Hauskoja juttuja

[Risto Niemi 0]

Vielä nuorempi pioneeri veti mainosrättiä, isoa OKA-kahvipakettia, Fieselerillä.

 

Koukkauksen jälkeen kone jämähti maahan niille pyöränsijoilleen. Vastus oli suurempi kuin vetovoima 

 

 

 

 

No ei se nyt ihan nuorempi pioneeri ollut, joka veti vaan entinen sotapilotti Riku P. Minä kyllä olin nuorempana apuheijarina keikalla mukana.

 

Minun muistaakseni tuo mainos oli kylläkin öljypurkkia kuvaava sylinterin muotoinen rätti, jossa olivat pyöreät vantaat molemmissa päissä, jotta se todella pysyi taivaallakin auki purkin muotoisena pyöreänä sylinterinä.

 

Se oli vielä kokolailla suurikokoinen, joten rätissä oli pinta-alaa tosi hulppeasti. En nyt enää muista mittoja, mutta saattoipa halkaisija olla kolmen- neljän metrin luokkaa.

 

Etukäteen kyllä jo vähän arvelimme, että näinköhän homma onnistuu, eikä sitten ensiyrittämältä onnistunutkaan.

 

No eipä tuo maahan jämähdys koukkauksen jälkeen Storch:illa kummoinenkaan ollut, onhan koneessa tunnetusti laskutelineet, joissa joustoa on jopa metritolkulla. Ihan pehmeästi kone maahan tuli sinne ruohikolle, josta toimimme.

 

Sitten vaan päättelimme, että kun leikkaamme takimmaisen vanteen rätistä pois niin eiköhän vastus sen verran pienene, että onnistuu ja näin kävikin. Hyvin lähti mukaan toisella yrittämällä.

 

Mutta jatko oli edelleen aika hauska näin jälkikäteen muistellen, ei toki silloin aivan koko aikaa.

 

Lenneltiin siellä Helsingin kaupungin päällä niin matalalla kuin mihin luvan olimme saaneet. Ihan hyvin meni, kunnes aika pitkään lennettyä ja juteltuamme niitä näitä keskenämme Eläintarhan yläpuolella moottori yhtäkkiä sammui. No kiirehän siinä Rikulle tuli tietenkin puuhailla konetta uudelleen käyntiin, tultiin tosi jyrkällä kulmalla alaspäin, kun rätissä oli todella suuri vastus, eikä heti hennonut irtikään päästää, se oli nimittäin aika rohjake ja olisi voinut pahaan paikkaan pudotessaan aiheuttaa vahinkoa. Minä tiirailin pakkolaskupaikkaa ja Riku puuhaili polttoaineen käsipumpun ja säiliönvaihtohanan kanssa. Hyvät pakkolaskupaikathan siinä toki oli hyvin saavutattavissa tarvittaessa ja varsin pian moottorikin sitten hyrähti uudelleen käyntiin. Toinen säiliö oli vaan tullut ajettua tyhjäksi ja vaihto tekemättä ajoissa. Säväyttihän tuo kuitenkin silloin aikalailla.

 

Takaisintultua sitten huomattiin, että olimme levittäneet varmaan melkoisen kilometrimäärän kankaanompelulankaa kaupungille. Rätti oli keikan aikana nimittäin lyhentynyt useammalla metrillä. Eihän me tietenkään siihen takapäähän mitään päärmettä ommelleet, kun ennen lähtöä leikkasimme vaan kylmästi pois sen takapään vanteen. Sinne se taivaalle leikkauskohdasta sitten lennon kuluessa pikku hiljaa purki lankaa rätistä ja rätti lyheni.

[Tommi Hinkka 32]

MELUA FINAALISSA

 

 

Oliskohan ollut -94. Olin Jyväskylässä hyppäämässä. Finaali hyppääjille oli radan suuntainen. Myötätuuliosalta perukselle ja finaaliin. Korkeutta oli n. 50 m, kun alkoi kuulua takaapäin aikamoista meteliä. Hädissäni koitin tempoilla valjaissani ja kurkistella taaksepäin, että mitähän sieltä tulee. Sitten sujahti viistosti alapuoleltani Ilmavoimien DK laskuun. Kaikki sujui sulassa sovussa hienosti, en vain voinut kuvitellakaan sorvaavani laskua samaan aikaan lentokoneen kanssa. Pirkkalassa kun ei saanut siihen aikaan hyppylupaa, jos mopo cessna rullasi platalla...

