Tupakoinnin lopettaminen

[Olle Sälgmark 2]

Tänään se loppui. Lupasin itelleni keväällä että heti kun on uus fillari alla, niin tupakointi loppuu. Tänään kävin pyörän hakemassa, joten noin 8 vuoden tupakointi loppui siihen.

 

Suunnitelmissa ei ole minkäänlaista lääkekuuria eikä nikotiinivalmisteita. Normaali purkalla olen suunnitellut pärjääväni ja paljolla liikunnalla.

 

Pitäkää peukkuja 

 

LYCKA TILL!

 

Itse odottelen motivaattoria.

[Pekka Holopainen 96]

Poltin savukkeita 15-vuotiaasta lähtien. Silloin tupakan vaarallisuudesta ei vielä edes puhuttu (olen ikivanha ukko). Työelämään siirryttyäni lopetin tupakoinnin aina syksyllä (koulut alkoivat) ja aloitin kesäkuussa (loma alkoi), koska en halunnut näyttää huonoa esimerkkiä oppilailleni.

 

Näin toistui kymmeniä vuosia. Koskaan ei ole ollut mitään vaikeuksia lopettamisen kanssa. Sama on pätenyt alkoholin suhteen. Huumeita en ole koskaan käyttänyt, koska ne (jotkut niistä) ovat 1000...? kertaa vaarallisempia päihteinä kuin alkoholi eikä niitä pysty tahdonvoimallakaan vastustamaan, jos on kerran "koukkuun" jäänyt. Ne nääs muuttavat elimistössä jopa persoonallisuuden.

 

Samoin olen joka vuosi paastolla 3 viikkoa - siis tykkänään syömättä. Juoda on pakko, muuten kuolee. Se on vain luonteen heikkoutta jos tuohon ei pysty. 

 

Pekka

 

[Esa Lehtismäki 0]

Tupakkaan, kuten muihinkiin huumeisiin addiktoitumisessa on henkilökohtaisia eroja. Nikotiini on kuitenkin pahimmasta päästä, suurimmalle osalle sen käyttäjistä irti pääseminen ottaa koville. Tavallaan siitä on kyllä hyötyäkin. Minä en todellakaan halua joutua enää koskaan tupakan orjaksi, kun kerran olen irti päässyt. Niillä, joille lopettaminen on helpompaa, on myös uudelleen aloittamisen kynnys matalampi.

[Jussi Sahlberg 0]

Päivää,

 

Väliaikaraporttia pukkaa:

 

Nyt olen ollut 11 viikkoa, eli 77 päivää savuttomana. Lopetin Champix-kuurilla, jota olen viimeisen kuukauden aikana pikkuhiljaa lopettanut. Lääkärin suosituksen mukaisesti ensin iltatabletti pois, ja sitten pari viikkoa myöhemmin vain joka toinen päivä aamutabletti. Näillä näkymin viimeinen tabu tulee syötyä ensi viikon alussa.

 

Tähän mennessä homma on mennyt helposti, muutaman kerran on tehnyt mieli kokeilla sitä että vieläkö Champix vaikuttaa aivokuoressa siten että tupakasta ei saa "kiksejä". Mutta en ole viitsinyt sitten mennä ostamaan tupakkia taikka pummata keneltäkään.

 

Olen sitä mieltä että en tule (toivottavasti, knok, knok) enää koskaa polttamaan yhtäkään tupakkia.

 

-Jussi

[Boris Grahn 0]

Kilpaileva vaihtoehto?

 

Vielä jokseenkin kolme vuotta sitten vetelin punaisia nortteja. Selvänä riitti 3 pakettia per vrk, mutta ranneharjoittelukausilla meni 5 pkt samassa ajassa. Annos oli siis ~60 ... 100 savuketta vuorokaudessa.

 

Siirryin filtterillisiin pikkusikaareihin, jotka itse asiassa ovat hieman vähemmän epäterveellisiä kuin savukkeet, koska palavan paperin ongelmia ei ole.

 

Alkuun skarppasin kovastikin niiden kanssa, mutta nyt kulutus on vakiintunut tasolle 6 ... 10 pikkusikaaria/vrk. Kupletin juoni on se, että koska sikaari sammuu itsekseen, poltan samasta pötkylästä 3 ... 6 kertaa, eli "saan polttaa" MONTA kertaa kokonaismäärän silti nousematta valtavaksi.

