"Primary Glider" ja peruskoulutus

[Martti Kujansuu 180]

Purjelento alkoi SG-38:n kaltaisilla rinnekoneilla ("liitokoneilla") joilla lennettiin vain muutamia satoja metrejä mäkien ja rinteiden huipulta käsin. Nykyään kaikkien lähellä tätä toimintaa taitaa olla vain riippuliito. Ihmettelen miksi nykyäänkin ei voitaisi soveltaa tälläisiä yksinkertaisia ja halpoja konetyyppejä kaikkien lupakirjaluokkien peruskoulutuksessa? Nykyään PPL:n hinnasta taitaa olla polttoainemaksuja yli 50 prosenttia? Halvin GPL taitaa olla Karhulassa, 900 euroa.

 

Olisiko siis kysyntää tälläiselle "perusliidokille" joka nykymateriaaleilla voitaisiin mahdollisesti rakentaa vielä yksinkertaisemmaksi ja halvemmaksi kuin 20- ja 30-luvuilla? Nykyään koneisiin voidaan turvallisuuden parantamiseksi laittaa monenlaisia elektronisia laitteita joita ei vielä 70 vuotta sitten ollut! Lentopaikaksi kelpaisi keväällä jokin tarpeeksi korkea rinne ja kesannolla oleva pelto. Talvella taas järven ja/tai meren jää. Lennot luonnollisesti eivät olisi kovin pitkiä, mutta tälläinen lentotoiminta mahdollistaisi lentämisen aloittamisen paljon nuorempa kuin tänä päivänä (GPL = 14/15 v). Lennot voitaisiin suoraan lukea "korkeampien" lentolupakirjojen koulutukseen jolloin lentolupakirjan korottaminen nopeutuisi ja olisi halvempaa.

 

Ensin lentotoiminta pitäisi saada omaksi alaluokaksi pois normaalista purjelennosta ikärajojen yms. seikkojen muuttamiseksi.

[Martti Kujansuu 180]

Ensin lentotoiminta pitäisi saada omaksi alaluokaksi pois normaalista purjelennosta ikärajojen yms. seikkojen muuttamiseksi.

 

Jos tuo ehdotus OPS M2-9:n määritelmiksi hyväksytään niin asiahan on kunnossa! Eli ilman lupakirjaa saisi lentää tuollaisella liitimellä alle 150 metrin korkeudessa ja ollaan kauempana kuin 10 km lähimmästä lentopaikasta?

 

http://www.ilmailu.org/forum/index.php?topic=400.0

 

Ryhmä C, sisältää muut ilma-alukset, joiden rakenteellinen massa polttoaine mukaan luettuna on enintään 70 kilogrammaa

 

Yleistä:

Lentäessä on noudatettava lentosääntöjä ja lennettäessä valvotussa ilmatilassa, alle 10 km lentopaikoilta tai yli 150 m korkeudessa on lentäjällä oltava liidinlentäjän koulutustodistus tai lentäjän lupakirja.

 

[Jouni Laukkanen 55]

Jos tuo ehdotus OPS M2-9:n määritelmiksi hyväksytään niin asiahan on kunnossa! Eli ilman lupakirjaa saisi lentää tuollaisella liitimellä alle 150 metrin korkeudessa ja ollaan kauempana kuin 10 km lähimmästä lentopaikasta?

 

http://www.ilmailu.org/forum/index.php?topic=400.0

 

 

On se tosiaan mahdollista, mutta sillä tavoin hankittua kokemusta ei voi käyttää hyväksi varsinaisen lupakirjan kohdalla, eli hukkaan menee. Ohjaustekniikkaa se tietenkin opettaa.

 

On muuten jo olemassa tällaisia nykyaikaisia alkeisliitokoneita, kuten LAK-16. Vierailtiin vajaa 10 vuotta sitten Liettuan Prienaissa ja katseltiin kun nassikat harjoittelivat lentämistä kentän nurmiaukealla. Siinä hinausvaijeri kulki taittopyörien kautta maassa ja se oli aseteltu ison kolmion muotoon. Liidin työnnettiin kolmion kärkeen ja hinaus suoritettiin vastakkaiselta sivulta jollakin moottorimaakulkuneuvolla. Tunnissa tuli erittäin monta keikkaa.

 

EASA on hoksannut harrasteilmailun alennustilan ja sieltä on tulossa uusi harrasteilmailun lupakirja (LAPL), jossa vaatimuksia on pudotettu, ja oikeuksia kasvatettu ja konvertointi ylempiin lupakirjoihin on myös mahdollista. Purjelentäjän lupakirja tulee esiintymään EASAn asetuksissa joko harrasteilmailun lupakirjan luokkana LAPL(S) tai omana lupakirjanaan (SPL).

