Junnukiekkoa

[Juho Vastapuu 0]

Kahden junnukiekkoilijan veljenä olen päässyt seuraamaan tilannetta. Vanhempi veli lopetti juuri D -junnuiässä tasojoukkuejaon takia ja nuoremmainen pelaa F-junnuissa (vielä) innokkaasti. Suomessa kun ei vain ole mahdollista vain harrastaa jääkiekkoa, vaan aina pyritään ja tähdätään sinne korkeimmalle huipulle aina NHL:ään asti. Tosiseikka kuitenkin on, että vain 5 prosenttia aluesarjan junnuista pääsee edes SM-liigatasolle. Kuitenkin jokaisen pelaajan vanhempien silmissä loistaa haave oman pojan NHL-urasta. Valitettavasti.

 

Tuntuu siltä että vanhemmat harrastavat poikien puolesta vaikka pojat haluaisivatkin vain pelata kiekkoa. Vanhemmat mittaavat valmentajien kykyjä, peluuttamista, ketjuja, peliaikaa ja taktiikkaa oman poikansa kannalta. Valitettavasti myös valmentajat ovat joidenkin poikien vanhempia ja tällöin käy niin, että he seuraavat vain omien poikiensa peliä ja muut jäävät vähemmälle osalle. Ja tämä näkyi tietenkin tasojoukkueissakin.

 

Nyt kun oma veljeni lopetti kiekon pelaamisen niin mietitytti että tällälaillako jääkiekkoilijat kasvatetaan rahakaukaloihin. Täällä kävi niin että joukkue jaettiin parempiin ja huonompiin. Lopulta huonommasta joukkueesta lopetti niin paljon pelaajia, että hyvä jos yksi ketju saatiin. Paremmassa joukkueessa pelasivat tietenkin ne valmentajien omat kultapojat.

 

Minulla ei tietenkään ole mitään tasojoukkueita vastaan, päinvastoin se antaa mielestäni motivaatiota pelaamiseen ja palkitsee hyvän työn ja harjoittelun. Tällälailla saadaan lopulta setvittyä ne parhaat pelaajat ja ne joilla ei vain kyvyt riitä niin ymmärtävät lopettaa viimeistään A -junnuiässä. Jokainen saa pelata kiekkoa täysillä omalla tasollaan jolloin valmentajat näkevät parhaiten jokaisten virheet ja valmentaminenkin helpottuu kun tasoerot ovat pienemmät. Eikä niin että laitetaan vain sen oman joukkueen aluemestaruus mielessä 16 parasta pelaajaa ja sitten jätetään loput siihen huonompaan  Varsinkin jos ei satu olemaan valmentajan lapsi  Toivottavasti toisen veljen kiekkoharrastus loppuisi vähän iloisemmin. Totuushan on, että tuskin yksikään siitä paremmastakaan joukkueesta pääsee edes SM-liigatasolle.

 

Ajattelin nyt laittaa asian esille kun näin lehtileikkeen joka mielestäni oli täyttä asiaa: http://koti.kapsi.fi/~vastis/roina/Kannustus1.pdf

[Jarno Alatalo 0]

Itse harrastin jääkiekkoa 11 vuotta ja lopetin B-junnutasolle. Oma motivaatio lopettamiseen oli ehkä joukkueen osittainen hajoaminen ja valmentajan lähteminen.

 

Nyt 1,5 vuotta lopettamisen jälkeen olisi taas kiva päästä pelaamaan, mutta ongelmana on juuri tuo, että lähes kaikilla joukkueilla on tavoitteena vain menestyä. Pitänee kai odotella vielä vuosi tai kaksi, että pääsee pelaamaan tuonne aikuisten harrastesarjaan. Siihen asti pitää kai tyytyä tuomarointiin ja vanhempien/valmentajien vittuiluun

 

Nuorien terveydenkin kannalta olisi varmaan hyvä perustaa enemmän noita harrastejoukkueita. 12 ikävuoden jälkeen jääkiekon aloittaittaminen on lähes mahdotonta kovan kilpailun takia. Harrastejoukkueilla saataisiin ehkä pidettyä nuoriakin paremmin liikunnan parissa.

[Guest hennri]

Ongelmahan on juuri tämä "kaikki pelaa"-sääntö ja onko se hyvä vai huono.

 

Moni jääkiekon ammattilainen kertoo, että Suomen jääkiekko on huonossa jamassa osakseen sen seikan takia kun kaikkia on peluuttettava ja taattava peliaika. Nuoren jääkiekkolahjakkuuden kannalta on tärkeää, että hän saa harjoitella paljon ja oman tasoisessa seurassa, jolloin hänelläkin pysyy motivaatio yllä ja taidot kehittyy.

