EASA:n lupakirjauudistus lähti lausunnolle sis. mm. LPL

[Matti Huoviala 83]

NPA 2008/17 koskettelee myös PPL(A):ta ja SPL:ää (Sailplane Pilot License). Taitaa mennä molempien koulutusohjelmat, motti- ja pursikoulutus, uusiksi.

 

Niin olen ymmärtänyt. mutta meidän ei tarvitse asialla päätä vaivata, ohjelmat ilmestynee samaisesta pp.. generaattorista sellaisenaan noudatettavaksi. Mutta millä lupakirjoilla tai organisaatioilla saapi niillä ohjelmilla kouluttaa?

Siirtymäsäännöksistä on varmaan tulossa mielenkiintoinen savotta.

-M-

[Jouni Laukkanen 55]

Oikeassa olet. Mutta perusteltu mielipide joka tapauksessa. Käsittääkseni aiheen ympäriltä ei ole vielä oikein laajalti oikeuskäytäntöä olemassa, joten joutunemme odottamaan vielä tovin ennenkuin nähdään kumpi sen bissen joutuu toiselle tarjoamaan.

 

Olen vahvasti sitä mieltä, että sinä tarjoat, mutta odottaessa ehtii varmaan muutaman itsekin aukaista.

 

 

Niin, riippuu mitä vasten asiaa tutkitaan. Tuo "kaupallisuus" on käsitteenä hankala, koska se ei ole yksikäsitteisesti ja täsmällisesti määritelty yleiskäsitteenä. Siksi täytyy ottaa kantaa aina myös kontekstiin: puhutaanko asiasta verotusteknisessä mielessä vai tarkastellaanko esim. juuri EASA-perusasetuksen "commercial operation" määritelmää, kuten nyt, vai tulkitaanko asiaa vaikka sitten tuoteturvallisuusmielessä. Lisäksi on tietysti muistettava, että eivät ilmailuyhdistyksetkään ole samasta puusta veistetty, eli eroja löytyy luonnollisesti ja ei suinkaan kaikki ilmailuyhdistyksen harjoittama koulutustoiminta ole kaupallista.

 

Mutta historianäkökulmakaan ei ole mielestäni aivan noin yksioikoinen. Esim. vuonna 1994 on vielä laskuvarjokerhojen harjoittamaa tandemhyppytoiminaa paimennettu Ilmailulaitoksen kirjeellä (32/28/93), koska on epäilty harjoitetun toimintaa "ilmailuna ansiotarkoituksessa". Käsittääkseni tämä ei ole edes ainoa tapaus, missä rajanvetoa aiheesta on käyty ja kerhojen tekemisiä epäilty. Lisäksi noteerattakoon, että vielä 2000-luvulla on ollut kerhojen harjoittamaa kaupallista ilmakuljetusta. Nyttemminhän on ilmailulaista poistunut tuo "ilmailu ansiotarkoituksessa" ja sen myötä moni asia muuttunut.

 

 

Mielestäni tässä kannattaa puhua pelkästään EASA-kontekstista. Verotusasiat saadaan veroviranomaiselta selville.

 

No itseasiassa kun näistä omista tandem-pokista ensimmäiset lensin vuonna 1995, hirvitti just tämä piirre asiassa. Takavuosina asiasta jupistiin jopa SIL:n liittokokouksessa, koska hyppykerhoilla oli paljon näitä yhden päivän jäseniä jotka vaikuttivat liittokokouksessa. Ainoa tähän verrattavissa oleva juttu on nämä ilmailukerhojen tutustumislennot, joista en kommentoi tämän enempää. Muutoin kerhoissa annettava lentokoulutus poikkeaa mielestäni hyvin paljon tästä tandem-kuviosta.

 

 

Muna vai kana? En ole varma ymmärränkö viestisi kaikilta osin kuten olet sen aikonut, mutta huomio kiinnittyy väkisinkin siihen, että erottelet yleisen, tuoteturvallisuuslainsäädäntömielessä(?) syntyvän, elinkeinonharjoittaja-asiakas -suhteen ja pystymetsän oppilaan suhteen lentokoulutukseen/-kouluttajaan. Eli aivan kuin ilmailu olisi jotenkin irrallaan muusta yhteiskunnasta ja sen tavasta säädellä asioita? Tässähän kuitenkin puhutaan samasta asiasta ja kuluttajasta huolta pidetään kuluttajansuoja- ja tuoteturvallisuuslainsäädännöllä sekä tietyissä tapauksissa (mm. ilmailussa) näitä täydentävällä erityislainsäädännöllä, jota tässä tapauksessa on siis ilmailua koskeva lainsäädäntö. Ja tämä tehdään siis siksi, että kuluttajalla ei tarvitse olla tietoja arvioidakseen kaiken mahdollisen maailmassa harjoitettavan palvelunmyynnin (mm. ilmailualan koulutus yms) sisältämiä riskejä jne.

