Hauskoja juttuja

[Heikki Pullinen 135]

 

Meillä oli Bilbaoon melkein säännöllinen reitti. Kone Oy:llä oli siellä tehdas. Siellä oli kuitenkin usein huono ilma. Tuuli ja satoi.

Tästä syystä emme viitsineet lähteä aina ulos syömään. Siispä hyödynsimme hotellin erinomaista Baskiruokaa. Kun aina tutkii samaa ruokalistaa niin siinä meinaavat eväät loppua. Niinpä kerran päätimme että aletaan syömään listaa ylhäältä alas.

Niinkuin sanottu Baskiruoka on erinomaista.

 

Kerran meidät ohjattiin taas kohteliaasti pöytään, mutta sen jälkeen ei mitään tapahtunutkaan pitkään aikaan. Me kysymysmerkkinä. Meni ainakin 20 minuuttia. Sitten pelmahti 4 tyttöä pöytään tuoden listalla seuraavana olevaa annosta.

 

Sille naurettiin monet kerrat mutta temppua eivät uusineet.

[Esa Karanko 1 239]

ONLY JOKING

 

Olin matkalla Pariisissa pidetystä ICAO:n kokouksesta Helsinkiin. Charles de Gaullen terminaalissa seisoi ryhmä hampaisiin saakka aseistautuneita poliiseja. Minulla oli käsimatkatavarana laukku, jonka pohjassa oli metallinapit. Se liukui kivilattialla hyvin. Mietin mitähän tapahtuisi, jos viskaisin laukkuni kuin keilapallon lattiaa pitkin poliisien keskelle ja heittäytyisin mahalleni kädet korvilla. Sitten sanoisin: Only joking.

[Marko Jokinen 0]

Tapahtui varmaankin toissa keväänä, kun kävin lentämässä muutaman laskun itekseni Oulussa Dimonalla kauden avaukseksi. Ekalla kierroksella olin katsovinani 30:n jatkeella olevalla tiellä olevan pari kolme kuvaajaa kameroineen. He jäivät finaalissa suoraan alleni, enkä ajatellut asiaa sen enempää.

 

Toisella kierroksella sain päähäni tehdä hieman korkeamman lähestymisen ja kokeilla tiputtaa korkeutta sivuluisulla. Olin noin 150 metrissä finaalin puolivälissä, kun polkaisin koneen oikealla jalalla reiluhkoon sivuluisuun. Dimonahan "putos" siitä kuin kivi. Seuraavaksi, kun käänsin pääni vasemmalle menosuuntaan, tuli altani näkyviin pari kolme kpl:tta  puolen metrin lumihangessa alta pois juoksevia kaatuilevia jätkiä ja lumi lensi. Vaikkei saisikaan olle vahingoniloinen, alkoi se kuitenkin naurattaa sen verran, että oikaisin ja laskin vähän pidemmälle...

 

Koetin katsella silloin aikanaan täältä, olisko osunut jollekin kohdalle. Jos osu ja luit tän, sori, ei ollut tahallinen.

 

M.Jokinen

[Tommi Hinkka 32]

KUKA ON SYYLLINEN

 

Kai sen nyt voi jo kertoa julkisesti, kun siitä on yli 10 vuotta.

Oltiin nousemassa hyppykorkeuteen (1000m) Jämillä, ja mulla oli lasti ens kertalaisia (4kpl) mukana. Veijo puikotti, ja minä olin mestarina. Yht`äkkiä iski hillitön paine perälautaan ja suolikaasu vapautui vankeudestaan. Olin juuri oppitunneilla painottanut, että kyseistä ilmiötä ei suvaita koneessa. Aivot toimivat salaman nopeasti, ja huusin moottorin melun yli, että "kuka se oli?". Eräs takapenkillä istunut oppilas vastasi heti, että "kyllä multa äsken pieni pääsi, mutta en uskonut, että se vois näin paljon haista". Oli siinä pokerissa pitämistä, kun Veijo katsoi mua ja nauroi ja tajus heti koko jutun.

