Onkos keltään varastettu mitään koskaan?

[Kristian Pöykkö 8]

Multa taas joku Visa niminen hemmo lypsää päivittäin vaihtelevia summia... 

 

Kännykkä on viety, baarin narikasta vieläpä. 

[Tomi Liimatainen 0]

Kauan sitten ,kultaisella 80-luvulla jotkut hyväkkäät ryöväsivät Soliferistani ajovalon, eturenkaan, satulan, takaiskarit ja bensatankin korkin. Enkä mokomaa huomannut ennen kuin istahdin kypärä päässä menopelin kyytiin. Mitä helv...?  ???  Jäi sitten vauhdin hurma kokematta sillä kertaa. 

 

 

 

Kaiholla SM-82:aa muistellen. 

 

 

 

 

 

Tomi

[Otto Kilpirinne 0]

Kerran viety Visa Elektroni lompakosta ja imetty kuiviin. Sain tosin rahat takaisin korkojen kera.

[Guest raato]

Auto viety pari kertaa aikoinaan, kun opiskeluaikoina asuin espoon keskuksessa opiskelijakämpässä.. alue oli kuin Mogadishu .

Löytyi kummallakin kerralla suhtkoht kunnossa (virtalukossa ruuvimeisseli ja oven lukko kunnossa, että sen saa avattua vaikka jäätelötikulla).

Ekalla kerralla poliisi löysi auton parin kilometrin päästä suvelasta parkkipaikalta ja auto oli täynnä kaikkea ylimääräistä tavaraa - käytetty ilmeisesti keikka-autona. Toisella kerralla nuori (15v) sankari jäi poliisin haaviin kun se oli ajamassa kohti helsiinkiä, eli auto löytyi ennekuin olin havainnut sen kadonneeksi. Oli yllätys aamulla saada puhelu, että auton voi noutaa kamarilta

[Guest TLinkku]

On.

 

Kadettikoulun opettajien postilokeroon palauttamani sykemittari -setti nyysittiin 2000 erään viikonlopun aikana. Intissä aina tyypillisesti "kuitataan" tavaraa - niinpä olin kuitannut tämän sykemittarin liikunnan opettajalta, kuittaamalla vastaan tuotteesta tarvittaessa oikeuteen saakka, koska onhan nimeni siitä lapussa. Tavaran luovuttajan oikeusturva on taattu ja kuitaajan myös.

 

No joku p****leen rosvo (suljetulla sotilasalueella!?!) kuitenkin nyysi sen mittarin MPKK:n päärakennuksen opettajainhuoneen lokerosta - eikä sitä voitu todistaa, kunnes - eräs toimistosihteeri muisti nähneensä, että juuri minä palautin sen mittarin ko. viikonlopun perjantaina lehtorin lokeroon.

 

Esitutkinta on tyypillinen tapa ratkoa näitä sotarikoksia PV:ssä. Niinpä opintotoimiston tiukkaakin tiukempi kapteeni aloitti tutkinnan. Syylliseksihän minua epäiltiin, mittarihan on kadoksissa ja kuitissa on oma allekirjoitukseni. Ei  auta edes toimistosihteerin toditus. Tutkinnassa on kohta, jolloin kuultavalta kysytään, että suostutko korvaamaan aiheuttamasi vahingon täysimääräisenä vai etkö suostu? Jos et suostu niin raastuvassa tavataan. Viimeistään tuossa vaiheessa kuultava yleensä murtuu ja lupaa maksaa tämän "vahingon". Itse en suostunut - niin lujaa v***tti. Jyrkän otsalohkon omaava kapteeni vain totesi tolan ja sanoi, että vaikeuksia tulee, kadetti Lindqvist.

 

Esitutkintapaperit kiertelevät aikansa sotilasbyrokratian rattaissa, kunnes itse päätöksen tekijä saa laput haltuunsa - päätöksen tekoa varten. Tämä päätöksen tekijä, ystävällinen ja ymmärtäväinen eversti Kiianlinna, onnekseni totesi, että kadetti ei ole tehnyt maata kaatavaa virhettä palauttessaan sykemittarin opettajan henkilökohtaiseen postilokeroon. Mittari meni ns. valtion vahingoksi, joten me veronmaksajat maksoimme sen Mustamäentorilla jälleenmyydyn sykemittarin. Värkin hinta oli tuolloin 1200mk.

 

Sellasta se välillä on, harmaissakin.

 

LND

 

EDIT: typo