 

Just tuli telkkarissa pätkä venäläispelistä, jolla pystyy liikkumaan niin maalla, vedessä kuin ilmassa. Tulevalla mallilla pystyy kulkemaan maantiellä 100 km/h nopeudella ja ilmassa 450 km/h! Entä mitä tekee Takamaa? http://www.aerolab.ru/eng/history/

[Martti Kujansuu 180]

On se tosiaan mahdollista, mutta sillä tavoin hankittua kokemusta ei voi käyttää hyväksi varsinaisen lupakirjan kohdalla.

 

Tämä kohta pitäisi juuri saada jotenkin muutettua. Esimerkiksi purjelentolupakirjan koulutusohjelmaan kuuluu paljon sellaista mitä tuon avulla voitaisiin opettaa halvemmalla ja ehkä nopeamminkin. Tälläisiä ovat mm. aerodynamiikka, ohjausoppi, koneen huolto jne.

[Jouni Laukkanen 55]

Tämä kohta pitäisi juuri saada jotenkin muutettua. Esimerkiksi purjelentolupakirjan koulutusohjelmaan kuuluu paljon sellaista mitä tuon avulla voitaisiin opettaa halvemmalla ja ehkä nopeamminkin. Tälläisiä ovat mm. aerodynamiikka, ohjausoppi, koneen huolto jne.

 

Unohda koko juttu. Kuten tuossa sanoin, tulevat purjelentäjän lupakirjat olemaan EASA-lupakirjoja ja ne perustuvat EU-asetukseen, eli niitä ei voi kansallisesti kumota, koska ne menevät aina Suomen lain ylitse. Tarkoittaa sitä, että kun sinne on kirjattu millä vehkeellä koulutus annetaan, niin se on sitten siinä.

 

LAPL-lupakirjakoulutuksessa voi olla mahdollisuus, että teorioiden suorittaminen helpottuu oleellisesti. Vanhakantainen luokkaopetus on ainakin Tampereella erittäin halpaa, mutta se syö aktiiviharrastajien resursseja hyvin paljon. Siksi on hyvä, että SUIO tarjoaa verkkopohjaista opetusta, vaikkakin hieman kalliimmalla. Ja kolmas vaihtoehto on opettaa teoriat tutustumiskurssilla lento-osuuden yhteydessä.

 

Kyllä näitä on pohdittu koko ajan ja väitän että uusi LAPL on erittäin hyvä ja edesauttaa harrastusilmailun kehittymistä merkittävästi.

[Markku Hiedanpää 0]

Kts: http://www.schaenissoaring.ch/download/FI_Refresher_2007_EASA.ppt

[Guest Sakari Pyörre]

Martille: Purjelentokurssilla tavallinen oppilas osaa lentää laskukierroksen noin 20 lennon ja 3 - 5 lentotunnin jälkeen. Loppu 30 - 40 keikkaa on taitojen hiomista. Termiikkilentoa, pakkotilanteita, epänormaaleja lentotiloja.

Alkeisliitokoneella voitaisiin ehkä korvata osa tuosta 20 lennosta. Aika pieni osa, jollei sillä liitokoneella pääse kaartamaan.

 

Jounille: SUIO:n verkko-opetussysteemit ovat hyviä ja säästävät aktiiviharrastajien resursseja. Toisaalta, itsekin luokkateorioita opettaneena (20h tänä talvena) tiedän, miksi sitä tehdään. Ensinnäkin, se on hauskaa harrastamista. Ja toiseksi, syö resursseja... no ne resurssit, mitä se minulta syö, on lähinnä poissa telkkarin katselusta, turhista ylitöistä, tai foorumille kirjoittelusta. Mitäpä sitä muutakaan talvella?

[Jouni Laukkanen 55]

Jounille: SUIO:n verkko-opetussysteemit ovat hyviä ja säästävät aktiiviharrastajien resursseja. Toisaalta, itsekin luokkateorioita opettaneena (20h tänä talvena) tiedän, miksi sitä tehdään. Ensinnäkin, se on hauskaa harrastamista. Ja toiseksi, syö resursseja... no ne resurssit, mitä se minulta syö, on lähinnä poissa telkkarin katselusta, turhista ylitöistä, tai foorumille kirjoittelusta. Mitäpä sitä muutakaan talvella?

 

Joo, vielä muutama vuosi sitten vedin kahdessa kerhossa (PIK & TIY) läpi ilmailumääräykset. Kun siihen lisäsi huoltotoiminnan, 3 ala-ikäistä lasta, luottamustoimet Ilmailuliitossa sekä n. 20 katsastusta + n. 60 tuntia pääasiassa hyppypilotti/hinauslentäjätiimaa, oli kalenteri jo aika täynnä. Käytännössä huoltotoiminta omalta osaltani oli vain sitä, että valvoin vauriokorjaukset ja tein erityistarkastukset, mutta silti jouduin viime syksynä uusimaan opekelpparini tarkkarilla, kun ei ehtinyt opettamaan. Siksi oma näkökulma niihin resursseihin saattaa olla liian jyrkkä.