 

Kun olen poltellut jo noin 50 vuotta, en edes aktiivisesti mieti täydellistä lopettamisesta. Kun painoa on pudonnut noin 30 kg (edelleen silti varaa laihduttaa) ja nikotiinin määrä on pudonnut noin kymmenesosaan entisestä, jaksan ehkä elää nuo jäljellä olevat vuodet kohtuullisesti. Ne ihan viimeisimmäthän muutenkin olisivat todennäköisesti niitä ikävimpiä.

 

Luonto ei oikeastaan ole luonut ihmistä elämään läheskään niin vanhaksi kuin nykyisin tapahtuu. Ei joku entinen egyptiläinen juurikaan ehtinyt kärsiä kolesteroleista, nivelkulumista tai kakkostyypin diabeteksesta. Tuoni niitti jo paljon ennen niitä.

 

Jos keuhkojen puhtaus jotakuta kiinnostaa ja haluaa tupakoinnin lopettaa, niin lycka till! Itse en tosin tekisi sitä lääkkeillä - edes tohtorin määräämillä.

 

Tuotemerkki poistettu -Esa

[Esa Lehtismäki 0]

Itse asiassa elimistön nikotiinimäärä ei siitä paljon laske, vaikka onnistuisikin polttamaan merkittävästi vähemmän. Näin siksi, että nikotiini hajoaa sitä nopeammin, mitä enemmän sitä on veressä. Monet uskovat sikariin siirryttyään elävänsä terveemmin, mutta kyllä se ero on vähäinen, enkä kyllä menisi välttämättä sanomaan, että edes parempaan suuntaan. Sikariin sotketaan hiukan erilaisia kemikaaleja kuin savukkeisiin ja paperi tosiaan puuttuu, mutta hajusteita on vastaavasti enemmän. Eikä niissä tupakan lisäaineissa juuri välitetä terveyshaitoista.

[Pekka Holopainen 96]

...

Tähän mennessä homma on mennyt helposti, muutaman kerran on tehnyt mieli kokeilla sitä että vieläkö Champix vaikuttaa aivokuoressa siten että tupakasta ei saa "kiksejä". Mutta en ole viitsinyt sitten mennä ostamaan tupakkia taikka pummata keneltäkään.

...

 

Voi olla, että ihmisillä on erilainen kyky vastustaa adktoivien aineiden kemiallisia vaikutuksia, mutta kavalampi on milestäni psykologinen vaikutus. Itsekin huomasin sen vaanivan aina lopettaessani tupakanpolttoa, vaikka se ei minulle mitään tuskatiloja mudostanutkaan. Käsi ikäänkuin hakeutui automaattisesti sille taskulle, jossa röökit olivat.

 

Tsemppiä taistelussasi!

 

Pekka

 

[Pekka Holopainen 96]

...

mutta kyllä se ero on vähäinen, enkä kyllä menisi välttämättä sanomaan, että edes parempaan suuntaan. Sikariin sotketaan hiukan erilaisia kemikaaleja kuin savukkeisiin ja paperi tosiaan puuttuu, mutta hajusteita on vastaavasti enemmän. Eikä niissä tupakan lisäaineissa juuri välitetä terveyshaitoista.

 

Noista sikareista olen hieman eri mieltä. Lopetin savukkeiden polton useita kymmeniä kertoja ja lopullisesti 21 vuotta sitten. Sikareita olen silloin tällöin poltellut (se liittyy alkoholin nauttimiseen - muulloin ei tee edes mieli). Parempiin sikareihin, joita yksinomaan poltan silloin kun poltan, ei kyllä sotketa mitään kemikaaleja. Ne ovat niin puhdas luonnontuote kuin voi olla. Tavanomaisen ruokamme mukana syömme nykyään valtavan paljon enemmän erilaisia lisäaineita ellemme syö pelkästään luomuruokaa. Laatusikarit (esimerkiksi kuubalaiset - eli havannalaiset, joiden voittanutta ei ole) ovat itseasiassa luomutuotteita. Kokonaan eri asia on se, että tupakka itsessään sisältää lukuisia eri kemikaaleja, mutta niihnän monet ruoka-aineetkin sisältävät.

 

Laadukkaisen sikarien valmistusta voi hyvin verrata laatuviinien valmistukseen. Yhtä tarkasti valvotaan jokaista vaihetta ja se on joko kokonaan tai pääosin käsityötä (mikä tekee tuotteista kalliita). Niiden säilytyskin muistuttaa vuosikertaviinien varastointia. Sikarit tulee säilyttää niiden luonnollisessa ilmastossa eli lämpimässä ja kosteassa. Koska Suomen olosuhteissa nämä ehdot harvoin täyttyvät, on oikea säilytyspaikka humidori (laatikosta suureenkin kaappiin, jossa on ilmankosteuden ja lämpötilan säätömahdollisuus - käytännössä pienelle määrälle riittää laatikko, jossa on jokin yksinkertainen ilmankostutin ja mielellään myös kosteusmittari. Nomaali huoneenlämpö 22-24 astetta on myös riittävä.

