Autotestit Ilmailu-lehdessä

[Arne Wallen 72]

Ja pienenä sivuhuomautuksena jos tuon viitenumeron kirjoittaa yhdellä nollalla liika vähän saat huomautuksen sveitsistä ja lehti ei ilm. tule.

nimim.kokeilin.

[Mikko Sokero 1]

Arne, ryöppää sienet huolellisesti ennen syömistä (kyllähän tässä itsekin pitäisi syödä yhtä ja toista. On jäänyt JOTAIN syömättä). 

 

Ja pienenä sivuhuomautuksena jos tuon viitenumeron kirjoittaa yhdellä nollalla liika vähän saat huomautuksen sveitsistä ja lehti ei ilm. tule.

nimim.kokeilin.

[Arne Wallen 72]

Arne, ryöppää sienet huolellisesti ennen syömistä (kyllähän tässä itsekin pitäisi syödä yhtä ja toista. On jäänyt JOTAIN syömättä). 

 

 

ja kokeilkaa muuten, maksatte tuon jäsenmaksun mutta yksi nolla vajaaksi ja saatte oikeesti jostain huomautuksen, oli joku sveitsin jotain.

 

Ja minä en käynnyt siellä kentän pohjoispäässä niitä sieniä poimimassa, Mikko olet lähes lusinnu koko rangaistuksesi, muutama heitto vielä.

[Mikko Sokero 1]

Ja minä en käynnyt siellä kentän pohjoispäässä niitä sieniä poimimassa, Mikko olet lähes lusinnu koko rangaistuksesi, muutama heitto vielä.

Kiitos! 

[Ismo Nurmi 2]

Uusimassa Ilmailussa saatiin siis vastaus. Silti minusta tuntuu edelleen kuin "Herätkää"-lehden lukijalta, joka löysi keskiaukeamalta Pin-up-kuvan. Provosoituminen ei tee hyvää, ehkä se kysely olisi riittänyt.

[Juhani Aho 0]

Eilen napsahti uusi Ilmailu-lehti postilaatikkoon ja se vaikutti ihan hyvältä tuotokselta...paremmalta kuin edeltäjänsä. Olikohan kyseessä sattuma vai sattuikohan siinä vain tällä kertaa olemaan minulle mielenkiintoisia tarinoita??

 

Koska ko. lehteä lukevat pääasiassa jossakin muodossa lentämistä harrastavat henkilöt, niin ehkä tuollainen asiapainotteinen sisältö on mieleinen.

 

-J-

[Reijo Liljedahl 21]

Ei minulle tyhmälle vieläkään avautunut miksi rajoja piti kokeilla? Niin että rajan yli loikataan oikein kauas, ei riittänyt että oltaisiin vähän venytelty suuntaan jos toiseenkin. Kun tehdään Ilmailuliiton jäsenlehteä sopii kai odottaa että lehden artikkelien aihepiiri liittyy jotenkin ilmailuun, näin nyt ja varmaan myös tulevaisuudessa? Tuskin lukijoista kovinkaan moni haluaa lehdeltä mitään poikkitaiteellisuutta, turha siitä asiasta on nollatutkimusta tehdä.

 

Muuten lehden nykylinja on ollut hmm... levoton. Paljon on toki hyvää, mutta jotenkin uusi linja ei ole avautunut. Väkisinhän lehdestä tulee levoton kun joka ilmailunalalta pitäisi jotain kirjoittaa, ja eletään vielä harrastelija-avustajien ehdoilla. Ehkä kuitenkin odottaisin enemmän vakiopalstoja joihin tietäisi ankkuroitua, ja sitten väliin sitä sekameteliä.

 

-Reijo-

[Heikki Sten 1]

Minusta se mersu juttu oli hyvä , luin sen koska uuden auton hankinta on mielessä.

Pidin erityisesti numeron 2 sisällöstä. "Ultralla Euroopassa" jutun luin erityisen kiinnostuneena koska itsekin olen tehnyt samantapaisen lennon.

Dubain Airshow juttu myös kiinnosti,vaikka en aivan potentiaalinen konenostaja olekaan. "Arrivals" sivujen sisältö oli kiinnostava. "Yhteentörmäys kisalennolla" myös kiinnosti, lennänhän itsekin purjekoneella. Samoin muut kolaroinnit luin haukkana. "Finnairin potkurit ..." oli hyvä ja kiinnostava. Lapsena seurasin DC-3:n ja Convairien lentoa Nuppulinnan yli. "Konemarkkinat" oli kiinnostavaa luettavaa. "Tapahtumakalenteri" on asiallisesti laadittu. "Ilmakuvia lennokilla"-kiinnostava. "Dieselhelikopteri" erinomaisen hyvä artikkeli joka johdatti minut tutkimaan kaksitahtidieseleitä! "Jänön" muistokirjoitus -minäkin olen nauttinut hänen kirjoistaan.

 

En käsitä niitä jotka marisevat "Ilmailun" sisällöstä. Joka numero on tietenkin erilainen mutta aina olen lehden lukenut, jopa laskuvarjoasiat- ei, en ole hypännyt sellaisen varaan -vielä.

Kiitos Mikko Sokero, lehti on hyvässä mallissa.

[Jorma Laiho 448]

Hiukan tuo Mersu-juttu itseänikin ihmetytti, mutta rajoja näköjään rikotaan muuallakin. Torstaina eteen putkahti uusi "Kauppalehti Optio". Siinä oli usean sivun juttu Diamond Twin Starista... Jutusta jää lukijalle kyllä  aika "elitistinen" kuva ilmailusta.

[Ismo Nurmi 2]

Jep, täytyy myöntää, että uusin Ilmailu oli kyllä mielenkiintoinen.

[Mikko Sokero 1]

Et ole ollenkaan tyhmä. Olen työskennellyt Pohjoismaiden suurimmassa aikakauslehtikustantamossa yli kymmenen vuotta ja tutkimattomia ovat edelleen tutkijoiden tiet. Jos koet, että juttu ei ollut lainkaan oikeassa paikassa, reagointisi on ollut odotettu ja "oikea". Tällaisia pompahduksia on tehtävä silloin kun tarvitaan jonkinlainen poikkeamaindikaattori tutkittavaan tuotteeseen (lehteä en mielelläni kutsu tuotteeksi, vaikka myyntimiehet sanaa viljelevätkin).

