Miten voin itse vaikuttaa lentoturvallisuuteen

[Jari J Sivula 1]

Niinpä taas yksi aihe turposi umpeen.

Ihmisen/lentäjän osuus yleisilmailussa kuitenkin on mielestäni vieläkin keskustelu arvoinen.

OK, ultra tai experimental on metsään mennessä paperia ja repeää ympäriltä helpommin, kuin esimerkiksi C172. Kuitenkin  kannattaa yrittää toimia molemmilla niin, että metsään meno on mahdollsimman epätodennäköistä.

 

Lennän enimmäkseen omalla, itsehuolletula experimentalilla. Siisä paljon turvallisuudesta on omalla kontolla. Jos minusta joskus tulee hyvä lentäjä, minulla lienee seuraavia ominaisuuksia. Laittakaapa lisää juttuja, mitä hyvä lentäjä tekee.

 

Huoltaa ja tarkastaa lentolaitteen asiallisesti.

Valmistelee joka lennon muiltakin osin huolellisesti.

Tuntee kulloisenkn lentolaitteensa ominaisuudet.

Käyttää lentolaitetta käsikirjan/lento-ohjekirjan mukaisesti.

Lentää määräysten ja hyvän lentotavan mukaan.

Tuntee itsensä ja taitonsa ja pyrkii kehittymään lentäjänä.

Hänellä on asennepuoli kunnossa.

 

Nuo tulivat ensimmäisenä mieleen. Jos ne ovat kunnossa, turvallisuudessa pääsee jo johonkin. Laulujen ja tarinoiden

reipas ja peloton lentäjänuorukainen ei ehkä ole se turvallisin, vaikka medikaalin mukaan tosi sopiva lentäjäksi.

Ei vanha, mutta harmaaksi muuttunut lentäjä on kokeneempi hieman tasaisempi ja varovaisempi.

 

Itsellä rajojen kokeileminen ei enää iästä johtuen ole kovin tärkeää. Joskus kuitenkin se lentäjänuorukainen nostaa vielä päätään ja sitten jälkeenpäin hävettää. Puskasta yksin lentäminen saattaa johtaa vääriin menetelmiin ja maneereihin. Kentällä hallin nurkalla seisoskelevat ja katselevat kaverit antavat joskus arvokasta palautetta.

 

Tuoreella lentäjällä ei ole paljoa kokemusta, mutta jonkin verran hyvää onnea. Kokemusta on hankittava riittävästi selvitäkseen ennen kuin se hyvä onni kuluu loppuun ja voi kompensoida tilannetta taidoilla ja sillä kehittyneellä asenteella.

 

Jari

 

[Matti Huoviala 84]

Hehe, niin turposi.

 

Huoltaa ja tarkastaa lentolaitteen asiallisesti.

Valmistelee joka lennon muiltakin osin huolellisesti.

Tuntee kulloisenkn lentolaitteensa ominaisuudet.

Käyttää lentolaitetta käsikirjan/lento-ohjekirjan mukaisesti.

Lentää määräysten ja hyvän lentotavan mukaan.

Tuntee itsensä ja taitonsa ja pyrkii kehittymään lentäjänä.

Hänellä on asennepuoli kunnossa.

 

Ansiokkaaseen listaan lisäisin sään kunnioittamisen muodossa tai toisessa. Se kun liittyy sekä lentolaitteen että omien rajojen tuntemiseen ja myös lennonvalmisteluun..

 

Riskitekijöiden miettiminen tavalla tai toisella ennakkoon on hyvä tapa. Mahdollisesti vaaralliseen tilanteeseen pääsee kyllä ihan kaikkia säädöksiä ja rajoja noudattamallakin mutta ennakoinnilla voi tämän välttää.

 

-M-

 

 

[Kimmo Huoviala 1]

Tuo maininta yksin omalla kentällä omalla tavalla lentämisestä on erittäin hyvä pointti. Nykyään PPL-luokassa kahden vuoden välein lennettävä koulu/tarkastuslento auttaa omien opittujen kenties väärien tapojen karsimisessa. Voisi olla muissakin lupakirjaluokissa. Pitäisi mennä muiden kanssa, ottaa kyytiin tai mennä kyytiin ja päästä juttuun toisten kanssa. Sitä taidetaan kutsua kuppilatiimaksi. Kuppilatiiman puutteesta löytyy valitettavia esimerkkejä, jopa onnettomuuksia. Itsekseen lentävälle tulee vääriä tapoja ja sopivissa olosuhteissa väärä toimintatapa johtaa vaikeuksiin. Itsensä tunteminen on se asia johon ainakin jokainen lentäjä voi vaikuttaa, kalustoon vähemmän, kaikilla kun ei ole omaa. Vaikka kaupallista vuokrakalustoa varmasti huolletaan hyvin, voi siellä olla jotain mistä satunnainen ei tiedä ja joka voi vaikuttaa lennon suorittamiseen.

