"Primary Glider" ja peruskoulutus

[Guest karjjuh]

Kysyin tietenkin, että milliset ovat sitten valmiudet kun siirrytään lentokonehinaukseen myöhemmin, kun ikä riittää siihen.

Siellä tuo vaihe tapahtui Blanikilla, joka on kaksipaikkainen ja opettaja tietysti mukana takaohjaamossa, ja hinauskoneena oli Wilga.

Sanoivat, että hyvin helposti siirtymä käy, opettaja vaan sanoo vaan oppilaalle, että lennä tuon perässä ja homma hoituu miltei sillä, ei kuulemma juurikaan tarvitse neuvoa. No uskokoon ken uskoo onko tuo nyt ihan noin.

 

No mikä ettei? Kyllä tuossa kymmenien ja taas kymmenien toistojen aikana päivä toisensa perään kehittyy varmasti sellainen rutiini, että peruspuikottamisen motoriikka on syöpynyt syvälle selkäytimeen. Siitä on sitten hyvä jatkaa, kun kaikki korjausliikkeet tulevat refleksinomaisesti yhtään miettimättä. Tuollaisen koulutustavan selkeä etu on se, että tuo perusmotoriikka saadaan nopeasti ja halvalla (lähes ilmaiseksi per lento) rutiinitasolle, jolloin varsinaista lentämistä hinauskoneen perässä ja termiikissä on huomattavasti helpompi opetella jatkossa. Olisin varmasti itsekin nassikkana ollut riemusta kiljuen mukana tuollaisessa hupilentelyssä...

 

...purjelennonopettajana ja tarkastuslentäjänä toisaalta kyllä pääsin toteamaan, että kyllä yksipaikkaisella koneella opettelussa myös omat kiistattomat heikkoutensakin ovat, siinä näkyy joskus opittavan kovin virheelisiä juttuja ja maneereja, joista on sitten melkoinen poisoppimisurakka, kun joku toinen kuten lennonopettaja tai tarkastuslentäjä pääsee ne oikein kunnolla näkemään ja havaitsemaan.

Poisoppiminen on sitä paitsi usein vaikeampaa kuin uuden oppiminen tyhjästä, onneksi aina noita poisopittavia virheitä ei kuitenkaan paljonn tai kaikille näytä kertyvän mukaan.

 

Mutta eihän noin tarvitse olla ja ei noiden edellä olevien kuvausten mukaan yleensä olekaan. Homman juju taitaa olla siinä, että ennen liitimellä harjoittelua asiat (siis oikea ohjaustekniikka) käydään läpi suullisesti - teoriaopintoja siis. Sitten hommaa harjoitellaan paikalleen nivelöidyllä liitimellä opettajan valvoessa ja tarvittaessa korjatessa vierestä. Ja kyllähän varmasti joku ope seuraa noita matalaliitojakin ainakin alussa.

 

Mielestäni on päivän selvää, että kaksipoaikkaisopetus on parempi koulutusmenetelmä, mutta toki yksipaikkaisopetuskin toimii, kun se oikein hoidetaan, siinä on vaan silloin aivan omanlaisiaan vaatimuksia, jotka tulee ottaa huomioon, ettei virheellisiä menetelmiä pääsisi syntymään.

 

Olen melko varma siitä, että virheellisiä menetelmiä ei pääse syntymään kunhan asiat selvitetään ennakkoon riittävän perusteellisesti. Jos oppilas tietää teoriassa etukäteen, miten tuota vehjettä pitää ohjata, kyllä sen käytännössäkin äkkiä sitten oppii. Takapuolituntuma sitten opettaa kyllä äkkiä sen, millainen on ohjainten vaste oikeasti ja yli- tai aliohjaamisen oppii välttämään kyllä muutaman kovan pompan jälkeen.  Tuo on varmasti tehokas opettelumenetelmä, sillä palaute tulee välittömästi. Turvallisuuskin on taattu, sillä aluksi lentokorkeus on vaijerilla rajoitettu aivan maan pinnan tuntumaan, josta liitimen "rysäyttäminen" maahan ei vielä aiheuta muuta kuin häpeää. Sen verran tukevalta ja robustilta tuo liitimen rakennekin vaikuttaa (painoakin on 100 kg, vaikka vastaavat "oikeat" liitimet painavat lähinnä jotain 40-60 kg), ettei edes tuolle liitimelle aiheudu vaurioita kovastakaan laskusta. Laskuteline on erittäin vankka ja uskoisin sen kestävän lähes mitä tahansa.