 

ILMAILU on SIL:n jäsenlehti, mutta sitä tilataan ja luetaan runsaasti myös yli "liittorajojen". ILMAILU on ilmailun yleisaikakauslehti. Liiton siipien alle kuuluu runsaasti erilaisia lajeja ja joskus saattaa tuntua siltä, että sisältö on sillisalaattia. Jokaisessa jutussa on kuitenkin side ilmailuun. Mihinkään poikkitaiteelliseen rajojenkokeiluun emme herra paratkoon ole menossa.

 

Jos ottaa käsiinsä vaikkapa Kauppalehti OPTION, tekee samanlaisia huomioita. Vaikka kyseessä on talouspäivälehden kuukausilehti, sen sisältö risteilee laidasta toiseen (talousvaikuttajan haastattelusta sikarien kautta naisten kaulahuiveihin). Silti luen kyseisen aviisin aina kannesta kanteen. Myös Mobilisti on paljon muutakin kuin museoautoharrastajien (väärä termi) lehti. Aina silti lukemisen arvoinen. Itse asiassa Mobilisti on yksi suosikkilehteni.

 

Sivujen määrä on aina rajattu, joten minkäänlaiseen 100-prosenttiseen lajitasa-arvoon emme tule koskaan pääsemään. Emme millään.

 

Lehden rytmitys, ammattikielellä flow, on myös aivan oma taiteenlajinsa. Siihen pyrimme kiinnittämään jatkossa entistä enemmän huomiota. Flown luominen on vaativaa ja sillä pystytään tekemään "sillisalaatista" hallittu julkaisu.

 

Myös lehden ilmestymistahti sanelee omat sääntönsä juttuihin. Verkkomedian tai päivälehden tekemiin "skuuppailuihin" ILMAILUSSA päästään aniharvoin. Joskus sentään, onneksi.

 

Lehden ulkoasuun tullaan tekemään positiivisia asioita. Saamme taittajaksi yhden Suomen kovimmista ammattilaisista. Jos lehteä on vaivannut ulkoasullinen levottomuus, se saadaan ruotuun.

 

Vakiopalsta-sana saa vanhan (38 vuotta!) lehtimiehen niskakarvat pörhentymään joka kerta kun sana lausutaan. Tietty määrä on oltava vakioelementtejä: uutispalsta, yleisönosasto, ILMAILU 70 vuotta sitten, Kuppilatiima jne, mutta liian usein "vakiopalstat" alkavat muuttua palstoiksi palstailun takia. Ilmaisen itseni hieman epäselvästi, mutta onneksi itse olen kartalla... 

 

Kiitoksia todella tarpeellisesta palautteesta. Tutkimuskone alkaa jyllätä kohta ja silloin saamme paljon tutkittua tietoa. Huiminta on, että saamme tutkimustulokset käyttöömme ihan parin prosentin virhemarginaalilla. Tilasto rinnastetaan usein emävalheeksi, mutta tilastotiede on todella kätevä tapa määrittää suuntia, tavoitteita ja toteutuneita asioita.

 

Hyviä kevätkelejä kaikille täältä Malmin aitojen sisältä. Taitolentokisa on juuri saatu päätökseen ja valokuvaajaprofessori Mikko Maliniemi alkaa kuvata tulevan lehden pääkansikuvaa, jossa komeilee XXXXXX.

 

Mikko ILMAILU-lehdestä

 

Ei minulle tyhmälle vieläkään avautunut miksi rajoja piti kokeilla? Niin että rajan yli loikataan oikein kauas, ei riittänyt että oltaisiin vähän venytelty suuntaan jos toiseenkin. Kun tehdään Ilmailuliiton jäsenlehteä sopii kai odottaa että lehden artikkelien aihepiiri liittyy jotenkin ilmailuun, näin nyt ja varmaan myös tulevaisuudessa? Tuskin lukijoista kovinkaan moni haluaa lehdeltä mitään poikkitaiteellisuutta, turha siitä asiasta on nollatutkimusta tehdä.

 

Muuten lehden nykylinja on ollut hmm... levoton. Paljon on toki hyvää, mutta jotenkin uusi linja ei ole avautunut. Väkisinhän lehdestä tulee levoton kun joka ilmailunalalta pitäisi jotain kirjoittaa, ja eletään vielä harrastelija-avustajien ehdoilla. Ehkä kuitenkin odottaisin enemmän vakiopalstoja joihin tietäisi ankkuroitua, ja sitten väliin sitä sekameteliä.

 

-Reijo-

[Reijo Liljedahl 21]

ILMAILU on SIL:n jäsenlehti, mutta sitä tilataan ja luetaan runsaasti myös yli "liittorajojen". ILMAILU on ilmailun yleisaikakauslehti. Liiton siipien alle kuuluu runsaasti erilaisia lajeja ja joskus saattaa tuntua siltä, että sisältö on sillisalaattia. Jokaisessa jutussa on kuitenkin side ilmailuun. Mihinkään poikkitaiteelliseen rajojenkokeiluun emme herra paratkoon ole menossa.

 

 

Niin, jotenkin tuntuu että tällä hetkellä lehti yrittää olla molempia, jäsen- ja yleisaikakauslehti. Molempia se ei voi täysipainoisesti olla. Yksi erinomaisen onnistunut muutos jäsenlehdestä yleislehdeksi on Tähdet ja Avaruus, pienten piirien nysväyslehti muuttui hiljattain loistokkaaksi aikakauslehdeksi, yhdeksi parhaimmista maailmanlaajuisestikin ajatellen. Siis tämä tie on mahdollinen, aiheiden harrastuspohja Suomessa on aika lailla samansuuruinen, täytyy vaan tehdä tiukka periaatepäätös asiasta.

