Epäonnen junamatka.

[Jaro Myllynen 9]

                        Eilen palattiin Suomeen kolmen viikon reissulta kauko-idästä (Japani, Vietnam, Singapore, Malesia). Matka sujui muuten varsin hyvin, mutta juna-matka Singaporesta Kuala lumpuriin jäi ikuisesti mieleen.

Singaporen juna-asema oli jo itsessään yllätys. Odotin muun kaupungin tyylin sopivaa modernia, vilkasta ja suurta asemaa, mutta perillä odotti ränsistynyt kaksi kerroksinen kivitalo! Koska olimme ostaneet "Ykkösluokan" lipun, ohjattiin meidät omaan "Loungeen". Ovessa oli komeasti kirjaimet V.I.P, mutta sisällä kaikki oli selvästi menneen loiston ajoilta. Tunkkainen ilma, vanhat Orient expressin mainokset, harmaat ja kuluneet tekonahkasohvat sekä rikkinäinen TV korostivat museomaista tunnelmaa.

    Itse juna lähti puolituntia aikataulusta myöhässä ja asiasta ei kuulutettu mitään. Junakin oli vähän nuhjuinen ja wc oli pelkkä reikä kiskoille. No juna kuitenkin liikkui ja meille valkeni, että junassa ei ollut ravintolavaunua. Se oli ihme, sillä matka olisi kuitenkin 7-tuntia!!  Kolmen tunnin matkanteon jälkeen pysähdyttiin sentään isommalle asemalle 10-minuutiksi ruokaa ostamaan. Ja matka jatkui totuttua vauhtia noin 45-50 km/h!!

  15-minuuttia myöhemmin juna pysähtyi kolahtaen keskelle sademetsää. Puolta tuntia myöhemmin ihmiset alkoivat jo ihmetellä, että mikä siellä kestää. Itsekkin kävin vilkaisemassa ovesta ja näin, että veturista nousee savua. Erinnäinen kasa henkilökuntaa istui radan penkalla polttamassa röökiä. kukaan ei tehnyt tilanteen hyväksi mitään, eikä matkustajille kerrottu sanaakaan!!! Noin 45-minuuttia pysähtymisestä sähköt katkesivat ja ilmastointi lakkasi toimimasta. Vaunujen väliset liukuovet toimivat myös sähköllä ja käsin niitä oli tosi raskas pitää auki. Seisoin noin puoli tuntia pitäen ovea auki!! Ulkona oli lenseät 30 astetta ja vaunuissa vielä tukalampaa. Äkkiä eräs matkustajista juoksi nopeasti hakemaan tavaroitaan. Hän vain huusi "FIRE!!", "VERY BAD!!!". Hetkessä tunnelma muuttui kaoottiseksi, kun ihmiset alkoivat rynnimään tavaroineen kohti junan takaosaa. Lämpötila sisällä nousi entisestään, mutta ihmiset rauhottuivat vähitellen. Viimein tunnin odottelun jälkeen sähköt palasivat ja sen myötä ilmastointi. Henkilökunta kehoitti ihmisiä istumaan omille paikoilleen ja meille kerrottiin, että juna palaa edelliselle asemalle toisen veturin hinaamana. Se toimitus veikin taas noin puoli tuntia ja vähitellen koko touhu alkoi v#tuttamaan. Asemalla venailtiin noin 4 tuntia. Meidät takaisin hinannut veturi kävi hakemassa hiiltyneen laji-toverinsa pöpelikön keskeltä ja matka jatkui taas.

            Junan olisi pitänyt olla Kuala lumpurissa 15.30, mutta saapui vihdoin ja viimein päämääräänsä klo 21.00 viisi tuntia aikataulusta myöhässä!!!! Junassa istumista oli kertynyt 13-tuntia!!!

Ja mitään korvauksia on turha odottaa. Halvemmalla ja nopeammin olisi päässyt bussilla (5h).

           

    Kiitos jos jaksoit lukea! Ja näin myöhässä hyvää uutta vuotta kaikille!!!!!

