Vaihtoehtoja nykyautoille

[Jari Vanhatupa 2]

- Kaipaatko vaihtoehtoa kalliisti ylläpidettävälle nykyautolle?

- Ehkäpä itse ajat vanhalla autolla tai sinulla on ollut sellainen?

- Oletko "tee se itse mies" tai haluat muuten vain säästää autoilun kuluissa?

- Rakenteletko itsellesi "käyttö tai harrasteautoa"

- Harmittaako nykyautojen merkkihuoltojen korkeat hinnat ja se, että siellä on (useimmiten) pakko käydä?

- Onko sinulla hyviä säästövinkkejä huoltokulujen pitämiseksi kurissa?

- Ajeletko mielummin 80-90 luvun tai jopa vanhemmalla autolla?

- Mitä kaikkea kivaa voisikaan hankkia jos ajelisin muutaman satasen autolla?

 

Täälä keskustelemme nimenomaan näistä todellisista " järkevistä valinnoista " tai voisiko sanoa " köyhien valinnoista "

 

Minä aloitan aiheella Ford Sierra

Sierra on mielestäni hyvä valinta järkiautoksi. Sen kori on ajattomasti ja aerodynaamisesti muotoiltu, varsinkin se

ensimmäisen lähdön malli on tyylikäs.

Auto on yksinkertainen ja perinteinen rakenteeltaan, varaosat ovat halpoja ja niitä on helposti saatavilla myös purkuosia on markkinoilla paljon.

 

Käyttökokemuksia: Tuollainen Sierra 1,6/86 on ollut tuossa käytössä semmoiset 7-vuotta ja auto on kyllä todella "hintansa tienannut" niin halpaa ja huoletonta sen käyttö on ollut. Kuluneet osat on ollut helppo vaihtaa itse. Koria ei vielä ole tarvinnut hitsata katsastusmies on aina kehunut korin kuntoa. 

[Antti Laukkanen 15]

Sen verran tarttee sanoa heti alkuun, että noita "säästöautoja" jokusen omistaneena voin vaan todeta kulujen vähentyneen tämmöisen vähän modernimman auton kanssa radikaalisti. Ei tarvitse läheskään joka viikko haalia osia jonkun hajonneen tilalle. Ei tarvitse arvuutella pääseekö perille. Eikä tarvitse palella harva se päivä auton alla. Kolmen vuoden aikana olen joutunut sijoittamaan varaosiin muutaman polttimon lisäksi noin 260 €. Ensin hyytyi akku, sitten menivät takatukivarren puslat vaihtoon. Valtio ja vakuutusyhtiö tietty rokottavat jonkin verran, mutta ah, niin helppoa ja huoletonta on autoilu, kun ei tarvitse raatoja korjata kaiken aikaa. Vanhaa slogania väärin lainaten: "Jää aikaa muuhunkin".

 

Niin, ei ole isommin harmittanut edes äärimmäisen muistorikkaan harrasteauton pistäminen lihoiksi, vaikka pilkkahinnalla menikin.

 

-A-

[Olle Sälgmark 2]

Olis kiva tietää Suomalaisen merkkiliikkeen tuntiveloitus?

 

Täällä se on 90-120€.tosin enemmän suurkaupungissa.

 

Antiltahan se tulee....

[Olli Vainio 3]

Sen verran tarttee sanoa heti alkuun, että noita "säästöautoja" jokusen omistaneena voin vaan todeta kulujen vähentyneen tämmöisen vähän modernimman auton kanssa radikaalisti. Ei tarvitse läheskään joka viikko haalia osia jonkun hajonneen tilalle. Ei tarvitse arvuutella pääseekö perille. Eikä tarvitse palella harva se päivä auton alla. Kolmen vuoden aikana olen joutunut sijoittamaan varaosiin muutaman polttimon lisäksi noin 260 €. Ensin hyytyi akku, sitten menivät takatukivarren puslat vaihtoon. Valtio ja vakuutusyhtiö tietty rokottavat jonkin verran, mutta ah, niin helppoa ja huoletonta on autoilu, kun ei tarvitse raatoja korjata kaiken aikaa. Vanhaa slogania väärin lainaten: "Jää aikaa muuhunkin".

 

Niin, ei ole isommin harmittanut edes äärimmäisen muistorikkaan harrasteauton pistäminen lihoiksi, vaikka pilkkahinnalla menikin.

 

-A-

Ja se suurlujuusteräs  - puhumattakaan muista kehittyneistä turvavarusteista - on oikein kiva keksintö jos sattuu käymään vähän huonommin liikenteessä, omasta tai sitten muiden syystä. Isommatki vanhat autot on ns. paskana pienestäkin kolarista vs. uudet pienet.

 

Esimerkki mun pointista: http://www.youtube.com/watch?v=qBDyeWofcLY

[Mikko Maliniemi 5]

Sen verran tarttee sanoa heti alkuun, että noita "säästöautoja" jokusen omistaneena voin vaan todeta kulujen vähentyneen tämmöisen vähän modernimman auton kanssa radikaalisti. Ei tarvitse läheskään joka viikko haalia osia jonkun hajonneen tilalle. Ei tarvitse arvuutella pääseekö perille. Eikä tarvitse palella harva se päivä auton alla.

