Kunniamerkeistä ?

[Guest arttula]

Katselin tuossa jälleen (enkä löytänyt itseäni edelleenkään... ) kunniamerkian saavien listaa. Mitä vaaditaan tuolliasen "Valkoisen ristin ritarikunnan" kunniamerkin saamiseen ? Listalla näytti olevan jos jonkinlaista ihmistä; lihanleikkaajasta putkimieheen ja edelleen ad oikeusneuvokseen.

 

Kuka päättää (siis käytännössä), kenelle tuollainen killutin myönnetään, ja millaisin ansioin ?

 

Arttu

[Arne W 72]

Oletan että esimiestesi tai muuten silmäätekevien (ei välttämättä optikko) pitää tehdä tuo esitys myöntävälle taholle.

Siellä sitten päätetään kestääkö kehut ja täyttyykö muut ehdot.

Eli työnantaja tekee tuon esityksen, korkeammat kunniamerkit tai arvot  8)sitten hyvät veljet ostelee sinulle.

[Guest kiza]

Hmmm... isältä löytyy tuo kyseinen merkki, joka myönnettiin viime vuonna. Pitkä aika valtion hommissa, sekä valtiolle suotuisat maakaupat taisivat kuulua ansiolistaan..

 

Työnantaja/esimies tosiaan ehdoittaa kunniamerkkiä, mutta Tarzalle asti se ehdotus ei mene. -Ainakaan kunniakirjassa ei ollut presidentin allekirjoitusta.

[Guest arttula]

Juu, noin suunnilleen arvelinkin sen menevän. Joku/jotkut ehdottavat sitä, ja joku hieman isokenkäisempi sitten vielä puoltaa. Ja sitten on taas duunari tyytyväinen...

[Guest kiza]

Juu, noin suunnilleen arvelinkin sen menevän. Joku/jotkut ehdottavat sitä, ja joku hieman isokenkäisempi sitten vielä puoltaa. Ja sitten on taas duunari tyytyväinen...

Paitsi että yleensä tuo duunari on ollu samassa työpaikassa vuosikymmeniä

[Guest arttula]

Paitsi että yleensä tuo duunari on ollu samassa työpaikassa vuosikymmeniä

 

Eli meikäläisenkaltainen pätkätyöläinen ei ikinä tule kunniamerkityksi Suomessa...?

[Guest kiza]

Eli meikäläisenkaltainen pätkätyöläinen ei ikinä tule kunniamerkityksi Suomessa...?

Niinno, ei kait se ihan noinkaan mene....mutta jos on paljon vuosia takana samassa työssä, niin kait se kunniamerkkikin myönnetään helpommin 

[Guest arttula]

Niinno, ei kait se ihan noinkaan mene....mutta jos on paljon vuosia takana samassa työssä, niin kait se kunniamerkkikin myönnetään helpommin 

 

Tai sitten pitää vaan pelastaa maailma pari kertaa vuoden aikana... 

[Juha K 24]

Itse pitäisin kyllä enemmän Purple Heartista tai Navy Crossista. Nojoojoo...leffat taas vähän vähemmälle. 

[Guest Jukkis]

Tai sitten pitää vaan pelastaa maailma pari kertaa vuoden aikana... 

Ei se riitä jos sulla ei niitä hyväveli tuttuja satu oleen. Sori vaan! Mutta onneksi me foorumilaiset tiedetään ja osataan arvostaa. Hittojako noista killuttimista.

[Guest arttula]

Hittojako noista killuttimista.

 

Juuri niin ! Kilisevät vaan turhaan kumartuessa. Elämä on paljon helpompaa ilman niitä !

[Olli T 0]

Mistäs tälläisen Kunniamerkkien saavien listan voi löytää? 

[Guest arttula]

Mistäs tälläisen Kunniamerkkien saavien listan voi löytää? 

 

http://www.ritarikunnat.fi/my%F6nnetyt.asp?laji=1

http://www.vapaudenristinritarikunta.fi/pages/show/3

[Guest arttula]

Joo no viis kunniamerkeistä, mut kun tuli 1984 vänrikki...1985 kersantti va....1/1987 ylikersantti ja 2/1987 pursimies....1991 ylipursimies...1993 luutnantti...niin vielä silti vuonna 2007 luutnantti...?