 

Ehkä vielä parempi syy verkkokurssin suorittamiseen on oppilaan oma ajankäyttö. EASA -lupakirjojen myötä saattaa koko teoriakoulutussysteemi olla lähtökohdiltaan nykyisestä poikkeava.

 

Edit:  on minulla ollut sellaisiakin oppilaita, joille hinauskoneen perässä vikuroivan koulukoneen kesyttäminen on kestänyt enemmän kuin 20 lentoa. Senkin puolesta muut hinaustavat vain sekoittavat. Ja loppu on tosiaan hiomista aivan kuten sanoit.

[Martti Kujansuu 180]

Alkeisliitokoneella voitaisiin ehkä korvata osa tuosta 20 lennosta. Aika pieni osa, jollei sillä liitokoneella pääse kaartamaan.

 

Kantava idea tässä olisikin, että mahdollisesti toteutuessaan säännökset mahdollistavat lentämisen lähempänä ihmisiä. Monissa kerhoissa lienee jonkinlainen tutustumispaketti lentoineen, mutta yksinkertaisen liidokkikaluston lentämiseen voisi varmaan oppia jo verrattain lyhyessä ajassa ilman mitään kustannuksia (olettaen, että opettaja tekee opetuksen harrastustyönä ja koneet lähetetään ilman vintturia). 150 metrissä pystyy jo tekemään aika monia "manevöörejä" ja silti oltaisiin vielä melko turvallisessa korkeudessa aloittelijalle. En näkisi mahdottomana, että koneeseen asennettaisiin vaikkapa RC-kaluston tapainen kauko-ohjaus vaaratilanteiden välttämiseksi!

[Matti Huoviala 84]

150 metrissä pystyy jo tekemään aika monia "manevöörejä" ja silti oltaisiin vielä melko turvallisessa korkeudessa aloittelijalle.

 

Lennonopettajan pidän aloittelijalle turvallisena korkeutena nimenomaan 150m yläpuolella olevia korkeuksia.

Muutaman purjelentäjän kouluttaneena en oikein usko, että koulutuksen kuluja juurikaan alkeisliitokoneen mahdollistamalla koulutuksella voidaan pienentää. Enemmän hyötyä varmasti saadaan asianmukaisista maaharjoittelulaitteista ja sopivista mielikuvaharjoitteista. Joskus aikanaan kun siirryttiin yksipaikkaiskoulutuksesta kaksipaikkaiskoulutukseen, oli varmaan joku ihan perusteltu syy tähän siirtymään.

Ohjainten vaikutus ja lähtökiidossa ohjaamisen opettelu on niin pieni osa koulutusta purjekoneilla, että ne menevät muiden asioiden opettelun ohessa. Muita seikkoja näillä hyvin kevyillä koneilla on tavallaan turha jauhaa. Ne eivät tarpeeksi valmista oppilaita nykyaikaiseen lentokalustoon. Toki oppilaat varmaan näillä harjoitellessaan tutustuisivat rakenteisiin ja korjaustoimintaan enemmän kuin nykykalustolla...

 

Itse pitäisin näitä koneita enemmän kuriositeettina ja joillekin sopivina kokeiluvälineinä. Laitteiden tuomat riskit eivät mitenkään puolusta niiden käyttöä lentokoulutuksessa.

 

edit: linkki maaharjoittelulaitteeseen: http://www.skautai.lt/index.php?foto=%2011410

-M-

[Martti Kujansuu 180]

Joskus aikanaan kun siirryttiin yksipaikkaiskoulutuksesta kaksipaikkaiskoulutukseen, oli varmaan joku ihan perusteltu syy tähän siirtymään.

 

Uskon, että tähän syynä olivat toisen maailmansodan jälkeiset halvat konemarkkinat ja uudet materiaalit joiden myötä kaksipaikkaisten hankkiminen oli todella halpaa. Nykyään koneet tuntuvat vain kallistuvan (tietysti uusien ominaisuuksien ja suorituskyvyn myötä!).

 

Itse pitäisin näitä koneita enemmän kuriositeettina ja joillekin sopivina kokeiluvälineinä. Laitteiden tuomat riskit eivät mitenkään puolusta niiden käyttöä lentokoulutuksessa.

 

Tietysti liidokkeja voitaisiin pitää aivan omana lajinaan riippuliitimien ja purjekoneiden välissä. Kysymys: montako lentoa / tuntia keskimäärin on GPL:n suorittanut lentänyt viisi vuotta myöhemmin lupakirjan saatuaan? Voisin veikata, että 20-30% purjelentäjistä lentää vain yhden tai kahden lennon kesällä vuosittain. Tämän varjossa se 1000- euroa tuntuu melko kalliilta tuntimäärään nähden (ei tietenkään verrattuna muihin lajeihin...).