 

Minulla on hyllyssä ensimmäiset Ilmailulehdet tilattuna vuodelta 1962. Ne ovat vieläkin ihmeen tuoreita, selailen ja lueskelen sen ajan lehtiä säännöllisesti. Sitten 70-luvun lopulla taso alkoi laskea, tuli väljää taittoa eikä oikein ollut asiaakaan, jäsenyys jäi pitkäksi aikaa, paljolti siksi että en aktiivisesti harrastanut itse ja lehti ei ollut kannustin jäsenyyteen. Olisi tarvittu sitä yleisaikakauslehteä joka Ilmailu kyllä väitti olevansa, mutta ei ollut. Ostava yleisö kaikkoaa äkkiä kun touhu menee liian sisäpiirihenkiseksi.

 

Joku perinteinen tiedotuskanava pitää jäädä Ilmailuliitollekin, netti ei riitä. Silloin 70-luvulla lehden alussa ja lopussa oli muutama sininen sivu jotka oli pyhitetty lennokeille, tuloksille jne. Voisikohan samaa ideaa soveltaa niin että perus-Ilmailu, jota myydään kioskeissa, on yleisaikakauslehti, mutta Liiton jäsenistö saisi lehden mukana oman pääharrastusalansa mukaisen muutamasivuisen lehdykäisen jossa olisi vain sen lajin juttuja harrastuspohjalta toimitettuna? Pari sivua olisi kaikille yhteisiä, niillä tiedotettaisiin Liiton yleisasiat.

 

Vaikka olenkin kaiken ilmailun sekakäyttäjä, edustan itse pääasiassa lennokeita. Tällä hetkellä on sanottava että Ilmailun tarjonta sillä saralla on painoarvoltaan alan harrastajille lähes nolla. Harrastuspotentiaalia kuitenkin olisi, Lennokit.netissä on 4290 kirjautunutta jäsentä, ja omassa ystäväpiirissäni suurin osa ei edes seuraa Lennokit.nettiä. Tälle harrastajaporukalle Ilmailu ei tarjoa oikein mitään, eipä heistä sitten ole Liiton jäseninäkään kuin murto-osa. Jos heille tarjottaisiin Ilmailun liitteenä muutaman sivun oman harrastuslajin lehdykäinen, olisi edes joku porkkana jolla heitä voitaisiin houkutella jäsenyyteen.

 

Meni offtopiciksi, mutta näin sain ainakin asiani perille. Enhän minä nykyistäkään Ilmailua huonoksi moiti, luen ne kaikki kuitenkin kannesta kanteen. Jopa laskuvarjojututkin. Erityisesti ovat mieleen historialliset jutut ja henkilökuvat. Henkilöiden vaan olisi syytä olla sellaisia että heidät tunnetaan oman sisäpiirin ulkopuolellakin. Muistokirjoituksista en kuitenkaan välitä, niitä tuppaa tulemaan liikaa.

 

-Reijo-

 

 

 

[Mikko Maliniemi 5]

Erityisesti ovat mieleen historialliset jutut ja henkilökuvat.

 

Minä taas en hirveästi mistään historiallisista jutuista perusta. Harvoin jaksaa silleen kiinnostaa, vaikka luenkin mm. sodan ajan lentäjien elämänkertoja jne. mielellän.  Mutta kuten tänään kaimalle toimituksessa sanoinkin, minua kiinnostaisi eniten taidolla ja tiedolla kirjoitetut koneartikkelit. Eikä haittaa, vaikka kone olisi 50 vuotta vanha, asiantunteva "pilots report" kiinnostaa aina suurinta osaa lukijoista, yhtään hyppääjien tai lennättäjien määrää ja mielenkiinnon alaa väheksymättä...

 

Henkilöiden vaan olisi syytä olla sellaisia että heidät tunnetaan oman sisäpiirin ulkopuolellakin.

 

Suomen ilmailupiirit ovat vain sen verran pieniä, että sieltä on hankala poimia kuvailemasi kaltaisia henkilöitä kovinkaan montaa. Lentäviä julkkiksia kyllä riittäisi useammankin vuoden lehtiin, mutta ei ne ole kiinnostavia...

 

Muistokirjoituksista en kuitenkaan välitä, niitä tuppaa tulemaan liikaa.

 

Totta, jokainen kirjoitettu muistokirjoitus on varmasti ainakin pykälää liian aikaisin. Mutta mieluummin jotain, kuin ei mitään...

[Ari Kataja 1]

Mutta kuten tänään kaimalle toimituksessa sanoinkin, minua kiinnostaisi eniten taidolla ja tiedolla kirjoitetut koneartikkelit. Eikä haittaa, vaikka kone olisi 50 vuotta vanha, asiantunteva "pilots report" kiinnostaa aina suurinta osaa lukijoista, yhtään hyppääjien tai lennättäjien määrää ja mielenkiinnon alaa väheksymättä...

 

Tässä on pakko kompata Mikkoa; edellämainitut sekä matkakertomukset ovat sitä kiinnostavinta antia minulle. Toki aviisin luen melkein sanasta sanaan muutenkin. 

Lennokkijutut lukisin mieluiten oikeasta samanlaisella ammattitaidolla tehdystä lennokkilehdestä, mutta sellaisesta on kai tässä maassa turha haaveilla..

 

Ehkä vain olen outo tapaus, mutta minua kiinnostaa ilmailu kaikkine osa-alueineen ja yritän imeä tietoa - pesusienen lailla - sieltä mistä sitä vähänkin voi saada. 

 

 

--

Ari

[Juha Klemettinen 28]

Minä taas en hirveästi mistään historiallisista jutuista perusta. Harvoin jaksaa silleen kiinnostaa, vaikka luenkin mm. sodan ajan lentäjien elämänkertoja jne. mielellän.  Mutta kuten tänään kaimalle toimituksessa sanoinkin, minua kiinnostaisi eniten taidolla ja tiedolla kirjoitetut koneartikkelit. Eikä haittaa, vaikka kone olisi 50 vuotta vanha, asiantunteva "pilots report" kiinnostaa aina suurinta osaa lukijoista, yhtään hyppääjien tai lennättäjien määrää ja mielenkiinnon alaa väheksymättä...