 

Lupakirjan saatuaan kuluttaja ei tietenkään ole enää sopimussuhteessa lentokouluun, joten tilanne luonnollisestikin muuttuu. Mutta kyllä esim. lentokonetta kuluttajalle vuokraava taho joutuu vastuunsa kantamaan.

 

 

Lähden siitä, että ilmailun normisto koskee kaikkia, eikä siinä ole varsinaista "tuotevastuuta", paitsi:

- peruskoulutuksessa (opetettava ei pysty arvioimaan riskejä)

- kaupallisessa ilmailussa ("syyntakeeton" matkustaja ostaessaan lentolipun haluaa turvallisen lentomatkan - tosin kuljettajan vastuu on tällöin rajattu)

 

Peruskoulutuksessa käytetään tyyppihyväksyttyjä (tai vastaavia) laitteita ja vakuutusturva on kattavampi.

Kaupallisessa ilmailussa palveluntarjoajan kaikki toimintaprosessit ovat raskaampia kuin ei-kaupallisessa. Kerhoissa tapahtuva lentokoulutus on mielestäni ei-kaupallista, koska 1) se ei ole julkista - vaatii jäsenyyden ja 2) koulutettavalla on kerhon jäsenenä mahdollisuus vaikuttaa koulutusluvan haltijan toimintaan. (Tämä oli nyt toistoa, mutta halusin tiivistää sen näin).

 

Lupaan tarkastella näkökulmaani uudestaan siinä vaiheessa kun harrastusilmailussa rajoitetaan ilma-aluksen omistajan/haltijan/käyttäjän vastuuta. Tämä saattaa tosin tulla EU-lainsäädännön myötäkin, että en lupaa ehdottomasti vaihtaa mielipidettäni.

 

Kiitos, samoin.

[Jouni Laukkanen 55]

Onko esim. ilma-alusten huolloissa tai vakuutuksissa yms. kustannuksia nostavissa määräyksissä eroja harrastetaanko kalustolla toimintaa commercial vai noncommercial puolella. Entäs lupakirja vaatimukset vaaditaanko esim. ansiolentolupakirja commercial toiminnassa.

 

 

Huolloissa ainakin meni raja siinä mitä Part 66 -mekaanikko saa tehdä ELA1-luokan ilma-aluksille, näin ulkomuistista. Ellen väärin muista, niin mittarilentotoiminnassa tai kaupallisessa operoinnissa käytetty ilma-alus saa OPS-puolellakin erityisvaatimuksia.

[Jouni Laukkanen 55]

Vaikka kysymystä ei minulle esitettykään, niin eikö esimerkkinä tästä toimisi yhtiön sisäinen lento-osasto, joka tuottaa lentopalveluita ainoastaan yhtiön omaan käyttöön?

 

-Tero-

 

Tokihan saat vastata ja vastaus oli se mitä jo ehdin odotella.

 

Niin, ei minullekaan tule muuta mieleen. Tästä taas tulee mieleen ajatus, että miksi siinä ei ole yksilöity tätä corporate jet -tapausta? Mahdollisesti sen takia, että lentokerhon jäsenyyden vaatimus tekee siitä ei-julkisen?

[Tatu Koiranen 1 726]

Kerhoissa tapahtuva lentokoulutus on mielestäni ei-kaupallista, koska 1) se ei ole julkista - vaatii jäsenyyden ja 2) koulutettavalla on kerhon jäsenenä mahdollisuus vaikuttaa koulutusluvan haltijan toimintaan.

 

Tästä on kyllä pakko lausua seuraavaa:

1) jäsenyysvaatimus on tosiasiallisesti käytännön tasolla usein* vain nimellinen hallinnollinen toimenpide, varsinkin siinä mielessä, millä moni kerho sitä harrastaa (jäseneksi pääsee lähes automaattisesti kuka tahansa, joka haluaa)

2 a) koulutettavalla on mahdollisuus vaikuttaa kerhon toimintaan, jos sattuu olevaan äänivaltainen jäsen

2 b) koulutusorganisaatio ei välttämättä ole juuri sen kerhon hallinnassa, jonka kautta koulutukseen osallistutaan (sama tilanne kuin äänivallattomalla jäsenellä)

 

 

* usein. ei aina. on varmasti kerhoja, joihin ei kaikki pääse jäseneksi, ei edes kaikki tietyt säännöissä määritellyt reunaehdot täyttävät henkilöt.