 

Riskejä on tietysti jokaisessa lajissa, erityisesti ilmailulajeissa. Kuitenkin liitimillä suoritetaan pääasiassa lentoja matalalla korkeudella. Jos niistä ei hyödy tiimaa muiden lupakirjojen suorittamisen niin ainakin liitimet houkuttelevat väkeä yksinkertaisuuden ja kustannustehokkuuden takia.

[Jouni Laukkanen 55]

Uskon, että tähän syynä olivat toisen maailmansodan jälkeiset halvat konemarkkinat ja uudet materiaalit joiden myötä kaksipaikkaisten hankkiminen oli todella halpaa. Nykyään koneet tuntuvat vain kallistuvan (tietysti uusien ominaisuuksien ja suorituskyvyn myötä!).

 

 

No ei se kyllä näin ollut. Siihen mennessä saatiin lentokalustoa tekemällä ne itse talkootyönä. Kakspaikkaiset piti ostaa valmiina ja se vasta kallista oli. Poikkeuksena olivat ainoastaan jyväskyläläisten Govier ja 4 kpl PIK-12 -koneita. Sodan jälkimainingeissa halpenivat lähinnä yhteys- ja kuljetuskoneet. Kuten Piper L-4 ja Douglas C-47/53.

 

Itseäni voisi kyllä kiinnostaa hupilentely noilla liitimillä, mutta en niitä oppilaille antais. Voishan se olla vuoroansa odottaville valmiille lentäjille kiva laite kentänlaidalla notkumisen aikana.

[Mika Koski 0]

Olisiko siis kysyntää tälläiselle "perusliidokille" joka nykymateriaaleilla voitaisiin mahdollisesti rakentaa vielä yksinkertaisemmaksi ja halvemmaksi kuin 20- ja 30-luvuilla?

 

= = = clip = = = clip = = = clip = = =

 

Lennot luonnollisesti eivät olisi kovin pitkiä, mutta tälläinen lentotoiminta mahdollistaisi lentämisen aloittamisen paljon nuorempa kuin tänä päivänä (GPL = 14/15 v).

 

Martin ajatukset tavoitteiden osalta (halvempaa lentämistä ja nuorisoa mukaan) ovat erittäin kannatettavia, mutta toteutuksesta olen toista mieltä.

 

Halpoja purjekoneita on jo esim. www.segelflug.de:n myytävänä palsta täynnä. Sieltä saa ihan kelpoja 2 -paikkaisia edullisesti. Putkirunkokoneen saa alle 10 keur ja kuituisiakin myydään jo alle 20 keur. Onko siis tarvetta uudelle koneelle, kun tyyppihyväksyttyjäkin on tarjolla kilpailukykyiseen hintaan? Lekohinausten hinnat ovat kyllä liian kalliita nuorisolle. Vintturien ja autohinauksen uusi tuleminen ainakin peruskoulutuksessa lienee edessä?

 

Ikärajojen suhteen olen myöskin hieman skeptinen. 5 kpl alle lukioikäistä itse kouluttaneena ja muitten opettajien vastaavien lentäjänaihioiden edesottamuksia seuranneena, olen tullut siihen tulokseen, että nykyinen ikäraja lupakirjakurssille on ihan hyvä. Jopa pursikurssille pitää olla jonkinlainen perusfysiikan tuntemus, että on edellytykset ymmärtää teoriaopetusta. Lisäksi epäilen, että useinpien alle 15 v. "tolkku" on vielä sen verran kehittymätön, että homma ei yksinkertaisesti toimi, kuten pitäisi. Nuorisoa voi ja tuleekin kannustaa ilmailemaan esim. lentoleirien, simulaattoreiden ja lennokeiden avulla, mutta aloitetaan LUPAKIRJAKURSSI sitten myöhemmin. Lupakirja ja sen vaatimukset ovat liikaa myös monille aikuisille, joten ei se ole mikään turha pahvi.

 

Ja sitten vielä tuo lentokorkeus. Oppilasvaiheessa ja uran alussa manööverit alle 150 m rajoittuvat finaalikaarrokseen. EI noin matalalle yksinkertaisesti lennetä.

 

Mika

[Janne Kuutti 4]

Martin ajatukset tavoitteiden osalta (halvempaa lentämistä ja nuorisoa mukaan) ovat erittäin kannatettavia, mutta toteutuksesta olen toista mieltä.

 

Halpoja purjekoneita on jo esim. www.segelflug.de:n myytävänä palsta täynnä. Sieltä saa ihan kelpoja 2 -paikkaisia edullisesti. Putkirunkokoneen saa alle 10 keur ja kuituisiakin myydään jo alle 20 keur. Onko siis tarvetta uudelle koneelle, kun tyyppihyväksyttyjäkin on tarjolla kilpailukykyiseen hintaan? Lekohinausten hinnat ovat kyllä liian kalliita nuorisolle. Vintturien ja autohinauksen uusi tuleminen ainakin peruskoulutuksessa lienee edessä?