 

Minähän takerrun heti tähän, koska tuo ilmailuhistoria on meikeläisen leipälaji 

Avaatko vähän tuota "pilots report"-termiä? Tarkoitatko lentäjän kirjoittamaa juttua koneesta, vai mitä? esimerkiksi vanhasta liikennekoneesta on vähän vaikea sellaista vääntää, maailmasta ei välttämättä löydy enää yhtään lentävää konetta.

Juha.

[Mikko Sokero 1]

ILMAILU ei yritä olla jäsen- ja yleisaikakauslehti, vaan se on sitä. Edunvalvonta- ja järjestöasioista tullaan tiedottamaan (ja on tiedotettu iät ja ajat) SIL-sivuilla. Siellä kerrotaan liiton toimista esimerkiksi polttoaineverotapauksessa tai vaikkapa lentokentillä kulkemiseen liittyvistä lupa-asioista. Tuo viimeksi mainittu on tapetilla ja kovasti liitto tappelee kaikenlaisia ylimitoitettuja Al Qaida -mittasuhteisia järjestelyjä vastaan. EFHK on oma lukunsa.

 

Tähdet ja Avaruus tulee minunkin työpöydälleni aina kun numero ilmestyy. Saattaa olla, että sinä ja minä olemme tyytyväisiä URSA:n toimiin lehden muutoksissa, mutta toisenlaisia ääniäkin kuuluu. Ihmiset, jotka haluavat lukea selkokielisiä, ehkä hieman vihteellissävytteisiäkin "avaruusjuttuja" eivät pidä liian syvälle menevistä kvasaarin vaikutuksesta toiseen suhteellisuusteoriaan -tyyppisistä ääritieteellisistä artikkeleista. Jopa minun tuttavapiiriini kuuluu kahdenlaista väkeä: yksi on sitä mieltä, että nykyinen Tähdet ja Avaruus on hömppää, kun toinen taas näkee lehden atomitason hinkkaamisjulkaisuna. Voin vain kuvitella nykyisen päätoimittajan fiiliksiä, kun toinen toistaan viisaammat lukijat kertovat mielipiteitään. Hänkin on varmasti kuitenkin kiitollinen jokaisesta palautteesta, jonka saa. Minusta lehden nykylinja, ulkoasu ja koko paketti on balanssissa.

 

Lehden versiointi eri kohderyhmille on täysin mahdotonta. ILMAILUSTA ei voi tehdä eripainoksia ison maailman malliin (esimerkiksi eräs suuri amerikkalainen aikakauslehti julkaisee USA:ssa itäistä, keskistä, läntistä ja eri maanosiin muualla maailmassa versioitua lehteä). ILMAILUN pitäminen lehtipistemyynnissä on enemmän markkinointia kuin bisnes. Totta kai sieltä tulee euroja, mutta mikään massiivinen rahavirta se ei ole. Tekeepä tämä mainitsemani amerikkalaislehti omaan maahansakin versioita kahdella kielellä.

 

Vaikka ILMAILU on Pohjois-Euroopan vanhin alan lehti ja sen ihka oikea levikkiluku on 13.000 kappaleen tietämissä (on todella isolevikkinen ilmailualan lehti Euroopassa), lukijakunta ei riitä eri versioiden tekoon.

 

Kuten toisaalla mainitsin, tänä vuonna ILMAILUSSA alkaa ilmestyä liki neljännesvuosisadan tauon jälkeen Pienoista mallipuhetta -palsta. Tämä mallareille tiedoksi. Valitettavasti Börje Hjelm on edesmennyt, mutta uudet ihmiset ottavat aiheet haltuunsa. Mitä tulee muistokirjoituksiin, niitä julkaistaan lehdessä aika ajoin. Läheskään jokaista emme julkaise, sillä tila ei yksinkertaisesti riitä. Lisäksi lyhentelemme kirjoituksia tarvittaessa. Elämme juuri nyt aikoja, kun taannoiset suuria ikäpolvia edustavat ilmailualan vaikuttajat alkavat liittyä taivaan ilmavoimiin. Muistokirjoitusten julkaisukynnys ja pituusmittari varmasti tulevat tarkasteluun. Muistokirjoitus itsessään voi olla "ihan hyvä juttu" (siis jutullisesti, ei asiana) kunhan tietyt asiat täyttyvät. Niitä on tässä turha käsitellä.

 

ILMAILUN toimituksessa kehitetään ja tehdään oikeasti töitä lehden eteen. Vaikka itse olen jonkinlainen moottorilento- ja bisnesjettifriikki, pidän ilmailun kaikista lajeista. Seuraavassa numerossa on muuten ansiokas Jukka Lahtisen laaja juttu radio-ohjattavasta heittoliidokista. Olemme kuvanneet (minä oikeastaan seurasin sivusta) maestro Maliniemen kanssa kuvia kyseiseen juttuun tänä viikonloppuna.

 

Loppupeleissä omat mieltymykseni (siis se, mistä todella pidän) eivät vaikuta ILMAILUN sisällön painotuksiin. Olen lehtimies ihan sydämeltäni ja haluni on tehdä niin hyvää lehteä kuin mahdollista. Numero numerolta on tapahduttava kehitystä. Jos tätä hommaa ei tee sydämellään, on aika siirtyä toiseen lehteen tai muihin hommiin. Toistaiseksi olen intoa täynnä kuin heliumpallo. Joskus olen ehkä naivistikin innostunut joistain ilmailun osa-alueista... Se sallittakoon, sillä olenhan itsekin alan harrastaja. Saan kuukausittaista korvausta lehdenteosta (sitä myös palkaksi kutsutaan), joten sekin velvoittaa tekemään hommia vähintään 37,5 tuntia viikossa (Journalistiliiton TES:n mukainen työaika). 

 

Netti ei riitä liiton asioista tiedottamiseen, mutta joskus se on nopein tapa saattaa asioita suuren kansan tietoon. Kun julkaisen uutisia SIL:n sivuilla (www.ilmailu.fi), laitan linkkejä uutiseen kaikkialle, missä uskon ja epäilen olevan siitä kiinnostuneita ihmisiä. Käytän FlightForumia myös tiedonhankinta- ja avustajavärväyskanavana. Tällä hetkellä FlightForum on Suomen johtava sähköinen ilmailualan media.

