihin pirun arvauskeskuksiin en astu jalallanikaan.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

 

 

Okei, työ on arvokasta, mutta työ on työtä ja sitä pitää jaksaa. hetkeksi voi palkankorotus nostaa jaksamista, mutta ei se muuta työn kuvaa alkuunkaan, työ on yhä samaa, raskasta puurtamista.

 

 

Rahan takia sinne sorvin ääreen kuitenkin mennään jaksamaan. Kyllä minusta on mukavempaa mennä työmaalle jos siitä maksetaan mielestäni hyvin.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Rahan takia sinne sorvin ääreen kuitenkin mennään jaksamaan. Kyllä minusta on mukavempaa mennä työmaalle jos siitä maksetaan mielestäni hyvin.

 

Niin juu...

 

Mutta taatusti työssään pitää muutenkin viihtyä, ei se raha voi olla ainoa motiivi. Ja minun mielestäni hoitoalalla tuo seikka korostuu. Siellä pitää olla ihmisiä, jotka haluavat sitä työtä tehdä, muuten se on sitä potilaille kranttuamista. Niitä esimerkkejähän meillä riittää.

 

On sinne kuulemma jotkut soveltumistestit, mutta välillä tuntuu kyllä siltä, että voisi olla tiukemmatkin.

 

Ok, olen ehkä vähän jäävi arvostelemaan, kun ( kop,kop) en ole sairastellut pahemmin.

 

-Jukka 8)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

"kutsumustyöstä ei tarvitse maksaa palkkaa"

 

Tällainen on ollut mielestäni kenttäväen katkera mielipide jo pitkään. Kyllähän jonkinlainen kiinnostus sairaanhoitoalaa kohti on jo siinä vaiheessa, kun sinne kouluun haetaan. Se kuitenkin vaatii tietynlaista ihmistyyppiä joka noista asioista on kiinnostunut eikä tuotakaan työtä tehdä pelkästään rahan takia, en usko että jatkossakaan vaikka saisivatkin sen 24% (mitä en todellakaan usko).

 

Mutta hoitohenkilökuntakin on vain ihmisiä ja kyllähän se on selvää, että kun puhutaan kymmenien tuhansien suuruisesta ryhmästä, joukkoon mahtuu monenlaista. Myös niitä joiden ei ehkä enää kuuluisi olla ko. alalla. Joiltain ihmisiltä vuosien varrella se hoitotyön periaate pääsee katoamaan.....

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Meikäläisen urheiluvammoja on leikattu pari kertaa ja muuten olen leikkauksessa ollut kerran ja yhtä kokemusta lukuunottamatta sairaalassa olo oli yhtä helvettiä  :thmbdn: Ärsyttävin puoli oli henkilökunnan välinpitämättömyys ja heidän liiallinen rutinoituminen. Ei ollut hetkeäkään fiilis, että heitä olisi meikäläinen kiinnostanut. Tuon yhden leikkauksen jälkeen jouduin osastolle yllättäen ja noin 9h päästä ollessani potilashuoneessa joku tuli ensimmäisen kerran juttelemaan kanssani ja kertomaan missä mennään.. 1 kerta oli positiivinen poikkeus ja tuli kotiutumisen jälkeen toimitettua puskallinen ruusuja hoitsuille  :thmbup:

 

Hivenen samalla linjalla olen sun kans.

Oli koipi paskana (siis kävelykyvytön olin) ja oli 900km matkaa kotikuntaan.

Menin erään sairaalan ensiapuun ja pyydettäessä pyörätuolia mulle,että pääsen edes sinne sairaalaan sisälle tulee ensinnä vittuilua,että pitäis kävellä sisään.

No kaveri väkisin otti tuolin sit ja sillä sit vastaanottoon ja tulee vittuilua,että pitäis mennä kotikunnassa terveyskeskukseen ja,ettei me aleta sua hoitaan jonka perästä tulee vittuilua,että tää tulee Rovaniemen kaupungille kalliiksi.

 

En tiiä,että mikä tätä vastaanottotätiä vaivas, mutta puhasta vittuilua se oli asiakasta kohtaan.

