Ennennäkemättömiä kuvia Helsingin pommituksista 1939 netissä

[Jukka Nisula 2 236]

Harvinaisia valokuvia Uuden Suomen sivuilla:

 

http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/6364-pommitettu-helsinki-1939-%E2%80%93-ennennakemattomia-kuvia

 

Linkki suoraan kuviin:

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/6121-talvisodan-alku-ja-uusi-suomi-ennennakemattomia-kuvia-helsingista

 

Jukka

[Guest Aaltonen]

Pakko kommentoida tähän. Pysäyttäviä kuvia. Tämä totuus vaan joskus unohtuu tuola kun itse Stadissa liikkuu, mitä sielä on joskus koettu. Kiitos linkeistä!

[Jukka Nisula 2 236]

Tuossa kuvasarjassa on kuva, jossa näkyy tämä alasammuttu SB-2 Munkkiniemessä:

 

http://www.uusisuomi.fi/files/kuvat/D2004_17_r1_r39-476_6_j2.full.jpg

 

Siitä on olemassa seuraava tarina:

 

Munkkiniemeen putosi tämä edellä mainittu Tupolev SB-2 pommikone 1.12.1939. Ilmatorjunta pudotti koneen, kuten myös toisen, joka putosi mereen Helsingin edustalle. SB-2 oli muodostelman johtokone, ja se putosi luultavasti ilmatorjuntakonekiväärin suihkusta Munkkiniemeen omakotitalon pihaan. Kone oli osuman saatuaan heilahtanut ja lähtenyt sivuluisussa alas. Venäläispommarin konekivääriampuja, joka oli nainen, ampui konekiväärillään aina koneen maahansyöksyyn asti. Tämän oli todistanut eräs silminnäkijä ja kone oli jo ilmassa syttynyt tuleen. Toisen silminnäkijän mukaan koneesta oli yksi yrittänyt hypätä, mutta oli jäänyt kiinni koneeseen takertuen kiinni ohjaamoon tai ampumoon. Koko kolmehenkinen miehistö sai surmansa ja ruumiit löytyivät 60 metrin säteellä koneen hylystä. Kone tuhoutui pahoin, vain peräsimet jäivät melko ehjiksi. SB-2:n peräsimessä oli numero 8. Moottorit lensivät kymmenien metrien päähän. Lentäjän huuvasta löytyi kuulanreikiä.

 

Tuona päivänä laskettiin Suomeen lentäneen 250 viholliskonetta.

 

Jukka

[Martti Kujansuu 180]

Siitä on olemassa seuraava tarina:

 

Välihuomautus. Koneen kartat yms. löytyvät nykyään Sota-arkistosta.

[Guest Aaltonen]

Tuossa kuvasarjassa on kuva, jossa näkyy tämä alasammuttu SB-2 Munkkiniemessä:

 

http://www.uusisuomi.fi/files/kuvat/D2004_17_r1_r39-476_6_j2.full.jpg

 

Siitä on olemassa seuraava tarina:

 

Munkkiniemeen putosi tämä edellä mainittu Tupolev SB-2 pommikone 1.12.1939. Ilmatorjunta pudotti koneen, kuten myös toisen, joka putosi mereen Helsingin edustalle. SB-2 oli muodostelman johtokone, ja se putosi luultavasti ilmatorjuntakonekiväärin suihkusta Munkkiniemeen omakotitalon pihaan. Kone oli osuman saatuaan heilahtanut ja lähtenyt sivuluisussa alas. Venäläispommarin konekivääriampuja, joka oli nainen, ampui konekiväärillään aina koneen maahansyöksyyn asti. Tämän oli todistanut eräs silminnäkijä ja kone oli jo ilmassa syttynyt tuleen. Toisen silminnäkijän mukaan koneesta oli yksi yrittänyt hypätä, mutta oli jäänyt kiinni koneeseen takertuen kiinni ohjaamoon tai ampumoon. Koko kolmehenkinen miehistö sai surmansa ja ruumiit löytyivät 60 metrin säteellä koneen hylystä. Kone tuhoutui pahoin, vain peräsimet jäivät melko ehjiksi. SB-2:n peräsimessä oli numero 8. Moottorit lensivät kymmenien metrien päähän. Lentäjän huuvasta löytyi kuulanreikiä.

