Vaihto-oppilasvuosi

[Tuomas Pirttimäki 0]

Moikka!

 

Eli mielenkiinnosta kysyn, että oletteko viettäneet tai oletteko aikeissa viettää opintovuoden ulkomailla vaihto-oppilaana. Mikäli olet viettänyt vuoden vaihto-oppilaana, niin jaa toki kokemuksesi täällä (hyviä ja huonoja asioita, sekä missä olit ja muuta taustaa...)! Mikäli haluaisit viettää vuoden muualla opiskellen, niin voit kertoa siitä tarkemmin (missä haluaisit opiskella ja mahdollisia kysymyksiä niille, jotka ovat olleet vaihto-oppilaita...)

 

Itseäni kiinnostaisi suuresti lähteä ulkomaille, erityisesti USA:han vaihto-oppilaaksi. Olen siis miettinyt asiaa jo vakavasti, vaikka mahdollisen kokemuksen toteuttamiseen vielä muutama vuosi onkin. Erityisesti toivoisin saavani varmuutta suulliselle englanninkielelleni.

 

Myös muutaman kuukauden pituisista kielimatkoista voi kertoa

Kiitos!

 

---Tuomas---

 

 

[Ville O Väisänen 0]

Nyt hakuajan alettua, tämän viikon aikana lähtee jo täytetty hakemus tuonne AFS:n suuntaan. Vielä täytyy muutama asia selvittää ennen hakemuksen lähettämistä. Maavaihtoehdot ovat Espanja ja Ranska, kolmas on vielä harkinnassa. Ja 2009 syksyllä olen lähdössä. 

 

Edit: Vielä linkki asiasta kiinnostuneille.    http://www.takeforum.com/vaihtarit/

[Guest Janatuiska]

Olin lukuvuoden 2006/2007 vaihtarina Etelä-Saksassa Tübingenin yliopistossa. Aluksi lähtö mietitytti paljonkin, mutta ajattelin, että ainahan yksi lukukausi menee. Paikan päällä huomasin homman mukavuuden ja päätin olla vielä toisenkin lukukauden! Yhteensä taisin olla reissussa 11 kk. Saksasta on lyhyt matka joka puolelle Eurooppaa, joten reissailtuakin tuli.

 

Tuomas mietti omaa suullista kielitaitoaan. Sitä ei kannata miettiä! Minäkään en osannut ennen reissua saksaksi kuin pari lausetta, mutta niin sitä vain oppi paikan päällä siten, että nyt selviydyn arkipäivän tilanteista myös saksaksi. Joskus joutuu kysymään "HÄH??", mutta se ei haittaa. Reissussa myös huomasi, että suomalaisilla on erittäin hyvä kielitaito. Oma englannin kielen taito lähenee tankeroenglantia, mutta aina on selvitty. Osaan kuitenkin paremmin englantia kuin keskiverto amerikkalainen tai britti suomea...

 

Ei muuta kuin reissuun vaan! Avartaa lompakkoa, mutta antaa myös huikean paljon kokemuksia ja näkemystä siitä, mitkä olosuhteet täällä koto-Suomessa on.

[Janne Matilainen 6]

Olin opiskelijavaihdossa Okanagan University College:ssa (nyk. Okanagan College) Kelownassa, Brittiläisessä Columbiassa tuolla Kanadassa. Vuosi oli 2004/2005.

 

Tykkäsin erittäin paljon ja siellä suoritetut opinnot täydensivät mainiosti kotimaisia AMK-opintoja. Lisäksi kaupunki oli oikein viihtyisä, joten kokonaisuus oli toimiva.

[Tuomas Pirttimäki 0]

Olen lähdössä EF:n kautta vaihtariksi Jenkkeihin ensi heinä-elokuussa 

 

 

Minnepäin jenkkilää?

 

 

 

 

Tuomas mietti omaa suullista kielitaitoaan. Sitä ei kannata miettiä! Minäkään en osannut ennen reissua saksaksi kuin pari lausetta, mutta niin sitä vain oppi paikan päällä siten, että nyt selviydyn arkipäivän tilanteista myös saksaksi. Joskus joutuu kysymään "HÄH??", mutta se ei haittaa. Reissussa myös huomasi, että suomalaisilla on erittäin hyvä kielitaito. Oma englannin kielen taito lähenee tankeroenglantia, mutta aina on selvitty. Osaan kuitenkin paremmin englantia kuin keskiverto amerikkalainen tai britti suomea...

