Vaihtoehtoja nykyautoille

[Sauli Vuori 21]

Tämä oli yksi niistä nuoruuden unelmista, joihin ei 90-luvun alussa juuri kortin saaneena ollut varaa mitenkään  Mutta kait se on parempi myöhään kuin ei milloinkaan, onhan se tuossa tallissa jo jokusen tovin huilaillut. Johan tässä on itekkin jo saavuttanut museoiän ( 30 + isohko varanumero ) 

[Antti Laukkanen 15]

Tuommoinen mulla oli lapsena. Löysin just pari huonoa diaa. Jostain kumman syystä ko. rakkineesta on aivan äärimmäisen vähän kuvia. Laite oli varastettu taannoin Wredebyn lentokentän hallista. Sillä oli näet kätevä kuljettaa muuta varastettua tavaraa. Löydettiin se metsäautotien varrelta seuraavana päivänä lentsikalla etsien. Rengastus oli kadonnut taivaan tuuliin. Sen vuoksi alla on joitakin nurkista löytyneitä fillareita, joilla laite saatiin taas rullaamaan. Mutta aivan oivallisen ihana laite!

 

[ attachment removed / expired ]

 

-A-

 

[Tauno Hermola 113]

Mutta aivan oivallisen ihana laite!

 

Sanat ei taida riittää kuvaamaan tuon ajo-ominaisuuksia!

[Sauli Vuori 21]

Vanha Camino on klassikko    Ford Ranchero ja Chevy El Camino on mielestäni hienoimmat pickupit mitä on koskaan valmistettu!

[Jouni Olavi Rautio 66]

Pistä Jouni projektikuvia tänne silmäiltäväksi mikäli innostut Rangea väsäilemään. Vähän oli haaveissa, että jos sittenkin tästä saataisiin pikkuhiljaa mielenkiintoinen ja hyödyllinen harrasteautoketju . . .

 

Projektikuvat pääasiassa ruostekorjauksia ja sen sellaisia, mätiä nämä kun tuppaavat jo olemaan. Tässä yksilössä ostohimot herätti alkuperäisenä pysynyt kokonaisuus ja lommottomat ulkopellit, Classicit kun tuppaavat olemaan jo vähän ehtoopuolen veheksiä ja helmet on sitten hinnoiteltu köyhän rasvaajan ulottumattomiin.

Vaikken valkoisista autoista tykkää niin tähän virtaviivaiseen koriin se sopii aika hyvin, tosin tämä on sittemmin muuttunut.

http://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=731&pictureid=152290

 

Tuulasinkehys oli "vähän" ruostunut joten purkuautosta uus karmi, tässä hommassa tuli myös toinen tuulilasi ja samaisesta purkuautosta kattopelti jotta pääsin kattoluukusta eroon.

http://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=731&pictureid=166914

 

Ehjempi karmi valmistumassa.

http://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=731&pictureid=167190

 

"Uuden" katon mukana auton värimaailma muuttui, eikä mielestäni yhtään huonoksi. Alle menee sit joskus toiset vanteet, jotka nekin ovat mustat.

http://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=731&pictureid=167472

 

Nyttemmin vaunussa on mittavat ruostekorjaukset meneillään. Erittäin rajallisen ajan vuoksi homma etenee hitaasti mutta varmasti. Alunperin tämän piti olla jonkinasteinen sunnuntai/kolmosauto mutta kun ruostetta ei tykkää katella edes katsastustilanteessa niin mopo lähti vähän keulimaan.

Tälläkin pystyisi ajelemaan ihan asiallisesti talousajot, tuhti bensankulutus ei toki ihan päivittäistä liikkumista tue mutta sellaista säännöllisen epäsäännöllistä käyttöä kylläkin.

