Vanhoina HYVINÄ aikoina...

[Pekka Holopainen 98]

Peruskoulun pahin ongelma on, että osa porukasta ei opi asioita tyhmyyttään, ja loput porukasta ei opi asioita näiden tyhmien häiriköinnin takia. Parannuksille tosiaan olisi sijaa, mutta se oikea ratkaisu ei tosiaankaan ole rikkaiden yksityiskoulut, jotka eivät edes korjaisi mitään, vaan siinä vaan toisessa koulussa häiriköisivät rikkaat tyhmät ja toisessa köyhät tyhmät. Ehkäpä paras tie olisi useimmissa oppiaineissa tarjota lyhyen ja pitkän oppimäärän kursseja, joissa tuntimäärä on sama, mutta toisessa edetään hitaammin ja toisessa pidemmälle. Lukiossa tietenkin sitten vastaavasti pitkän kurssin käyneet selviävät siinä aineessa pienemmällä tuntimäärällä, mutta lyhyen kurssin käyminen ei ole este lukioon pääsylle, se vain kestää pidempään. Vanha oppikoulu on vähän liian jyrkkä jakaamaan herrat ja duunarit liian nuorena.

 

Yksinkertaisin ja halvin tapa olisi palauttaa tasokurssit.

 

Vallitsevaa tilannetta - ylisuuret ryhmät ja liian heterogeeninen joukko oppilaita (kaikkien kuviteltavissa olevien variaatioiden mielessä) - on yritetty kouluissa lain puitteissa kiertää tavalla jos toisellakin. Sillä vallitseva tilanne ei tosiaankaan ole kenenkään etu!

 

Esimerkiksi meidän koulussamme on perustettu 9. luokalla matematiikassa ns. vapaavalintaisia tasoryhmiä, joissa oppilaat on jaettu uudelleen opetusryhmiin jatko-opiskelutavoitteen mukaisesti. Tähän pitää aina pyytää kirjallisesti jokaisen osalta huoltajilta lupa, eikä ketään voi painostaa mihinkään ryhmään. Tämä vesittää jo osan koko asiasta, koska vanhempien kuvitelmat ovat usein muuta kuin oppilaan todelliset kyvyt tai motivaatio. Ja silti alemmat luokat 7. ja 8. mennään heterogeenisissä ryhmissä. Eli tuostakaan ei kovin suurta apua ole.

 

Toinen tapa kiertää vallitsevaa tilannetta on perustaa erikoisluokkia, joille pitää erikseen hakea (vähän kuten erikoislukioissa). Meidän koulussamme on kaksi tällaista erikoisluokkaa musiikkiluokka ja ns. "lumaluokka". Luma tulee sanoista LUonnontieteet ja MAtematiikka. Olimme 1990-luvun lopulla eräs opetusministeriön luma-projektin (tarkoitus oli kehittää näiden aineiden opetusta) kokeilukoulu. Se poiki meille nämä erikoisluokat.

 

Jos tavanomaisessa luokassa murrosikäisten opettaminen on raskasta - tällaiselle kuusikymppiselle liiankin raskasta, niin luma-luokan opettaminen on siihen verrattuna suuri nautinto. Muutaman kerran tämä onni on osunut omallekin kohdalle. On suorastaan nautinnollista opettaa motivoituneita ja lahjakkaita oppilaita.

 

Lähes tykkänään poissa ovat oppitunnin häiritsijät. Asioissa voimme edetä samaan malliin kuin ennenvanhaan oppikoulussa. Opiskelemme 9. luokalla jo selvästi lukioon kuuluvia asioita. Lisäksi lähes jokainen näillä luokilla oppii asiat paljon syvällisemmällä tasolla kuin edes lahjakkaat tavanomaisessa luokassa. He ovat siellä joko "tyhjäkäynnillä" tai lähes täysin oman aktiivisuutensa varassa. Tarpeeksi aikaa eriyttämiseen ei yksinkertaisesti ole, kun työrauhahäiriöt ja heikkojen kädestä pitäen auttaminen syö kaiken ajan.

 

Ei heitäkään heitteille voi jättää. Se tulisi yhteiskunnalle hyvin kalliiksi tulevaisuudessa. Erikoisluokat tulevat myös kalliiksi tässä ja nyt joten niiden perustaminen ei aivan yksinkertaista ole. Niihin panostettu on jostain muusta pois, koska koulujen budjetit ovat selkeästi alimitoitetut - ovat olleet sitä lamasta lähtien (ainakin Joensuussa), vaikka tietääkseni meillä ei enää/vielä ole lama. Seuraavaa lamaa odotankin kauhulla ja toivon, että ehdin alta pois (toivottavasti eläkkeelle - mahdollisesti hautaan).

 

Tasokurssien palauttaminen olisi halpa askel oikeaan suuntaan. Se ei vaatisi lisää resursseja, mutta järkeyttäisi touhua jo paljon, ja se voitaisiin totetuttaa myös kouluissa, joissa opettajat eivät halua tehdä ylimääräistä lisätyötä, joita erikoisluokat aina teettävät (mutta sitä tosin tekee mielellään, kun se on niin nautinnollista).

 

Pekka

 

[Pekka Holopainen 98]

Miksi niitä hieman äveriäämpiä niin pahasti karsastetaan?

...

 

Äveriäät saavat minun puolestani ihan vapaasti olla äveriäitä. Monesti he kaiken lisäksi ovat ihan fiksuja ja sivistyneitä ihmisiä, joiden kanssa on mukava seurustella.

 

Minä olen kuitenkin tämän lyhyen elämäni aikana nähnyt ihan tarpeeksi myös sitä toista laitaa (kaikilla muilla mantereilla paitsi Australiassa, jossa en ole koskaan käynyt). Vaatimattomalla ajattelutaidollani ja asioista lukemalla (hyvin erilaisista lähteistä) olen tullut siihen tulokseen, että se äveriäisyys nyhdetään hyvin usein sellaisin toimin, jotka johtavat köyhimpien kurjuuteen/kurjistumiseen, eikä hääviä ole monissa maissa suurella enemmistölläkään, jota keskiluokaksikin joskus kutsutaan.

 

Minusta meillä oli ennenvanhaan (suunnilleen 1960-1980-luvuilla) hyvä demokraattinen pohjoismainen yhteiskunta, joka kehittyi koko ajan parempaan suuntaan. Siinä ei ollut kovin köyhiä jos tosin ei kovin rikkaitakaan. Sillä tiellä olisi ollut kuitenkin hyvä jatkaa.

 

Minun mielestäni (nämä) asiat ovat suuresta 90-luvun lamasta lähtien koko ajan menneet huonompaan suuntaan täälläkin (asiat taidettiin valmistella jo 80-luvun puolella - ainakin se, että lama todella puri pahasti). Rikkaat tosin ovat nyt paljon rikkaampia kuin ennen ja niitä on paljon enemmän, mutta vastaavasti meillä on n. 0,5 miljoonaa, köyhää keskuudessamme. Heidän elintasonsa rahalla mitaten ei välttämättä kovin paljon eroa edellisistä vuosikymmenistä, mutta suhteellinen köyhyys muihin verrattuna on lisääntynyt tuloerojen kasvaessa yli kaikkien rajojen.