 

Ei muuta kuin reissuun vaan! Avartaa lompakkoa, mutta antaa myös huikean paljon kokemuksia ja näkemystä siitä, mitkä olosuhteet täällä koto-Suomessa on.

 

Niinhän ne sanovat noilla EF:n ja STS:n sivuilla, mutta kiva kuulla lukuvuoden oikeasti kokeneelta tämä! Uskon ainakin nyt hyvin tuon...

 

[Jukka Palander 0]

Kuukauden olin oppilasvaihdossa keväällä 2006 Unkarin Györ:ssä. 

[Janne Mäntymäki 0]

Itse lähden 2009 vaihtoon, mutta kohde ei ole vielä selvillä. Luultavasti kuitenkin Euroopan ulkopuolelle.

[Niko-Matti Ronikonmäki 0]

Jenkeissä oltiin YFU:n kautta. Kansas City oli kohteena. Ihan hienoa oli, suosittelen paikkaa ja erityisesti järjestöä.

[Tuomas Pirttimäki 0]

Minäkään en osannut ennen reissua saksaksi kuin pari lausetta, mutta niin sitä vain oppi paikan päällä siten, että nyt selviydyn arkipäivän tilanteista myös saksaksi. Joskus joutuu kysymään "HÄH??", mutta se ei haittaa. Reissussa myös huomasi, että suomalaisilla on erittäin hyvä kielitaito. Oma englannin kielen taito lähenee tankeroenglantia, mutta aina on selvitty. Osaan kuitenkin paremmin englantia kuin keskiverto amerikkalainen tai britti suomea...

 

Ei muuta kuin reissuun vaan! Avartaa lompakkoa, mutta antaa myös huikean paljon kokemuksia ja näkemystä siitä, mitkä olosuhteet täällä koto-Suomessa on.

 

Sanoit Janne, että osasit vain pari lausetta saksaksi. Asuitko isäntäperheessä? Mietin vain, että miten kommunikointi heidän kanssaan aluksi onnistui ja miten ylipäätään sait tarpeesi ilmaistua? Improvisointi toimii(?). 

[Vieras]

Singaporessa 2004. Ihme että noinkin moni sanoo ettei edes haluaisi lähteä. Sääli, ette tiedä miten paljon menetätte..  ???

[Janne Matilainen 6]

Noissa kommunikointi asioissa (jos ei osaa kieltä), niin sanakirja, kynä ja pala paperia auttavat kummasti. Olen aikanaan asunut kuusi kuukautta portugalilaisessa huushollissa, jonka vuokraemäntä ei osannut englantia enkä minä portugalia. Kummasti ne vaan vuokrat sun muut käytännön asiat sitten aikanaan selvisivät. Osa selvisi sanallisesti ja osa sitten learning-by-doing 

[Jan Fredriksson 2]

Terve Tuomas!

 

Olin vuonna 1994/95 vaihto-oppilaana USA:ssa. Tutkin vaihtoehtoja aika tarkkaan ennen lähtöä ja siihen aikaan EF oli ainoa järjestö, joka salli ajokortin ajamisen USA:ssa. Ei muissakaan mitään varsinaista vikaa tuntunut olevan, mutta tämä seikka sai minut lopullisesti valitsemaan EF:n. Hakutoiveena mulla oli ensinnäkin USA ja tarkemmin Kalifornia. Niinhän siinä sitten kävi, että paikka löytyi Kaliforniasta Fresnon kaupungista.

 

Toi vaihto-oppilashomma noin kokonaisuutena on niin huikee, että on melkeen vaikee alottaa mistään kertomaan. Sen voi suoralta kädeltä sanoa, että kaikilla joilla vaan suinkin on siihen mahdollisuus niin se kannattaa hyödyntää. Se on huikeen hieno kokemus - ehkä.  Toi "ehkä" nimittäin sen takia, että siitä vuodesta tulee pitkälti semmonen ku sä itse haluat. Ei voi rehellisesti sanoa, että kaikille se sopis, mutta jos on avarakatseinen, avoin uusille jutuille, kiinnostunut asioista, ei pelkää avata suutaan ja on puhelias muutenkin ja tykkää tavata uusia ihmisiä jne. ni siitä tulee luultavasti loistava kokemus. Itsekin katson olevani erittäin puhelias, helposti uusia kaverisuhteita solmiva ja muutenkin kaikinpuolin extroverttikaveri, mutta niin se vaan iski kulttuurishokki lujaa suoraan päin naamaa. Mopo yski - ei ollukaan ihan helppoa. Varsinkaan kun ei munkaan kielitaito siinä ihan alussa parhain mahdollinen ollut. 

