Pelkäätkö kuolemaa?

[Risto Partanen 0]

Moi!

 

Tällainen äänestys tuli muutama päivä sitten mieleen.. Tarkoitus ei ole aiheuttaa vuoden negatiivisinta keskustelua kenties ihmiselämän merkityksellisimmästä tapahtumasta vaan yksinkertaisesti kuulla mielipiteitä. Eli ei ranteita auki ja katsetta tuonelaan vaan eteenpäin sanoi mummo lumessa.

 

Itse voisin sanoa, että en pelkää itse kuolemaa, mutta... Mikäli ajattelee itse konkreettista tilannetta, että saisi tietää delaavansa muutaman kuukauden päästä niin tuskinpa sitä innolla odottaisi. Alussa mietin, että äänestän ehdottomasti EN mutta muutinpa ääneni sanalle KYLLÄ

[Olli Vainio 3]

Ajatus siitä että tää homma loppuis nyt kohta ei tietenkään tunnu kivalta, mutta en mä itse kuolema pelkää. Ainakaan luonnollista sellaista. En tosin haluais kokeilla mitään hirveän karua tapaa lopettaa tätä olemusta.

 

Mutta faktahan on että kaikki päätyy ennenpitkään maatumaan tai tuhkaksi...vaikka sitä pelkäisi niin vaikeapa sitä on estääkkään.

[Risto Partanen 0]

En niinkään itseni takia, mutta läheisten takia. Asiat sovittais järjestykseen ja asia ymmärrettäisiin jne. Yllättäen tämä ei vain yleensä ole määrättävissä...

Tässä on varmaan juuri se syy miksi itse ehkä pelkään kun on omia jälkeläisiä. Kaikki oli niin pirun paljon helpompaa, kun pystyi ajattelemaan ainoastaan itseään, mutta ei suinkaan niin mukavaa kuin tätä nykyään Ehkä se on suurin pelko, miten muut pärjäisivät jos viikate heilahtaisi, itsestään viis..

[Guest kiza]

Tässä on varmaan juuri se syy miksi itse ehkä pelkään kun on omia jälkeläisiä. Kaikki oli niin pirun paljon helpompaa, kun pystyi ajattelemaan ainoastaan itseään, mutta ei suinkaan niin mukavaa kuin tätä nykyään Ehkä se on suurin pelko, miten muut pärjäisivät jos viikate heilahtaisi, itsestään viis..

Tuo on todella paljon kiinni ihmisestä......jotkut haluavat elää viimeiset hetkensä "sata lasissa", toiset taas järjestelevät asiat valmiiksi.

[Risto Partanen 0]

Tuo on todella paljon kiinni ihmisestä......jotkut haluavat elää viimeiset hetkensä "sata lasissa", toiset taas järjestelevät asiat valmiiksi.

No joo kyllä niissä tapauksissa missä on aikaa odottaa... Itse on joskus tullut naivisti ajateltua, että mikäli itseä kohtaisi joku vakava, voimat vievä tautii niin sen kuin painelisi menemään ja piristäisi itseään ja tuhoaisi sairauden; mutta eihän sitä saakeli mennä edes jääkaapille jos ollaa kunnolla kipeitä, kuten raju vatsatauti tai esim influenssa.

[Mika Koski 0]

En pelkää kuolemaa, mutta lentämistä.

 

[Antti Asikainen 1]

En totisesti pelkää kuolemaa, mutta siihen mahdollisesti liittyvää kipua ja kärsimystä kyllä.

 

Minulla ei olisi oikeastaan mitään sitä vastaan, että kuolisin kivutta nyt kohta, kun menen nukkumaan. Eipähän tarvitsisi vääntäytyä aamulla väsyneenä ylös. Joku muu kantaisi.

 

Voi tietenkin ajatella, että elämä jää kesken, jos kuolee suht nuorena, mutta eipä sen kesken jäämisestä mitään tajunnan menetyksen jälkeen hoksaa. 