[Sauli Vuori 21]

Aijai, kyllä tuo vanha Range on tyylikäs. Tunsin joskus samoja englantilaisia arvoja kunnioittaneen mekaanikon Malmilta. Linneon Jukka olisko ollut...Hän piti myös suuressa arvossa isoja alennusvaihteella varustettuja mäntämoottoreita lentokoneissa, kuten Lycoming IGSO, TIGO, sekä TCM puolelta GTSIO - sarjaa  Muistan hyvin kun Jukka ja Teppo koekäytti 685 Commanderia vuosien seisonnan jälkeen hallin edessä. Liekit löi putkista kun Teppo laittoi ryyppyä koneeseen 

 

Jos mitään voi lentokoneissa jäädä kaipaamaan,niin se on juuri nämä isot mäntämoottorikoneet. Ne oli koneita. Kaikenmaailman partiopoikien raittiusleirille ( tupaöljylle ) haisevat vehkeet on irvikuvia vanhasta kunnon ajasta, jolloin voima löytyi tankista. Avgasia sen olla pitää.

 

Sama pätee näihin harrastusautoihin. Ei se 1.6tsi taikka tdi tai hsd tarjoa yhtään mitään fiilistä verrattuna aikaan, jolloin hevosvoimia ei mitattu kilowatteina, eikä kahlittu kaikenmaailman saastelaitteilla ja päästömääräyksillä. Varmaan maailma on puhtaampi paikka nykyään, eikä mulla ole mitään sitä vastaan - mutta onneksi on ihmisiä, jotka vielä kunnioittavat vanhoja hyviä arvoja ja pitävät sekä kunnostavat vanhoja vehkeitä käyttöön. Voi kumpa sama pätisi myös lentokoneisiin  Millon viimeksi olette kuulleet 400-sarjan Cessnan, PA31 sarjan Piperin tai vaikka 600-sarjan Commanderin äänimaailman? Minä en ainakaan ole kuullut enää pitkään aikaan. Jonkun ruohonleikkuriRotaksin sen sijaan kuulen päivittäin kotini pihalla...Se ei valitettavasti kuullosta miltään.

 

edit: lauserakenne korjattu selkolukuisemmaksi

[Antti Laukkanen 15]

Sanat ei taida riittää kuvaamaan tuon ajo-ominaisuuksia!

 

Ei tarvita paljonkaan sanoja. Caminohan on erittäin hyvä ja miellyttävä laite ajaa, kun sen alusta on kunnossa. Sangen sporttinen ja helppo, ei ihan traditionaalinen jenkki. Ehkä vähän samaa henkeä kuin Camarossa. Ainut ajamani auto, jota pystyi talvikelissä ajamaan hallitussa sladissa kahdella sormella. Kesällä hiekalla oli hyvä käyttää vähän useampia sormia, mutta se oli semmoinen kiva kaasulla ajettava laite, jonka sai edelleen hallittuun sladiin 110:n vauhdista sopivalla oikean jalan painalluksella. Perän liika keveys on sinällään urbaani legenda. Painonjakauma on erittäinkin hyvä. Olis kiva päästä kokeilemaan joskus kisakireetä yksilöä radalle. Mutta alustan ollessa huonossa kunnossa, siitä tulee kyllä hyvinkin traditionaalinen jenkki! 

 

-A-

[Antti Laukkanen 15]

Vanha Camino on klassikko    Ford Ranchero ja Chevy El Camino on mielestäni hienoimmat pickupit mitä on koskaan valmistettu!

 

Tämän kyllä allekirjoitan. Ehkä vielä joskus. Mutta voisi olla kiva omistaa esim. ´66 -mallinen!

 

-A-

[Jouni Olavi Rautio 66]

Millon viimeksi olette kuulleet 400-sarjan Cessnan, PA31 sarjan Piperin tai vaikka 600-sarjan Commanderin äänimaailman? Minä en ainakaan ole kuullut enää pitkään aikaan. Jonkun ruohonleikkuriRotaksin sen sijaan kuulen päivittäin kotini pihalla...Se ei valitettavasti kuullosta miltään.

 

edit: lauserakenne korjattu selkolukuisemmaksi

 

Kahta ensinmainittua tällä viikolla.  Tosin Chieftainin äänet ei vedä ollenkaan vertoja nyt kyseessä olleelle Titanille tai sitten isolle Aero Commanderille...

