Väärä diagnoosi

[Juho Vastapuu 0]

Tulipa tässä mieleen, kun eräällä tutullamme todettiin rintasyöpä ja rinnan poisto oli jo lähellä, mutta onneksi lääkäri ehti huomaamaan, että kyseessä oli ollut väärä diagnoosi. Tietenkin pari oli erittäin onnellinen, sillä henkinen kärsimys heille oli ollu varmasti suuri.

 

Pitäisikö tästä mielestänne antaa jotain korvauksia? Ajatelkaa vaikka jos koko rinta olisi poistettu väärän diagnoosin seurauksena.

[Heikki Sten 1]

Meilläkin sattui.

Nimittäin emäntä, tuo karjalan tyttö tunsi aamusella kovaa kipua tuossa umpisuolen tuntumassa. Mentiin polille -oli viikonloppu - tutkimuksiin, tippaletkut kiinni, verikokeet, röntgen, lääkäri tutki huolella, hoitajat hoiti kiltisti. Illan tullen miettivät että pitäisköhän leikkaussalia alkaa varaamaan ja umpisuolta poistamaan, kun kipu alkoikin yks kaks helpottamaan. Katsotaan vielä, yöksi kotiin kun kivut loppui. Aamulla uudestaan tutkittavaksi. Henkilökunta vaihtui . Eiku onkin virtsatiekivet ja tullut itsestään pois. No niin, täällähän se näkyykin näissä eilisissä kuvissa. Hyvä hoito saatiin, karjalan tyttö tuli kuntoon ja auttamisen halua oli kovasti. Ihminen on erehtyväinen, niin se vaan on. Kannatti siirtää ratkaisua yön yli.

[Olle Sälgmark 2]

Minulla kuoli isäukko Oulussa aortan repeämiseen 1990.Luulivat sairaalassa että vatsakipuja vai mitä lie.

Ei laitettu edes teho-osastolle,kuoli samana yönä.

Keskustelin pitkään vastaavan lääkärin kanssa,sanoi että kun seuraavan kerran tulee vanhempi mies samoilla oireilla sisään harkitsee pitkään miten toimia.Virhe myönnettiin ja asia jäi siihen.

Vielä tänäpäivänäkin tunnen tehneeni oikean päätöksen,virheitä tapahtuu.

Jos asiaa olisi vienyt oikeuteen ei ukkoa olisi takaisin saanut.

[Esa Lehtismäki 0]

Lääketieteessä joudutaan usein toimimaan melko epävarmalla pohjalla. En minä sellaisesta lähtisi valittamaan, jos meinaa tulla virhe. Rintasyöpäkin on semmoinen, että jos kauan pähkäilee, niin potilas kuolee.

[Jussi Aaltonen 0]

Minulla kuoli isäukko Oulussa aortan repeämiseen 1990.Luulivat sairaalassa että vatsakipuja vai mitä lie.

Ei laitettu edes teho-osastolle,kuoli samana yönä.

Keskustelin pitkään vastaavan lääkärin kanssa,sanoi että kun seuraavan kerran tulee vanhempi mies samoilla oireilla sisään harkitsee pitkään miten toimia.Virhe myönnettiin ja asia jäi siihen.

Vielä tänäpäivänäkin tunnen tehneeni oikean päätöksen,virheitä tapahtuu.

Jos asiaa olisi vienyt oikeuteen ei ukkoa olisi takaisin saanut.

 

Sekä isoisäni että kummisetäni kuolivat samaan juttuun.

 

Isoisä diagnosoitiin oikein ja pääsi leikkaukseen heti, mutta mitään pystytty tekemään.

 

Kummisedän kohdalla tilanne oli samanlainen kuin Ollenkin kertomuksessa... diagnoosia haarukoitiin ja sen kanssa vehdattiin kunnes ei enää ollut potilasta diagnosoitavaksi.

 

Isoisä kuoli -86 ja kummisetä kuoli -03. Aortan repeäminen on ilmeisesti hankala diagnosoitava ja varmaankin kummassakin tapauksessa lääkäreitä hämäsi vielä potilaan ikäkin... kumpikin oli kuudenkymmenen kieppeissä kuolleissaan ja kummallakaan ei ollut mitään kummempia sydän ja verisuonitauteja.

