Toisiotutkan ja transponderien käyttöönotto Suomessa?

[Nils Rostedt 13]

Tervehdys!

 

On ollut ilo seurata tätä palstaa ja sitä, kuinka myös alan pioneerit ovat  löytäneet tälle nykyajan foorumille.

 

Itseäni ilmailun radio- ja suunnistusjärjestelmien historia on alkanut kiinnostamaan yhä enemmän. Niinpä kyselen, löytyykö tietämystä toisiotutka (SSR)- ja transponderjärjestelmän käyttöönotosta maassamme. Löysin Finavian historiikista maininnan että ensimmäinen siviili-toisiotutka otettiin käyttöön 1972 Helsinki-Vantaalla. Kuulostaa aika myöhäiseltä, kun Wikipedian mukaan transponderit otettiin maailmalla käyttöön 1950-luvulla. Miten käyttöönottoprosessi eteni Suomessa ja oliko erityisiä jarruttavia tai kiihdyttäviä tekijöitä? Ja miten kulki kehitys sotilaspuolella tämän osalta? llmeisesti sodan aikana ei suomalaisissa eikä saksalaisten koneissa myöskään ollut omatunnusjärjestelmän laitteita (IFF, OTL) vai oliko?

 

Kaikki aiheeseen liittyvät tiedot ja tarinat kiinnostavat, toki myös tutkan käyttöönotosta yleensä maassamme. 

[Guest vaiskiii]

Hyvä aihe Nils!  Aiheesta johtuen asiaa pitää tutkia paremmin. Tämän voi ottaa kannustimena lisäinfolle. Eräs SSR-kummallisuus Suomessa oli. Tietääkseni ei Convaireihin transponderia koskaan hankittu, siihen oli kai joku syy, joka voisi Lammen kirjasta "Sähköä ilmassa" löytyä. Kun ostimme ALK:n Piper Arrowiin kai 1974 aikoihin ATC-transponderin, totesimme, että se lienee avioniikkavehkeistä halvin hinnaltaan. DME:n ostimme 1975, se oli tosi kallis mutta kun ei voinut enää lähteä edes Tanskaan IFR:ssa ilman DME-vehjettä. Seuraa keräämäni pikahistoria, jota ei pidä ottaa kirjaimellisesti mutta pitänee suurinpiirtein paikkansa.

 

Tutkalaitteista ruvettiin Suomessa vakavasti keskustelemaan vasta 1950-luvun puolivälissä – arkistossani on parin ao kokouksen pöytäkirjaotteita...mukana oli ministeritason ihmisiä.

 

Ensimmäinen tutkakokeilu Vantaalla tehtiin toukokuussa 1955, laite oli jenkki Bendix Super Precision Approach Radar.

 

Hankintasopimus tehtiin syksyn 1957 aikana Telefunkenin kanssa. (Pulssi)tehoa oli 500 kW ja toiminta säde 110 km. Asennustyöt kestivät ja kestivät, virallisesti käyttöön vasta maaliskuussa 1959. Samoihin aikoihin tuli TAR/PAR Poriin. Ensimmäinen säätutka tuli Vantaalle loppuvuodesta 1960.

 

SSR tuli Vantaalle käyttöön 1974. Ilmailutekniset ry:n 25-v juhlarompulla (1980) on tuttavani tekn. Eino Närkiön kirjoitus silloisesta toisitutkasta. Varsinkin tutkaputket eli niiden näytöt ovat huimasti muuttuneet ajan kanssa. Toinen ystäväni Tauno Voipio antaisi tyhjentävää infoa, kun hän on Vantaan tutkista pitänyt huolta niin kauan kun muistan.

 

 

 

 

[Jorma Laiho 446]

Nils !

 

Ilmavoimien viesti- ja tutkakilta on ansiokkaasti keräillyt tietoja tutkan historiasta ilmavoimien puolella. Tarinoita on julkaistu lähinnä killan jäsenten "Ilmaviesti"-lehdessä. Kattava kokonaisesitys puuttuu. Siviilipuolella tuolla nyt eläkkeellä olevalla työtoverillani Väiskillä on pistämätön muisti, tolkuton verkosto ja melkoinen arkisto. Odotellaan hetki, niin eiköhän Väiski kaiva nuo tiedot esiin. Myös muita noiden järjestelmien käyttäjiä täällä varmaan on. Väiskille myös tätä kautta hyvää vointia ja jaksamista!

(no niin, tätä kirjoittaessani Väiski jo vastasi...)

[Guest vaiskiii]

Pahemmat SSR-ongelmat ovat kaikkina aikoina huipentuneet kai seuraavanlaisiin pointteihin:

 

- Sotilaskoneet eri eri sotilasliittoutumissa ovat käyttäneet omia modeja ja codeja. ICAO:n spekseissähän vanhanaikaisen SSR:n siviilimodet ovat A, B, C ja D mutta sotilailla lisämodeja. Nykyisin SSR-tilanne on vieläkin mutkikkaampi. Maatutka-asemien lisäksi myös ilmassa olevien koneiden pitäisi tunnistaa toisiansa - nykyisin sitten onkin jo TCAS yms.