 

Lääkäriltä saatu hoito oli kyllä laadukasta ja diagnoosi osu heti oikeaan,että mitä on säpäleinä, mutta silti jäi hivenen paskanmaku suuhun,että tällaistako tää sit on.

Menet paikat säpäleinä tuskissas ensiapuun toivoen saavan sitä hoitoa, josta verorahoina maksaa ja saa takaisin vain puhdasta vittuilua päin naamaa.

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Menet paikat säpäleinä tuskissas ensiapuun toivoen saavan sitä hoitoa, josta verorahoina maksaa ja saa takaisin vain puhdasta vittuilua päin naamaa.

 

Jep jep,  :thmbup: "hjyvä meininki - Vttu nyt loppu hyvä meininki"  ;D

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

"kutsumustyöstä ei tarvitse maksaa palkkaa"

 

Tällainen on ollut mielestäni kenttäväen katkera mielipide jo pitkään. Kyllähän jonkinlainen kiinnostus sairaanhoitoalaa kohti on jo siinä vaiheessa, kun sinne kouluun haetaan. Se kuitenkin vaatii tietynlaista ihmistyyppiä joka noista asioista on kiinnostunut eikä tuotakaan työtä tehdä pelkästään rahan takia, en usko että jatkossakaan vaikka saisivatkin sen 24% (mitä en todellakaan usko).

 

Mutta hoitohenkilökuntakin on vain ihmisiä ja kyllähän se on selvää, että kun puhutaan kymmenien tuhansien suuruisesta ryhmästä, joukkoon mahtuu monenlaista. Myös niitä joiden ei ehkä enää kuuluisi olla ko. alalla. Joiltain ihmisiltä vuosien varrella se hoitotyön periaate pääsee katoamaan.....

 

No juu..

 

Tuo nyt on taas toinen ääripää. Maksetaanhan hoitajille nytkin palkkaa. Ei ne mitään orjia ole  :-\.  Kysymys on lähinnä suhteellisuuden tajusta. Ja nyt tulee lähinnä mieleen, että jos se palkka nousisi noin paljon,

 

niin paranisiko se palvelutaso. Ja käytös asiakkaille. Me kaikkihan maksetaan veroissamme ne palkat, joten kai jotain voi odottaakin. Vai onko se niin, että kun eivät itse arvosta sitä työtään, niin sitten ei tarvitse

 

asiakastakaan arvostaa. Tämmöisiä!

 

-Jukka :(

 

Aijai, maa on jo valkoisena. Eli asiasta kolmanteen. Kohta niitä maksavia asiakkaita riittää  :o!

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

No juu..

 

Tuo nyt on taas toinen ääripää. Maksetaanhan hoitajille nytkin palkkaa. Ei ne mitään orjia ole  :-\.  Kysymys on lähinnä suhteellisuuden tajusta. Ja nyt tulee lähinnä mieleen, että jos se palkka nousisi noin paljon, niin paranisiko se palvelutaso. Ja käytös asiakkaille.

 

 

Tuskin paranisi. Sairaanhoitajilla olisi ehkä parempi mieli, että saavat sen palkan mitä heille heidän mielestä kuuluukin. Suurimmalla osalla se tuskin vaikuttaisi käyttäytymiseen, joillain ehkä. Persoonastahan se on kiinni.

 

Oma mutu -tuntuma on, että tuo leipääntyminen ja asiakkaille "vittuilu" johtuu pitkälti kiireestä, ei niinkään mistään huonosta palkasta. Ainakin kun tuota ensiavun toimintaa pääsee välillä läheltä seuraamaan, niin ei siinä hirveästi käy kateeksi kun työntää sinne potilasta käytäväpaikalle ja yövuorossa olevalla hoitajalla on itsekseen siinä jo melkein kymmenkunta potilas perään katsottavana. Tuskin sitä huonoa palkkaa ehtii siinä tohinassa miettiä ennenkuin kotona.