 

Jukkis pitää lippua edelleenkin korkealla vaikka onkin sortunut, taas, matala-autoiluun. Range vaihtui vähän tuoreempaan Jaggeen. Kyllä nämä Brittipiirakset on vähän semmoinen sairaus, ehkä pahempi kuin se kuuluisa Saabismi.

[Tomi Liimatainen 0]

Täältä kanssa ääni yksinkertaisille kulkupeleille. 

 

Käyttöautoina -94 Corolla liftback ja -97 farkku Mondeo.

 

Corolla hankittiin kolme vuotta sitten ja tähän mennessä siihen on vaihdettu kolme H4-polttimoa, öljyä, suodatinta ja pyyhkijän sulat. Joka kerta leima paperiin ilman mitään mainintaa tai kehotusta.

 

Mondeo hankittiin puoli vuotta takaperin, kun saatiin loputon rahareikä mallia 807 pösö myytyä romulaan. Koirien kuskaamiseen täytyi saada jonkinlainen kulkupeli ja siihen tuo Mondeo on mitä mainioin peli. Eteen on jouduttu ihan itse vaihtamaan jarrulevyt ja -palat. Nyt tuo kulkuneuvo tosin huilailee pihassa odottamassa uutta ohjaustehostimen oljynjäähdytintä. Oli kivi mennyt vanhan lamellien väliin ja öljyt pysyvät tällä hetkellä huonohkosti sisällä. Uusi 150 euron jäähdytin vilahtaa ihan T-I-menetelmällä paikalleen viikonloppuna.

 

Aiemmin mainitulla Pösöllä ajeltiin kymmenisen vuotta ja voi pojat, että siinä oli vikoja laidasta laitaan. Kallein yksittäinen korjaamokäynti oli 2700€, eikä remonttia tehty edes merkkihuollossa, vaan 60€ tuntiveloituksella. Pisin yksittäinen korjaamokäynti oli viisi viikkoa. Neljä viikkoa ja kuusi päivää odoteltiin, että ranskalaiset lopettavat lakkoilun ja imupuolen jakopään ajoituskikkare pääsee matkaan. Autona tuo Pösö oli aivan loistava mutta patonkimaan pojat ovat oikoneet suunnittelussa ja laadunvalvonnassa sen verran rankasti, ettei näillä tuloilla ole varaa laittaa joka vuosi 2000-4000€ massia siihen, että katiskalla pääsee luotettavasti liikkeelle ja katsastuksesta läpi.

 

Tästä eteenpäin mennään sillä periaatteella, ettei katsastusinssin tarvitse etsiä OBD-pistoketta... 

[Jouni Olavi Rautio 66]

 

Tästä eteenpäin mennään sillä periaatteella, ettei katsastusinssin tarvitse etsiä OBD-pistoketta... 

 

Vaikka tykkäänkin vanhoista autoista niin kyllä se OBD on ihan ok juttu, kunhan auto on pre -01 ettei inssinretale mene katsastuksessa kurkkimaan aivan turhia haamuvikoja.

 

Ranskikset ovat melkoisia tuuripelejä. Meillä on ollut Pösö & Rellu ja molemmat olivat erittäin varmatoimisia, olivat kylläkin -90-luvun loppupään vehkeitä ja ns. karvalakkimalleja. Pösö, 306farkku, oli reilun vuoden meillä eikä sille tehty "mitään" korjauksia vaikka oli jo +200tkm ajettu. Scenic Rellu oli kans auto joka kulki vaan, sillekkään ei mitään mystisiä remontteja tehty. Kaksi kertaa jakopäänhihnan vaihto(turhan lyhyt vaihtoväli, 70tkm), laturi poikhi 300tkm:n kohdalla. Tälle tuli lähtöpassit taloudesta kun helmat alkoivat puhjeta, sellaista ei käyttöautossa voi suvaita. Myyntiremppaan samalla uudet sisäkalut takajarruihin.

 

Rellulla ajettiin 298-402tkm väli meillä, 7p/vko tyyliin. Eikä jäänyt muuten kertaakaan lähtemättä vaikka matkalle osui oikeaa talveakin. Tommonen Scenic kelpaisi edelleenkin jos ne eivät mätisi, sillä vanhalla dti-moottorilla. Perinteinen turbodiesel joka vaan mennä porskuttaa ja on nöyrä käytökseltään. Seksiä ja fiiliksiä moisesta autosta on turha hakea. 

