Hyviä ratkaisuja elämässäsi ?

[Guest arttula]

Aloitetaanpa tällainen täysin turha threadi, joka antaa hieman vastapainoa monille negatiivisille jutuille täällä. Ja toivottavasti tässä threadissa ei ajan mittaan ajauduta riitelemään...

 

Mitä onnistuneita ja hyviä ratkaisuja olet elämässäsi tehnyt ?

 

Eilen mietin, miten hyvä ratkaisu olikaan aikanaan (v. 2002), että ostin tämän talon täältä Kirjalasta, Paraisilta, enkä myynyt sitä muuttaessani takaisin Helsinkiin. Hinta oli kova siihen aikaan, ja olen edelleen korviani myöten veloissa tämän vuoksi. Tämä talo on kuitenkin uskomaton henkireikä, jonne on kiva paeta Helsingin kiireestä ja arjesta. Talo sijaitsee maalla, melkein meren rannalla, eikä naapureita ole kovin lähellä. Puutarhaa on kiva kuokkia, ja se antaa aivan erilaisia elämyksiä, kuin asuminen kaupungissa.

 

Onko sinulla vastaavanlaisia hyviä päätöksiä elämässäsi, jotka jossain vaiheessa ovat mietityttäneet, mutta jälkikäteen osoittautuneet hyviksi ratkaisuiksi ?

 

//Arttu

[Esa Lehtismäki 0]

Hmm... No minä oon kyllä semmoinen, että kun ratkaisun teen, niin en niitä vaihtoehtoja enää sen jälkeen mieti. Tupakoinnin lopettaminen nyt tietty on semmoinen, missä ensimmäisiin viikkoihin kuuluu absurdi pelko, että elämässä olisi jotain vähemmän ilman tupakkaa, ja se on ilman muuta paras päätös elämässäni.

[Ville Kokkonen 0]

Hyvä ratkaisu oli lopettaa Ammattikorkeakoulu ja alkaa tekemään sitä mitä todella haluan

 

 

Ville

[Jouni Olavi Rautio 66]

Täältä myös ääni maalle muuton puolesta. Tosin vielä sen verran lähellä haisevaa Tsadia että mummolat sun muut on järkevän matkan päässä vaikka ihan kahvittelua ajatellen. (~50km)

 

Myös valinta rasvarin - lentäjän välillä on vielä mielestäni onnistunut, vaikka yleisesti koko alan mielekkyys alkaa pikkuhiljaa haihtua. (koulutusketjussa jo pulinaa järjettömän byrokratian ja paperinpyörityksen ihanuudesta)

[Jussi Sahlberg 0]

Iltaa,

 

Allekirjoittaneella on 10 savutonta päivää takana 13 savullisen vuoden jälkeen. Suosittelen.

 

-Jussi

[Guest arttula]

Iltaa,

 

Allekirjoittaneella on 10 savutonta päivää takana 13 savullisen vuoden jälkeen. Suosittelen.

 

-Jussi

 

Hieno homma ! Muista, että hankalat ajat ovat vasta edessä. Fyysinen riippuvuus nikotiinista kestää muutaman viikon, mutta henkinen paljon pidempään. Erityisesti sosiaaliset tilanteet saattavat altistaa retkahtamiselle: tupakkatauko, tai baarissa oluen äärellä. Tsemppiä !

[Juha Stenberg 0]

Kaksi selkeästi elämäni parasta ratkaisua: Insinööriopintojen ja liikunnan aloittaminen. Liikunnan ansiosta olo aivan toinen kuin kuusi vuotta sitten.

[Guest arttula]

Kaksi selkeästi elämäni parasta ratkaisua: Insinööriopintojen ja liikunnan aloittaminen. Liikunnan ansiosta olo aivan toinen kuin kuusi vuotta sitten.

 

Hitsi... Kunnioitukseni ! Pitäsi vissiin minunkin, sillä paino on hiipinyt ylös - liian ylös. Mutta tuo vaan on NIIN hankalaa...