 

Tuona päivänä laskettiin Suomeen lentäneen 250 viholliskonetta.

 

Jukka

 

Huh huh. 

[Guest vaiskiii]

....Venäläispommarin konekivääriampuja, joka oli nainen, ampui konekiväärillään aina koneen maahansyöksyyn asti. Tämän oli todistanut eräs silminnäkijä ja kone oli jo ilmassa syttynyt tuleen...

Erityisesti naisen korvissa lienee soinut "Vienan suden" Hurricanenkin rungossa ollut teksti: "за Сталину..." - manner-tannerheimiläisille verenimijöille näytetään...

Me sotilaspojatkn olimme jahtaavinamme desantteja ja laskuvarjolla hypänneitä - yhdellä oli heinähanko, toisella heinäseiväs, joku kai sai pistettyäkin...melkoista aikaa se oli...

[Erkki Mikola 1]

On myös ollut esillä mainintoja, että heti ensimmäinen ilmahyökkäys kohdistui Malmin lentokenttään.

 

esim täällä

Torstaiaamu valkenee Suomen pääkaupungissa Helsingissä puolipilvisenä. Lämpötila on hieman pakkasen puolella, ihmiset odottavat lumen tuloa. Lapset kiiruhtavat kouluihin, jotka on avattu uudestaan edellisellä viikolla. Tehtailla, toimistoissa ja kauppahalleissa aikuiset pohtivat sodan uhkaa.

 

Kaivopuiston aamu on rauhallinen, kunnes marsalkan puhelin hälyttää. Hänelle ilmoitetaan, että venäläiset joukot ovat ylittäneet valtakunnanrajan Karjalan kannaksella kaikkien teiden suunnissa.

 

Sisäministeri, jonka alaisuudessa rajavartiojoukot ovat, soittaa pääministerille. – Sota on syttynyt. Hallituksen on kokoonnuttava välittömästi.

 

– Tarkoitatko, että jo ennen virka-ajan alkua?

 

– Juuri sitä minä tarkoitan.

 

Marsalkan puhelin soi uudestaan. Nyt hänelle ilmoitetaan, että useita Suomen kaupunkeja on pommitettu. Ilmahyökkäys Viipuriin on vaatinut ainakin yhdeksän kuolonuhria. Myös Malmin lentokenttä Helsingissä on hyökkäyksen kohteena. Pommikoneet pudottavat lentolehtisiä pääkaupunkiin.

 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Tuosta Munkkiniemessä pudotetusta koneesta löytyy lisätietoa täältä

 

Itämeren laivaston ilmavoimavahvuus

 

Itämeren laivastolla oli 1.10.1939 yhteensä 516 konetta, joista 454 oli lentokunnossa. Liitetaulukon mukaan koneita oli 1.12.1939 yhteensä 469. Jakautuma oli seuraava: pommikoneita 111, hävittäjiä 246, tiedustelukoneita 102 ja tulenjohtokoneita 10. Konemäärästä 22 ei ollut lentokunnossa. Konetyyppejä oli 19: DB-3, SB-2, R-6, I-16, I-153, I-5, DI-6, UTI-4, UTI-2, UT-1, U-2, R-5, MBR-2, MP-1, KOR-1, UT-2, Sh-2, UK. 1.3.1940 koneita oli 825, joista 208 oli tyyppiä MBR-2 (lentovene), 136 pommikoneita (DB-3, SB-2) ja 352 hävittäjiä.

 

Henkilövahvuus oli 5563, josta 1056 kuului lentävään henkilöstöön. Lentomiehistöjä oli 432, joista 77:llä oli yölentokelpuutus. Ohjaajia oli 493.

