Koulukoneen valinta

[Joel Kajas 0]

Ei minun mielestäni... tänään. Mutta silloin kun ensimmäisen kerran yksin pääsin niin... 

 

Tarkoitin lähinnä, että jos kerhoilla ei ole resursseja täyttää kaikkien matkalentohaluisten, kentänkiertäjien, halvallalentäjien, lentooppilaitten jne. toiveita voisi lentokoulutuksen puolesta mielestäni harkita esimerkiksi PA28R/C172RG tai muun vastaavan tyypin hankkimista.

 

 

Ei minunkaan mielestäni enää, vaikka tiimaa ei vielä huimasti olekaan (n. 60 tuntia, joista 13 pahvin saannin jälkeen). Itse asiassa ensimmäinen lento opettajan kanssa 172:lla jännitti enemmän ja tuntui vaikeammalta kuin eka soolo 152:lla, oli siinä se verran eroa. Tarpeeksi kun lentelee niin P-38 Lightningkin on helppo Sitä vaan meinasi, että onko C172 objektiivisesti ajatellen vaikea kone? Onko se vaikeampi/helpompi kuin verrokit, esim. Piper tai muut verrokit? Kysyn tätä siksi, kun en ole (vielä) muilla kuin kesnoilla lentänyt.

[Tuomo J Aho 63]

Jos olisin valitsemassa "monitoimikonetta" kerhokäyttöön - valinta osuisi Cherokee 180:seen ( Myös Archer ), tai Grumman Tigeriin. Viimeksi mainittu on mielestäni jotenkin "urheilullinen" kone lentää ja teline on kestävää mallia. Ei ehkä ihan niin helppo, mutta matkaakin se lentää kivasti. Helpot järjestelmät ja sillain...

 

(Onneks joku kerkes ennen minua.) Lensin koko PPL oppilasajan Grumman perheen koneilla: Traveler, Cheetah ja Tiger. Mielestäni kaikki olivat oikein hyviä koulukoneita. Lento-ominaisuuksiltaan erinomaisia ja ei epätoivottavia ominaisuuksia, hieman vaativampia kuin perus 172 ja erittäin mukavia matkakoneita PPL:n jälkeiselle ajalle. Tigeriin saa neljä henkeä ja vauhtiakin löytyy. Näkyvyys on kuitenkin ehkä ominaisuuksista se minkä tekee näistä ihanteellisia. Mutta, mielipiteitä on monia..

 

-tuomo

 

[Tapio Valkama 0]

"Helppoutta", "turvallisuutta" ja "kestävyyttä" arvostaa oppilaiden yksinlentoja valvova opettaja. Jos kone lentää "itsekseen", niin henkistä kapasiteettia on käytettävissä myös ilmatilan tarkkailuun, suunnistamiseen, radioliikenteeseen, moottorin käyttöön ja valvontaan ja moneen muuhun asiaan, jotka ovat olennaisia ilmailutaitojen oppimisessa. Ne jotka haluavat vaikeasti lennettävän koneen, niin Link Trainer on hyvä valinta.

 

 

 

Olen täysin samaa mieltä kanssasi.

 

Nyt täytynee vain vähän tarkentaa sanontaa "vaikeasti lennettävä kone".  Riittääkö siihen sisäänvedettävät telineet ? Vakiokierrospotkuri ? Mielestäni ei riitä. Äkkipäältä sanoisin että Mooneyt eivät tietenkään sovellu alkeiskoulutukseen. Mutta miksei esim Piper Arrow ? Suurin osa nykyajan lentoppilaista käyttää maan pinnalla enemmän systeemejä kuin 80-luvulla löytyi avaruussukkulasta. Luulisi nyt yhden tai kahden vivun lisän Archeriin verrattuna onnistuvan.

