Intti, sivari vai totaali

[Antti Salo 19]

Tervetuloa valintojen maailmaan.

 

Intin voi käydä kuudessa kuukaudessa siten, että joka ikiseen aamuun hajoaa tai sen voi käydä vuodessa ja pitää hauskaa siellä ja hyötyä saadusta koulutuksesta ja kokemuksesta jälkikäteen.

 

Itselläni on nyt vuoden palvelusaikaa jäljellä 36 aamun verran (joista 26 lomilla) ja pitää sanoa, että on ollut varmaan elämäni mielenkiintoisin vuosi. En voi väittää, että välillä ei olisi vituttanut kuin liito-oravaa hakkuualueella, mutta hienoja hetkiä on ollut paljon enemmän kuin huonoja, ja huonojakin hetkiä muistelee jälkikäteen joko huumorilla tai kokemuksena (mikä ei tapa, vahvistaa, _{paitsi pakkoruotsi}).

 

Muistutan, että jokaisella asevelvollisella on ennen palveluksensa alkua mahdollisuus vaikuttaa palveluspaikkaansa hakeutumalla johonkin erikoisjoukkoon, kuten itse tein, enkä tasan kadu valintaani. Saamastani koulutuksessa on hyötyä alalla, jossa työskentelen siviilissä ja jossa aion työskennellä tulevaisuudessakin. Jokaisella inttiin menevällä, riippumatta onko erikoisjoukoissa vai ei, on mahdollisuus hakeutua johtajakoulutukseen, josta on varmasti hyötyä elämässä. Kahden kuukauden mittainen johtajakauteni oli ehdottomasti parasta aikaa intissä. Sen huomasi vasta jälkeenpäin kuinka se kasvattaa ihmistä henkisesti kun täytyy vastata ja huolehtia muista ihmisistä. Arvokkain opittu juttu johtajakaudessa oli kuitenkin mielestäni kouluttamiskokemus. Vaikka siviilissä tuskin joutuu ikinä pitämään taistelukoulutusta kenellekään, koen sen suureksi hyödyksi, että intissä sai pitää noita koulutuksia. Useiden koulutusten pitäminen kohensi omaa opetustekniikkaa ja antoi itsevarmuutta kun tarpeeksi monta kertaa sai seistä ison joukon edessä.

 

Sen lisäksi että olen saanut intistä arvokasta koulutusta, olen saanut sieltä paljon hyviä ystäviä, jotka ovat tehneet ne paskat hetket vähän mukavammiksi ja tuoneet runsaasti sellaisia hetkiä, joita tulen muistelemaan lämmöllä loppuikäni.

 

Vaikka intti saattaakin kuulostaa paskalta paikalta, on se eräänlainen elämänkoulu, missä pojista tehdään miehiä ja lellityt juppihippipunkkarit opetetaan tavoille. Tästä syystä olen sitä mieltä, että intin - edes sen kuuden kuukauden - pitäisi olla pakollista jokaiselle suomalaiselle, ellei jokin terveydellinen syy sitä estä.

 

Luu kurkkuun!

[Guest Kiwipilot]

On pään pensaaseen painamista väittää, ettei nykyään näin tapahtuisi. Kansa on koulutettua, auktoriteetit kyseenalaistetaan ja perusteluja vaaditaan. Nyt tarvittaisiin vähän pitemmälle menevää psykologiaa kuin huutamista, v'ttuilua ja uhkailua. Se ei enää toimi. Ajat ovat ihan erilaiset kuin olivat vaikka 50 vuotta sitten.

 

Näinhän se varmaan aika pitkälle menee. Ulkopuolelta intin meininkiä katsellessa, näitä juttuja lukiessa ja kavereiden kertomuksia kuunnellessa tuntuu että armeija on jämähtänyt jonnekin YYA-Suomen ja sotakorvausten välimaastoon. Erittäin hyvä esimerkki tästä intin muuntautumiskyvyttömyydestä saatiin eilisen Hesarin pääkirjoituksesta: Melkein kaksi vuotta on ollut aikaa parantaa kuorma-autokuljetusten turvallisuutta. Tulosten ja turvallisuuden sijaan on saatu lukematon kasa selityksiä mitkä jopa näin maallikonkin korvaan kuulostavat naurettavilta. Suosittelen lukemaan ko. jutun.