 

- Neuvostoliitto kehitti aivan omat SSR-systeeminsä, jotka toimivat mm noin 770 MHz paikkeilla,  vaikeuttaen 800+ MHz PSR-tutkiensa kanssa mm Suomessa joidenkin UHF tv-kanavien käyttöä. Lisäksi NL:n SSR oli mutkikkaalla tavoin ympätty joillakin ruski-kentillä edelleenkin käytössä olevan RSBN lähestymisjärjestelmän kanssa. Finskin vanhat pilotitkin kertovat muistelmissaan NL-kenttien jyrkkäkulmaisista numeroiduista lähestymiskaarroista (razvorot 1, 2, 3, 4).

NL:n SSR oli kehitetty länsimaista ”paremmaksi”, se antoi mm polttoainemäärän. Samaten RSBN:n kehittäjä itse kehui tulleensa oppi-isäänsä eli Tacan'in kehittäjää paremmaksi...

 

- Lopputulos oli juuri sellainen sekasotku, joka erityisen karmeasti tuli 1.9.1983 jälkeen kaikkialla esiin, kun KE007 jumbo ammuttiin Sahalinilla alas:

- siviilien SSR-tutkat eivät aina näe sotilaskoneita eikä monet maatutkat ainakaan NL:n aikana nähneet siviilikoneiden SSR-tunnuksia. Monetkin KE007 tapausta tarpeeksi syvälle tutkineet totesivat kylmästi, että "NL ei niillä eväillä pysy kauan pystyssä...".

 

Sota-ajasta:  kesäkuussa 1941 esim. Oulun yleisradioasemalle asennettiin 800 Hz summeri ja automaattinen morsemerkkien antolaite (Morsezeichengeber). Vuoden 1941 aikana Oulu lähetti special lähetyksiä 241 h 20 min, vuonna 1942 628 h jne. Oulun lähetyksillä oli tunnus ”OL”.

 

Näitä lähetyksiä käyttivät navigointiin suomalaiset ja Luftwaffen koneet. Ymmärtääkseni samaa vehjettäkin muuntamalla kehitettiin sodan aikana myös melko yksinkertainen IFF-laite, jota käytettiin omien koneiden tunnistamiseen vieraista. Kunhan löydän edes Morsezeichengeberin kuvan ja joku varmaan löytää ao suomalaisesta IFF-toiminnasta lisäinfoa. ”IFF”-lyhenne ylipäätään viittaa aina lähinnä militaarisysteemeihin.

 

Aikaisemminhan jo mainitsin valvontakomission NL koneita varten Pasilassa 1946-1947 toimineen "special" majakan 658 kHz (tunnus "HK").  Jormalle terveiset!

 

[Guest vaiskiii]

Touhuan ehkä  liikaakin näiden juttujen kanssa - mutta kun en vammojen takia muuta oikein pysty tekemäänkään...

Harva ehkä tietää, että Suomessa on suunniteltu ja rakennettu ilmavalvontatutkia. Tämä on "Vervi" (VRRVI) Kuorevedellä 1953-54, ehkä malli VRRVY, kun tässä on pystyosakin.

Tornissa vas. ins. (sittemmin professori) Tor Stubb ja ins. Helge Ståhlberg. Mm IlmavVP:n Miemalassa oli eräs malli tästä ja koulutettiin syksystä 1953 alkaen mittaajia.

[ attachment removed ]

 

[Guest vaiskiii]

Löysin yhden tutkanhankintakokouksen ja yhden ilmailusäätietojen viestittämistä Helsingin (OFHE) ja Kemin (OFKE) välillä koskevan kokouksen (10.11.1952) pöytäkirjakopiot.

 

- Kulkulaitosministeriön ilmailutoimistossa 26.1.1952 pidetyssä tutkakokouksessa mukana: hallitussihteeri K.T.B.Koskenkylä, lentoliikennetarkastaja A.Lunnela, yli.ins. E.Heino, kapt. J.Wartiovaara (Aero Oy), monsieur André De Saint Andrieux (Pariisista), Mr. Henri Clusy (ICAO, Montreal) ja joht. Kozarovitzky (Oy. Työterä, Helsinki). Pöytäkirjaa piti ilmailuviestitarkastaja K.Blomquist.

 

Monsieur Andrieux edusti ranskalaista firmaa Compagnie Française Thomson-Houston ja hänen mukaansa ao yhtiön tutkalaitteita oli mm: Belgiassa (PAR & SER), Hollannissa (PAR & SER), Tanskassa (PAR), Italiassa (PAR & SER) sekä Ranskassa yli 20 kpl eri sotilaslentoasemilla.

 

Jo aikaisemmin oli Eduskunta myöntänyt tutkalaitteiden (PAR) hankkimiseen Helsingin uudelle lentoasemalle 30 milj. mk. Kokouksessa todettiin, että hinta on korkeampi, ehkä jopa 70 milj. mk.

