Onko Sinua koulukiusattu tai muuten kiusattu?

[Jani Nissi 0]

Pienenä poikana ala-asteella vähän kettuiltiin pisamista, mutta muuten ei ole mitään kiusaamista ollut. Nykyään ei härnää kuin tytöt ja sitten työpaikan nuorimpana saa kuulla pientä leikkimielistä vittuilua vanhemmilta duunareilta päivittäin.

 

Ei, parempi on vaikka nostaa vesseli nilkoista roikkumaan kunnes rauhoittuu. Väkivaltaisella rangaistuksella opettaa tenavalle vain, että väkivalta on sopiva keino saada tahtonsa läpi.

Pöh. Mulle on penskana annettu luunappia ja on tukistettu ja suh normaaleja sitä ollaan vieläkin ( ) eikä mitään asioita tee mieli ratkaista väkivallalla. Tuolla kaupungilla kun katsoo noita nykyajan kasvatuksen tuotoksia niin ei voi kuin pudistella päätä.

[Juuso Nummi 0]

Muuten ajattelin kysyy, että onko Teitä kiusattu sen takia, että harrastatte ilmailua tai siihen liittyvää?

Itseäni kyllä, esim. haukuttu ''Lentoemännäksi'' tai ollan huudettu ''Olen lentäjänpoika''yms.

[Juuso Nummi 0]

yleensä koulussa kaikki kyselee toisiltanne, mitä harrastatte ja sit olen sanonut että ilmailua ja virtuaali-ilmailua...sit alkoi se rumpa...nykyään olen hiljempaa sen suhteen...koettu ala-asteel toi :'( kyl sitä joskus on, et haukutaan mitä mainitsinki...ala-asteel ajattelin, että ilmailu ois muiden mielestä ''hyväksyttävä'' harrastus

 

[Juuso Nummi 0]

Minä sanoin myös (Ilmailu)Valokuvaus kun kysyttiin harrastuksia. Vähän aikaa minullekkin vi**uiltiin siitä mutta kyllä se homma rauhoittui. Lähinnä tytöt ihmetteli tuota juttua. Nyt kun tytöt on tutustunut paremmin, on myös tämä "ihmettely" loppunut.

 

ihmettelen, että mikä tässä harrastuksessa on niin ''ihmeellistä''?!...sekö, että harrastajia liian vähän vai??

[Matias Hurtta 0]

Missä asiayhteydessä sinua kiusataan ilmailun takia? Puhutko sinä heille Ilmailusta?

 

Mun luokalla ei ainakaan kukaan muista koko ilmailujuttua, jos en rupea siitä vaahtoamaan. Sinun pitäisi saada käännettyä ilmailu sinun "vahvuudeksi". Mun luokkalaiset ovat hyvinkin kiinnostuneita ko. aiheesta. Esim. ADEX:in aikaan: " Oletko käynyt kentällä kuvaamassa? Tuliko hyviä kuvia?"

 

Kaikkialla ei valitettavasti ole porukka yhtä fiksua kuin sinun luokallasi/koulussasi.  

[Guest Dankke]

ihmettelen, että mikä tässä harrastuksessa on niin ''ihmeellistä''?!...sekö, että harrastajia liian vähän vai??

 

Todennäköisesti se että kaikki nuoret harrastaa: Futista, lätkää jnejne. Valokuvaus on kumminkin niin "erilainen" harrastus meidän ikäisillä, että tuskin kovinkaan monelle tulee edes mieleen että voisi tätä harrastaa.

 

Ja se että suurin osa ihmisistä ei edes tiedä mitä lentokonekuvaus on. Jos asiaa jauhettaisiin mediassa 24/7 niin voisi ihmisten ajatusmaailma olla toinen.

 

Kellekkään ei varmaankaan tule selvinpäin mieleen että voisi kuvata lentokoneita. Ihmiset ymmärtäisivät paremmin kun sanot, että "Luontokuvaaja". He mieltävät sen ihan heti, mutta lentokoneet?  ???

 

Kaikkialla ei valitettavasti ole porukka yhtä fiksua kuin sinun luokallasi/koulussasi. 