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Vastaava kokemus löytyi googlella:

 

http://www.travelwithyourkids.com/destinations/to-kuala-lumpur-by-train

[Joona Väisänen 537]

Oli varmasti hieno reissu. Itekin tulin parin viikon Vietnamin reissulta kolmisen viikkoa sitten ja toukokuun alussa olisi tarkoitus lähteä kuukaudeksi takaisin. Myöhemmin sitten kiertää koko Aasia läpi. Tuohon junamatkaasi liittyen, että turhahan tuommoisesta on ottaa ressiä. Onpahan lomassa ainakin tekemisen meininkiä. Mennään seuramatkalle sitten jos ei saa mitään yllättävää tapahtua. Tuommoiset asiat ne on matkan suola 

[Kalle Keihänen 1]

Lentäminen on Aasiassa niin halpaa, että pidemmät junamatkat kannattaa unohtaa...

[Teijo Niemelä 21]

Oli varmasti hieno reissu. Itekin tulin parin viikon Vietnamin reissulta kolmisen viikkoa sitten ja toukokuun alussa olisi tarkoitus lähteä kuukaudeksi takaisin. Myöhemmin sitten kiertää koko Aasia läpi. Tuohon junamatkaasi liittyen, että turhahan tuommoisesta on ottaa ressiä. Onpahan lomassa ainakin tekemisen meininkiä. Mennään seuramatkalle sitten jos ei saa mitään yllättävää tapahtua. Tuommoiset asiat ne on matkan suola 

 

Jaa, seuramatkalle vai? No siellahan sita varsinkin tapahtuu, jos on lehtiotsikoihin uskomista...

[Jaro Myllynen 9]

Oli varmasti hieno reissu. Itekin tulin parin viikon Vietnamin reissulta kolmisen viikkoa sitten ja toukokuun alussa olisi tarkoitus lähteä kuukaudeksi takaisin. Myöhemmin sitten kiertää koko Aasia läpi. Tuohon junamatkaasi liittyen, että turhahan tuommoisesta on ottaa ressiä. Onpahan lomassa ainakin tekemisen meininkiä. Mennään seuramatkalle sitten jos ei saa mitään yllättävää tapahtua. Tuommoiset asiat ne on matkan suola

Niin, mutta ei se mitään herkkua ole olla vaunussa, jossa ihmiset tungeksivat ympäriinsä ja lämpöäkin on siinä 35. Lisäksi matkustajille ei kerrottu mistään tulipalosta ja ite piti mennä kysymään, että mitä pitää tehdä. Yrittää sitten vielä ottaa selvää Malesialaisten mongertamasta englannista.

Myös turvamääräykset ovat aika löysät, sillä ensimmäinen vaahtosammutin löytyi vasta meidät takaisin asemalle hinanneesta varaveturista!!!

  Mitähän sit ois tehty, jos tulipalo olisi ollut isompi?

Juu oli Hieno matka. Viikko japanissa, pari päivää Ho Chi Minhissä ja vajaa viikko Phan thietissä ja viikko singaporessa ja Malesiassa.

[Joona Väisänen 537]

Juu oli Hieno matka. Viikko japanissa, pari päivää Ho Chi Minhissä ja vajaa viikko Phan thietissä ja viikko singaporessa ja Malesiassa.

 

Me oltiin Phan Thietissä vain 3 päivää. Aika kuiva paikka, ja sitten oli jo pakko lähteä takaisin HCM Cityyn, kun hotellin edessä oli musta Ford Everest ja 4 kallista pukumiestä odottamassa meitä kyydin kera

[Jani Salo 10]

moi

 

Mentiin bussilla Kuala Lumpurista Singaporeen vuonna 1995. Matka kesti sen viitisen tuntia. Bussi oli mukava ja ilmastointi pelasi. Alunperin piti lentää tuo väli, mutta bussilla näki enemmän maisemia. Kumipuu viljelmiä oli matkan varrella silmänkantamattomiin. Oli pikkaisen eroa siisteydessä Malesian ja Singaporen välillä kun tultiin rajan ylitse.

 

Itselläni on melkein vastaava junakokemus Vietnamissa jossa matkustimme luokkaretkellä yö-junalla Reunification "Express" Hanoi - Hue - Saigon - Hanoi. Matka kesti sellaiset mukavat 24 tuntia per suunta.