[Raine Haikarainen 4]

 

Takaisintultua sitten huomattiin, että olimme levittäneet varmaan melkoisen kilometrimäärän kankaanompelulankaa kaupungille. Rätti oli keikan aikana nimittäin lyhentynyt useammalla metrillä. Eihän me tietenkään siihen takapäähän mitään päärmettä ommelleet, kun ennen lähtöä leikkasimme vaan kylmästi pois sen takapään vanteen. Sinne se taivaalle leikkauskohdasta sitten lennon kuluessa pikku hiljaa purki lankaa rätistä ja rätti lyheni.

 

Aika hulppea kertomus!

 

Monille tuttu, lupsakka savolaislentäjä Martti Siippola kertoi  hieman vastaavasta tapauksesta.  Muistaakseni kyseessä oli Joensuun paikallinen helluntaiseurakunta, joka järjesti aikoinaan kesätapahtuman ja päätti harrastaa lentomainontaa. Siippola pyydettiin hinauslentäjäksi.  Seurakuntalaiset  rakensivat  tarvittavan lakanan ja maalasivat siihen suurilla kirjaimilla stategiset sanat "Juhannusmissio". Tapahtui kuitenkin sama rakenteen purkautuminen,  mistä Ristokin kertoi ja lakana lyheni loppupäästään.

 

Lopputuloksena oli, että Siippolan vaari  kertoo  hinanneensa pahaa-aavistamatta taivaalla mainosta, jossa luki suurin kirjaimin "Juhannusmissi". Hieman oli päässyt viesti matkalla muuttumaan..

[Olli Hänninen 14]

Eräs purjelentäjä oli lähdössä hyvällä kelillä matkalennolle ja tarkoituksena oli lentää Kymin kentälle. Hän suunnisti rautatietä seuraten ja kun hän oletuksensa mukaan oli Kouvolan päällä niin hän totesi meren nähtyään: " Ei kai siellä Kouvolassa ole mitään suurempaa merta tai muuta vesistöä" ja katsoi lisää maamerkkejä ympäriltään ja totesi: " ei siellä ole kyllä Viipurin torniakaan"!. Näinkin näköjään voi sattua lähellä rajaa, tuosta tapauksesta on kyllä aikaa varmaan ainakin pari vuosikymmentä.

[Kalle Keihänen 1]

Nostan tätä ketjua hieman unohduksista. Laitan linkin Iltalehden Lentokenttäsattumuksiin.  Nämä siis ihan matkustajanäkökulmasta. Muutaman kerran mienasin kyllä pudota tuolilta:

 

http://www.iltalehti.fi/lentokenttatarina      -vasemman laidan linkkilistasta pääsee lukemaan aikaisempien viikkojen tarinoita.

 

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Mikä näytöslentoryhmä väittääkään olevansa pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut siviili-airshow-ryhmä USA:ssa?

 

Punaisen Paronin Pizzalentue....  esiintynyt lentonäytöksissä jo vuodesta 1984.

 

http://www.redbaron.com/squadron.htm

 

(ja oma suosikkipizza, kuin myös suosikkitaitolentoliike, löytyy kaikilta seitsemältä ryhmän Stearman-pilotilta)

[Hannu Niemi 1]

MENI PUTKEEN

 

Otsikkoa käytetään purjelennossa varsin kaksimielisesti (jopa niin, että lähes yksimielisesti sillä tarkoitetaan maastolaskua). Oheisessa tapauksessa homman tuli vieläkin konkreettisempi merkitys. Ja voin taata, että tämä tarina on tosi!