 

Ei siinä muuta kun lakki käteen ja yrittämään. Muutaman viikon jälkeen fiilis rupes nousemaan ja rupes tuntuu siltä, että wow.. tää on aika upeeta. Näin jälkeenpäin voi sanoa, että oli kyllä huikeen hieno vuosi.

 

Muutamia ongelmia oli vuoden aikana. Päällimmäisenä jääny mieleen sellanen, että kun olin ollu perheessä vasta n. pari kuukautta yksi niiden edellinen vaihto-oppilas päätti ilmaantua paikalle. Hän oli ollu perheessä vuosia sitten, joten oli nyt jo täysi-ikäinen. Noh, visiitti ei ollutkaan mitenkään pikainen vaan hän jäi sitte asumaan sinne ja tekemään töitä isäntäperheelleni. Heillä oli tietysti jo pitkä tuntemus toisistaan, koska olihan hän viettänyt siellä aikaisemmin jo vuoden ja olivat pitäneet tiiviisti yhteyttä muutenkin. Noh, mulle henkilökohtaisesti tuli sellanen fiilis, että kaveri ikäänkuin "varastaa" omaa vaihto-oppilasvuottani ja kun mun pitäis tässä olla tää #1 ni mä oonkin nyt #2. Tietty kun hän ei ollut enää vaihto-oppilas ni hän tuli ja meni miten halus, mutta mulla taas oli jopa tiukemmat säännöt ku mulla oli kotona ollu. Niinpä syöksykierre pahani ja paheni, kunnes otin yhteyttä siihen yleiskoordinaattoriin vai mikä sen nimi nyt sitten olikaan. Noh... ei se nyt sitte menny ihan niinkun piti. Tää koordinaattori ja perhe olivat todella hyviä ystäviä, joten vikahan oli sitte mussa. Kun sanoin, että pitäsköhän kattoo uutta perhettä ni vastaus oli, että ei nyt ainakaan vielä. No joo, hehän ovat ammattilaisia tossa hommassa ja ehkä mä olin liian hätänen.  ??? Noh, aikaa kulu ja mä aattelin, että ei tässä nyt auta jäädä harmittelemaan ja otin sen kaverin siellä olon sitten mahdollisuutena ja tutustuttiin hyvin ja sen kanssa mä sain sitten lähteä sellasiin mestoihin minne en olis muuten yksin saanu lähtee. Joten asioita pitää osata käsitellä miten ne haluu nähä. Tämä vaan tämmösenä esimerkkinä.

 

Toinen harmittava takaisku oli, että vaikka sain ajaa ajokortin niin autoahan mä en sitten "yllättäen" käyttööni saanut. Ja mäkun on niin pirun huono ruinaamaan kyytiä toisilta niin....

 

Näin jälkeenpäin ajattelisin myös ton paikan valinnan uudestaan. En kyl haluis enää Kaliforniaan vaan jonnekin hevon skutsiin kauniiseen luontoon ja johonkin kylään, jossa olis kuitenkin aika vähän asukkaita. Luulen, että olis ollu helpompi tutustua ihmisiin pienemmässä kylässä kuin isossa kaupungissa. Samalla kuvittelisin, että vois olla vähä rennompaa menoa. Ihan vaan skekulaationa. Ehkä sitä on itekin sen verran vanhentunut, että maaseudun rauhaa arvostais nyt enemmän. Ei Fresnokaan mikään iso ollut; 500 000 asukasta joista varmaan 450 000 oli meksikolaisia ja meininki sen mukaista. Melkonen villilänsi ja detaljina mm. ulkonaliikkumiskielto alaikäsiltä klo 22 jälkeen.

 

Meitä oli samalla seudulla suomalaisia viisi ja samassa koulussa 3. Sovittiin heti alkuun, että vaikka tuntuu todella tyhmältä puhua keskenään englantia niin se on nyt pakko. Kun vuosi tuli päätökseen fiilikset oli hyvin erilaisia. Ite olin sillai, että kiva mennä kotiin, mutta olis kyl voinu olla pidempäänkin kun taas muutama oli ihan valmiita kotiin. Sen muistan, että yhdelle naispuoliselle se paluu Suomeen oli ihan kauheaa ja vollotti koko matkan kotiin. Hän oli siellä ollessaan löytänyt unelmiansa miehen. Hän kuulemma sittemmin muutti takaisin USA:han ja on siellä nyt naimisissa jne. Joten kaikki on mahdollista...