[Marko Ryynänen 0]

Mutta tuskin kuitenkaan se it-tykin anatomiakaan on niin hyvin selkärangassa että sen käyttö sujuisi aivan mutkitta, vaan välillä varmaan tarvisi jopa hetki miettiä että mitäs nyt pitikään tehdä. Samaan lopputulokseen pääsee muutaman päivän intensiivikoulutuksella.

 

Hannu

 

Varmasti on totta että monen vuoden jälkeen ei heti muistu kaikki mieleen, mutta Jos joudut it-tykin purkamaan ja kokoamaan esim. syöttöhäiriöiden tai muiden toiminta häiriöiden vuoksi vaikkapa pimeällä, niin luulempa että se sujuu helpommin ja rutiinilla kun touhua on enempi treenattu kuin että olet sitä vain muutaman päivän harjoitellut.

[Guest Kiwipilot]

Vaikka intti saattaakin kuulostaa paskalta paikalta, on se eräänlainen elämänkoulu, missä pojista tehdään miehiä ja lellityt juppihippipunkkarit opetetaan tavoille. Tästä syystä olen sitä mieltä, että intin - edes sen kuuden kuukauden - pitäisi olla pakollista jokaiselle suomalaiselle, ellei jokin terveydellinen syy sitä estä.

 

Huoh! Nyt ainakin itselle selvisi että en kuulu näihin lellityihin juppihippipunkkareihin. Jos totta puhutaan, niin todella huonolla tolalla on suurin osa Suomen nuorista miehistä jos armeijan käyminen on se ainoa oikea tie onneen ja autuuteen. Toki onhan se hyvä käydä opettelemassa miten peruna kuoritaan ja sänky pedataan; itselle moiset toimet olivat itsestäänselvyyksiä jo kymmenen vuotta ennen palvelusikää.

[Hannu Tolonen 0]

Varmasti on totta että monen vuoden jälkeen ei heti muistu kaikki mieleen, mutta Jos joudut it-tykin purkamaan ja kokoamaan esim. syöttöhäiriöiden tai muiden toiminta häiriöiden vuoksi vaikkapa pimeällä, niin luulempa että se sujuu helpommin ja rutiinilla kun touhua on enempi treenattu kuin että olet sitä vain muutaman päivän harjoitellut.

Mutta kannattaako sen takia pitää miehiä parhaassa iässä pakollisessa asepalveluksessa, että se tykin räplääminen ehkä tapahtuu hieman varmemmin.

 

Ja ihan selvennyksenä, itsellä oli kyllä motivaatio kohdallaan intissä (LapItr II/06, 180vrk) ja sainkin korpraalin nappulat vähän ennen kotiutumista. Minusta ne hommat oli sama tehdä kunnolla, vaikka ei siinä touhussa aina järkeä ollutkaan. Mukavia muistoja jäi kyllä intistä roppakaupalla.

 

Hannu

[Marko Ryynänen 0]

Mutta kannattaako sen takia pitää miehiä parhaassa iässä pakollisessa asepalveluksessa,

Hannu

 

Niin, vanhempana sitä tietty ois mielellään poissa kotoa, vaikka vähän pitempäänkin , mutta nuorena ne pyssyleikit ehkä kiinnostaa himppasen enemmän.

[Antti Laukkanen 15]

Herra Laakon kommentti pitää tietty paljon asiaakin sisällään. Jos oikein tarkkaan lukee, en tarkoittanutkaan, että kaikkea pitäisi kyseenalaistaa ja päätösten täytyisi syntyä demokraattisesti. Tarkoitin lähinnä sitä, että koulutettavien motivaatio ja oppimiskyky kasvaa olennaisesti, jos perusasioita opeteltaessa homma voidaan hoitaa nätisti ja siten, että kaikilla on aikaa sisäistää sen juoni. Sen jälkeen on hyvinkin tarpeen käskyttää ja totella käskyjä.

 

Henkien säästämisen lisäksi idioottimaisilla käskyillä niitä on melko lailla menetettykin ihan meidänkin maamme sotatantereilla. Jos hommansa osaava henkilö tekee, kuten parhaaksi näkee, se on ookoo, mutta jos tarkoitus on päteä urean noustua hatun liepeille, ollaan useimmiten siinä samassa nesteessä laajemmassakin mittapuussa.