 

 

Mainitsemasi tuoteturvallisuuspuoli on otettu lentokoulutuksessa huomioon: peruskoulutusta annetaan joko tyyppihyväksynnän tai tyyppitodistuksen omaavilla ilma-aluksilla ja lisäksi näiltä vaaditaan istuinpaikkavakuutus. Tämä ei johdu suinkaan elinkeinonharjoittaja-asiakas -suhteesta, vaan siitä, että ns. pystymetsän oppilaan on vaikea arvioida turvallisuusriskiä ja viranomainen on sen määritellyt hänen puolestaan. Muuten on vaikea selittää sitä, että tuoteturvallisuuspuoli heitetään hallin nurkkaan kun opetettavalla on jo lupakirja. Yhtäkkiä oletettu elinkeinonharjoittaja-asiakas -suhde katoaakin, mutta miksi?

 

Millä perusteella sitten tulkitset, ettei tuoteturvallisuuslainsäädöntö vaikuttaisi peruslentokoulutuksen ulkopuoliseen toimintaan? Oletusarvoisesti se vaikuttaa lähes kaikkeen, parturikäynnistä (vaikka sä varmaan kykenet arvioimaan saksien vaarallisuutta?) avaruuslentoihin.

[Tero Knuth 0]

Niin, ei minullekaan tule muuta mieleen. Tästä taas tulee mieleen ajatus, että miksi siinä ei ole yksilöity tätä corporate jet -tapausta? Mahdollisesti sen takia, että lentokerhon jäsenyyden vaatimus tekee siitä ei-julkisen?

 

Tuo oli mielestäni selkeä esimerkki aiheesta. Rajatapaus "suljetusta" yhteisöstä olisi mielestäni esimerkiksi johonkin lajiin (palolennot, laskuvarjohypyt, hinauslennot) erikoistunut kerho, joka erillisen valintaprosessin jälkeen kouluttaisi jäseniään palvelemaan omaa toimintaansa. Tässä kuitenkin useiden kerhojen osalla tuo avoimuuden aste olisi mielestäni tulkinnanvarainen, sillä useat kerhot eivät kovin tiukasti rajaa jäsenkuntaansa.

 

-Tero-

[Harri Heikkilä 16]

Olen vahvasti sitä mieltä, että sinä tarjoat, mutta odottaessa ehtii varmaan muutaman itsekin aukaista.

 

Heh. Minäkin olen mielestäni useimmiten oikeassa.  

 

Moderaattorit moderoikoon tästä oman ketjunsa, mutta otetaanpa seuraavanlainen ajatusleikki: Ilmailukerho ry harjoittaa PPL-lentokoulutusta. Ilmailukerho ry päättää, että se haluaa ryhtyä harjoittamaan lentokoulutustoimintaansa kaupallisesti. Kaupallisesti verotusteknisesti, tuoteturvallisuuslainsäädännön tarkoittamana elinkeinonharjoittajana sekä easa-perusasetuksen "commercial operation"-muodossa. Mitkä asiat muuttuvat?

 

Ilmailukerho ry:n jäsenistössä on edelleen huomattava määrä talkootyöhenkeä (yhdistyksen hyväksi tehdään oikeasti vastikkeetonta työtä useampi henkilötyövuosi vuodessa) ja verottaja arvioikin kysyttäessä, että Ilmailukerho ry säilyttää yleishyödyllisyytensä vaikka lennonopettajat ovatkin palkattuja (koska yhdistyksessä on huomattu, että ilmaisia talkootyöopettajia ei meinaa löytyä tai niiden käyttäminen on johtanut laatuongelmiin) - varsinkin kun lentokoulutustoiminta liittyy läheisesti yhdistyksen tarkoituksen toteuttamiseen ja koska lentokoulutustoiminnasta saadut varat ohjataan yhdistyksen tarkoituksen toteuttamiseksi, eli ilmailun edistämiseen Pätäkän kunnan alueella. Lisäksi verottaja katsoo, että Ilmailukerho ry ei toimi kilpailutilanteessa, koska lähin elinkeinonharjoittaja alalla toimii maaantieteellisesti niin kaukana. Ilmailukerho ry päätyy kuitenkin hakeutumaan arvonlisäverovelvolliseksi, jolloin se tilittää osan myynnistään arvonlisäverona skattebyrån virkamiehille ja vastavasti vähentää ostoistaan arvonlisäveron osuuden. Käytännössä edes tuloverovelvollisuutta, joka voisi seurata kilpailutilanteesta, ei Ilmailukerho ry:ssä koeta riskinä, koska Ilmailukerho ry:ssä tiedetään, että tulovero jouduttaisiin maksamaan vain siinä osuudesta, jota ei voitaisi osoittaa yleishyödyllisen tarkoituksen toteuttamiseen ja tätä ei koeta minkäänlaisena uhkana toiminnalle. Lisäksi Ilmailukerho ry:n aktiivit ovat tietoisia mahdollisesta oikeudesta tuloveron huojennukseen.