 

En näe mitään väärää, että joukkue jaetaan nuoremmissa kahteen osaan, hyviin ja huonoihin. Tämä takaa kaikille oman tasoista harjoitteluseuraa ja ennen kaikkea huonommille peliaikaa.

 

Kuulostaako Juho mielestäsi paremmalta, että veljesi istuisi kaikki ottelut vaihtopenkillä, koska taidot eivät vain riitä siihen joukkueeseen, vai onko mielestäsi parempi että hän pääsee pelaamaan oman tasoisten joukkueeseen, saa peliaikaa ja täten koko homma muuttuu mielekkäämmäksi? Se, että joukkue hajoaa kun joutuu kakkosjengiin kertoo pelaajien motivaation puutteesta, kun heille tulee tieto, ettei heistä tulekkaan välttämättä seuraavia suomalaisia NHL-tähtiä. Tämä tieto tulee pitkälti jokaiselle kuitenkin jossain vaiheessa uraa. Se että kakkosjengiin putoavilta loppuu kiinnostus sen jälkeen ku tiputus tulee on tietenkin harmi, mutta tämä jako pitäisi tehdä ennemmin tai myöhemmin kuitenkin.

 

Tilannetta pitäisi myös ajatella niiden oikeiden lahjakkuuksienkin kannalta, vaikka heitä ei kovin paljoa olisi. He haluavat antaa kaikkensa kyseiseen lajiin, taistella ikäluokkien mestaruuksista ja mahdollisesti tienata sillä leipänsä. Miksi heidän pitäisi kärsiä vaihtopenkillä ja katsoa kun 3. ja 4. kenttien takia tulee omiin niin paljon maaleja että ottelut hävitään. Jokaiselle on mielestäni annettava oman tasoinen kasvualusta.

 

EDIT. Nyt kun luin Juho ton viestisi uudelleen niin ymmärsinkin ettei tuo tasojoukkueisiin jakaminen ollutkaan viestisi pointti. Se, että veljesi ei mahtunut joukkueeseen vaan viimeisen paikan sai ehkä hieman heikompi valmentajan poika on tietysti harmi veljesi kannalta. Pitää ajatella positiivisemmin, että nyt veljelläsi on mahdollisuus loistaa hyvänä pelaajana heikompi tasoisessa joukkueessa, eikä hän nyt joudu istumaan otteluita vaan vaihtopenkillä kavereita kannustaen.

[Juho Vastapuu 0]

EDIT. Nyt kun luin Juho ton viestisi uudelleen niin ymmärsinkin ettei tuo tasojoukkueisiin jakaminen ollutkaan viestisi pointti. Se, että veljesi ei mahtunut joukkueeseen vaan viimeisen paikan sai ehkä hieman heikompi valmentajan poika on tietysti harmi veljesi kannalta. Pitää ajatella positiivisemmin, että nyt veljelläsi on mahdollisuus loistaa hyvänä pelaajana heikompi tasoisessa joukkueessa, eikä hän nyt joudu istumaan otteluita vaan vaihtopenkillä kavereita kannustaen.

 

Jep, ei minulla eikä oikeastaan veljellänikään ollut mitään sitä kakkosjengiä vastaan. Ja toki hän joutuin istumaan paljon juuri mainitsemasi 3. ketjussa penkillä kun 1. ja 2. ketjun valmentajien pojat porskuttivat menemään (ja useimmiten aika huonolla tuloksella). Useimmiten nämä lahjakkuudet olivat vielä "dominoivia" persoonia ja "päällepäsmäreitä", eli jos peli ei kulkenut heidän mielensä mukaan oli se vähiten heidän vikansa. Valmentajat eivät juurikaan korviaan loksauttaneet muuta kuin oman poikansa suuntaan.

 

Ja kun meillä tuo touhu tehtiin vielä niin surkeasti että kakkosjengi pelasi sarjapelinsä samassa sarjassa "hyvien" kanssa ja takkiinhan siinä aina tuli (muistaakseni viimeisin peli 0-8  ). Tämä syö poikien motivaatiota ja moni poikahan sen lopetti jo ennen ensimmäistä sarjapeliä kun tajusivat homman nimen. Tässä paistaa suunnilleen läpi se, että ei enää piitattu noista "huonommista" vaan annettiin heidän lopettaa ja antaa tilaa paremmille. Ei kovinkaan paljon valmentajien puolelta tullut veljelleni niitä jatkamaan kannustavia puheita  Välillä tuntuu että huoltajatkin osaavat motivoida poikia paremmin.