[Harri Heikkilä 16]

KUKA ON SYYLLINEN

Olin juuri oppitunneilla painottanut, että kyseistä ilmiötä ei suvaita koneessa.

 

Mitä? Häh? Onko tässä maassa muka hyppykoneita joiden sisällä ei haise p***a jokseenkin jatkuvasti?  Ei kuulosta uskottavalta... 

 

//Harri

[Esa Karanko 1 239]

PUNAISET POSKET

 

Otin eräänä kesänä vaimoni mukaan virkamatkalle Lontooseen. Istuimme Finnairin DC-9:n etupenkeillä. Tuttu kapteeni Kirjonen tuli käymään matkustamossa ja istui hetkeksi viereemme juttelemaan. Lopuksi Kirjonen tarjosi jump seatia ohjaamossa. Sovimme, että vaimoni lähtee katsomaan laskua Heatrowiin. Minihameinen vaimoni seurasi innoissaan charmikasta kapteenia keulalle. Observeri istui DC-9:ssä lentäjien takana vähän heitä ylempänä jalat harallaan. Jalkaterät olivat keskikonsolin molemmilla puolilla olevissa jalkatuissa. Laskun jälkeen, kun vaimoni liittyi ohjaamon ovella uudestaan seuraani, niin hänen poskensa punoittivat.

[Osmo Jalovaara 188]

Toimiessani 70-luvulla Suomen kaupallisena viranomaisena Bangkokissa alueeseeni kului lähes koko Kaakkois-Aasia. Kävin Bangkokista käsin "jalkamaissani", joista yksi oli Burma, nykyinen Myanmar. Rangooniin, nykyiseen Yangoniin, oli valittavana kaksi vaihtoehtoa, joko Thai Int tai Union of Burma Airways, UBA. Kerran taas olin joutunut aikataulusyistä valitsemaan UBAn. Heillä oli edellisenä vuonna ollut vuokralla F-27 Friendshipejä, mutta ilmeisesti vuokrat olivat jääneet maksamatta, ja omistaja oli kerännyt koneensa pois. He olivat kuitenkin onnistuneet saamaan tilalle pari B-727:ää. Matkalla Rangooniin kiilasin tietenkin ohjaamoon. Siellä oli vierastyöläsenä Ansett Airlinesin kateeni Bull, joka koulutti burmalaista oppilasta. Kysyin oppilaista lähemmin, ja capt. Bull kertoi heitä olevan viisi, kaikki entisiä Burman ilmavoimien majureita, joista yritettiin kouluttaa liikennelentäjiä. Matka meni rattoisasti, ja Rangooni kentällä taistelin tavan mukaan itseni läpi kuuden tarkastuspydän tulo- ja lähtöesteen, joilla valvottiin mm tulijan ja lähtijän henilöllisyyttä, terveyttä, matkatavaroita, arvoesineitä, valuuttoja, matkasuunnitelmaa, yhteyksiä Burmassa jne. Otin taksin perinteikkäiseen Hotel Strandiin ja kirjauduin sisään. Majoituttuani läksin kadun toisella puolella olevaan Austraalian lähetystöön, jossa tiesin olevan kokkarit ja joihin minulla oli pysyvä kutsu. Päästyäni sisään ja puutarhan puolelle vakautin käteni nopeasti viileällä ja hyvällä malariantorjuntajuomalla ja aloin katsella ympärilleni. Ja kukas siellä puutarhan laidalla seisoikaan jo tyytyväisenä hymyillen lasi kädessä - tietenkin capt. Bull. Tervehdimme iloisesti ja jatkoimme kesken jäänyttä juttuamme. Kysyin Bullilta minkälaisia nämä burmalaiset majurit ovat oppilaina? "One of them is ok. Two are so and so, but two of them are POSITIVELY dangerous!" oli vastaus.