 

Tuollaisia "lento"keskuksia vaan tänne meille Suomeenkin, ja liidin vielä siten skaalattuna, että täysipainoinen aikuinen mieksin voisi sillä liidellä, niin johan alkaisi lentäminen kiinnostaa rahvastakin. Tuollaisen silmukkavintturin kulut eivät varmasti päätä huimaa (sähkömoottori vetämään vaijeria), joten homma voisi pyöriä samalla tavoin kuin laskettelukeskuksissa: ostettaisiin vain "hissilippu" jolla saisi sitten vuorollaan oman vedon. Päivän aikana ehtii saamaan kymmeniä liitoja eikä maksa juuri mitään. Tuollainen liidinkään ei paljoa maksaisi, sillä sitä ei tarvitsisi tehdä mitenkään ultrakevyeksi - ilmassapysymisestähän vastaisi maassa oleva sähkömoottori. Harrastajat voisivat omistaa itse omat liitimensä samaan tapaan kuin mikroautoilijat omistavat autonsa. Vain kentän (eli sen liitopaikan ) käytöstä maksettaisiin kuten hissilipusta laskettelukeskuksissa. Heureka! Tässähän on uusi muotilaji kaikille lentämisestä vähänkään kiinnostuneille...

 

Miten tällaiseen suhtautuu ilmailumääräykset? Tulossa olevan määräyksen mukaanhan tuollaisen liitimen pitäisi painaa alle 70 kg, jotta kuka tahansa voisi sillä lentää. Mutta entä jos lentolaite on kiinni vaijerin päässä, joka rajaa lentokorkeuden aina alle 150 metriin, mutta robustin rakenteen vuoksi liitimelle kertyy tyhjäpainoa yli 70  kg (esim. tuo 100 kg)? Voitaisiinko tuota uutta liidinOPSia soveltaa silti? Laite kyllä nousisi ilmaan, mutta liitosuhde olisi niin huono, että vaijerista irrotettuna sillä voisi vain liitää takaisin kentälle eikä termiikkilentäminen onnistuisi? Tällöinhän laite ei häiritsisi muuta ilmailua ja sen toimintasädekin rajoittuisi hinauspaikalle?

 

Ei tuosta välttämättä tarvitsisi jatkaa purjelentoon lainkaan. Uskon, että monelle riittäisi vain tuo pelkkä mahdollisuus "päästä ilmaan" edes hetkeksi vaijerin vetämänä ja itse ohjaten. Homman voisi täysin rinnastaa mielestäni vaikkapa lasketteluun. Jos joku sitten innostuu liitämisestä edelleen, niin sittenhän voisi jatkaa helposti purjelentokurssilla virallisten opettajien valvonnassa (ja edistyisi varmasti tavanomaista oppilasta nopeammin, kun motoriikka ja perusjutut olisi jo hanskassa) - tai sitten ihan yhtä helposti voisi siirtyä moottoripuolelle ja lentää UPL:n tai PPL:n - sama peruspuikottaminen toimii ihan yhtä hyvin myös niissä.

[Guest karjjuh]

Lisäksi liikenne/moottorilentäjien kanssa takapenkiltä lentäessä huomaa, että nenä osoittaa liikaa mittaritauluun eikä ulos ilmatilaan.

 

Tuossa LAK-16:ssa ei näyttänyt olevan ainuttakaan mittaria... Niinpä nokan asento lentotilan referenssinä tullee tutuksi heti alusta pitäen - näin voisin ainakin moottorilentäjänä kuvitella. Tuollaisessa liitimessä nopeuden oppii arvioimaan nokan asennosta horisonttiin nähden eikä mittarista katsomalla (no, moottorikoneessa se nokan asento ei aina ihan 1:1 korreloi nopeuden kanssa, pääsääntöisesti kylläkin) ja korkeuttakin oppii varmasti arvioimaan ihan eri tavalla. Itseäni ainakin hirvittäisi moottorikoneessa, jos nopeus- ja korkeusmittari eivät toimisi. Tulisi varmasti tehtyä lasku riittävällä nopeusmarginaalilla...