 

Väinön kommentit:

Aerossa 1948-49 ollessani kävin useinkin samassa Sokoksen talossa olleessa ilmailutoimistossa, joten myös Koskenkylä ja Lunnela oli nk bongattu. Muistelen jossakin vanhassa kirjoituksessa mainitun, että sama Lunnela olisi ensimmäisenä Suomessa tehnyt silmukan 2-moottorisella – onkohan se totta?

Helsinkiin ei sitten 1955 kokeiltavanakin ollutta PAR-tutkaa tullut, vaan enemmän ”tavallinen” lähestymistutka. PAR tuli myöhemmin ainoastaan sotilaskentille. Varhempina vuosina käytiin vähän joka maassa keskustelua nimenomaan siitä, pitäisikö tutkan olla PAR eli nk tarkkuustutka – eli ”puhumalla alas” tyyppiä.

 

[Guest vaiskiii]

Vielä yksi uudempi kuvayhdistelmä. Nykyaikainen Monopulse Secondary Radar: Tsekkiläinen kaavioversio ja Perttu tekemässä nk kolumnisäätöä.

[ attachment removed / expired ]

 

[Nils Rostedt 13]

Kiitoksia infoista!

Oliko sitten niin että Caravelle oli ensimmäinen Finnair-tyyppi joka varustettiin transpondereilla? Aika jännä juttu. Tämä taisi olla 1960-luvun alussa. Pienkoneisiin ne kaiketi tulivat sitten kun Suomessakin saatiin SSR-tutkat pystyyn. (viitaten tuohon Arrowiin). 

 

Samaan aikaanhan oli 1970-luvulla sotilaspuolella MiG-21 ja Draken käytössä. Arvatenkin näissä oli sitten erilaiset IFF:t eli omatunnuslaitteet... ? En ole ainakaan lukenut että MiGejä olisi tältä osin länsimaalaistettu. Ja Drakeneihin nyt tuskin asennettiin NL-alkuperäisiä IFF-laitteita.  ???

 

Kauankohan muuten tuo transponderipakko EFHK:n lähestymisalueella on ollut voimassa?

[Guest vaiskiii]

Kun olen kirjoittanut sekä kirjoja, että artikkeleita, on aina mietittävä terminologiaa. Taidan kannattaa IFF-käsitteen käyttämistä ainoastaan sota-aikaisissa jutuissa. Tavallisen ATC-transponderin käyttöön ottohan perustui siihen, että itsekin halutaan tulla näkyväksi tutkassa. Varmaan joku löytää ILL-dokumentit, joissa käyttöön otto Suomessa tuli pakolliseksi lähinnä valvotussa ilmatilassa ja sitten C-moden pakko tietyn korkeuden yläpuolella (taisi olla FL100). Itselle on muistiin jäänyt ALK:n ajoilta lähinnä se, että jo Tanskassa vaadittiin 1970-luvun alkupuolella DME. Muistan noin vuoden 1972 paikkeilta, että Englannissa sai jatkuvasti selitellä, että "meillä ei ole transponderia". En ole koskaan uskaltanut mennä Eurooppaan VFR:ssä, kun olen huono kartanlukija. Varmaa on se, transponderikin vaadittiin ensin muualla Euroopassa ja sitten vasta Suomessa. Ilman sitä (ja/tai DME-laitetta) lentämiseen Euroopassa vaadittin jo 70-luvun lopulla joka lentoa varten erityinen lupa.

 

Olen nyt lukenut kaiken aikaa Lauri Lammen hienoa kirjaa "Sähköä ilmassa" ja teen ehdotuksia täydennyksiksi ja korjauksiksi. Siinä kirjassa saisi olla mainittu myös milloin ATC-transpondereita alettiin asentaa Finskin koneisiin. Inertian tulo DC-8 koneisiin on selvitetty hyvin.

Avioniikkahistoriikki on ollut vaikea nyt näin myöhäisessä vaiheessa koota. Kuinka monta pilottia löytyy enää, jotka itse ovat käyttänee esim. Malmin "BAGea" (SBA)? - saksalaiset itse sanovat: "FuBl" (Funk-Blind-landegerät"), (SBA on "British version"). Esim. oliko ensin tulleissa DC-3 koneissa valmiiksi asennettuna "SBA". Finskin radiomies näkee asian joka vaiheessa eri kantilta mitä Finskin pilotti. Muistan kun yksi ALK:n paljon lentävä kaveri (insinööri !) sanoi: "en minä ole koskaan tarvinnut transponderia". Vastaus siihen oli: "sinä et itse sitä tarvikaan mutta tutkaäijä kyllä repii hiuksiaan, jos sitä ei koneessa ole".

[Guest vaiskiii]

Kun olen kirjoittanut sekä kirjoja, että artikkeleita, on aina mietittävä terminologiaa. Taidan kannattaa IFF-käsitteen käyttämistä ainoastaan sota-aikaisissa jutuissa.