 

[Petri Hiltunen 20]

NUORI PILOTTI JA BOS TAURUS

 

 

Kaikkea se vapaassa keskustelussa ollu Swamppi sarjakuva http://swamp.com.au/assets/strips/S1216.GIF  ja Patolinnan Petterin piirrokset mieleen palauttaa:

 

 

Ajankohta 1980-luvun alku jolloin käytettiin viimeisiä kertoja niitä iänkaiken vanhoja persaluspelastusvarjoja tai sitten niitä nahkasohvan sohvatyynyn kokoisia selkävarjoja. Niitä joissa oli selässä tai sivuissa sellainen naisten korseteista tuttu verkkopunos. Niissä oli jotakin outoa, muistaakseni. Siis varjoissa. Ainakin yksi päätti kerran aueta kesken mun lennon vaikka kahva oli satavarmasti "pussissa".

 

Suksihan sellaisella taisi tehdä yhden koehypyn banaanivaravarjo mukana ja sitten ne päätettiinkin panna hylkyyn kaikki? Ainakin se teki 100% varmana varavarjokeikan kun maasta sitä hyppyä äimisteltiin.

 

Taskussa pari vuotta vanha "Kallen punainen kirja" ja treenattiin siis yksin ja kaksin puljassa matkalentoja, sellaisia siipien levittelykeikkoja ja reviirin laajennusta. Kaikki oli uutta ja kivaa. Tuttuja hinauspilotteja  tuli joskus Forssan kaakkoispuolella bandulla silloisessa lentoväylässä vastaan... morjestettiin mutta ei voinut jutella kun ei ollut radiota. Sääli. Olisi ollut kivaa jutustella. Peltoonhan sitä myös joskus päädyttiin, ihan kuten tuo lintu tuossa kuvassa.

 

Ei kerran ollut tuollaista isoa sontakasaa, ainakaan koneen lasku-uralla.

Sijoitetaan sitten kuvaan utelias ja kieroutuneella huumorintajulla varustettu sarvipää hieho. Hieho aluksi jemmassa lehmihaassa (ensin siis pilotin mielestä aivan tavallinen pelto) olleen puskan takana. Sijoitetaan elukka siis samalle puolelle aitaa koneen kanssa. Kone oli HIK:n höyrykutonen. Pilotti sitten laittaa kuomun kiinni ja alkaa suunnitella varjorepun kanssa matkaa metsän takana näkyneelle talolle. Taisi olla niin että oli oikein kielto jättää varjoja koneeseen (oli kai kastunut sateessa siiven päällä tai joku pöllitty) tai sitten kyseessä oli kummallinen ajatusketju laskuvarjoista, lentäjistä, Ray Baneista ja nuorista naisista … mene ja tiedä.

 

Piikkilangan ja koneen puolivälissä hieho esittäytyi.

 

Pilotti oli ennenkin nähnyt hiehon ja tajusi että nyt tarvittiin taktiikkaa.

Hieho ajatteli kai samalla tavalla koska kun pilotti otti askeleen elukka otti kaksi.

 

Summa summarun pilotti oivalsi tilannearvion jälkeen nopean spurtin olevan ainoa pelastus. Oletus oli että hiehon lähtönopeus ja kiihtyvyys ja pilotin vastaavat arvot versus jäljellä oleva matka piikkilangalle tuki tällaista päätöstä.

 

Siispä reppu pykälässä nopea spurtti.

 

Keinohorisontti helahtaa kuitenkin yllättäen ja pilotti tajuaa näkevänsä puittenlatvat, varpaansa ja jalastaan irronneen oikean jalan kengän vasten pilviä. Siis reilusti ennen pelastavaa piikkilankaa.

 

Maahantulo oli pehmeä vaikka pilotti putosi selälleen kanveesiin.

 

Siellä oli siis sittenkin sontakasa.  Oikeastaan kaksi.

 

Ja uskokaa tai älkää, lehmihaassa naurava hieho.

 

Se perkeleen elukka oli pilottia viisaampana vain astunut repusta purkautuneen varjon päälle ja odottanut, momenttivarsi ja eteenpäin suuntautunut liike-energia hoiti loput.

 

Eihän sellaista voi nauramatta katsoa, eihän? Ja kun oikein naurattaa saattaa naarailta joskus lirahtaa.

 

Hieho ei ollut tässä suhteessa poikkeus.