 

Alkuunsa on helppo suunnata syytökset lääkäriin, mutta myöhemmin kun asiaa pystyy ajattelemaan hieman objektiivisemmin ja analyyttisemmin niin ymmärtää että virheitä sattuu ja niihin ei välttämättä liity mitään epäpätevyyttä tai välinpitämättömyyttä.

 

Ainoa asia mikä minua "sylettää" lääkärien tekemissä virheissä on niiden peittely ja ainainen vastuun kieltäminen/pakoilu viimeiseen asti ja toisaalta myös se että lääkäreitä harvemmin tuomitaan oikeudessa heidän virheistään... lääkäri on melkolailla suojatummassa asemassa kuin muut ammattikunnat.

[Guest petri2]

Tämä on huomattavasti kevyempi kertomus.

Vaimollani oli murtunut varvas. Olimme röntgenkuvia ihailemassa kun nuori lääkäri päätti kysyä toisen lääkärin mielipidettä...

Arvaatte kai miten siinä kävi? Kaksi nuorta lääkäriä rupesivatkin kinaamaan keskenään mikä on oikea toimenpide...

 

Näin kun sairaanhoitaja meni vaikean näköiseksi ja rupesi rykimällä huomauttamaan poikasille että kinaavat "vähän" väärässä paikassa... ;D

Kun he älysivät missä ja mistä kinaavat niin häipyivät käytävälle, hoitsu vain pyöritti päätään...

 

Eihän tuo kullanmuruni sitten malttanut olla utelematta kun hoitava lääkäri palasi käytävältä: Kumpi voitti?

[Pekka Holopainen 101]

Tulipa tässä mieleen, kun eräällä tutullamme todettiin rintasyöpä ja rinnan poisto oli jo lähellä, mutta onneksi lääkäri ehti huomaamaan, että kyseessä oli ollut väärä diagnoosi. Tietenkin pari oli erittäin onnellinen, sillä henkinen kärsimys heille oli ollu varmasti suuri.

 

Pitäisikö tästä mielestänne antaa jotain korvauksia? Ajatelkaa vaikka jos koko rinta olisi poistettu väärän diagnoosin seurauksena.

 

Eipä olisi ensimmäinen eikä viimeinenkään, jolle on tapahtunut jotain kauheaa väärän diagnoosin takia. Pahimmillaan monelta on mennyt henki siinä tuurinpelissä. Tähän(kin) se johtaa, kun panostetaan vain tehokkuuteen ja kaikessa ylettömään "säästämiseen". Säästäminen se vasta kalliiksi tuleekin. Eikä terveydenhuoltoala suinkaan ole ainoa.

 

Pekka

 

[Ilkka Mäkelä 1 228]

"Todennäköisyys kuolla virheeseen sairaalassa on 33000 kertaa suurempi kuin kuolla lento-onnettomuudessa", väitetään tässä artikkelissa:

 

http://www.dailymail.co.uk/health/article-1041663/Why-doctors-kill-people-airline-pilots.html

[Pekka Holopainen 101]

En tiedä sattuiko 60-luvulta 90-luvulle vähemmän näitä vääriä diagnooseja, mutta en minä siihen aikaan sellaisista juuri koskaan lukenut lehdistä tai kuullut/nähnyt muista tiedostusvälineistä?

 

Huonommin asiat tuntuisivat olevan nyt 90-luvun alun suuren laman jälkeen ja toisaalta ne olivat sitä ennen, kun Suomesta tuli demokraattinen sivistysvaltio. Pari omakohtaista esimerkkiä.

 

Isäni ensimmäinen vaimo (ei minun äitini) kuoli sota-ajan lopulla hoitovirheen takia samoin hänen syntymätön lapsensa. Vaimoni isä kuoli hoitovirheen takia vähän toistakymmentä vuotta sitten. Samoin anoppini kuoli joku vuosi sitten diagnoosivirheen takia? Väärä diagnoosi ja sitten häntä ei enää voitu hoitaa, kun todellinen asioiden tila selvisi.

 

Nämä voisivat olla yksittäistapauksia, jotka eivät todista yhtään mitään. Valitettavasti ne eivät sitä ole. Tuttavapiirissä on viime vuosilta muita vastaavia tapauksia ... ja kuten sanottu vuosilta 1960-1990 en muista yhtään edes tiedostusvälineistä.