 

Mielessä oli eräs C185-tapaus jossa omistaja/lentäjä käytti lentoonlähdön jälkeen teho- ja potkurisäätöä väärällä tavalla. Tämä havaittiin juuri tuolla kahden vuoden välein lennettävällä koululennolla. Nyt ei vaan löydä juttua, saattoi olla Ilmailussa.

 

Taisi se edellinen mennä umpisolmuun.

[Olli Luoma 79]

Näissä edellisissä on kyllä sisällä tämäkin, mutta korostaisin nöyryyttä. Kyllä lentäjä on aika pieni osanen kokonaisuudessa. Se meidän olisi ymmärrettävä.

Lentäjät ovat hyvin usein erittäin vahvoja persoonia ja haluavat olla oikeassa ja tietää lähes kaiken.  Ainakaan omia virheitä ei myönnetä. Olen huomannut aivan liian usein sen seikan, että kun ottaa esille jonkin itselle sattuneen vaaratilanteen, tulee kaverilta siinä vaiheessa tarina hänen samanlaisesta tapahtumasta. Jos itse tuomme esille vaaratilanteita mihin olemme joutuneet, sillä voimme ehkäistä kaverin joutumisen samaan tilanteeseen. Tässäkin kohtaa tietysti pitää muistaa nöyryys, kun kaverille sattuu virhe, ei pidä heti tuomita ajatuksella "olipas hölmö". Pitää miettiä, olenko itse joskus joutunut vastaavaan tai olisiko minulla ollut mahdollisus joutua.

 

Ilmailun  turvallisuutta ajatellen voimme tehdä jos jonkinlaisia taulukoita. Mielestäni on kahdenlaista tietoa/kuvaa ilmailun turvallisuudesta. Toinen on se mikä annetaan ulkopuolisille. Se olkoon nämä turvallisuustilastot. Toinen on sitten se, minkä me itse tiedämme ja toivottavasti ymmärrämme. Kun vertaatte ilmailun turvallisuutta esimerkiksi liikenteeseen, itse en ole tuntenut montaakaan liikenneonnettomuudessa menehtynyttä, mutta olen tuntenut hyvin monta ilmailuonnettomuudessa menehtynyttä. Heistäkin moni on ollut ihan asiallisia turvallisuushakuisia kavereita. Kyllä se mielestäni kertoo jotain ilmailun turvallisuudesta.

 

Lämpimin palloterveisin

 

Olli L   

[Juha Lampi 271]

Komppaan!

 

Hyvään turvallisuuskulttuuriin päästään sillä, että pelottavista ja poikkeavista tilanteista uskaltaa puhua avoimesti ja saa kuuntelevan ja tahdikkaan vastaanoton. Kuinkas moni on muuten lukenut Leif Hamren Hyppää Petter-teoksesta luvun "Laivakello"?

 

Ultra- ja experimentalpuolella sosiaalisuus on monella tavoin tärkeää; esim. klubin huoltoryhmään kuuluminen antaa rivilentäjälle nopeasti konkreettista tatsia siihen, mitä konehuoneessa lentämisen saatossa tapahtuu. Porukalla voidaan myös ideoida ja hioa tarkastuslista- sekä infolappukäytäntöjä. Yhteisössämme on käynnistelty Safe Pilot-ohjelma, joka harjoituksineen tähtää turvallisempaan ja edullisempaan lentämiseen.

 

Otsikon henkeen vedoten: pidetäänhän tämä ketju hyvissä hengissä, joox?

[Kimmo Huoviala 1]

Komppaan!

 

Kuinkas moni on muuten lukenut Leif Hamren Hyppää Petter-teoksesta luvun "Laivakello"?

 

Otsikon henkeen vedoten: pidetäänhän tämä ketju hyvissä hengissä, joox?

 

Ja kello kiiltämään!