 

Odottelen muuten mielenkiinnolla Garmin 1000 sun muiden systeemien  yleistymistä. Muutaman lennon niillä tehneenä uskon siina olevan paljon suuremman probleeman yksityislentäjille. Niissä on niin paljon ohjelmaa ettei aika tahdo muuhun riittää kuin kanavien vaihtoon

 

Taitaa olla P28R ja RG Cessna hiukan liian vaativia ihan alkeiskoulutukseen. Tai kaikkihan on tietenkin kiinni oppilaan omaksumiskyvyistä. Nuo kaksi tyyppiä on vain aika "hellästi" käsiteltäviä laitteita, ja ne saa äkkiä rikki esim. kovassa laskussa. Lisäksi käyttökulut karkaavat eri sfääreihin kuin normi Cherokeella ja 172:lla - ja siihen kun lisää vielä pidemmän koulutusajan, niin alkaa tulla PPL:lle hintaa.

 

Jos olisin valitsemassa "monitoimikonetta" kerhokäyttöön - valinta osuisi Cherokee 180:seen ( Myös Archer ), tai Grumman Tigeriin. Viimeksi mainittu on mielestäni jotenkin "urheilullinen" kone lentää ja teline on kestävää mallia. Ei ehkä ihan niin helppo, mutta matkaakin se lentää kivasti. Helpot järjestelmät ja sillain...

 

Joo saatat olla oikeassa C172RG suhteen. Vaikka meneehän nokkapyöriä normaalikessnoistakin silloin tällöin rikki. P28R-n teline kestää mielestäni maltaita...

Tietty, teline- ja potkurikulut ovat tietenkin muuta luokkaa kun "normaalikoneissa" mutta jos kerho säästää mopocessnan kulut, niin ?

 

 

TV

 

 

[Nils Rostedt 13]

Työnnänpä nyt lusikkani tähänkin soppaan 

 

Kokemusta on juuri tuonkokoisen kerhon koulutustoiminnasta. Sen perusteella kannattaa mieluummin valita helppo kone kuin vaativampi kone. Oleellista on että ensimmäisten kurssien oppilaista mahdollisimman moni pääsee lupakirjaan saakka ja vielä niin että on rahaa ja mielenkiintoa jäljellä lentää kurssin jälkeenkin. Meillä liian moni keskeytti, mikä aiheutti paljon turhautumisia sekä oppilaiden että opettajien joukossa.

Kerhon ainoan koneen pitää olla sellainen että jokainen kerholainen, myös vain harvoin lentävä, uskaltautuu sillä ilmaan kun tilaisuus tulee. Toki sen täytyy myös olla riittävän siisti ja olemukseltaan houkutteleva, jotta potentiaalinen oppilas innostuu tulemaan kurssille. Ajan myötä tämä toivottavasti sitten johtaa siihen että konetta joutuu jonottamaan. Silloin voi harkita toisen vaativamman ja suorituskykyisemmän koneen hankintaa, mutta ei ennen.

[Kate Alhola 0]

Niin, miksi koulukoneessa pitäisi olla enemmän kuin kaksi paikkaa, eihän siinä mopedissakaan ole.

 

Kun tässä itsekkin tuli menneellä viikolla lennetyksi tyypit Janin DA20 koneella niin täytyy

sanoa että en enää ihmettele yhtään miksi monet koulut ovat valinneet sen

alkeiskoulukoneeksi. Henkilökohtaisen mielipiteenmukaan varmaan helpoin lennettävä millä

olen lentänyt. Selvästi parempi kuin mopedi, selvästi vakaampi kuin yksikään ultra

ja kuitenkin kevyempi käsitellä kuin nelipaikkaiset koneet.

 

Itse en näe tuossa DA20:essä mitään muuta huonoa kuin että se ei ole IFR-hyväksytty

mutta tällä ei ole paljoa mitään merkitystä kerhojen koulukoneena. Jos tuo vehje

olisi ollut IFR-kelpoinen niin mekin olisimme jo ostaneet sellaisen.

 

Jos ei pidä dieseleistä niin DA40-180 on 4-paikkainen IFR-kelpoinen kone

jolla on vieläpä ihan hyvä kuormattavuuskin ja kulkee matkaa 130Kts 8gal/h .