 

Kerjäläiset tosin ovat vielä pääosin "tuontitavaraa" (romanialaisia on näkynyt täällä Joensuussakin), mutta tällä menolla saamme niitä pian omastakin takaa. Esimerkiksi monen pienellä eläkkeellä sinnittelevän tulot eivät enää minkään laskuopin mukaan riitä edes välttämättömimpään. Arvelen, etä moni köyhä suomalainen taloudellisesti jo onkin kerjäläisen asemassa, mutta meikäläinen luonne estää kerjäämisen. Se on niin häpeällistä. Edes sossuun ei mennä kuin viimeisessä hädässä.

 

Ei minua huolestuta tai liikuta rikkaiden asema tai rikkaudet. Minä olen huolissani näistä köyhimmistä.

 

Pekka

 

[Pauli Hankonen 669]

Ennenwanhaan Alkot olivat palvelukauppoja.

[Pekka Holopainen 98]

...

Hieman huvittaa myös narina ryhmien koosta. Kävin oppikoulua 9 ... 17 ikäisenä = 8 vuotta.  Koulumatkoihin paloi yli 2 tuntia joka päivä - myös lauantaisin. Aloittaessani koulussa oli kaksi ykkösluokkaa, jolla kummallakin 44 oppilasta. Kukaan ei valittanut, vaan oltiin pahuksen tyytyväisiä siitä, että oli läpäisty kokeet. Koko koulu toimi vähän missä sattuu ja vasta pariksi

...

 

Minäkin kävin koulua vastaavissa oloissa. Minulla on kuitenkin se etu puolellani, että olen ollut siitä lähtien lähes yhtäjakosiesti "koulun penkillä". Kansakoulu - oppikoulu - lukio - varusmiespalvelu - yliopisto ja jälleen kouluja, kouluja, ... opettajana eli tiedän miten koulu on kehittynyt aikojen saatossa.

 

Se 50- ja 60-lukujen koulu ei ole lainkaan sama kuin nykyinen koulu monesta syystä. Nykyisiin kouluihin ei yli 40 oppilasta edes mahtuisi mihinkään luokkaan, sillä 80-luvun lopulla, kun siirryttiin pois tasokursseista ja meille luvattiin, että opetusryhmät pidetään pieninä (maksimi 16 oppilasta), monessa vanhassakin koulussa entisistä suurista luokkahuneista tehtiin 2 pienluokkaa, jotka oli suunniteltu korkeintaa 16 oppilaalle.

 

Niihin ei mahdu tunkemallakaan kuin n. 25 oppilasta (ja Joensuussa niihin tungetaan sen verran tänä päivänä!). Meidänkin koulussamme (valmistunut 1963) puolet luokista on tällaisia. Haluaisimme suurentaa ne entiselleen, mutta se ei käy päinsä kahdesta syystä. Kouluja on vähennetty niin paljon, että yhden koulun suuret oppilasmäärät eivät enää voisi opiskella yhtäaikaa. Luokkia ei riittäisi kaikille. Toinen syy on se, että rahaa ei koulujen saneeraukseen ole (siis sitä ei anneta kouluille).  Kunhan nyt ensin sattaisiin korjattua edes "homekoulut".

 

Miten sinä selviytyisit 25 murrosikäisen kanssa pienessä luokassa, jossa he istuvat "tappituntumalla"? Siinä pitäisi vielä pystyä opettamaankin niille jotain. Joissakin tapauksissa saa olla tyytyväinen, kun päivän päätteeksi kukaan ei ole pahemmin loukkaantunut (henkisiä haavoja ei tosin aina edes näe päällepäin).

 

50- ja 60-luvuilla kotikasvatus oli pääsääntöisesti hyvin ankaraa ja kouluissa opettajan sana oli laki. Opettajaa kunnioittivat paitsi oppilaat myös oppilaiden vanhemmat. Tänään oppilaat haistattavat vittua ja huoraa/homoa päivällä ja vanhemmat puhelimessa illalla. Rehtori haukkuu sitten seuraavana aamuna, jos ne ovat hänellekin soittaneet. Negatiivisia vaikutteita ei ennenvanhaan saanut televisiosta tai netistä, ja yhteiskunta oli muutenkin suljetumpi. Huonot vaikutteet eivät siirtyneet paikasta toiseen kovin helposti. Valitettavasti eivät hyvätkään.

 

Oppilaita oli tuhon aikaan mm. edellä mainituista syistä paljon helpompi hallita. Lisäksi "pahaan aikaan" eli murrosiässä oppilaat olivat jakautuneet kahtia oppikoululaisiin ja kansalaiskoululaisiin. Edelliset oli pääsykokeilla valittu eli vastasivat ainakin jossain mielessä nykyisiä erikoisluokkia, joita nytkin on mukava opettaa (ei helppoa, sillä nykyisin vaatimukset ovat siinäkin suhteessa kasvaneet). Kansalaiskoululaiset taas keskittyivät vähemmän teoreettisiin asioihin ja useimmat menivät heti koulusta päästyään töihin. Siihen aikaan läheskään kaikki eivät käyneet edes ammattikouluja ja nämä koulunsa päättäneet olivat sinne usein liian nuoriakin.

 

Siihen aikaan oli lisäksi opettajina mm. joitakin sodan käyneitä miehiä, jotka olivat nähneet kaikenlaista. Heitä eivät "räkänokat" kauaa pitäneet pelleinään. Jos joku yritti, katui sitä kyllä lopun ikäänsä. Kuri oli todella kova. Tänään niitä keinoja ei saa käyttää, sillä ne ovat lainvastaisia (olivat ne silloinkin - me vain emme tienneet sitä - vertaa suljetumpi yhteiskunta edellä). Opettajia siis pääsääntöisesti myös pelättiin. Tänään kunnioitus pitää opettajankin ansaita ja kuri luoda muilla keinoin. Minusta se on parempi, sillä tuo pelon ilmapiiri ei ollut paras mahdollinen oppimisympäristö - ainakaan lahjakkaille. Tyhmiin se taisi tepsiä paremmin. 

 

Tänä päivänä tilastollisesti merkittävä osa kodeista on sellaisia, että niissä kasvaa moniongelmaisia lapsia. Nämä ovat valtava haaste koululaitokselle. He saavat ensimmäisen kerran varsinaista kasvatusta vasta koulussa opettajilta. Monien lasten vanhempien vanhemmuus kun on pahasti kadoksissa. 90-luvun laman seurauksena? meillä alkaa olla näitä ongelmia jo toisessa sukupolvessa eli ongelmaoppilaan lapset saattavat olla ongelmaisia vanhempansa käymässä koulussa. Ongelmillakin on tapana nykyisin periytyä.

 

Luokkakoot eivät mitenkään voisi olla samansuuruisia kuin silloin ennenvanhaan. Jo 25 satunnaisesti valittua murrosikäistä samassa luokassa on liian paljon useissa tapauksissa. Alakoulussa luokkakoot saattavat ylittää kolmekymmentäkin ja se on myös aivan liian paljon, vaikka oppilaat vielä fyysisesti onkin helpompi pitää aisoissa kuin murrosikäiset.

 

Jokainen peruskoulua käynyt voinee vahvistaa sanomani muistelleessaan omaa koulunkäyntiään.

 

Pekka

 

[Jussi Aaltonen 0]

JOS osaa tienata rahaa rutkasti, on hyvin todennäköistä, että on älykäs, innovatiivinen, ahkera tai säästäväinen - mahdollisesti jopa näitä kaikkia. Villissä lännessä varmaan riitti aika pitkälle häikäilemättömyys. Rikkailla saattaa ihan oikeasti olla paremmat geenit ja suurempi todennäköisyys saada samaa kaliiperia olevia jälkeläisiä.