 

"Jouluun asti/ Ala-asteella minua ärsytettiin siitä että olen kaveri yhden tyypin kanssa. En tiedä mikä siinä oli niin erikoista. Hän ei antanut minun olla kenenkään muun kanssa kaveri, kunnes hän sairastui ennen joulua ja ei ole ollut joulun jälkeen koulussa. Silloin käytin tilanteen hyväksi ja tutustuin kaikkiin kavereihin joihin olen halunnut tutustua. Sen jälkeen ei ole ärsytetty ja muutenkin menee koulussa paljon paremmin kun ON kavereita."

 

Tuossa lainaus viestistä jonka kirjoitin. Tuon ehkä surullisenkin jutun takia minut huomioitiin luokassa ihan erilailla. Silloin tuli viellä piste i:n päälle, kun jouduin viemään ottamiani kuvia kouluun. Silloin pääsin näyttään että en olekkaan (heidän mielestään) "huono" kuvaaja. No, toisaalta eihän ne meidän luokkalaiset ymmärrä valokuvauksesta tuon taivaallista. (En kyllä minäkään  )

[Olli Keijonen 0]

Jotkut eivät vain kehtaa myöntää sitä että ovat kateellisia kun toisilla on selvemmät tavoitteet ja hienommat harrastukset kuin itsellään, joten he kääntävät sen vitsailuksi. Minullekin yläasteen ja lukion aikana tuli näitä "mitäs lentäjä", "ootko käyny taas lentämässä" kommentteja. Mitäs minä siihen muuta kuin että juu kävin lentämässä, oli hienoa. Vähentyi kyllä kommentit ajan myötä kun otti vain tuollaisen asenteen.

 

ps. pääsin myös abivuoden keväällä lehteen kun olin ainoa jolla oli tulevaisuudensuunnitelmia.

[Jani Nissi 0]

Jotkut eivät vain kehtaa myöntää sitä että ovat kateellisia kun toisilla on selvemmät tavoitteet ja hienommat harrastukset kuin itsellään, joten he kääntävät sen vitsailuksi. Minullekin yläasteen ja lukion aikana tuli näitä "mitäs lentäjä", "ootko käyny taas lentämässä" kommentteja. Mitäs minä siihen muuta kuin että juu kävin lentämässä, oli hienoa.

Jep. Mulla on ollut myös tollasta positiivista läpänheittoa. "Sit kun oot Finnairilla, niin tuot niitä ilmasia lentolippuja". Paras oli viime vuonna, kun tytöt sanoivat, että kun saan lupakirjan, niin sitten lennetään Espanjaan. Alko vähän naurattaa ja piti sanoa, että lentoliput tulee varmaan hitusen halvemmaksi kun 172:lla sinne lentäminen.

[Guest lumiukko]

Aijemmin kun koulussa kaverit kysy mitä kuvaan, en vastannut mitään tai sanoin, että vähän kaikkea mitä eteen tulee. Kuvauskohde tuli kuitenkin jokusen aikaa sitten ilmi ja vastaan otto oli aivan erillainen kun kuvittelin: kaverit rupes kyselemään että mikä kone toi on ja onkse kuin iso verratuna muihin koneisiin (koulu on aivan EFHK:n vieressä ja laskeutuvia ja nousevia koneita näkyy päivittäin). Ajattelin että joku ilkkuisi että "mitä vit*ua sä näät lentokoneissa?". Kukaan ei kuitenkaan "ilkkunut" ja on mua muutama kerta pyydetty sovittelemaan kavereitten riitoja esim. onko Finnairilla A380:siä

[Juuso Nummi 0]

Aijemmin kun koulussa kaverit kysy mitä kuvaan, en vastannut mitään tai sanoin, että vähän kaikkea mitä eteen tulee. Kuvauskohde tuli kuitenkin jokusen aikaa sitten ilmi ja vastaan otto oli aivan erillainen kun kuvittelin: kaverit rupes kyselemään että mikä kone toi on ja onkse kuin iso verratuna muihin koneisiin (koulu on aivan EFHK:n vieressä ja laskeutuvia ja nousevia koneita näkyy päivittäin). Ajattelin että joku ilkkuisi että "mitä vit*ua sä näät lentokoneissa?". Kukaan ei kuitenkaan "ilkkunut" ja on mua muutama kerta pyydetty sovittelemaan kavereitten riitoja esim. onko Finnairilla A380:siä

 

kun olin ala-asteela ja jos katoin taivaalle sillo kun EFHK:N 33:selle laskeutu kone niin kaikki alko ilkkumaan tms.