 

Vanha päätoimittajien sanonta menee: älä aliarvioi lukijaa, mutta älä herra paratkoon myöskään yliarvioi. Tuo on hyvä nyrkkisääntö monessa muussakin asiassa kun vaihtaa sanan "lukija" johonkin muuhun... 

 

Mikko

 

Niin, jotenkin tuntuu että tällä hetkellä lehti yrittää olla molempia, jäsen- ja yleisaikakauslehti. Molempia se ei voi täysipainoisesti olla. Yksi erinomaisen onnistunut muutos jäsenlehdestä yleislehdeksi on Tähdet ja Avaruus, pienten piirien nysväyslehti muuttui hiljattain loistokkaaksi aikakauslehdeksi, yhdeksi parhaimmista maailmanlaajuisestikin ajatellen. Siis tämä tie on mahdollinen, aiheiden harrastuspohja Suomessa on aika lailla samansuuruinen, täytyy vaan tehdä tiukka periaatepäätös asiasta.

 

Minulla on hyllyssä ensimmäiset Ilmailulehdet tilattuna vuodelta 1962. Ne ovat vieläkin ihmeen tuoreita, selailen ja lueskelen sen ajan lehtiä säännöllisesti. Sitten 70-luvun lopulla taso alkoi laskea, tuli väljää taittoa eikä oikein ollut asiaakaan, jäsenyys jäi pitkäksi aikaa, paljolti siksi että en aktiivisesti harrastanut itse ja lehti ei ollut kannustin jäsenyyteen. Olisi tarvittu sitä yleisaikakauslehteä joka Ilmailu kyllä väitti olevansa, mutta ei ollut. Ostava yleisö kaikkoaa äkkiä kun touhu menee liian sisäpiirihenkiseksi.

 

Joku perinteinen tiedotuskanava pitää jäädä Ilmailuliitollekin, netti ei riitä. Silloin 70-luvulla lehden alussa ja lopussa oli muutama sininen sivu jotka oli pyhitetty lennokeille, tuloksille jne. Voisikohan samaa ideaa soveltaa niin että perus-Ilmailu, jota myydään kioskeissa, on yleisaikakauslehti, mutta Liiton jäsenistö saisi lehden mukana oman pääharrastusalansa mukaisen muutamasivuisen lehdykäisen jossa olisi vain sen lajin juttuja harrastuspohjalta toimitettuna? Pari sivua olisi kaikille yhteisiä, niillä tiedotettaisiin Liiton yleisasiat.

 

Vaikka olenkin kaiken ilmailun sekakäyttäjä, edustan itse pääasiassa lennokeita. Tällä hetkellä on sanottava että Ilmailun tarjonta sillä saralla on painoarvoltaan alan harrastajille lähes nolla. Harrastuspotentiaalia kuitenkin olisi, Lennokit.netissä on 4290 kirjautunutta jäsentä, ja omassa ystäväpiirissäni suurin osa ei edes seuraa Lennokit.nettiä. Tälle harrastajaporukalle Ilmailu ei tarjoa oikein mitään, eipä heistä sitten ole Liiton jäseninäkään kuin murto-osa. Jos heille tarjottaisiin Ilmailun liitteenä muutaman sivun oman harrastuslajin lehdykäinen, olisi edes joku porkkana jolla heitä voitaisiin houkutella jäsenyyteen.

 

Meni offtopiciksi, mutta näin sain ainakin asiani perille. Enhän minä nykyistäkään Ilmailua huonoksi moiti, luen ne kaikki kuitenkin kannesta kanteen. Jopa laskuvarjojututkin. Erityisesti ovat mieleen historialliset jutut ja henkilökuvat. Henkilöiden vaan olisi syytä olla sellaisia että heidät tunnetaan oman sisäpiirin ulkopuolellakin. Muistokirjoituksista en kuitenkaan välitä, niitä tuppaa tulemaan liikaa.

 

-Reijo-

 

 

 

[Reijo Liljedahl 21]

 

Lehden versiointi eri kohderyhmille on täysin mahdotonta.

 

En tarkoita versiointia, Ilmailu olisi yksi Ilmailu jonka liitteenä jaettaisiin erikseen toimitettu läpyskä kullekin ilmailulajille erikseen. Luulisi että tällainen on aika helposti toteutettavissa.

 

 

ILMAILUN toimituksessa kehitetään ja tehdään oikeasti töitä lehden eteen. Vaikka itse olen jonkinlainen moottorilento- ja bisnesjettifriikki, pidän ilmailun kaikista lajeista. Seuraavassa numerossa on muuten ansiokas Jukka Lahtisen laaja juttu radio-ohjattavasta heittoliidokista. Olemme kuvanneet (minä oikeastaan seurasin sivusta) maestro Maliniemen kanssa kuvia kyseiseen juttuun tänä viikonloppuna.

 

Meinaatko että se riittää 5000...10000 harrastajalle kun joka kolmannessa lehdessä julkaistaan kunnollinen asiajuttu vaikka lennokeista? Sama puute vaivaa joitain muitakin osa-alueita, lennokkiharrastajia vaan taitaa olla aika iso joukko. Aika suuri joukko tuntemistani harrastajista ei lue Ilmailua ollenkaan, heitä kiinnostaa vain oma laji.

 

Netti ei riitä liiton asioista tiedottamiseen, mutta joskus se on nopein tapa saattaa asioita suuren kansan tietoon. Kun julkaisen uutisia SIL:n sivuilla (www.ilmailu.fi), laitan linkkejä uutiseen kaikkialle, missä uskon ja epäilen olevan siitä kiinnostuneita ihmisiä. Käytän FlightForumia myös tiedonhankinta- ja avustajavärväyskanavana. Tällä hetkellä FlightForum on Suomen johtava sähköinen ilmailualan media.