 

Varmaan riippuu siitä, "mitä saa". Jos saa hyvän yksilön, kokonaisuutena takuulla halvempia kilometrejä tuollaisella vanhalla rassilla saa. Hyvänä esimerkkinä tuo mun Golffi. Vuosimallia -92, nyt mittarissa 385tkm, joista olen itse ajanut viiden vuoden aikana tasan 200tkm. Eikä ole tarvinnut pahemmin rempata. Kerran uusittu pakoputki, kerran jouset/iskarit, kerran takajarrupalat, kaksi kertaa eteen jarrupalat ja kerran levyt, polttoainepumppu ja sitten se viime kesänä kärvähtänyt johtosarja ja ohjainyksikkö uusiksi (palovakuutus maksoi). Normaaleja huoltotoimenpiteitä öljyineen, hihnoineen jne. en laske mukaan. Pikaisen arvion mukaan ehkä vähän reipas tonni mennyt varaosiin (ei työn osuutta) viiden vuoden aikana, mikä nyt ei mielestäni ole juuri mitään, etenkin kun hankintahintaa oli vain murto-osa uuden auton hinnasta... Siksipä vähän harmittaakin luopua, mutta aikansa kutakin

[Jussi Aaltonen 0]

- Harmittaako nykyautojen merkkihuoltojen korkeat hinnat ja se, että siellä on pakko käydä?

 

Hinnat ovat korkeat, mutta sitä en ymmärrä miksi merkkihuolloissa olisi pakko käydä.

 

Nykyautoihinkin saa kaikki tarvittavat työkalut T-I-korjauksiin ja huoltoihin. Ihmisen tekemiä ja suunnittelemia nykyisetkin autot ovat ja merkkiliikkeen asentajilla ei ole mitään erityisiä jedivoimia, joilla he autoja korjaavat. Itseasiassa T-I-mies saattaa jopa osata käyttää sellaisia maagisia ja autoasentajalle tuntemattomia välineitä kuin yleismittari ja oskilloskooppi, jotka kertovat monesti esimerkiksi anturivioista huomattavasti enemmän kuin pikainen vilkaisu huoltotesterillä.

[Jari Vanhatupa 2]

Ei tarvitse läheskään joka viikko haalia osia jonkun hajonneen tilalle. Ei tarvitse arvuutella pääseekö perille. Eikä tarvitse palella harva se päivä auton alla.

-A-

 

Antti nyt vähän liioittelee . . . Ei minun Sierra ainakaan hajoa joka viikko Nyt juuri vaihdoin siihen tulpat ja yhden huonon näköisen tulpanjohdon, kun on tuo talvikin tulossa . . . . edellisestä ruuvaamisesta taitaa olla noin seitsemän kuukautta.

Sitäpaitsi se ruuvaminenhan on kivaa vaihtelua, tuntee saavansa jotain hyödyllistä aikaan ja vaimokin ihailee miestä joka osaa oikein korjata autoakin. . .

Jos olet Antti harva se päivä maannut auton alla ja pistänyt sitä kuntoon niin miksi vaihdoit hyvän kunnostamasi auton pois?

 

Jussi Aaltonen . . olet oikeassa, lisäsin tuonne alkuteksteihin sulkuihin sanan (useimmiten)

[Antti Laukkanen 15]

No ehkä sitä vähän tuli liioitelluksi, mutta kyllä noiden rakkineiden kanssa touhuillessa on mennyt aikaa ja rahaa ihan yli kaiken tarpeen. Kiva tietysti, jos muilla vanhojen autojen kanssa puuhastelijoilla ei näin ole. Ruuvaaminen on kivaa, kun on harrasteauto, aikaa, paikka ja vehkeet, mutta totuteltuaan ensin siihen, että on ja sitten pääseekin tekemään parkkipaikkaremppaa heikolla työkaluarsenaalilla, menee touhusta maku ihan tyystin. Kun töihin tai muihin harrasteisiin lähtö on siitä kiinni, että siitä stanan romusta täytyisi taas korjata jotakin, ei ole enää yhtään hauskaa.

 

Pois ne vanhat vermeet on tullut vaihdetuksi lähinnä sen vuoksi, ettei se loputon suo pääty ikinä, vaan jostain uudesta nurkasta repsahtaa, kun vanhan saa kuntoon. Edellisestä pirssistä oli tosin armoitettu ruoste päässyt niin tehokkaasti voitolle, että jokusen tunnin sitä hitsailtuani ja löydettyäni aina vaan uusia paikkauksen kohteita tuumasin, että tää leikki loppu tähän.

 

Tietty autojen hinnat ovat tulleet aika lailla alaspäin ja kohtuullisen hienokuntoisia tuontivermeitä saa suorastaan halvalla. Jos oikein haluaa, niin hakemalla vielä halvemmalla. Vaan ajellaan nyt tuolla niin kauan, kuin se kuljettaa ja katsellaan sitten taas asiaa uudestaan. Minä ihan tykkään siitä, että voin ajaa auton aamulla huoltoon ja hakea sen sieltä kortti viuhuen iltapäivällä takaisin.

 

-A-

[Jari Vanhatupa 2]

Kylläpäs aika rientää, kuutisen vuotta on jo kulunut kun viimeksi tähän aloittamaani ketjuun kirjoitin mutta joo . . . Ford Sierra on minulla edelleen. Mukavan letkeä ja rento auto jolla ajaessa tuntuu kuin olisi lomalla jostakin . . .

 

Halpaa tuon pitäminen liikenteessä on tosiaankin ollut. Jotain on kuitenkin tuohon kuuden vuoden aikana tullut satsattua. Uusi bensatankki piti laittaa kun edellinen alkoi vuotamaan saumasta, yli puolta tankkia ei voinut ottaa bensaa.