 

Juutalainen yhteisö on tuhansia vuosia toiminut tyypillisesti niin, että kylän rabbi nai esimerkiksi rikkaimman kauppiaan tyttären. Rabbi on ainakin oppinut ja naisellakin voi olla hyviä geenejä. Lapset ovat enimmäkseen pysyneet hengissä ja heille on annettu kunnon koulutus. Juutalaiset ovat lukumääräänsä nähden tuottaneet aivan ylivertaisen määrän matematiikan ja musiikin neroja (Luultavasti myös miljonäärejä). Ei se mikään vahinko ole.

 

Enpä malta olla sanomatta sanasta tähän, vaikka tämä ilmeisesti onkin vain provokaatioksi tarkoitettu, ellei jopa trollausta

 

Niputetaan sosiaalidarwinismi ja rotuhygienia... ei taida olla aivan uusi ajatus ja käytännön kokeitakin on tehty ympäri maailmaa runsain mitoin... ikävä kyllä rodut eivät ole jalostuneet ja maailma ei ole parantanut, pikemminkin päinvastoin. Näiden kokeiden puuhamiehet on yleensä viimeistään jälkipolvet tuominneet, monesti heidät on tuomittu jo heidän oman sukupolvensa toimesta. Tunnetuimpia rotuhygenia- ja sosiaalidarwinismikokeiden puuhamiehiä lienee Hitler, myös Idi Aminilla ja Stalinilla oli omat rotuhygieniaan ja sosiaalidarwinismiin liittyvät uskomuksensa, ja onhan näitä vielä muitakin.

 

Tiedä sitten miten nämä sopivat aiemmissa viesteissä esitettyyn uusliberalismiin kanssa yhteen... (kansallis)sosialismin, kommunismin ja puhtaan kapitalismin kanssa ne eivät ole ainakaan toimineet.

 

Hieman huvittaa myös narina ryhmien koosta. Kävin oppikoulua 9 ... 17 ikäisenä = 8 vuotta.  Koulumatkoihin paloi yli 2 tuntia joka päivä - myös lauantaisin. Aloittaessani koulussa oli kaksi ykkösluokkaa, jolla kummallakin 44 oppilasta. Kukaan ei valittanut, vaan oltiin pahuksen tyytyväisiä siitä, että oli läpäisty kokeet. Koko koulu toimi vähän missä sattuu ja vasta pariksi viime vuodeksi perittiin vanha lyseo, johon kaikki mahtuivat ja samalle tontille rakentui sitten ihan lopuksi uusi ikioma koulu, joka on tallella vieläkin.

 

Muistaakseni Kivenpyörittäjän kylässä on lausahdus, joka pitää suomalaisten kohdalla erittäin hyvin paikkansa: "Suomalainen ei voi olla koskaan onnellinen ellei kerran kesässä näe pienviljelijää tunkiolla lapioimassa paskaa ja oksentamassa verta." Kurjuutta ja elämän kovuutta pidetään itsearvoisesti ihmistä jalostavina voimina... asia joka varsinkin Suomessa on osattu kristillisestä filosofiasta otettu onkeen oikein tosissaan.

 

Maailma kuitenkin muuttuu, joskus kehitys on progressiivista, joskus ei. Nykyään ei käydä koulua lauantaisin, muuten ollaankin kohta jo taannuttu samalle tasolle kuin lainauksessa esitetään.

 

 

[Boris Grahn 0]

Siis - summa summarum - ennen vanhemmat olivat parempia, oppilaat kunnollisempia, opettajat jämäkämpiä ja luokat suurempia, mutta se olikin silloin vanhaan hyvään aikaan se!

[Boris Grahn 0]

Näyttää keskustelu tästä hieman sykähtäneen. Ehkä kiukaalle hieman lisää lölyä...

 

Ne eivät niin idealistit äveriäät sitten keskittyivät tekemään rahaa, firmoissa johtajina tai juristeina isoissa liikejuridiikan firmoissa.

 

Hieman toisin "lahjoin" varustetut juristit löytyvät - pienemmillä palkoilla - kuntien ja valtion hallinnosta.

 

Samaan aikaan kun äveriäät keskittyivät tekemään rahaa:

 

1) Tasa-arvoidealistit hakeutuivat eduskuntaan säätämään lakeja - usein vailla mainittavampaa todellista TYÖkokemusta.

 

2) Iso-osaajat miehittivät opetusministeriön - usein vasemmalta vyöryttäen - ja nyt kuuluu olevan ongelmia...

 

Vanhan hyvän ajan ongelmalapset taas työn ja/tai rahan tekemisen sijaan tekivät lapsia, joista (yllätys, yllätys) on tullut ongelmalapsia. Sitä saa, mitä tilaa.

 

Autolla ajamiseen vaaditaan kortti. Lentokoneella "ajamiseen" vaaditaan lupakirja, mutta naisella "ajamiseen" ei vaadita mitään lupaa eikä kelpuutusta.

 

Kun (muka) ei omin kotimaisin voimin tuotettuja ongelmia olisi koulussa riittävästi, haetaan jostain tummahipiäisemmästä maasta lisää.

 

JOS Oy Nuukia Ab, Vaisalasälä tai vaikkapa Rautaruukki ja Ponsse todella haluaisivat varmistella, perustaisivat tämän tasavallan ensimmäisen ja oikean todellisen superkoulun. Noiden firmojen budjeteissa se olisi kaikkineen vain marginaalinen kustannus. Tietty olisi pääsyvaatimukset, sukulaisuus tai raha EI ratkaisisi JA vapaaoppilaspaikkojakin olisi.

 

Mitä tapahtuisi?

 

Iso joukko lahjakkuuksia hakeutuisi ja parhaat pääsisivät. Syntyisi ajastaan osaamista ja firmat hyötyisivät. Kansanäänestyksessä - joihin aina kernaasti vaikeissa asioissa vedotaan - hanke ammuttaisiin alas heti kättelyssä, KOSKA suurin osa ihmisistä PELKÄÄ, että juuri heidän vesansa EI pääsisikään, joten maan etu uhrataan mahdollisen henkiö- ja sukukohtaisen häpeän alttarille. "Turvallisempaa" antaa opetusministeriön vasemmistoviherpipertäjien "päättää", mikä on maan etu. MITÄ he siitä tietävät ja millä kompetenssilla - kysynpähän vain?

 

Pähkinänkuoressa

 

JOS todella satsattaisiin jatkuvasti siihen, että kunkin ikäluokan 1 000 kaikkein lahjakkainta löydetään ja koulutetaan parhaalla tavalla, moni asia muuttuisi. Ajastaa ne 1 000 todennäköisesti tuottaisivat niin, että olis VARAA rakentaa järjestelmiä heikompiosaisille, kotouttaa maahanmuuttajia jne., MUTTA ENSIN pitää hoitaa ne lahjakkaat, eikä keskittyä toissijaiseen. Jos toissijainen imee resurssit, ne on suunnattu maan kokonaisedun kannalta katsoen VÄÄRIN - niin väärin.

 

 

[Esa Lehtismäki 0]

Yksityiskoulut ovat huono idea. Yksityistäminen tarkoittaa vallan antamista rahoittajalle, ja rahoittajien intressit ovat aina enemmän tai vähemmän painottuneita. Kokonaan eri koulu fiksuille ei toimi, koska koulun pitää olla lähellä kotia, eikä niitä voida perustaa kahta joka kylään. Sisäoppilaitoksia meille ei todellakaan kaivata. Meidän koulujärjestelmässämme on paljon hyvää verrattuna vaikka Britannian tai Amerikan systeemeihin. Ei pidä muuttaa niitä hyviä puolia, vaan pyrkiä parantamaan niitä huonoja.