 

Tapahtuipa siis joskus kaaauaan sitten eräällä etelä-suomalaisella lentokentällä niin, että nuori innokas purjelentonuorukainen otti alleen höyrykoneen (Ka-6 cr) ja eihän sitä rauhaton mieli malttanut kenttää kiertää vaan kauemmas teki mieli. Eipä aikaakaan, kun urhomme havaitsi korkeuden laskeneen alle säällisen rajan ja niinpä sitten hetken rimpuiltuaan totesi maastolaskun olevan välttämätön. Jo muutaman maastolaskun suoritettuaan sankarimme onnistui luotsaamaan koneen mustaan peltoon ja talokin löytyi läheltä, sieltä vieläpä ainoastaan talon tytär paikalla. Ujona poikasena kaverimme vain punastellen pyysi ja sai luvan soittaa apujoukot paikalle. Viimesanoikseen muistutti pilotinplanttumme koneen runkopukista, joka majaili hallissa eikä umpiputkessa.

 

Tämän jälkeen tinttilätsämies paineli ripeästi koneelle ja irrotteli vivut ja teipit ja muut ylimääräiset härpäkkeet ja jonkun aikaa yksin odoteltuaan näkikin auton ja perävaunun yllättäen osuneen melko mutkattomasti paikalle. Tietenkään paikalle saapuneella kolmikolla ei ollut runkopukkia mukana, tämä vähäpätöinen pikkuseikka oli jossain vaiheessa viestiketjua jäänyt ilmaan roikkumaan. Siitäkös kalabaliikki nousi. Lopulta keksittiin oivallinen idea - voisihan joku mennä putkeen pitämään konetta pystyssä. Välittömästi seuranneessa äänestyksessä päädyttiin numeroin 3-1 siihen, että koneen pilotti olisi kaikin puolin sopivin toimeen, vaikka pilotti vastustelikin väittäen olevansa ainoa täysin syytön runkopukin kotiinjäämiseen. Toisten argumentti oli toisaalta aika painava - ilman pilottia ei edes oltaisi tässä tilanteessa.

 

Niinpä sitten haalarihemmo lastattiin koneen mukana liiton putkeen ja matka kentälle meni onnistuneesti, kerran matkalla pysähdyttiin tarksitamaan onko pilotti vielä fyllinä siiven ja rungon välillä. Kentällä vähän ihmeteltiin, että minnes se pilotti jätettiin, mutta sekin selvisi putken avaamisen jälkeen. Kone kasattiin ja elämä jatkui kuten ennenkin. Ai mistäkö tiedän, että tämä tarina on tosi? Siellä putkessa oli vielä pimeääkin...

 

hannu

[Karri Himberg 2]

...ja talokin löytyi läheltä, sieltä vieläpä ainoastaan talon tytär paikalla.

 

..Entäs se tytär???

[Hannu Niemi 1]

..Entäs se tytär???

 

Sinne se jäi huushollaamaan, kun pilotti meni koneelleen. Johan sanoin, että ujo tyyppi...

 

hannu

[Jaakko Kuusisto 3]

Sinne se jäi huushollaamaan, kun pilotti meni koneelleen. Johan sanoin, että ujo tyyppi...

 

hannu

 

siis nykyinen vaimosi    ehkö

[Hannu Niemi 1]

siis nykyinen vaimosi    ehkö

 

No ei kuitenkaan tainnut olla. Ainakaan muistaakseni.

 

Tietty olisi kyllä ollut kivempi tavata jo silloin...

 

hannu

 

 

[Petri Hellemaa 0]

Fakta: Vuonna 1975 Finnair otti käyttöön ensimmäisen laajarunkoisen lentokoneensa McDonnell Douglas DC-10-30:n.

Huhu: Finnair lensi Rodoksen vanhalle kentälle (Maritsa) DC-10:llä. Paikalliset olivat kauhuissaan, monet rukoilivat. Muut yhtiöt eivät koskaan lentäneet Maritsalle laajarunkokoneilla. DC-10:n vierailun jälkeen saaren uusi ja isompi lentokenttä valmistui sikäläisittäin uskomattoman nopeassa aikataulussa.

Fakta: Rodoksen uusi lentokenttä (Diagoras) otettiin käyttöön 28.6.1977.

