Tupakoinnin lopettaminen

[Olle Sälgmark 2]

Ei pelotteluksi,kannattaa ehkä ajatella.....

 

28.7.2008 17:00

STT

Keuhkosyöpä on noussut naisten syöpäkuolemien yleisimmäksi aiheuttajaksi Ruotsissa ohi rintasyövän.

 

– Se heijastaa tupakointitapoja eikä ole niin yllättävää. Naisethan ovat polttaneet paljon enemmän kuin miehet viime vuosikymmeninä, sanoo Lääkärit tupakointia vastaan -yhdistyksen varapuheenjohtaja Matz Larsson.

 

Naisten kuolemat keuhkosyöpään ovat yleistyneet 75 prosentilla vuodesta 1987 vuoteen 2006 ulottuvalla tarkkailujaksolla. Samaan aikaan miesten keuhkosyöpäkuolleisuus on vähentynyt 11 prosenttia.

 

Tiedot ilmenevät sosiaalihallituksen raportista, joka on laadittu kuolinsyytilastojen perusteella.

 

Larsson muistuttaa, että naisille tupakointi on kaksinkertainen riski.

 

– Naisten ei tarvitse polttaa samoja määriä kuin miesten sairastuakseen keuhkosyöpään, hän huomauttaa

 

 

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/naisten-keuhkosy%C3%B6p%C3%A4kuolemat-ovat-yleistyneet-ruotsissa/187970

[Jari Vanhatupa 2]

Juttelin tuossa tänään erään tutun kanssa tuolla marketissa. Tuli puhe tupakoinnista, hän kertoi polttaneensa 40-vuotta ja nyt on kolmas vuosi menossa ilman tupakkaa! Ruoka on kuulemma ruvennut maistumaan paremmalta ja hän tuntee paljon uusia makuja, samoin uusia tuoksuja joita ei tupakoinnin täyttämässä elämassä tuntenut.

Varmaan näin on, itsellä ei ole tuosta kokemusta kun en koskaan kerennyt sitä tupakointia aloittaakaan. Yritin kyllä 15-vuotiaana kuten muutkin mutta ei siitä mitään tullut kun maistui niin pahalta.

[Esa Lehtismäki 0]

Tupakoinnin lopettamisessa avain on tosiasioiden ymmärtäminen. Sen tosiasian, että tupakka aiheuttaa tupakanhimon, ja se loppuu olemalla polttamatta. Ja sen tosiasian, että nikotiinin aiheuttamat aivomuutokset ovat pysyviä, joten uudestaan koukkuun jää heti, eikä siksi ole koskaan varaa kokeilla. Allen Carrin kirjat ovat ihan hyviä siinä, että ne sanovat nämä asiat niin selvästi, ettei voi olla ymmärtämättä.

 

5.5 vuotta sitten tumppasin toivottavasti viimeisen.

[Mikko Maliniemi 5]

Helmikuun alussa yksi lauantai-ilta katselin tupakkatilannetta, että riittävät just ja just tämän illan, kun hieman pihistelee. Eli vaihtoehdot on lähteä ostamaan tupakkaa heti tai vasta aamulla. Jätin aamuun, mutta jostain siinä sitten vaan pälkähti ajatus, että enpäs käykkään ostamassa. Tässä sitä sitten nyt kärvistellään. Sunnuntaina tuli kahdeksan viikkoa täyteen

 

Pääsääntöisesti tämä ei ole mitenkään kauhean tiukalle edes ottanut, joskin nyt tuntuu, että on taas hetkellisesti hieman vaikeampi jakso menossa. Liekkö se sitten sitä "kolmas tunti, kolmas päivä, kolmas viikko..." jne. lorua, mitä sanovat tupakoinnin lopettamisen vaikeimmista ajanjaksoista...