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Vanhoina aikoina pääsi listoille laulamalla levyllä englanniksi - ymmärtämättä englannista mitään.

[Esa Lehtismäki 0]

Vanhoina aikoina pääsi listoille laulamalla levyllä englanniksi - ymmärtämättä englannista mitään.

 

Gatty bii ö skuugi

[Jouni Laukkanen 55]

Sisäoppilaitoksia meille ei todellakaan kaivata. Meidän koulujärjestelmässämme on paljon hyvää verrattuna vaikka Britannian tai Amerikan systeemeihin. Ei pidä muuttaa niitä hyviä puolia, vaan pyrkiä parantamaan niitä huonoja.

 

Omista keskimmäinen käy yläastetta tietääkseni Suomen ainoassa sisäoppilaitoksessa, ei minulla ole tällä hetkellä siitä oikeastaan mitään pahaa sanottavana, pikemminkin päinvastoin. Esikoinen ja kuopus käyvät "normaalia" lukiota ja ala-astetta tasapainon vuoksi. Mutta on sanottava samalla, ettei tästä ainokaisesta sisäoppilaitoksesta kannata vetää kovin pitkälle meneviä yleistäviä johtopäätöksiä. Anna Tapion koulun oppilaat ovat valikoituneita siinä mielessä, että heillä on ollut erityinen motivaatio opiskella siellä.

 

Jos joku vanhan polven kansalainen on ihmeissään mistä Pekka Holopainen puhui, niin lukekoon Raision yläasteen opettajan Aino Kontulan kirjoittaman "Reksi on homo ja opet hullui" -kirjan. Aika karu lukemiskokemus, jonka olisin suonut lukevani jo paljon aiemmin esikoisen koulutien takia. Paljon on muuttunut siitä kun 30 vuotta sitten itse sitä aikaa elin.

[Boris Grahn 0]

Vietin kaksi kesää (11- ja 13-vuotiaana) Englannissa sisäoppilaitoksessa nimeltään Concord College. Sijaitsi silloin vielä Tunbridge Wellsissä, Kentissä.

 

Ikä vastaa siis hyvin peruskoululaisen ikää - ei lukiolaisen. Kaukana oltiin ja ekalla kerralla olin ainoa suomalainen, joten härmäksi ei asioitaan saanut selvitettyä millään. Ei silti ollut/tullut ongelmia. Ruoka olisi voinut olla parempaa, mutta hengissä säilyttiin silti.

 

Oppia ammentui jopa aivan yllättäviltä tahoilta. Sitä sai jopa kaupungin uimahallin vaksilta. Uimarisuvunkaan vesalle ei aivan auennut monisanainen ukaasi, joka koski polskuttelua altaan syvässä päässä kontra matalassa päässä. Erehdyin kysymään: "Can I swim here?"  Vastaus tuli nopeasti: "If you CAN, you MAY!" Meni kerralla noidenkin sanojen ero kaaliin.

 

Koululla riitti harrastuksia vaikka millä mitalla. Oli jalkapalloa, tennistä, korista, pingistä, krokettia, biljardia jne. EI tullut aika pitkäksi.

 

Viikkorahaa rätkäistiin lauantaisin kouraan 10 shillinkiä. Sillä pääsi uimaan pari kertaa ja ostamaan muutaman suklaapatukan hasselpähkinöillä. Muuhun se ei riittänyt.

 

Valvonta pelasi ja yli 15-vuotiaat saivat mennä kaupungille (keskustaan ~mailin verran tai yli) yksin, mutta kun meikäläisen huomattiin menevän MYÖS, tuli ankara ristikuulustelu. Selvisin hyvällä esseellä siitä, että Helsinki on aikas paljon suurempi kuin Tunbridge Wells ja faija vielä telexillä vapautti koulun vastuusta. MUTTA valvontaa siis oikeastikin oli. Saisi olla monelle nykyisinkin - enemmän ja tiukempaa.

 

MIKSI ei voisi olla hyvän sisäoppilaitoksen hyvissä hoteissa?

 

Äveriäsfiksun isi on matkoilla Singaporessa tai rappareiden kokouksessa. Äiti taas on kauneushoitolassa, lomalla tai Zonta-kerhon myyjäisissä. KUKA hoitaa lasta?

 

Ongelmalapsen ongelmavanhemmat ovat putkassa, lähipubissa tai ryyppäävät ja rähjäävät himassa. KUKA hoitaa lasta?

 

Kun meillä jatkuvasti väännetään kättä siitä, kuuluuko vastuu ja tiedon jakaminen koululle vai vanhemmille, niin hyvässä sisäoppilaitoksessa SEKIN on selvää - kuuluu sisäoppilaitokselle.

 

Jos isot yhtiöt maksaisivat hyvän sisäoppilaitoksen viulut, niin so what? Rahaa se on kunnan ja valtionkin raha! NIISTÄ vain päättävät poliitikot, joiden lähes tärkein tehtävä on tulla valituksi uudelleen, rakennuttaa kotimaakuntaan siltarumpuja, varmistaa, ettei kepulaisessa kunnassa koulukyydit lipsahda ei-kepulaiselle taksiyrittäjälle jne. Kuntien tai valtion juristit, ekonomistit jne. eivät lähellekään pärjää yrityselämän palkoille ja harvoin taidoillekaan.

 

Moniko vakavasti otettava yritys esimerkiksi oikeasti haluaisi palkata jonkun kansanedustajan? Tietenkin voidaan ottaa joku oululainen sähkömies nipistelemään naisten pyllyjä Veikkikseen jne, mutta OIKEISIIN töihin? Hallitus- ja hallintoneuvostopaikkojakin jaellaan, mutta jos jonkun optiomiljoonista nousee äläkkä - kuka/ketkä niistä päättivät?

 

Kvartaalitalous ON kovaa ja hyvä iso perheyritys voisi toimia ehkä paremmin ja oikein hieman pidemmällä tähtäyksellä. Se on vain tehty verotuksellisesti ym. aika vaikeaksi ja keskitytty enemmän pilkkalaulujen tekemiseen joukosta perheitä. Se on Suomen syömähammas Nokiakin jo pitkään ollut ämeriikkalaisten kukkahattutätien omistuksessa - EI suomalaisten.

 

ISTIT (ideal-, kommun-, sosial- jne) kuvittelevat tietävänsä aina kaiken paremmin. Noin 20 vuotta sitten lähti punarahakin jyräämään kasinotalousmaailmaan. Siinä ja siinä, ettei mennyt Stadin Kulttiskin vasaran alle. Olisi Tanner kääntynyt haudassaan! Oolantilaiset ovat sentään aina osanneet laskea persmäkeä OMILLA housuillaan.

 

Suomen valtio MYY omaisuuttaan. Fiksut valtiot, kuten vaikkapa Norja tai Kiina OSTAVAT aktiiviseti.

 

Kunnan tai valtion talous voidaan aina maksattaa lähes puolustuskyvyttömällä veronmaksajalla, vaikka itse tehtäisiin kuinka pahoja mokia. Yrityksessä se ei kovin pitkään onnistu. Paikka on katkolla jopa päivittäin, ellei kauppa käy. Jos tällainen maksaisi koulun viulut, en osaa sitä kovinkaan vinoon katsoa - etenkään, jos toinen vaihtoehto on poliitikkoja ja sosiaalitanttoja tuottava julkisin varoin ylläpidetty.