 

Brittiloverina saatan jopa ymmärtää Ranskalaisten outouksia...

 

 

[Erkki Pulkkinen 0]

Täällä vaan elvistellään vanhoilla röttelöillä, laitetaanpa tästä oikein kunnon ooppeli kehiin 

 

[ attachment removed / expired ]

 

Tuo siis toimii lentokenttäautona eräällä kotimaisella lentokentällä.

Uskokaa tai älkää, mutta se sai toissapäivänä pienen korjaus-session jälkeen tuoreen leiman papereihinsa.

 

[Jari Vanhatupa 2]

Hieno vanha Oopeli, kyllä tuollainen kelpaisi! Sitä paitsi kaikista autoista tulee ennemmin tai myöhemmin Oopeleita (kuulemma). Vaimolla oli 90-luvun alussa iso Opel Rekord Berlina, se oli hänen ensimmäinen autonsa. Tein siihen jopa kansiremontin kun joka paikkaan piti päästä säätämään. Nuo männänpäät oli pakko kiillottaa kun niistä tuli niin hienot! Tunnelma isossa Opelissa oli aivan omaa luokkaansa, varsinkin pimeinä iltoina kun sillä ajeli niin eihän sitä ajelua olisi malttanut millään lopettaa.

 

[ attachment removed / expired ]

 

Mukavasti tullut juttuja ja kuvia, kiitokset niistä. Kun nostin tämän ikivanhan ketjuni ylös niin ajattelin jokseenkin, että: pahus ei voi olla totta, että näin isolla foorumilla kaikki ajavat vain uusilla Ferrareilla (mitenkään Ferrareita väheksymättä) mutta, että pakkohan täältä on löytyä tavallisia arkisia autoharrastajiakin ja niin näköjään löytyykin . . . .

 

Tuli tuosta Antin postaamasta kuvasta mieleen, että tuossa ihan lähinaapurissa on ollut jo vuosia pressun alla tuommoinen iso lavajenkki. Pahus kun se oli komea kun näin sen kerran ilman pressua. Muistaakseni se oli Ford Rancero.

 

Saulin 300 ZX on niin siistin ja alkuperäisen näköinen, että taitaa mennä MR-kilpiin ihan heittämällä! Minulle katsastusmies sanoi Sierrasta että parin vuoden päästä voisin yrittää Sierraa MR-kilpiin. Tosin siinä olisi vähän hommia esim sisustuksen muoviosien kanssa. Ehkä niitä saisi vielä tilaamalla uutenakin. Voisihan sitä koittaa  pikkuhiljaa ehostaa MR-leima kuntoon vaikka toisaalta minulle ei oikein näillä näkymin riitä se max-30 päivän ajomäärä.

 

Projektikuvat pääasiassa ruostekorjauksia ja sen sellaisia, mätiä nämä kun tuppaavat jo olemaan. Tässä yksilössä ostohimot herätti alkuperäisenä pysynyt kokonaisuus ja lommottomat ulkopellit, Classicit kun tuppaavat olemaan jo vähän ehtoopuolen veheksiä ja helmet on sitten hinnoiteltu köyhän rasvaajan ulottumattomiin.

 

Mukava kun pistit kuvia! Aina on kiva katsella tämmöisiä projektikuvia sillä tätähän se arki juuri tuppaa olemaan vanhan harrasteauton kanssa. Harvoin ne hienot yksilöt ovat mistään taivaasta tippuneet.

Muistan kun noita Range Rovereita rupesi näkymään liikenteessä 70-luvulla. Olivat kyllä tyylikkyydessään silloin aivan omaa luokkaansa. TM-lehdestä taisin silloin lukea sen testinkin kieli poskella useampaan kertaan. Oma auto taisi olla silloin Ford Anglia joka muuten on tuossa alakuvassa tiensä päässä Smedsin autohajottamolla joka on oikea "paratiisi" siellä on satoja ja taas satoja autoja pellolla, siellä saa kulkea vapaasti  ja autoista saa itse purkaa osia.