 

Tuollainen perusliitäminen olisi kyllä lentämistä aidoimmillaan ja varmasti mitä suurinta hupia. Eihän tuollainen LAK-16 tietenkään mikään purjekone tai teholiidin olekaan, vaan pikemminkin urheiluväline. Suuri yleisö ilmailun ulkopuolelta voisi olla hyvinkin kiinnostunut tuon kaltaisesta urheilusta - mäenlaskusta ilman mäkeä! Kun tarpeeksi harjoittelee, niin siinä voi kehittyä hyvinkin taitavaksi. Ja kyllähän tuohon lajiin varmasti jotain kilpailutoimintaakin voisi keksiä, kuten esim. maalinlaskuja tai pituuskilpailuja tietystä pisteestä irrotettuna tms. Hauskuutta ja hupia varmasti riittäisi paljon enemmän(kin) kuin vaikkapa perinteisessä purjelennossa, jossa omaa vuoroa joutuu kyttäämään tuntikausia (tai päiväkausia). Liitoharrastaja voisi jopa omistaa oman liitimensä, tuollainen perusvehje ei yksinkertaisesti voi maksaa muutamaa tonnia enempää. Pitäisköhän ryhtyä hitsailemaan omaa kappaletta   

[Guest Sakari Pyörre]

Voisihan tuossa olla ideaa. Siitä vaan pistämään bisnes pystyyn.

 

Suurin ongelma Suomessa varmaan onkin homman pyörittäjän ajankäyttö. Nykyisestä lentäjäporukasta tuskin kovin moni innostuu vetämään tuollaista puuhaa, ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Ei ainakaan minua kiinnosta. No, ehkä sen aikaa, että omaa poikaa voisi muutaman kerran lennättää tuollaisessa. Täytyy vaan sekin tehdä salaa äidiltä. Ei kannata kysyä lupaa - sitä ei heru.

 

Bisneksenä voisi jotenkin toimia. Yhden liidon hinnaksi vitonen, siitä se lähtee.

 

Nassikat eivät voi harrastaa tuota keskenään. Se on sen verran vaarallisen näköistä. En tarkoita liidintä, vaan vinssisysteemiä keloineen ja vaijereineen. Olisihan homman vetäjänkin hyvä tietää jotakin lentämisestä.

 

 

 

Juha: nopeuden kuulee suhinoista.

 

[Martti Kujansuu 180]

Liitoharrastaja voisi jopa omistaa oman liitimensä, tuollainen perusvehje ei yksinkertaisesti voi maksaa muutamaa tonnia enempää. Pitäisköhän ryhtyä hitsailemaan omaa kappaletta   

 

http://www.flightforum.fi/discussion/index.php/topic,76656

 

Raaka-ainekustannukset nousevat n. 1,000: -. Oikein suunniteltuun riippuliitäjään maksavat aineet n. 500: -

 

≈ 320 / 160 euroa.

[Guest tornadof36]

Tämä kohta pitäisi juuri saada jotenkin muutettua. Esimerkiksi purjelentolupakirjan koulutusohjelmaan kuuluu paljon sellaista mitä tuon avulla voitaisiin opettaa halvemmalla ja ehkä nopeamminkin. Tälläisiä ovat mm. aerodynamiikka, ohjausoppi, koneen huolto jne.

 

Totta...

 

Toisaalta esim. PPL: ssä, miten ison osan nuo kertaukset sitten aiheuttavat siitä laskusta.

 

Tietysti nuohan voisivat olla kertausluonteisia ja kokeellahan ne kuitenkin tsekataan. Tärkeitä asioita yhtä kaikki, joten ei se hukkaan mene.

 

Mutta pienemmillä tuntimäärillä ehkä kuitenkin. No, jos GPL: ssä on esim. ilmailufysiologiaa sen 3 tuntia, niin ei sitä kyllä liikaa ole. Siiehnhän sisältyy esim. inhimilliset jutut, joista suuri osa onnettomuuksista johtuu.

 

Monipiippuinen asia..