[Jouni Laukkanen 55]

 

MIKSI ei voisi olla hyvän sisäoppilaitoksen hyvissä hoteissa?

 

Äveriäsfiksun isi on matkoilla Singaporessa tai rappareiden kokouksessa. Äiti taas on kauneushoitolassa, lomalla tai Zonta-kerhon myyjäisissä. KUKA hoitaa lasta?

 

Ongelmalapsen ongelmavanhemmat ovat putkassa, lähipubissa tai ryyppäävät ja rähjäävät himassa. KUKA hoitaa lasta?

 

Kun meillä jatkuvasti väännetään kättä siitä, kuuluuko vastuu ja tiedon jakaminen koululle vai vanhemmille, niin hyvässä sisäoppilaitoksessa SEKIN on selvää - kuuluu sisäoppilaitokselle.

 

 

Tähän kommentoisin sen, että sisäoppilaitoksen menoon tutustuttuaan saattoi huojentuneena todeta, että valvonta toimii periaatteessa ja käytännössäkin erittäin hyvin. Kuri on jopa tiukempaa kuin kotona, vaikka täällä on tietoisesti pyritty pitämään lapset erossa nykynuorten muoti-ilmiöistä ja lasten on kerrottava menemisistään vanhemmilleen. On selvää, että sisäoppilaitoksessa on vastuu lapsen turvallisuudesta koululla; siksi siellä se valvontakin on järjestetty.

 

Mutta mitä tulee muihin asioihin, kuten lapsen omaan käyttäytymiseen - se puoli kuuluu pääpiirteissään vanhemmille, koska ääritapauksissa seuraa koulusta erottaminen ja ongelmien selvittäminen on lopulta kuitenkin perheen vastuulla. Henkinen napanuora ei katkea tässäkään tapauksessa ja koulun ja kodin välinen yhteydenpito on siksi jopa tiiviimpää kuin tavallisen koulun tapauksessa.

 

Kun tuota välinpitämätöntä suhtautumista lapsiin tuntuu olevan kaikissa mahdollisissa yhteiskuntaryhmissä, herää välistä ihmetys että miten ihmeessä lasten tekemistä ei ole tehty luvanvaraiseksi. Omalla kohdalla on toteutunut vanha sanonta, että lapset aikuisia kasvattaa - ei sitä tosiaankaan ollut henkisesti kypsä vielä 29 vuoden iässäkään vanhemmaksi, mutta onneksi kehitystä on kaikesta huolimatta tapahtunut. Lapsia ei vaan pitäisi ryhtyä tekemään, ellei todella ole valmis kantamaan heistä vastuuta aikuisuuden kynnykselle asti.

[Esa Lehtismäki 0]

Tällä hetkellä vaarallisimmat kaiken tietävät istit ovat niitä, jotka uskovat markkinoiden olevan niin viisaita ja itsesääteleviä, että niiden huomaan voidaan uskoa kaikki, ja politiikan tehtävä olisi vain poistaa esteet markkinoiden tieltä. Näin päinhän asia ei suinkaan ole, vaan politiikan tärkein tehtävä on suojella ihmisiä ja yhteiskuntaa markkinoilta. Orjuuden kieltävä laki on juuri tätä toimintaa, selventääkseni mitä tarkoitan nykyaikana itsestäänselvällä esimerkillä. Suuryritykset eivät tunne moraalia eivätkä vastuuta arvoina, vaan katsovat vain tulosta. Tästä syystä yhteiskunnan perustoimintoja, kuten perusterveydenhuoltoa ja peruskoulutusta, ei saa päästää markkinoiden ohjailtavaksi. Vain poliittiset elimet edustavat kansaa ja vain ne ovat päteviä ohjaamaan yhteiskunnan perustoimintoja. Jos edustajat ovat huonoja, se johtuu siitä, että äänestäjät ovat pölvästejä. Ratkaisu tähän ei ole vallan siirtäminen demokraattisilt päätäntäelimiltä markkinoille.

 

Vastuu lasten kasvattamisesta kuuluu kodille. Jos koti ei tätä vastuuta pysty kantamaan, sitten lapset on tietenkin huostaanotettava, mikä on kaikkien kannalta ikävää. Lapsella on kuitenkin oikeus perhe-elämään, ja jos hänen uraohjusvanhempansa eivät sitä halua tarjota, ei sisäoppilaitoksen tarjoama laitoskasvatus ole kovin hyvä vaihtoehto. Ei tällaista mallia pidä tarjota kovin aktiivisesti. Joillain voi ehkä olla tarvetta erikoiskoululle, joka on niin kaukana, että siellä on käytännön pakko asua, vaikka onkin alaikäinen, mutta tällaiset ovat poikkeustapauksia.

[Jouni Laukkanen 55]

Lapsella on kuitenkin oikeus perhe-elämään, ja jos hänen uraohjusvanhempansa eivät sitä halua tarjota, ei sisäoppilaitoksen tarjoama laitoskasvatus ole kovin hyvä vaihtoehto. Ei tällaista mallia pidä tarjota kovin akttiivisesti. Joillain voi ehkä olla tarvetta erikoiskoululle, joka on niin kaukana, että siellä on käytännön pakko asua, vaikka onkin alaikäinen, mutta tällaiset ovat poikkeustapauksia.

 

Tähän pitää vielä täsmentää, että tämä ainut perusasteen sisäoppilaitos on sellainen, että sinne hakeutuminen tapahtuu lasten omasta aloitteesta (ja aikuisten tehtävänä on lähinnä yrittää pysyä rauhallisina). Esan mainitsemat laitoskasvatuspaikat on sitten eri asia ja tunnetaan yleisesti koulukoteina. Näiden kahden välillä pitää kuitenkin tehdä selvä ero.

 

http://www.annatapio.fi/

[Esa Lehtismäki 0]

Niin ja sisäoppilaitoksia kritisoin nimenomaan siinä mielessä, että ne toimivat paikkoina, jonne rikkaat voivat dumpata lapsensa saadakseen enemmän aikaa bisnekseen ja golfiin. Tätä helppoa tapaa päästä eroon kiusallisella tavalla aikaa vievästä jälkikasvusta ei pidä tarjota liiaksi. Sellainen vinouttaa yhteiskunnan perusarvoja ja moraalikäsityksiä, kuten muualta näemme.

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Tulipa tästä mieleen vanhoina aikoina lukemani kirja nimeltä "How I became free in an unfree world".

 

Siellä sanottiin jälkikasvusta niin, että jos ette halua tilata ventovierasta ihmistä 18 vuodeksi kotiinne syömään ja juomaan, niin älkää hankkiko jälkikasvua  :laugh:

[Jouni Laukkanen 55]

Niin ja sisäoppilaitoksia kritisoin nimenomaan siinä mielessä, että ne toimivat paikkoina, jonne rikkaat voivat dumpata lapsensa saadakseen enemmän aikaa bisnekseen ja golfiin. Tätä helppoa tapaa päästä eroon kiusallisella tavalla aikaa vievästä jälkikasvusta ei pidä tarjota liiaksi. Sellainen vinouttaa yhteiskunnan perusarvoja ja moraalikäsityksiä, kuten muualta näemme.