[Esa Lehtismäki 0]

Enpä itse kuolemaa niinkään, eihän siinä muuta kuin valot pois ja goodbye. Mutta sitä ehkä, että tulee semmoinen sairaus tai vamma, että täysissä järjissään tietää kuolevansa pian. Siihen liittyvän kauhun, epätoivon ja alistumisen jättäisin mieluummin väliin.

[Matias Hurtta 0]

Luonnollista kuolemaa en pelkää, mutta ennenaikaisen kuoleman ajatus ei tunnu kivalta.

[Mikael Tynkkynen 0]

Kuolema vaanii jatkuvasti selän takana, sen kanssa on totuttava elämään.

 

En pelkää.

[Jouni Olavi Rautio 66]

En. Toivon kuitenkin jalan vippaavan ainakin siihen asti että nuo juniorit selviävät omillaan. Sittenhän sitä on tehtävänsä täyttänyt.

Toivoa myös sopii ettei tarvitse olla vihanneksena letkuissa tms.

[Guest Hannuuotila]

Erittäin hyvä threadi!  Kärsin paniikkihäiriöstä, joten kuoleman tuntemukset ovat, ehkei jokapäiväistä, mutta jokaviikkoista kauraa. Ennen en pelännyt kuolemaa, mutta sairastuttuani olen ruvennut kammoamaan kuolemista sairaanloisesti... en ehkä kuolleena olemista, mutta sitä prosessia. Kiinnostaisi tietää meidän oman lääkärismiehen, Artun, suhdetta kuolemaan, hän kun joutuu ammattinsa puolesta kohtaamaan kuolman paljon useammin kuin me muut...

 

/Hannu

[Guest arttula]

No kun kerran kysytään... Kuolema on luonnollinen osa ihmisen elämää. Siksi en sitä keneltäkään ole kieltänyt, kun tilanne on alkanut siltä näyttäämään. Elämän keinotekoinen pitkittäminen on toki joskus tarpeen, mutta harvoin sellaisesta on minulle hyvä mieli jäänyt. Potilaan ja/tai omaisten tahtohan on aina ratkaiseva tekijä, jota pohditaan yhdessä lääketieteellisten (tiedossa olevien) tosiseikkojen kanssa. Kuolema voi olla myös kaunis ja toivottava asia joillekin.

 

Mitä tulee suhtautumisestani omaan kuolemaani? En pelkää ainakaan nyt, kun tuo kuolema ei tunnu kovin ajankohtaiselta. Olisi varmaan kaunista tuudittautua ajatukseen, että kuolemassa piilisi jokin suunnaton rauhallisuuden tunne, mutta tosiasiassa taitaa vaan olla pelkkää kuvitelmaa. Enemmän ehkä pelottaisi ajatus siitä, ettei enää kokisi mitään, eikä mitenkään olisi osallisena yhtään mihinkään. Olen tähänastisen elämäni aikana tunkenut paikkoihin ja tehnyt juttuja, joissa on monasti ollut hengenlähtö lähellä (ainakin teoreettisesti). Ei ole pelottanut niissä tilanteissa.

 

Arttu

[Guest bemari]

Enenmmän kuin kuolema, niin pelottaa se tapa... Siis mikä voikaan olla inhottavampaa ajatuksena kuin sairastua johonkin ja kitua jossain teholla pari viikkoa tietäen että kohta tulee lopputekstit? Mutta jos tietäisi kuolema olisi nopea, jossa ei joutuisi kitumaan yhtään, vaikka tulisi ammutuksi tai joutuisi pahaan autokolariin (mikä olisikaan hienompi tapa kuolla...?), niin ei se sitten pelottaisi. Mutta sitä kun ei voi koskaan tietää kuinka sitä tulee kuolemaan ja koska, niin EOS on hyvä vastaus...