Sen verran tarkennan, että lähinnä militaarihommiin "IFF" sopii, toivottavasti ei enää koskaan tule KE007 (KAL007) tapaista "onnettomuutta".

Transponder sekaannuksethan siinä näytteli tärkeätä osaa. Käytin varmaan pari vuotta jutun ihmettelyyn ja di Caj Frostell oli siihen aikaan ICAO:ssa Montrealissa.

Ihan viisaat insinöörit ja muut kirjoittivat jokseenkin täyttä soopaa transpondereista ja tutkista, mm luulivat, että liikennekoneen Wx-tutkalla koneet näkevät toisensa...!

Olen miettinyt vuosikymmeniä mitä tavallisessa liikennekoneessa voisi "vakoilla" ja miten. Jollekin pelkkä katseleminen (visuaalinen skannaus) on vakoilua.

Jossakin KE007-jenkkikirjassa väitettiin, että myös suomalaisista liikennekoneista harrastettiin vakoilua, huh..

 

Tähän saumaan sopii ehkä kommentti "peilauksesta": Teknisesti ajatellen "peilaus" sopisi paremminkin tutkaan tai muuhun kahteen suuntaan kulkevaan,

ei pelkkään suuntimiseen, joka on yksisuuntaista: siinähän vain toinen lähettää, toinen tutkii suuntakulmaa.

Olin kateellisena katsellut aikanaan tätä ihan lähellä Tallinnaa ollutta suuntimoa (DF), joka purettiin vasta noin vuonna 2003. Mietimme jopa 1980-90 vaiheessa, että vuokraisivatko sitä käyttöön, jos jostain löytyisi rahaa. Suomessa ei tällaisia ole ollut!! Jopa sakemannit riitelevät tämän DF-tyypin nimestä: onko se Wüllenweber vai Wüllenwever. Wikipedia sanoo: The Wullenweber (the original name introduced by Dr. Hans Rindfleisch was Wullenwever) is a type of Circularly Disposed Antenna Array (CDAA) sometimes referred to as a Circularly Disposed Dipole Array (CDDA).

[ attachment removed / expired ]

 

[Guest vaiskiii]

Kuten Marko mailissaan minulle muistutti, Suomessa olleissa "Raija"-tutkissa ainakin oli "IFF"-osa, MUTTA olikohan se myös käytössä.

Ystäväni Heikki E. Heinosen kirjassa "Sähkötkoo 50", Tutkamieskilta ry, 1998, suomalaisten tutkien historiaa on selvitelty ansiokkaasti.

Raijoista (saks. "Freya") sanotaan mm: - Molemmat ensimmäiset Raijat oli 1943 asennettu Helsingin puolustukseen.

Raija No 1 sijoitettiin Malmille pisteeseen 62.3 lentokentän itäpäästä noin 300 m itään. Toinen Raija No II asennettiin Kuninkaansaareen...

[ attachment removed / expired ]

 

 

[Guest vaiskiii]

Tarkoituksenani olisi lähinnä yrittää selvitellä sodan aikaisia suomalaisten käytössä mahdollisesti olleita "IFF"-järjestelmiä.

Olikohan esim. Malmin kentän vieressä olleen Freya-tutkan IF käytössä saksalaisissa yöhävittäjissä?

 

http://en.wikipedia.org/wiki/Identification_friend_or_foe

Kuten Wikipediassa todetaan: "...term IFF is a bit misnomer, as.....". Tässä pieni lainaus sieltä:

 

"...In telecommunications, identification, friend or foe (IFF) is a crypto identification system designed for command and control. A system that enables military, and national (civilian located ATC) interrogation systems to distinguish friendly aircraft, vehicles, or forces, and to determine their bearing and range from the interrogator.

 

IFF was first developed during World War II. The term is a bit of a misnomer, as the purpose of IFF is to identify friendly targets, and not replying to an IFF interrogation does not make one a foe...."

 

Kaisa Nyberg'in "Kryptologia..." jutusta pieni lainaus: "Jo 1950-luvulla oli kehitetty salaamistekniikkaan perustuvia sotilaslentokoneiden

välisiä tunnistusjärjestelmiä, Identification of Friend or Foe, IFF [5, s. 560], joissa käytettiin vuorovaikutteisia haastevaste -tunnistamisprotokollia ja sovellettiin symmetrisiä lohkosalakirjoitusmenetelmiä näiden protokollien turvaamiseen. Tällaisia tunnistusmenetelmiä sovellettiin edelleen tietokonejärjestelmiin, ja 1970-uvun alussa Roger Needham esitti, miten tietokonepalvelimeen tallennetut salasanataulukot voitaisiin turvata yksisuuntaisen funktion avulla [27, s. 91]...."

 

http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/2_2004/tekstit/gbad.htm

IT-upseerien lehdessä on kai ollut vain nykyaikaisempien IFF-systeemien esittelyä...?

En häpeä sanoa, että kävin IT-koulun syksyllä 1952, olinhan nk viestilinjalla ja opetin mm siellä koulussa sähkötystä.