 

Se vuosi voi antaa niin paljon enemmän kun se voi pahimmassakaan tapauksessa ottaa, eli kyllä se kannattaa käyttää hyväkseen. Avoimin mielin kohti seikkailuja... Nyt pitää valitettavasit lopetella kun on pakko mennä ottamaan vähän unta ennen töihin lähtöä, mutta jos on jotain kysymyksiä tai muuta vastaavaa ni laita toki viestiä. Olin joskus jopa ton vuoden jälkeen sellanen "isoveli", johon sai ottaa yhteyttä näissä asioissa ja jos oli ongelmia. Tosin mä oon unohtanu melkeen kaiken 

 

Kaikille oikeen loistavaa alkanutta vuotta 2008!

 

T: Jani

 

PS. Se hetki ku aamulla huomaa, että katos.. unet tais olla englanniksi niin se oli ainakin mulle sellanen wow-hetki 

[Jukka Siirilä 80]

Toinen harmittava takaisku oli, että vaikka sain ajaa ajokortin niin autoahan mä en sitten "yllättäen" käyttööni saanut. Ja mäkun on niin pirun huono ruinaamaan kyytiä toisilta niin....

 

Olisitko saanut EF:n sääntöjen mukaan ajaakin siellä? Kun kaveri oli muutama vuosi sitten, en muista kyllä järjestöä, ajokortin sai ajaa, mutta yksin ei saanut autoilla siellä.

 

Itse en ole ollut ja enää ei ole mahdollista lähteä. (Tämä valinta puuttuu) Tosin on sitten tullut oltua töissä ulkomailla.

[Antti Laukkanen 15]

Singaporessa 2004. Ihme että noinkin moni sanoo ettei edes haluaisi lähteä. Sääli, ette tiedä miten paljon menetätte..  ???

 

Johtunee varmaan siitä, että vaihtoehtoina on sen kymmenen erilaista kyllä-vastausta ja vain yksi ei-vastaus, jossa syykin on valmiiksi muotoiltu. Aika huono lista siinä mielessä. Moni varmaan olisi halunnut, muttei syystä tai toisesta pystynyt, tai pysty.

 

Ajattelin ottaa aiheeseen kantaa, kun tuli juuri haastelluksi siitä eilen autoillessa Floridassa. Aikanaan ei ollut mahdollisuutta lähteä, vaikka olisi tehnyt mielikin. Homma on jotensakin jäänyt harmittamaan ja eritoten se harmitti, kun ajatteli, miten nokkelasti sitä olisi lukioikäisenä omaksunut vielä kielen ja sopeutunut kenties porukkaankin. Nyt, kun aikuisena seikkailee omillaan maailmalla kummastellen käytännön kielitaidon kaivamisen vaikeuden kasvamista vuosi toisensa perään, sitä miettii, miten eri pohjalla homma voisi olla, jos sinne vaihtoon olisi aikanaan päässyt. Kyllähän tässä toki toimeen tulee, mutta siltikin. Ajattelin siis suosittaa jokaiselle, jonka mieli tekee ja jolle mahdollisuus avautuu, painumaan vaihtoon. Suurin osa kokemuksista on ollut erittäin positiivisia ja erittäinkin maailmankuvaa avartavia. Se vuosi, joka jää koulunkäynnissä väliin, ei haittaa loppuelämässä yhtään mitään.

 

Sitä paitsi täällä on ainakin niin mageeta, ettei takaisintulemisella olisi mitään kiirettä. Pakko kai se on, huoh...

 

-A-

[Juha Lampi 277]

Minulla, sisaruksillani ja lapsillani (sekä siskon lapsilla jne...) on oikein hyviä kokemuksia EF:n kuukauden kielikursseista Englannista, paljon hyvää olen kuullut vaihtarivuosistakin - mutta tiedän myös yhden todella pahasti takunneen USA-vaihtaritarinan. Tähän summautui monta tekijää, joita sittemmin pitkään selviteltiin kuluttajaviranomaistenkin kanssa ja lopulta järjestäjä (EF) myöntyi korvaamaan osan pilalle menneestä vuodesta.

 

- lähtijä oli nuorimmasta päästä hyväksyttyä ikärajaa (AFS ei olisi hyväksynyt matkalle, EF kyllä)

- alkuhaastattelu/arviointi oli poikkeuksellisen ylimalkainen, eikä paljastanut lähdökin halua "paeta" kotimaan kaveriongelmia ulkomaille.