 

On huomattava, että talvisotaan osallistui ilmavoimaa muistakin NL:n puolustushaaroista. On arvioitu, että talvisodan lopussa Suomea vastassa oli 3253 viholliskonetta.

 

Otteita sotakronikasta

 

Sotakronikasta löytyy mielenkiintoisia tietoja päivittäisestä ilmatoiminnasta kohteineen ja tappioineen. 30.11.1939 klo 11:36 kapteeni V.I. Rakovin johtama eskadrilli pommitti 400–500 metrin korkeudesta Santahaminan lentokenttää ja merilentoasemaa eikä kärsinyt tappioita. Kuusi DB-3 -konetta oli etsimässä panssarilaivoja saaristossa Kotkasta Turkuun. Helsingin alueella 1.lentue joutui it-tuleen, jolloin kaksi DB-3 -konetta ammuttiin alas. Ilmatorjunnan historiikeissa mainitaan vain yhden SB-2 -pommikoneen pudotus Helsingissä, joten Helsingin ilmatorjunnan historiaa täytynee tarkistaa tältä osin. Sotakronikassa kerrotaan myös, että Rutshin työkentän it-patteri n:o 9 sekä 18 ZAD tulittivat kuutta (omaa!) sotalennolta palaavaa SB-2 -konetta, joista yksi teki pakkolaskun. Sodan ensimmäisenä päivänä merilentäjät olivat tehneet 296 lentoa ja menettäneet 8 konetta (4/DB-3, 2/I-15bis, 1/SB-2, 1/R-5).

 

1.12.1939 Kevyt Pommituslentorykmentti (35 SBAP) pommitti Helsinkiä, jolloin yksi SB-2 putosi Munkkiniemeen ilmatorjunnan alas ampumana. Koneen ohjaajana oli politrukki Ivan B. Blagotshnikov. Suomalaisten tietojen mukaan koneen miehistössä olisi ollut yksi nainen, mutta venäläisten miehistöluettelossa ei ole naista. Suomalaisten tietojen mukaan toinenkin kone putosi mereen, mutta tästä ei löydy mainintaa kirjan tappioluettelosta.

 

Eräänä pääkohteena olivat lähes kaikki Suomen satamakaupungit, joita pommitettiin useita kertoja. Muun muassa 20.12.1939 pommitettiin Turun, Rauman ja Vaasan satamia SB-2 -koneilla, joista kaksi sai it-osumia. Aake Pesosen kirjan mukaan ammuttiin 22.12. alas yksi SB-2 (Eestiluodon eteläpuoli) ja 25.12. toinen kone (ei tyyppiä), joka putosi Porkkalaan. Näitä ei mainita kirjan tappioluetteloissa, ehkä ne eivät olleetkaan Itämeren laivaston koneita?

 

31 konetta pommitti 31.12.1939 Vaasaa, jolloin yli 40 henkilöä kuoli tai haavoittui. Calle Geustin isä haavoittui vakavasti. Vaasaa pommitettiin myöhemminkin, mm. 12.1. ja 14.1.1940.

 

Ylipäällikkö K. Voroshilov antoi 3.1.1940 ilmavoimille käskyn: ”Seuraavien kymmenen päivän aikana tehtävä järjestelmälliset ja voimakkaat iskut syvällä selustassa oleviin kohteisiin, hallinnollisiin ja sotateollisuuskeskuksiin, rautatiesiltoihin, satamiin ja kuljetuslaivoihin”. Kun sota ei ollut tuottanut nopeasti toivottua tulosta, ryhdyttiin harrastamaan strategista ilmasotaa (malli Douhet).

 

30.1.1940 pääsotaneuvosto kielsi kategorisesti pommittamasta Ahvenanmaata. Kieltoa ei kuitenkaan täysin noudatettu.