 

EDIT: Tuolla "kaikki pelaa" säännöllä on mielestäni hyvät ja huonot puolensa. Hyviä puolia siinä ovat ne, että jokaiselle anntaan mahdollisuuksia ja tilaisuuksia näyttää taitonsa. Tämä houkuttelee uusia pelaajia ja luo harrastukselle hyvän imagon. Tätä voitaisiin mielestäni nuoremmilla tasoilla soveltaa ja kun siirrytää D -junnuihin niin voitaisiin alkaa sitte setviä niitä lahjakkuuksia ja antaa heille enemmän peliaikaa ja muuta mukavaa 

 

Vanhemien osalta tässä harmittaa tietenkin se, että jos on maksettu kalliit kausimaksut, niin kyllä rahoille pitäisi saada vastinetta. Mielestäni tätä ei oikein voi mitata rahassa, mutta minkäs teet kun kaikki sen ympärillä nykyään pyörii.

[Guest hennri]

Jep, ei minulla eikä oikeastaan veljellänikään ollut mitään sitä kakkosjengiä vastaan. Ja toki hän joutuin istumaan paljon juuri mainitsemasi 3. ketjussa penkillä kun 1. ja 2. ketjun valmentajien pojat porskuttivat menemään (ja useimmiten aika huonolla tuloksella). Useimmiten nämä lahjakkuudet olivat vielä "dominoivia" persoonia ja "päällepäsmäreitä", eli jos peli ei kulkenut heidän mielensä mukaan oli se vähiten heidän vikansa. Valmentajat eivät juurikaan korviaan loksauttaneet muuta kuin oman poikansa suuntaan.

 

Ja kun meillä tuo touhu tehtiin vielä niin surkeasti että kakkosjengi pelasi sarjapelinsä samassa sarjassa "hyvien" kanssa ja takkiinhan siinä aina tuli (muistaakseni viimeisin peli 0-8  ). Tämä syö poikien motivaatiota ja moni poikahan sen lopetti jo ennen ensimmäistä sarjapeliä kun tajusivat homman nimen. Tässä paistaa suunnilleen läpi se, että ei enää piitattu noista "huonommista" vaan annettiin heidän lopettaa ja antaa tilaa paremmille. Ei kovinkaan paljon valmentajien puolelta tullut veljelleni niitä jatkamaan kannustavia puheita  Välillä tuntuu että huoltajatkin osaavat motivoida poikia paremmin.

Mielestäni teksteistäsi pursuaa hyvin paljon katkeruutta.

1. ja 2. ketjun valmentajien pojat porskuttivat menemään

Vaikea uskoa että jokaisen 10 pojan isä olisi valmentajana...

 

Itse pelasin C-junnutasolle asti salibandyä mm. SM-kultaa voittaen, jonka jälkeen huomasin että ei minusta, 3. kentän uurtajasta, ole kuitenkaan aikuisten SM-sarjaan. Päätinpä siis ottaa ja lähteä muutaman muun kaverin kanssa ja hyvin löytyi ainakin meille oman tasoisia joukkueita ja uskon että niin myös on jääkiekossa, mitä lätkäkavereita olen kuunnellut.

 

Se, että seura jossa veljesi pelaa on ryssinyt asiat niin pahasti, että kakkosjengin pojilta loppuu motivaatio sen takia että pelataan liian kovassa sarjassa jne.  on mielestäni vain kyseisen seuran vika! Se on tietenkin sääli ja vääryys, mutta sen takia en lähtisi yleistämään ihan koko junnu-urheilua liian ammattimaiseksi jne.

 

Seura on siis hoitanut homman erittäin huonosti ja tilannetta on pahentanut epäpätevä valmentaja. Näin ei kuitenkaan ole joka joukkueessa

[Juho Vastapuu 0]

Seura on siis hoitanut homman erittäin huonosti ja tilannetta on pahentanut epäpätevä valmentaja. Näin ei kuitenkaan ole joka joukkueessa

 

Naulan kantaan 

 

Mielestäni teksteistäsi pursuaa hyvin paljon katkeruutta.  Vaikea uskoa että jokaisen 10 pojan isä olisi valmentajana...

 

Muotoillaan paremmin: jokainen valmentajan poika pelasi joko 1. tai 2. ketjussa taidoista huolimatta.