[Guest lumiukko]

kun olin ala-asteela ja jos katoin taivaalle sillo kun EFHK:N 33:selle laskeutu kone niin kaikki alko ilkkumaan tms.

No joo joskus joku kattoo vähän pitkään/WTF?!!, mutta ei siitä mitään sanomista ole ainakaan vielä tullut. 

[Jaro Myllynen 9]

Välillä tuli onneksi positiivistakin palautetta esim. kerran tultiin koulusta ja kone lensi kohtuu matalalla yli, niin yks kaveri kysy multa, että mikä kone. No vastasin, että Finnairin Airbus A340. Kaveri alkoi siinä sitten kyselemään että miks sä tiedät niin paljon lentokoneista ja kertoilin siinä kaikenlaista. Tuntui hyvältä, että joku ei vaihteeksi alkanut vittuilemaan ja haukkumaan, vaan kuunteli.

[Matias Hurtta 0]

Se vaikuttaa kanssa aika paljon omaan käyttaytymiseen minkälaista porukkaa siinä lähipiiirssä on. (luokalla,koulussa) Mulla on yksi kaveri joka taitaa olla ihan oikeasti kiinnostunut ilmailusta, kyselee paljon simuista ja siitä miten kouluttaudutaan lentäjäksi. Muut sitten lähinnä vittuilee siitä, mutta ei siitä pidä mitään stressiä ottaa, jos tuttu kaveri niin vittuilen takas ja jos vähemmän tuttu niin pidän turpani kiinni ja mulkaisen ikävästi. Koulussa olen "yleisellä tasolla" aika hiljainen, johtuen luultavasti siitä, että siellä on niin paljon porukkaa ja joukossa niitä idioottejakin joita ei valitettavasti taida tässä maailmassa pakoon päästä. Toisaalta pari kesää sitten oli ripari ja jostain käsittämättömästä syystä hilaisesta ilmailija pojasta tuli joukon jonkin näköinen "pääkoomikko" ??? Mukavassa porukassa on aina rennompi ilmapiiri ja kaikilla kivempi olla.

[Olli Aalto 1]

En ole joutunut kiusatuksi, koska osaan pitää ilmailun erillään yksityiselämästäni. 5-6 luokillani oli eräs kiusaaja, mutta aina kun hän rupesi kiusaamaan, kirjaimellisesti "löin hampaat sisään". Otti muuten myös tytöiltäkin.

 

Kiusaamista alettiin jarruttaa viimetalvena kuutosen loppupuolella, kun opettajamme teki paperin, jossa kysyttiin

 

• Onko sinua kiusattu?
  
• Kuka?
  
• Ketkä ovat parhaimpia kavereitasi luokalla
  
• Kenen kanssa et halua yläkoulussa samalle luokalle
  
• Miksi?
  
• Oletko itse kiusannut ketään?
  
• Ketä?
  
• Milloin?
  
• Miksi?
  

 

Kenen kanssa et halua samalle luokalle -kohtaan sitten kaikki laittoivat kyseisen P. Mulqvistin nimen. Syrjimme ammatiksemme ja vittuilimme. 30.5.2008 hän oli jo heikkoakin heikompi heikkojen heikko. Näin saadaan kiusaus loppumaan kun tokavikana päivänä ennen kesälomaa oli helvettiäkin pahemmat olot

[Juho Vastapuu 0]

Ainahan niitä suunsoittajia löytyy, mutta ne jutut menevät toisesta korvasta ulos yhtä nopeasti kuin tulivat sisäänkin. Ehkä seiskalla kiusattiin eniten, mutta sitten ystävystyin parin mukavan hepun kanssa ja kiusaaminen loppui kuin seinään. Ehkä kiusaajat huomaavat ne jotka ovat yksin ja osaavat iskeä parhaiten. Olen todellakin sitä mieltä, että opettajat eivät puutu asiaan ja jos puuttuvat niin eivät osaa hoitaa asiaa oikein. Esimerkiksi kun yksi kaveri sitten rohkeni mennä kertomaan asiasta niin opettaja otti kiusaajan ja kiusatun puhutteluun yhtäaikaa. Tottakai opettajan edessä kiusattu esittää mukavaa poikaa mutta kun puhuttelu oli ohi ja opettajan silmä vältti niin oltiin suunnilleen nyrkit pystyssä 

[Marko Ryynänen 0]

Tätäkin kaveria kun porukalla kiusataan niin puolustautu ja ..................