 

Jani

[Jaro Myllynen 9]

Me oltiin Phan Thietissä vain 3 päivää. Aika kuiva paikka, ja sitten oli jo pakko lähteä takaisin HCM Cityyn, kun hotellin edessä oli musta Ford Everest ja 4 kallista pukumiestä odottamassa meitä kyydin kera

No olihan se vähän tylsä mesta, mutta kelpas, jos ei tee muuta, kun nukkuu, syö ja makaa rannalla niin kun meikäläinen. 8)[quote author=Jani Salo

 

link=topic=73805.msg844789#msg844789 date=1199615927]

moi

 

Mentiin bussilla Kuala Lumpurista Singaporeen vuonna 1995. Matka kesti sen viitisen tuntia. Bussi oli mukava ja ilmastointi pelasi. Alunperin piti lentää tuo väli, mutta bussilla näki enemmän maisemia. Kumipuu viljelmiä oli matkan varrella silmänkantamattomiin. Oli pikkaisen eroa siisteydessä Malesian ja Singaporen välillä kun tultiin rajan ylitse.

 

Itselläni on melkein vastaava junakokemus Vietnamissa jossa matkustimme luokkaretkellä yö-junalla Reunification "Express" Hanoi - Hue - Saigon - Hanoi. Matka kesti sellaiset mukavat 24 tuntia per suunta.

 

Jani

Mekin varattiin junamatka sen takia, että oltaisiin vähän nähty maisemia. Ja pyh, mitään muuta ei näkyny, kun metsää, mainitsemiasi kumipuita ja öljypalmuja. Että se niistä hienoista maisemista. Malesiassa Express muuten kirjoitetaan ekspress. Muutenkin aika jännä kieli, moni sana kirjoitetaan niin, kun se sanotaan englanniksi. esim. bus=bas, ticket=tiket...jne

[Arne Wallen 72]

Niin, mutta ei se mitään herkkua ole olla vaunussa, jossa ihmiset tungeksivat ympäriinsä ja lämpöäkin on siinä 35. Lisäksi matkustajille ei kerrottu mistään tulipalosta ja ite piti mennä kysymään, että mitä pitää tehdä. Yrittää sitten vielä ottaa selvää Malesialaisten mongertamasta englannista.

Myös turvamääräykset ovat aika löysät, sillä ensimmäinen vaahtosammutin löytyi vasta meidät takaisin asemalle hinanneesta varaveturista!!!

  Mitähän sit ois tehty, jos tulipalo olisi ollut isompi?

Juu oli Hieno matka. Viikko japanissa, pari päivää Ho Chi Minhissä ja vajaa viikko Phan thietissä ja viikko singaporessa ja Malesiassa.

 

 

Olen havainnut tuolla kylillä käydessä, toimi kuten paikalliset, jos ei mitään erikoista niin nuku, jos tulipalo, siirry riittävän kauas, eipä sielläpäin pieniä paloja sammutella, sammuvat aikanaan.

Jos joku kuolee, pidä päivästä viikkoon suruaikaa, elämä vaan jatkuu.

Näinhän tuo siellä menee.

[Vieras]

Juu vähän niinkun Joona sanoi, tuollainen on ihan normaalia matkustamista Aasiassa, ei siitä pidä stressiä ottaa. Jaron allekirjoitusteksti hyvässä ja pahassa kuvastaa sitä ajattelua mikä monella on lähtiessään reissuun - ei siellä asioita voi samalla tavalla verrata Suomessa / Euroopassa tapahtuviin.

 

Muistaakseni tuo junarata kokonaisuudessaan on myös Singaporen puoleiselta osuudeltaan asemineen Malesian junayhtiön omistamaa ja ylläpitämää, joten standardit eivät ihan samat kuin Singiksen puolella normaalisti.

[Jaro Myllynen 9]

Juu vähän niinkun Joona sanoi, tuollainen on ihan normaalia matkustamista Aasiassa, ei siitä pidä stressiä ottaa. Jaron allekirjoitusteksti hyvässä ja pahassa kuvastaa sitä ajattelua mikä monella on lähtiessään reissuun - ei siellä asioita voi samalla tavalla verrata Suomessa / Euroopassa tapahtuviin.

No joo nykypäivänä kaikki tapahtuu Suomessa niin helposti, että tottuu ehkä liian hyvään ja sen takia kaikki tälläiset tapahtumat tuntuvat yllättäviltä.