- sijoituspaikka oli lopulta kulttuuriltaan ummikkoalue "Syvässä Etelässä"

- isäntäperheen löytyminen jäi viime tinkaan ja...

- ...eka "perhe" oli ravintoloissa ruokaileva sinkkuemäntä (vaihtari olisi saanut maksaa itse safkansa)

- tokalla perheellä oli muutto- ja isännän etätyöstressit päällä, mihin emäntä haki lohtuseuraa.

- menolento oli ylibuukattu sekä jatkoyhteys diverttasi toiseen kaupunkiin. Tästä kaikesta nuoret saivat selvitä liki omin neuvoin.

- ongelmien kasautuessa järjestäjän markkinoima vakuutus osoittautui nollan arvoiseksi

- tiedonkulku vanhempiin takkusi

- tietoa ja epätietoa vuosi myös kontrolloimattomia reittejä pitkin asiaankuulumattomille

- jälkihoidossa korostui järjestäjän ponteva irtisanoutuminen vastuista

 

Varmasti systeemiä on jalostettu noiden vuosien jälkeen, mutta liikaa ei voi korostaa huolellisen ennakkovalmistautumisen ja realismin tajun tärkeyttä. On myös hyvä muistaa, että esim. Frendejä katselemalla voi saada hieman yksipuolisen kuvan Jenkkilästä. Sitten kun meneväksi tottunut kännykkäsuomalainen nettinuori on siellä pikkukaupungissa, jossa vapaa-aikakin pyörii perheen, koulun ja seurakunnan ehdoilla, olo voi olla aiiika xenofobinen 

 

Mutta eikun rohkeasti katse maailmalle vain!

[Jan Fredriksson 2]

Olisitko saanut EF:n sääntöjen mukaan ajaakin siellä? Kun kaveri oli muutama vuosi sitten, en muista kyllä järjestöä, ajokortin sai ajaa, mutta yksin ei saanut autoilla siellä.

 

Itse en ole ollut ja enää ei ole mahdollista lähteä. (Tämä valinta puuttuu) Tosin on sitten tullut oltua töissä ulkomailla.

 

Terve Jukka

 

Kyllä EF:n mukaan sai ajaa. Näistä meidän 5 suomalaisesta tämä nainen jolle se paluu oli hankalin sai käyttöönsä oman auton koko vuodeksi. Kyllä mäkin kerran pari pääsin yksin ajelemaan.

 

T: Jani

[Tuomas Pirttimäki 0]

Johtunee varmaan siitä, että vaihtoehtoina on sen kymmenen erilaista kyllä-vastausta ja vain yksi ei-vastaus, jossa syykin on valmiiksi muotoiltu. Aika huono lista siinä mielessä. Moni varmaan olisi halunnut, muttei syystä tai toisesta pystynyt, tai pysty.

 

-A-

 

Mutta tuolla onkin vaihtoehto haluaISIn vaihto-oppilaaksi...    Itse nimittäin mietin näiden vastausten laatimista, sillä tiedän, ettei kaikille ole mahdollista lähteä vaihtoon...

 

---Tuomas---

[Tuomas Pirttimäki 0]

Terve Tuomas!

 

Olin vuonna 1994/95 vaihto-oppilaana USA:ssa. Tutkin vaihtoehtoja aika tarkkaan ennen lähtöä ja siihen aikaan EF oli ainoa järjestö, joka salli ajokortin ajamisen USA:ssa. Ei muissakaan mitään varsinaista vikaa tuntunut olevan, mutta tämä seikka sai minut lopullisesti valitsemaan EF:n. Hakutoiveena mulla oli ensinnäkin USA ja tarkemmin Kalifornia. Niinhän siinä sitten kävi, että paikka löytyi Kaliforniasta Fresnon kaupungista.

 

Toi vaihto-oppilashomma noin kokonaisuutena on niin huikee, että on melkeen vaikee alottaa mistään kertomaan. Sen voi suoralta kädeltä sanoa, että kaikilla joilla vaan suinkin on siihen mahdollisuus niin se kannattaa hyödyntää. Se on huikeen hieno kokemus - ehkä.  Toi "ehkä" nimittäin sen takia, että siitä vuodesta tulee pitkälti semmonen ku sä itse haluat. Ei voi rehellisesti sanoa, että kaikille se sopis, mutta jos on avarakatseinen, avoin uusille jutuille, kiinnostunut asioista, ei pelkää avata suutaan ja on puhelias muutenkin ja tykkää tavata uusia ihmisiä jne. ni siitä tulee luultavasti loistava kokemus. Itsekin katson olevani erittäin puhelias, helposti uusia kaverisuhteita solmiva ja muutenkin kaikinpuolin extroverttikaveri, mutta niin se vaan iski kulttuurishokki lujaa suoraan päin naamaa. Mopo yski - ei ollukaan ihan helppoa. Varsinkaan kun ei munkaan kielitaito siinä ihan alussa parhain mahdollinen ollut. 