Sandiksessa olleen ITR1 (ITR) rykmentin komentajana oli silloin vielä maineikas eversti Pekka Jokipaltio.

 

Vielä suomalaisen SSR (Secondary Surveillance Radar) tutkan käyttöönotosta. Juuri 1970-luvun alussa Akateeminen lentokerho ry (ALK) oli Finskin jälkeen eniten IFR-lentäjiä kouluttanut putiikki ja kerhossa lennettiin kaiken aikaa IFR-lentoja Piper Arrowilla OH-PJV kaiken maailman kentille pitkin Eurooppaa. Ei ole tullut merkittyä muistiin, alkoiko SSR Suomessa todella toimimaan vasta vuonna 1974. Asenneltiinhan sitä jo aikaisemmin.

 

 

 

[Guest vaiskiii]

Kiitoksia infoista!

Oliko sitten niin että Caravelle oli ensimmäinen Finnair-tyyppi joka varustettiin transpondereilla? Aika jännä juttu. Tämä taisi olla 1960-luvun alussa. Pienkoneisiin ne kaiketi tulivat sitten kun Suomessakin saatiin SSR-tutkat pystyyn. (viitaten tuohon Arrowiin). 

 

Samaan aikaanhan oli 1970-luvulla sotilaspuolella MiG-21 ja Draken käytössä. Arvatenkin näissä oli sitten erilaiset IFF:t eli omatunnuslaitteet... ? En ole ainakaan lukenut että MiGejä olisi tältä osin länsimaalaistettu. Ja Drakeneihin nyt tuskin asennettiin NL-alkuperäisiä IFF-laitteita.  ???

 

Kauankohan muuten tuo transponderipakko EFHK:n lähestymisalueella on ollut voimassa?

Anteeksi Nils, että tämä hommani on niin pätkittäistä ...

Ensimmäinen "Super Caravelle" Sud SE.210-10B3 saapui Vantaalle 25.7.1964, sai tunnuksen OH-LSA ja nimen "Helsinki".

Tähän oli asennettu ATC-transponder - eli Nils olit oikeassa. VHF-COMt oli Collins 618-M1, 50 kHz kanavajaolla. VHF-NAV Collins 51RV-1, radioaltimetri oli TRT AVH-3 ja säätutka parannettu versio RCA AVQ-20. Edellisessä Caravellessa tutka oli AVQ-10, jota piti katsella nk "saappaanvarren" läpi eli putkesta ei nähnyt päivänvalossa mitään.

[Kari Syrjänen 3]

 

Sota-ajasta:  kesäkuussa 1941 esim. Oulun yleisradioasemalle asennettiin 800 Hz summeri ja automaattinen morsemerkkien antolaite (Morsezeichengeber). Vuoden 1941 aikana Oulu lähetti special lähetyksiä 241 h 20 min, vuonna 1942 628 h jne. Oulun lähetyksillä oli tunnus ”OL”.

 

. Kunhan löydän edes Morsezeichengeberin kuvan ja joku varmaan löytää ao suomalaisesta IFF-toiminnasta lisäinfoa. ”IFF”-lyhenne ylipäätään viittaa aina lähinnä militaarisysteemeihin.

 

 

Kävisikö tämmöset kuvat Morsezeichengeber MZG2:sta:

 

 

 

 

kari

[Guest vaiskiii]

Kaikki aiheeseen liittyvät tiedot ja tarinat kiinnostavat, toki myös tutkan käyttöönotosta yleensä maassamme. 

Tutkan historia Suomessa on huonosti dokumentoitu aihe - koska se on niin paljolti Intin juttu. Ainoita  poikkeuksia on mainitsemani Heikin kirja. Tutkamieskilta ry:n lehteä "Tutkain" tuskin monella on saatavilla. Jos joku löytää lehden Hakkapeliitta 3/1944, siinä on ensi kertaa Suomessa, nimimerkki "Virin", monen mieliä silloin järkyttänyttä paljastusta tutkasta.

 

Suomalaisen tutkan historia katsotaan alkaneeksi päivästä 1.4.1943, jolloin rahtialuksesta "Norma"  purettiin Mäntyluodon satamassa kaksi "Raija"-ilmavalvontatutkaa (= Freya, FuG-40 LZ). Laivalla "Baltic" saapui 23.5.1943 muutama tulenjohtotutka "Irja" (= Würzburg D, Fu.M.G. 39 T D). Vuosina 1943-44 saapuneista muista tutkista jäi "Riitta" (Wurzburg-Riese) ja "Liisa" (Liechtenstein) eri syistä melkein käyttämättä. Suomenkieliset nimet olivat nk peitenimiä.

 

Santahaminaan valmistui 1954 ensimmäinen "lennonvarmistusasema" ( = matalavalvontatutka-asema) mutta siellä oli jo 1.4-29.10.1948 järjestetty ensimmäinen tutkamekaanikkokurssi, jossa välineistönä olivat sodan aikana saapuneet tutkat Raija, Irja, Maija, Liisa - tai edes niiden käsikirjat. Kurssi mm. pystytti Sandiksen eteläkärkeen jenkkien ylijäämävarastosta saadun laivatutkan SF-1.