 

Niin ja se joka sanoo, että paino nousee, kun tupakoinnin lopettaa, puhuu paskaa... 8 viikkoa, -4 kiloa. Kun on tehnyt mieli jotain mussuttaa tupakan korvikkeena, olen popsinut ksylitolipurkkaa, tai tilanteen mahdollistaessa porkkanoita ja "napakoita" hedelmiä, kuten omenaa jne. Muuten ruokailutottumuksissa ei ole ollut käytännön muutosta...

[Olle Sälgmark 2]

Hatunnosto ja syvä kumarrus. 

 

Ei kuulosta että olis edes pinna kireällä.....

[Ilkka Mannikainen 776]

Tupakoinnin lopettamisessa avain on tosiasioiden ymmärtäminen. Sen tosiasian, että tupakka aiheuttaa tupakanhimon, ja se loppuu olemalla polttamatta. Ja sen tosiasian, että nikotiinin aiheuttamat aivomuutokset ovat pysyviä, joten uudestaan koukkuun jää heti, eikä siksi ole koskaan varaa kokeilla. Allen Carrin kirjat ovat ihan hyviä siinä, että ne sanovat nämä asiat niin selvästi, ettei voi olla ymmärtämättä.

 

En tiedä kuka on Carrin Allen ja miksi kirjoittelee tuollaista mutta omalta kohdaltani voin kumota tarinat jos noin on kirjoittanut.

Poltin aikoinaan säännöllisesti inttiaikaan kun ei ollut intissä mitään fiksua tekemistä, mitä silloin oltiin 18-19v. Sitten sauhuttelu loppui kun ei enää kiinnostanut. Nykyään jos lähtee huikalle, niin ostan ehkä askin ja se menee illan aikana. Aamulla kalpeana hiljaa ei tulisi mieleenkään lähteä röökille eikä selvinpäin ollessa muutenkaan tee oikeastaan yhtään mieli. Ja parempi olo on aamulla jos jättää "kepit" kokonaan kosteissa illoissa väliin. Anniskelutiloissa kun poltto on kielletty nykyään, niin on laimentanut sitä omaa huikkapoltteluakin.

[Juha Lampi 266]

Jätin aamuun, mutta jostain siinä sitten vaan pälkähti ajatus, että enpäs käykkään ostamassa. Tässä sitä sitten nyt kärvistellään. Sunnuntaina tuli kahdeksan viikkoa täyteen

 

*Applause*

[Mikko Tuomi 392]

Tuo on hyvä tapa lopettaa! Mä tein itse samalla tavalla, tosin heitin kesken iltaa puolikkaan askinkin pois ja ajattelin että eikai tässä enää polttaa tarvitse. Tämä 3 vuotta sitten, en ole henkosen henkosta polttanut sen jälkeen. 8 vuotta tuli sauhuteltua 1,5-2 askia päivässä.

 

Vaikeinta oli 6-8kk kohdalla kun rupesi päähän tulemaan ajatuksia että "onhan tässä jo oltu polttamatta niin kauan että voi polttaa jos siltä tuntuu" jne. Vuoden jälkeen havahduin, etten ole ajatellutkaan tupakkaa moneen viikkoon, silloin koin onnistuneeni

 

Tsemppiä, ei se ole kovin paha rasti loppujen lopuksi!

 

Helmikuun alussa yksi lauantai-ilta katselin tupakkatilannetta, että riittävät just ja just tämän illan, kun hieman pihistelee. Eli vaihtoehdot on lähteä ostamaan tupakkaa heti tai vasta aamulla. Jätin aamuun, mutta jostain siinä sitten vaan pälkähti ajatus, että enpäs käykkään ostamassa. Tässä sitä sitten nyt kärvistellään. Sunnuntaina tuli kahdeksan viikkoa täyteen

 

Pääsääntöisesti tämä ei ole mitenkään kauhean tiukalle edes ottanut, joskin nyt tuntuu, että on taas hetkellisesti hieman vaikeampi jakso menossa. Liekkö se sitten sitä "kolmas tunti, kolmas päivä, kolmas viikko..." jne. lorua, mitä sanovat tupakoinnin lopettamisen vaikeimmista ajanjaksoista...