 

Lennonopettajilla on ansiolentäjän lupakirja, koska heille maksetaan palkkaa ja JAR-FCL 1 näin edellyttää, joten tämäkin on kunnossa. Yksi PPL+FI -opettaja tosin toimii kerhon piirissä lentäen koululentonsa talkootyönä vastikkeetta, kuten harrastajan kuuluukin.

 

Koska Ilmailukerho ry tietää olevansa kuluttajansuoja- ja tuoteturvallisuuslainsäädännössä tarkoitettu elinkeinonharjoittaja se on tehnyt turvallisuusasiakirjan, tehnyt kiinteistöilleen pelastussuunnitelman, arvioinut toimintaansa sisältyvät riskit, seuraa niitä omalla kevyellä raportointijärjestelmällään ja on vieläpä kouluttanut kaikki lennonopettajansa SPR:n EA1-kurssilla ensiapuvalmiuksien saamiseksi riittävälle tolalle. Koulutusta harjoitetaan TRG M1-1 ja JAR-FCL 1 -vaatimuksia noudattaen.

 

EASA-perusasetuksen "commercial operation" määritelmä on luettu, mutta todettu ettei se ainakaan tässä vaiheessa vaikuta mihinkään Ilmailukerho ry:n toiminnassa. Ilmailukerho ry:ssä jäädään mielenkiinnolla seuraamaan EASA-FCL ja EASA-OPS -projektien etenemistä EU-byrokratian rattaissa ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia kehittää toimintaa.

 

Ilmailukerho ry:llä on huomattava määrä uutuuttaan hohtavia ilma-aluksia käytössään, se on arvostettu vaikuttaja ja ilmailukasvattaja alueellaan. Sen toiminnan läpinäkyvyyttä ja toisaalta koulutuksen hyvää laatua arvostetaan laajalti. Yhdistys pystyy helposti rahoittamaan toimintansa, koskapa jo yhdistyksen harjoittama PPL-koulutustoiminta on vilkasta ja kaluston käyttöaste korkea. Lentokoulutustoimintansa jatkuvuuden yhdistys pyrkii turvaamaan kouluttamalla omista riveistään JAR-FTO:lta ostamallaan koulutuksella uusia CPL+FI -kelpuutettuja henkilöitä erilaisin sitoumus ja takaisinmaksujärjestelyin. Myös ammattilentäjien heikkoa työtilannetta pystytän hyödyntämään harrasteilmailun eduksi.

 

Mikäs tässä nyt meni pieleen? :-)

 

Harri

 

Edit: typo

[Jouni Laukkanen 55]

Tuo oli mielestäni selkeä esimerkki aiheesta. Rajatapaus "suljetusta" yhteisöstä olisi mielestäni esimerkiksi johonkin lajiin (palolennot, laskuvarjohypyt, hinauslennot) erikoistunut kerho, joka erillisen valintaprosessin jälkeen kouluttaisi jäseniään palvelemaan omaa toimintaansa. Tässä kuitenkin useiden kerhojen osalla tuo avoimuuden aste olisi mielestäni tulkinnanvarainen, sillä useat kerhot eivät kovin tiukasti rajaa jäsenkuntaansa.

 

Tästä on kyllä pakko lausua seuraavaa:

1) jäsenyysvaatimus on tosiasiallisesti käytännön tasolla usein* vain nimellinen hallinnollinen toimenpide, varsinkin siinä mielessä, millä moni kerho sitä harrastaa (jäseneksi pääsee lähes automaattisesti kuka tahansa, joka haluaa)

 

Ei tässä voi olla kyse siitä, että EU tai EASA olisi kiinnostunut millä tavoin jäseneksi pääseminen tosiasiassa tapahtuu, vaan siitä, että koulutuspalvelun käyttäminen edellyttää jäsenyyttä ja mikä tärkeämpää: kerholla on oikeus olla hyväksymättä jotakuta jäseneksi, syystä tai toisesta. Niin kauan kun kerhon säännöissä voi olla esteenä se, ettei ole tekniikan ylioppilas tai muulla tavalla sairas, niin silloin se väistämättä rajaa kerhon ei-julkiseksi.

 

2 a) koulutettavalla on mahdollisuus vaikuttaa kerhon toimintaan, jos sattuu olevaan äänivaltainen jäsen

2 b) koulutusorganisaatio ei välttämättä ole juuri sen kerhon hallinnassa, jonka kautta koulutukseen osallistutaan (sama tilanne kuin äänivallattomalla jäsenellä)

 

Hmmm... nyt kun mainitsit, Suomessa taitaakin olla tällaisia yhteenliittymiä. Aiemmin taidettiin homma hoitaa sillä, että kone siirrettiin käyttäjäsopimuksella toisen operoitavaksi, mutta se ei välttämättä taida riittää nykyisin.