 

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1542908

 

 

[Jukka Takamaa 0]

Mulla on yksi kaveri joka taitaa olla ihan oikeasti kiinnostunut ilmailusta, kyselee paljon simuista ja siitä miten kouluttaudutaan lentäjäksi. Muut sitten lähinnä vittuilee siitä, mutta ei siitä pidä mitään stressiä ottaa, jos tuttu kaveri niin vittuilen takas ja jos vähemmän tuttu niin pidän turpani kiinni ja mulkaisen ikävästi.

 

Kerran skidinä ( 4-5 v ) Haminassa olin saanut ilmeisesti isältä 50 penniä tms. ja riensin torille josta ostin hattaran ( oliskohan ollut joku kesätapahtuma menossa ) ja tulin iloisesti uusissa kesähousuissa hattaran kanssa kotia kohti kun kadulla pari isompaa "jätkää" tuli pyörillä ja vaativat hattarani itselleen...ei auttanut muu. Itkien kotiin suru puserossa. On se elämä ollut joskus kovaa.

 

Ilmailu ilmeisesti aiheuttaa kaikenlaista äärituntemusta. Ilmailuliiton alainen lennokit.net on myös mielestäni merkillinen saitti...nimittäin olen muutaman kerran siellä tuonut esiin oikeat lentokoneet omissa aloittamissani threadeissä ja nyt minut on bännätty sieltä ikuisiksi ajoiksi..hieman pidän tätä merkillisenä kun lapsuudestaan on viettänyt 5 vuotta Kauhavalla ( + kaikki muut lapsuuden kesät ), jossa oikea lentäminen ja lennokkien lentäminen kulkivat aina käsikädessä.

 

Tosin ymmärrän kyllä, että kiireisessä maailmassa pienillä lennokkimarkkinoilla myös taloudelliset vaikuttimet on takana ja sponssoreina saiteilla lennokkeja myyvät liikkeet...ehkä he katsovat että ilmailun sotkeminen lennokkimaailmaan vie asiakkaat lentokentille tms. tai sitten nykyään kertakaikkiaan harrastaminen on niin vaativaa, että mitään oikeista koneista ei haluta edes kuulla. Yksi syy voi olla lentokonesuunnittelukoulutuksen lopettaminen aikoinaan polilla ja alalla työttömäksi ( ja ilman tutkintoa ) jääneet  eivät halua kuulla sanaakaan mainittavan lentokoneen suunnittelusta asiaan yliopistossa vihkiytymättömältä. Jonkinlainen harvojen lennokkikerhojen mafia tuntuu hallitsevan mallariporukoita ( joukossa tyhmyys tiivistyy tavataan sanoa )...joita tosin täälläkin on muutama. Odotan jo innolla vastinetta tähänkin kommenttiini.

 

Myöskin liika avoimuus lienee pahasta...ääneen ajattelua ei aina tulkita positiivisesti.

 