 

Ikärajojen suhteen olen myöskin hieman skeptinen. 5 kpl alle lukioikäistä itse kouluttaneena ja muitten opettajien vastaavien lentäjänaihioiden edesottamuksia seuranneena, olen tullut siihen tulokseen, että nykyinen ikäraja lupakirjakurssille on ihan hyvä. Jopa pursikurssille pitää olla jonkinlainen perusfysiikan tuntemus, että on edellytykset ymmärtää teoriaopetusta. Lisäksi epäilen, että useinpien alle 15 v. "tolkku" on vielä sen verran kehittymätön, että homma ei yksinkertaisesti toimi, kuten pitäisi. Nuorisoa voi ja tuleekin kannustaa ilmailemaan esim. lentoleirien, simulaattoreiden ja lennokeiden avulla, mutta aloitetaan LUPAKIRJAKURSSI sitten myöhemmin. Lupakirja ja sen vaatimukset ovat liikaa myös monille aikuisille, joten ei se ole mikään turha pahvi.

 

Ja sitten vielä tuo lentokorkeus. Oppilasvaiheessa ja uran alussa manööverit alle 150 m rajoittuvat finaalikaarrokseen. EI noin matalalle yksinkertaisesti lennetä.

 

Mika

 

Olen samaa mieltä Mikan kanssa, että mitään uutta koulutusmuotoa ei tarvita kaksipaikkaiskoulutuksen lisäksi. Laskin tuolta: http://www.segelflug.de/cgi-bin/classifieds/classifieds.cgi noin 12 alle 10Ke hintaista koulutukseen kelpaavaa kaksipaikkaista purjekonetta, joten kalustoa on koulutukseen tarjolla ihan kohtuu hintaan. Olen myös samaa mieltä, että lekohinaus nostaa ihan turhaan purjelennon hintaa liian lähelle ultrailmailun hintaa, joka on sentään huomattavasti helpompaa ja vaivattomampaa kuin purjelento. Samalla lentokonehinauksen hinta vähentää nuorison lentämistä purjelentokelin ollessa huono, eli ns. hyödylliset mäkikeikat jäävät lentämättä.  Itse pitäisin autohinausta parhaana lähtömenetelmänä, kun halutaan pitää hinausten ja hinauslaitteeseen sijoitettu rahasumma mahdollisimman pienenä. Ongelmaksi vaan muodostuu sopivan lentopaikan löytäminen, sillä autohinausmenetelmä vaatii pitkän radan ja mielellään hiljaisemman muun lentotoiminnan. Perinteinen vintturi on tietysti toinen hyvä vaihtoehto, mutta selvästi kalliimpi hankintavaiheessa.

[Guest Sakari Pyörre]

Liettuassa LAK-16:lla harrastetaan nuorisotoimintaa. 10 - 15 vuotiaita nuoria lennätetään alkeisliidokeilla. Minun näkemäni vintturi oli rakennettu Ladan moottorista. Se veti max 5 metrin korkeuteen, pieniä hyppyjä.

 

Idea on nimenomaan nuorisotoiminta. Lentokurssille mennään sitten ihan erikseen.

 

Kyllä tällä tavoin voitaisiin saada lisää innokkaita nuoria harrastuksen pariin, jos vain vetäjiä löytyisi.

 

[ attachment removed ]

 

[Jouni Laukkanen 55]

Liettuassa LAK-16:lla harrastetaan nuorisotoimintaa. 10 - 15 vuotiaita nuoria lennätetään alkeisliidokeilla. Minun näkemäni vintturi oli rakennettu Ladan moottorista. Se veti max 5 metrin korkeuteen, pieniä hyppyjä.

 

Idea on nimenomaan nuorisotoiminta. Lentokurssille mennään sitten ihan erikseen.

 

Kyllä tällä tavoin voitaisiin saada lisää innokkaita nuoria harrastuksen pariin, jos vain vetäjiä löytyisi.

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

Just tällaista tarkoitin tuolla ylempänä. Hilpeä peli, tekis mieli kokeilla itsekin, mutta ei juuri hyötyä peruskoulutuksessa.

[Aki Suokas 80]

...., mutta ei juuri hyötyä peruskoulutuksessa.

 

Ja miksei muka??  Olen kuvitellut että peruskoulutuksen yksi tavoite on lentämisen motoriikan harjoittelu.

Ja siihen tuo kyllä sopii siinä kuin mikä muu tahansa perinteisillä ohjaimilla varustettu laite.

[Jouni Laukkanen 55]

Ja miksei muka??  Olen kuvitellut että peruskoulutuksen yksi tavoite on lentämisen motoriikan harjoittelu.

Ja siihen tuo kyllä sopii siinä kuin mikä muu tahansa perinteisillä ohjaimilla varustettu laite.