 

Kertaillessa jossain lentokonehallin nurkilla on aika lailla rasittavaa kaikesta huolimatta notkua, jos tarkoitus on oppia asioita ja tärvätä niihin sitten sen odottamisen vastapainona järjettömän pitkiä työpäiviä. Ei se oikein enää aikuisten maailmassa ole kasvattavaa puuhaa. Kyllä jokainen ymmärtää, ettei tositilanteessa sodita kello kädessä ja siitä saa jokainen varusmies ihan varmasti kokemuksia.

 

-A-

 

PS. Ton mun sigun ajatuksella lukeminen ei tässäkään ketjussa tekis pahaa 

[Jari Laakko 0]

Ajatelkaapas yhtä seikkaa tässä varusmiesten kouluttamisessa

 

Alokas tötteröö tulee ja valittaa joukkueen johtajalle (luti) että ei jaksa osallistua tämän koulutukseen.. No ok.. Veksin kautta ja vapautus.

No seuraavalla viikolla taas sama äijä tulee samoine vaivoineen. Sama homma. Vapautus

On kulunut jo kohta P-kautta puolet ja äijiä alkaa lappamaan jonossa oven takana. Kumma kun kaikilla on saman tyylisiä vaivoja.. JA vapautus

Nooh.. Ei paljon lutin mieltä lämmitä kun osa tästäkin porukasta hakee ns. "motivaatio" vemppaa. Ei oikein aina lämmitä lähteä itse seisomaan sateeseen opettamaan äijille tetsaamista jos puolet joukkueesta on VMTL/VUP/DUP/MUP.. Sittenkun olisi aika harjoitella jotain isompaa kokonaisuutta (esim.komppania tason tai vaikka joukkuetasonkin hommeleita) Niin sattuu nämä "motivaatio vemppaajat" olevan ihan pihalla ja sitten ei suju kellään. Silloin saattaa muutama ärräpää tulla myös kouluttajalta..

Tarkoitan tällä vain sitä, että ei sen kouluttajan "huono" päivä aina johdu siitä että UREA on noussut hattuun.  Monesti syynä on vain se, että kouluttaja tosiaan toivoo saavansa oman joukkueen äijät sellaiseen iskukykyyn kuin esim.komppanian päällikkö tai joukkoyksikön komentaja on käskenyt. Jos puolet joukkueen äijistä on hälläväliä asenteella mukana --> hommasta tuskin tulee mitään.. Työtä mekin siellä intissä tehdään. Ja varmasti ne teidänkin varusmiesaikanne kouluttajat on yrittäneet parhaansa .. Normaaleja ihmisiä --> normaali työ.. On vaan joukkueen kouluttajallakin suhteellisen suuri vastuu monesta eri asiasta. Hänen vastuullaan on 30 äijjää/naista joista pitäisi kahdeksassa viikossa tehdä perussotilaan taidot omaavia janttereita. Hän myös vastaa kaikesta suunnittelusta koskien koulutusta.. Kantaa suuren osan joukkueen miehistön huolista.. Hoitaa heidän asioitaan... (myös siviilissä)... Ja pitää vielä kuunnella sitä iän ikuista valitusta että miksi taas tämmönen "haista paska käsky" "eikö sitä voisi tehdä mielummin näin että kaikilla olisi kivaa"...

 

Ihan oikeassa olette siinä, että koulutusta voidaan ja pitää kehittää. Mutta tämä koskee pääasiassa sellaista koulutusta mikä tapahtuu luokassa pulppettien ääressä. Ei niinkään sitä itse maastossa tapahtuvaa käskytystä.  Homma ei vain toimi jos sielä piipitetään ja kysellään alaisilta mitä haluaisitte tehdä seuraavaksi. Ja sen voin sanoa kokemuksesta.  Ja uskokaa pois.. Vaikka edellisesta sodasta on aikaa -- > on siellä koetut taktiikat ja johtamiskeinot vielä yleisessä käytössä --> koska ne on todettu toimiviksi..