 

En kiistä sikarinkaan haitallisia terveysvaikutuksia, mutta henkeenhän sitä sikarin savua ei vedetä, joten ainakin keuhkosyövän saamisen riski on pienempi. Itse polta yhden - korkeintaan kaksi sikaria päivässä ja vain kesällä (mikäli nautin alkoholia). Meillä ei saa polttaa sisällä enkä suosittele sitä kenellekään muullekaan. Seuraukset ajan mittaan olisivat vähän samat kuin savusaunasta olohuoneessa. Koska kunnon sikarin polttaminen vie aikaa 1-2 tuntia, ei sitä kertakaikkiaan voi tehdä Suomessa ulkona talvisaikaan. Näinpä lopetan tämänkin "harrastuksen" viimeistään syksyllä ilmojen kylmettyä.

 

Pekka

 

[Boris Grahn 0]

Yksi mielenkiintoinen "positiivinen vaikutus" tupakanpoltolla kiistämättä on. Se nimittäin nostaa veren hemoglobiiniarvoa. Mekanismi on se, että koska tupakansavun sisältämä häkä sitoutuu hemoglobiiniin paljon happea hanakammin, kropan on vastapainoksi pakko tehdä lisää hemoglobiinia, että lihakset saisivat tarvitsemansa. Keho käyttäytyy siis samoin kuin oleskeltaessa ohuessa ilmanalassa.

 

Leikkimielisesti voisikin todeta, että kartonki vahvaa tupakkaa vastaa noin viikon alppiharjoittelua.

[Pekka Holopainen 96]

...

Leikkimielisesti voisikin todeta, että kartonki vahvaa tupakkaa vastaa noin viikon alppiharjoittelua.

 

Mitäs se "viikon alppiharjoittelu" taas vastaa (Kari-Pekka Kyrön lausuntojen mukaan) ;--?

 

 

[Esa Lehtismäki 0]

Ainoa vaan, ettei siitä lisähemoglobiinista ole hyötyä hapen kuljetuksessa, koska se on täynnä häkää. Selvimpiä parannuksia tupakoinnin lopetuksessa onkin, ettei hengästy niin helposti. Kun samalla keuhkoputket avautuvat ja henki kulkee vinkumatta, on muutos kropan suorituskyvyssä huikea.

[Boris Grahn 0]

Ainoa vaan, ettei siitä lisähemoglobiinista ole hyötyä hapen kuljetuksessa, koska se on täynnä häkää. Selvimpiä parannuksia tupakoinnin lopetuksessa onkin, ettei hengästy niin helposti. Kun samalla keuhkoputket avautuvat ja henki kulkee vinkumatta, on muutos kropan suorituskyvyssä huikea.

 

Siitä lisähemoglobiinista JUURIKIN on hyötyä hapen kuljetuksessa siksi, että ihan kaikki ei kuljeta sitä häkää. JOS sellainen wanha cunnon 90-55-90 yksilö sattuisi olemaan kiikarissa, niin hengäsymisenkin uhalla kulkisin - jopa sydämentykytystenkin uhalla.

 

Meikäläisen mieli on teinipojan, mutta kroppa - pahus - osaa lukea allakkaa. En edes vakavissani toivo - saati oleta - että syntyisi "huikeita parannuksia" suorituskyvyssä. Minulle riittää erinomaisesti se, että loiventuu sopivan lievästi.

 

Uusi parrakas tyttöystävä saattaisi parantaa tilannetta.

 

Edellisen kohtalo oli ikävä, mutta ehkä uusi suhde virkistäisi...  http://s159.photobucket.com/albums/t125/Wunderwurst/?action=view&current=15112007025.jpg

 

Saattaa olla tasokysymyskin...http://s159.photobucket.com/albums/t125/Wunderwurst/?action=view&current=HettavonSerit.jpg

[Jussi Sahlberg 0]

Iltaa,

 

Väliaikaraporttia pukkaa: 193 päivää savutonta elämää koettuna. Pikkuhiljaa voisin uskaltaa väittää olevani entinen tupakoitsija...

 

-Jussi

 

P.S. Suosittelen, edelleen, jokaiselle, samaa.

[Olle Sälgmark 2]

Iltaa,

 

Väliaikaraporttia pukkaa: 193 päivää savutonta elämää koettuna. Pikkuhiljaa voisin uskaltaa väittää olevani entinen tupakoitsija...