 

Illemmalla pilotintaimi havaitsi että jos lehmät osaa ammua ja Kukko kolmasti kiekua niin osasi hentoinen Ullakin käyttää ääntä. Tai ainakin sille se pilotista tuntui.

 

Kyllä ne naiset osaa.

 

Pilotin  pelasti seuraavana arkipäivänä Räyskälään tullut tieto kyseisten varjojen totaalisesta käyttökiellosta joka oli kai seuraus siitä Suksen tekemästä koehypystä.

 

Pete

 

[Jyrki Vähätalo 1]

Kolme lentäjää olivat valinneet auringonottopaikakseen hieman syrjäisemmän, rauhallisen ruohikon kolmen hiekkakasautuman keskeltä. Ympärillä oli väkeä normaalin hiekkarannan tapaan.

 

Tuuli lennättää yhtäkkiä pikkupojan rantapallon lentäjien keskelle ja poika juoksee hakemaan pallonsa takaisin. Tultuaan vanhempiensa luokse, äiti kyselee, että mihin menit? Poika vastaa siihen, että kävin hakemassa palloni tuolta keskeltä, missä kolme lentäjää otti aurinkoa ja he olivat alasti.

 

Mistä sinä muka voit tietää, että ne olivat lentäjiä, kyselee äiti ihmetellen?

 

No, kun niillä jokaisella oli hirveän iso rannekello ja tosi pieni pippeli, vastaa poika äidilleen hyvin tietäväisenä.

[Osmo Jalovaara 188]

Lentomestari Lennart "Lennu" Mildh, joka oli syntynyt Ruotsissa ja käynyt ruotsinkielistä koulua puhui jonkin verran ruotsin värittämää suomenkieltä. Hän antoi lentotetävää oppilaalle ISK:ssa Kauhavalla suurin piirtein seuraavasti:

"Oppilas, te otta yks Pyry ja mene ja teke muutama syöksykierre. Jos ei se oikene, te hyppä ja tule ja hake minulta yks uus Pyry"

[Heikki Pullinen 135]

 

Olimme vaimon kanssa vuosia sitten lomailemassa Kos.n saarella jonka korkein kohta on 800 msl. Rinteen puolivälissä on kylä ja tietenkin siellä kapakka. Pysähdyimme Vespalla ja hämmästelimme kuinka moni ihminen näytti odottavan jotakin. Tilasimme kaffeet ja vettä. Mutta pyytämättä yllättäen saimme myös Ouzot. Minä valittelin sitä kulkupeliä. Kapakoitsija tietenkin utelemaan meidän kansallisuutta? Tämän kuultuaan hän ohjasi minut sisälle ja näytti jonkun suomipojan lähettämän kortin.

Tottakai minä utelin osoitteen. Tämän jälkeen hän toi pöytään vielä erinomaisia neulamuikkuja.

 

Sillävälin kun minä olin sisällä oli tullut motskariposteljooni ja avannut toimiston. Kansa odotti kirjeitä ja myös lähetti niitä.

Meidän nähden posteljooni joi kahvit ja ainakin 5 Ouzoa. Ehdimme ensin matkaan, vaan ei kestänyt kauaa kun samainen urho pyyhälsi meidän ohi. Heräsi kysymys montako toimistoa on hänen reittinsä varrella?

 

Kun aikanaan pääsin taas töihin, lähettelin kortteja eri paikoista. Ostin kortin Pariisista ja pistin sen postiin Lontoosta samoin ristiin rastiin ja kaikki ilman allekirjoitusta. Vasta joulun alla lähetimme upean joulukortin ja sen allekirjoitimme.

Anja ja Heikki from Finland.

 

Montakohan Ouzoa siellä baarissa kallistettiin?

[Jari Häyrynen 0]

Pari hauskaa linkkiä "lontoon kielellä"...

 

http://www.expressjetpilots.com/about12610-0-asc-0.html

 

ja

 

http://airlinepilotcentral.com/web_video/now_showing/o%27hare_ground_controller_interview_20070118185.html

 

 

 

JH

[Heikki Pullinen 135]

 

 

Mitä tapahtuu kun Navajon alabeaconin lasi menee rikki. Peili jää pyörimään. Silloin takalistossa tuntuu pieni edestakainen sivuttaisliike.