 

[ attachment removed / expired ]

 

[Niko Leppänen 0]

Menin sitten intoutumaan ja ostamaan saksalaisen ns. laatuauton. Eli Audi A4:n, kun quattro oli pakko saada eikä siinä sitten mikään auttanut. Ja kun olin optimisti enkä vanhoista kokemuksista muistanut, että VAG:n dieseleissä on aina ja iankaiken ongelmia, niin sellainen kahden litran tdi sitten. 170-heppainen. Vai pitääkö nykyään sanoa 125-kilowattinen. No sehän on kiva peli ajaa. Jämäkkä laitos ja ihan toiselta planeeltalta kuin nuo aiemmat vehkeeni. Mutta oiskohan se nykyisellään hinattu kuuteen kertaan pajalle, kun lento on loppunut kesken matkan. Pääsyynä olivat ruiskusuuttimet, jotka olivat tyyppivika, mutta sairaan kalliita osia vaihtaa. Autossa oli joku takuu, joka niitä hoiteli ens alkuun, joten säästyin kuitenkin maksuilta. Ja ihme kyllä kaikki tapaukset päättyivät sikäli onnellisesti, ettei kesken matkaa loppunut veto aiheuttanut vaaratilanteita. Ei edes viimeinen Kehä III:n perjantairuuhkassa, jossa lento loppui vasemmalla kaistalla kesken ohituksen. Välitön hätävilkutus toi ihme kyllä oitis tilaa ja kohdalle sattunut ramppi - yksi harvoja alamäkiramppeja - pelasti liikenteen tukkimiselta. Yksi niistä suuttimista ehdittiin jo vaihtaa varaosatakuuna uuteen, kunnes viimeisellä kerralla - takuun jo päätyttyä - Audi oli ilmaissut halukkuutensa vaihtaa suutinsatsin parannettuun malliin. Niinpä loppujen lopuksi selvisin koko hässäkästä ilman isompia maksuja, mutta superkasko ja keskeytysturva tulivat suureen tarpeeseen!

 

Eräänä päivänä sitten öljynpainevalo alkoi vilkkua ja syttyi sitten kiinteästi palamaan. Eihän siinä auttanut kuin hätyytellä taas vakuutusyhtiötä. Tuomio oli öljypumppuvamma. Kuusikulmainen käyttöakseli oli pyörittänyt kolonsa pyöreäksi ja paineentuotto mennyt siten sangen vaatimattomaksi. Tyyppivika sekin. Ja tällä kertaa kustansi kolmisentonnia. Piti vaihtaa uudentyyppinen pumppu, iso läjä muuta roipetta ja öljypohja. Sinälläänhän tuossa ovat pahimmat tapaukset. Pari alustan niveltä meni uusiksi ja satunnaisia pikkujuttuja. Mutta peijooni, että on vaikea vehje huoltaa saati korjata. Kaikki on vaan niin pahassa paikassa ja aina pitäis purkaa jotakin, jonka uudelleenasenus vaatisi testipelit jne. Takajarrusatulaa tuossa ruuvasin irti yks päivä. Piti senkin pultit olla niin vaikeassa paikassa, että meinasi itku tulla. Helpotukseksi olisi voinut irrottaa iskarin, mutta ei nyt sattunut olemaan sopivia työkaluja siihenkään hommaan. Tulihan se sieltä sitten aikansa kitkuteltuani, mutta tuskaa oli. Aattelin vaihtaa jakohihnan, apulaitehihnan ja laturin vapaakytkimen. Pällisteltyäni projektin mittavuutta aikani tuumasin, että mieluummin kannan muutaman satkun korjaamolle ja teen senkin ajan jotakin stressitöntä ja mukavaa. Olisin kuitenkin sössinyt jotakin ja päässyt taas käyttämään julkisia palveluita.