 

Onko sinulla tietoa siitä onko tällaisia paikkoja Suomessa ihan oikeasti olemassa, vai onko tämä jonkin muun maan todellisuutta? Olen kuvitellut, että rikkaat työntävät lapsensa mieluiten SYKkiin, joka sentään on ihan tavallinen koulu, vaikka onkin eliittikoulun maineessa.

[Juha Lampi 274]

Minäkin kävin wanhoina hywinä aikoina 8 vuotta kannatusyhdistyksen ylläpitämää oppikoulua Pohjois-Tapiolassa. Tuosta pitkästä yhteisestä ja yhtenäisestä opintiestä jäi todella mukavat muistot: opettajat ja oppilaat oppi tuntemaan hyvin, oli kiinteät luokkayhteisöt ja vanhemmatkin hääräsivät aktiivisesti mukana monissa toimikunnissa.

 

Tuo eliittikoulu-ilmiö on aika jänskä: jos jostain opinahjosta tulee suosittu, se voi muita paremmin kuoria oppilasaineksesta kerman ja maikat pääsevät pienemmällä vaivalla hyviin tuloksiin. Lähteköön siis tässä iiiiso hatunnosto niille uhrautuville, sitkeille ja taitaville opettajille, joiden tehtäväksi on jäänyt vaikeammin valistettavan kansanosan sivistäminen vähemmän suosituissa kouluissa 

 

Muuten puollan koulujärjestelmän kehittämistä siihen suuntaan, että valmiuksiltaan erityyppiset yksilöt voivat omista lähtökohdistaan kehittyä mahdollisimman pitkälle. Ja juu, matikkahan ei ole vain laskentoa, se on päättelykykyä, musiikkia, kuvataidetta, luontoa...

[Esa Lehtismäki 0]

Onko sinulla tietoa siitä onko tällaisia paikkoja Suomessa ihan oikeasti olemassa, vai onko tämä jonkin muun maan todellisuutta? Olen kuvitellut, että rikkaat työntävät lapsensa mieluiten SYKkiin, joka sentään on ihan tavallinen koulu, vaikka onkin eliittikoulun maineessa.

 

Ei minun tietääkseni ole Suomessa. Eikä siis mielestäni pidä tullakaan.

[Boris Grahn 0]

Onko sinulla tietoa siitä onko tällaisia paikkoja Suomessa ihan oikeasti olemassa, vai onko tämä jonkin muun maan todellisuutta? Olen kuvitellut, että rikkaat työntävät lapsensa mieluiten SYKkiin, joka sentään on ihan tavallinen koulu, vaikka onkin eliittikoulun maineessa.

 

Myös Ressu, Norssi ja på svenska vaikkapa Lärkan käyvät mainiosti, vaikka tänä vuonna Tölö gymnasium veti aavistuksen verran pidemmän korren.

 

Tämän kevään ylioppilaat saivat kirjoituksissa keskimäärin pisteitä seuraavasti:

 

1. Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu, Helsinki 23,12

2. Ressun lukio, Helsinki 22,35

3. Helsingin normaalilyseo, Helsinki 22,12

4. Tölö gymnasium, Helsinki 21,94

5. Luostarivuoren lukio, Turku 21,88

...

413. Masalan lukio, Kirkkonummi 13,84

414. Vieremän lukio, Vieremä 13,83

415. Aurinkorannikon suomalainen lukio, Ulkomaa 13,75

416. Enontekiön lukio, Enontekiö 13,50

417. Kinnulan lukio, Kinnula 12,00

 

Kaikkein kovimman tuloksen teki kuitenkin aikuislukioiden paras, joka oli Lauttakylän lukion aikuislinja Huittisissa tuloksella 23,50. Se on vielä karvan verran parempi kuin SYK:n tulos. Aikuissarjassa sitten toisen pään Klaukkalan aikuislukio Nurmijärvellä sai tasatuloksen Kinnulan kanssa.

 

Kansanopistotkin osallistuivat talkoisiin viidellä edustajalla. Paras oli Oriveden opisto Orivedellä 21,07 ja huonoin Raudaskylän kristillinen opisto Ylivieskassa 14,47.

 

Jos asuisit Haagan ja Masalan puolivälissä, olisiko lapselle hyvä valinta Masala vai SYK - JOS rahkeet riittäisivät? Kysymys on leikkimielinen ja teoreettinenkin, koska IRL olisi tietenkin jokin kohtuullinen vaihtoehto lähempänä asuinpaikkaa.

 

Edelleen jaksaa ihmetyttää se, että useimmat hyväksyvät kuvaamataidollisesti lahjakkaille taidelukiot, musiikillisesti lahjakkaille musiikkilukiot ja urheilullisesti  lahjakkaille urheilulukiot, mutta heti alkaa tökkiä monilla, jos älykkäille haluttaisiin "älylukiot".

 

No, olihan se kenraalista presidentiksi nousseelle Eisenhowerillekin suuri järkytys, kun sai tietää, että amerikkalaisistakin puolet on älykkyydeltään alle keskitason.

[Pekka Holopainen 98]

...

Edelleen jaksaa ihmetyttää se, että useimmat hyväksyvät kuvaamataidollisesti lahjakkaille taidelukiot, musiikillisesti lahjakkaille musiikkilukiot ja urheilullisesti  lahjakkaille urheilulukiot, mutta heti alkaa tökkiä monilla, jos älykkäille haluttaisiin "älylukiot".

...

 

Kuten jo sanoin näitä erikoislukioita ja muita erikoiskouluja on ollut jo kymmeniä vuosia - ellen väärin muista taisi olla jo siihen aikaan, kun itse vielä kävin koulua. Niissä ei ole mitään pahaa eivätkä ne romuta suomalaista koulujärjestelmää.

 

Sen sijaan jos lähdemme rankkaamaan "tavallisia kouluja" tai muulla tavoin sallimme koululaitoksen "yksityistämisen", olemme huonolla tiellä. Toistaiseksi sellaista ei suomalaisessa käytännössä vielä juurikaan esiinny. Viime vuosina tästä on kuitenkin alkanut esiintyä merkkejä. Yksi sellainen on tämä tämänkeväinen ranking-listojen julkistaminen.

 

Toistaiseksi nämä listat ovat pääosin "huuhaata", sillä Suomen koulujen opettajakunta ja resurssit ovat Suomessa vieläkin valtaosaltaan hyvin samantasoisia. Tämä on minusta hyvä - ei huono asia, ja se on tyypillistä Suomen kouluille. Olitpa koulussa Helsingin Ressussa tai Ivalon peräkylillä, ei opetuksen laadussa tai muissa koulunkäyntiin liittyvissä asioissa ole dramaattista eroa. Tämä ehkäisee erittäin tehokkaasti mm. syrjäytymistä, joka kuten tiedämme tulee ajan mittaan hyvin kalliiksi (paitsi jos inhimillisistä näkökannoista luovutaan ja jätetään ihmiset oman onnensa nojaa kuten joissakin hyvin vauraissakin maissa).

 

Listojen pienet erot selittyvät pääosin sillä minkälaisilta alueilta oppilaat otetaan. Joensuussakin se näkyy selvästi. On alueita, joissa oppilaiden vanhemmat ovat keskimäärin paremmin koulutettuja kuin toisella alueella. Tämä heijastuu heti "koulujen tuloksiin". Ei tässä kaikki, mutta en jaksa tätä koko skaalaa taas käydä läpi. Mikäli asiasta haluaa tarkempaa selkoa, voi lukea opettajien ja muiden koulun asioista tietävien lehtikommentteja noiden ranking-listojen julkistuksen tiimoilta. Ei kun kirjastoon vain lukemaan.