 

Mutta ei ole myöskään ruskea kieli, kun ei ole tullut nuoltua ahtereita, vaikka männä viikolla kättelin Merivoimien komentajaa  .

 

T: Hannu Taanilan kohtalontoveri

 

PS silti ne kaikki kurssikaverit ovat vieläkin vain yliluutnaanteja, ja siitä ainosta todellisesta "homostakin" tuli kapteeni, kunnes omat ja valtion rahat menivät sekaisin  .

 

Juu, nuo puolustusvoimien arvot ja kunniamerkithän elävät aivan omaa elämäänsä. Olen ollut elämässäni vänrikki, luutnantti, kapteeni, yliluutnantti, majuri ja taas yliluutnantti. Eli ei mitään logiikkaa. Ja rintapielissä kolme erilaista kunniamitalia, joiden arvo todellisuudessa mitataan 10-vuotiaiden sotaleikeissä.

 

Mutta, jos tuollaisen Ritarikunnan (muunkin, kuin VVMSS-ritarikunnan... )  kunniamerkin saisi, saattaisi se olla hieman eri asia.

 

Arttu

[Guest arttula]

Artun kolmelle kunniamitalille teen kunniaa  8).

 

Njäh... Ei maksa vaivaa. Nuita saa, kun viitsii olla ulkomailla riittävän kauan puolustusvoimien leivissä...

[Guest arttula]

Ei niisssä ole mitään häpeämistä. Vuosi tuli tosin vietettyä kaikiaan kaukoliikeenteessä Puuhamaalla 1988, 1990-93, mutta ei siitä saanut muuta kuin "lääkärin piikkejä" kunniamerkeikseen  .

 

No joo, eipä noita killuttimia viitsi/kehtaa missään käyttää. Paras hyötysuhde niistä saataneen tosiaan pikkupoikien sotaleikeissä.

[Guest Jukkis]

Ja lakkaahan se turha vitutus edes vähäksi aikaa:

 

http://bubblare.fi/ei_muuten_enaa_vituta_yhtaan/

 

[Guest arttula]

Ja lakkaahan se turha vitutus edes vähäksi aikaa:

 

http://bubblare.fi/ei_muuten_enaa_vituta_yhtaan/

 

 

Tuota juuri muistelin, kun kirjoitin yhtä vastaustani... En vaan löytänyt tuohon videoon linkkiä...

 

Njäh... Oikeesti nämä "kunniamerkit" ovat vain helyjä verrattuna todellisiin ansiomerkkeihin, jotka on ansaittu tosiaan ansioiden perustella. Niille

[Orvo V 3]

Itse pitäisin kyllä enemmän Purple Heartista tai Navy Crossista. Nojoojoo...leffat taas vähän vähemmälle. 

 

Vain eikös se tuo Purple Heart yleensä tarkoita sitä että vastustajan ampumataidoissa on ollut sen verta heittoa että ihan ei henki ole lähtenyt mutta reikiä nahkaan on tullut. Meinaan kuulostaa suhteellisen kivuliaalta tavalta ansaita prenikkaansa.

 

Mää muuten noista mittään tiä kun itellä ei oo kuin Porrassalmen Risti, jota myös leikkisästi Hikiristiksi kutustaan ( SavPr AuK kurssi 124 ).  Ilmavoimien reservin aseseppä-aliupseerin koulutustausta voi olla sangen kirjava......

 

No joo mutta nuo ihan oikeat kunniamerkit on toki asia sitten aivan erikseen......

 

[Ville E 0]

Eli ei mitään logiikkaa. Ja rintapielissä kolme erilaista kunniamitalia, joiden arvo todellisuudessa mitataan 10-vuotiaiden sotaleikeissä.

Mutta, jos tuollaisen Ritarikunnan (muunkin, kuin VVMSS-ritarikunnan... )  kunniamerkin saisi, saattaisi se olla hieman eri asia.

 

Non enpä nyt tiedä. Jos nämä ritarikuntien merkit saadaan sillä periaatteella, että putkimies se ja se on ollut 30 vuotta

samoissa hommissa niin mahtaako niiden arvo olla isompi kuin sotilasmerkkiesi? Edit: No ehkä nuo suurristit on vähän eri asia,

mutta sellaisen saaminen taas on melkein mahdotonta.