 

-Jussi

 

P.S. Suosittelen, edelleen, jokaiselle, samaa.

 

.......

[Matti Maliniemi 0]

Moi!

 

193 päivää savutonta elämää koettuna.

 

 

Piti laskea oma tilanne. 276 päivää takana ja sitä ennen reilu 30 vuotta pari askia päivässä.

 

Nyt tuntuu hyvältä vaikka Nicotinell purukumia vieläkin kuluukin. Savukkeita ei tee mieli mutta nikotiinista en ole kuitenkaan päässyt eroon (vielä?)

 

Osaisiko joku (Arttu?) vastata, että mitkä nikotiinin haittavaikutukset ovat purukumista saatuna eli kannattaako purukumista hakeuta aktiivisesti eroon?

 

matti

[Juha Lampi 266]

Täällähän esiintyy kunnon saavutuksia. Gratulis 

[Esa Lehtismäki 0]

Hienoa, sehän on jo hyvässä mallissa kummallakin.

 

Nikotiinin käyttämisen pahin haitta on, että se estää lopullisen nikotiininhimosta vapautumisen. Se on vähän sama kuin alkoholisti joisi muutaman kaljan joka päivä. Sitten kun nikotiinin käytön lopettaa kokonaan ja aivot tottuvat siihen, ei enää tule lainkaan fyysisiä mielitekoja. Se on ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen tila. Nikotiinihan aiheuttaa nikotiininhimon.

 

Onhan nikotiinilla tietty haittavaikutuksia muutenkin, sehän se verenpainetta ja verensokeria nostaa ja aiheuttaa sydän- ja verisuonitaudit pääasiassa. Mutta tuo riippuvuustekijä on se suurin syy, miksi nikotiinia kannattaa käyttää vain väliaikaisena apukeinona.

 

Reilu neljä vuotta on tässä tullut savutonta ja nikotiinitonta elämää vietettyä, suosittelen lämpimästi.

[Guest arttula]

Joo, ja Esan juttuun vielä lisäisin, että purukumeissa on paljon sokeria (olkoonkin, että jotkut ovat osaksi xylitolilla makeutettuja). Ei tee hyvää hampaille.

[Pekka Holopainen 96]

Minun on vaikea ymmärtää mitä olette joutuneet kokemaan koska en itse addiktoidu tupakkaan tai alkoholiin juuri lainkaan (siis vähän sama kuin yrittäisi ymmärtää kovassa paikassa ollutta sotilasta, kun itse ei ole ollut sotaa lähelläkään), mutta nostan silti hattua saavutuksellenne ja peukkua jatkoon.

 

 

[Guest arttula]

Minun on vaikea ymmärtää mitä olette joutuneet kokemaan koska en itse addiktoidu tupakkaan tai alkoholiin juuri lainkaan (siis vähän sama kuin yrittäisi ymmärtää kovassa paikassa ollutta sotilasta, kun itse ei ole ollut sotaa lähelläkään), mutta nostan silti hattua saavutuksellenne ja peukkua jatkoon.

 

 

 

Geneettisiä eroja addiktion synnyssä varmaan on. Niin minäkin luulin, etten addiktoituisi nikotiiniin. Kokeilepa nuuskan käyttöä joskus. Siinä on jopa 20 kertaisia nikotiinipitoisuuksia tupakkaan nähden...

Silti en ole koskaan polttanut tupakkaa (silleen oikeasti), eikä tee yhtään edes mieli.

[Juho Vastapuu 0]

Itse pääsin eroon lyhyestä putkesta ilman mitään lääkitystä. Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat kyllä aikamoista hampaiden kiristelyä mutta sitten se alkoi hiljalleen helpotella. Vaikeinta oli silloin kun oli niin tylsää että väkisinkin halusi mennä tupakalle. Aina piti olla jotain korviketta, tuli siinä pelattua Call of dutyt ja muut moneen kertaan läpi. Sen sanon että älkää ikinä aloittako

[Guest arttula]

Moi!

 

 

Piti laskea oma tilanne. 276 päivää takana ja sitä ennen reilu 30 vuotta pari askia päivässä.

 

Nyt tuntuu hyvältä vaikka Nicotinell purukumia vieläkin kuluukin. Savukkeita ei tee mieli mutta nikotiinista en ole kuitenkaan päässyt eroon (vielä?)

 

Osaisiko joku (Arttu?) vastata, että mitkä nikotiinin haittavaikutukset ovat purukumista saatuna eli kannattaako purukumista hakeuta aktiivisesti eroon?