En väitä olevani mikään Grand Old Man lennokkimaailmassa. Muutaman vuoden olin roudaamassa pienoismallimessuja jäähallissa, jolloin myös tuomaroin kaverin kanssa malleja, jonka kanssa rakensimme mm. 50 malea ilmatorjunnalle. Ekat R/C laitteeni hankin jo yli 30 vuotta sitten. Tein myös maamme ekan lentävän 1/12 kokoisen Mersun ja siitä lehtijutun...kone oli myös model of the month usalaisessa lennokkiaviisissa...18 vuotta sitten. Olen myös haukannut p****a, kun aloitin nollasta ( siis ilman kunnollisia 3-tahoja tai kunnon valokuvia ) tekemään lentävää scratch mallia Hanriot H 232.2 2-moottorisesta harjoitushävittäjästä 1/7 mittakaavaan. Se oli liian suuri savotta...laskutelinemekanismi ei ollut ollenkaan "piece of cake" ja saada se mahtumaan moottorin ja servojen sekä huiletankin kanssa samaan nacelliin. Ilman aiempaa rakennuskokemusta vastaavista monimoottorisista sisäänvedettävillä laskutelineillä se ei kertakaikkiaan onnistunut kotikonstein vailla jyrsimiä ja pylväsporia ja muita erikoislaitteita. Tommosia koneita varten pitää olla muuten jo oma verstas tai ainakin iso autotalli. Kaikesta tosin oppii jotakin ( hanki valmiit piirustukset sillä elämä on liian lyhyt ).

 

Sitä en tiedä mitä syrjinnästä oppii...ei ehkä mitään ?

 

Mutta koulussa ei ole kiusattu enkä ole muita kiusannut, mutta eräälle opettajalle olen kerran hurrannut ja taputtanut  epäonnistuneen kemiankokeen jälkeen kun tapahtui iso pamaus luokkahuoneessa ja koeputkilasia lensi ympäri huonetta...pidin sitä hauskana episodina muuten yksitoikkoisessa opetuksessa. Eräs nykyinen reservin lentoupseeri muuten otti suojaa pulpetin alta ko. tilanteessa ( hyvät refleksit ? ) ilmavoimien eläkeiässä jo hänkin.

 

Hyvää Juhannusta kaikille ja tervetuloa Kauhavalle !

 

PS: Muuten olen sitä mieltä, että jos on aikoinaan veistänyt balsasta kumimoottorilennokkiin potkurin ja saanut koneen lentämään 40 sekuntia pitäisi saada osallistua lennokit.net:in toimintaan ikäänkuin sivutuotteena ilman rajoituksia.

 

[Jaakko Rissanen 52]

Meikäläisen korviin vaikuttaa kyllä aivan käsittämättömältä tuo ilmailuharrastuksesta aiheutuva kiusaaminen. En tiedä mistä johtuu, mutta omalle kohdalle ei ole aiheutunut yhtään kiusaamiseksi tulkittavaa asiaa ilmailun tai minkään muunkaan osalta, vaikka omat harrastukseni eivät muutenkaan ehkä niitä perinteisimpiä ole. Jalkapallotuomarointiinkin on suhtauduttu positiivisesti  . Kouluaikana kaikki varmasti tiesivät harrastuksistani, vaikken niitä mitenkään erityisellä tavalla esiin tuonutkaan. Tosin juttuja niin lento- kuin jalkapallokentiltä oli välillä aivan pakko kertoa, sen verran ihmeellisiä asioita niillä tapahtuu  Mistä sitten voisi lähteä hakemaan kiusaamiselle syitä? Asioita on pohdittu laajemmin tämän forumin ulkopuolellakin, mutta jos nyt sitten keskityttäisiin tuohon ilmailuharrastuksesta aiheutuvaan kiusaamiseen..

 

Mua kiinnostaisi tietää teiltä, joita on tämän takia kiusattu, että miten olette tuoneet harrastuksenne esille ja oliko teitä kiusattu jo ennen ilmailuharrastuksen aloittamista? Ehkäpä kiusaamisen kohteena olevan uusi, ihmeellinen harrastus sitten aiheuttaa omalta osaltaan lisää "perusteita" jatkaa kiusaamista, mutta onko jonkun kiusaaminen siis aloitettu vain ja ainoastaan ilmailun takia?

[Matias Hurtta 0]

http://www.jossainkaukana.net/elisa/mitatapahtui.htm

http://taruolento.com/blog/category/Elisa

 