 

Suomeen ei sodan jälkeen saanut ostaa tutkia tai niiden osiakaan. Mainitut jo tulleet ja kiireesti puretut (ja jemmatut) tutkatkin olivat (valvontakomissionkin takia) jonkin aikaa muodollisesti PLH:n kirjanpidossa. Jouko Pohjanpalon ryhmän tutkat VRRVI ja VRRVY olivat siten kyllä melkoinen saavutus.

 

Ilmailun kaukovalvonta eli aluetutkat ovat aina osa maan ilmapuolustusta (Kava) ja koko maata kattavan verkon suunnittelu aloitettiin vuonna 1951. Esim. Malmillakin ollut Raija, kuten myös ylempänä kuvattu "VRRVY"  olivat jonkinlaisessa (koulutus)käytössä 1980-90 luvuille saakka. Aluetutkan myöhempi kehitys on sitten oma lukunsa.   

[Jukka Nisula 2 235]

Tässä myös tutkan alkutaipaleelta aikaisempaa juttua täällä:

 

http://www.flightforum.fi/discussion/index.php/topic,46430.msg487253.html#msg487253

 

Jukka

[Guest vaiskiii]

Pah...minulle. Kiitos Jukka, nuo keskustelut oli täällä käyty 2005, kun olin jo tehnyt (tekemässä) kuolemaa...

En oikeastaan tunne oloani edes noloksi, koska tuli ristiintarkistettua juttuja - Heikki E. Heinonen kirjoineen on ainutkertaista Suomessa ja eläkkeellä oleva tutkayliopettaja - mutta hänellä pääpaino ei ole ilmailussa. Ehkä lähestyin edellisissä jutuissa aihetta hiukan eri kantilta. Aion jatkaakin ihmettelyä... Bob Biaudet on nyk. ministeri Evan isä...

[Guest vaiskiii]

Jukka kirjoitti (TUTKA SUOMESSA SODAN AIKANA) Vastaus #63 : 16.12.05, 22:04:

"Ilmavoimien tutkia ei romutettu heti sodan jälkeen vaan "Raijat" otettiin käyttöön uudelleen vuonna 1950, jolloin Luonetjärvelle ja Uttiin sijoitettiin molempiin sellainen. Ilmavoimien Viestikouluun Parolaan tosiaan pystytettiin myös  yksi "Raija" vuonna 1951. Porin Lennosto sai "Maija"-tutkan käyttöönsä viimeisenä vuonna-52/53. Kun "Raijat" otettiin koulutuskäyttöön vuonna -50, niin ne olivat jo kärsineet pitkästä varastoinnista ja vikoja esiintyi."

 

VKL: Saman sivun linkeissä Kuninkaansaaressa "workkineet" OH1AJ, OH1NAVY ym (laivaston kerho) hamssit ovat totta maar jokseenkin kaikki tuttuja.

 

- Juttelin pari päivää sitten "Misteri" Mäen kanssa. Hän oli ollut mm. pystyttämässä "Raijaa" Parolaan ... niin se ilmailijoidenkin maailma kiertää kehää...

 

Jätän ehkä sodanaikaiset jutut vähemmälle ja käyn tutkien osalta miettimään alkuperäistä aihetta: Miten IFF Suomessa toimi ja miten Suomen SSR-toiminta käynnistyi.

 

[Jukka Nisula 2 235]

Väiskille:

 

Eihän tuolla minun ja muiden "harrastelijoiden" tutka-ketjussa ole tällaista sisäpiirin tietoa ja alan tietoa, taitoa ja tuntemusta, kuin Sinulta on tänne tullut,  iso KIITOS siitä. Minun tutkatietämykseni on tullut ainakin muista lähteistä, joita olen lähinnä koonnut tänne. Varmasti noissakin jutuissa on sinulta alunperin lähtenyttä tietoa.

 

Tämä foorumi on kyllä loistava "tietopankki", kun asiantuntemusta löytyy lähes aiheesta kuin aiheesta. Ongelmana on joskus, että ketjut "menevät hukkaan", ja samasta aiheesta aloitetaan uusi ketju. Tuo "haku" yläpalkissa on hyvä, kun yrittää hakea jotakin vanhaa ketjua.

 

Toivottavasti laitat lisää tietoa tutkista!

 

Jukka

 

edit: Yksi kysymys Väiskille vielä: Milloin tämä tutka-nimitys tuli viralliseen käyttöön Suomessa? Olen törmännyt tuohon aikaisempaan sanaan "radioluotain" joissain yhteyksissä, mm. sotalentäjien muistelmissa.