 

Itse olen käynyt Spedan oppitunteja nyt työaikanani muutamalla kurssilla. Armeijasta löytyy ehkäpä suomen parhaat kouluttajat ko. alalla. Meidänkin kurssin Spedan opettaja kertoi opettavansa suhteellisen paljon eri siviilialan yrityksissä koska he nimenomaan palkkaavat PV:n Johtamis ja henkilöstövoimavarojen tietäjiä opettajikseen.

[Guest arttula]

Vaikka en olekaan mikään asehullu, niin mielestäni sivarit ja totaalikieltäytyjät ovat vaan porukkaa, jotka yrittävät mennä siitä, mistä aita on matalin. En mitenkään voi kunnioittaa heidän valintaansa. Anteeksi nyt vaan.

 

Arttu

[Antti Laukkanen 15]

 

Ajatelkaapas yhtä seikkaa tässä varusmiesten kouluttamisessa...

 

 

Korostettakoon, etten minä nyt tässä purnaa (pääsääntöisesti) kantahenkilökuntaa vastaan, vaan niitä varusmieskouluttajia, eli alikessuja ja koksuja. Onhan siinäkin joukossa huima liuta asiallista porukkaa, mutta muistan sen järkytyksen, miten muutama oma aukkikaveri antoi sen kusen nousta päähän samalla sekunnilla, kun ensimmäistä kertaa pääsi niiden väkästensä kanssa kukkoilemaan. Unohtuu välillä, että se alikessu voi olla totaalitampio ja siellä mäjästyksen kohteena taasen saattaa olla hyvinkin fiksu ja omilla aivoillaan ajatteleva hahmo. Ymmärrän oikein hyvin edelleenkin sen kurin ja käskyttämisen merkityksen, mutten sitä, että joku idiootti mäjästää ihan vaan siksi, että sillä sattuu olemaan pari kulmarautaa kauluksessa, koska on ollut kolme kuukautta pidempään intissä kuin joku toinen.

 

Tunnen montakin kantahenkilökuntaan kuuluvaa immeistä ja he ovat minusta oikein asiallista porukkaa. Siinä kastissa on tähänastisella uralla tullut aika vähän täysin väärällä alalla olevia vastaan. Pari todellista rimanalitusta tosin.

 

-A-

[Esa Lehtismäki 0]

Yleisesti maastoharjoituksilla (oli se sitten sissi, jalkaväki, panssaroitu jne toimintaa) haetaan sitä oikeanlaista kuvaa sille mitä se voi kriisin aikana olla.  Yhden taistelijan on kyettävä selviytymään vaativassa taistelussa toimintakuntoisena 7 päivää. Ja tämä on minimi. (saatan muistaa väärin tuon päivä määrän, mutta lähes näin.) Eli mielestäni on ihan turhaa väittää että esim. sissimiehen hommat oppii kahdessa päivässä. Jos näin on mahtaa ko. herra olla melkoinen jeesus..

Kyllä yleisten sotilaan perustaitojen oppiminen ja tärkeimpänä sisäistäminen vaatii aikaa. Itse voin kouluttaja ajoiltani sanoa että olipa kuinka fisku kaveri niin ei sitä asiaa ihan päivissä oppinut. Kyllä siihen viikko väh. tarvitaan.

Ja tarkoitus näillä koulutuksilla ei aina ole se, että opetetaan ymmärtämään mitä esim. yksittäisen taistelijan suojatuminen tarkoittaa. Voihan sen teorissa opettaa tunnissa ja käytännössäkin parissa tunnissa. Mutta kun tätä asiaa reenataan esim. 2päivää jää se miehen päähän sille tasolle että ja kun pilliin puhalletaan (esim.ilmahälytys) painuu miehen naama samantien puun juureen.. ILMAN MIETTIMISTÄ...

TARKOITAN VAIN ETTÄ NÄILLÄ TOISTOILLA TOISTOJEN PERÄÄN HAETAAN SITÄ AUTOMAATIOTA. Eli asiat pyritään painamaan taistelijan alitajuntaan.