 

Muistaakseni tuo junarata kokonaisuudessaan on myös Singaporen puoleiselta osuudeltaan asemineen Malesian junayhtiön omistamaa ja ylläpitämää, joten standardit eivät ihan samat kuin Singiksen puolella normaalisti.

Tosta itekkin luin ennen reissua. KTM:lle kuuluu koko rata.

[Joona Väisänen 537]

No joo nykypäivänä kaikki tapahtuu Suomessa niin helposti, että tottuu ehkä liian hyvään ja sen takia kaikki tälläiset tapahtumat tuntuvat yllättäviltä.

Tosta itekkin luin ennen reissua.

 

Ja se onkin tässä junttilassa vikana. Todellakin on suomalaiset tottunut liian hyvään. Ei siinä muuten mitään mutta on ihan normaalia, että muualla maailmassa kun suomijuntti kohtaa vastoinkäymisiä tai asiat tapahtuu paikallisen tavan mukaan niin heti ollaan kiukuttelemassa ja ihmettelemässä kun ei asiat menekään kuten on totuttu täällä sossutanttaviherpiipertäjäholhousyhteiskunnassa. Noista saa lukea jatkuvasti.

[Sami Virkkula 0]

 

Kyllähän tällaiset tapaukset silloin tuoreeltaan ottaa päähän, mutta myöhemmin nämä on juuri niitä hienoja kokemuksia joita muistellaan kerta toisensa jälkeen saunanlauteilla olutpullo kädessä.

[Guest petri2]

Ei tarvitse lähteä edes Aasiaan! Riittää kun menee Suomessa Pännäisten asemalle jossa pendolinon puusilmäinen konnari ei näe pariakymmentä laiturilla seisovaa ja junaan pyrkivää. Juna lähti alta pois... Nyt VR pesee kätensä väittämällä ettei asemalla ollut ketään... niin ja kun se myöhästyminen on niin kamalaa...mutta matkansa maksaneet voi jättää laiturille...

 

[Mikko J Virtanen 0]

Uskon että siellä on ollut melko ikävä tunnelma, mutta toisaalta tuo kuulostaa lähinnä seikkailulta minusta 

No jokatapauksessa, kannattaa pysytellä ilmeisesti Euroopan puolella jos ei seikkailuretket kolahda 

[Jaro Myllynen 9]

Uskon että siellä on ollut melko ikävä tunnelma, mutta toisaalta tuo kuulostaa lähinnä seikkailulta minusta

No jokatapauksessa, kannattaa pysytellä ilmeisesti Euroopan puolella jos ei seikkailuretket kolahda

Kyllä Aasiassa on tullut ennenkin käytyä, mutta ei me siellä olla ennen junalla matkustettu ja tuskin tullaan matkustamaankaan enää.

 

Kyllähän tällaiset tapaukset silloin tuoreeltaan ottaa päähän, mutta myöhemmin nämä on juuri niitä hienoja kokemuksia joita muistellaan kerta toisensa jälkeen saunanlauteilla olutpullo kädessä.

Kyllä se aluks aika paljon otti pannuun, mutta on sitä täällä päässä aika paljon jo kelailtu ja naureskeltu.

 

[Arne Wallen 72]

Ei tarvitse lähteä edes Aasiaan! Riittää kun menee Suomessa Pännäisten asemalle jossa pendolinon puusilmäinen konnari ei näe pariakymmentä laiturilla seisovaa ja junaan pyrkivää. Juna lähti alta pois... Nyt VR pesee kätensä väittämällä ettei asemalla ollut ketään... niin ja kun se myöhästyminen on niin kamalaa...mutta matkansa maksaneet voi jättää laiturille...

 

 

Toista oli ennen kun asemapäällikkö tuli laiturille punainen ja vihreä lippu kainalossa, virkapuvussa ja asemaansa osoittava punainen lakki päässä.

Eipä juna lähtenyt ennen vihreän lipun heilahtelua.

nimim.tuonkin kokenut, pännäisissäkin käynneenä.