 

[Guest vaiskiii]

Jukka  ¤  Vastaus #29 : 07.12.05, 20:36 :

"Tässä tekemäni kartta, jossa on Helsingin tutkatilanne 26.2.1944. Raskaita it-pattereita oli 15 kappaletta (77 tykkiä, 75-88 mm), ja kevyitä it-jaoksia tai it-konekiväärijoukkueita (41 kevyttä it-tykkiä, 20-40 mm) yhteensä 15 kappaletta. Valonheittimiä oli 36 kappaletta hajasijoitettuina alueelle sekä kuulosuuntimia 13. Malmille oli sijoitettu 12 kpl:tta saksalaisia Messerchmitt 109 G-6 yöhävittäjiä."

 

Jukalle suurkiitos, täällä on mukava tutkia tutkiakin, kun ei juuri pääse liikenteeseen enää...

Uskon, että monella tätä lukevalla on tosiaan jäänyt nuo 2005 jutut näkemättä, tuskin olen ainoa. Onko sinulla vielä tuo tuossa mainitsemasi karttakuva tallella?

IT-koulu, jota kävin syksyllä 1952 oli siihen aikaan Santahaminassa mutta siirtyi sitten Hyrylään kai 1957. IT:n viestikurssi, jossa sitten talvella 1952-53 olin kouluttajana, oli kuulemma jo 1955 siirtynyt Lahteen, ehkä Hennalaan.

 

2005 jutuissa mainittu 88 mm tykki m/37 RMB (Rheinmetall-Borsig) seisoi IT-koulun pihalla ja löin sen putkeen kerran ali juostessani pääni. Lohtajan leirillä sillä paukuteltiin mutta olin viestin puolella. IT-koululla laskimia ja etäisyysmittareita silloin näki, tutkia ei. Silloinen IT-koulun rakennus oli kai sama, joka jo 1924 oli Ilmailuvoimien Telakka -rakennus, vieressä ent. lentokonehalli, sittemmin tykkihalli, hiukan lännempänä oli PLH:n radioasema ja Ilmailuviestikorjaamo ym.

 

Kun olin 1944 helmikuun pommitusten aikana jo iso, antaa arvoa Raijoille ym. Radioamatööri-kolleegoja on ollut joka paikassa. Sandiksen eteläkärjessä 1944 olleen raskaan patterin päällikkö oli kapt. Teppo Valanne (OH2XA). Monta hamssia oli Pohjanpalon Vervi-ryhmässä, ainakin pari oli purkamassa Malminkin Raijaa.

 

Tässä jokunen kuva Lohtajan ampumaleiriltä - nykyään ao harjoitusalueessa kait riidellään - kuvassa myös VFRK eli Bertta-radio":

[ attachment removed / expired ]

 

[Jukka Nisula 2 235]

Hienoja kuvia ja tarinaa, kiitoksia taas. Komiat on putkivalkeat! Tuo toinen foorumin tutka-ketju päättyy muuten seuraaviin sanoihini:

 

"Täällä ei ole vielä tullut kertaakaan todettua, että "tutka"-sana ei ollutkaan Suomessa käytössä heti niiden tulon myötä. Reino Lampelto muistelee Pommituslentolaivue 46-kirjassa, että elokuun alussa 1943 näitä uusia ihmelaitteita kutsuttiin vielä nimellä "radioluotain". Lampelto itse lensi tuolloin maalilentoja Helsingin ja Suomenlahden yllä Dornier DN-51 pommikoneella. Radioluotaimet olivat niin salaisia laitteita vielä tuolloin, että näiden lentojen tarkoitusta ei kerrottu koneen miehistölle. Lampelto sai tietää asiasta vasta myöhemmin, ja silloin tuli selväksi, että kyse oli paljon suuremmasta kokonaisuudesta. Pojat vain lensivät ympäriinsä ja nauttivat Helsingin ilmapiiristä!"

 

Mitäs Väiski tuumaat tutka-sanasta? Tuliko se heti sodan jälkeen käyttöön?

 

Jukka

 

[Guest vaiskiii]

Siteeraan yleensä ystävääni Heikkiä, ei tässä montaakaan juttua kukaan itsenäisesti enää kehittele...:

Eversti Veikko Sauran postuumina 1950 ilmestyneessä kirjassa "Tutka toisessa maailmansodassa" Saura kertoo ao nimityksistä mm:

"USA:n laivastossa otettiin käyttöön nimitys RADAR, joka 1943 hyväksyttiin länsivalloissa. Venäjäksi tutka oli Radiolokator (Радиолокатор), saksaksi Funkmessgerät, ruotsiksi Ekoradio ..... sen johdosta omaksuttiin asiantuntijoiden suosittelema nimitys tutka.."

 

Ei siitäkään selviä aivan tarkkaa vuotta mutta luultavasti ja todennäköisesti jo sodan loppuvuosina...

Vaikeampia kirjoittajille, kääntäjille ym ovat olleet tekniset termit, esimerkkinä vaikka suomen "pulssi".

Saksalaisille tutkan toistuva signaalinmuoto on Impuls, joka suomeksi olisi impulssi. Heikki perustelee miksi oikea käännös olisi ollut "sykäys" (ei "sysäys").

