Asekuvia ja -keskustelua (oli: Keskustelua aseiden hallussapidosta (OLI: Jokelan ampumistapaus))

[Guest sasu]

Tässäpä kuvausta omasta ampumaharrastuksestani.

 

Asekaapistani löytyy lyhyitä ja pitkiä aseita eri kalibereissa. Metsästän Suomessa ja ulkomailla. Ammun kilpaa useammassa eri lajissa.

 

Kilpa-aseita löytyy eri lajeihin ja alalajeihin erilaisia. Erona on esim. kaliberi, tähtäimet, piipun pituus, kahva. Osa näistä vaikuttaa aseen käyttöön, osa määrittelee aseen luokituksen kilpailuissa. Aseissa on myös eri tarkoituksiin valmiiksi säädetyt tähtäimet, koska tähtäimien säätäminen edellyttää aina tarkistusammunnan mikä ei esim. kilpailupaikalla yleensä enää onnistu vaan mennään heti kilpasuorituksiin. Joissakin kilpa-aseissa on optinen tähtäin, toisissa rautatähtäimet - tämä vaikuttaa taas kilpaluokkaan eikä tähtäimiä voi vaihtaa ilman uusintatarkkuutusta. Aseet ovat tarkkuutensa puolesta yksilöitä, toiset soveltuvat kilpailuun, toiset kelpaavat vain harjoitteluun. Aseyksilön tarkkuus selviää vain ostamalla ase ja kokeilemalla erilaisia latauksia.

 

Metsästysaseita on myös eri tarkoituksiin erilaisia. Kevyitä kalibereita pienelle riistalle, isoja kalibereita suurelle riistalle. Parissa aseessa on iso, valovoimainen kiikari hämärässä tapahtuvaa kyttäystä varten. Muutama ase on kevyt ja lyhyt, jotta sitä on helpompi kantaa silloin kun metsästys tapahtuu maastossa liikkumalla. Osassa aseista on rautatähtäimet, koska niissä ei ole linssiä, joka menisi esim. rankka- tai räntäsateessa suttuun. Osa aseista on hienolla puutukilla ja käytän vain silloin kun keli on hyvä eikä ase joudu kovakouraiseen käsittelyyn. Osa aseista on rujoja käyttöaseita rupiselle kelille, ja esim. joissakin metsästystilanteissa aseet väkisinkin saavat kyytiä ja naarmuntuvat. Toiset ovat yleistä kaliberia, niihin saa tarvittaessa patruunoita ulkomaillakin, toiset ovat eksoottisessa kaliberissa jolla haen ominaisuuksia, joita muut kaliberit eivät tarjoa, tai muuten vain tyydytän uteliaisuuttani ja kokeilunhalua ja asetan itselleni haasteen.

 

Lataan kaikkiin aseisiini itse patruunat. Kirjahyllyssäni on muutama kymmenen kirjaa ja satoja aikakauslehtiä, jotka käsittelevät tätä aihetta. Minulla on pari tuhatta euroa kiinni patruunoiden latausvälineissä. Minulla on tarkka kirjanpito siitä, miten tietty hylsy/ruuti/nalli/luoti/patruunan pituus -yhdistelmä toimii missäkin aseessa. Mikä on käyntitarkkuus, mikä on luodin lähtönopeus, millainen on lentorata. Ruuti valitaan mm. kaliberin ja hylsyn tilavuuden mukaan. Latausoppaista katsotaan sopiva annoshaarukka. Jos laittaa liikaa, vaarana on aseen hajoaminen ja ampujan loukkaantuminen, jos laittaa liian vähän käyntitarkkuus on huono koska palotila ei saavuta oikeaa painetasoa ja ruuti ei pala tasaisesti. Luoti valitaan käyttötarkoituksen mukaan - kevyt luoti lentää suoremmin, raskas toimii luotettavammin riistaosumassa, laajeneva kaataa eläimen luotettavammin, liian laajeneva voi hajota esim. isoon luuhun osuessaan. Kilpa-ammuntaa varten luodin valinta on myös kriittinen, on nimittäin työn ja tuskan takana löytää parhaan käyntitarkkuuden tietyssä aseessa antava luoti ja sille vielä sopiva latausresepti. Sopivan latauksen etsiminen tiettyyn aseyksilöön vaatii viikkojen tai kuukausien latauskokeilut.