 

Ei siinä muuta kun lakki käteen ja yrittämään. Muutaman viikon jälkeen fiilis rupes nousemaan ja rupes tuntuu siltä, että wow.. tää on aika upeeta. Näin jälkeenpäin voi sanoa, että oli kyllä huikeen hieno vuosi.

 

Muutamia ongelmia oli vuoden aikana. Päällimmäisenä jääny mieleen sellanen, että kun olin ollu perheessä vasta n. pari kuukautta yksi niiden edellinen vaihto-oppilas päätti ilmaantua paikalle. Hän oli ollu perheessä vuosia sitten, joten oli nyt jo täysi-ikäinen. Noh, visiitti ei ollutkaan mitenkään pikainen vaan hän jäi sitte asumaan sinne ja tekemään töitä isäntäperheelleni. Heillä oli tietysti jo pitkä tuntemus toisistaan, koska olihan hän viettänyt siellä aikaisemmin jo vuoden ja olivat pitäneet tiiviisti yhteyttä muutenkin. Noh, mulle henkilökohtaisesti tuli sellanen fiilis, että kaveri ikäänkuin "varastaa" omaa vaihto-oppilasvuottani ja kun mun pitäis tässä olla tää #1 ni mä oonkin nyt #2. Tietty kun hän ei ollut enää vaihto-oppilas ni hän tuli ja meni miten halus, mutta mulla taas oli jopa tiukemmat säännöt ku mulla oli kotona ollu. Niinpä syöksykierre pahani ja paheni, kunnes otin yhteyttä siihen yleiskoordinaattoriin vai mikä sen nimi nyt sitten olikaan. Noh... ei se nyt sitte menny ihan niinkun piti. Tää koordinaattori ja perhe olivat todella hyviä ystäviä, joten vikahan oli sitte mussa. Kun sanoin, että pitäsköhän kattoo uutta perhettä ni vastaus oli, että ei nyt ainakaan vielä. No joo, hehän ovat ammattilaisia tossa hommassa ja ehkä mä olin liian hätänen.  ??? Noh, aikaa kulu ja mä aattelin, että ei tässä nyt auta jäädä harmittelemaan ja otin sen kaverin siellä olon sitten mahdollisuutena ja tutustuttiin hyvin ja sen kanssa mä sain sitten lähteä sellasiin mestoihin minne en olis muuten yksin saanu lähtee. Joten asioita pitää osata käsitellä miten ne haluu nähä. Tämä vaan tämmösenä esimerkkinä.

 

Toinen harmittava takaisku oli, että vaikka sain ajaa ajokortin niin autoahan mä en sitten "yllättäen" käyttööni saanut. Ja mäkun on niin pirun huono ruinaamaan kyytiä toisilta niin....

 

Näin jälkeenpäin ajattelisin myös ton paikan valinnan uudestaan. En kyl haluis enää Kaliforniaan vaan jonnekin hevon skutsiin kauniiseen luontoon ja johonkin kylään, jossa olis kuitenkin aika vähän asukkaita. Luulen, että olis ollu helpompi tutustua ihmisiin pienemmässä kylässä kuin isossa kaupungissa. Samalla kuvittelisin, että vois olla vähä rennompaa menoa. Ihan vaan skekulaationa. Ehkä sitä on itekin sen verran vanhentunut, että maaseudun rauhaa arvostais nyt enemmän. Ei Fresnokaan mikään iso ollut; 500 000 asukasta joista varmaan 450 000 oli meksikolaisia ja meininki sen mukaista. Melkonen villilänsi ja detaljina mm. ulkonaliikkumiskielto alaikäsiltä klo 22 jälkeen.