Tuo DA40 on ainakin ulkomailla kanssa aika yleinen koulukone ainakin

nettisivujen perusteella.

 

Molemmat timantit ovat erittäin helppoja laskeutua, sakkausominaisuudet

ovat erittäin kiltit. Sauvaohjaus on kevyt, herkkä mutta myös täsmällinen.

Kun timanteissa on suurempi siipikuormitus kuin Cessnassa niin

kone kulkee vakaasti eikä ole niin herkkä turbulenssille.

 

Viimeaikoina me olemme olleet katselemassa kimppakoneeksi juuri

DA40-180 konetta, niitä lähtee ameriikasta alkaen $119000.

 

Kate

 

[Guest arttula]

OT: Olen käynyt n (suuri positiivinen kokonaisluku) keskustelua siitä, MIKSI IHMEESSÄ niin monet oikeakätiset jääkiekkoilijat laukovat vasemmalta, kun sekä voiman että tarkan suunnan määrää alempi käsi, jonka olisi hyvä olla se parempi ja vahvempi.

 

Nimimerkki: Viidennen sukupolven "raittien" isoisä

 

OT jatkoa: En tiedä, miksi näin on. Olen itse TOTAALISEN oikeakätinen. Vasen kelpaa vain kiinnipitoon, mitään tarkempaa sillä ei voi tehdä. Silti lauon jääkiekossa leftillä, ja pidän pesäpallomailaa vasemmalla olkapäällä. En vaan osaa tehdä niitä toisin päin.

[Peter Lord 185]

Hei Peter

 

Kerhon (koulu-) koneen mallin määrää mielestäni ensisijaisesti jäsenien halu lentää tyyppiä. Ei niinkään koneen "sopivuus" koulutuskäyttöön.

Muutamia vuosia oppilaita kiusanneena uskallan väittää, että molemmat tyypit (C172/PA28) soveltuvat koulutukseen. Joskin tietty molemmat saa myös rikottua jos koulutus ei ole mennyt ihan nappiin tai kelit eivät yksinlennoilla vastaa pilotin kykyjä.

"Vaikealla" konetyypillä oppii vaikeita asioita. Miksi koulukoneen pitää olla helppo lentää ?

 

TV

 

PS.:Oma koulutukseni sujui C152/C172 tyypeillä. Enkä muista siinä olleen paljonkaan epäloogista. Ainakaan koneeseen liittyvää

 

No hei vaan itsellesikin.

Saanko opponoida?

 

Jos paikkakunnalla on yksi kerho jolla on yksi koulukone niin koulutusta haikaileva uusi potentiaalinen jäsen tuskin jättää kerhoon liittymättä ja kurssille tulematta, jos koulukone, se ainut, on väärää tyyppiä.  Tällä hetkellä oppilaat jäävät esim Jyväskylässä tulematta siitä yksinkertaisesta syystä, ettei ole koulukonetta LAINKAAN.

 

Toisaalta, kerhoon koneita ostettaessahan jäsen(istö) päättää demokraattisesti, millainen kone hankitaan.  (Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.) Siinä vaiheessa toki jäsenistön halu alkaa ratkaista ja painaa vaa'assa.

Tässä syntyy helposti "muna vs. kana" -efekti, eli mikä ohjaa mitä:

- ohjaako kerhon kalusto sitä, millaista lentotoimintaa kerhossa harjoitetaan ja kuka sitä pysyy harjoittamaan  VAI

- ohjaako lentotoimintaa harrastava jäsen(istö) sitä, millaista kalustoa kerhoon hankitaan?

 

Peter

 

 

EDIT:

 

P.S.  Ei Piper Arrowkaan mitenkään mahdoton koulukone ole.  Meidän perheeseemme tuli yksi PPL siten, että yksinlentovaiiheeseen asti lennettiin kurssia "mopolla" eli ne lukuisat läpärit sillä kerhon wanhalla wäsyneellä kesnalla ja loput kurssista Arrowilla.  Ei näyttänyt olevan ollenkaan vaikeata.  Myöskään seurauksista päätellen.