 

 

 

[Jouni Laukkanen 55]

 

Millä perusteella sitten tulkitset, ettei tuoteturvallisuuslainsäädöntö vaikuttaisi peruslentokoulutuksen ulkopuoliseen toimintaan? Oletusarvoisesti se vaikuttaa lähes kaikkeen, parturikäynnistä (vaikka sä varmaan kykenet arvioimaan saksien vaarallisuutta?) avaruuslentoihin.

 

No minusta sellaista ei ole kaikkialla olemassa ja siksi laitoin sen lainausmerkkeihin. Omasta mielestäni ilmailun normisto on yleisesti hyvä ja riittävä.

[Tatu Koiranen 1 726]

Ei tässä voi olla kyse siitä, että EU tai EASA olisi kiinnostunut millä tavoin jäseneksi pääseminen tosiasiassa tapahtuu, vaan siitä, että koulutuspalvelun käyttäminen edellyttää jäsenyyttä ja mikä tärkeämpää: kerholla on oikeus olla hyväksymättä jotakuta jäseneksi, syystä tai toisesta. Niin kauan kun kerhon säännöissä voi olla esteenä se, ettei ole tekniikan ylioppilas tai muulla tavalla sairas, niin silloin se väistämättä rajaa kerhon ei-julkiseksi.

 

Nää sairaat on joo oma lukunsa, mutta paljon on niitä, jotka edellyttävät säännöissä korkeintaan hyvämaineisuutta tai jotain yhdistyksen tarkoituksen tukemista. Haluaisin nähdä oikeudessa tapauksen, jossa viittaus mahdollisuuteen olla hyväksymättä jotakuta jäseneksi painaisi tuon tähdellistä, jos 99 %, ellei jopa 100 %, hakemuksista on hyväksytty.

[Marko Einamo 0]

Miten sitten on muun koulutuksen kanssa onko sekin commercial toimintaa. Entäs hinaustoiminta tai laskuvarjohyppääjien lennätys.

[Nils Rostedt 13]

Tämä ketjuhan rönsyilee jo niin että erkkikään ei pysy perässä. Tässä muutama reunahuomautus.

 

NPA 2008/17 koskettelee myös PPL(A):ta ja SPL:ää (Sailplane Pilot License). Taitaa mennä molempien koulutusohjelmat, motti- ja pursikoulutus, uusiksi.

Niin olen ymmärtänyt. mutta meidän ei tarvitse asialla päätä vaivata, ohjelmat ilmestynee samaisesta pp.. generaattorista sellaisenaan noudatettavaksi. Mutta millä lupakirjoilla tai organisaatioilla saapi niillä ohjelmilla kouluttaa?

Siirtymäsäännöksistä on varmaan tulossa mielenkiintoinen savotta.

-M-

 

LAFI:n eli LPL-opettajan vaatimukset ovat siinä samassa NPA 2008-17b:ssä kuin LPL-lupakirjankin vaatimukset.

 

Aiheeseen liittyy myös kolmas NPA eli Authority and Organisation Requirements, NPA 2008-22 joka asettaa vaatimukset organisaatioille. Valitettavasti tämä(kin) on vaikealukuisuudessaan ja ymmärrettävyydessään jossakin hanurin ja älyttömän välisellä alueella. Itse olen saanut siitä sen verran irti että laadunvarmistusasiakirjoja vaaditaan lisää, oli organisaatio sitten mikä tahansa. Toisaalta Suomessa IH on tavoilleen uskollisena jo hyvinkin saattanut omissa JAR-tulkinnoissaan jo toteuttaa tällaiset vaatimukset nykymääräyksiimme.

 

 

Jonkin verran lisäperspektiiviä voi hakea vaikkapa tutkimalla tuoteturvallisuuslainsäädännön (jota tuo EASA-perusasetuskin taitaa muuten olla osana erityislainsäädäntöä) soveltamista, jossa lähtökohta on selvästi se, että myös yhdistyksen jäsenilleen suuntaamassa, vastikkeellisessa toiminnassa ollaan hyvin helposti elinkeinonharjoittajan roolissa (siten kuin tuoteturvallisuuslainsäädäntö asian määrittelee).

 

Tuo viittaus EASA-perusasetukseen tuoteturvallisuusmielessä ei mielestäni ole kovin kestävällä pohjalla harrasteilmailun alueella. Huomautan, että EASA:n tähänastisista tehtävistä pääosa on liittynyt kaupalliseen ilmakuljetukseen, missä onkin luontevaa että viitekehys on kuluttaja vs. lentomatkan kaupallinen tarjoaja. Mys toinen EASA:n alkuajan päätehtävä eli tyyppihyväksyntä-asiat on luonteeltaan täysin kaupalliseen toimintaan eli ilma-alusten valmistukseen liittyvää. 