 

Tää meinaa muuten taas karata tähän palkka-asiaan, vaikka sille on omakin ketjunsa...  :)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tuskin paranisi. Sairaanhoitajilla olisi ehkä parempi mieli, että saavat sen palkan mitä heille heidän mielestä kuuluukin. Suurimmalla osalla se tuskin vaikuttaisi käyttäytymiseen, joillain ehkä. Persoonastahan se on kiinni.

 

Oma mutu -tuntuma on, että tuo leipääntyminen ja asiakkaille "vittuilu" johtuu pitkälti kiireestä, ei niinkään mistään huonosta palkasta. Ainakin kun tuota ensiavun toimintaa pääsee välillä läheltä seuraamaan, niin ei siinä hirveästi käy kateeksi kun työntää sinne potilasta käytäväpaikalle ja yövuorossa olevalla hoitajalla on itsekseen siinä jo melkein kymmenkunta potilas perään katsottavana. Tuskin sitä huonoa palkkaa ehtii siinä tohinassa miettiä ennenkuin kotona.

 

Tää meinaa muuten taas karata tähän palkka-asiaan, vaikka sille on omakin ketjunsa...  :)

 

Nimen omaan,

 

Johtuu kiireestä.

 

Nyt kun toimisivat fiksusti, niin "ottaisivat" vähemmän rahaa. Ja sopisivat sinne xx määrän lisää henkilökuntaa. Varmasti olisi parempi vaihtoehto.

 

Tuo yhtälö kovat palkankorotukset, lisää henkilökuntaa ei vaan toimi.

 

Tietysti tästä pääsee, jos tahtoo aasinsiltaa pitkin nyky-yhteiskunnan kiireeseen ja kovuuteen. Jotenkin siihen , kun osaisivat jotain keksiä, niin ihmiset sairastelisivatkin vähemmän. Aina vaan ihmisten pitäisi olla

 

tehokkaampia, eikä ajatella sitä rajaa. Sen jaksamisen, jossain se raja on. Ehkä se nyt hoitajilla se raja. Mutta niiden pitäisi neuvotella siellä nyt paljon muustakin, kuin vain rahasta. Toivottavasti sen tekevät.

 

Sillä se kyllä maksaa taatusti itsensä takaisin.

 

-Jukka 8)

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Ottamatta kantaa niinkään juuri tähän hoitajien palkkakysynykseen.

 

Vaikea uskoa ajatusmalliin että jos tyydytään vähempään, niin saadaan vastaavasti lisää porukkaa. Työnantaja teettää juuri niin vähällä kuin on pakko, jatkossakin. Jos on juna kulkenut ennenkin niin sama jatkukoon. Ei työnantajapuoli mitään "jalouspuuskaa" varmasti saa yhtäkkiä. Siellä moni saa muuten alkaa etsimään muita töitä jos aletaan olemaan reiluja. Näin se vain on nykyään.

Enkä moiti kentän väkeä jos työnantajan lupaukset lisäresulsseista eivät ole enään uskottavia (jos sellaisia on tehty). Siinä jää varmasti helpostu luu sikäli käteen että tyydytään vähempään ja saadaan korkeintaan jotain marginaalista jolla voidaan neukkareissa näyttää että katso nyt mitä annettiin...

 

Omanlaisensa ilmiö on mielestäni se että tässäkin puhutaan usein kutsumustyöstä. Jokainenhan hakeutuu alalle mikä tuntuu ns. "omalle". Eli tätähän voisi soveltaa vaikka mihin ammattiryhmiin palkkaneuvotteluissa. Ja onko se kutsumus jotain ammattia kohtaan syy tyytyä suhteellisesti pieneen palkkaan, vaikka työ olisikin vastuullista ja raskasta?

 

Eikös se Uosukainenkin sanonut kun rysäyttivät liksojaan ylöspäin Arkadianmäellä, että "työmies on palkkansa ansainnut"    :P

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Joo-o...

 

Jos kaikki alkaisivat vaatimalla vaatimaan, niin yleislakko olisi valmis.

 

Ei välttämättä voi aina IHAN sitä saada mitä HALUAA.

 

Noo, katsotaan miten käy.