 

Pahuus leviää ja käy hyvin kaupaksi meidänkin maassamme jälleen. Demokratia katoaa ja raha päättää jo lähes kaikista asioista.

 

Pekka

 

[Pekka Holopainen 101]

"Todennäköisyys kuolla virheeseen sairaalassa on 33000 kertaa suurempi kuin kuolla lento-onnettomuudessa", väitetään tässä artikkelissa:

...

 

...toistaiseksi, sillä lentoturvallisuudesta on tähän asti pidetty erikoisen tarkasti ja hyvää huolta. Mutta... rahanahneuden takia tämäkin asia on vähitellen rapautumassa. Turvallisuuteen ei enää panosteta yhtä suuria summia kuin ennen. Ensimmäisenä tämä näkyy niissä maissa, joiden lentoyhtiöt jo ovat joutuneet kansainväliselle mustalle listalle.

 

Pahuus leviää - raha ratkaisee.

 

Pekka

 

[Pekka Holopainen 101]

En kuitenkaan syytä lääkäreitä ongelmien lisääntymisestä terveydenhoidossa. Pääasialliset syyt ovat muualla.

 

Meitä opettajiakin syytetään, kun oppilaat eivät opi. Kukaan ei puhu siitä miten työskentelyolosuhteet ovat parissakymmenessä vuodessa huontuneet. Kuinka lapsi voisi oppia 25 oppilaan luokassa, jossa on puolenkymmentä häirikköä yhtä hyvin kuin 12 oppilaan luokassa, josta häiriköt on ajoissa pistetty "tarkkikselle"? Näin tilanne on muuttunut 1980-luvulta 2000-luvulle tultaessa.

 

Pekka

 

[Juha Lampi 282]

Tämä on huomattavasti kevyempi kertomus.

Vaimollani oli murtunut varvas. Olimme röntgenkuvia ihailemassa kun nuori lääkäri päätti kysyä toisen lääkärin mielipidettä...

Arvaatte kai miten siinä kävi? Kaksi nuorta lääkäriä rupesivatkin kinaamaan keskenään mikä on oikea toimenpide...

 

Näin kun sairaanhoitaja meni vaikean näköiseksi ja rupesi rykimällä huomauttamaan poikasille että kinaavat "vähän" väärässä paikassa... ;D

Kun he älysivät missä ja mistä kinaavat niin häipyivät käytävälle, hoitsu vain pyöritti päätään...

 

Eihän tuo kullanmuruni sitten malttanut olla utelematta kun hoitava lääkäri palasi käytävältä: Kumpi voitti?

 

...ja minä kun luulin, että tohtori Haussi on epärealistinen teeveesarja 

[Tuomas Tuppurainen 0]

"Todennäköisyys kuolla virheeseen sairaalassa on 33000 kertaa suurempi kuin kuolla lento-onnettomuudessa", väitetään tässä artikkelissa:

 

http://www.dailymail.co.uk/health/article-1041663/Why-doctors-kill-people-airline-pilots.html

Mummini kuoli 2004 hoitovirheeseen.  :'(

[Jussi Aaltonen 0]

Jaanpa tämänkin tarinan... tarinaan liittyy vääriä diagnooseja, haluttomuutta tehdä diagnooseja ja muuta mukavaa, mutta tarinalla on onnellinen loppu.

 

Vaimoni on kärsinyt koko ikänsä jonkin asteisista lonkkakivuista. Nuorempana niihin ei kiinnittänyt huomiota ja ne menivät urheiluharrastusten piikkiin... urheilija ei tervettä päivää näe. Tuossa kahden - kolmenkymmenen ikävuoden välillä, eli 90-luvulla, kivut kuitenkin alkoivat pahenemaan ja vaimoni hakeutui asiasta lääkäriin. Kivuille ei löydetty mitään ilmeistä syytä, ei tosin tutkittukaan muuta kuin pintapuolisesti, yhtäkään kuvaa ei otettu potilaan vaatimuksista huolimatta. Lääkärillä ramppaaminen jatkui ja asuinpaikkakunnat sekä lääkärit vaihtuivat. Diagnosoimatta jättäminen ja buranan määrääminen saatesanoilla "koita pärjätä" jatkui vaikka aina ei asioitu edes terveyskeskuksessa vaan ongelmaan pureutuivat oppilaitoksen terveydenhuoltosäätiön lääkirit. Vihdoin ja viimein eräs lääkäri sai ahaa-elämyksen: "Sehän on ilmiselvä fibromyalgia!" Diagnoosi pohjautui taas vain pintapuoliseen tutkimukseen, Burana vaihtui mielialalääkereseptiin ja saatesanat olivat: "Näillä täytyy pärjätä, lääkettä ei ole."