Mutta vasta nyt EASA:n kakkosvaiheessa on tullut mukaan harrasteilmailua liippaavat asiat: harrasteilmailijan lupakirja ja -koulutus (LPL), harrasteilma-alukset ja niiden huolto (ELA1 ja LSA), ja organisaatiovaatimukset. Ja nyt näkyykin kuinka huonosti EASA:n perusrakenne istuu tähän sille uuteen ei-kaupalliseen maailmaan. Toisaalta EASA:n johto on selvin sanoin myös myöntänyt että nykyrakenne on sopimaton edistämään harrasteilmailua, varsinkin sen kevyessä päässä. Taisi olla Eric Sivel (EASA Rulemaking Director) joka, yhtenä monena äänenä, lausui että silloin kun kuluttaja ostaa lentomatkan kyse on [kaikin tavoin] aivan eri toiminnasta kuin silloin, kun harrastaja tahtoo lentää omaksi ilokseen.

 

Onko esim. ilma-alusten huolloissa tai vakuutuksissa yms. kustannuksia nostavissa määräyksissä eroja harrastetaanko kalustolla toimintaa commercial vai noncommercial puolella. Entäs lupakirja vaatimukset vaaditaanko esim. ansiolentolupakirja commercial toiminnassa.

 

Lupakirjapuolella ainakin tiettävästi LAFI:lta ei vaadita CPL-lupakirjaa.

Myös huolloissa ainakin ELA1-konseptissa on ei-kaupallinen toiminta mukana, jos muistan oikein.

 

 

Kaiken kaikkiaanhan tämä EASA-uudistus liippaa ihan kaikkia harrasteilmailun sääntelyn osa-alueita: ilma-alukset (tyyppihyväksyntä (Part 21 ja CS-xx)), lentokelpoisuus ja huolto (Part-M), lupakirjat (FCL ja Part-66), organisaatioiden valvonta (AR ja OR), ja lentotoiminta (OPS). Joten paljon opiskeltavaa tulee aivan varmasti.

 

Ongelmana tällä hetkellä on se että "the devil is in the details" eli oleelliset jutut jotka esim. vaikuttavat kustannuksiin, ovat määräysten yksityiskohdissa, ja kuitenkin monessa kohdin nuo kaikki NPA:t jättävät yksityiskohdat vielä auki. Ne tulevat aikanaan joko CRD-lausuntoyhteenvedoissa tai alemman tason AMC-määräyksissä. Ensi vuosi tulee olemaan mielenkiintoinen, kun CRD:t toivon mukaan ilmestyvät.

[Kate Alhola 0]

Melkein noin mutta ry:ssä kaikki merkittävät päätökset kuten kiinteän omaisuuden myyminen ja/tai kerhoin lopettaminen joudutaan käsittelemään jäsenkokouksessa.

 

Tätä juuri tarkoitinkin, "paperijäsenet" voivat halutessaan tulla sinne yhdistyksen jäsenkokoukseen

ja jyrätä jos vanhoilla jäsenillä ei ole riittävää aktiivisuutta. Kyllä jäsenten

valta yhdistyksissä on erittäin todellinen.

 

Kate

[Kate Alhola 0]

Tästä on kyllä pakko lausua seuraavaa:

1) jäsenyysvaatimus on tosiasiallisesti käytännön tasolla usein* vain nimellinen hallinnollinen toimenpide, varsinkin siinä mielessä, millä moni kerho sitä harrastaa (jäseneksi pääsee lähes automaattisesti kuka tahansa, joka haluaa)

 

Kuinka tosiasiallista tämä käytännössä on ? Yleensä kerho hyväksyy ilman eri kuulusteluja

kiinnostuneet jäsenet jos joku sääntö ei rajaa jäsenyyttä vain tietylle joukolle mutta

se ei merkitse että hyväksyminen olisi automaattista jos palaneenkäryö alkaa olla. Olsihan mielenkiintoista

nähdä jos jollekkin kerholla jossa on sata jäsentä ja sadantuhannen arvoinen lentokone yms

omaisuutta putkahtaisi postissa yhtäkkiä sata jäsenhakemusta, hyväksyisikö kaikki

jäsenet noin vain ? Entä jos joku olisi hankkinut kossupullopalkalla 99 paperijäsentä

jotta saisi kerhon ja sen omaisuuden kontrolliinsa ? Olisi nimittäin aika halpa lentokone.