 

-Jukka ;)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Eivät nuo päivystyspisteiden kiireet mihinkään palkkojen korotuksilla häviä. Lisää väkeä tarvitaan, mutta kukaa vitsii tulla omaa viikonloppua pilaamaan huonolla palkalla ? Aina on kiire ja hoitohenkilökunta ei vaan aina kerkeä jäädä taputtamaan potilaan päätä ja puhumaan mukavia koska pitäisi olla ainakin kolmessa paikassa samaan aikaan. Kello on nyt noin yhdeksän illalla kun kirjoittelen tätä täällä päivystyksessä, viimeksi olen kerennyt syödä aamiaista kahdeksan aikaan aamulla. Nyt tuli ensimmäinen hengähdystauko ja vähän pöperöä mahaan... Kyllä tuossa "lievässä" ravinnonpuutteessa meinaa huumori olla vähissä, potilaat ovat ollet kuitenkin tänäänkin tyytyväisiä.

Yksityispuolella lääkäreillä ja hoitajilla on tietysti enempi aikaa koska aikataulut ovat väljemmät ja potilaat tulevat ajanvarauksella. Heidän listoille ei juuri oteta ylimääräisiä potilaita kun taas kunnallisella puolella poliklinikoilla voi olla 2-3 potilasta varattu samalla ajalle. Eli kaikille kovia kokeneille tiedoksi että kyllä terveydenhuollon henkilökunta yrittää yleinsä parhaansa, annetuilla resursseilla. Järjestelmä ja resurssit vaan pistää kapuloita rattaisiin minkä kerkeää.  >:(

 

J

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Eivät nuo päivystyspisteiden kiireet mihinkään palkkojen korotuksilla häviä. Lisää väkeä tarvitaan, mutta kukaa vitsii tulla omaa viikonloppua pilaamaan huonolla palkalla ? Aina on kiire ja hoitohenkilökunta ei vaan aina kerkeä jäädä taputtamaan potilaan päätä ja puhumaan mukavia koska pitäisi olla ainakin kolmessa paikassa samaan aikaan. Kello on nyt noin yhdeksän illalla kun kirjoittelen tätä täällä päivystyksessä, viimeksi olen kerennyt syödä aamiaista kahdeksan aikaan aamulla. Nyt tuli ensimmäinen hengähdystauko ja vähän pöperöä mahaan... Kyllä tuossa "lievässä" ravinnonpuutteessa meinaa huumori olla vähissä, potilaat ovat ollet kuitenkin tänäänkin tyytyväisiä.

Yksityispuolella lääkäreillä ja hoitajilla on tietysti enempi aikaa koska aikataulut ovat väljemmät ja potilaat tulevat ajanvarauksella. Heidän listoille ei juuri oteta ylimääräisiä potilaita kun taas kunnallisella puolella poliklinikoilla voi olla 2-3 potilasta varattu samalla ajalle. Eli kaikille kovia kokeneille tiedoksi että kyllä terveydenhuollon henkilökunta yrittää yleinsä parhaansa, annetuilla resursseilla. Järjestelmä ja resurssit vaan pistää kapuloita rattaisiin minkä kerkeää.  >:(

 

J

 

Juu...

 

Varmasti on nuo asiat kaikkien kohdalla tiedostettu.

 

Nyt olisi kuitenkin syytä kokonaisuutena ottaa järki käteen tuossa asiassa. Ja varmaan olisi syytä päättäjien herätä todella tiedostamaan noita asioita.

 

Onhan se monesti isoissa firmoissakin niin, että se johtoi siellä ylemmissä kerroksissa ei välttämättä tiedä, mitä siellä ( esim. rahtivarastossa ) tapahtuu.

 

-Jukka 8)

 

Tukeni on jossain määrin hoitajilla, mutta nuo mittasuhteet ovat nyt jotenkin vinksallaan...

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

 

Olisi mielenkiintoista kuulla ihmisten mielipiteitä sairaanhoidosta/ sairaanhoidon etiikasta. Kokemuksia tuolta alalta, niin potilaiden kuin henkilökunnankin näkökulmasta.