 

Tarkoitukseni oli korostaa sitä että netti ei korvaa painettua mediaa, se täydentää sitä. Tiedon hankinnassa ja nopeassa välityksessä netti on aika ylivoimainen, mutta netti ei pysty korvaamaan hyllyllisiä kirjoja ja lehtiä. Ei ainakaan vielä. Johtavan sähköisen median määrittely riippuu näkökannasta. Monella ilmailulajilla on omat fooruminsa joita voidaan pitää sen lajin kannalta johtavana mediana. Aika vähän tällä foorumilla käsitellään vaikka laskuvarjoilua, purjelentoa tai lennokeita. Näistä lajeista kuitenkin koostuu mm. Ilmailuliiton jäsenistön enemmistö.

 

Vanha päätoimittajien sanonta menee: älä aliarvioi lukijaa, mutta älä herra paratkoon myöskään yliarvioi.

 

Mielenkiintoinen asenne. Miksi sitten niitä lukijatukimuksia tehdään?

 

-Reijo-

 

 

[Mika Koski 0]

Ei minulle tyhmälle vieläkään avautunut miksi rajoja piti kokeilla? Niin että rajan yli loikataan oikein kauas, ei riittänyt että oltaisiin vähän venytelty suuntaan jos toiseenkin.

 

Ei se mitään Reijo, minulle asia ei ole avautunut vielä Mikon selityksenkään jälkeen.

 

En ymmärrä lehden tekemisestä juurikaan mitään, mutta minulla on kuitenkin akateeminen tutkijakoulutus. Tätä taustaa vasten ymmärrän, että ensin tehdään lähtötasomittaus, jonka jälkeen aiheutetaan jonkinlainen "muutos". Tämän jälkeen mitataan uudelleen ja analysoidaan näiden mittausten tulosten erot jne. Tarpeen vaatiessa, mikäli mittaus on luonteeltaan sellainen, että alkumittaus tai "muutos" saattaa vaikuttaa uusintamittauksen tulokseen, saatetaan käyttää vertailuryhmiä, joille ei tehdä alkumittausta tai joihin ei kohdistu "muutosta". Tällaisella tutkimusasetelmalla saadaan aikaan luotettavaa tietoa.

 

Sitä en ymmärrä, että (alku)mittauksen yhteydessä tarkoituksellisesti vaikutetaan mittaustulokseen (Mersu -artikkeli), koska tällöin lahtöasetelma on vääristynyt ja tehdyn muutoksen vaikutusta ei voida erottaa uusintamittauksen tuloksista. Annan karkean esimerkin. Jos halutaan tutkia sytytystulppien vaikutusta auton suorituskykyyn, niin ensimmäinen mittaus tehdään tehdään tulpilla "X" ja uusintamittaus tulpilla "Y". Olosuhteet , auto ja muut asiaan vaikuttavat tekijät pidetään vakioina. Jos käytetään tätä Ilmailu -tutkimusasetelmaan. Olisi tutkittu ensin tulpilla "X" käsijarru päällä ja tulpilla "Y" ilman käsijarrua ja sitten todettu suorituskyvyn parantuneen tulppien ansiosta paljon. Se, mihin Mersu -artikkeli sen sijaan soveltuu, on keskustelun herättämiseen lukijoiden keskuudessa. Tässä onnistuttiin varmasti hyvin.

 

Muutoin oli ilahduttavaa lukea uusinta 2/2008 -numeroa. Rohkeitten miesten ultramatkailu ja dieselkopteri -jutut, SUIO:n ilmoituksessa oli erittäin kiinnostava sekä kohtalaisen runsas kurssitarjonta ja vihdoinkin on herätty purjelentäjien jatkokoulutukseen asian vaatimalla vakavuudella SVEDANOR -yhteistyö.

 

Mika

 

 

 

 

[Mikko Sokero 1]

En tarkoita versiointia, Ilmailu olisi yksi Ilmailu jonka liitteenä jaettaisiin erikseen toimitettu läpyskä kullekin ilmailulajille erikseen. Luulisi että tällainen on aika helposti toteutettavissa.

 

Tällainen käytäntö on logistisesti haastava. Hieman sama asia kuin joku tilaisi Suomen Kuvalehdestä vain tietyt osat, joku taas muut. Luulen, että emme löytäisi tarpeeksi lukijoita, jotka olisivat valmiita maksamaan "erikseen toimitettuja läpysköjä". Ei onnistu kustannustehokkaasti, eikä se ole muutenkaan järkevää. Usko pois.

 

Meinaatko että se riittää 5000...10000 harrastajalle kun joka kolmannessa lehdessä julkaistaan kunnollinen asiajuttu vaikka lennokeista? Sama puute vaivaa joitain muitakin osa-alueita, lennokkiharrastajia vaan taitaa olla aika iso joukko. Aika suuri joukko tuntemistani harrastajista ei lue Ilmailua ollenkaan, heitä kiinnostaa vain oma laji.

 

ILMAILU ei pysty koskaan palvelemaan yksilöllisesti jokaisen lajin jokaista harrastajaa. Lennokkiharrastajapuolta lehdessämme on muutenkin vaivannut viime aikoina avustajapula, mutta tähän on onneksi tulossa korjaus. Lennokkiharrastajia on Suomessa paljon, mutta niin on myös purjelentäjiä ja laskuvarjohyppääjiäkin. Plus päälle ihmiset, jotka eivät harrasta varsinaisesti kyseisiä lajeja, mutta haluavat lukea niistä. SIL julkaisi aikoinaan Lennokki-nimistä lehteä, mutta lehti oli käsittääkseni pakko lopettaa, sillä se takoi turskaa (anteeksi pörssiyhtiöslangi) niin paljon.

 

Tarkoitukseni oli korostaa sitä että netti ei korvaa painettua mediaa, se täydentää sitä. Tiedon hankinnassa ja nopeassa välityksessä netti on aika ylivoimainen, mutta netti ei pysty korvaamaan hyllyllisiä kirjoja ja lehtiä. Ei ainakaan vielä. Johtavan sähköisen median määrittely riippuu näkökannasta. Monella ilmailulajilla on omat fooruminsa joita voidaan pitää sen lajin kannalta johtavana mediana. Aika vähän tällä foorumilla käsitellään vaikka laskuvarjoilua, purjelentoa tai lennokeita. Näistä lajeista kuitenkin koostuu mm. Ilmailuliiton jäsenistön enemmistö.