 

Heikki antaa kiitosta Nipa Siltamaan ilm. 1956 ehdottamalle nimitykselle "ohjus", josta englantilainen sanoo "Guided weapon", amerikkalainen "Guided Missile", saksalainen "Flugkörper", venäläinen "Raketa" (Ракета), ranskalainen "Engine", ruotsalainen "Robot" jne.

 

Omana kommenttinani: olen paheksunut netissä salamasuuntimosta käytettyä nimitystä "ukkostutka", koska ao vehkeet ei millään tapaa täytä tutkan kriteereitä. "Oikea säätutkakin" on itse asiassa "sadetutka", koska miltei ainoa haluttu tai tarvittava kaiku saadaan sadepisaroista, rakeista yms (oikea termi = hydrometeoreista).

 

[Markku Kanninen 447]

Näin sanailee Ilmailu-lehti 12.1945: artikkelissa "Kuusi vuotta ilmasotaa kokemuksia ja näköaloja" mm:

Radioluotain- kykyineen suurelta etäisyyksiltä havaita lähestyvä viholliskone ja "nähdä" sumun ja pilvien läpi - on toisen sodan aikana kehitetty keksintö joka tulee mullistamaan paljon niin hyvin sodan kuin rauhankin palveluksessa....

Markku   

Mutta "Ilmailun aikakausi" Ostelius-Seeve 1946 opuksessa on luku "Radiotutka ilmailun palveluksessa" (13sivua) .....Laiteelle on määrätty vastaava suomalainen nimi "radiotutka" eli lyhennettynä "tutka".....

elikkä johonkin noille seuduille tuo tutkasanan keksiminen sijoittunee...

sama 

 

[Juha Ritari 243]

Väiskillä olikin tuolla aiemmin hyvä lähikuva VRRVY:stä. Tässä kuvassa se on tositoimissa -70 luvulla. Ihan etelässä ei olla.

 

[ attachment removed / expired ]

 

[Guest vaiskiii]

Heikki, kirjansa "Sähkötkoo 50" saatesanoissa sanoo 22.2.1998 mm:

"Toivon syvästi, että tätä kirjaa ei lueta sillä tarkkuudella, millä olisi luettu kirjoittamatta ja julkaisematta jäänyt suomalainen tutkan historiateos Tutka Suomessa 40 vuotta. Sen näet katsottiin paljastavan asioita, joista siinä ei olisi kerrottu ollenkaan."

 

Eversti Veikko Saura toimi kesästä 1942 lähtien odottamattomaan kuolemaansa 1949 saakka ilmavoimien viestikomentajana.

Sauran postuumina 1950 ilmestyneessä kirjassa "Tutka toisessa maailmansodassa" Saura sanoo tutkan nimestä:

 

"USA:n laivastossa käyttöönotettu lyhenne RADAR, joka tulee nimestä Radio Detecting and Ranging,  hyväksyttiin 1943 länsivalloissa tutkan yhteiseksi nimitykseksi.

Venäjäksi tutka oli Radiolokator (Радиолокатор), saksaksi Funkmessgerät, ruotsiksi Ekoradio."

 

"Suomessa käytettiin sodan aikana nimiä radioluotain ja radiomittain. Nämä nimet eivät monestakaan syystä olleet soveliaita. Radar ei ollut kansainvälinen

eikä edes täysin hyväksytty. Se, enempää kuin kaikuradiokaan, eivät ole kielellisesti moitteettomia. Sen johdosta omaksuttiin asiantuntijoiden suosittelema nimitys tutka.

 

Tutka (sama kuin ranskal. Sonde) on tutkia-verbin ja sen johdannaisen kantasana, joka on ollut poissa käytöstä hyvin kauan.

Se on alkujaan tarkoittanut teroitettua seivästä, jolla on koeteltu vedenalaisia esineitä ja pohjaa. Raamatun lauseessa

Turha on potkia tutkainta vastaan se on tarkoittanut piikkipäistä häränajokeppiä. Siitä voidaan mainiosti saada sekä

etu- että jälkiliitteellä muodostettuja yhdys- ja teonsanoja. Sana vastannee lähinnä sitä merkitystä, josta tässä on kysymys."

 

VKL:  Heikin 328-sivuisen kirjan kannessa on samanlainen VRRVY, ilm. kesäaikana, vastakkaisesta suunnasta katsottuna mitä Juhan laittamassa hienossa talvikuvassa.

Oman VRRVY-kuvani sain yhdeltä Pohjanpalon ryhmässä olleelta.

 

Sauran 1950 ilmestyneessä kirjassakin on yli 300 sivua, josta vain 7 sivua otsikolla "Tutka Suomessa" (ei ollut enempää sanottavaa...). Tutka-nimityksen käyttöönotto ajoittunee joka tapauksessa 40-luvun loppupuoliskolle, ehkäpä juuri 1945-1946, tuskin sota-ajalle, kuten ylempänä kirjoitin. Toivokaamme, että minäkin vielä näkisin suomalaisen tutkakirjan...