[Guest zikaduu]

En sitten yhtään. Olen aina ajatellut sen niin, että kun kuolee niin ei sitä enää pysty ajattelemaan, että "onpas tämä nyt ikävää kun tuli tälleen heitettyä lusikka nurkkaan". 

[Guest arttula]

Enenmmän kuin kuolema, niin pelottaa se tapa... Siis mikä voikaan olla inhottavampaa ajatuksena kuin sairastua johonkin ja kitua jossain teholla pari viikkoa tietäen että kohta tulee lopputekstit?

 

Tule minun teholleni ! Varma, ja nopea lähtö taattu...

[Guest PekkaK]

Vastasin eos. On liian helppoa sanoa, ettei pelkää kuolemaa, kun ei ole sellaista vielä kohdannut kovin läheltä ja luonnollinen kuolemakin tuntuu kovin kaukaiselta. Enkä tiedä, pelkäänkö enemmän kuolemaa fyysisenä tapahtumana, vai tunnenko sittenkin vain pelkkää jännitystä tuntematonta asiaa kohtaan.

 

Kuolema tulee joka tapauksessa jokaisen kohdalle ennemmin tai myöhemmin, joten voi olla ihan hyvä, että tulee sinuiksi homman kanssa. Ajattelisin, että periaatteessahan kuolemassa ei pitäisi olla mitään pelättävää, jos elää rehellisesti ja täysin rinnoin.

 

[Guest arttula]

Ajattelisin, että periaatteessahan kuolemassa ei pitäisi olla mitään pelättävää, jos elää rehellisesti ja täysin rinnoin.

 

Mitäköhän sitten tapahtuu, jos ei elä rehellisesti ?

[Toni Tihleman 0]

Joutuu helvettiin! 

[Esa Lehtismäki 0]

Tule minun teholleni ! Varma, ja nopea lähtö taattu...

 

Ehkä sinun kuitenkin kannattaa pysyä lääkärin hommissa ja jättää mainoslauseiden keksiminen muille

[Ari Viitajylhä 36]

En, olen sairastunut vakavasti ja odotan milloin se tapahtuu, mutta en pelkää enään. Päin vastoin, saattaa ehkä jopa helpottaakkiin.  

Hymyillen eteenpäin ja huumoria pitää olla !!!

[Jukka Takamaa 0]

Sitä ihmettelen, että joku antaa kasvaa kainalossaan jalkapallon kokoiseksi syöpäkasvaimen.....

 

Sellainen kaveri halveksii kuolemaa. Tai pelkää sitä kuollakseen....kuinka vaan. 

 

 

Vakavasta sairastumisesta seuraava video;

 

[Chris Sutter 2]

Heippa.

Ei kovasti,"mutta en tarvitse vältämättä siinä olla mukana"!

Tämä  vastaus luin jossain ja oli mun mielestä hyvää vastaus....

 

Terveiset Zürichistä

 

P.S.

Spotterit tulevat aina taivaseen,vain siellä on lentokoneet.....

[Olle Sälgmark 2]

 

P.S.

Spotterit tulevat aina taivaseen,vain siellä on lentokoneet.....

 

Ja kaikki jotka ovat lentäneet Diamond merkkistä konetta sillä heillä on ollut helv**** maan päällä.

[Johannes Pietilä 0]

Ei ihmeenpiä pelkoja ole, mutta jonkinnainen pelko kuolemasta kai on. Ehkei ole ihan heti tapahtumassa kuolema omalla kohalla, mutta kyllä sitä välillä miettii. Tosin kyllä erään otsikonkin lukeminen pelotti, meinaan "tulevaisuudessa ihminen elää jopa 700 vuotiaaksi". En ehkä haluaisi elää ikuisuutta. Oikeastaan olen varsin mielissäni jos eläisin "vain" noin 80 vuotiaaksi. Ei tarvitsisi elellä kovin heikkona kotona vain tv:tä katsellen.