Tuollaiseen juttuun törmäsin. Luin noita päiväkirja merkintöjä tuolta. Ensimmäisen jälkeen meni suu kuivaksi ja sitten alkoi oksettaa ja ahdistaa. Vasta jokin aika viimeisen tekstin jälkeen tuli tippa linssiin. :'( Mulle tuli lukiessa semmonen olo, että selvitän heti, kuka ja missä Elisa on ja menen itse henk.koht auttamaan, kunnes sitten heti tajusin että Elisahan on kuollut ja nämä on hätähuutoja, joita kukaan ei ajoissa kuullut, joita Elisa ei kenenkään halunnut kuulevan. Jos sinua kiusataan, pyydä apua. Jos tunnet jonkun jota kiusataan, anna apua. Se ei ole helppoa, mutta se on aina parempi vaihtoehto kuin kuolla. Onneksi tuon on itse jo nuorena ymmärtänyt miten väärin se kiusaaminen on ja osannut olla menemättä mukaan siihen. Voin vain kuvitella miten rankkaa katumusta ja häpeää joku vasta myöhemmällä iällä tajuttu vakavampi kiusaamis tapaus saisi aikaan. Ja vaikka itse olenkin tässä elämässä ollut näissä asioissa enemmän ottavana osapuolena, niin kyllä ne vähätkin omat pilkan- ja kiusanteot sai taas katumuksen tunteita aikaan. Vain sekin jo kaduttaa, ettei ole joskus osannut tai uskaltanut mennä ihan selvissä tapauksissa sen kiusattavan puolelle, vaan seurannut sivusta. Oikeita tosielämän sankareita ovat ne, joilla on rohkeutta mennä kiusattavan puolelle tuollaisissa tapauksissa. Enkä tiedä miksi tähän nyt niin voimakkaasti regoin. Onhan tuota (rankkaa) kiusaamista aina ollut ja tulee kai valitettavasti aina olemaankin ja muutoinkin maailmassa niin paljon viturallaan.

 

Lepää Elisa rauhassa.

[Mikko Suomela 7]

Jokseenkin alkaa tulla ulos koko keskustelu nykyään. Haetaan niitä pikkulikkoja joita on vähän tönitty ruokajonossa itkemään kameroiden eteen jne. Hakisivat oikeasti sellaisen jätkän ketä on kiusattu, mutta kuka on myös pistänyt itse vastaan tms. Ja tuo Elisa-juttuhan taidettiin ainakin jossain mainita fiktioksi. Onhan se koulukiusaus vakavaa ja inhottavaa kun on sen kohteeksi joutunut jopa ysin päättäreissä. Mutta ei siinä muu auta kuin nousta kuin Feniks-lintu tuhkasta. Joo joo haters gonna hate mutta aina on keino selviytyä

[Joona Väisänen 537]

Jokseenkin alkaa tulla ulos koko keskustelu nykyään. Haetaan niitä pikkulikkoja joita on vähän tönitty ruokajonossa itkemään kameroiden eteen jne. Hakisivat oikeasti sellaisen jätkän ketä on kiusattu, mutta kuka on myös pistänyt itse vastaan tms. Ja tuo Elisa-juttuhan taidettiin ainakin jossain mainita fiktioksi. Onhan se koulukiusaus vakavaa ja inhottavaa kun on sen kohteeksi joutunut jopa ysin päättäreissä. Mutta ei siinä muu auta kuin nousta kuin Feniks-lintu tuhkasta. Joo joo haters gonna hate mutta aina on keino selviytyä

 

Sanoisin, että pitkä virke paskaa.

[Niko Salo 0]

Väisäsen kanssa samoilla linjoilla.

 

Kuulehan Suomela, sitä kiusaamista kun on monenlaista samoin kuin meitä ihmisiä. Sanot että aina on keino selviytyä. Voi olla, mutta kaikki eivät valitettavasti löydä sitä oikeaa keinoa ennen äärimmäisiä tekoja.

 

Olen itsekin koulukiusattu. Ylä-asteella kiusaaminen meni niin pahaksi, että kävin yhdeksännen luokan kotoa käsin loppuun. Kokeet tein koululla niin, että kiusaajani olivat lähteneet jo kotiin. Annoin siis kiusaajieni voittaa, mutta en jättänyt koulua kesken. Voin sanoa, että kyllä kaikenlaisia tunteita tuli käsiteltyä. Aikaa tästä on jo lähemmäs 15 vuotta ja olen vielä täällä. Ei sillä että itsetuhoisia ajatuksia olisi koskaan ollut.

 

Aina on keino selviytyä, mene ja kerro se muillekin.