Kytkinvaijeri, pakoputki, pääjarrusylinterin tiiviste, sytytystulppa sarjoja, siinä nuo muut jutut taitavat olla . . . jaa, kerran liimasivat katsastuksessa tuulilasiin hävyttömän tarran "AJOKIELTO" ei nääs mennyt läpi päästötestissä. Vika oli korpuksi kovettuneet venttiilin ohjurikumit, jotka päästivät öljyä valumaan ventiilin vartta pitkin palotilaan. No ne olivat tosi halpoja uusia ja vaihtotyö oli mielenkiintoinen prosessi.

 

Viime kesänä eräänä hellepäivänä sitten halkesi tuulilasi. Taustapeilin liimauksesta lähtenyt särö kasvoi muutaman kilometrin matkalla suoraan näkökentän kohdalta alas asti. Päivänselvä juttu, että lasi pitäisi vaihtaa ennen seuraavaa katsastusta kuten sitten teinkin.

Hmm . . . parinsadan autoon kolmensadan tuulilasi, juu ei muuta kuin tilaukseen vaan sillä eihän minulla ollut mitään aikeita myydä hyvää Ford Sierraani jonka rahallinen arvo pysyy koko ajan tuossa samassa 200-eurossa.  Ensi vuonna se sitäpaitsi täyttää 30-vuotta. Kun se on tähän asti ollut liikenteessä niin en minä ainakaan sitä paalattavaksi vie!

 

Katsastukseen mentiin sitten uuden tuuliasin kera. Reistailevan vilkkukatkaisijankin olin huoltanut, se oli nääs semmoista purettavaa ja huollettavaa mallia. Ajovalojen lasit ja heijastimet olin myös pessyt. Vaan kuinkas sitten kävikään . . . . .

[Jukka Siirilä 80]

Nyt kyllä kiinnostaa, että paljonko on Sierralla ajettu ja paljonko Jari ajaa vuodessa?

[Sauli Vuori 21]

Mulla on ollut elämäni aikana parisenkymmentä Sierran edeltäjää. Niistäkin ensimmäiset 70-luvun alun versiot olivat parhaita, ja parhaiten muotoiltuja. Niiden kanssa meni nuoruus, ja muita autoja mulla ei juuri siihen aikaan ollutkaan. Taunukset vaihtuivat vain toisiin samanlaisiin  Täytyy kyllä tässä yhteydessä todeta, että helmiäispunaisen V6 GT coupen tenhovoima vastakkaisen sukupuolen edustajiin tuli todennettua monta, monta kertaa. Likkoja jonotti kyytiin. Aika usein kaverit jäi jenkkiensä kanssa vetelemään kuivat, kun Taunuksen takapenkillä oli setit kyydissä 

 

Uusiakin autoja on ollut, useita. Sanotaan näin, että olen allerginen kaikennäköisille häiriövaloille, keltaiselle moottorinkuvalle mittaristossa, sähkölaitevioille, tunnistinhäiriöille, DPF tukkeutumisille, lambdoille, ym. Ne uudet autot, jotka olen ostanut uutena, olen hävittänyt ennenkuin takuu lakkaa. Uusista viattomin oli vuoden 2011 Megane Coupe 1,4 turbo. Siinä ei ollut koskaan mitään. 40tkm meni huoletta. Toisena hyvänä esimerkkinä 2005 Corolla T-Sport. Niinikään kelpo laite eikä vikoja. Sitten on niitä, joissa vikoja on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Kesäisin saan valita, hyppäänkö uudehkon käyttökiulun puikkoihin, vai heilahdanko cittarin halliin 1984 Nissan 300ZX:llä - voinen sanoa, ettei tarvitse kahta kertaa miettiä. Kun kääntää virrat päälle, syttyy vain kolme merkkivaloa: Öljynpaine ( vaikka sillekin on olemassa mittari ), lataus sekä diff oil, joka varoittaa alhaisesta taka-akselin öljymäärästä. Kaikennäköiset omituiset: abs, eps, epc, p/s, trc, vsc, esp, airbag, valot loistavat poissaolollaan. Se on miellyttävää.

 

Jos ajattelin kuolla kolarissa, sen voi tehdä tyylikkäästi. Itseasiassa en ole edes ajatellut asiaa siltä kantilta, että kolari osuu kohdalle. En jaksa vaivata mieltä sellaisella. Jos osuu, niin sitten osuu. Pari kertaa on osunut. Ensimmäisessä meni Firebird Trans Am lunastukseen kun pappa kaasutti uudella audilla kuuttakymmpiä kylkeen, toisella kerralla kolme kuukautta sitten meni edellinen käyttökippo 2006 V70 lunastukseen hirvimällissä. Bagit laukes, nenä sattui ja jäbä vähän täristi hetken aikaa. Mutta siitäkin selvittiin. Jos suomessa olisi miellyttävä ilmasto, ei maantiesuolaa - ajaisin vanhalla koko ajan.