 

Niin ja se joka sanoo, että paino nousee, kun tupakoinnin lopettaa, puhuu paskaa... 8 viikkoa, -4 kiloa. Kun on tehnyt mieli jotain mussuttaa tupakan korvikkeena, olen popsinut ksylitolipurkkaa, tai tilanteen mahdollistaessa porkkanoita ja "napakoita" hedelmiä, kuten omenaa jne. Muuten ruokailutottumuksissa ei ole ollut käytännön muutosta...

[Jari Pakkanen 0]

Mulla oli myös tuo kirja vahvin vaikute siihen että tupakka jäi lopullisesti.  8)

 

Itse tupakoinni lopetin aluksi Champixin avulla (lääkärisi kertoo lisää), ja pääsinkin toki fyysisestä nikotiiniriippuvuudesta eroon. Sitten n. kuukausi savuttomana luin tuon "Stumppaa Tähän" -opuksen ja sen jälkeen olin heti varma etten tarvitse enää sitä lääkitystäkään joten se jäi. Nyt on savuttomuutta pari viikkoa alle vuosi takana, ja tuon kirjan opeilla olen melko varma siitä että koskaan enää ei tarvitse tupakkaan kajota.

 

 

Tupakointia tuli harrastettua lähes 30 vuotta askin verran päivässä noin keskimäärin. Matkan varrelle mahtuu useita lopetuksen yrittämisiä niin purukumeilla kuin laastereilla ja mikä milloinkin on tullut uutta. Kokeiluiksi on jäänyt joka kerta. Nikotiiniriippuvutta kun noilla ei minusta saa poaitettua, ainoastaan tapaan poltella tietyissä tilanteissa. Viime syksynä lentokauden loputtua sitten päätin kokeilla Zampixia. Söin pillereitä tuonne joulukuulle asti (puolet määrätystä eli yhden aamulla) jonka jälkeen pärjännyt ilman. Lieviä sivuoireita on ollut mutta nyt alkaa helpottaa (unettomuus tai herääminen parin tunnin nukkumisen jälkeen yöllä eikä tahdo kunnon unta saada)

 

En voi muuta kuin suositella, mikäli haluaa eroon tupakasta. Tiettyjä tilanteita toki tulee edelleen missä tupakka tulee mieleen mutta ne pystyy hallitsemaan. Eihän se tupakka ole enää mielessä kuin kerran tunnissa  (No ei, silloin tällöin vain...)

 

Sinänsä on mielenkiintoista että maku tms aistit eivät ole mitenkään erityisesti parantuneet. Ehkä ne on sitten jo tuhottu matkan varrella.

 

Jari

 

 

[Antti Laukkanen 15]

En tiä. Tupakointi on aika tylsää puuhaa. Pahaa, rasittavaa, hengityksen päälle käyvää ja kaikkea sellasta. Sitten taas toisaalta se on ihan hauskaa näpräiltävää, rentouttavaa, mukavaa ajankulua ja lystikästä, kun saa puhallella savurenkaita ja kaikkee. En ole oikein ikinä ollut sellainen vakiopolttaja. Toisaalta alle kouluikäisenä jo isot pojat (sanottakoon näin tasa-arvon aikakautena, että oli siinä vielä erään ilmailullisesti ansioituneen veteraanin pojantytärkin joukossa!) tyrkytti ja ala-asteella homma onnistui ihan tyrkyttämättäkin. Faija lupasi antaa selkään, kun jään seuraavan kerran kiinni. Lopetin jäämästä kiinni. No, sitten oli savullisempia ja savuttomampia kausia, mutta aina sitä aika ajoin tuli kärytellyksi. Alkoholin tultua joskus vähän vanhemmalla iällä kuvioihin taisi olla aika harvinaista meininkiä, että ois menny kaljottelu ilman tupakkia. Elämäntilanne muuttui tuossa viitisen vuotta sitten ja samalla alkoi myös laajamittaisempi tupakinkäryytys pitkähkön lähes nollatoleranssin jälkeen. Siitähän tulikin sitten ihan jokapäiväinen harrastus, vaikkei toisaalta tuottanut mitään ongelmia olla välillä muutamaa päivää polttamattakaan. Kuitenkin kaikkea nollasta pariin toppaan päivässä sitä alkoi kulua.