 

Perusopetus alkaa (mielestäni perustellusti) sillä, että opettaja näyttää ilmassa, vapaassa lennossa ensin ohjainten toiminnan ja oikean tavan käyttää niitä ja oppilas saa kaikessa rauhassa totutella ohjaamiseen. Lentoonlähtö ja startti seuraavat kunhan perusohjaaminen on hanskassa. Kyllähän tuolla startin oppii tekemään ja ehkä vielä paremmin laskun, mutta lekohinauksessa roikkuminen ynnä erikoistilanteet jäävät auttamatta harjoittelematta.

[Arne Wallen 72]

Niin tulee tuosta Jounin lausumasta mieleen että erikoistilanteet joutuu ilmeisesti opettelemaan ihan yksin, erehdysten kautta, ei ehkä aina paras tapa.

[Guest Sakari Pyörre]

Ja miksei muka??  Olen kuvitellut että peruskoulutuksen yksi tavoite on lentämisen motoriikan harjoittelu.

Ja siihen tuo kyllä sopii siinä kuin mikä muu tahansa perinteisillä ohjaimilla varustettu laite.

 

Tuolla jää harjoittelematta mm. sellainen extreme-lentotila kuin "kaarto".

[Aki Suokas 80]

Olin samaan aikaan Jounin mainitsemassa tilaisuudessa vuosia sitten katsomassa ko laitteella lentelyä Baltiassa.

Ja näyttivät harjoittelevan kaartoja (siis ihan ilmassa).

[Risto Niemi 0]

Heitänpä minäkin lusikkani tähän soppaan.

 

Olin Jounin kanssa samalla SIL:n reissulla Liettuan Priennaissa ja tutustuin tuohon heikäläisten nuorille tarkoitettuun alkeisliitokonekoulutussysteemiin ja olen aiheesta saanut myöhemminkin infoa heidän vastuuhenkilöiltään Europe Air Sports'in kokouksessa, jossa systeemiä esittelivät.

 

Totean heti aluksi, että tuo systeemi on Liettuassa peruja sosialismin ajoilta, jolloin valtio osoitti budjetistaan runsaasti varoja lentokoulutustoimintaan kaikin puolin ja systeemi oli nuorten osalta kytketty myös tavalliseen koululaitokseen ja on sitä kyllä edelleen. Toiminta on hyvin laajmittaista, mutta sopeutuminen markkinatalouden olosuhteisiin on käynnissä ja vanha sosialismin perintö alkaa pikku hiljaa olla tuhlattu ja toiminnan muodot hiipua jossain määrin, ainakin sopeutua uusiin tilanteisiin.

 

Keskuspaikalla kuten Priennaissa järjestetään vähintään 12 vuotta täyttäneille koululaisille lentokursseja ja leirejä noilla vehkeillä, joille kursseille siis kouluista lähetetään oppilaita lomilaan pitemmiksi ajoiksi internaattiin.

He saavat siellä hyvää opetusta, ylöspidon ruokineen jne. ja ohjausta ja lentelevät päivät päästään tolkuttomia määriä. Koulut maksavat tämän lystin. Intoa ja vipinää tuon ikäisillä riittää ja kun lentoja kertyy monia kymmeniä päivässä kehittyvät tietenkin todella taitaviksi.

 

Kenttä on nurmikon peittämä, pyöreä ja halkaisijaltaan kymmenisen kilometriä, mahdollisesti yli. Siltä voi aivan vapaasti startata ja laskea mihin suuntaan hyvänsä.

Hinausvaijeri on päättymätön lenkki, joka kiertää taittopyörien ja vintturinkelan kautta.

Yksi taittopyörä on ko.päivänä käytettävän "kiito- ja lasku-uran" kummassakin päässä. Suunnilleen pulivälissä usraa on kaksi taittopyörää, joista hinausvaijeri toinen vaijeri menee vintturin kelalle sisään ja toiselta pulelta ulos.

Vintturi on satakunta metriä "kiito- ja lasku-uran sivulla.

Vinturin kela pyrii kumpaan suuntaan hyvänsä samalla lailla, valitun suuntavaihteen mukaan.

Tätä vintturin päähinausvaijeria ei kiinnitetä lainkaan hinattavaan liitokoneeseen, vaan päävaijeriin napataan halutusta kohdasta vanhoista käsikapulalosseista tuttu "lossikapulan" tapoainen koura, jossa varsinainen liitokoneeseen kiinitettävä hinausvaijeri tai -köysi on kiinni.

Hinausköysiä on sitten eri pituisia koulutusvaiheessa tarvittavan lentokorkeuden mukaan. Vintturin kautta kulkeva vaijerihan ei itse asiassa nouse maasta juuri lainkaan, koska se on kireä umpisilmukka.

 

Ensin vetävät hyvin lyhyellä köydellä, maakiitoa, sitten muutamaan, ehkä viiteen metriin, sitten 50:een. On huomioitava, että hinausköyden pituus ei mahdollista alussa liian korkealle nousua lainkaan.

Aloittavat kyllä koneen hallitsemista ihan paikallaan pukissa, jossa kone pääsee herkästi kiertymään kaikkien akselien suhteen, sitten maakiitoja jne.