[Sami Marttila 1]

Hitusen vastaava kokemus löytyy iteltä Italiasta Rooman ja Napolin väliltä (matkaa n. 200 km). Rautateillä oli sinä päivänä jotain todella ihmeellistä meneillään.. Alla lainaus matkapäiväkirjasta

 

Hengailtiin rautatieasemalla hyvä tovi, ja kun junamme laituri tuli vihdoin tietoon, lähdimme sinne. Junassa oli aivan sairaan kuuma, jopa paikallisten mielestä. Junan olisi pitänyt lähtä 17:32, oltiin junassa jo 17:00, mutta lopulta oikea lähtöaika oli 18:37. Juna pysähteli vähän väliä kymmeniksi minuuteiksi. Aikaa kului ja kului, kuuma oli ku helvetissä ja meidän kohdalla olevaa ikkunaakaan ei tietenkään saanut auki. Ihmiset olivat hermostuksissaan ja lopulta saavuttiin Napoliin 01:00. Lähelle on pitkä matka.

 

Ulostauduttiin ja jäätiin sinne asemalle notkumaan, koska viimeinen lautta Ischialle oli lähtenyt 21:55. Jano oli hirvittävä ja vessaankin piti päästä. Vesi loppu illalla jo ennen kaheksaa. Vessaa yritettiin etsiä seurailemalla vessakylttejä kellarikerrokseen. Paikallinen vessavahti kuitenkin ohjas meidät ystävällisesti pois sieltä ja sanoi käytössä olevan vessan sijaitsevan aseman toisessa päässä. Noh, se vessa olikin sitten aivan karmea. Ei paperia, ei pöntön kansia, ei saippuaa, kaikki oli varastettu mikä irti on lähtenyt. Ihme että pöntöt olivat vielä paikallaan. Vettäkin onnistuttiin saamaan paikallisen rautatieyhtiön Customer Caresta. Myöhemmin törmättiin juoma-automaattiin josta hamstrattiin energiajuomaa. Tämän jälkeen suunnattiin eräänlaiseen odotussaliin nukkumaan. Sami rupes pilkkimään melkein heti ja minä yritin jotain kirjotella etten nukkuis yhtä aikaa. Ei auttanut vaan melko pian valuin lattialle nukkumaan. Samikin totes lattian olevan parempi nukkuma-alusta ja liittyi seuraan. Siellä nukuttiin italiaanojen kanssa, ovella oli onneksi joku rautatiefirman tyyppi 'vahdissa'. Asemalla näky onneksi myös melko paljon poliiseja, joten olo oli sikäli turvallinen.

           

Puoli viiden aikoihin lähdettiin kävelemään satamaan ja lautalle joka lähtisi 06:25. Matkalla lautalle ei pahemmin muita kulkijoita näkynyt ja kaupungin katuvalotkin sammuivat jossain vaiheessa. Oli melkoinen elämys tarpoa pimeän Napolin läpi keskellä yötä, suosittelen! Pulut pitivät seuraa satamassa ruokaa kerjäten. Pulujen ruokinnan jälkeen päästiin laivaan. Uni tuli mukavasti ruuan jälkeen.

 

 

Sori että tungeksin näin sun topicciin, mutta kyllä junamatkailu on sitten kivaa.

[Joona Väisänen 537]

Alkuperäisen kirjoittajan vastauksia lukiessa ei voi todeta muuta kuin, että vittu mitä kitinää. Alkaa jo vaikuttaa että on suomalaiset mäkihyppymiehet asialla. Tosiaan kannattaa nuo eksoottisemmat matkakohteet jättää väliin, jos kaiken pitää tapahtua kuin pohjoismaisessa 'hyvinvointivaltiossa'

[Guest Count]

Ei tarvitse lähteä edes Aasiaan! Riittää kun menee Suomessa Pännäisten asemalle jossa pendolinon puusilmäinen konnari ei näe pariakymmentä laiturilla seisovaa ja junaan pyrkivää. Juna lähti alta pois...

 

Saisivat jeppisläiset oppia menemään Kokkolan asemalle junaan pyrkiessään, turhaa pitää kahta pysähdystä noin lähellä toisiaan vain parin hassun rantahurrin takia.

[Kristian Pöykkö 8]

No ei tarvi Aasiaan asti mennä kokeakseen ikäviä yllätyksiä.