 

EDIT: Korjatkaa ihmeessä, jos huhu ei pidä paikaansa.

[Heikki Pullinen 134]

Lensimme elinsiirtolentoa Lappeenrannasta Hesaan ( EFHK ) mutta keli meni tukkoon mutta onneksi Malmi ( EFHF ) oli täysin pilvetön. Kello oli n. 0700 kun laskimme Malmille.

Ilmassa olimme pyytäneet Ambulanssi vastaan. Paikallinen päivystäjä oli niin unen tokkurassa että meitä lähestyessään hän veti kumihanskoja kouraan.

Meidän viisi lääkäriä suorastaan REPESI nauramaan.

Nolo lanssimies koetti puolustautua. Ei minulle kukaan kertonut että kyseessä oli elinsiirtolento.

 

Heikki

[Jaakko Kuusisto 3]

Lensin Senecalla siirtolennon Malmilta Vantaalle.

 

Ruuhkan takia lähestyminen ohjasi mut ajamaan suuntaan 060.

Vartin päästä lähestyminen sanoi: " selvä jättämään jakso, ota Lapista yhteys Lappeenrantaan, terve".

 

Kerroin, että olen  siirtolennolla Malmilta Vantaalle.

 

 

[Touko Maksimainen 1]

 

Meidän viisi lääkäriä suorastaan REPESI nauramaan.

 

 

Lennätätte viittä lääkäriä elinten kanssa ympäri Suomea vai?  ???

[Jouni Laukkanen 55]

Lennätätte viittä lääkäriä elinten kanssa ympäri Suomea vai?  ???

 

Olen antanut kertoa itselleni, että elinten kanssa ei juuri ole aikaa hukattavaksi, siksi mukana on aina pienehkö iskuryhmä.

[Mikko Palosvirta 0]

Lennätätte viittä lääkäriä elinten kanssa ympäri Suomea vai?  ???

 

Arttu varmaan osaa kertoa paremmin, mutta olettaisin, ettei elinsiirtoon kykeneviä lääkäreitä ole ihan joka oksalla?

[Guest arttula]

Terve

 

Riippuu vähän, mitä elimiä otetaan luovuttajalta. Mikäli "kaikki" lähtee, eli maksa, munuaiset, sydän ja keuhkot, kuuluu tiimeihin 3-4 kirurgia, 2-3 sairaanhoitajaa, anestesialääkäri ja transplantaatiokoordinaattori. Parhaassa (pahimmassa?) tapauksessa ollaan liikkeellä kahdella eri pikkukoneella, koska sydämen ja keuhkojen kanssa on huomattavasti suurempi kiire saada ne kiinni uuteen paikkaan, joten he lähtevät saman tien, kun elimet ovat irti. Ne säilyvät toimintakuntoisina n. 3-4 tuntia (sisältää siis myös kiinnitysleikkauksen elinten saajalle). Jokainen minuutti heikentää niiden toimintakykyä. Maksa säilyy 4-6 tuntia, ja munuaiset 36 tuntia jääkaapissa.

 

Se, mitä elimiä otetaan, riippuu potilaan aiemmista sairauksista. Esim. runsaasti alkoholia käyttäneen maksa ei enää kelpaa, mutta munuaiset silti saattavat olla ihan priimat.

 

Eli porukkaa siis on paljon liikenteessä.

 

Kaikki Suomessa tehtävät elisiirrot tehdään Helsingissä joko Kirurgisessa sairaalassa (maksa, munuaiset), Meilahdessa (keuhko, sydän) tai Lastenklinikalla (kaikki edelliset). Lisäksi nyt keskustellaan myös suolensiirtojen ja haimansiirtojen aloittamisesta. Nekin tullaan tekemään Helsingissä. Eli siis aika pieni porukka noita Suomessa tekee - ihan karkea arvio, että muutama reilu kymmenkunta korkeintaan.

 

Arttu

[Jukka Nisula 2 265]

Mitä eroa on optimistilla ja pessimistillä?