 

Kävin äsken pääkaupunkiseudulla. Katupölyä oli miellyttävästi. Samoin yllättävän paljon provosoituneita tehokkaamman ajoneuvon haltijoita liikenteessä. Oikein huvitti katella sitä koukkimista kehällä ja motarilla  Menossa mukana oli aika hienoa uutta TT Audia, oikein mukavan näköstä isomoottorista C sarjan Coupea, ja näkyihän siellä yksi Ferrarikin. Motarilla toisten perseessä Leasingilla hiihtänyt opportunisti BMW kuski sai suupielet maireaan hymyyn. Totesin pojalleni sen perinteisen: Ne jotka ajavat kuin omistaisivat koko tien - harvoin omistavat edes autoa jolla ajavat  Se on säälittävää. Rahoitusyhtiön vessalla kurvaillaan kuin omalla. Ei siksi, eihän omistamisessa ole mitään autuaaksi tekevää - ei sen puoleen. Minulle totesi kerran eräs liikemies, että autoa ei kannata omistaa, eikä asuntoakaan, kun rahaa voi sijoittaa muuhunkin jossa se tuottaa jotain. Ja kuinka auto on huono sijoitus, ja arvo vaan putoaa. Leasing / osari on paras. Mä kysyin: jaa mitä rahaa 

 

 

[Mikko Maliniemi 5]

Mulla on ollut elämäni aikana parisenkymmentä Sierran edeltäjää. Niistäkin ensimmäiset 70-luvun alun versiot olivat parhaita, ja parhaiten muotoiltuja. Niiden kanssa meni nuoruus, ja muita autoja mulla ei juuri siihen aikaan ollutkaan. Taunukset vaihtuivat vain toisiin samanlaisiin  Täytyy kyllä tässä yhteydessä todeta, että helmiäispunaisen V6 GT coupen tenhovoima vastakkaisen sukupuolen edustajiin tuli todennettua monta, monta kertaa. Likkoja jonotti kyytiin. Aika usein kaverit jäi jenkkiensä kanssa vetelemään kuivat, kun Taunuksen takapenkillä oli setit kyydissä 

 

Kaveri totesi joskus muinoin tohkeissaan ostettuaan juuri  ensimmäiseksi autokseen kusenpolttaman Taunuksen: "Ihan kuin jenkillä ajais. Pitkä keula..."

[Sauli Vuori 21]

Kaveri totesi joskus muinoin tohkeissaan ostettuaan juuri  ensimmäiseksi autokseen kusenpolttaman Taunuksen: "Ihan kuin jenkillä ajais. Pitkä keula..."

 

Joo tää pätee nimenomaan siihen ekaan sukupolveen 1971-1975. Ne oli hienoja vehkeitä 

[Jari Vanhatupa 2]

Nyt kyllä kiinnostaa, että paljonko on Sierralla ajettu ja paljonko Jari ajaa vuodessa?

 

Sierralla on ajettu 271,000 Km. Vaimo oli sen kolmas omistaja ja sittemmin auto jäi minulle kun se oli vaimon mielestä jo niin loppu eikä hän enään suostunut sillä ajamaan. Minusta se oli kuitenkin ihan hyvä ja olen pitänyt sitä hengissä puoliksi harrastemielessä. Koitan nykyään vähän säästellä sitä ja ajokilometrit ovat vähenemään päin, olisiko joku 2000 km vuodessa mitä sillä tulee ajettua. Lähinnä kaupunkiajoa, kauppareissuja ja sensemmoista. Mökkimatkat ym. pidemmät mennään sitten Alfalla.

 

Kaikennäköiset omituiset: abs, eps, epc, p/s, trc, vsc, esp, airbag, valot loistavat poissaolollaan. Se on miellyttävää.

 

 

Saulilla mielenkiintoinen kirjoitus. Tuosta lainaamastani tekstinpätkästä tuli mieleeni myös samantapaisia tuntemuksia. Vaikka tuo meidän uudempi Alfa on jo melko vanhaa mallia niin tietokoneita ja järjestelmiä siinäkin on ihan tarpeeksi. Kyllä ne on ihan hyvin toistaiseksi toimineet mutta monesti kun on tarkoitus käydä sillä vaikkapa vain siinä lähikaupassa niin tulee mieleen, että onko tosiaan tarpeellista pyörittää tuommoista tietotekniikka arsenaalia!

Tekisi mieli sanoa sille autolle että: Hei Älä nyt liioittele, minä meinaan vaan käydä tuossa lähikaupassa! Auto sensijaan valmistelee itsensä kuin johonkiin suureen taisteluun oltaisiin lähdössä. Ei siinä valmistelussa kauaa mene mutta noin niinkuin periaatteessa kun suunnileen tiedän mitä siellä tapahtuu ja kuinka paljon siinä on asioita jotka voisivat mennä pieleen.

Sierrassa minä pistän vain sen moottorin käyntiin ja sillä hyvä, se on jotenkin vapauttavaa kun tietää kaiken olevan ok. kun latauksen ja öljynpaineen valot sammuvat ja kuulen moottorin olevan käynnissä. Digitaalivapaa auto nääs, tai ei aivan sillä onhan siinä se kärjetön sytytys. Vanhempi Alfoista sensijaan on oikeasti digitaalivapaa auto.

[Mikko Tuomi 416]

Mites Jarin Sierrassa pelaa ilmastointi kesaisin? Kylmaa piisaa ja silleen...?

 

[Jari Vanhatupa 2]

Mites Jarin Sierrassa pelaa ilmastointi kesaisin? Kylmaa piisaa ja silleen...?

 

Oikeastaan sieltä käy aikamoinen puhuri kun kytken puhaltimn täysille. Ilmastointia ei ole mutta tuuletus toimii hyvin koko kojelaudan leveydeltä.Paremmin kuin kummassakaan Alfassa. Uudemmassa on ilmastointi mutta se ei toimi, teetätin siihen täyttöhuollon muttei se lähtenyt toimimaan on kuulemma jokin sähkövika. Yritin perehtyä siihen mutta luovutin, ei sille pysty itse tekemään mitään.