 

Meitä oli samalla seudulla suomalaisia viisi ja samassa koulussa 3. Sovittiin heti alkuun, että vaikka tuntuu todella tyhmältä puhua keskenään englantia niin se on nyt pakko. Kun vuosi tuli päätökseen fiilikset oli hyvin erilaisia. Ite olin sillai, että kiva mennä kotiin, mutta olis kyl voinu olla pidempäänkin kun taas muutama oli ihan valmiita kotiin. Sen muistan, että yhdelle naispuoliselle se paluu Suomeen oli ihan kauheaa ja vollotti koko matkan kotiin. Hän oli siellä ollessaan löytänyt unelmiansa miehen. Hän kuulemma sittemmin muutti takaisin USA:han ja on siellä nyt naimisissa jne. Joten kaikki on mahdollista...

 

Se vuosi voi antaa niin paljon enemmän kun se voi pahimmassakaan tapauksessa ottaa, eli kyllä se kannattaa käyttää hyväkseen. Avoimin mielin kohti seikkailuja... Nyt pitää valitettavasit lopetella kun on pakko mennä ottamaan vähän unta ennen töihin lähtöä, mutta jos on jotain kysymyksiä tai muuta vastaavaa ni laita toki viestiä. Olin joskus jopa ton vuoden jälkeen sellanen "isoveli", johon sai ottaa yhteyttä näissä asioissa ja jos oli ongelmia. Tosin mä oon unohtanu melkeen kaiken 

 

Kaikille oikeen loistavaa alkanutta vuotta 2008!

 

T: Jani

 

PS. Se hetki ku aamulla huomaa, että katos.. unet tais olla englanniksi niin se oli ainakin mulle sellanen wow-hetki 

 

Kuullostaa huonoista puolista huolimatta melko siistiltä...    On varmasti totta, ettei tällaista kokemusta tulisi jättää väliin, mikäli siihen mahdollisuus on, mutta aina näitä kysymyksiä ja pelkoja liikkuu mielessä.  Pitää ruveta ajattelemaan asiaa tarkemmin  Pidän paljon amerikkalaisten kulttuurista, vaikka isä sanoo, että kannattaisi mennä vaihtoon Englantiin, niin voi mennä matkan jälkeenkin "moikkaamaan" vanhoja ystäviä ja isäntäperhettä, vaikka vain viikonlopuksi, kun USA:han on kuitenkin vähän pidempi matka ja siellä pitäisikin mieluummin viettää vähän pidempi aika sitten... 

[Guest ILmoKKA]

Tässäpä jotain tuoretta kommenttia, saavuin Suomeen n. viikko sitten.

 

Olin neljä kuukautta vaihtarina Waterloon yliopistossa Kanadassa, paikka sijaitsee n. 100 km:n päässä Torontosta. Suurin osa reissun fiiliksistäni on ehdottoman positiivisia. Reissattua tuli kohtalaisen paljon ja uusia kavereitakin on nyt n. 20 kpl ympäri maapalloa. Tottakai englantia tuli käytettyä joka päivä ja sitä myöten myös englannin kielen taito koki parannusta.

 

Vaihto-opiskelu on myös ainutlaatuinen mahdollisuus lähteä ulkomaille, sillä harvoilla on siinä vaiheessa mitään suurempia "velvoitteita/rajoitteita", kuten omia lapsia, sitovaa työtä tai yms. Myös opintotuen saa ulkomaille hieman korotettuna, joten ulkomailla olo ei ole juuri sen kalliimpaa kuin normaali Suomessa asuminenkaan (vrt. esim. omatoimimatkailuun, jolloin joudut kustantamaan kaiken itse). Myös stipendejä kannattaa hakea, niillä kattaa kummasti reissun kustannuksia.

 

Etenkin reissussa oppi myös arvostamaan omaa kotimaataan ja kulttuuria. Harvoin tulee ajatelleeksi, miten toimiva ja tehokas yhteiskunta meillä onkaan. Myös ilmainen koulutus on sellainen etuoikeus, jota tulee harvoin noteerattua.

 

-Ilkka

[Ville O Väisänen 0]