 

 

Heti kärkeen ajankohtaisesti raha mukaan kuvaan: itse en usko eettisiä asioita voitavan ratkaista rahalla. Se miten hoitohenkilökunta suhtautuu potilaaseen ihmisenä ei ole palkasta kiinni. Erot yksilöiden välillä tulevat olemaan, oli palkka mikä tahansa. Koulutuksella ja sovelutuvuustestauksella saatettaisiin vaikuttaa eettiseen puoleen.

 

Omat kokemukseni sairaanhoidosta Suomessa ovat hyviä, ja niihin vaikuttaa se, että toistaiseksi olen päässyt hoitoon suhteiden avulla. Lääkärikunta on vielä tänäänkin varsin yhtä köyttä vetävää, ja auttaa suuresti, kun hoitoonpääsylle on hyvä "suosittelija".

Kavereiden/tuttujen kokemusten mukaan suomalaisessa terveydenhoidossa on paljon parannettavaa sekä siinä, miten potilaaseen suhtaudutaan että siinä, mikä on hoitavan henkilökunnan ammattitaito. Sairaanhoitajien ja apuhoitajien (lienevät perushoitajia nämä jälkimmäiset nykyään, kielemme sosiaalistuessa...) kohdalla toimintaa tuntuu leimaavan kiire; ei ole aikaa antaa aikaa potilaalle. Voi kysyä, kuinka kauan enemmän aikaa siihen kuluu, jos potilaan kohtaamisessa kuitenkin keskityttäisiin siihen potilaaseen eikä niihin jonossa oleviin muihin hommiin.

Lääkärien kohdalla olen useamman kerran järkyttynyt suoranaisesta ammattitaidon puutteesta. Diagnoosit ovat hätäisiä/vääriä ja myös esim. kirurgisten operaatioiden laatu on huono. Luunmurtumapotilasta hoidetaan väärin, sillä seurauksella, että potilaan kuntoutus kestää paljon tarkoitettua kauemmin, tai että potilas joudutaan leikkaamaan "osaavan" kirurgin toimesta uudelleen, mikä sitten johtaa pidempään sairaslomaan ja mahdollisesti toivottua huonompaan paranemiseen, tai että potilaalle jää varsin yksinkertaisestakin haverista elinikäinen vamma. Jotain mikä haittaa esim. raajan liikkuvuutta loppuelämän.

 

Sattuneesta syystä olen tekemisissä lääkärien kanssa muutakin kuin vastaanotolla hoitoa odottavana ja tiedän heidänkin tietävän ja myöntävän, että sekä hoitavan lääkärin että hoitopaikan valinnalla on oleellinen merkitys hoitotuloksen onnistumisessa. Enkä nyt puhu "julkinen vs. yksityinen"-asiasta, vaan henkilöiden ja sairaaloiden valinnasta.

Tavalliselle potilaalle esim. hoitopaikan valinta on varsin haasteellista; sitä  mennään sinne minne määrätään, siitäkin huolimatta, että kaikilla potilailla on sanansa sanottavana siitä, missä haluaa itseään hoidettavan.

Kokemuksia on kertynyt tuttavien kautta erinäisistä ranne-, solisluu, olkapää- yms. -vammoista, joiden hoitaminen edellyttää kirurgisia toimenpiteitä. Ja ainakin niissä on kirurgien välillä todella merkittäviä eroja osaamisessa. Kun on asiantuntijayhteydet olemassa, on tavallaan hämmästyttävää nähdä, kuinka nämä asiantuntijat, so. lääkärit/kirurgitkin tietävät, että "henkiö X osaa sen homman, älä mene henkilön Y potilaaksi."

Tässä ajatuksia omasta näkövinkkelistä. En edes odota kaikkien olevan samaa mieltä.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Moikka,

 

Kaikilla on omat mielipiteensä ja oikeus niihin  ;)...

 

Kaikenkaikkiaan monia mielenkiintoisia näkökantoja asiaan on tullut.