 

Jotenkin touhu alkoi tuntua typerältä, rasittavalta ja muutenkin vähän heikentyneen vainun päälle käyväksi. Sitten ei hodettanut enää esimerkiksi töissä polttaa ollenkaan. Ikävämpänä työaikana ehkä sentään kuitenkin. Jotensakin mietiskelin muutaman kuukauden, että vois tämän vähentämisen sijaan vaikka lopettaakin. Sattuneista syistä emännyys sitten lopetti tupakoinnin ja minähän rupesin siltä istumalta tukilakkoon. Viikon tauon jälkeen taisin yhden tarjotun kessun poltella, kun sopi niin mainiosti tilanteeseen, mutta sitä lukuunottamatta ei ole tullut sitten syyskuun käristettyä röökin röökiä. Jos jota kuta tuttavaa huvittaa, mulla taitaa olla kolmisen askia hyvää ja ravitsevaa Venäjältä tuotua vihreettä laitti-Mallua laatikossa. Saa haltuunsa noutamalla (ei koske alaikäisiä!). Mutta mitäs tästä tulee, reilu puoli vuotta eikä ole kyllä varsinaisesti kertaakaan tehnyt edes mieli saati, että olisi joitakin elämää suurempia ongelmia asian kanssa. Senhän tiedän kyllä ennestään, että homma saattaa livetä käsistä ihan koska vaan. Siinä olen Mikon kanssa kyllä eri mieltä, että vähän homma on meinannut käydän painoakselilla kohtalokkaaksi. Puolet noususta on tosin jo otettu takaisin ja toinenkin puoli työn alla, mutta enemmän luonteenlujuuta se seikka tuntuu vaativan kuin tuollaisen keuhkoa karhistavan savuröyhelön hylkääminen.

 

-A-

[Mika B Virolainen 0]

Keinot lopettamiseen on yksinkertaiset  :

http://www.youtube.com/watch?v=EQ_Tvgc6go8

[Matti Maliniemi 0]

Tiedustellaanpas tilannetta lopettaneiden osalta!

 

Itsellä tuli torstaina tuhat päivää täyteen ilman savuja ja nyt alkaa tuntua jo siltä, että homma on kotona, toivottavasti. Lopetuksen jälkeen tulleet 10 ylimääräistä kiloakin on lähtenyt jo pois ja henki kulkee hyvin. Suosittelen kaikille jotka ovat koukussa.

Ne jotka ovat nautiskelijoita, ovat sitten asia erikseen. Heille nautinto suotakoon.

 

matti

[Antti Laukkanen 15]

Näemmä kohta seitsemän kuukautta on edellisestä kommentista. Tilanne sama. Ei sauhun sauhua edelleenkään enkä edes muista ajatella koko asiaa yleensä. Pikemminkin tuntuu ikävältä, kun ihmiset kerääntyvät aina ovien edustoille polttamaan ja siitä joutuu sitten purjehtimaan savupilven läpi ulos päästäkseen. Ne kolme Mallu-askiakin ovat edelleen tallessa. Tosin muistin väärin. Näkyvätkin olevan Eestinmaalta eivätkä Venäjältä.

 

Mutta joo, hajuaisti on palannut sikäli kun se tällaisella allergikolla kovin hyväksi palaakaan, joten ruoka on hyvää. Painonnousukin on suunnilleen tyssännyt, mutta eipä ole kyllä poiskaan lähtenyt.

 

Summa summarum siis, ensi kuussa vuosi ja kaksi kuukautta savutta, En muista lopetuspäivää sen tarkemmin, kun ajattelin, etten tee siitä suurta numeroa tai juhli merkkipäiviä sikarilla. Taitavat Montecristotkin jäädä happanemaan

 

-A-

[Pekka Holopainen 96]

Savukkeiden polttaminen loppui n. 15.8.1987. Sikareita (oikeita - ei niitä pikkusellaisia) toki saatan polttaa silloin tällöin, mutta se onkin kokonaan eri laji.

 

 

[Olavi Uotila 184]

Omakin korteni kekoon, koetan esittää lyhyesti:

Lukiossa tuli tupakointia kokeiltua, ja siitä tuli tapa. Ei ihan jatkuva, mutta melkein. Vuosia meni aski päivässä, välillä oli lyhyempiä ja pidempiä lakkoja. Joku kaverikin lohdutteli, että "askissa on 20 lakkoa sisällä"

Pisin lakko oli useampia vuosia. Koskaan en ole mitään korvaavaa kamaa käyttänyt (laastareita tms...). Mutta sitten, noin 10v sitten, eräänä maanantai-iltana Ben Fuhrman veti "tupakointi-iltaa" TV:ssä. Vaimoni oli laittanut huushollin kaikki kolme töllöä sille samalle kanavalle, toivoen, että jäisin katselemaan ohjelmaa. Niinpä kyllä jäinkin. Siinä tulivat nämä klassiset esimerkit; sillipurkki puolillaan tervaa yms yms. Mutta, eräs esiintyjä oli vanhempi mies, aiempi suurtupakoitsija, sittemmin lopettanut. Hän oli innostunut vetämään omia pienryhmiään, jotka olivat halukkaita lopettamaan. Erilaisia kysymyksiä esitti ryhmiensä jäsenille. Yksi kysymys kolahti minuun: "Mitä järkeä on siinä, että joka ilta käyt R-kiskalla ostamassa 20-40 mk:lla tavaraa, jolla myrkytät itseäsi?" Ei kuulemma ollut tullut yhtään järkevää vastausta. No, ohjelman jälkeen, menin ulos tupakalle, ja siinä mietin juttua. Mietinnän lopputulos oli: "Ei tässä kyllä pirunkaan järkeä ole". Tumppasin siihen, enkä sen jälkeen ole tarvinnut. Vieläkin silloin avoinna ollut aski, ja yksi avaamaton, ovat jäljellä piirongin laatikossa. En potenut mitään vieroitusoireita. Olenkohan ihan skitso?

Myöhemmin, olen tavannut tuttuja, ikäisiäni ja vanhempia, joilla on keuhkoissa ahtauma, tupakoinnin aiheuttama. Sääliksi käy. Olen varsin onnellinen, että pääsin helpolla eroon 55v-ikäisenä.

[Mikko Maliniemi 5]

Viikon päästä sunnuntaina tulee täyteen vissiin nyt sitten 9 kuukautta savutta. Eikä ole tehnyt tiukkaakaan. Jännä juttu vaan, että nyt on parina yönä tullut nähtyä norttiunia ja kyllä parina päivänä on käynyt ihan suussakin sellainen "veden herahtaminen kielelle", että kylläpä nyt maistuisi tupakka hyvälle. No, ei ole tarkoitus maistella

 

Siinä olen Mikon kanssa kyllä eri mieltä, että vähän homma on meinannut käydän painoakselilla kohtalokkaaksi.

 

~12 kiloa on paino tippunut tuon helmikuun 7. päivän jälkeen, eli savuttomuuden aikana. Nyt paino on tosin jumiutunut tähän samaan jo pariksi kuukaudeksi. Pitäis ottaa varmaan taas itseä niskasta kiinni...

[Jari Ahonen 0]

Arvostan teitä lopettajia kovin Itse en ole oikeastaan koskaan edes yrittänyt lopettamista. aloitin tupakan polton parikymppisenä ja siitä se on jatkunut... Nyt kun luen teidän kertomuksianne niin tulee mieleen, että mitäs jos minäkin...