 

Entäpä Learjetti. Tuntuu samanlainen liike. Learissa on vilkkuva Beacon.

 

Tulimme laskuun Bonniin. Vinkkamiehellä oli muikea ilme, ellei peräti vahingoniloinen.

Avattuani oven hän näytti pyrstön suuntaan.

 

Olimme tuoneet pyrstöraudan Hesasta. Oli meillä ollut saattaja lähtiessä. Ei hänkään ollut huomannut.

 

Heikki

[Timo Koski 142]

Taisi olla vuonna-89. Olin SIL:lin järjestämällä ryhmämatkalla Pariisissa ilmailunäyttelyssä. Siinä jonain iltana istuttiin hotellin terassilla noin 6-7 hengen löysässä porukassa iltaa virvokkeita nauttien ja siinä hengaili joku "ulkopuolinen" pitkätukka poninhäntä-poika. Ajattelin (onneksi vain itsekseni) että mitä tollanenkin hippi  tossa noinkin lähellä luuhaa, mikä lie hiippari. Siinä jossain vaiheessa muu porukka haihtui eri tahoille ja jäin siihen yksin vähäksi aikaa (+se tyyppi). Yhtäkkiä hän alkoikin puhumaan suomea, kun oli ollut aivan hiljaa mielestäni koko ajan aikaisemmin. Kohta siinä mulle selvisi että hän oli voittanut jonkin SIL:lin piirustuskilpailun ja oli tullut joukkoomme vasta pari-kolme päivää myöhemmin(jonkin esteen takia) ja oli sitten muistaakseni jatkamassa jonnekin muualle Ranskaan. Lähdettiin sitten siitä kahdestaan pikku iltapalalle jonnekin syömään ja oli ihan fiksua seuraa minulla, ensivaikutelmani vain oli hätäinen ja asenteellinen. Onneksi pidin silloin suuni kiinni aikaisemmin, enkä kommentoinut kaverin olemuksesta mitään.

[Petri Hiltunen 20]

Noh,

 

kun kerran Uttilaiset ovat alkaneet pitää puheita täällä kerrottakoon kaikille lukijoille että jos oikein hyvin valmistelette lentonne ja olette vielä kyseisen lennon aikana kohteliaita sekä  huomioitte toisen Uttilaisen (siis sellaisen oikein ammatti-ilmailuun käytettävän nopean kaksimoottorisen turbiini-ilma-aluksen) toiminnan  saatatte löytää itsenne tilanteesta jonka jälkeen saatte  Uttilaisten kavereittenne juhlallisesti luovuttamana tällaisen kunniataulun.

Luovutus tietenkin tapahtuu synkkänä, kylmänä ja pimeänä iltana "Hyde Parkin" toisen kerroksen yksiössä  eli normin mukaan  Puolustusvoimien kohtuulliset vaatimukset täyttävässä majoitusrakennuksessa ..joka muuten sivumennen sanottuna oli huisisti mukavampi ja parempi kuin tuon ajan Ilmailulaitoksen lennonjohtajakurssin aikaiset "kohtuulliset vaatimukset täyttävät majoitukset".

Tässä rakennuksessa sentään oli juokseva vesi ja kaukolämpö...talvella vesiposti saunarakennuksessa ja halkoliiteri + tylsä kirves 70 metrin päässä pihalla. Ja hemmetin hyvät naapurit, ei tullut aika pitkäksi.

Olen luvannut pyynnöstä kertoa koko lentostoorin joskus mutta se saa nyt odottaa koska  lomat ja sivuduunimatka painaa päälle.

 

Pete

 

PS. Kunniataulun luovuttajille tiedoksi: taulu on edelleen mun työhuoneen seinällä -oikein kunniapaikalla! 

 

 

 

 

[ attachment removed ]

 

[Jaakko Kuusisto 3]

Odotamme silmät selällään tositarinaasi.

