Kamera ongelma

[Ari Katajamäki 0]

Miksi? Onhan se tottakait paljon "varmempaa" kuvata värinegalle kuin digille. Ei se taida ihan niin mennä, että kun omistaa digijärkkärin, niin teet mitä tahansa, onhan sulla sentään digijärkkäri:)

Karu totuus on kuitenkin se, että värifilkan toistoala on kokonaan toiselta planeetalta verrattuna kennoihin.

Itsekkin teen työn tietty digillä, mutta voin sanoa kokemuksesta, ettei se aina niin autuaaksitekevä asia oo...

 

 

Älkääs nyt filmipoijaat nähkö asiaa noin mustavalkoisesti

Tottakai molemmilla tavoilla pitää edelleen osata kuvata.

Mutta digijärkkärillä on pari etua filmiin verrattuna:

1. Ei lopu filmi kesken. Ainakaan kun on tarpeeksi isot kortit. Filmi loppuu varmasti juuri kriittisellä hetkellä.

2. Otoksen voi tarkistaa heti, ja epäonnistuneen otoksen paikata jos vaan mahdollista. Siis jos joku puupää seisoi kameran edessä, näet sen sekunnissa ja voit ottaa uuden kuvan.

3. Aina kuvaustilanteessa ei ole mahdollista tehdä täydellistä sommittelua ja rajausta. Mutta digikuvilla rajauksia voi korjata kotikonstein ennen paperikuvien valmistusta.

4. Harjoittelemalla tulee paremmaksi. Digikuvasta saa heti palautteen, menikö pieleen, histogrammi kertoo sävyavaruuden. Samoin tiedostossa on kaikki tiedot kameran asetuksista kuvaushetkellä myöhempää tarkastelua varten. Ei tarvitse enää pitää muistivihkoa jokaisen ruudun valotusajoista ja aukoista.

5. ISO-herkkyyden säätö tilanteen mukaan, vaikka joka ruudulle erikseen.

 

Sävyntoiston osalta homma varmaan kaatuu dian puolelle, ehkä jopa värinegan puolelle. Varsinkin digikuvien sävyjen jälkikorjailussa pitää tosiaan tietää mitä tekee. Ruudulla hyvältä näyttävä kuva ei todennäköisesti ole paperilla hyvä. Ei ainakaan jos näyttö ei ole kalibroitu kunnolla.

 

Ja 90% paperikuvien katselijoista ei välitä tuon taivaallista sävyntoiston laajuudesta.

 

Just my 2 cents

 

Ari

[Tuomas Kuosmanen 51]

Ihan varmasti roiskimalla saa roiskittuja kuvia - myös filmille :-) On sitäkin tullut harrastettua - ja siinäkin kehittyy. Digi vs filmi on irrelevantti vertailu kuvien esteettisen laadun kannalta - se on ihan tekninen kysymys. Mikon pointti on toisaalta hyvä - hyväksi kuvaajaksi tulee kuvaamalla *paljon* - ei roiskien, vaan ajatuksen kanssa ja erilaisia tilanteita ja valo-olosuhteita harjoitellen - molemmilla oppii, mutta filmikameralla se harjoittelu tulee usein aika kalliiksi.

 

Rajauksen ja sommittelun pohdintaan riittää ihan hyvin jopa harmaa pahvinpala missä on filmin muotoinen reikä. Olen ihan tosissani. Mutta kameran, valotuksen ja sihtaamisen oppii vain kuvaamalla riittävästi. Digillä palautteen saa heti. Se on hyvä asia.

 

//Tuomas

 

[Jani Aalto 1]

 

Yhtä kaikki, lomarahojen 8) tilille kolahtaminen lähestyy, ja kohta on aika tehdä päätöksiä... Ei muuta kuin takaisin kameraesitteiden pariin....

Juha.

 

Niinpä, vajaa viikko enää.

 

 

Heitän yhden vaihtoehdon jos ei ole varaa/halua ostaa (kuten minä) 1100e digijärkkäriä plus x määrää objektiiveja.

 

Olen kuolannut pari kuukautta Canon S1 IS_ää. Kamera sijoittuu diginäpsien ja järkkäreiden väliin. Kamerassa itsessään on vakiona kuvanvakain joka auttaa kaukaa zoomailussa. Optinen zoom on 38-380mm (10x). Kun kaikkea hyvää niin huonoakin. Kenno on "vain" 3,2mpix mutta nuo edelliset paikkaa sen puutteen aika hyvin.

 

Itse olen harkinnut jotain vastaavaa, eli Fujifilm FinePix S7000Z :aa

Fuji ja Canon oli mikrobitin (6-7/2004) testissä, jossa fuji vei hienoisen voiton Canonista.

 

http://www.mikrobitti.fi/nettijatkot/2004/06/kamerat/

 

http://www.steves-digicams.com/2004_reviews/s1is.html

http://www.steves-digicams.com/2003_reviews/s7000.html

 

Fujissa on ainoastaan 6x optinen zoomi (35-210mm), mutta kenno jo 6,3 megaa (mitattu 7.5megaa !).