 

(Ei suinkaan Mannerheimilta tai hänen tietolähteiltään ole mennyt Malmin ja Santahaminan lentokentät sekaisin? Vai onko venäläiset raportoineet pommittamansa lentokentän nimen väärin?)

 

Edit: Noita Uuden Suomen valokuvien tapahtumia on nähtävänä myös elokuvana Ylen Elävässä arkistossa

[Pentti Perttula 0]

On myös ollut esillä mainintoja, että heti ensimmäinen ilmahyökkäys kohdistui Malmin lentokenttään.

 

Nyky-Helsingin alueella ensimmäinen hyökkäys 30.11.1939 taisi kohdistua Santahaminaan. Putosiko pommeja Malmille tässä tai "sataman" pommituksessa tai ollenkaan (?), on eri asia. Santahaminaa pommittaneen pommitusryhmän reitti kulki sisämaan kautta ja on mahdollista, että osa koneista lensi Malmin yli.

 

Terv. Pentti Perttula

 

[Guest Eda OH2LXB]

Epämääräinen lukumuisto

 

Jostain luin erinäisiä vuosia sitten, että neuvostovenäläiset aikoivat saada yllätysvoiton Suomalaisten panssarilaivoista heti kättelyssä. Turun satamassa oli Väinämöinen laiturissa. Se otettiin kohteeksi lähettäen pommittajalentueen (6 konetta?) upottamaan se satamaan heti vihollisuuksien aamuhämärissä 30.11.1939.

 

IVAK tähystystorneissa Aurajokialueen suistossa oltiin varuillaan ja herkkinä yleisen poliittisen tilanteen mukaisesti ja sieltä soitettiin hälyytysviesti saapuvista vieraista pommikoneista sataman puolustajille jotka miehittivät it-aseet kovapanoksin. Ilmeisesti johtokone "otettiin piikille" ja saatiin pahoin vaurioitettua ennen pommien pudotuspistettä ja muut koneet (lie) joutuivat väistämään torjuntatulta joten yksikään pommi ei osunut Ilmariseen. Tämä johtokone olisi ilmeisesti se joka pudotettiin Turussa.

 

Salaisena operaationa oli venäläisen vakoiljan/desantin(?) pääsy laivan maston tulenjohtotorniin jossa (oliko) valomerkki vai peräti radiomajakka auttamaan ohjaamaan johtokone suoraan Väinämöisen ylle.

IVAK:in valppaus pelasti Väinämöisen mahdollisesti pahoiltakin tuhoilta. Venäläiset pelkäsivät näitä rannikkopanssarilaivojen hankaloittavan maihinnousukuljetuksia rannikoille sekä sotatoimia Kannaksen rannikolla.

 

Onko lisätietoja, tapahtuneesta tahi kirjasta (tms.) kirjoituksesta?

---

Terveisiä muuten Väiskille OH2LX! Olen lukenus passiivisesti näitä sivuja muutaman vuoden ajan. Nyt 'repesi' ja kirjauduin mukaan.

 

73's de Eda OH2LXB

[Martti Kujansuu 180]

Onko lisätietoja, tapahtuneesta tahi kirjasta (tms.) kirjoituksesta?

 

Panssarilaiva Väinämöisen SPK 2501. Kansallisarkiston digitaaliarkisto.

 

30.11.39

Havainto:

1126. 3 konetta uc[?] 70°. Suorittivat laivojen yli lennon ja pudotti 6 pommia konetta kohti ja avasi kk tulen. Putoamat havaittiin meressä laivojen välissä, yksi kone erkani muodostelmasta kaartaen jyrkästi vasemmalle laskeutuen metsän taakse, muut koneet hajaantuivat ammuttuaan vihr. valoraketin.

 

Toimenpide:

1126. Aloitettiin tuli.

1131. Lopetettiin tuli. Kevyellä tykistöllä ammuttiin 38 laukausta, [?]tykistöllä 8 laukausta. [...]

1343. Taisteluhälytys. Taisteluhälytys loppui.