 

Asuimme mekin ookarikurssilaiset, kadetit ja kouluttajamme, 60-luvun vaihteessa Utin paloaukealla upeissa parakeissa, niiden asumismukavuudesta ei voi kuin uneksia. ( jälkikäteen).

 

Majoittuessamme kauhistelimme askeettisia olosuhteita.Askeettiset olosuhteet lähensivät meitä jokaista asukkia ja poismuutto oli todella vaikeeta. Me kaikki viidyimme siellä.

 

Meidän kurssi asui siellä kahtena vuonna. Toinen muutto oli kuin olisi kotiin saapunut, kaikki olivat hyvällä tuulella. Sekin rupeama päättyi haikeisiin tunnelmiin, luopuessamme noista askettisista majoitus-olosuhteista.

 

Sitten vain odottamaan Petrin tarinaa...........

[Esa Karanko 1 239]

TUKIALUSSTARTTI

 

Brewsterillä sodassa lentänyt Olli Riekki kävi toisinaan Piper J-3 Cubillaan, OH-CPG, Wredebyssä. Cubissa ei ollut kummoisia jarruja. Jos moottorin pyörimisnopeus ylitti tyhjäkäynnin, niin lentokone ei pysynyt maassa paikoillaan. Heikkotehoisen Cubin pyrstössä oli kuitenkin, ihme kyllä, hinauskoukku. Kuuntelin, kun Olli suunnitteli naama virneessä tukialusstrattia. Köysi koukusta kiinni puuhun, täysi kaasu ja hinauskytkimen laukaisu. Sopivalla vastatuulella Cub olisi varmaan noussut ilmaan melkein heti.

[Heikki Pullinen 135]

 

Vuonna 1996 kävimme karttakuvausreissulla Nepalissa. Lähtiessä firman tytöt vannottivat että ilmoittaisimme yhteystiedot.

Hotel jne. Tulomme jälkeen meni pari päivää viisumeiden ja kentän kulkulupien kanssa.

Kun olimme asettuneet taloksi , pidimme pienet tupaantuliaiset. Emme asuneet hotellissa vaan 3 kerroksisessa omakotitalossa.

Oma porttivahti, kokki, siivooja jne. Illalla suomalainen paikallispäällikkö vastasi puhelimeen tietenkin enkun kielellä.

Kuulin  hänen sanovan, ilme oli paljon puhuva ja täynnä kysymysmerkkejä, ettei tämä ole " Hotel KHUKRI". Minä hätiin ja kerroin että kyllä on. Puhelimessa oli suomalainen puhelunvälittäjä. Mekaanikkomme tytär ihmetteli minkälainen meidän              "Hotellimme " voi olla . Kukaan ei vastannut päivällä. Niinpä hän päätti yrittää puhelunvälittäjää.

Olimme ristineet " Hotellin" mutta emme muistaneet kertoa paikallispäällikölle siitä.

 

" KHUKRI" on paikallinen sokeriruokorommi.

 

Heikki

[Vieras]

Siirretäänpäs tämä kuva tuolta ruotsinkieliseltä foorumilta ettei mene ohi.. nauratti pirusti.. 

 

[ attachment removed ]

 

 

 

SP, kopsin kuvan suoraan tähänkin

[Teemu Hiltunen 0]

Vähän samaa sarjaa 

 

 

 

[ attachment removed ]

 

[Olli Luoma 79]

90-luvun puolivälissä olimme kuumailmapallolla lentämässä Loppiaismeetingissä. Sää oli erinomainen ja niinpä lennosta tulkin oletettua pidempi ja lensimme mukana olevilta kartoilta ulos. Olimme myös alunperin antaneet hakuporukalle väärän lentosuunnan näin ollen heillä oli "pallo hukassa". Hakuporukka oli tullut erääseen kylään ja raitilla nähneet pari iäkkäämpää rouvaa, joilta sitten kysyivät, ovatko mahdollisesti nähneet kuumailmapalloa täällä päin. Vastaus tuli pienen miettimisen jälkeen: "ei ole nähty, mutta käykääpä tuolta Jokiselta kysymässä, se on saattanut sellaisen rakentaakin".