 

-Jukka :D

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Huvittavaa välillä tämä ihmisten tapa luokitella lääkäreitä hyviin ja huonoihin. Useissa tapauksissa ns normaalia lääkäriä verrataan jonkin suppean spesialiteetin guruun joka tietenkin on suvereeni omassa kapeassa osaamisalassaan verrattuna muihin. Tämähän ei tee niistä yleisosaajista yhtään huonoja. Suomi tarvitsee yleisosaajia, koska on turvattava sairaaloiden päivystykset ja päivystysajan operatiivien hoito. Sehän tarkoittaa sitä että sitä olkapäätä, polvea tai solisluuta ei leikka se suppean alan guru vaan yleiskirurgi tai muun kirurgian erikoisalan lääkäri. Ei vain ole mahdollista pitää koko arsenaalia valmiudessa 24/7, poislaskettuna yliopistosairaalat...

 

J

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tavallaan...

 

Mutta, jos / kun ihmisille tulee huonoja kokemuksia jostain tietystä lekurista, niin minkäs sille mahtaa.

 

Eräs kautta linjan hyvä lääkärikokemus minulla on:

 

Pitää mainita tässä yhteydessä entinen perhelääkärimme E-P Helle, joka aikanaan ainakin ruusulankadulla päivysteli ( siis joskus 80- luvulla, kun minäkin vielä porukoilla asustelin).

 

Se kaveri oli/on taitava ja käyttää/ -ti myös maalaisjärkeä. Terveisiä vaan, jos joku tuntee hänet.

 

-Jukka :)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Huvittavaa välillä tämä ihmisten tapa luokitella lääkäreitä hyviin ja huonoihin. Useissa tapauksissa ns normaalia lääkäriä verrataan jonkin suppean spesialiteetin guruun joka tietenkin on suvereeni omassa kapeassa osaamisalassaan verrattuna muihin. Tämähän ei tee niistä yleisosaajista yhtään huonoja.

Johan, veikkaan että sinua lakkaa huvittamasta viimeistään siinä vaiheessa, kun sinut ensimmäisen kerran hoitaa sellainen lääkäri, joka ei hallitse sitä hoitoa, mitä sinulle antaa.

Enkä suinkaan viitannut tuossa yllä erikoislääkärit vs. yleislääkärit -näkökohtaan, vaan siihen, että lääkärien välillä on suuria eroja osaamisessa sen hoidon suhteen, mitä ne antavat.

Lääkäreilläkin osaamisen kehittäminen perustuu hyvin pitkälle omaan kykyyn ja haluun hankkia ja ylläpitää osaamistaan.

Itselleni on myös muodostunut sellainen käsitys, että tavallinen kansalainen ei voi aina edes tietää, että hoito epäonnistui. Esim. kun luunmurtumapotilas pääsee sairaslomaltaan rajoittuneesti liikkuvan raajansa tai jatkuvasti säryllä muistuttavan murtumansa kanssa takaisin työelämään, hän saattaa hyvinkin ajatella, että tämä nyt vain on tätä ja sen kanssa pitää oppia elämään. Kun sitten sattuman kautta pääsee selittämään jollekin niistä ao. asian paremmin osaavista, että miten asia hoidettiin ja miten se toipuminen on edistynyt, saattaa tulla yllätyksenä kaikki se tieto siitä, miten se hoitaminen olisi pitänyt tehdä.

 

Suomi tarvitsee yleisosaajia, koska on turvattava sairaaloiden päivystykset ja päivystysajan operatiivien hoito. Sehän tarkoittaa sitä että sitä olkapäätä, polvea tai solisluuta ei leikka se suppean alan guru vaan yleiskirurgi tai muun kirurgian erikoisalan lääkäri.

Potilaan kannalta, ja myös kansanterveyden kannalta noin yleisesti, on oleellista, että saa oikean ja oikealla tavalla annetun hoidon vaivaansa, oli se sitten angiina tai murtunut solisluu se vaiva. Väärän diagnoosin, väärän hoidon, seuraukset rasittavat sekä sitä hoidettavaa että myös koko kansantalouttamme.

 

J

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään