Politrukin päiväkirja ja tekijänoikeuskysymys

[Martti Kujansuu 180]

Talvisodan aikana Loimolaa vallattaessa löytyi kaatuneelta politrukki Orešilta hänen henkilökohtainen päiväkirja. Britti Lordi Carlow otatti tästä 150 kopiota v. 1941 ja nämä ovat ainoat teoksesta otetut kopiot tähän päivään asti. Myös muita päiväkirjoja saatiin haltuun, mutta niistä ei kopioita otettu.

 

Miten tässä tapauksessa menisi tekijänoikeus? Taistelualue kuului vielä tuolloin Suomen tasavaltaan ja sen lainsäädännön mukaan teos vapautuisi 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen eli 2010. Toisaalta Orešin oli Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton kansalainen joten pitäisikö mennä NL:n lakien mukaan?

 

Vuoden 1928 lain mukaan tekijänoikeus on voimassa 15 vuotta tekijän kuolemasta. Myöhemmät lait muuttivat tätä, mutta silti tekijänoikeus pitäisi olla rauennut. Kumpaa lakia pitäisi noudattaa?

 

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404

http://en.wikipedia.org/wiki/Soviet_copyright_law

[Jussi Aaltonen 0]

Minulle ainakin tulee ensimmäisenä mieleen että onko edes kyse tekijänoikeuslain piiriin kuuluvasta asiasta. Kirjeet, muistiinpanot (ja päiväkirjat?) jne eivät sen piiriin yleensä kuulu vaan niitä koskevat muut lait, kuten esimerkiksi laki yksityisyydensuojasta.

 

Se että jokin kuuluu tekijänoikeuslainsäädännön piiriin edellyttää jonkinasteista teoksellisuutta. Päiväkirja harvemmin sinällään kait on teos vaan menee enemmän kastiin muistiinpano.

 

Melkeinpä taitaa olla niin että jos tarkastellaan asiaa nykyisen lainsäädännön ja rauhanajan tapojen puitteissa niin Lordi Carlow rikkoi politrukki Oresin yksityisyydensuojaa kopioimalla ja levittämällä hänen päiväkirjaansa. Toisaalta jos Lordi Carlow olisi kirjoittanut päiväkirjan pohjalta kirjan niin hän olisi tekijänoikeuksien haltija vaikka silti saattaisi rikkoa Oresin yksityisyyden suojaa.

 

... kunhan maallikkona pohdin, näistä mitään tiedä vaikka joskus aiemminkin on joutunut näitä pohtimaan

[Martti Kujansuu 180]

Minulle ainakin tulee ensimmäisenä mieleen että onko edes kyse tekijänoikeuslain piiriin kuuluvasta asiasta. Kirjeet, muistiinpanot (ja päiväkirjat?) jne eivät sen piiriin yleensä kuulu vaan niitä koskevat muut lait, kuten esimerkiksi laki yksityisyydensuojasta.

 

Se että jokin kuuluu tekijänoikeuslainsäädännön piiriin edellyttää jonkinasteista teoksellisuutta. Päiväkirja harvemmin sinällään kait on teos vaan menee enemmän kastiin muistiinpano.

 

Tekijänoikeuden saavat automaattisesti Suomessa kaikki "teokset": teos lienee mikä tahansa kirjallinen tahi tarpeeksi omaperäinen & itsenäinen tuotos. Oikeudessa varmaan voidaan ottaa lopullisesti selvää onko päiväkirja teos. Esimerkiksi puhelinluettelot eivät ole teoksia, mutta selvästi päiväkirja on omaperäisempi tuotos kuin puhelinluettelo! Wikipediasta: "Tosiasioiden selostuskin voi olla teos, jos kirjoittaja on ilmaissut asian sellaisella omaperäisellä tavalla, mihin kukaan muu ei olisi voinut päätyä". Päiväkirjan teksti on kyllä sellaista proosaa, että mielestäni tämä ehto täyttyy.

 

Tässä oletetaan, että tapauksessa seurattaisiin Suomen lakia.

[Guest tornadof36]

Terve,

 

Mitenkäs on kirjesalaisuus suhteessa noihin. Eikös se ole niin, että itse henkilö tai hänen kuoltuaan perilliset (jollei vainaja itse ole eläessään lupaa antanut), tuohon kirjeiden avaamiseen saati lukuun sen luvan antavat.

 

-Jukka

[Martti Kujansuu 180]

Mitenkäs on kirjesalaisuus suhteessa noihin.

 

Suomen perustuslain 10. pykälän mukaan: "Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton". Kyseessä ei ole kirje tai viesti.

 

 

[Jussi Aaltonen 0]

Tekijänoikeuden saavat automaattisesti Suomessa kaikki "teokset": teos lienee mikä tahansa kirjallinen tahi tarpeeksi omaperäinen & itsenäinen tuotos. Oikeudessa varmaan voidaan ottaa lopullisesti selvää onko päiväkirja teos.

 

Juu... oikeudessahan se lopulta määritellään mikä on teos ja mikä ei. Lähtökohtaisesti kait teoksia ovat vain taiteelliset teokset, mutta niidenkin kohdalla tekijänoikeus on asianomistaja-asia. Mikään viranomaistaho ei valvo tekijänoikeuksia tai määrittele sitä mikä täyttää teoksellisuuden määritelmän.

[Jukka Siirilä 80]

Mitenkäs on kirjesalaisuus suhteessa noihin. Eikös se ole niin, että itse henkilö tai hänen kuoltuaan perilliset (jollei vainaja itse ole eläessään lupaa antanut), tuohon kirjeiden avaamiseen saati lukuun sen luvan antavat.

 

Siis kirjesalaisuus koskee vain lähettäjän ja vastaanottajan välistä liikennettä. Kun vastaanottaja on avannut kirjeen, niin sen jälkeen se ei enää ole kirjesalaisuuden piirissä. Samoin jos lähettäjä ei ole lähettänyt kirjettä niin se ei ole kirjesalaisuuden piirissä.

 

 

[Risto Partanen 0]

Itse sanoisin kyseessä olevan nimenomaan tekijänoikeuden piiriin kuuluva teos. Teoksen sisältöä arvioitaessa ei ole väliä sillä, onko kyseinen tuotos tarkoitettu yleiseen vai yksityiseen käyttöön. Muiden henkilöiden päiväkirjan lukemista ei säätele oikeusnormit vaan moraali.

 

Päiväkirja voidaan rinnastaa siinä mielessä kirjaan, muistelmiin tms. tuotokseen, joka on tuotettu yksityisen henkilön tai henkilöryhmän toimesta. Kyseisessä tapauksessa erona on se, että kyseistä tuotosta ei ole sen kirjoittajan toimesta julkaistu missään muodossa, joten uskoakseni immateriaali- sekä perintöoikeudellisten oppien mukaan kirjeiden tämänhetkinen laillinen haltija vastaa sen käytöstä ja omistaa siihen tekijänoikeudet. Tässä tapauksessa laillinen haltija ei taida olla tiedossa eikä Politrukin perinnönjaossa kyseisiä päiväkirjoja otettu huomioon, niin päiväkirjoista kopion ottanut on hyvinkin vahvoilla. Maailmallahan on lukuisia esimerkkejä julkisuuden henkilöiden päiväkirjoista, jotka ovat julkaistu henkilön kuoltua.

 

EI rikoslakeja-sovellettaessa käytetään sen aikaista lakia, joka oli tapahtumahetkellä voimassa. Rikoslain tulkinnassa noudatetaan pääasiassa normia, joka on tekijän kannalta lievempi säätämisajankohdasta riippumatta.

 

Tässä oma mielipiteeni. Mielenkiintoinen ja haastava asia kyseessä

[Martti Kujansuu 180]

Tässä tapauksessa laillinen haltija ei taida olla tiedossa eikä Politrukin perinnönjaossa kyseisiä päiväkirjoja otettu huomioon, niin päiväkirjoista kopion ottanut on hyvinkin vahvoilla.