 

Netti ei koskaan (kymmenen vuoden perspektiivi taaksepäin; Bill Gates ennusti, että painetun sanan julkaisu lopetetaan viimeistään 2004) tulee korvaamaan painettua sanaa. Se on myös minun vakaa mielipiteeni.

 

Lehti käyttöliittymänä on edelleen se ykkönen, mikäli esimerkiksi haluaa lukea vuoteessa, lentokoneessa yms. Olin aikoinaan (2000) perustamassa Suomi24-portaalia ja siellä pyrittiin siihen, että sivusto olisi mahdollisimman lehtimäinen. Käytimme silmäkameratutkimuksiin ja muihinkin tutkimuksiin paljon voimavaroja (rahaa). Varsin pian huomattiin, että ihminen ei ole valmis maksamaan portaalin käytöstä (sisällöstä) penniäkään. Lehti koetaan tuotteena, jolla on muutakin arvoa kuin pelkkä sisältö. Lisäksi se kestää ajan hammasta hyvin.

 

Olet oikeassa SIL:n jäsenistön jakaumasta. Lennokkiharrastus jakautuu kuitenkin jopa satoihin alalajeihin, joten kaiken aikaa jokaisen huomioon ottaminen on epärealistista ja mahdotonta. Suomessa harrastetaan esimerkiksi jotakin lennokkilajia vain yhden henkilön voimin. Tällainenkin henkilö voidaan ottaa huomioon, sillä kun näkökulma, tyyli ja kirjoitus ovat oikeanlaisia, sellaisen jutun voi lukea mielellään jokainen ILMAILUN lukija. Vaikka harrastajia saattaisi olla Suomessa vain yksi, se ei tarkoita sitä, etteikö jutusta voisi tehdä yleisesti kiinnostavaa ja luettua.

 

Tämä foorumi on yleisilmailuun keskittynyt, mutta tiedämme molemmat, että lennokkiharrastajilla on omat laadukkaat saittinsa, joita luetaan todella tarkasti. Printti ei voi kilpailla erikoissivuston kanssa millään, eikä se olekaan tarkoituksemme.

 

Mielenkiintoinen asenne. Miksi sitten niitä lukijatukimuksia tehdään?

 

Tämä asenne on mielestäni varsin terve, vaikka se sisältääkin runsaasti sarkasmia.

 

Lukijatutkimuksia tehdään useista eri syistä:

 

- Jotta lukija saisi sellaisen lehden, jollaisen se haluaa

- Jotta ilmoittajat osaisivat valita oikean median halutessaan suorittaa markkinointiviestintää

- Jotta lehdentekijät itse olisivat mahdollisimman "kartalla" siinä, mitä "kenttä" haluaa

- Jotta pystyisimme kaikkiaan valvoa lehtemme laatua

 

Tuossa oli vain muutama asia, jotka nopeasti tulivat mieleeni. Nyt tehtävä lukijatutkimus on jokaisen euronsa väärti. Se on edullinen tapa selvittää, mitä meidän tulee tehdä jatkossa, jotta lehden lukijat olisivat entistä tyytyväisempiä.

 

Lukijatutkimusten tekeminen on kallista ja vaivalloista, mutta kun lehdentekijöillä on olemassa oletusarvona tietty tietotaito, pystymme miettimään ja päättelemään jo tutkimusta suunniteltaessa, mitä kysyä tutkittavilta. Polkupyöriä keksitään liian usein uudelleen. Sellaisesta on aivan turha maksaa joka jo tiedetään.

 

Kun päätimme viime vuonna tehdä lukijatutkimuksen, keskustelimme viiden johtavan tutkimuksia ja asiakastyytyväisyyskyselyjä tekevän kaupallisen yhtiön kanssa. Henkilöt, jotka tekivät kanssamme alkuvaiheen kartoitusta, olivat todella pihalla ilmailumedian kanssa. Olisimme joutuneet maksamaan paljon euroja jo siitä, että olisimme saaneet osan tutkimusyhtiöistä briiffattua, mitä heidän tulee tutkia. Lisäksi hinnoittelu oli todella raikasta. Kallein tarjous oli viisinumeroinen, eikä ensimmäinen numero ollut 1 eikä 2.

 

Löysimme kustannustehokkaan ja asiantuntevan tekijän tutkimukselle. Tällä kertaa kävi niin, että edullisin tutkimuksen tarjoaja oli paras lähtökohdiltaan. Olimme budjetoineet tietyn summan tutkimukseen, mutta koska löysimme tarjolla olevista parhaan tekijän edullisesti, oli päätöksenteko helppoa. Tutkimus kestää niin tilastotieteellisesti kuin akateemisestikin kaikenlaisen tarkastelun. Osaksi kyse oli hyvästä tuurista, mutta myös kokemukseni alalta auttoivat kokonaisarvioinnissa. Olen aikaisemmassa elämässäni ollut mukana todella kalliissa tutkimusprojekteissa, joiden tulos on ollut usein huono. Nyt en tarkoita sitä, että tutkittavat lehdet olisivat olleet huonoja, vaan tulokset itsessään ovat olleet liian monipolvisia tai niin tulkinnanvaraisia, että johtopäätöksien teko on ollut liki mahdotonta. Olen ollut mukana myös onnistuneissa tutkimuksissa.

 

Tutkiminen ennen hutkimista on aina hintansa väärti. Tästä esimerkiksi Onnettomuustutkintakeskuksen entinen ilmailuonnettomuuksien johtava tutkija Esko Lähteenmäki voisi pitää helposti kuuden tunnin luennon, eikä kenelläkään tulisi aika pitkäksi.

 

Reijo, tämä on todella mielenkiintoinen ja hyvä dialogi. Sinussa olisi selvästi ainesta tutkivaksi journalistiksi. Taustojasi tuntematta osaat asettaa sopivan haasteellisia kysymyksiä ja osaat kyseenalaistaa asioita, jotka tuntuvat itsellekin joskus liian itsestäänselviltä. Tänx.