Vanhemman Alfettan tuuletus/lämmityslaite on lähinnä vitsi. Hirveä meteli tulee ja pieni henkäys jotain ilmaakin. Voi se olla kyllä tukossakin ei sen puoleen.

 

Mutta palataanpa taas Sierran pariin! Siis katsastukseen . . . vaan kuinkas sitten kävikään?

 

Valitsin katsastuspaikaksi Suomen Laatukatsastus Oy:n. Heillä oli houkuttelevan edullinen hintatarjous 45,- ilman päästömittausta. Tein mittauksen toisaalla normaalissa autokorjaamossa "varmuuden vuoksi" sillä en halua enään Ajokielto tarraa auton tuulilasiin. Täytyy sanoa, että Laatukatsastus on nimensä veroinen sillä piileviä vikoja löytyi ihan kiitettävästi. En olisi noita kaikkia välttämättä itse tullut huomanneeksi. Elikkä ihan hyvin he huolehtivat osaltaan suomen tieliikenteen turvallisuudesta.

[ attachment removed / expired ]

 

Elikkä eipä muuta kuin Motonettiin varaosien hakureissulle. Kaikki iskarit ja takapyörän laakeri kiitos . . . auto on vanha Sierra! Vaihdettavia osia on ihan kohtalaisesti ja työmäärä tunneissa mitattuna senverran iso, että viisainta on asentaa osat kotitallissa kulujen minimoimiseksi. Osat itsessään eivät ollet kalliita: laakeri: 27,90 etuiskarit: 64,90 kpl takaiskarit: 39,90 kpl.

 

[ attachment removed / expired ]

 

Sierrassa on edessä MacPherson pyöräntuenta, iskunvaimentimen yläpään kiinnitys löytyy moottoritilasta. Jousielementti on melko helppo irroittaa mutta sen purkamiseen tarvitaan kuvassa näkyviä "jousipuristimia" Alakuvassa näkyy iskunvaimennin osasta irroitettu ja osin kokoonpuristettu jousi. Kellertävä kumiosa on tarpeen mikäli ajetaan niin isoon kuoppaan että jousitus lyö ns. pohjaan. Ei sitten kuulu niin isoa pamausta.

 

[ attachment removed / expired ]

 

Uusi etuiskari paikoilleen asennettuna. Jousi painaa iskarin alalautasta ja lautaseen kohdistuu jousen paine ja auton osittainen paino. Ihan asiaa, että näitä joutuu joskus vaihtamaan. Meillä oli aikoinaan etuvetoinen Escortti josta lautanen ruostui irti! Auton keula rojahti alas toiselta puolelta keskrn ajon. Muutama sentti jäi silti tilaa eturenkaalle jotta se pystyi pyörimään eikä pyörä mennyt lukkoon.  Sitten vielä samat operaatiot toiselle puolelle autoa ja etuiskarit ovat kunnossa.

 

[ attachment removed / expired ]

 

Sierrassa on erillisjousitettu taka-akseli ja takaiskunvaimentimien vahtaminen on todella helppoa. Vaimentimen yläpään kiinnitys löytyy tavaratilasta pienen luukun alta ja alpään kiinnityskin on suorastaan tyrkyllä kunhan takapyörän ensin irroittaa. Alakuvassa vanhat vaimentimet, toinen takavaimennin oli vuotanut nestettä ulos josta syystä tuli sitten hylkäys katsastuksessa. Käsin vaimentimia liikutellessa ne tuntuivat olevan kunnossa mutta luottakaamme katsastusaseman testereihin sillä eihän noita ole tarkoitus siellä auton alla käsin liikutella. Iskunvaimentimien vaihto toi auton ajettavuuteen hieman muutosta. Jonkinverran tasaisemmaksi ja mukavammaksi muuttui kulku ja heilahdukset vähenivät. Ohjaus ei myöskään "lyö käsille" kuoppaan ajettaessa kuten aiemmin.

 

[ attachment removed / expired ]

 

Takapyörän laakeri oli sitten hieman kinkisempi vaihdettava. Takajarru oli purettava jotta laakeripesään pääsi käsiksi, pyörän kiinnityslaipan irroittamisessa tarvittiin ulosvedintä. Varsinainen ongelma olivat nuo neljä pulttia jotka pitivät laakeripesää paikallaan. Niissä oli ruuvilukitetta ja lisäksi ne menivät jarrukilven ja heilurivarren läpi siten, että pari senttiä pultin päistä oli ollut säälle altiina kymmeniä vuosia.

Ei silti etteikö vääntövarsia ja voimahylsyjä olisi ollut vaan miten saada pultit irti katkaisematta niitä heilurivarren sisään. Ensimmäisen pultin kanssa meni 45-minuuttia perinteisellä CRC/teräsharja/rapsutus/nytkytys menetelmällä. Sitten keksin väsätä "jyrsijämutterin" jonka kiersin takakautta pultin kierteisiin. Mutteri jyrsi kierteet puhtaaksi ruosteesta ja kaikki pultit tulivat ehjänä pois.

 

[ attachment removed / expired ]

 

Kuvassa jyrsijämutteri johon sahasin sisäpuolelle uria johon irtijyrsitty ruoste ja lika varastoituvat. Mutteria edestakaisin kiertelemällä pultti puhdistui sitten pikkuhiljaa. Kuvassa myös vaurioitunut takalaakeri. Katsastusmies sanoi, että lakeri on vaihdettava koska se saattaa hajota palasiksi. Hän oli aivan oikeassa.