[Juha Kalli 24]

Hitsi... Kunnioitukseni ! Pitäsi vissiin minunkin, sillä paino on hiipinyt ylös - liian ylös. Mutta tuo vaan on NIIN hankalaa...

Tervetuloa kerhoon. Tähän asti olen käynyt lenkillä suunnilleen pari kertaa kuukaudes...pitäisi ottaa niskasta itseään kiinni ja käydä pari kertaa viikos...

[Jukka Siirilä 80]

Täältä myös ääni maalle muuton puolesta.

 

Muutin puoli vuotta sitten maalta kaupunkiin ja sen jälkeen olen kokoajan yrittänyt muuttaa takaisin maalle. 

No, eiköhän se kämppä maalta löydy kun riittävän sitkeästi etsii.

[Esa Lehtismäki 0]

Kyllä se liikkuminen alkaa kummasti maistumaan sitten kun sen hyödyt huomaa välittömästi käytännössä, eli suunnilleen nelikymppisenä. Sitä vaan tulee niin paljon parempi olo. Minä vedän nykyään tunnin mittaisen kävelylenkin joka päivä, jos en muuten huhki tarpeeksi. Justiin jätin verenpainelääkkeet pois sen ansiosta.

[Juho Vastapuu 0]

Hyvä ratkaisu oli se, etten vastannut tähän threadiin 

[Jukka Siirilä 80]

Hyvä ratkaisu oli se, etten vastannut tähän threadiin 

 

Ja kuitenkin vastasit?

[Guest Kiwipilot]

 

Allekirjoittaneella on 10 savutonta päivää takana 13 savullisen vuoden jälkeen. Suosittelen.

 

 

Kolmen vkon kuluttua takana kuusi vuotta ilman savun savua, kahdeksan vuoden röyhyttelyn jälkeen. Paras. Päätös. Ikinä. Suosittelen.

 

Kakkosena tulee varmasti melkein parin vuoden ulkomailla asuminen, antaa kummasti perspektiiviä koto-Suomen kuvioihin. Toki aivan omassa kastissaan on tuo seinän takana koisaava pian parivuotias vesseli .

[Juho Vastapuu 0]

Ja kuitenkin vastasit?

 

Käytännössä kyllä, asiasisällöllisesti vastaukseni on täysin mitätön.

[Jaro Myllynen 9]

Varamaan se kun alotin pelaamaan sulkkista. Nyt olen pelannut Esportcenterillä kerran viikossa neljä vuotta. kuullostaa varmaan todella huimalta.

[Guest Jnee]

Hmm, se että valitsin tavallisen luokan musiikkiluokan sijasta, melonnan aloittaminen (hitosti hauskaa) ja vielä se että viime todistuksessa keskiarvo oli yli 9 (enpäs kerrokkaan  )

Kyllähän sitä aika paljon mahtuu pieneen elämään.

[Joel Kajas 0]

Silmäleikkaus (PRK). Ei enää rillejä ja nyt erittäin hyvä näkö, leikkaus onnistui lähes täydellisesti.

 

Säännöllisen kuntoliikunnan aloittaminen.

 

PPL-kurssin aloittaminen.

 

Kaikki nämä ovat olleet oikein hyviä päätöksiä ja muuttaneet mun maailmaa, ainoa harmi, että odotin niin myöhään. Sitä on turha murehtia, parempi myöhään kuin milloinkaan.

 

Huonoja onkin sitten tullut tehtyä vähän enemmän Mutta se olisikin jo oman threadin aihe

[Antti Laukkanen 15]

Varmaan se, etten mennyt laserleikkaukseen aikanaan. 18 vuotta kun kärvistelin, putosi VDL medikaalista ja näkö alkaa hipoa ihan mainiota. Vaihtoehtoina varmaan pieleen mennyt leikkaus (onnistumisprosentti oli paljon nykyistä pienempi) sekä nykyään pluslasit, ehkä. Akateemisen uran vaihtaminen ilmailuhommiin ei myöskään ole juuri harmittanut. Nykyinen kämppä on kiva. Koirat on ihkuja alkuperäisestä pikku vastustuksesta huolimatta. Ja kaikkea muuta mukavaa. Niin, ne joskus vielä kohtuuhintaan saadut lupakirjat.