 

"Se, joka ensimmäisen kerran julkaisee tai julkistaa aikaisemmin julkaisemattoman tai julkistamattoman teoksen, joka on ollut Suomen lain mukaan suojattu ja jonka suoja on lakannut, saa teokseen tämän lain 2 §:n mukaisen oikeuden. Oikeus on voimassa, kunnes 25 vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona teos julkaistiin tai julkistettiin."

 

 

[Risto Partanen 0]

"Se, joka ensimmäisen kerran julkaisee tai julkistaa aikaisemmin julkaisemattoman tai julkistamattoman teoksen, joka on ollut Suomen lain mukaan suojattu ja jonka suoja on lakannut, saa teokseen tämän lain 2 §:n mukaisen oikeuden. Oikeus on voimassa, kunnes 25 vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona teos julkaistiin tai julkistettiin."

 

Niin en ymmärrä nyt lainauksesi (TekL 44a §) pointtia. Kuten kirjoitin, Politruk on asiassa vahvoilla niinkuin kyseinen pykälä ilmaisee..

[Martti Kujansuu 180]

Niin en ymmärrä nyt lainauksesi (TekL 44a §) pointtia. Kuten kirjoitin, Politruk on asiassa vahvoilla niinkuin kyseinen pykälä ilmaisee..

 

Eikö päiväkirjan ensimmäinen julkaisija (Carlow) saanut näin 25 vuodeksi oikeudet päiväkirjaan jos se teoksi tulkittaisiin. Nyt 68 vuotta myöhemmin asialla ei luonnollisesti ole enää väliä.

[Risto Partanen 0]

Eikö päiväkirjan ensimmäinen julkaisija (Carlow) saanut näin 25 vuodeksi oikeudet päiväkirjaan jos se teoksi tulkittaisiin. Nyt 68 vuotta myöhemmin asialla ei luonnollisesti ole enää väliä.

 

Kyllä näin.. Mikäli Politruk olisi ollut Suomen kansalainen niin itse ottaisin asiassa myös perintökaaren eli hänen perillisensä huomioon. Tästä syystä käytin päiväkirjan "laillinen haltija" termiä

[Guest tornadof36]

Itse sanoisin kyseessä olevan nimenomaan tekijänoikeuden piiriin kuuluva teos. Teoksen sisältöä arvioitaessa ei ole väliä sillä, onko kyseinen tuotos tarkoitettu yleiseen vai yksityiseen käyttöön. Muiden henkilöiden päiväkirjan lukemista ei säätele oikeusnormit vaan moraali.

 

Päiväkirja voidaan rinnastaa siinä mielessä kirjaan, muistelmiin tms. tuotokseen, joka on tuotettu yksityisen henkilön tai henkilöryhmän toimesta. Kyseisessä tapauksessa erona on se, että kyseistä tuotosta ei ole sen kirjoittajan toimesta julkaistu missään muodossa, joten uskoakseni immateriaali- sekä perintöoikeudellisten oppien mukaan kirjeiden tämänhetkinen laillinen haltija vastaa sen käytöstä ja omistaa siihen tekijänoikeudet. Tässä tapauksessa laillinen haltija ei taida olla tiedossa eikä Politrukin perinnönjaossa kyseisiä päiväkirjoja otettu huomioon, niin päiväkirjoista kopion ottanut on hyvinkin vahvoilla. Maailmallahan on lukuisia esimerkkejä julkisuuden henkilöiden päiväkirjoista, jotka ovat julkaistu henkilön kuoltua.

 

EI rikoslakeja-sovellettaessa käytetään sen aikaista lakia, joka oli tapahtumahetkellä voimassa. Rikoslain tulkinnassa noudatetaan pääasiassa normia, joka on tekijän kannalta lievempi säätämisajankohdasta riippumatta.

 

Tässä oma mielipiteeni. Mielenkiintoinen ja haastava asia kyseessä

 

Jeps..

 

Dämä selvä.

 

-Jukka 8)