 

Olli L

[Tommi Hinkka 32]

Morjens Olli. Tervetuloa porukkaan.

Tästä tulikin mieleeni juttu eräältä laskuvarjo hyppymestari-kurssilta.

Kouluttajamme "Ville" oli ottanut koulutus-hypylle irrallisen apuvarjon (se pieni varjo, joka vetää sen laskuvarjon ulos repusta), ja kätkenyt sen hihaansa. Sitten kun hyppymestari-oppilas aukaisi koneen oven, niin Ville otti esille apuvarjon, tarkoituksenaan kouluttaa varjo auki koneessa pakkotilannetta. Roketissa (OH-CNB) oli niin voimakas turbulenssi sisällä, että apuvarjo imeytyikin ulos. Villen tarkoituksena oli pitää yhdyspunoksesta kiinni, ja estää kyseinen imeytyminen, mutta nopeus ilmeisesti yllätti. Apuvarjo takertui yhdyspunoksesta kiinni korkeusperäsimen ja -vakaajan väliseen "solaan", ja jäi hinaukseen. Koulutustilanteesta tulikin totta. Kone alkoi kammeta oikealle ja hätähyppy tuli varmaan muidenkin kuin minun mieleen. Neuvokas pilottimme teki kuitenkin nopean "pumppaus" liikkeen korkeusperäsimellä, ja apuvarjo irtosi. Hypyt suoritettiin loppuun normaalisti, ja maassa tarkasteltiin korkeusperäsintä.

En tiedä arvaanko oikein, että irrallista apuvarjoa ei ole sen jälkeen käytetty hyppymestarikoulutukseen koneessa.

Näin jälkeenpäin tämäkin on jo hauska juttu. 

[Tapio Valkama 0]

Lentävä matto...

 

Laskuvarjohyppääjät pehmustivat hyppykoneen (C185) lattiaa teipaten kokolattiamaton rungon pohjalle. Aika monta hyppylentoa teipit kesti mutta eräällä lennolla korkealla ja kylmässä  teipit ei kestäneet ja matto imeytyi viimeisen hyppääjän jälkeen ovesta ulos. Kesti aika kauan ennen kun keksin kuinka kertoa siitä lennonjohdolle  Kukahan lienee löytänyt... Matto hävisi ja uutta ei laitettu 

[Jaakko Kuusisto 3]

Malmilla kuultua; mainoshinauksen pioneerit hinasivat mainosviiriä, jossa kirjaimet olivat sidottu toisiinsa nauhoilla.

Kaupungilla se viiri sitten katkesi.

Hinaajaveljekset kurkkivat minne se viiri osuu.

Viiri putosi erään kuorma-auton lavalle. Tuo auto katosi kaupungin sokkeloihin, eikä viiriä löytynyt.

 

Itselläni purkautui mainosviiri heti Turusta noustessa, kirjain kerrallaan.

Torni nauroi koska olin menossa Rauman suuntaan ja teksti oli " venemaalit tikkurilast ".

 

Tuo sama teksti hajosi totaalisesti Malmilla startissa. Tiessalon Harri kysyi mitä teen, koska perässä oli vain " V ".

[Ilkka Toivanen 4]

Lisää putoavia esineitä...

 

Lappeenrannassa 90-luvulla harjoitettiin lumilautailua laskuvarjohyppelyn ohessa. Eräältä kaverilta oli lauta sitten irronnut akrobaattisten kuvioiden yhteydessä kentän koillispuolella. Alla kulkee vilkas Helsingintie kaupungin länsialueelle, joten kaveri lähti tavoittelemaan lautaansa ettei se mäjähdä kenenkään tuulilasiin. Viime tipassa oli pakko kuitenkin luovuttaa ja lautakin löysi onneksi itsensä alas nykyisen Maasotakoulun metsäalueelta.

 

En muista mistä tämän tarinan kuulin tai luin, mutta vakuutusyhtiö olisi varmasti ollut kiinnostunut kuulemaan lisää mikäli vahinkoilmoituksessa olisi lukenut että pudonnut lumilauta rikkoi auton keskellä tietä kesäaikaan.