 

Niin, ja yks hassu homma on se, että auto tapasi yhdessä vaiheessa olla lähtemättä käyntiin. Virrat tulivat päälle, mutta hehku ei. Starttasi, mutta käynnistymisestä ei tietoakaan. Sen se teki jokusen kerran, mutta tokeni yleensä ajan kanssa. No kerran se jäi työmaalla parkkihalliin. Tuli Falckin poika tietämään, kuinka siinä on sitä ja sitä vikaa. En muista mikä siinä piti tökkiä, mutta jostain pohjasta vasaralla kopistamalla vois lähteä. No ei lähtenyt. (edit: eikun joo, polttoaineen siirtopumppuhan se olisi loogisesti hajonnut kesken seisomisen, eikä jakeluun mennyt, ettei sillä liene hehkutuksen kanssa mitään tekemistä...) Samainen poika ei saanut myöskään testeriään toimimaan, eli taisi olla vähän lahjaton virassaan, ei ns. penaalin terävin kynä. Hinasi sen sitten kuitenkin parkkihallista ulos, ja siihen piti tulla jonkun toisen tahon hinaamaan auto illemmalla korjaamolle. Perjantai oli kyseessä. Maanantaina sitten oli hirvittävä polemiikki päällä helsinkivantaalla, kun jonkun onnettoman Audi tönöttää Toto:n edessä jalkakäytävällä. Olihan ne sitten kaivaneet vaimon puhelinnumeron ja soittaneet kiukkuisen puhelun. Minä soitin vielä kiukkuisemman Falckille ja hakivathan ne sen sitten pois. Veivät Audipajalle. Se lähti tietysti täysin moitteettomasti käyntiin. Tämä johti siihen, että Audilla taisivat kuvitella Falckin tössineen heidän liikkumisturvansa nimissä tapahtuneen hinauksen, ja tarjottelivat minulle tulenuutta quattroa käyttöön joksikin aikaa, että saisivat vian päälle. No minähän oitis suostuin tällaiseen ja vein vakuutusyhtiön kustantaman sijaisauton pois. Siinä oli juhannuskin välissä ja ajelin pari viikkoa tällä kaupan autolla. Ei huono. Mutta vaikka kaupan setä ajeli autollani illalla kotiinkin, eivät saaneet vikaa päälle ja joutuivat luovuttamaan. Huolellinen googlaushan sitten selvitti, että kyseessä voisi olla ECU:n päärele, joka saattaa jumittaa. Ja tämä tieto oli aivan helkkarin vaikea löytää. No, pengoin sitten mustaa laatikkoa, jonka sisällä ECU releineen sijaitsee (taas mallia pura ensin tuulilasinpyyhkimien mekanismi pois ennen kuin saat muovilaatikon kannen kunnolla auki, en purkanut), ja hoksin, että siellä semmoinen rele tosiaan sijaitsee. Mutta ei siinä ollut silloin ongelmaa. Laitoin purkin kasaan. Kun vika seuraavan kerran tuli päällä, löin ko. laatikon kanteen nyrkillä, rele laukesi jumistaan ja heti lähti käyntiin! Ja toimii joka kerran. Paitsi kerran oli mäkkärin jonossa ikävää, kun auto oli aika lähellä seinää ja sieltä oli pakko päästä ulos paukuttamaan pellin alle nyrkillä. Kaikenlaisia sporttipenkkejä ja keskikonsoleja, niin soluttautuminen apukuskin ovestakin on hyvin vaikeaa...

Mielenkiinnosta, mitä vuosimallia A4 oli ja paljonko ajettu? Tutun mbe (W212) 250cdi:ssä on pitänyt vespumppua vaihdella ja suuttimien kanssa ongelmaa, joten kyllä niistä laatuautoistakin jotain löytyy. Eikä ollut vielä paljon ajettu.

[Niko Leppänen 0]

Ja ranskalaisissa on herkkyys sähkövioille tai ainakin talvella oli hauska seurata, kun vilkku päällä jarruvalo vilkkui samaan tahtiin jne.

[Antti Laukkanen 15]

Mielenkiinnosta, mitä vuosimallia A4 oli ja paljonko ajettu? Tutun mbe (W212) 250cdi:ssä on pitänyt vespumppua vaihdella ja suuttimien kanssa ongelmaa, joten kyllä niistä laatuautoistakin jotain löytyy. Eikä ollut vielä paljon ajettu.