 

Ensin lentävät suoraan ja kun koneessa on paripyörät päätelineinä kuten kuvista näkyy ja ohjattava kannuspyörä, niin ei aikaakaan kun nuoret ovat niin taitavia, että osaavat laskea suoraan toiseen päähän siten, että pyöräyttävät kiidossa koneen sivupersimellä ja kannuspyöräohjauksella niin taitavasti ympäri, että pysähtyvät tarkasti oikeaan paikkaan ja suuntaan vastakkaiseen päähän, ettei konetta tarvitse siirtää tai suunnata milliäkään uutta vastakkaiseen suuntaan tapahtuvaa starttia varten. Ei muuta kuin hinausköyden pää koneen kytkimeen kiini ja "lossikapula" hinausvaijeriin ja taas mentiin vintturin kelan pyöriessä nyt toiseen suuntaan.

 

Sitten vähän pitemmällä köydellä onnistuu jo kaarto takaisin alkuperäiselle lähtöpaikalle ja sama pyöräys päässä ja uusiksi.

Viimeisen vaiheen käysi on sitten jo niin pitkä, että onnistuu kaksi kaartoa, eli voidaan tehdä täysi kierros jne.

 

Kysyin tietenkin, että milliset ovat sitten valmiudet kun siirrytään lentokonehinaukseen myöhemmin, kun ikä riittää siihen.

Siellä tuo vaihe tapahtui Blanikilla, joka on kaksipaikkainen ja opettaja tietysti mukana takaohjaamossa, ja hinauskoneena oli Wilga.

Sanoivat, että hyvin helposti siirtymä käy, opettaja vaan sanoo vaan oppilaalle, että lennä tuon perässä ja homma hoituu miltei sillä, ei kuulemma juurikaan tarvitse neuvoa. No uskokoon ken uskoo onko tuo nyt ihan noin.

 

Itse olen aloittanut purjelennon saatuani koulutuksen kaksipaikkaisella vuonna 1957 purjelentokoneella ja liitokoneella olen lentänyt vain tyypit sen jälkeen. Sittemmin purjelennonopettajana ja tarkastuslentäjänä toisaalta kyllä pääsin toteamaan, että kyllä yksipaikkaisella koneella opettelussa myös omat kiistattomat heikkoutensakin ovat, siinä näkyy joskus opittavan kovin virheelisiä juttuja ja maneereja, joista on sitten melkoinen poisoppimisurakka, kun joku toinen kuten lennonopettaja tai tarkastuslentäjä pääsee ne oikein kunnolla näkemään ja havaitsemaan.

Poisoppiminen on sitä paitsi usein vaikeampaa kuin uuden oppiminen tyhjästä, onneksi aina noita poisopittavia virheitä ei kuitenkaan paljonn tai kaikille näytä kertyvän mukaan.

 

Mielestäni on päivän selvää, että kaksipoaikkaisopetus on parempi koulutusmenetelmä, mutta toki yksipaikkaisopetuskin toimii, kun se oikein hoidetaan, siinä on vaan silloin aivan omanlaisiaan vaatimuksia, jotka tulee ottaa huomioon, ettei virheellisiä menetelmiä pääsisi syntymään.

 

Liettuassa noita alkeisliitokoneita ja niillä lentämisen paikkoja vinttureineen näkyi olevan lähes jokaisen itseään kunnioittavan kylän koulun läheisellä pellolla, siellähän noita lentopaikkoja kyllä riittää kovin tasamaata ja peltoa kun näyttää olevan koko tienoo siellä päin.  

[Guest Sakari Pyörre]

Kenttä on nurmikon peittämä, pyöreä ja halkaisijaltaan kymmenisen kilometriä, mahdollisesti yli. Siltä voi aivan vapaasti startata ja laskea mihin suuntaan hyvänsä.

Tätä vintturin päähinausvaijeria ei kiinnitetä lainkaan hinattavaan liitokoneeseen, vaan päävaijeriin napataan halutusta kohdasta vanhoista käsikapulalosseista tuttu "lossikapulan" tapoainen koura, jossa varsinainen liitokoneeseen kiinitettävä hinausvaijeri tai -köysi on kiinni.

 

 

Riittäisikö kumminkin pari kilometriä Pociunain (Prienain) kentän kooksi? Onhan se sellaisenaankin valtava.

 

Se lossikapula on tällainen:

 

[ attachment removed ]

 

Katselin systeemiä Suwalkiaissa, Marijampolen lähellä. Siellä oltiin vasta matalahinausvaiheessa. Suoraa lentoa.

 

 

 

 

 

[Risto Niemi 0]

Riittäisikö kumminkin pari kilometriä Pociunain (Prienain) kentän kooksi? Onhan se sellaisenaankin valtava.

 

Se lossikapula on tällainen:

 

[ attachment removed / expired ]

 

Katselin systeemiä Suwalkiaissa, Marijampolen lähellä. Siellä oltiin vasta matalahinausvaiheessa. Suoraa lentoa.