 

Patruunaa ladattaessa otetaan huomioon mm. seuraavia asioita:

- mikä nalli, onko tarpeeksi syvälle istutettu, riittääkö teho ruutimäärälle vai onko liian tehokas

- kenen tekemä hylsy, vaikuttaa sen sisätilavuuteen ja sitä kautta ruutiannoksen aiheuttamaan painetasoon

- ovatko hylsyt riittävän samanmittaiset vai pitääkö trimmata

- ovatko hylsyjen suut symmetriset vai pitääkö jyrsiä

- supistaako hylsy minimimittaan (kuluttaa hylsyä), lähes aseen patruunapesään sopivaksi (voi joskus jumittua) vai supistaako pelkkä kaula (tarkkuus paras, säästää hylsyä, mutta saattaa jumittua mikä on ongelma esim. metsästystilanteessa)

- alkaako hylsy tulla tiensä päähän eli hajota, ei saa päästää hajoamaan ammuttaessa vaan on osattava poistaa käytöstä ennen sitä

- mikä luoti: materiaali, muoto, pituus, paino, rakenne, aineen pehmeys, ballistinen kerroin, halkaisija, valmistuslaatu, hinta

- sopiiko luoti rihlannousuun ja aiottuun lähtönopeuteen eli stabiloituuko kunnolla

- kestääkö luoti aiotun lähtönopeuden hajoamatta

- käykö luoti tarkasti juuri aiotussa aseessa, selviää vain testaamalla

- mikä ruuti: onko palonopeus oikea, täyttääkö hylsyn sopivasti, saavutetaanko haluttu lähtönopeus, pysyykö painerajoissa, miten käyttäytyy annoskoon ja paineen lähestyessä maksimia

- mistä valmistuserästä ruuti on

- niipataanko luoti paikalleen vai pysyykö ilmankin

- patruunan kokonaispituus: mahtuuko lippaaseen tai rullaan, syöttääkö lippaasta luotettavasti, mahtuuko patruunapesään, nojaako luoti rihloihin, onko ruutitila sellainen että paineet ovat sopivat

 

Ampuminen on siis paljon muutakin kuin vain paukuttelua pahvitaulun edessä.

 

Joten arvannette miksi tuntuu kohtuuttomalta, että harrastustani sanotaan tarpeettomaksi räiskimiseksi ja pärjäisin yhdelläkin aseella ja sekin voisi olla ilma-ase. Minulla on investoituna valtava määrä rahaa, tietoa ja kokemusta tähän harrastukseen. En todellakaan pidä siitä että tämä riistettäisiin minulta parin rikollisen kouluampujan takia. En ole koskaan vahingoittanut toista ihmistä enkä tule vahingoittamaan, joten miten kouluampumiset minuun oikein liittyvät?

 

Tässä pientä kuvakimaraa ampumaharrastukseni tiimoilta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaikka Suomessa ei käsiaseilla metsästetä, muualla maailmassa se on arkea.

 

 

[Jussi Aaltonen 0]

Onko tuo vipulukko Marlinin 45-70?

 

Ei ole aikaisemmin tullut vastaan rosterisena...

 

 

[Guest sasu]

Marlin 1895GS Guide Gun 45-70 se tosiaan on. Ja rosterista kuten kuva kertoo.

[Jussi Aaltonen 0]

Marlin 1895GS Guide Gun 45-70 se tosiaan on. Ja rosterista kuten kuva kertoo.

 

Näppärä puskapyssy ja kaliiperi on hirvelle oikein oiva.

[Guest sasu]

Vähän off-topic, mutta ei voi vastustaa. Katsopa tätä, Puma 92 454 Casull. Hirvijoulet irtoaa, pituutta 86 cm, painoa 2.6 kg eli kilo vähemmän kuin Marlinissa. Kätevä kun kulkee ryteiköissä koiran perässä tai vaikka itsekseenkin, eläimet nimittäin viihtyvät niissä niiden antaman suojan takia.

 

 

 

Jokohan pelottavista kuvistani on lähtenyt ilmoitus poliisille?

[Juha Lampi 273]

Ihan siisti pyssy...vaikka ei ookkaan Purdey&Sons

[Jussi Aaltonen 0]

Vipulukot on turhan aliarvostettuja metsästäjien keskuuudessa vaikka ne on erittäin kompakteja ja toimintavarmoja laitteita ja rakenteessakaan ei ole mitään mikä estäisi riittävän tarkkuuden metsästykseen.

 

Jos vaikka tuota Marlinia vertaa Siamin Mauserin rautoihin tehtyyn 45-70:een niin paino- ja kokoeroa on parhaassakin tapauksessa rutkasti, mutta Mauserin teoriassa paremmasta tarkkuudesta ei ole oikein mitään etua käytännön metsästystilanteessa.

[Guest sasu]

Minulla on useampi vipulukko. Niistä jokaisen käyntitarkkuus on kaksi kulmaminuuttia eli varmasti riittävä metsästykseen. Omat vipulukkoni olen hankkinut niiden helpon muodon vuoksi (litteä, ei ulkonemia), itse vipumekanismi ei ole ollut minulle syynä.

 

(Kiitos siirrosta, moderointi. Meni tosiaan ohi alkuperäisen aiheen.)