 

-Jukka 8)

 

Totta on myös se, että lentoharrastus on Suomessa vedetty liian kalliiksi ..Niin kuin moni muukin asia!

 

Mutta esim. HYIK: n teoriat on alle 100 egeä, niin ei voi valittaa tässä tapauksessa. Ja opetus on ollut laadukastakin.

[Mika Koski 0]

Tuossa LAK-16:ssa ei näyttänyt olevan ainuttakaan mittaria... Niinpä nokan asento lentotilan referenssinä tullee tutuksi heti alusta pitäen - näin voisin ainakin moottorilentäjänä kuvitella.

 

Jep, loppuisi se turha mittareihin tuijottelu kerrasta.

 

[Risto Niemi 0]

Tuossa LAK-16:ssa ei näyttänyt olevan ainuttakaan mittaria... Niinpä nokan asento lentotilan referenssinä tullee tutuksi heti alusta pitäen - näin voisin ainakin moottorilentäjänä kuvitella. Tuollaisessa liitimessä nopeuden oppii arvioimaan nokan asennosta horisonttiin nähden eikä mittarista katsomalla (no, moottorikoneessa se nokan asento ei aina ihan 1:1 korreloi nopeuden kanssa, pääsääntöisesti kylläkin) ja korkeuttakin oppii varmasti arvioimaan ihan eri tavalla. Itseäni ainakin hirvittäisi moottorikoneessa, jos nopeus- ja korkeusmittari eivät toimisi. Tulisi varmasti tehtyä lasku riittävällä nopeusmarginaalilla...

 

Ei ole LAK-16:ssa todellakaan ainuttakaan mittaria, mutta palkki, joka kulkee siiven päältä ohjaajan ylitse ja editse nokkaan toimii erinomaisena tähtäin ja vertailumerkkinä horisonttiviivaan nähden mm. oikean lentonopeuden antavan lentoasentokulman säilyttämiseksi.

Omasta kokemuksestani lennonopettajana opettaessani PPL(A)-kurssieni oppilaita tein varsin pian ensin aika hämmästyttävältä tuntuvan havainnon, joka itse asiassa kuitenkin on aivan luonnollinen ja perusteltu. Kun tulimme vaiheeseen, jossa aloin lennättää oppilaalla laskukierroksia nopeusmittari peitettynä lnensivät kaikki oppilaat poikkeuksetta täysin virheettömällä, ohjelentonopeudella niin tarkasti, etteivät olleet koskaan lentäneet mittarin olessa näkyvillä. Selitys on se, että he mittarin peitettynä ollen olivat pakoitetut keskittymään pitämään koneen nokan vakaasti oikealla korkeudella horisonttiviivaan nähden lennen eri kohtien vaatimilla osuuksilla. Pysyi muuten todella vakaasti, kun taas miittarinäyttöä seuraillessaan ovat usein hieman jäljessä mittarinäytön hystereesistä johtuen ohjaustoimissaan ja lisäksi eivät osaa suodattaa puuskien heilahteluja eroon todellisista asennon korjaustarpeista. Ei siinä peitetyllä nopeusmittarilla lentäessä mitään nopeusreservejä tarvita, eikä missään nimessä saakaan olla. Ylinopudet johtavat helposti hyvin suuriin vaikeuksiin, erityisesti loittelijoilla, huippukokenut tietysti tulee toimeen senkin kanssa, mutta ei se optimaalinen toimintamalli ole kenellekään. Oikea lentonopeus lennon eri vaiheisiin, olosuhteisiin, lentoasuun ja kuormaan on paras ja se on kuhunkin tapukseen vain yksi nopeusarvo kuhunkin tapaukseen omansa.

[Risto Niemi 0]

Nassikat eivät voi harrastaa tuota keskenään. Se on sen verran vaarallisen näköistä. En tarkoita liidintä, vaan vinssisysteemiä keloineen ja vaijereineen. Olisihan homman vetäjänkin hyvä tietää jotakin lentämisestä.

 

Eivät voi harrastaa nassikat keskenään moista Liettuassakaan, kyllä vetäjinä ovat aikuiset ammattitaitoiset henkilöt koko ajan, lennonopettajat, vinttaajat jne.