 

Kun muutimme Tampereelta Nokialta vaimo päätti kokeilla onneaan Nokian terveyskeskuksessa, jossa tarinat kertoivat lääkärien olevan paremmin motivoituneita ja asialleen omistautuneita. Yllättäen fibromyalgia-diagnoosi lensi heti alkuunsa roskiin ja potilas passitettiin röntgeniin ja magneettikuvaan, täysin pyytämättä. Tämän jälkeen diagnoosi alkoikin hakeutua kohdalleen. Kumpikaan lonkkanivel ei ollut paikallaan, kyse oli siis niinkin yksinkertaisesta ja yleisestä asiasta kuin lonkkaluksaatiosta, joka on jäänyt hoitamatta vauvana (mistä taas kiitos erään varuskunnan lääkärille 70-luvun alkuun, tuolloin kapiaisten lapset kuuluivat varuskuntasairaalan hoitoon). Diagnoosin osuttua vihdoin kohdalleen voitiin määrätä oikeat kipulääkkeet ja alkaa miettimään mikä olisi hoito. Ikävä kyllä hoitoa ei keksitty, kipulääkkeillä oli tultava toimeen kunnes lonkat olisivat niin lopussa ja ikää niin paljon että tekonivelet voitaisiin asentaa.

 

Tarina ei kuitenkaan pääty tähän. Erään kerran kipulääkereseptiä uusiessaan vaimoni joutui asioimaan tuuraamassa olevan nuoren vastavalmistuneen lääkärin kanssa, joka alkoi oma-alotteisesti perehtymään tapaukseen. Uusilla tuoreilla tiedoilla ja vastavalmistuneen innolla varustettu lääkäri löysikin ratkaisun. Suomessa oli  yksityissairaala ja yksi lääkäri, joka oli erikoistunut uudehkoon ja vaativaan leikkaukseen, jossa lonkkamaljat irroitetaan lonkkaluusta ja ruuvataan siihen takaisin kiinni oikeassa asennossa. Leikkaus olisi mahdollinen mikäli kulumat eivät olisi vielä liian suuria. Asiaa tutkailtiin, leikkaushavaittiin mahdolliseksi. Me valmistauduimme siihen että edessä on pari liki vuoden sairaslomaa ja omakotitalon hinnan edestä sairaalalaskuja. Sairaslomat toteutuivat, mutta Nokian kaupunki olikin valmis antamaan leikkauksiin maksusitoumuksen... rahallisesti edessä siis ei olisikaan aivan täydellinen katastrofi.

 

Gantzin osteotomiat tehtiin kahtena perättäisenä vuonna vuosituhannen vaihteessa. Onnistuminen oli 100%:nen, ei lonkista uusia tullut, mutta "yhtä hyvät kuin uudet venäläiset" (lainaten hoitavan lääkärin sanoja), kuten oli luvattukin. Tekonivelleikkaukseen tuskin joudutaan koskaan, työkyky säilyi, elämänlaatu parani, yhteiskunta säästi valtavan läjän rahaa kolmen pätevän ja motivoituneen lääkärin ja yhden sinnikkään potilaan ansiosta.

 

Opittua tuli erittäin paljon. Lääkärit ovat vain samanlaisia ihmisiä kuin me muutkin, ei heitä kaikkia kiinnosta muu kuin tilinauha, aivan kuten montaa muutakin monen muun alan "ammattilaista". Myös lääkäreihin pätee sama kuin ihmisiin muillakin aloilla: Todellisia alan ammattilaisia on vain 10%. Koskaan ei pidä tyytyä diagnoosiin jos on pieninkin epäilys siitä että se on hutoimesti tehty... tämänhän me useimmiten ymmärrämme kun asioimme auto- tai kodinkonehuollon, putkimiehen tai sähkömiehen kanssa, mutta jostakin syystä emme ymmärrä kyseenalaistaa lääkäriä samalla tavalla.