 

Ja vielä kerran: ei kukaan (tai ainakaan minä) väitäkään, että parin päivän koulutuksella olisi valmis sotimaan. Kyse oli siitä koulutuksen osasta, josta pitäisi olla jotain hyötyä vielä varusmiesajan jälkeenkin. Eivät nuo automaatiot pysy siellä alitajunnassa valmina sitä varten, jos reserviläiset kärrätään rintamalle. Ne ovat varusmiehen kouluttamista, ei reserviläisen kouluttamista. Se pari päivää oli nimenomaan arvio siitä, kauanko olisi tarvinnut kouluttaa, jotta minulla olisi ne valmiudet, jotka minulla on nyt. Tuo toimintavalmius pitäisi joka tapauksessa luoda uudestaan, jos tositoimiin jouduttaisiin. Joko tämä nyt vihdoin tuli selväksi?

 

Vaikka en olekaan mikään asehullu, niin mielestäni sivarit ja totaalikieltäytyjät ovat vaan porukkaa, jotka yrittävät mennä siitä, mistä aita on matalin. En mitenkään voi kunnioittaa heidän valintaansa. Anteeksi nyt vaan.

 

Kyllä vähimmällä pääsee kun menee armeijaan ja varoo olemasta liian hyvä, ettei joudu aliupseerikouluun. Sivari on toimintana mielekästä ja varmaan ketuttaa vähemmän, mutta se kestää kauan. Vankilaan meneminen ei kyllä ole hauskaa. Tai jos vankilassa on hauskempaa kuin armeijassa, sitten armeijassa on paljon kehittämistä.

[Mikael Tynkkynen 0]

Intin aion käydä. Mitään suurempia haluja ei sitä kohtaan kuitenkaan ole, jos olisi mahdollisuus jättää käymättä, niin saattaisin jättää käymättä.

 

Mutta kun se kuitenkin on käytävä, niin voi siitä tehdä itselleen edes vähän mielenkiintoista hakeutumalla jollekkin kiinnostavalle linjalle esim. Ilmavoimiin.

[Jussi Seppälä 1]

Tästä kejusta tulikin mukavin seurattava vähään aikaan. Vaihteeksi oikein kunnollista tunteiden paloa. 

[Guest Kiwipilot]

Vaikka en olekaan mikään asehullu, niin mielestäni sivarit ja totaalikieltäytyjät ovat vaan porukkaa, jotka yrittävät mennä siitä, mistä aita on matalin. En mitenkään voi kunnioittaa heidän valintaansa. Anteeksi nyt vaan.

 

Arttu

 

Turha pyydellä anteeksi. Hyvin tiivistit sivareihin kohdistuvan asenteellisuuden ja samalla kumoat aita on matalin -väitteesi. Puolen vuoden inttikeikka olisi satavarmasti ollut helpompi kuin 13 kuukauden sivari. Vähintä mitä nämä "periaatteen miehet" voisivat tehdä, olisi toisen vakaumuksen sekä periaatteen kunnioitus. Toki se on tässä junttien punaniskojen maassa liikaa pyydetty.

[Timo Koski 143]

Jos totta puhutaan, niin todella huonolla tolalla on suurin osa Suomen nuorista miehistä jos armeijan käyminen on se ainoa oikea tie onneen ja autuuteen.

Tuskin se mikään onni ja autuus on useimmille. Mutta todella huonolla tolalla on nuoret miehet, jos ei kestä fyysisesti tai jopa henkisesti inttiä. En siis tarkoita todellakaan sellaista fyysistä vaivaa joka todella on este. Vaan noita joilla ensimmäinen hikipisara iholla alkaa inhottamaan ja sitten keksitään jotain muuta ja valitetaan psyykkisiä oireita siihen päälle. Millä he...tillä ne luulee pärjäävänsä työelämässä, ei ne käskyt ja työt yms aina ole sellaisia mitä juuri nyt huvittaisi tehdä.

[Antti Asikainen 1]

Millä he...tillä ne luulee pärjäävänsä työelämässä, ei ne käskyt ja työt yms aina ole sellaisia mitä juuri nyt huvittaisi tehdä.

 

Täytyy sivareiden puolustukseksi todeta, että kaikki tuntemani heistä ovat erinomaisen fiksuja, toiset huomioivia ja vastuuntuntoisia ihmisiä. En näe mitään syytä, miksi he eivät pärjäisi elämässä kaikin puolin hyvin.