Noita laakereita on kaksi kappaletta laakeripesän sisällä, ulko ja sisäpuoli + stefatiivisteet. Toinen laakeri oli kuin uusi mutta toinen sitten ei! Takalaakerien välystä ei voi säätää toisin kuin edessä, eikä se olisi ollut järkevääkään tässä tapauksessa.

 

[ attachment removed / expired ]

 

Vielä olisi etupyörän laakerin välyksen säätäminen ja sitten takaisin konttorille hakemaan leimaa!

 

[ attachment removed / expired ]

 

Ai jaa täällä takana, täällä oli salaluukku jonka alla oli iso nylock-mutteri. Pitäisi hommata sarja semmoisia isoja +30mm hylsyjä mutta tästäkin selvittiin Bachon jättiläisjakarilla. Pitäisi oikeastaan avata nämä etulaakerit, putsata ne ja vaihtaa vaseliinit mutta nyt haetaan vaan sitä katsastusleimaa joten jätetään toiseen kertaan ja täytetään vain rasvakuppi/kansi vaseliinilla ja lyödään se takaisin kiinni.

 

[ attachment removed / expired ]

 

[ attachment removed / expired ]

 

[Jouni Olavi Rautio 66]

Täällä kans yksi "vanhoilla" autoilla autoileva talous. Näin pystytään toimimaan kun tilat/vehkeet/kädentaidot riittää, frouvakaan ei uusista autoista perusta. Vaikkei talouden ykköskiiturit niin kamalan vanhoja ole niin kaipa ne sellaiseen kastiin luokitellaan, -97 ja -99. Mukavahan noilla on päästellä kun ovat jo maksettu eikä niissä ole mitään hirmuisia pääomia muhimassa.

Joku jo tuossa kesällä kyseenalaisti tuon -99 kiiturin elvytyksen, meni kaks kertaa 10tkm sisällä automaatti ns. basmaatiksi, näistä kuitenkin selvittiin inhimillisillä kustannuksilla kun ite tekee ja vahingosta viisastuneena tämä laitos manualisoitiin.

 

Näinkin iäkkäillä, ja jo kohtuullisesti ajetuilla kiitureilla ei ehkä olisi kovin edukasta ajella jos joku ulkopuolinen tekisi huollot/korjaukset, vielä kun toinen rullailee menemään 45-50tkm/v ja toisellakin on juostu jo pitkää ~25tkm/v + nyt sekin pääsi kilometritehtaaksi kun tulevat ajot lienee vähintään 30tkm/v. Alkais jo pelkät öljynvaihdot maksamaan.

 

Tämmöiset vanhat toki vaan paranee kilsojen lisiessä.    -97 Range ja -99 V70tdi. -90 Range on sunnuntaiksi, kunhan se ensin tuolta joskus valmistuisi.

 

[Tumi Hämäläinen 716]

Meillä on kakkosautona -99 Astra. Jäi isäukolta, ja päätin, ettei tätä nurkan taakse viedä. Tällä on meidän taloudessa käyttöä. Kun aikoinaan lopetin ralliautoilun päätin, että joku hetki mulla on vielä jonkinlainen urheiluauto. Se on juuri tämä. Täynnä urheiluvehkeitä jalkapalloista ja -kengistä sählyvehkeisiin ja rullaluistimiin... 

 

No, mittarissa 260tkm. Isäukko piti vekottimen niin hyvillä hanskoilla, ettei ole tarvinnut kummoisia tehdä. Jakopään vesipumppuineen remppasin, samoin jarrut ja takaputken uusin. Siinä kaikki. Edullisia työ- ja harrastusmatkoja paikkakunnalla.

[Antti Laukkanen 15]

Kas, ollaanpa sitä oltu negatiivisia aikojen saatossa  Mutta johan tää selittää kaiken, että sillä vanhalla voi ajaa ja kivahan sitä on rempata. Kun on kolme autoa talossa ja sillä harrastevehkeellä ajetaan kaks tonnia vuodessa Ne mun vanhat katiskat oli pääosin neljättäsataa tonnia ajettuja raaskuja, joissa oli oikeesti liikaa vikaa. Vieläkään ei oo rahaa, kun kaikki etukäteen tienatutkin meni autonkorjaukseen... (no, kappale karrikointia lisää)

 

Edellisen kommentin aikaan mainittu autoni oli '03 mallinen Volvo S40 kahen litran turbolla ja automaatilla. Se oli vielä kolme vuotta lisääkin hirmu hyvä auto, ja jos jotakin olen elämässä harmitellut, niin sen myymistä. Siinä ei vaan ollut isoja vikoja ja se palveli ihan mahtavasti. Myydessä siinä oli vaatimattomat 219 tkm mittarissa, eli sillä olis lasettanu vielä parisataatuhatta huoletta. No, perhe kasvoi ja se oli aivan liian pieni. Kun lapsi oli istuimessaan, apukuskin paikalla ei mahtunut käytännössä istumaan kuin pieni ihminen polvet suussa. Tuli siihen joku pieni kierrosluvunseilausilmiökin, joka olisi varmaan korjautunut jollain viidenkympin anturinvaihdolla.