[Tiina Mansikka 0]

Itsekin olen tullut kiusatuksi r-vikaisena. Ja tietty sen takia, että jouduin käymään puheterapiassa. Välttelin hurjan paljon sanoja, joissa esiintyi R. Kiusaajathan aina tietty mua yritti yllyttää sitä sanomaan ja sitten räkäiset naurut päälle. Kävin puheterapiassa ja kotona treenasin reippaana ekaluokkalaisena tosi ahkerasti, kunnes se eräs kaunis päivä mummolassa pärähti oikein. Eikä sen jälkeen virheen virhettä ole ärrän kanssa tullut. Nykyisin pärähtää ärrä paljon paremmin mitä suurimmalla osalla ihmisistä. Kyllä oli kiusaajien naamat näkemisen arvoisia, kun se ärrä tärähtikin sieltä paremmin mitä heillä itsellään  Kyllä oli mukava haistattaa kiusaajille pitkät nenät!

Toivottavasti kaikista olisi siihen samaan!

 

Niko Salo: Minkä takia sua kiusattiin sitten siellä yläasteella?

[Matias Hurtta 0]

Ja tuo Elisa-juttuhan taidettiin ainakin jossain mainita fiktioksi.

 

Totta se on yhtälailla kuin niiden lukuisten muidenkin ihmisten tarinat, jotka ovat vastaavista syistä elämänsä menettäneet tai paraikaa keikkuvat siinä veitsenterällä. Nuo päiväkirjatekstithän saattavat olla esim. nimiltään muokattuja, paikannimiä on voitu poistaa, yms. Tuo käsinkirjoitettu teksti on kuitenkin alkuperäinen. Ja vaikka tv:stä nykyään paljon kaikkea tuubaa tuleekin niin vaikea kuvitella, että 45minuuttia-ohjelmassa ihan keksittyä tarinaa kerrottaisiin.  Kohdasta 26:10 eteenpäin Ja vaikka tuo olisikin fiktiivinen esimerkki tarina, se on silti valitettavan monen ihmisen totisinta todellisuutta.

 

Onhan se koulukiusaus vakavaa ja inhottavaa kun on sen kohteeksi joutunut jopa ysin päättäreissä. Mutta ei siinä muu auta kuin nousta kuin Feniks-lintu tuhkasta. Joo joo haters gonna hate mutta aina on keino selviytyä

 

En tiedä millaista kiusaamista olet kokenut. Tiedän ihmisiä joilla on ollut elämässään pitkiä jaksoja jolloin ilon aiheet ovat olleet todella vähissä jatkuvan kiusaamisen takia. Silloin esim. ysin päättäritkin ovat vain yksi harmaan synkkä päivä muiden joukossa. On rankkaa, jos vuosien ajan saa pelätä jokaista koulu- tai työpäivää ja vapaa-ajallakin haluaa vältellä julkisia paikkoja kiusaajien kohtaamisen välttämiseksi. Minäkin vietin ysin päättäreitä ihan kaikessa rauhassa kotona, nautin siitä ajatuksesta, että saisin muutaman kuukauden olla ihan kaikessa rauhassa täysin oma itseni kenenkään siihen puuttumatta, ei tarvitsisi kohdata vähään aikaan tiettyjä kusipäitä.

[Joona Väisänen 537]

Ja vaikka tuo olisikin fiktiivinen esimerkki tarina, se on silti valitettavan monen ihmisen totisinta todellisuutta.

 

Kun Mikko ei lukenut tuota Elisalinkkiä, niin lainaanpa sieltä tällaisen tekstin:

 

Kun projekti lähti liikkeelle, ensimmäinen ajatus oli, että Elisan päiväkirjoja ei tulla julkaisemaan sellaisinaan. Koska päiväkirjamerkinnät koettiin kuitenkin hyvänä tapana välittää nuoren tunteita, syntyi Elisan fiktiivinen päiväkirja, joka sinällään kertoo Elisan päiväkirjamerkintöjen kuvaamista tapahtumista ja muista tosielämän kiusaustilanteista, mutta jotka on kuitenkin kirjoitettu kaunokirjalliseen muotoon aikuisen ihmisen toimesta.

 

Varmaan vastaa Suomelalle siitä fiktiivisyydestä.