 

Vuosimalli on 2007 ja nyt on taulussa liki 250 tkm. Edellä mainitut ongelmat sijoittuivat välille 126-196 tkm. Ensimmäinen suutin laukesi helmikuussa 2011 eli vajaan neljän vuoden iässä siinä 126 tonnin kohdalla. Viitisenkymmentä tonnia meni ajellessa niin, ettei suutinpuoli toiminut kunnolla kuin hetkittäin. Se oli ikävää. Meno oli välillä vähän takkuista. Mutta odotus palkittiin ilmaisilla suuttimilla... Pumppu meni siinä 196:n kohdalla. Ajankohtaa en nyt just tarkkaan muista, mutta kai siitä pari vuotta alkaa olla. Sen jälkeen se on kyllä toiminut koko lailla ongelmitta (*koputtaa päätä). Nyt on just menossa takajarruremppa, jako- ja apulaitehihnojen + kiristimien yms. tilpehöörien vaihto sekä laturin vapaakytkimen uusiminen. Ne nyt ovat toki kulutusosia, mutta uppoaahan niihinkin aika monta markkaa. Odottelen tässä jännityksellä saanko laitoksen pois pajalta tänään vai olenko viikonlopun ilman autoa.

 

-A-

[Jonathan Bäck 0]

Tämän kyllä allekirjoitan. Ehkä vielä joskus. Mutta voisi olla kiva omistaa esim. ´66 -mallinen!

 

-A-

 

Tämä on kyllä sen luokan täky, että siihen on mahdoton olla tarttumatta  Tässä Antille komia El Camino, ei tosin -66:nen vaan pari vuotta vanhempi:

 

[ attachment removed / expired ]

 

350 pikkulohko ja TH400 automaatti, molemmat todennäköisesti 60-70-luvun vaihteesta. Nätissä kunnossa ja tekniikka pelaa. Kolme viimeisintä katsastusta huomautuksitta. Joudun luopumaan tästä kun perheessä on neljä muutakin autoa.

 

http://www.nettiauto.com/chevrolet/el-camino/7034775

 

FlightFoorumilaisille special price for you only!

 

Jontte

[Antti Laukkanen 15]

Heh, näemmä on! Onpas kyllä hienon näköinen Kamiina. Jos olis jonkinlaisia realistisia mahdollisuuksia, tulisin heti tänään katsomaan. Mutta nyt ei oikein pysty kykenee, ku pitäis ensin keksiä uusi leipäduuni.

 

-A-

[Jari Vanhatupa 2]

Jokseenkin hyvä mainos tässä . . .  Pistää kyllä naurattamaan useammankin kerran

 

[Antti Laukkanen 15]

Pitkällisen tauon jälkeen eksyin taas tähänkin ketjuun. Ajattelin vain mainita, että Audista meni tuossa syyskuulla taas suutin. Olihan siinä monenmoista muutakin pikkuvikaa, kuten hajoneet keskuslukkojen kaukosäätimet, rikkoutunut kytkinpolkimen anturi (jonka vuoksi vakkari lakkasi toimimasta), sekä sitä sun tätä. Semmoinen lievämuotoinen epävarmuus ja pelko perille pääsystä alkoi olla läsnä. Näemmä tuolla ensimmäisessä avautumisessa ko. ketjuun yli seitsemän vuotta sitten olen kirjoittanut samasta aiheesta. Menin ja vaihdoin sen pois. Palasin Volvo-mieheksi. Mikään ei ole yli kuukauteen mennyt rikki! Mutta kyllä nuo harrasteautot yhäti vaan kiehtoisivat 

 

-A-

[Sauli Vuori 21]