 

Toinen opetus oli se että terveydenhuollon palveluiden kannalta ihmiset eivät Suomessa ole tasa-arvoisessa asemassa... asuinkunta kannattaa valita tarkkaan mikäli vain mahdollista. Nyt kun omien kokemusten vuoksi on tämän aiheen tiimoilta tullut työpaikan kahvipöytäkeskustelujakin seurattua herkemmällä korvalla niin esimerkiksi Pirkanmaalla monissa Tampereen ympäristökunnissa terveyskeskuspalvelujen saatavuus tuntuu olevan täysin eri luokkaa kuin Tampereella... esimerkiksi lasten korvatulehduskierteet ovat Nokialla hoituneet terveyskeskuksen avustuksella täysin ilman kitkaa, hyvin vähällä jonottamisella ja lääkäriin on päässyt vaikka kello 3 yöllä (joten on kerinnyt vielä nukkuakin tunnin kaksi sen jälkeen kun antibiootit ovat alkaneet purra )... näin ei ole monessa muussa paikassa.

[Matias Pusa 0]

En tiedä sattuiko 60-luvulta 90-luvulle vähemmän näitä vääriä diagnooseja, mutta en minä siihen aikaan sellaisista juuri koskaan lukenut lehdistä tai kuullut/nähnyt muista tiedostusvälineistä?

 

Johtunee täysin tiedotusvälineiden monimuotoistumisesta, tietotekniikan kehityksestä ja kommunikoinnin nopeutumisesta. 60-luvulta 90-luvulle ei tietoa esim väärästä diagnosista olisi saatu kovinkaan nopeasti tiedostusvälineiden tietoon. Olen myöskin vanhemmiltani kuullut kuinka ennen lääkäri oli lähes jumalallinen olento jota kunnioitettiin todella paljon, joten vääristä diagnoseista ei annettu tietoa mihinkään suuntaan, koska lääkäri on oikeassa, piste.

 

Ei kaikki niin helv**** hyvin ennenvanhaan voinut olla kuin välillä teksteistäsi saa käsityksen.

[Guest petri2]

...ja minä kun luulin, että tohtori Haussi on epärealistinen teeveesarja 

 

Lähin Haussi, missä on nimesi, voi olla lähempänä kuin uskotkaan....

 

 

No, väärä diagnoosi tahi ilman mitään diagnoosia...

Sanotaanko niin , että jos meidän poikamme olisi ollut meidän eka mukula niin olisin pistänyt "sen" solmuun heti...

 

Heti alkoi ihan armoton korvatulehdus kierre. Kokoajan  nokka tukossa ja vatsa löysällä. Vähän auttoi kun vaimo imetyksen aikana jätti kaikki maitotuotteet pois... 12 ikävuoteen mennessä 14:ta putket, joten arvannette että olen ollut tyytyväinen veronmaksaja! Syytä vatsan löysyyteen ei meinannut sitten millään löytyä. Oli purkkia ja purnukkaa, ihmedieettejä jos jonkinlaisia, puuttui vain Lapinäijä rumpuineen...

Lääkärit toisensa perään nostelivat olkapäitään; kuului kuulemma ikään... Yhden kerran meidät passitettiin jopa lapsipsykologin juttusille. Tohtorinna sitten antoi johdattelevia kysymyksiä; oli varmaan vaikea odotusaika? Miehesi ei välitä lapsesta? yms jne, tms. (Ilmeisesti tuo on sitten jossain arkipäivää?)

 

Tuli sitten paikkakunnalle nuori tohtorinna neito nimeltään Johanna S. Hän katsoi mitä oli hoidettu ja mitä oli tehty ja passitti poijjaan keliakiatesteihin. Se oli siis se paratiisin kärmes joka poikaa oli vuosikaudet vaivannut!

Kotimaiset viljatuotteet pois ja loppui myös korvatulehduskierre und pyykkivuori!!!

 

Vietiin vaimon kanssa tälle tohtorille iso ruusupuska kiitokseksi...