[Jari J Sivula 1]

Kyllä tuo kellon kiillotus on poikavuosina luettu monesti. Hieno idea. Vaatii vaan sitä nöyryyttä myös kuulijoilta, jotta sellainen kulttuuri pysyy hengissä. Asioiden pohtiminen ja analysointi porukassa on todella hieno juttu. Meillä on sellanen muutaman ukon porukka, joka lentää pääosin puskista. Kaikenlainen keskustelu on toiminut hyvin. Lentäessäni luotan Rotaxiini, mutta silti pyrin mahdollisuuksien mukaan lentämään yksi laskupaikka liitomatkan päässä aina, kun vaan voin.

Näin kerran Itävallassa mutkaisen alppitien alussa ison kyltin motoristeille, jonka sanoma oli suunnillen näin: Mootoripyöräilijä, anna suojelusenkelillesi edes jonkinlainen mahdollisuus!

 

 

[Juha Lampi 271]

Sitäpaitsi...

 

...sosiaalinen ja turvallinen ilmailu tyypillisesti tekee lajista antoisamman ja hauskemman, kuten yo. esimerkit kertovat

[Jari J Sivula 1]

Minäpä soitan kelloa....

Viime kesänä kotisataman edustalla kävi jonkinmoinen aallokko ja ajattelin sääliä pikkuista ja laskeutua

viereiseen suojaiseen lahteen, jossa vesi oli tasaisempaa. Vesirajassa olevien puiden yläpuolella korkeutta oli esteisiin vielä toistakymmentä metriä, kun kone kallistui yllättäen voimakkaasti vasemmalle, n. 40 astetta. Tehon lisäys, varovainen työntö ja  reilusti siivekkeitä oikaisi koneen.

Seuraavaksi itsetutkiskelua: vapiseeko kädet, tarvitaanko rauhoituskierros? Tien laskun loppuun samantien, kun sauva pysyi käsissä. Vedessä sitten pienen mietinnän jälkeen selvisi oma huolimattomuus. Menin laskuun lahteen, ja tuuli kävi etuvasemmalta vastaan viereisen niemen yli. Moka oli se, että en ottanut tuulen suuntaa ja sivuvaikutusta huomioon.

[Seppo Kolehmainen 1 819]

Lentoturvallisuuden kannalta yksi listasta puuttuva ja tärkeä asia on Ilmailulaitoksen virkamiesten ja ilmailuviranomaisten rehellinen ja lentoturvallisuushakuinen toiminta omassa virkatyössään. Siinä on vakavia puutteita. Ei ole rehellistä,  kun Ilmailulaitos käynnistämässään oikeudenkäynnissä tuo tietoisesti todisteeksi "käsikirjan" suoritusarvotaulukoita, joita ei edes ole sen lentokoneen käsikirjassa, jonka suorituskyvystä kiistellään. Ei myöskään ole rehellistä, että Ilmailulaitos samaisessa oikeudenkäynnissä täysin tietoisesti todistelee oikeiksi lentomenetelmiä, jotka ovat heidän omien nimenomaisten ohjeiden ja JAR-määräysten vastaisia. Sen lisäksi nämä oikeuden harhauttamiseksi esitetyt todistelut olivat myös lentoturvallisuudelle vaarallisia.

 

Mikäli asia jotain kiinnosta, Jarmo Nyholm ja Kim Salonen tuntevat asian parhaiten. Nyholm siksi, että hän esiintyi Ilmailulaitoksen edustajana oikeudessa ja Salonen siksi, ettei häntä viranomaisena kiinnostanut korjata näitä virheellisyyksiä. Myös minulla on heidän lisäkseen todisteet tallella. Luottivat siihen, ettei tuomari kyseenalaista heidän päällikköviraston ja norminantajan ominaisuudessa esittämiä väittämiään. Olivat valitettavasti oikeassa, tuomaria ei asia kiinnostanut. Hän varmaan ajatteli, ettei viranomainen/virkamies yksinkertaisesti voi kantajana oikeudessa puhua näin törkeää potaskaa omaan pussiinsa rahan ansaitsemistarkoituksessa. Näin tapahtui tietenkin siksi, etteivät rehelliset todistelut samasta asiasta olisi taanneet heidän mieleistään oikeuden päätöstä.        

 

Seppo  

[Håkan Sandberg 5]

Jaa

 

Esim. lukemalla onnettomuustutkintakertomukset 8) Juuri yhden mopukaputin lukeneena .

HS

 

"Learn from the mistakes of others. You won't live long enough to make all of them yourself".