 

Tossa pari vuotta sitten olin Tallinnassa käymässä. Jostakin kumman syystä hotellini oli ylibuukattu (varaus oli!), joten viikonloppuna ei sitten tilaa löytynyt mistään, vaikka ystävällinen taksikuski meikäläistä ympäri lääniä noin pari tuntia kuskasikin (eikä perinyt hintaa juuri mitään!!!).

 

Lopputulos oli se, että löysin itseni juomasta puolalaista kotiviiniä Tallink-terminaalin edestä helevetin moisessa vesisateessa ja tuulessa. Oli nääs kohtalotovereita nämä polskit. Siinä seistiin ja täristiin. Sällit olivat menossa rakentamaan ydinvoimalaa Olkiluoto nimiseen paikkaan.

 

Olisittepa nähneet Finnairin porttivirkailijan (epäuskoisen)ilmeen, kun viimein pääsin Vantaalle ja koneeseen...(matkustaja mallia uitettu koira)

 

Matkailu avartaa, sano...

[Guest petri2]

Saisivat jeppisläiset oppia menemään Kokkolan asemalle junaan pyrkiessään, turhaa pitää kahta pysähdystä noin lähellä toisiaan vain parin hassun rantahurrin takia.

 

Vai rantahurrin? Kiitti vaan Bror...

Mulle yks hailee Pysähtyykö Kokkolassa vai Pännäisissä kun vain pääsee junaan...

[Guest Count]

Vai rantahurrin? Kiitti vaan Bror...

Mulle yks hailee Pysähtyykö Kokkolassa vai Pännäisissä kun vain pääsee junaan...

 

Vain 25% rantahurri olen

Mutta tuo Pännäisten stoppi on pelkkää alue- ja kielipolitiikkaa, mitään todellista tarvetta sille ei ole jos matkustajamääriä katsotaan...

[Kristian Pöykkö 8]

Tuli mieleen toinenkin muistelo:

 

Elettiin vuosituhannen alkua. Silloisessa työpaikassa, olin juuri edellisenä yönä laskenut invikset ja aamutuimaan tullut tekemään tuloslaskelman menneelle kuulle.

 

Kaikki OK, esimies toivotti hyvää alkavaa kesälomaa ja silleesti...

 

Kamppeet kasaan ja lomalle No ei nyt ihan. Tarkoitus oli mennä siististi junalla Hesaan Rollosta morjenstamaan kavereita ja tarkastelemaan AnkkaRockin tarjontaa, mutta eipä löytynyt makuupaikkaa junasta. Oli kuulemma joku ihmeen sesonki ja olisi pitänyt ostaa lippu jo viikkoa aiemmin...

 

No, junassa on aina tunnelmaa. Varsinkin "siinä tietyssä vaunussa". Ns. päivävaunuistakaan ei löytynyt yhtäkään vapaata paikkaa. Ainoa vapaa paikka löytyi lemmikkieläin/tupakkavaunun erään kultaisen noutajan vierestä tupakkakopin läheltä.(kuka perkele sallii tuollaisen eläinrääkkäyksen???) Luin ostamaani pokkaria samalla kun ko. koira nuoli korvaani. Koiran emäntä nukkui tyytyväisenä penkillä, eikä tiennyt asioista tuon taivaallista.  No Hätä todella mukava matkakumppani se Luffe

 

No Elielinaukiolle päästiin ja ystävän vaimo tuli työmatkaltaan avaimen kanssa. Siitä bussi nro112 Matinkylään, ja kaverin kämpille levyksi. Kaiffari oli tullut töistä kotiin, eikä ollut saanut minua hereille. Looginen ratkaisu hänen dippi-inssin aivoissaan oli tietenkin se, että hän rupesi soittamaan sähkökitarallaan Iron Maidenin "Trooperia" ns. namiskuukkelit kaakossa. Olin kuulemma yrittänyt pienentää volyymiä kaikilla olohuoneesta löytyneillä kaukosäätimillä. Huonolla menestyksellä tosin, kuulemma.

 

Noh seuraavana päivänä olikin sitten Korsossa menoa. Eli siis se Ankka Rock, 69-Eyes, Hanoit ja tietenkin MÖTÖRHEAD.

 

Matkailua ei saa ottaa liian vakavasti.