[Ilkka Portti 87]

Viikon päästä sunnuntaina tulee täyteen vissiin nyt sitten 9 kuukautta savutta. Eikä ole tehnyt tiukkaakaan. Jännä juttu vaan, että nyt on parina yönä tullut nähtyä norttiunia ja kyllä parina päivänä on käynyt ihan suussakin sellainen "veden herahtaminen kielelle", että kylläpä nyt maistuisi tupakka hyvälle. No, ei ole tarkoitus maistella

 

Kis kis, älä lähde shinne, kun kerran olet saanut lopetettua. Luin muuten ensin, että olet nähnyt nörttiunia

[Jari Pakkanen 0]

Joo, vuosi tuli täyteen tuossa menneen kuukauden aikana kun lopetin.

 

Vajaat 400 askia jäänyt ostamatta ja noin +10 kg...

 

Ei olisi onnistunut muulla kuin zampixilla. Hienoa jos joku onnistuu ilmankin.

 

Jari

 

[Jussi Seppälä 1]

Kuluvan kuun viimeisenä tulee 5 v täyteen lopettamisesta. Tupakkaa ja nuuskaa tuli käytettyä n. 11 vuotta.

 

Epäsäännöllisen poikamieselämän ja tupakoinnin lopettamisen, sekä säännöllisiksi muuttuneiden ruokailuaikojen myötä vaaka näyttää n. 25kg enemmän kuin viisi vuotta sitten. Silti pidän elämänmuutosta erittäin onnistuneena. Vielä pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni tuon painon suhteen..

[Kalle Keihänen 1]

Lauantaina tule 1v9kk täyteen lopettamisesta.

 

Ajoittain tulee unissa polteltua edelleen, muttei juurikaan käy edes mielessä hereillä ollessa. Painoa on tullut n. 7kg lisää, siitä pitäisi päästä eroon.

 

Champix oli kyllä hyvä keino lopettamisen alkusysäykseen, mutta Allen Carrin kirja on se joka minut on saanut kaidalla tiellä olemaan.  Ja nyt kun on jälleen ulkona kohta kelit jossa räntää sataa vaakasuoraan, en enää yhtään kaipaa moiseen keliin jonnekin porttikonkiin värjöttelemään jonkun myrkkypötkylän vuoksi. Sinne menijöitä katselen kyllä säälinsekaisin tuntein.

[Guest rsuomi]

 

Koukuttaa nopeasti, vaikea päästä eroon, eikä tuosta juuri suurta nautintoa saa.

 

Täysin turha "nautinta-aine"

 

juu, eroon pitäisi tuosta päästä.

[Joonas Nukarinen 0]

Äitini lopetti parin vuoden sauhuttelun täysin tahdon voimasta 15. toukokuuta 2007. Ei sen koommin ole poltellut.

[Juha Lampi 266]

Äitini lopetti parin vuoden sauhuttelun täysin tahdon voimasta 15. toukokuuta 2007. Ei sen koommin ole poltellut.

 

Sitäkin fiksumpi ja hienompi teko ( ), kun erityisesti naisilla kohoaa tuo keuhkoahtaumataudin riski röökaamisen myötä!

[Jussi Aaltonen 0]

Loppui muutama päivä sitten...

 

Lääkärin määräämien hassupillereiden ja nicotinellin voimalla mennään... toistaiseksi yllättävän helpolta on tuntunut, töistä nyt ei ole tullut oikein mitään, mutta se ei pyhien jälkeen muutenkaan ole kovin epätavallista.

 

Ei ole ensimmäinen kerta kun lopetan, joskus on onnistunut pitkäksikin aikaa, mutta aina on seurannut repsahdus... voipi olla että lipsahduksia tulee nytkin, vaikka kaikkeni yritänkin niin realisti täytyy olla, mutta nyt on päätös vakaalla pohjalla ja motivaatio oikea eikä kyse ole mistään tyhmässä vedossa tms kavereiden kesken.

 

Kahtotaan mikä on tilanne vuoden vaihteessa 2012...