 

Anteeksi kirjoitusvirheet kun omaa tekstiä on liki mahdoton oikolukea.

 

Malmin aitojen sisältä näin sunnuntaina kirjoittelee,

 

Mikko ILMAILU-lehdestä

 

[Mikko Sokero 1]

Tutkimattomia ovat tutkijoiden tiet. Onneksi olen ollut mukana todella monessa ison lehtitalon teettämässä lukijatutkimuksessa tilaajapuolella. Vaikka itse olen enemmän oikeus- ja/tai yhteiskuntatieteilijä, olen perehtynyt lukijatutkimuksiin.

 

Olemme kuitenkin nyt saamassa paljon tietoa ja vastauksia niihin kysymyksiin, joita lehdentekijöinä kaipaamme. Mersu-juttu itsessään on pieni sivujuonne, mutta ilman sitä ei tätäkään dialogia olisi syntynyt. Kaikella on tarkoituksensa ja ounastelinkin jotain tämän kaltaista juttua lehteen tällätessani.

 

Tämä ei liity asiaan mitenkään, mutta kiitokset kuitenkin Mercedes-Benz-autotehtaan viisaille insinööreille tämänaamuisesta. Vaikka autoni on MB ja kuusi vuotta vanha, se pelasti ajonvakautusjärjestelmineen, jarruassistentteineen ynnä muine vermeineen minua osumasta kahteen autoon Kehä I:llä Malmille ajaessani. Edellä ajaneella henkilöllä ei ollut tuuria muassaan, kun pyörähti pääkallokelillä akselinsa ympäri muutaman kerran. Kyseessä oli saksalainen automerkki, mutta ei siitä sen enempää...  Olin ensimmäisenä paikalla ja soitin HäKeen. Turvavöissään roikkunut herra oli vielä minuutti onnettomuuden jälkeen sataprosenttisessa hartialukossa. Kun koputin ehjään sivuikkunaan, vanhana jalkapallotuomarina kysyin tältä, kuinka monta sormea näkyy (näytin kahta). Hän vastasi "kaksi". Jalkani alkoivat täristä tapahtuman jälkeen vasta Malmin lentoasemalla kun olin ensin odotellut pelastuslaitoksen yksiköiden saapumista ja "briiffausta".

 

Poliisisedätkin tulivat paikalle ja ottivat tietoni ylös, sillä olinhan tapahtuman aitiopaikalla todistamassa tapahtunutta.

 

Hui olkoon, kuinka hiuksianostattava tilanne.

 

Haluan koRostaa kuten Paavo M. Petäjä taannoin Hemohes-jupakan aikoihin, että en ole saanut, enkä ole saamassa Mercedes-Benziltä, sen valmistajatehtaalta tai maahantuojalta minkäänlaisia etuja ILMAILUSSA julkaistun jutun ansiosta, syystä tai takia.  ILMAILU-lehtikään ei ole saamassa minkäänlaista vastiketta tai hyötyä julkaistusta artikkelista muuta kuin tämän poikineen keskustelun ja tutkimuksessa tulevan poikkeamaindikaatioarvon.

 

Sen sijaan eräs toinen saksalainen autovalmistaja on tulossa jälleenmyyjänsä kautta ilmoittajaksi lehteemme. Tämäkin kyllä sovittiin jo ennen MB-jutun julkaisua, eikä ilmoittajalla ollut tietoa siitä, että olemme tutkimussyistä julkaisemassa lehteen kuulumattoman artikkelityypin.

 

Mikko

 

Ei se mitään Reijo, minulle asia ei ole avautunut vielä Mikon selityksenkään jälkeen.

 

En ymmärrä lehden tekemisestä juurikaan mitään, mutta minulla on kuitenkin akateeminen tutkijakoulutus. Tätä taustaa vasten ymmärrän, että ensin tehdään lähtötasomittaus, jonka jälkeen aiheutetaan jonkinlainen "muutos". Tämän jälkeen mitataan uudelleen ja analysoidaan näiden mittausten tulosten erot jne. Tarpeen vaatiessa, mikäli mittaus on luonteeltaan sellainen, että alkumittaus tai "muutos" saattaa vaikuttaa uusintamittauksen tulokseen, saatetaan käyttää vertailuryhmiä, joille ei tehdä alkumittausta tai joihin ei kohdistu "muutosta". Tällaisella tutkimusasetelmalla saadaan aikaan luotettavaa tietoa.

 

Sitä en ymmärrä, että (alku)mittauksen yhteydessä tarkoituksellisesti vaikutetaan mittaustulokseen (Mersu -artikkeli), koska tällöin lahtöasetelma on vääristynyt ja tehdyn muutoksen vaikutusta ei voida erottaa uusintamittauksen tuloksista. Annan karkean esimerkin. Jos halutaan tutkia sytytystulppien vaikutusta auton suorituskykyyn, niin ensimmäinen mittaus tehdään tehdään tulpilla "X" ja uusintamittaus tulpilla "Y". Olosuhteet , auto ja muut asiaan vaikuttavat tekijät pidetään vakioina. Jos käytetään tätä Ilmailu -tutkimusasetelmaan. Olisi tutkittu ensin tulpilla "X" käsijarru päällä ja tulpilla "Y" ilman käsijarrua ja sitten todettu suorituskyvyn parantuneen tulppien ansiosta paljon. Se, mihin Mersu -artikkeli sen sijaan soveltuu, on keskustelun herättämiseen lukijoiden keskuudessa. Tässä onnistuttiin varmasti hyvin.

 

Muutoin oli ilahduttavaa lukea uusinta 2/2008 -numeroa. Rohkeitten miesten ultramatkailu ja dieselkopteri -jutut, SUIO:n ilmoituksessa oli erittäin kiinnostava sekä kohtalaisen runsas kurssitarjonta ja vihdoinkin on herätty purjelentäjien jatkokoulutukseen asian vaatimalla vakavuudella SVEDANOR -yhteistyö.

 

Mika