 

Mitenkähän muuten tulevaisuudessa käy, kun aika harva tulee olleeksi samassa firmassa vaikka tuon 30 vuotta?

Myönnetäänkö noita ritarikuntien merkkejä tosiaan vain työnantajien ehdotuksesta, eikö niitä koskaan saada mistään todellisesta ansiosta?

 

Minä kyllä arvostan kaikkein eniten niitä oikeita kunniamerkkejä - siis sodasta saatuja. Kun näin nuorena miehenä katselee veteraanien rintapieliä,

niin vähän hiljaiseksi menee, kun alkaa miettiä, mitä ovat mahtaneet tehdä silloin yli 60 vuotta sitten kun ovat tuollaisetkin merkit saaneet.

 

Tietysti pidän arvossa myös sellaisia ansiomitaleja, jotka on saatu ihan oikeasti joidenkin ansoiden takia.

 

- Ville -

 

[Guest arttula]

Minä kyllä arvostan kaikkein eniten niitä oikeita kunniamerkkejä - siis sodasta saatuja. Kun näin nuorena miehenä katselee veteraanien rintapieliä,

niin vähän hiljaiseksi menee, kun alkaa miettiä, mitä ovat mahtaneet tehdä silloin yli 60 vuotta sitten kun ovat tuollaisetkin merkit saaneet.

 

Näinhän se on. Sellaisia kunniamerkkejä tosiaan arvostaa, joiden takana voisi kuvitella olevan jotain todellista sankaruutta.

[Juha L 273]

Prenikkamaailmasta on minulla jonkin verran läheltä katseltua kokemusta. Omat "urani" tosin ovat edenneet sellaisia latuja, että liikaa rautaa rintapieliin tai kaulaan ei ole odotettavissa

 

Työssä ansioituminen on yksi hyvä tapa päästä jakolistalle. Toinen on pitkäaikainen/näkyvä toiminta tietynlaisissa järjestöissä tai luottamustehtävissä. Näissä piireissä liikkuu yksilöitä, jotka ovat hyvin huolellisesti suunnitelleet ja pedanneet asemansa voidakseen määrävälein ansaita asiaankuuluvan killuttimen. Sitten on niitä maan hiljaisia, jotka tekevät merkittäviä tekoja ihan tekojen merkityksen takia ja jäävät vähemmälle palkinnalle. Kuinka paljon onkaan paikallisissa järjestöissä ja kerhoissa esim. koulutuksen, opetuksen, kasvatuksen puurtajia, joiden sinänsä arvokas työ ei koskaan kuulu Ritarihuoneen kynnyksen yli, koska kontaktit puuttuvat.

 

Monella suomalaisella reserviläisellä on muuten "ansiomerkki" (=suorittamalla ansaittu), joka on vahvistettu käytettäväksi kunniamerkkien kanssa siviiliasussakin - vaikka muita prenikoita ei olisikaan. Tällainen on RUK:n risti. Näiden merkkien asianmukaisesta käyttämisestä pitäisi keskustella paljon enemmän.

 

Suurlähettiläs Paul Gustafsson lohkaisi, että hänen mielestään (kun merkkijakelu Suomessa tuntuu välillä vähän villiltä) prenikoita voisi jakaa niille, jotka niitä haluavat. Simple as that!

 

Lopuksi haluan mainita, että äitienpäivänä jaetaan Valkoisen ruusun merkkejä, jotka on ansaittu aivan muualla kuin järjestöissä, bisneskäytävillä tai taistelutantereella. Minulla on kunnia saada olla yksi niistä onnekkaista ja kiitollisista lapsista, jotka elämässään ovat saaneet kokea tämän mitalin ansaitsemiseen johtaneen työn arvon!

[Markus P 0]

Eli meikäläisenkaltainen pätkätyöläinen ei ikinä tule kunniamerkityksi Suomessa...?

NO onhan sulla noita rt-kilistimiä. Ei niitäkään ole ihan joka jampalla.

[Kristian P 8]

On olemassa yksi ainoa ritarikunta (vielä muutama elossa), jota kunnioitan.

 

Jos nimi Mannerheim ei kuulu sanavalikoimaan, niin smör smör, sanoi ruotsalainen voista puhuessaan.

 

Eli, Marskin ritarit on prenikkansa ansainneet ja niiden edestä pelänneet.

 

Heille Kunnia!