 

2 a) koulutettavalla on mahdollisuus vaikuttaa kerhon toimintaan, jos sattuu olevaan äänivaltainen jäsen

 

Kuinka monella kerholla on äänivallattomia jäseniä, ainakaan merkittävässä määrin

2 b) koulutusorganisaatio ei välttämättä ole juuri sen kerhon hallinnassa, jonka kautta koulutukseen osallistutaan (sama tilanne kuin äänivallattomalla jäsenellä)

 

Tämä on hyvä kysymys tapauksessa jossa kaksi kerhoa harrastaa yhteistyötä. Kerholla A ei ole koultuslupaa tai koulutusorganisaatiota.

Kerho B kouluttaa koneellansa kerhon A jäseniä ja toiminta tuottaa sille voittoa, tämä kyllä alkaa haiskahtaa jo aika kaupalliselta.

 

Kate

[Tatu Koiranen 1 726]

Kuinka tosiasiallista tämä käytännössä on ? Yleensä kerho hyväksyy ilman eri kuulusteluja

kiinnostuneet jäsenet jos joku sääntö ei rajaa jäsenyyttä vain tietylle joukolle mutta

se ei merkitse että hyväksyminen olisi automaattista jos palaneenkäryö alkaa olla. Olsihan mielenkiintoista

nähdä jos jollekkin kerholla jossa on sata jäsentä ja sadantuhannen arvoinen lentokone yms

omaisuutta putkahtaisi postissa yhtäkkiä sata jäsenhakemusta, hyväksyisikö kaikki

jäsenet noin vain ? Entä jos joku olisi hankkinut kossupullopalkalla 99 paperijäsentä

jotta saisi kerhon ja sen omaisuuden kontrolliinsa ? Olisi nimittäin aika halpa lentokone.

 

Kannattaisi nyt ensin pitää mielessä tarkastelun näkökulma. Kyseessähän ei ollut yhdistyspolitiikka tai yhdistyksen kaappaus, vaan se, millä tavoin kerho tosiasiassa toimii näiden koulutusten markkinoinnin ja tarjonnan kanssa ja millä tavalla ne ovat yleisön saatavissa. Varsinkaan, jos kerho ei ole suorittanut lähihistoriassaan suurta jäsenanomusten hylkyä, on aika vaikea näyttää toteen, että kyllä tätä koulutusta nyt on vain harvoille ja valituille tarjolla.

 

Kuinka monella kerholla on äänivallattomia jäseniä, ainakaan merkittävässä määrin

 

Tiedän sellasiakin, sekä ihan ilma-aluksella lentämisen että laskuvarjohypyn puolelta. Yli 50 % jäsenistä on äänivallattomia. Aiemman tietämyksen lisäksi, esimerkiksi kevytilmailu ry:n säännöt olisi kiva nähdä (pitäisi varmaan kysyä sieltä juu).

 

Tämä on hyvä kysymys tapauksessa jossa kaksi kerhoa harrastaa yhteistyötä. Kerholla A ei ole koultuslupaa tai koulutusorganisaatiota.

Kerho B kouluttaa koneellansa kerhon A jäseniä ja toiminta tuottaa sille voittoa, tämä kyllä alkaa haiskahtaa jo aika kaupalliselta.

 

Kerho B kouluttaa omaan koulutuslupaansa liitetyllä kerhon A koneella ja "kerhon A omilla miehillä" kerhon A jäseniä, ottamatta siitä itse maksua. Ainut, joka kuviossa oletusarvoisesti saa hyötyä, on kerho A, koska kaikki vastuu ja koulutukseen liittyvä yleinen työ (järjestelyt, kirjanpito, muut paperityöt, laatujärjestelmä) on kerholla B. Tälläisiä järjestelyjä on suomessa useita.

[Marko Einamo 0]

Tätä juuri tarkoitinkin, "paperijäsenet" voivat halutessaan tulla sinne yhdistyksen jäsenkokoukseen

ja jyrätä jos vanhoilla jäsenillä ei ole riittävää aktiivisuutta. Kyllä jäsenten

valta yhdistyksissä on erittäin todellinen.

 

Kate

 

Anteeksi ilmaisin itseäni huonosti. Tarkoitin että rivijäseniltä löytynee kiinnostusta tulla kokoukseen viimeistään siinä vaiheessa kun kokouskutsussa lukee siellä käsiteltävän kaluston myyntiä ja kerhon lopettamista. Vallankaappaus onnistuu todennäköisesti tuollaisessa perusvuosikokouksessa jonne tulee paikalle vain tyypillisesti noin 5-10% jäsenistä. 

[Kate Alhola 0]

Kannattaisi nyt ensin pitää mielessä tarkastelun näkökulma. Kyseessähän ei ollut yhdistyspolitiikka tai yhdistyksen kaappaus, vaan se, millä tavoin kerho tosiasiassa toimii näiden koulutusten markkinoinnin ja tarjonnan kanssa ja millä tavalla ne ovat yleisön saatavissa. Varsinkaan, jos kerho ei ole suorittanut lähihistoriassaan suurta jäsenanomusten hylkyä, on aika vaikea näyttää toteen, että kyllä tätä koulutusta nyt on vain harvoille ja valituille tarjolla.