[Ville Mantere 0]

Eräällä lääkärillä meni potilastiedostot sekaisin ja kaksi asiakasta saivat toinen toistensa reseptit. Lääkäri havaitsi asian muutaman päivän kuluttua ja soitti mahatautiripulipotilaalle sanoen: "Olen pahoillani, mutta epähuomiossa olette saaneet väärää lääkettä ripuliinne. Nauttimanne lääke on toisen asiakkaan mielenterveyslääkettä".

Tähän asiakas tokaisi: "No olenkin ihmetellyt, kun on ollut kolmatta vuorokautta paskat housussa, muttei ole vituttanut lainkaan".

 

Joskus näinkin 

[Mikko J Virtanen 0]

Puoliksi offtopikkia, puoliksi ei.

Minusta välillä tuntuu, etteivät lääkärit varsinaisesti tee vaivalle mitään, ellei sitten ole tietysti joku ilmiselvä tapaus jossa vaaditaan välitöntä hoitoa tms. Diagnosoidaan vaiva, määrätään särkylääkettä ja lähetetään potilas kotiin ja annetaan vaivan parantua itsekseen särkylääkkeiden piilottaessa oireet. Antibioottikuurikin tuntuu olevan yleisratkaisu kaikkeen.

 

Joskus pienempänä tulimme lomamatkalta ja lentokoneen laskeutuessa minulla meni sitten korvat oikein kunnolla lukkoon. Korvat tuntuivat olevan lukossa vielä useampi viikko lennon jälkeen, joten lekurille. Lääkäri määräsi antibioottikuurin (korvatulehdukseen?? en minä vain tiedä mihin se määrättiin..), söin sen ja noh, vaiva katosi sitten omia aikojaan joskus, mutta ei antibioottikuurin yhteydessä.

 

Eipä siitä antibioottikuurista kai hirveästi haittaa ole kunhan syö sen varmasti loppuun saakka.

 

Ps. Etten anna aivan väärää kuvaa, niin arvostan kyllä lääkäreiden tekemää työtä. Ihminen tekee virheitä, oli sitten mistä tahansa ammatista kyse.

 

[Johannes Pietilä 0]

Puoliksi offtopikkia, puoliksi ei.

Minusta välillä tuntuu, etteivät lääkärit varsinaisesti tee vaivalle mitään, ellei sitten ole tietysti joku ilmiselvä tapaus jossa vaaditaan välitöntä hoitoa tms. Diagnosoidaan vaiva, määrätään särkylääkettä ja lähetetään potilas kotiin ja annetaan vaivan parantua itsekseen särkylääkkeiden piilottaessa oireet. Antibioottikuurikin tuntuu olevan yleisratkaisu kaikkeen.

 

Joskus pienempänä tulimme lomamatkalta ja lentokoneen laskeutuessa minulla meni sitten korvat oikein kunnolla lukkoon. Korvat tuntuivat olevan lukossa vielä useampi viikko lennon jälkeen, joten lekurille. Lääkäri määräsi antibioottikuurin (korvatulehdukseen?? en minä vain tiedä mihin se määrättiin..), söin sen ja noh, vaiva katosi sitten omia aikojaan joskus, mutta ei antibioottikuurin yhteydessä.

 

Eipä siitä antibioottikuurista kai hirveästi haittaa ole kunhan syö sen varmasti loppuun saakka.

 

Ps. Etten anna aivan väärää kuvaa, niin arvostan kyllä lääkäreiden tekemää työtä. Ihminen tekee virheitä, oli sitten mistä tahansa ammatista kyse.

 

Minulla oli korvan "tuuletus" kanavat tukossa ja siitä syystä oli korvat lukossa, enkä kuullut oikein mitään. Lääkäri sanoi minulle että vaivaan ei ole mitään lääkettä. Antibiotti auttaa tulehdukseen ja se voi helpottaa oloa. Ja hieman avata "tuuletuskäytäviä". Mutta parasta on se että tekee korvaan lisää painetta. paineen vaikutuksesta käytäväältä saa ilmaa poieskin päin. Että meilläkin päin oli lääkäri samaa mieltä samasta vaivasta. Ei välttämättä väärä diagnoosi.