[Esa Lehtismäki 0]

Noin 1.4 prosenttia elämästä. On se suuri uhraus, jolle täytyy olla erittäin painavat perustelut. Vapaata pakkoa ei ole olemassa.

 

On tietenkin olemassa pieni joukko, jonka mielestä kukaan ei saa mennä armeijaan. Tämä joukko on moraalisesti yhtä väärässä kuin se suuri joukko, jonka mielestä kaikkien (miesten) kuuluu mennä armeijaan. ¨

 

Pakollinen varusmiespalvelus on tietenkin monisyinen kysymys, johon ei ole helppoa, kaikille sopivaa vastausta. Nykyään nähdäkseni sitä jatketaan pääasiassa siksi, että niin on tehty ennenkin, eikä ole riittävää painetta eikä toisaalta rohkeutta suuriin muutoksiin.

[Guest Kiwipilot]

Eikös sama päde yhtälailla näihin sivareihin? Voisivat kunnioittaa toisen vakaumusta. Näitäkin kun tapaa, että täytyy ruveta vittuilemaan, jos on halunnut käydä intin. Musta jokainen tekee mitä lystää, mutta on turha ruveta puhumaan muiden tekemisistä.

 

Nimenomaan. Taisit muuten olla juuri sinä joka käytit termiä "runkkari hippiäiset" (itse kirjoittaisin sen toki yhteen).  Totuus on kuitenkin se että sivarien keskuudessa ei juurikaan esiinny suoranaista vihaa ja halveksuntaa armeijaa käyneitä kohtaan.

 

On tietenkin olemassa pieni joukko, jonka mielestä kukaan ei saa mennä armeijaan. Tämä joukko on moraalisesti yhtä väärässä kuin se suuri joukko, jonka mielestä kaikkien (miesten) kuuluu mennä armeijaan. ¨

 

Juuri näin, erittäin hyvin kiteytetty.

[Guest fishu]

Vaikka en olekaan mikään asehullu, niin mielestäni sivarit ja totaalikieltäytyjät ovat vaan porukkaa, jotka yrittävät mennä siitä, mistä aita on matalin. En mitenkään voi kunnioittaa heidän valintaansa. Anteeksi nyt vaan.

 

Olen varsin yllättynyt tällaisesta kannanotostasi, koska yleensä sinulta on tullut fiksuja juttuja. Nyt perustat juttusi johonkin, josta sinulla ei taida olla muuta tietoa kuin ennakkoluulosi. Mikäli asia on toisin, niin voisit esittää jotain perusteita väitteellesi, sillä olisin kiinnostunut kuulemaan niistä. Toisaalta, ei kai pitäisi olla yllättynyt, urasi huomioon ottaen.

 

Minä taas en ymmärrä, mikä on intin se maaginen asennemittari. Intin käyneitä asennevammaisia on Suomi pullollaan, eikä heitäkään juuri näytä korkeat aidat kiinnostavan. Keski-Euroopassa ei ole inttiä jouduttu suorittamaan pitkiin aikoihin, mutta ei sieltä löyty yhtään sen enempää asennevammaisia kuin Suomesta; ehkä jopa vähemmän.

 

Sanoisin, että sivareiden ja intin käyneiden joukosta löytyy jokseenkin tasaväkisesti aitansa matalimmasta kohdasta ylittäviä ihmisiä.

[Guest arttula]

Olen varsin yllättynyt tällaisesta kannanotostasi, koska yleensä sinulta on tullut fiksuja juttuja. Nyt perustat juttusi johonkin, josta sinulla ei taida olla muuta tietoa kuin ennakkoluulosi. Mikäli asia on toisin, niin voisit esittää jotain perusteita väitteellesi, sillä olisin kiinnostunut kuulemaan niistä. Toisaalta, ei kai pitäisi olla yllättynyt, urasi huomioon ottaen.