 

Kuten totesin, tällainen mahdollisuus on lähinnä teoreettinen mutta se selkeästi on olemassa

ja se tekee selkeän eron yritykseen olettaen että jäsenet ovat äänivaltaisia.

 

Tiedän sellasiakin, sekä ihan ilma-aluksella lentämisen että laskuvarjohypyn puolelta. Yli 50 % jäsenistä on äänivallattomia. Aiemman tietämyksen lisäksi, esimerkiksi kevytilmailu ry:n säännöt olisi kiva nähdä (pitäisi varmaan kysyä sieltä juu).

 

Tämä kyllä haiskahtaa aika kaupalliselta toiminnalta joka on naamioitu yritystoiminnaksi.Ilmeisesti

EASA haluaa ainakin tukkia tämän porsaanreiän vaatimalla tämän "controll over operator" .

 

Kerho B kouluttaa omaan koulutuslupaansa liitetyllä kerhon A koneella ja "kerhon A omilla miehillä" kerhon A jäseniä, ottamatta siitä itse maksua. Ainut, joka kuviossa oletusarvoisesti saa hyötyä, on kerho A, koska kaikki vastuu ja koulutukseen liittyvä yleinen työ (järjestelyt, kirjanpito, muut paperityöt, laatujärjestelmä) on kerholla B. Tälläisiä järjestelyjä on suomessa useita.

 

Tämä taas tuntuu kyllä määräysten hengen mukaiselta mutta kieltämättä vähän sen kijaimen vastaiselta .

 

Kate

[Kate Alhola 0]

Anteeksi ilmaisin itseäni huonosti. Tarkoitin että rivijäseniltä löytynee kiinnostusta tulla kokoukseen viimeistään siinä vaiheessa kun kokouskutsussa lukee siellä käsiteltävän kaluston myyntiä ja kerhon lopettamista. Vallankaappaus onnistuu todennäköisesti tuollaisessa perusvuosikokouksessa jonne tulee paikalle vain tyypillisesti noin 5-10% jäsenistä. 

 

Ymmärrän, halusin tuoda asin esille lähinnä teoreettisena. Silti, monessa yhdistyksessä 50% äänivallasta maksaa reilusti

vähemmän kuin omaisuuden arvo.  Pointti oli kuitenkin että jäsenyyteen liittyvä äänivalta ei ole suinkaan

teoreettinen vaan siihen sisältyy ihan todellista valtaa. Onneksi vaikka valta on todellista niin

väärinkäytön mahdollisuus lienee enemmän teoreettista jo mainitsemistasi syistä .

 

Kate

[Ilkka Mäkelä 1 215]

Yhdistyksen vallankaappausyrityksestä tuli mieleen tositarina: ELMU ry:n vuosikokoukseen pääsi äänestämään, jos oli esittää jäsenkortti (toisinsanoen postisiirtolomake, jolla oli maksettu 10 mummonmarkan jäsenmaksu). Eräs yritteliäs "taho" oli maksanut niitä suuren nipun etukäteen omasta pussistaan ja haali pikkupunkkareita Lepakon ulkopuolelta äänestämään itseään ja kavereitaan, ilmaisella jäsenmaksulla siis, päästäkseen määräämään Radio Cityä  ja siinä oli käydä ELMUlle huonosti, oli mennä pelit ja vehkeet ja palkalliset työpaikat uuteen jakoon.

[Marko Einamo 0]

Ymmärrän, halusin tuoda asin esille lähinnä teoreettisena. Silti, monessa yhdistyksessä 50% äänivallasta maksaa reilusti

vähemmän kuin omaisuuden arvo.  Pointti oli kuitenkin että jäsenyyteen liittyvä äänivalta ei ole suinkaan

teoreettinen vaan siihen sisältyy ihan todellista valtaa. Onneksi vaikka valta on todellista niin

väärinkäytön mahdollisuus lienee enemmän teoreettista jo mainitsemistasi syistä .

 

Kate

 

Vielä tuli mieleen sellainen pointti, että yhdistyksen säännöissä yleensä määrätään, että ylimääräinen jäsenkokous on kutsuttava kokoon jos XX % jäsenistöstä sitä vaatii. MIK:ssä prosenti on 10%. Eli jäsenistön herätessä tilanteeseen voitaisiin nopeasti vaatia jäsenkokouksen kokoonkutsumista ja uutta hallitus vaalia.

 

ps. Olen muuten kerran todistanut tuollaista kaappausta, onneksi se koitui silloin kerhon parhaaksi.