 

"Kun optimisti ryhtyi kehittämään lentokonetta, pessimisti ryhtyi kehittämään laskuvarjoa."

 

(tänään Ilta-Sanomista/Loviisan sanomat Naurut-palstalta)

 

Jukka

 

 

[Juhana Suhonen 0]

Lensin Senecalla siirtolennon Malmilta Vantaalle.

 

Ruuhkan takia lähestyminen ohjasi mut ajamaan suuntaan 060.

Vartin päästä lähestyminen sanoi: " selvä jättämään jakso, ota Lapista yhteys Lappeenrantaan, terve".

 

Kerroin, että olen  siirtolennolla Malmilta Vantaalle.

 

 

 

  Mitäs se lennonjohtaja sitten teki? Antoi uuden suunnan vaiko käski lentämään Lappeenrantaan  ?

[Juhana Heino 0]

http://uk.youtube.com/watch?v=EdeQ5xYrGDo

 

Jokos tuo on täällä pyörinyt.

[Jaakko Kuusisto 3]

  Mitäs se lennonjohtaja sitten teki? Antoi uuden suunnan vaiko käski lentämään Lappeenrantaan  ?

 

Luotsasi Vantaalle

[Tommi Hinkka 32]

Tämmöinen juttu tuli mieleen, kun katselin noita Isomäen Aarnon kuveja:

Oltiin lennättämässä yleisöä Ähtärin lentonäytöksessä. Koneena oli C-172 OH-CFP. Kenttä oli (jo silloin) kuoppainen, eikä liian pitkä. Kaksi herrasmiestä halusi lähteä katselemaan kotipitäjää ilmasta käsin ja minä kiilasin tietysti itseni oikean puoleiselle  etu istuimelle. Rullattiin kiitotien päähän, ja työnnettiin kahva eteen. Takaa kuului epäilevä kommentti "mahtaakohan tää edes nousta näin pieneltä kentältä".  Vierestä tuli heti asiantunteva kommentti "tottakai, etkös huomannut, kun tossa oven vieressä luki, että tää on REIMS CESSNA". Tuli itellekin heti turvallinen olo. 

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Ei kenttäkoodi kenttää pahenna?

 

Yritettyään turhaan vuosien varrella saada FAA:ta muuttamaan Sioux Cityn vähemmän mairitteleva kenttäkoodi "SUX"  joksikin muuksi vähemmän naurettavaksi koodiksi, paikalliset kenttäviranomaiset ovat nyt päättäneet käyttää koodia huumorimielellä hyväkseen. "FLY SUX"-t-paidat ja lippikset käyvät kaupaksi ja kentän omat sivut ovat osoitteessa http://www.flysux.com

 

http://www.siouxcityjournal.com/articles/2007/10/21/news/top/6e0e01455283a9158625737b001224ad.txt

 

Siitä sitten vaan Finnairille ja H:ki-Vantaalle vastaava kampanja?

 

FLY TO HEL

sinki and beyond

 

8)

[Tommi Hinkka 32]

"Näytöshyppyjä"

 

-90-luvun puolivälissä, käytiin lähes joka lauantai-ilta hyppäämässä Jämijärven vieressä olevalle "karjatilalle". Siellä oli pubi ja aina joku live-esiintyjä. Saatiin neuvoteltua, että kun hypätään sinne, niin paikan pitäjä antoi meille ja avustajille ilmaisen sisäänpääsyn ja tuopin. Ensimmäistä hyppyä kun tehtiin, niin ihmettelin, kun paikalla ei ollutkaan "oikeaa bändiä", vaan pikkupojista koostuva  "pumppu". Toisella kerralla meitä vastassa oli kaksi kaunista tyttöä, jotka kiittelivät oikeen kädestä pitäen.

Tarkkaavaisimmat varmaan arvaavatkin, mistä oli kyse: Ensimmäinen "pumppu" oli tietysti Yölintu-orkesteri, ja toinen Nylon Beat-duo. Kukaan vain ei vielä silloin tiennyt heistä mitään.

Olipahan kiva kehuskella kavereille:"Olenhan mä niitten keikallakin jo ollut"