 

Toinen asia, joka voi vähitellen johtaa koulujen ja opetuksen eriarvoistumiseen on se, että opettajille on jo edellisen lukuvuoden alusta alettu maksaa "hyvän opettajan lisää". Tämä on samalla tavoin "huuhaata", sillä opettajakunnassa ei myöskään ole dramaattisia eroja (jätetään nyt mariginaaliset yksittäistapaukset pois listalta). Miten opettajan "hyvyyttä" mitataan?

 

Eipä ainakaan meidän koulussamme liene käytetty mitään muuta menetelmää kuin opetusryhmien keskiarvojen seuraaminen. Aivan kuten koulujen välillä - eroja syntyy lähinnä siitä millaista "oppilasainesta" eri luokilla on ei niinkään opettajasta johtuvista syistä, koska kaikki ovat hyvin päteviä työhönsä. Eri asia sitten, jos eräät poliittiset tahot saavat tahtonsa läpi ja opettajankoulutusta tuntuvasti kevennetään. On siis täysin tuurista (tai rehtorin perseennuolennan laadusta) kiinni miten "hyväksi" sinut minäkin vuonna arvioidaan. Vaarallista kehitystä jo sinänsä ja vakavaa siitä tulee, kun tämä osa palkasta alkaa olla merkittävä. Toistaiseksi se on ollut luokkaa kymmeniä euroja.

 

Minä olen tätä joskus testannutkin, kun on ollut kaksi saman luokkatason oeptusryhmää opetettavana. Opetukseni lienee samantasoista kummassakin. No hyvässä ryhmässä kyllä opettajakin innostuu, mutta ammattilaisena ei sitä huonoakaan voi jättää hunningolle. Olen pitänyt samasta aiheesta aivan saman kokeen molemmissa ryhmissä (useamminkin). Suurimmillaan keskiarvossa on ollut n. kahden numeron ero! Repikää siitä rankingiänne. Huuhaata koko touhu.

 

Sitten tähän loppuun vielä vitsintapainen, joka itse asiassa on ihan tositarina (nimet muutettu  ).

 

Eräs kolleegani - sanotaan häntä nyt vaikka Marjaksi - opetti erästä 8. luokan ryhmää. Ryhmässä oli oppilas nimeltä Kalle, joka syystä tai toisesta ei ollut tyytyväinen Marjan opetukseen ja omaan menestymiseensä. Sehän on yleensä opettajan vika, jos numerot eivät ole hyviä, on monen oppilaan mielipide. Tyypilliseen varhaisnuorelle ominaiseen tapaansa hän toi mielipiteensä ja tunteensa rehellisesti julki kertoen koko luokalle miten huono opettaja Marja oli ja miten hän ei osaa opettaa.

 

Samassa yhteydessä hän otti ikäänkuin varmemmaksi vakuudeksi esimerkin rinnakkaisluokalla olevan kaverinsa Villen kokemukset omasta opettajastaan samassa aineessa. Yhtä laveasti hän kuvaili miten hyvä opettaja Villellä oli ja miten kivasti ja hauskasti hän saa aina kaikki oppimaan.

 

Marja, jolla tässä vaiheessa oli pokkansa kanssa pitelemistä, kysyi Kallelta, että "Kuka tämä erinomainen opettaja oikein on?"  Hänkin haluaisi sen tietää, jotta voisi kysellä mikä hänen menestyksensä salaisuus oikein on. Kalle ei tiennyt. Eivät tienneet muutkaan, sillä luokassa vallitsi vielä syvä hiljaisuus (harvinaista). Sitten Marja sanoi, että minäpä tiedän ja kertoi luokalle oman nimensä. Siinä vaiheessa koko luokka räjähti nauruun ja Kalle olisi halunnut painua maan alle.

 

Pekka

 

P.S. Mikä on se ammatti, jossa miehet ja naiset saavat samasta työstä tasan samaa palkkaa eli jossa ei ole suokupuoleen perustuvaa diskriminointia?

 

Vastaan itse. Se on opetusala. Mutta näin ei välttämättä ole kovin kauaa.

 

 

[Jussi Aaltonen 0]

Edelleen jaksaa ihmetyttää se, että useimmat hyväksyvät kuvaamataidollisesti lahjakkaille taidelukiot, musiikillisesti lahjakkaille musiikkilukiot ja urheilullisesti  lahjakkaille urheilulukiot, mutta heti alkaa tökkiä monilla, jos älykkäille haluttaisiin "älylukiot".

 

Kuten Pekka tuossa edellä totesi niin nämä kaikki jo kuuluvat suomalaiseen koulujärjestelmään. Periaatteessa tarjolla on painotuksia joka suuntaan, käytännössä tämä ei kaikkien osalta tietenkään toteudu, kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä omien taipumustensa kannalta parhaiten painotettuun opinahjoon muuten kuin teoriassa. Ikävä kyllä viimeaikainen hölmöily rahoituksen kanssa ja tulevaisuuden hölmöilyt, joihin ranking listoilla valmistaudutaan tulevat tuhoamaan jo olemassa olevan toimivan järjestelmän.

 

Sitä en ymmärrä mistä syntyy harhakuvitelma yksityiskoulujen ihanuudesta, luulisi että suurin osa neljääkymmentä käyvistä ja sitä vanhemmista muistaa mikä oli todellinen tilanne yksityislukioiden kanssa ja että vanhat yksityislukiot saatiin vasta 80-90-lukujen taitteeseen mennessä sille tasolle, millä yhteiskunnan ylläpitämät olivat... pääosin, sillä eihän esimerkiksi Steinerkoulujen lukiot vieläkään tuota sen tasoista ainesta mitä syntyy yhteiskunnan ylläpitämistä lukioista. Tiettyjen koulujen kohdalla eli vielä 80-luvulla uskomus että niihin pääsee rahalla... saattoi päästäkin, en tiedä, mutta nämä koulut loistivat vielä silloinkin luokalle jäävien määrässä ja kirjoituksissa reputtavien määrässä.

 

Itse olin ensimmäisiä ikäluokkia urheilulukiossa... sitä voisi kuvailla lähinnä älyttömyyslukioksi... kolme vuotta tuossa opinahjossa oli todellista tuskaa niille, jotka halusivat selvitä koulusta läpi, ja uskoisin että opettajille tuska oli vielä suurempi. Ensimmäisellä luokalla kaikki olivat samoissa ryhmissä, kurssivalintojen mukaan, mutta jo toisena vuotena huomattiin että porukka täytyy jakaa ryhmiin myös oppimishalujen perusteella... niinpä syntyi L:n kirjoittajien ryhmät, C:n kirjoittajien ryhmät ja jääkiekkoilijoiden ja jalkapalloilijoiden ryhmät. Jälkeenpäin kun katselee niin en mielestäni ole nähnyt ainuttakaan tuttua naamaa urheilu-uutisissa, eli siltä kantilta katsoen yhteiskunnan rahat tulivat täysin haaskatuiksi ja toisaalta en myöskään ole nähnyt kovinkaan montaa tuttua naamaa yliopisto- tai yritysmaailmassa johtopalleilla. Erityislukio onnistui siis tuuppaamaan maailmalle joka suhteessa heikkoa ainesta. Pelkään että tämä on aika monen erityislukion tilanne... syy on yksinkertaisesti se että todellisia lahjakkuuksia on erittäin vähän ja heidän löytäminen massasta on täysin sattuman kauppaa. Kun eritellään ns. lahjakkuuksia omiin kouluihinsa tiettyjen ominaisuuksien perusteella niin nämä todelliset lahjakkuudet eivät välttämättä tule valituiksi... sen sijaan tulee valituiksi keskinkertaisuuksia, jotka jostakin syystä (vanhempien painostus, innostus ilman lahjakkuutta jne) näyttävät keskiverto-oppilaaseen verrattuna lahjakkuuksilta.