 

matti

 

Vielä tuosta nikotiinipurkasta. Jos olet käyttänyt 4 mg nikotiinipurkkaa, kannattaa siitä vierottuminen aloittaa siirtymällä alkuun 2 mg valmisteeseen. Kun sitä olet jauhanut aikasi, siirry ihan tavalliseen xylitolpurkkaan. Monasti pelkästä purkanjauhamisesta on tullut osaltaan addiktio. Tuo vähennys kannattaa tehdä pitkän ajan (=useita viikkoja) kuluessa, jotta elimistä ehtii sopeutua uuteen tasapainotilaan, jossa nikotiinia ei enää ole elimistössä.

 

Pelkän purukuminkin jatkuva jauhaminen saattaa olla haitallista, sillä leukanivelet kuluvat, ja niihin saattaa pahimmillaan tulla jopa nivelrikko. Kohtuus siis kaikessa.

 

Mutta kuten Juho totesi: älkää IKINÄ edes aloittako. Niin on paljon helpompaa. Tupakka ei tuo mitään ylimääräistä hyötyä tai etua tupakoimattomuuteen nähden - täysin päinvastoin.

[Esa Lehtismäki 0]

Näinhän se on. Tupakoija luulee (=haluaa uskoa), että tupakka rauhoittaa, ja niinhän se tekeekin - nikotiinivieroitusoireiden hermostuttamalle. Mulle ainakin avain tupakasta pääsemiseen oli sen ymmärtäminen, että tupakka ei auta tupakanhimoon, vaikka sen hetkeksi vaimentaakin, vaan nimenomaan aiheuttaa sen. Tupakanhimo loppuu vain sillä, että lakkaa polttamasta. Tupakoija hakee tupakasta rentoutumista ja mielenrauhaa, etenkin jos ei ole päässyt tupakalle heti kun alkoi tehdä mieli, mutta voi saada sen vain hetkeksi, ennenkuin hermostuneisuus taas palaa. Pysyvästi sen rentoutumisen ja mielenrauhan saa lopettamalla. Ja itse asiassa vielä syvemmän, sillä vaikka heti tupakan jälkeen eivät nikotiinivieroitusoireet hermostutakaan, niin nikotiini hermostuttaa. Sehän lisää adrenaliinin eritystä ja pitää elimistön jatkuvassa stressitilassa.

[Pekka Holopainen 96]

Geneettisiä eroja addiktion synnyssä varmaan on. Niin minäkin luulin, etten addiktoituisi nikotiiniin. Kokeilepa nuuskan käyttöä joskus. Siinä on jopa 20 kertaisia nikotiinipitoisuuksia tupakkaan nähden...

Silti en ole koskaan polttanut tupakkaa (silleen oikeasti), eikä tee yhtään edes mieli.

 

Eipä tee mieli edes kokeilumielessä nuuskaa. Koko ajatuskin tuntuu jotenkin siivottomalta. En ole myöskään koskaan kokeillut minkäänlaista huumausainetta (edes ns. mietoja) eikä tee mieli. Olen sitä sukupolvea, joka (Suomessa) ei vielä käyttänyt huumeita ja on aina suhtautunut hyvin negatiivisesti niihin. Siihen aikaan kun olin nuori, jokseenkin kaikki Suomen huumeiden käyttäjät löytyivät Helsingistä tai muualta Etelä-Suomesta eivätkä käyttäjien määrät olleet kovin suuria. Silloin käytiin Vietnamin sotaa ja jenkkisotilaiden samoin kuin sotaa vastustaneiden keskuudessa huumeet kyllä leivisivät kuin kulopalo.

 

 

[Guest arttula]

Eipä tee mieli edes kokeilumielessä nuuskaa. Koko ajatuskin tuntuu jotenkin siivottomalta. En ole myöskään koskaan kokeillut minkäänlaista huumausainetta (edes ns. mietoja) eikä tee mieli. Olen sitä sukupolvea, joka (Suomessa) ei vielä käyttänyt huumeita ja on aina suhtautunut hyvin negatiivisesti niihin. Siihen aikaan kun olin nuori, jokseenkin kaikki Suomen huumeiden käyttäjät löytyivät Helsingistä tai muualta Etelä-Suomesta eivätkä käyttäjien määrät olleet kovin suuria. Silloin käytiin Vietnamin sotaa ja jenkkisotilaiden samoin kuin sotaa vastustaneiden keskuudessa huumeet kyllä leivisivät kuin kulopalo.

 

Ei ole todellakaan pakko kokeilla nuuskaa. Ja hyvä niin. Siihen nimittäin jää koukkuun todella paljon helpommin, kuin tupakkaan.