 

En osaa, eikä minun ole mitenkään tarviskaan perustella mielipidettäni. Tuo on vain minun mielipiteeni sivareista, eikä se perustu mihinkään ennakkoluuloihin tms. Oma arvomaailmani on oma arvomaailmani, eikä sivareiden kunnioitus siihen kuulu. Piste. Kunnioitan isoisiämme, joiden työn tuloksena emme puhu nyt pakkovenäjää täällä. Jos silloin iso osa olisi ollut sivareita, saattaisi tilanne olla nyt täysin erilainen. Venäjä on aina ollut ja tulee aina olemaan uhka Suomelle - sanotaan mitä sanotaan julkisessa sanahelinässä. Kulissien takana kuitenkin tuo realiteetti on hyväksytty.

 

Arttu

[Guest fishu]

En osaa, eikä minun ole mitenkään tarviskaan perustella mielipidettäni.

 

Kyllä se noinkin perusteltuna käy. Kiitos.

[Guest Kiwipilot]

Jos silloin iso osa olisi ollut sivareita, saattaisi tilanne olla nyt täysin erilainen.

 

Kuinka monta sivaria tunnet henkilökohtaisesti? Eivät kaikki heittele käpyjä, polta pilveä ja juokse Haaparantaan pelaamaan pingistä jos sota syttyisi. Sivariuteni alusta asti olen joutunut perustelemaan kaiken maailman puupäille että sodan syttyessä tekisin kaiken mitä määrätään. Armeijatouhu on täysin eri asia ja katsoin että moinen "miesten koulu" (ei ristus mikä määritelmä) ei itselleni antaisi yhtään mitään; jos joku siitä saa jotain irti niin hyvä juttu. Katsoin että siviilipalvelus on parempi diili niin minulle kuin Suomen armeijalle. Sivarina minusta oli satavarmasti enemmän hyötyä kuin puolen vuoden sluibaamisesta jossain hevoperseessä.

 

Toki ratkaisussa on ollut omat ristinsä kannettavana, kuten kaikenmaailman jeesustelujen kuunteleminen. Odotan kuitenkin, että niin kauan kun itse en kritisoi muiden tekemisiä, ei minunkaan tarvitse kuunnella vittuiluja valinnoistani.

[Guest Hannuuotila]

Kunnioitan isoisiämme, joiden työn tuloksena emme puhu nyt pakkovenäjää täällä. Jos silloin iso osa olisi ollut sivareita, saattaisi tilanne olla nyt täysin erilainen.

Minäkin aseistakieltäytyjänä kunnioitan isoisiämme. Oletko tullut ajatelleeksi, että jos tuolloin kaikki olisivat olleet sivareita, olisi moni hyvä mies vielä hengissä?

 

/Hannu

[Guest Kiwipilot]

Minäkin aseistakieltäytyjänä kunnioitan isoisiämme.

 

Niin, luulenpa että moni sivari kunnioittaa veteraaneja vaihtamalla heidän vaippojaan ja pesemällä takapuolia vanhainkodeissa. Tämä tietenkin unohtuu valitettavan monelta intin käyneeltä.

[Guest arttula]

Kuinka monta sivaria tunnet henkilökohtaisesti? Eivät kaikki heittele käpyjä, polta pilveä ja juokse Haaparantaan pelaamaan pingistä jos sota syttyisi. Sivariuteni alusta asti olen joutunut perustelemaan kaiken maailman puupäille että sodan syttyessä tekisin kaiken mitä määrätään. Armeijatouhu on täysin eri asia ja katsoin että moinen "miesten koulu" (ei ristus mikä määritelmä) ei itselleni antaisi yhtään mitään; jos joku siitä saa jotain irti niin hyvä juttu. Katsoin että siviilipalvelus on parempi diili niin minulle kuin Suomen armeijalle. Sivarina minusta oli satavarmasti enemmän hyötyä kuin puolen vuoden sluibaamisesta jossain hevoperseessä.

 

Toki ratkaisussa on ollut omat ristinsä kannettavana, kuten kaikenmaailman jeesustelujen kuunteleminen. Odotan kuitenkin, että niin kauan kun itse en kritisoi muiden tekemisiä, ei minunkaan tarvitse kuunnella vittuiluja valinnoistani.

 

Juu, tunnen toki useampiakin sivareita. Useimmat ihan hyviä tyyppejä. Mutta en SILTI kunnioita enkä ymmärrä heidän lintsaamistansa armeijan suhteen - ja olen sen myös heille sanonut, jos/kun asiasta on tullut puhetta.

 

Arttu