 

Tavallisen koulun, ilman mitään painotuksia, vahvuus on sen monimuotoisuus niin opetuksen kuin oppilasmateriaalinkin kannalta. Lasta ei voida alkaa valmentamaan, johonkin tiettyyn muottiin sopivaksi jo esikoulusta lähtien, sen paremmin vanhemmilla kuin koululaitoksellakaan ei ole oikeutta sitä tehdä. Lapsen ja nuoren kiinnostuksen kohteet muuttuvat iän myötä ja toisaalta myöskään ala jolla hän on keskivertoa lahjakkaampi ei välttämättä ole oikea uravalinta hänelle. Kun lapsille ja nuorille tarjotaan mahdollisimman laaja-alainen yleissivistävä koulutus niin heillä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet valita itselleen oikea ala siinä vaiheessa kun he itse tietävät mitä oikeasti haluavat tehdä isona. Tilanne on kuitenkin se että harva kolmekymppinenkään vielä tietää mitä haluaa tehdä isona vaikka siinä iässä usein valinnat on tehty ajat sitten. Ihminen on kuitenkin tuottavin yhteiskunnan jäsen ollessaan tyytyväinen elämäänsä ja työhönsä.

 

Se että oppimisen laadun vuoksi olisi edullista panostaa eri oppilailla eri asioihin, mutta toisaalta kaikille edullisinta olisi saada mahdollisimman laaja yleissivistys on hankala kombinaatio... hankalissa ongelmalapsissa ja -nuorissa saattaa piillä niitä todellisia lahjakkuuksia ja toisaalta kympin oppilaat saattavat olla vain ahkeria keskinkertaisuuksia. Ongelman tekee vielä entistä hankalammaksi se että valintoja täytyy tehdä siinä vaiheessa kun ei oikeasti ole kypsä niitä tekemään.

 

Melko laajalla yritys- ja yliopistomaailman kokemuksella väittäisin vieläpä että lukion huippuoppilaat eivät ole oikean työelämän huippuja. Varsinkin pojilla lukio on aikaa, jolloin suurin motivaatio on usein jossakin aivan muualla kuin oppimisessa... terveillä poikalapsilla intresseissä on yleensä vastakkainen sukupuoli, erinäköiset bensalta käryävät ja pahaa meteliä pitävät laitteet ja humalahakuinen juominen... ei ole helppoa olla poika. Todelliset timantit hioutuvat lukion jälkeen, mikäli onnistuvat sen rämpimään läpi niin että tie yliopistoon on avoin ja mikäli vielä selviävät varsin kosteasta fuksivuodesta lävitse kunnialla. Usein todellinen opiskelumotivaatio löytyy siinä vaiheessa kun syntyy ahaa-elämys: "Hei, tämä on oikeasti mielenkiintoista... osaan soveltaa oppimaani teoriaa käytäntöön." Peruskoulu ja lukio voivat tarjota tämän ahaa-elämyksen vain harvoille... ja sille ei voi mitään... lukio on yleissivistävä koulu ja kaikkien keskeiset mielenkiinnon kohteet eivät kuulu sen oppimäärän piiriin. Esimerkiksi matematiikka tai fysiikka, jota lukiossa opetetaan antaa valmiudet myöhempään oppimiseen, mutta menestys lukion matemaattisissa aineissa ei ole takuu menestykselle yliopistojen matemaattisissa aineissa. Toisaalta myöskään huono menestys lukiossa ei tuomitse huonoon menestykseen yliopistoissa.

 

Kaiken huipuksi riippumatta siitä kuinka lahjakas matemaatikko sattuu olemaan niin työuralla sekä yrityksissä että yliopistoissa piste, jossa vaativimmat laskutoimitukset suoritetaan excelillä ja ne käsittelevät euro-määriä, saavutetaan yleensä reilussa kymmenessä vuodessa.

 

... melkoinen vuodatus ja ajatuksenvirtaa, mutta yrittäkää pärjätä

[Antti Asikainen 1]

Erityislukio onnistui siis tuuppaamaan maailmalle joka suhteessa heikkoa ainesta. Pelkään että tämä on aika monen erityislukion tilanne... syy on yksinkertaisesti se että todellisia lahjakkuuksia on erittäin vähän ja heidän löytäminen massasta on täysin sattuman kauppaa.

 

Tässä on näkökulma, jota olen keskustelussa odottanut. Toinen seikka, johon haluaisin kiinnittää huomion, on se, että erityisesti akateemisessa ja kaupallisessa maailmassa lahjakkuuttakin tärkeämpää lienee persoonallisuus. Lahjakkuus kun ei tarkoita kunnianhimoa, kilpailunhalua tai pyrkimystä irti keskiluokkaisesta elämäntavasta. Kaikki lahjakkaat ihmiset eivät kouluttaudu pitkälle, eikä kouluttautuneista lahjakkaista pyri määrätietoisesti eteenpäin kuin pieni osa. Syy ei ole se, ettei yhteiskunta tarjoaisi siihen mahdollisuutta, vaan se, että nämä ihmiset tahtovat tavallisen pienimuotoisen elämän.

 

Kun nämä seikat huomioidaan, lienee selvää, että Suomen kokoisessa maassa on vain pieni kourallinen nuoria, joista voitaisiin määrätietoisella koulutuksella puristaa irti enemmän, mutta tämä puristaminenkaan ei välttämättä johtaisi mihinkään sen kummoisempaan kuin mitä nykyjärjestelmä tuottaa. Lisäksi on huomoitava, ettei ihminen ole pelkästään yhteiskunnan toimivuutta tukeva kone. Siksi mopon ja p*llun räpläyksellekin on annettava arvonsa, vaikka vaikuttaisi siltä, että ne ehkäisevät nuoren lahjakkuuden toteutumista ja kehittymistä.

[Jouni Haimi 0]

Niin, jos kommunisteilla tarkoitetaan kommunistiseksi itseään nimittäviä yksipuolueoligarkkeja, näiden ja natsien yksipuolueoligarkkien välillä oli tosiaan paljon samaa käytännön toiminnassa. Kuitenkin ne olivat sikäli vastakohtia, että bolshevikkioligarkkeja tuki fasismia pelkäävä vasemmisto ja fasistioligarkkeja tuki kommunismia pelkäävä oikeisto. Maailmanpoliittinen versio vanhasta sanonnasta "suo siellä, vetelä täällä". Sitä vaan toivoisi, että olisi jotain opittu, vaan ei. Samoja virheitä toistetaan taas. Nykymaailman fasismi ei ole marginaalisia pienryhmiä lukuunottamatta niin avointa kuin 30-luvulla, mutta aivan samat piirteet ovat nähtävissä, kun avaa silmät ja katsoo. Suosittelen lämpimästi elokuvaa V for vendetta (V niinkuin verikosto), Wachowskin veljesten hienoa näkökulmaa maailmanmenoon Bushin uudelleenvalinnan aikaan.

 

Esa mikä olisi sittenoikeaa kommunismia?

 

 

Ai niin vanhaan hyvään aikaan.....isäni kohtasi äitini ja ne tekivät minut :D