[Esa Lehtismäki 0]

En tiedä sattuiko 60-luvulta 90-luvulle vähemmän näitä vääriä diagnooseja, mutta en minä siihen aikaan sellaisista juuri koskaan lukenut lehdistä tai kuullut/nähnyt muista tiedostusvälineistä?

Huonommin asiat tuntuisivat olevan nyt 90-luvun alun suuren laman jälkeen ja toisaalta ne olivat sitä ennen, kun Suomesta tuli demokraattinen sivistysvaltio.

 

Ei julkinen terveydenhuolto ole koskaan toipunut Ahon ja Viinasen juustohöylästä. Nykyään hoitotakuiden myötä ei enää ole niin kohtuuttomia jonotusaikoja, mutta äärimmäiset tehokkuusvaatimukset ovat tehneet hoidosta liukuhihnatyötä. Pakkohan siinä on tulla enemmän vääriä diagnooseja.

[Pekka Holopainen 101]

Vaikuttaa ihan siltä, että Suomessakin myös terveydenhoitoalaa ollaan pikkuhiljaa yksityistämässä. Siinä ei ole mitään järkeä. Esimerkiksi Yhdysvalloista meillä on siitä varoittava esimerkki. Toisaalta siellä miljoonilla köyhillä ei ole varaa minkäänlaisiin terveydenhoitopalveluihin, koska heillä ei ole varaa maksaa kalliita vakuutusmaksuja. Julkinen terveydenhoito taas on mitä on, jos sitä edes on. Toiseksi tutkimusten mukaan (en tähän hätään muista yhtään nimeltä) se tulee n. kolme kertaa niin kalliiksi kuin julkinen terveydenhoito (ja pakkohan sen on tullakin, sillä sekin on silkkaa yksityistä bisnestä, josta monet nettoavat suuret rahat).

 

Pekka

 

Sosialismissa kaikki on/oli julkisen sektorin hallussa - ei toiminut kuten tiedämme.

Puhtaassa kapitalismissa kaikki on yksityisen sektorin hallussa - ei toimi sekään (ainakaan kaikkien parhaaksi).

Meillä pohjoismaissa oli (on vieläkin osittain) ns. sekatalous, jossa tietyt alat olivat pääosin julkisen sektorin hallinnassa ja muut yksityisen. Ainakin minusta se toimii vähiten huonosti näistä kolmesta vaihtoehdosta.

 

 

[Johannes Pietilä 0]

Vaikuttaa ihan siltä, että Suomessakin myös terveydenhoitoalaa ollaan pikkuhiljaa yksityistämässä. Siinä ei ole mitään järkeä. Esimerkiksi Yhdysvalloista meillä on siitä varoittava esimerkki. Toisaalta siellä miljoonilla köyhillä ei ole varaa minkäänlaisiin terveydenhoitopalveluihin, koska heillä ei ole varaa maksaa kalliita vakuutusmaksuja. Julkinen terveydenhoito taas on mitä on, jos sitä edes on. Toiseksi tutkimusten mukaan (en tähän hätään muista yhtään nimeltä) se tulee n. kolme kertaa niin kalliiksi kuin julkinen terveydenhoito (ja pakkohan sen on tullakin, sillä sekin on silkkaa yksityistä bisnestä, josta monet nettoavat suuret rahat).

 

Pekka

 

Sosialismissa kaikki on/oli julkisen sektorin hallussa - ei toiminut kuten tiedämme.

Puhtaassa kapitalismissa kaikki on yksityisen sektorin hallussa - ei toimi sekään (ainakaan kaikkien parhaaksi).

Meillä pohjoismaissa oli (on vieläkin osittain) ns. sekatalous, jossa tietyt alat olivat pääosin julkisen sektorin hallinnassa ja muut yksityisen. Ainakin minusta se toimii vähiten huonosti näistä kolmesta vaihtoehdosta.

 

 

Yhdysvaltain vertailusta tulee aina mieleen että kuinkakohan monta suomalaista jättää menemättä lääkäriin vain siksi ettei halua jonottaa niin kauan ankeissa jonotustiloissa, jotta saisi vain buranan reseptin?

Kilpailu alentaa palveluiden hintaa ja nostaa laatua. Kilpailua syntyy kunhan markkinat ovat vapaat ja tuotteelle kysyntää, jos kilpailu halutaan tappaa jollain, niin valvonta on siihen erinomainen keino.

Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmä on malliesimerkki siitä, millaiseksi homma menee kun kilpailu keinotekoisesti estetään

 

Linkki

 

 

Edit: Linkki lyhyemmäksi / IP

[Juha Kankkonen 0]

Vähän vähemmän vakavempa.. väärä hoitsun diagnoosi..

 

Pari päivää ennen viimme joulua tuli oltu hieman viihteellä, ja melko vahvassa humalassa kotiin tultaessa. No siihen sänkyyn sammuessa nykyisen kihlatun kanssa jäin jotenki huonoo asentoon. Aamulla sitten tuhannen kanuunois kuselle vessaan, mutta ylös noustessa oikea jalka oli ihan lötrö. Tunto oli täysin kadoksissa eikä jalka toimun ollenkaan polvesta alespäin, ja menin pitkin seiniä. Iltaan mennes tämä "puudutustila" ei ollu kadonnu joten sitten pääterveysasemalle. No hoitaja tutki jalkaa ja alkas puhumaan jo issiashermostosta ja mahdollisista selkäleikkauksista.. ehdin jo ajatella kaikenlaisia hirvityksiä asian tiimoilta. Lääkärille päästyäni sepitin asiani jolloin nais lääkäri kysyi "Olitko lujaaki humalassa eilen?" Öö tota joo olinhan minä. Sängyn reuna oli siis painanu polven vierestä hermoradan hajalle, jolloin tulee joku hermopinni. 6kk siinä sitten kesti ennenkuin jalka oli normaali..

[Jussi Aaltonen 0]

Kilpailu alentaa palveluiden hintaa ja nostaa laatua.

 

Tämä on mantra, jota meille nykyään toistetaan, mutta ikävä kyllä se ei uppoa minun keski-ikäiseen sosiaalidemokraattiseen harmaaseen aivoherneeseeni.

 

Keinotekoinen ja näennäinen kilpailu (keinotekoinen ja näennäinen, koska mitään taetta minkäänlaisen todellisen kilpailun syntymisestä ei ole), joka luodaan yhteiskunnan palvelujen yksityistämisellä, ei yksinkertaisesti voi sekä nostaa laatua että laskea hintaa samanaikaisesti. Yhteiskunta ei tavoittele voittoa, korkoa sijoittamalleen pääomalle, kapitalisti taas tavoittelee. Jotta palvelu tuottaisi kapitalistin vaatiman lisäarvon on joko hinnan noustava tai laadun laskettava.

 

Yksityistäminen toki tehostaa toimintaa hetkellisesti, mikä tahansa suuri rakennemuutos tekee sen, mutta sen vaikutus on vain hetkellinen. Jokainen organisaatio ajautuu kasvaessaan ja ikääntyessään ennenpitkää tilaan, jossa ei enää ole muuta vaihtoa kuin "tunkea se turkin hihaan ja n*ssia uudestaan" (pardon my french). Jokainen organisaatio saavuttaa joskus kypsän iän, jossa se pystyy työllistämään itse itsensä, riippumatta sen omistuspohjasta. Yksityistäminen on ideologinen valinta ei muuta, samaan lopputulokseen päästäisiin omistuspohjaa muuttamattakin.

 

 

[Esa Lehtismäki 0]

Terveydenhuollon jättäminen heitteille, markkinoiden armoille, tarkoittaisi sitä, että vain tuottoisimmat sairaudet hoidetaan ja matalan katteen tauteja potevat saavat kuolla. Mitä vähemmän yksityisellä sektorilla on sananvaltaa julkiseen terveydenhuoltoon, sitä parempi. Kunnat ostavat jo nykyään terveydenhuoltopalveluja yksityisiltä, jolloin vähäisiä terveydenhuoltoon varattuja verovaroja menee jonkun pösön rikastuttamiseen samalla kun terveyskeskusten tilat ovat vajaakäytössä. Ei näin. Sen sijaan ennen hyvä julkinen terveydenhuoltomme pitäisi pyrkiä elvyttämään. Siihen tarvitaan enemmän rahaa. Valitettavasti nykyisen hallituksen aikana tilanne vain huononee.