En olekaan täällä muistanut vielä kertoa, mutta tässä vajaa kuukausi sitten sain tietää, että minut on hyväksytty AFS:n kautta Costa Ricaan. Lähtö on siis ensi helmikuussa. Vähän sekava olo tuon asian kanssa, toisaalta odotan lähtöä tosi paljon, mutta toisaalta vähän jännittää kun ei noin kauas ollut tarkoitus mennä. Espanjaan siis aikoinaan laitoin hakemuksen, mutta sinne oli niin paljon hakijoita niin vaihdoin tuonne Latinalaiseen Amerikkaan. Tuleepahan ainakin erilainen vuosi.  Pääsin tuon vaihto-oppilashaastattelijan kautta tapaamaan nyt Suomessa olevia vaihtareita ja heitä olikin ympäri maailmaa, oli Kolumbiasta, Venezuelasta, Hong Kongista, Italiasta ja Belgiasta. Se oli kyllä antoisa kokemus. Siinä myös huomasin kuinka huono kielitaito minulla oikeastaan onkaan.  Käytännön puhuminen oli aika hankalaa, vaikkakin osa näistä vaihtareista oli oppinut suomen jo todella hyvin. Noh, täytyykin tästä lähteä Rokote.fi -sivua selaamaan, kohta pitää alkaa rokotuksia ottamaan. 

[Antton Rintala 0]

Sori nostelu.

 

Olen ottanut hieman selvää eri vaihtoehdoista mutta minkä yrityksen (jos nyt oikea sana) kautta olette menneet vaihtoon. Onko hyviä/huonoja kokemuksia? Oletteko huomanneet jollain selvästi halvempia hintoja?

 

Australiasta olen ollut jo kiinnostunut pitemmän aikaa mutta se on vain niin samperin kallista 

[Jere Rantala 6]

Sori nostelu.

 

Olen ottanut hieman selvää eri vaihtoehdoista mutta minkä yrityksen (jos nyt oikea sana) kautta olette menneet vaihtoon. Onko hyviä/huonoja kokemuksia? Oletteko huomanneet jollain selvästi halvempia hintoja?

 

Australiasta olen ollut jo kiinnostunut pitemmän aikaa mutta se on vain niin samperin kallista 

 

Terveeks,

 

Itse olen lähdössä tuossa 3 viikon päästä tuon neiti-ihmisen kanssa Melbourneen. Neiti menee vaihtoon, minä rantapummiksi...Ja todellakin tuo laskujen määrä on tässä molempia huimannut..Lisäksi vielä on asunto hakusessa, muuten kaikki suurimmat alkaa olla kunnossa, viisumihakemukset sisällä jne. Vaihtoon lähtö hänellä tapahtuu ihan koulun kautta, mutta lukukausimaksu pitää hoitaa pääosin itse (n. 7500 AUD). Siihen päälle sitten lennot jne. Meillä lennot oli noin 2000€/nuppi, mutta siinä on sitten päälle flexible-lennot Australiasta Cook-saarten kautta USA:an ja sieltä pois. Matkajärjestelyt uskoimme Kilroylle kun heiltä nuo joustavat liput löytyvät helposti ja lisäksi helkkarin hyvä palvelu, jos jotain rupeaa miettimään niin sähköpostilla saa vastauksen yleensä tunnin-kahden sisällä. Omalta osaltani en ole ottanut stressiä töistä Australiassa, vaan luotan (sokeasti) et tekevälle aina löytyy jotain.

 

Jos sulla on jotain kysyttävää, niin laita ihmeessä yv:tä niin voin yrittää auttaa.

[Jukka Takamaa 0]

50% ei haluisi vaihtariksi...saanko yhden kommentin miksei ?

[Kim Eriksson 0]

Itse kyllä haluisin ja USA tai kanada kuullostaisi mahtavalta, mutta sitten kun alkaa miettimään. Ei kuitenkaan löydy kanttia. Hiukan ujo ollut vähän aina, vaikka yritän olla sosiaalinen aina. Enkkukin taipuu hyvin, muutenkin kielipää todella hyvä, mutta silti se on aika pelottavaa lähteä toiseen maahan/pallonpuoliskolle yksin vuodeksi. Tuskimpa se rahasta olisi oikeasti kiinni, jos oikeasti sinne haluaisin, kyllä vanhemmat siinä tapauksessa sen maksaisi, jos oikeasti haluaisin. Varmaan sitten aikuisena voisi usaan muuttaa. Pitää miettiä, tässähän kyllä vielä aikaa sinne lähtemiseen on.

 

Vaikkei minun mielipidettä pyydetty, kun vastasin "haluaisin vaihto-oppilaaksi", kerroin silti.

[Tuomas Filppula 2]

Pelkäävät? Ovat liian kiintyneitä rutiineihin ja omaan kotiin? Ei ole intressejä oppia uutta kieltä tai nähdä ja kokea uusia kulttuureita?

 

Kyllähän syitä lähtemättä jättämiselle on tuhansia. Ei pidä nostaa esiin vain tiettyjä pönkittääkseen sillä itseään. Silmät auki ja katse pois tunnelista!