 

Menin sitten intoutumaan ja ostamaan saksalaisen ns. laatuauton. Eli Audi A4:n, kun quattro oli pakko saada eikä siinä sitten mikään auttanut. Ja kun olin optimisti enkä vanhoista kokemuksista muistanut, että VAG:n dieseleissä on aina ja iankaiken ongelmia, niin sellainen kahden litran tdi sitten. 170-heppainen. Vai pitääkö nykyään sanoa 125-kilowattinen. No sehän on kiva peli ajaa. Jämäkkä laitos ja ihan toiselta planeeltalta kuin nuo aiemmat vehkeeni. Mutta oiskohan se nykyisellään hinattu kuuteen kertaan pajalle, kun lento on loppunut kesken matkan. Pääsyynä olivat ruiskusuuttimet, jotka olivat tyyppivika, mutta sairaan kalliita osia vaihtaa. Autossa oli joku takuu, joka niitä hoiteli ens alkuun, joten säästyin kuitenkin maksuilta. Ja ihme kyllä kaikki tapaukset päättyivät sikäli onnellisesti, ettei kesken matkaa loppunut veto aiheuttanut vaaratilanteita. Ei edes viimeinen Kehä III:n perjantairuuhkassa, jossa lento loppui vasemmalla kaistalla kesken ohituksen. Välitön hätävilkutus toi ihme kyllä oitis tilaa ja kohdalle sattunut ramppi - yksi harvoja alamäkiramppeja - pelasti liikenteen tukkimiselta. Yksi niistä suuttimista ehdittiin jo vaihtaa varaosatakuuna uuteen, kunnes viimeisellä kerralla - takuun jo päätyttyä - Audi oli ilmaissut halukkuutensa vaihtaa suutinsatsin parannettuun malliin. Niinpä loppujen lopuksi selvisin koko hässäkästä ilman isompia maksuja, mutta superkasko ja keskeytysturva tulivat suureen tarpeeseen!

 

Eräänä päivänä sitten öljynpainevalo alkoi vilkkua ja syttyi sitten kiinteästi palamaan. Eihän siinä auttanut kuin hätyytellä taas vakuutusyhtiötä. Tuomio oli öljypumppuvamma. Kuusikulmainen käyttöakseli oli pyörittänyt kolonsa pyöreäksi ja paineentuotto mennyt siten sangen vaatimattomaksi. Tyyppivika sekin. Ja tällä kertaa kustansi kolmisentonnia. Piti vaihtaa uudentyyppinen pumppu, iso läjä muuta roipetta ja öljypohja. Sinälläänhän tuossa ovat pahimmat tapaukset. Pari alustan niveltä meni uusiksi ja satunnaisia pikkujuttuja. Mutta peijooni, että on vaikea vehje huoltaa saati korjata. Kaikki on vaan niin pahassa paikassa ja aina pitäis purkaa jotakin, jonka uudelleenasenus vaatisi testipelit jne. Takajarrusatulaa tuossa ruuvasin irti yks päivä. Piti senkin pultit olla niin vaikeassa paikassa, että meinasi itku tulla. Helpotukseksi olisi voinut irrottaa iskarin, mutta ei nyt sattunut olemaan sopivia työkaluja siihenkään hommaan. Tulihan se sieltä sitten aikansa kitkuteltuani, mutta tuskaa oli. Aattelin vaihtaa jakohihnan, apulaitehihnan ja laturin vapaakytkimen. Pällisteltyäni projektin mittavuutta aikani tuumasin, että mieluummin kannan muutaman satkun korjaamolle ja teen senkin ajan jotakin stressitöntä ja mukavaa. Olisin kuitenkin sössinyt jotakin ja päässyt taas käyttämään julkisia palveluita.

 

Niin, ja yks hassu homma on se, että auto tapasi yhdessä vaiheessa olla lähtemättä käyntiin. Virrat tulivat päälle, mutta hehku ei. Starttasi, mutta käynnistymisestä ei tietoakaan. Sen se teki jokusen kerran, mutta tokeni yleensä ajan kanssa. No kerran se jäi työmaalla parkkihalliin. Tuli Falckin poika tietämään, kuinka siinä on sitä ja sitä vikaa. En muista mikä siinä piti tökkiä, mutta jostain pohjasta vasaralla kopistamalla vois lähteä. No ei lähtenyt. (edit: eikun joo, polttoaineen siirtopumppuhan se olisi loogisesti hajonnut kesken seisomisen, eikä jakeluun mennyt, ettei sillä liene hehkutuksen kanssa mitään tekemistä...) Samainen poika ei saanut myöskään testeriään toimimaan, eli taisi olla vähän lahjaton virassaan, ei ns. penaalin terävin kynä. Hinasi sen sitten kuitenkin parkkihallista ulos, ja siihen piti tulla jonkun toisen tahon hinaamaan auto illemmalla korjaamolle. Perjantai oli kyseessä. Maanantaina sitten oli hirvittävä polemiikki päällä helsinkivantaalla, kun jonkun onnettoman Audi tönöttää Toto:n edessä jalkakäytävällä. Olihan ne sitten kaivaneet vaimon puhelinnumeron ja soittaneet kiukkuisen puhelun. Minä soitin vielä kiukkuisemman Falckille ja hakivathan ne sen sitten pois. Veivät Audipajalle. Se lähti tietysti täysin moitteettomasti käyntiin. Tämä johti siihen, että Audilla taisivat kuvitella Falckin tössineen heidän liikkumisturvansa nimissä tapahtuneen hinauksen, ja tarjottelivat minulle tulenuutta quattroa käyttöön joksikin aikaa, että saisivat vian päälle. No minähän oitis suostuin tällaiseen ja vein vakuutusyhtiön kustantaman sijaisauton pois. Siinä oli juhannuskin välissä ja ajelin pari viikkoa tällä kaupan autolla. Ei huono. Mutta vaikka kaupan setä ajeli autollani illalla kotiinkin, eivät saaneet vikaa päälle ja joutuivat luovuttamaan. Huolellinen googlaushan sitten selvitti, että kyseessä voisi olla ECU:n päärele, joka saattaa jumittaa. Ja tämä tieto oli aivan helkkarin vaikea löytää. No, pengoin sitten mustaa laatikkoa, jonka sisällä ECU releineen sijaitsee (taas mallia pura ensin tuulilasinpyyhkimien mekanismi pois ennen kuin saat muovilaatikon kannen kunnolla auki, en purkanut), ja hoksin, että siellä semmoinen rele tosiaan sijaitsee. Mutta ei siinä ollut silloin ongelmaa. Laitoin purkin kasaan. Kun vika seuraavan kerran tuli päällä, löin ko. laatikon kanteen nyrkillä, rele laukesi jumistaan ja heti lähti käyntiin! Ja toimii joka kerran. Paitsi kerran oli mäkkärin jonossa ikävää, kun auto oli aika lähellä seinää ja sieltä oli pakko päästä ulos paukuttamaan pellin alle nyrkillä. Kaikenlaisia sporttipenkkejä ja keskikonsoleja, niin soluttautuminen apukuskin ovestakin on hyvin vaikeaa.