 

 

 

 

 

 

Kiitos korjauksesta! Huolimaton tuli todella oltua, noin ne mielikuvat hiipuvat, kun reissusta on jo jokunen vuosi aikaa. Näytti se kestopäällystetty kiitotie siellä kentän toisella laidalla olevan niin kovin kaukana muistojen mielikuvassani. Katsoin oikein satelliittikuvasta uudestaan. Ei sen Pociunai Prienai (EYPR) - kenttäalueen sisään mahdu kuin noin 1,3 km:n pyörylä. No tuohon alkeisliitohommaan toki ihan riittävästi sekin.

 

[Mika Koski 0]

Itse olen aloittanut purjelennon saatuani koulutuksen kaksipaikkaisella vuonna 1957 purjelentokoneella ja liitokoneella olen lentänyt vain tyypit sen jälkeen. Sittemmin purjelennonopettajana ja tarkastuslentäjänä toisaalta kyllä pääsin toteamaan, että kyllä yksipaikkaisella koneella opettelussa myös omat kiistattomat heikkoutensakin ovat, siinä näkyy joskus opittavan kovin virheelisiä juttuja ja maneereja, joista on sitten melkoinen poisoppimisurakka, kun joku toinen kuten lennonopettaja tai tarkastuslentäjä pääsee ne oikein kunnolla näkemään ja havaitsemaan.

 

Poisoppiminen on sitä paitsi usein vaikeampaa kuin uuden oppiminen tyhjästä, onneksi aina noita poisopittavia virheitä ei kuitenkaan paljonn tai kaikille näytä kertyvän mukaan.

 

Naulan kantaan. Ohjaamisen motoriikan opettelu edustaa niin häviävän pientä osaa, jopa purjelennossa, lupakirjan saamisen edellytyksistä, että yksipaikkaisella opeteltaessa saatavat hyödyt usein muuttuvat haitoiksi.

 

Taitojen oppimisen yhteydessä puhutaan siirtovaikutuksesta, joka voi olla positiivinen tai negatiivinen. Positiivinen siirtovaikutus on silloin, kun jokin jo aiemmin opittu helpottaa uuden oppimista ja negatiivinen päinvastoin. "LAK-16" -menetelmällä on varmasti positiivisia siirtovaikutuksia, mutta varmasti myös negatiivisia. Mielenkiintoista olisi tietää, onko nettotulos positiivinen vai negatiivinen. Uskoisin, että jos opettajana saisi valita oppilaansa, niin kyllä sitä mielummin opettaisi 15 v oppilasta, jolla ei ole yhtään lentokokemusta, kuin sellaista 15 v oppilasta, joka on kaksi vuotta lennellyt LAK-16 samanikäisten kavereitten kanssa. Kaikkein mieluiten opettaisi kuitenkin sellaista 15 v oppilasta, joka on kahtena edellisenä kesänä osallistunut lentoleirille ja lentänyt siellä opettajan kanssa kaksikolla tutustumislentoja ja oppinut perusteet oikein heti ekalla kerralla.

 

 

Muistuupa mieleen, että eräällä opettajakollegalla oli sellainen oppilas, joka oli lentänyt 1200 h MS Flight Simulatorin Learjetillä ennen purjelentokurssia ja opekollegan mukaan taival oikeaksi lentäjäksi oli tuskallinen. Piti kuulemma opettaa oikea ohjauskäsiala, sivuperäsimen käyttö ja nokan asennon käyttäminen nopeus- ja kallistusreferenssinä. Oli päässyt kertymään kaverille hieman huonoja tapoja...

 

Omista oppilaistani (n. 25 peruskurssilaista ja 10 moottorilentäjää) on muutamien liikennelentäjien konvertointi purjelentäjäksi ollut vaikeinta. Tämä siitä huolimatta, että kaverit ovat osanneet ohjata konetta jo melkein ensimmäisestä lennosta lähtien niin hyvin, että itse ohjaamiseen ei ole tarvinut muuten puuttua kuin ohjeistamalla. Kokeneitten moottorilentäjien kanssa suurin vaikeus on ollut "muodostelmalennon" opettelu. Purjelennossa "muodostelmalentoa" lennetään sekä lekohinauksessa että nostoissa, kun kierretään samaa nostoa melkein samalla korkeudella useitten muitten koneiden kanssa. Lisäksi liikenne/moottorilentäjien kanssa takapenkiltä lentäessä huomaa, että nenä osoittaa liikaa mittaritauluun eikä ulos ilmatilaan.

 

Tästä päästäänkin lajikohtaisiin vaatimuksiin ja siihen että liito-, purje-, moottori- ja liikennelentäminen ovat omia "lajejaan" ja siirtyminen lajistaa toiseen a) rikastuttaa henkisesti, b) useimmiten köyhdyttää taloudellisesti ja c) vaatii oman muuntokoulutuksensa.

 

Mika