 

-A-

[Guest arttula]

Joo, täytyy todeta, että olen minäkin ollut kovin tyytyväinen, että aikoinaan kävin silmien laserleikkauksessa. Silmälasien kanssa voi toki elää, mutta oli hyvin vapauttava kokemus, kun niistä pääsi eroon - ainakin hetkeksi, kunnes ikänäkö iskee.

[Joel Kajas 0]

 

Juu, näinhän se on, että lukulasit ovat myöhemmällä iällä lähes varmat kun ikänäkö iskee ja leikkaukset voivat aina epäonnistua. Leikkaukseen ei kannatakaan mennä mille hyvänsä puoskarille. Hyvällä klinikalla onnistumisprosentit ovat nykyisin aika korkeita ja epäonnistunut leikkaus tarkoittaa käytännössä sitä, että näkö ei parane tavoitearvoon. Huonommaksi sitä ei yleensä pystytä sohimaan.

 

Voi sen VDL:n näköjään noinkin pois saada 

[Esa Lehtismäki 0]

Lukulasit alkaa tarvita silloin kun täyttää 40, mutta sitä ei pysty ennustamaan, tapahtuuko se 40-vuotispäivän aamu- vai iltapäivällä On meinaan aika tarkkaan nelikymppisenä tapahtunut useimmilla, ketä tunnen.

[Guest arttula]

Lukulasit alkaa tarvita silloin kun täyttää 40, mutta sitä ei pysty ennustamaan, tapahtuuko se 40-vuotispäivän aamu- vai iltapäivällä On meinaan aika tarkkaan nelikymppisenä tapahtunut useimmilla, ketä tunnen.

 

Olen ollut nyt 40 vuotias 29 päivän ajan, ja edelleen näöen hyuvin kijrjooittaa ilnmäan lukulasseeia

[Juha Lahtonen 5]

Olen ollut nyt 40 vuotias 29 päivän ajan, ja edelleen näöen hyuvin kijrjooittaa ilnmäan lukulasseeia

Ne onkin lukulasit, eikä kirjoituslasit 

 

Itselläni tulee kohta 43 vuotta täyteen enkä ole vielä kaksitehoihin joutunut turvaamaan. Dioptereita näissä meikäläisen linsseissä on saman verran kuin 20 vuotta sitten. Leikkaukseen en ole turvautunut, koska ajatus silmien ronkkimisesta kuulostaa vähän liian extremeltä minun makuuni.

 

-Juha

[Joel Kajas 0]

 

En nyt mainosta ja sano, että leikkaukset olisivat kaikkia varten, mutta ei se kovin extremeä ollut. Hyvä (turruttava)lääkitys pohjalla, kaikin puolin rauhallinen ja hyvä mieli. Fiilis kuin zombiella Koko operaatio kesti n. 5 min./silmä. Itse laserointi kesti muutaman sekunnin. Silmä on puudutettuna siten, että kosketus ei tunnu ollenkaan.

 

Jos on tyytyväinen tilanteeseen lasien kanssa niin mikäs siinä sitten. Turhaa sitä silloin on leikellä, operaatiossa on kuitenkin aina pienet riskinsä. Ja varsinkin jo reilusti neljänkymmenen ylittäneellä on vähän kyseenalaista, kuinka paljon leikkauksesta oikeasti on hyötyä, kun silloin kuitenkin lukulasit ovat lähes varmat. Ideahan on päästä rilleistä eroon, tosin vanhemmallakin iällä leikkauksen avulla voi ehkä päästä monitehoista eroon.

 

Minä olin suunnitellut leikkausta jo jonkin aikaa ja kun rillit hajosivat skimbareissulla 2006, päätin, että uusia ei enää osteta 8) Enkä vähiten lentohommat mielessä Tuli laskettua loppureissu puolisokeana.