 

Että lyhyen alustuksen jälkeen en ehkä ole ihan täysin absoluuttisesti samaa mieltä kuin aiemmin. Ehkä joku kiva vanha auto tai useampi olis kiva. Pikkulohko-Chevyn moottorinkin pyöräyttää auki ja kiinni päivässä-parissa. Ja semmoisessa olisi muutenkin tunnelmaa kuin entisajan onnikassa 

 

Pahoitteluni novellista, mutta läks jotenkin lapasesta tämä tarina...

 

-A-

[Sauli Vuori 21]

Näitä on mukava lukea  Mulla on ajot tätä nykyä sellaiset 15-18tkm vuosi, josta kesällä tulee harrasteauton mittariin kymppitonnin luokkaa. Jakohihna ja kaikki jakopääkotelon sisäpuolella olevat kamat menee vaihtoon kohtapuoleen. Atlantin toiselta puolelta tavarat tilaukseen ja paikalliselle korjaamolle keikka. Jotain pieniä juttuja on myös työlistalla - lähinnä uudet sytytyspuolen osat ja jäähdytysnesteiden uusinta. Mutta nämä nyt tietty on sellaisia normaaleja toimenpiteitä.

 

Olihan tuossa viime syksynä ennen talviseisontaa oikein vikakin pitkästä aikaa. Vasen takaiskari hikoili, ja ei olisi mennyt katsastuksesta läpi, niin vaihdettava ne oli. Kallis tikki. Viiskymppiä kappale kotiin toimitettuna ja työt kuuskymppiä 

[Jari Vanhatupa 2]

-90 Range on sunnuntaiksi, kunhan se ensin tuolta joskus valmistuisi.

 

Pistä Jouni projektikuvia tänne silmäiltäväksi mikäli innostut Rangea väsäilemään. Vähän oli haaveissa, että jos sittenkin tästä saataisiin pikkuhiljaa mielenkiintoinen ja hyödyllinen harrasteautoketju . . .

 

Isäukko piti vekottimen niin hyvillä hanskoilla, ettei ole tarvinnut kummoisia tehdä.

 

Nämähän ne juuri ovatkin niitä parhaita . . . "vanhan-liiton" automiehiltä jääneet yksilöt. He eivät vielä olleet omaksuneet kovinkaan syvällisesti tätä nykyistä kertakäyttökulttuuria vaan ajopelistä pidettiin keskimääräistä parempaa huolta.

 

Kun vika seuraavan kerran tuli päällä, löin ko. laatikon kanteen nyrkillä, rele laukesi jumistaan ja heti lähti käyntiin . . .

 

Antilla hauska ja hyödyllinen vinkki Audi A4:seen. Näin yksinkertaista nykytekniikan korjaaminen saattaa parhaimmillaan olla!

[Tarmo Kallio 240]

Taitaa olla sama homma nykyisille Audin A8-autoille 

[Tarmo Kallio 240]

Skoda combi. Se ei hypi, eikä pompi. 

[Sauli Vuori 21]

Tuossa muutamat fotot meikäläisen kesäautosta. Ensi viikolla museoajoneuvotarkastukseen. Yllättävän simpsakka Fairlady vielä 30:n ikävuoden jälkeen  8)

 

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

 

 

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

 

 

 

 

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

Onhan sillä jo 117tkm takana, mutta huolehdittu siitä on matkan varrella. Vaikka on suomiauto, ei talviajo ole päässyt tekemään tuhojaan. Värikin on vielä alkuperäinen 

 

[Tumi Hämäläinen 716]

Tuossa muutamat fotot meikäläisen kesäautosta. Ensi viikolla museoajoneuvotarkastukseen. Yllättävän simpsakka Fairlady vielä 30:n ikävuoden jälkeen  8)

 

Onhan sillä jo 117tkm takana, mutta huolehdittu siitä on matkan varrella. Vaikka on suomiauto, ei talviajo ole päässyt tekemään tuhojaan. Värikin on vielä alkuperäinen 

 

 

Onpa komia kulkupeli!