Tää on kiva ketju. Minultakin sen verran väliaikatietoa, että myin pitkin hampain edellisellä sivulla kuvaamani Z Nissanin. Työnkuva muuttui siinämäärin, että tarvitsin ympärivuotisen taloudellisen kärryn. Ratkaisu löytyi BMW mallistosta, 320d vuodelta 2011 ja hyvällä varustuksella sekä pienellä ajomäärällä. Vaan eipä tuo Baijerilainen herätä minkäänlaisia fiiliksiä, joten vanhemman harrastepelin ostan ensi kesäksi varmasti. Japanilaiset 70- 80 luvun urheiluautot viehettävät edelleen lukuisien ja niin lukuisien amerikkalaisten jälkeen. Mulla on elämäni varrella ollut varmaan yli parikymmentä jenkkiautoa, olin nuorempana niin fanaattinen, että meillä oli kolme Pontiac Firebirdiä samaan aikaan. Emännällä musta Trans Am, mulla valkonen ja talvikäyttis oli Formula350 vuodelta 1990. Vieläkin huvittaa, kun muistelee vanhoja aikoja, jolloin autot oli kaikki kaikessa. Asuttiin vuokraluukussa ja kaikki fyrkat meni autojen ylläpitoon 

[Jouni Olavi Rautio 66]

Tuli tuossa laajennettua repertuaaria matala-autoon, eli noiden Rankkujen kaveriksi oravannahkakaupalla Rover 2000TC vuodelta -72. 

Vaihdossa meni tommonen "kohtuu pehmeä" Classic joka oli tarkoitus palastella mutta en vielä ehtinyt, nyt se meni uudelle omistajalle elintenluovuttajaksi.

 

Juu ei ole kasilla tuo pikkuauto, kaseja on kuitenkin jo tontilla joten kummastellaan nyt välillä vanhakantaista nelosta. Hittolainen että olin fiiliksissä kun pörisin Roverin kabiinissa tuolla pajassa, auto ei ole ajokunnossa mutta kyllä se old timer-sisusta nuppeineen hiveli mieltä siitäkin huolimatta.

[Hannu Koponen 0]

Minulla myös Rover 2000 TC -72. Tuotu muuttoautona sumujen saarelta -75 ja palvellut täällä omistajaansa tämän vuosituhannen alkupuolelle. Nyt on peltihommat tehty, liikkuu omin voimin, vielä jarrujen laitto ja keväällä leimaa hakemaan.

Toisena klassikkona Alfa Romeo 1750 Berlina -71, valmis käyttöön ja näyttöön. Keväällä pitäis siihenkin hakea tuore leima.

Harkinnassa olis vielä Roverin 3500 V8, ehdokaskin valmiiksi katsottuna...

[Jari Vanhatupa 2]

Heh . . . ai onko "niissä" tuommoinenkin riesa? Tämähän on niinkuin jostain painajaisesta: ajovalo pimeni/auto korjaamolle, jokaisellahan nyt aina löytyy muutama satanen ylimääräistä tuommoisiin juttuihin.

http://www.mtv.fi/lifestyle/autot/artikkeli/pimeniko-auton-valo-saat-vaihtaa-itse-vain-vanhanaikaisen-lampun/5580984

[Jari Vanhatupa 2]

Näissä käytetyissä autoissa ja niiden luotettavuudessa merkitsee näköjään paljon sekin, että sattuuko ostamaan hyvän vai huonon yksilön. Tuo meidän uudempi Alfa-156 vm 2002 on nyt ollut käytössä kolmisen vuotta ja nyt vasta jouduin ostamaan siihen ensimmäisen varaosan.

Tuo varaosa oli parkkivalon polttimo, hinta seitsemän euroa! Aika hyvin vai . . . . 

En laske mukaan öljyn ja suodattimen vaihtoa, rengas-sarjaa, erikoisvanteita talvirenkaisiin tai vetokoukun asennusta vaan kyseessä on siis ensimmäinen varsinainen rikki mennyt auton osa. Ilmastointi oli rikki jo ostettaessa eikä sitä ole korjattu.

Autolla on mittarissa noin 280.000km mutta siis, että parkkivalon polttimo meni rikki . . . on se pojat rankkaa! Katsastin auton juuri tänään, ei vikoja ja läpi meni! Arvatkaapa vaan kiinnostaako merkinvaihto?

No,ei