 

 

[Peter Lord 185]

Yksi näkemys ja huomion arvoinen kriteeri on koneen huollettavuus. Kuinkahan monta kertaa vähän eksoottisemmat koneet (jopa dieselöidyt peruskoneet) ovat jääneet maadoitetuksi kesken aktiivismman lentokauden, kun osaa odotetaan maailmalta viikko- ellei kuukausitolkulla.  Tai konetta lennetään edestakaisin huoltoon ja pois.

 

Siksi kerhokäytössä vanha luotettavaksi koettu "saurus"-tekniikka lienee pienemmän riskin tie, ts. ainakin  PA28 ja C172 ovat koneita, joihin osia löytyy ja osaavia tekijöitä mistä vaan ja milloin vaan.

 

Jos esim G1000 -ohjaamo hajoaa niin Suomessa ei taida olla KETÄÄN joka sitä korjaisi.  Niin vaan pitää lähettää koko boksi ulkomaille huoltoon.  Ja kone seisoo.

 

Peter

[Kate Alhola 0]

No hei vaan itsellesikin.

Saanko opponoida?

 

Jos paikkakunnalla on yksi kerho jolla on yksi koulukone niin koulutusta haikaileva uusi potentiaalinen jäsen tuskin jättää kerhoon liittymättä ja kurssille tulematta, jos koulukone, se ainut, on väärää tyyppiä.  Tällä hetkellä oppilaat jäävät esim Jyväskylässä tulematta siitä yksinkertaisesta syystä, ettei ole koulukonetta LAINKAAN.

 

Toisaalta, kerhoon koneita ostettaessahan jäsen(istö) päättää demokraattisesti, millainen kone hankitaan.  (Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.) Siinä vaiheessa toki jäsenistön halu alkaa ratkaista ja painaa vaa'assa.

Tässä syntyy helposti "muna vs. kana" -efekti, eli mikä ohjaa mitä:

- ohjaako kerhon kalusto sitä, millaista lentotoimintaa kerhossa harjoitetaan ja kuka sitä pysyy harjoittamaan  VAI

- ohjaako lentotoimintaa harrastava jäsen(istö) sitä, millaista kalustoa kerhoon hankitaan?

 

Peter

 

Nyt kokemuksella kahdesta kerhosta, eräästä ultrakerhosta ja toisesta moottorilentokerhosta. Muutosvastarinta on tässä kova, Yleensä suuri

osa jäsenistöstä suosii vanhaa tuttua konetyyppiä, olkoot se sitten hyvä tai huono. Koulukoneen suhteen siis koneen yleensä valitsevat ne,

jotka ovat jo kulunsa lentäneet. Muutosvastarinnan voittaminen  vaatii aina vastavoiman ja aika aktiivista jäsenistön lobbaamista eikä se

aina ole helppoa. Kehitys ei ole aina voima joka etenee itsestään ilman että sitä työnnetään eteenpäin.

 

Kate

 

[Kate Alhola 0]

Yksi näkemys ja huomion arvoinen kriteeri on koneen huollettavuus. Kuinkahan monta kertaa vähän eksoottisemmat koneet (jopa dieselöidyt peruskoneet) ovat jääneet maadoitetuksi kesken aktiivismman lentokauden, kun osaa odotetaan maailmalta viikko- ellei kuukausitolkulla.  Tai konetta lennetään edestakaisin huoltoon ja pois.

 

Siksi kerhokäytössä vanha luotettavaksi koettu "saurus"-tekniikka lienee pienemmän riskin tie, ts. ainakin  PA28 ja C172 ovat koneita, joihin osia löytyy ja osaavia tekijöitä mistä vaan ja milloin vaan.

 

Jos esim G1000 -ohjaamo hajoaa niin Suomessa ei taida olla KETÄÄN joka sitä korjaisi.  Niin vaan pitää lähettää koko boksi ulkomaille huoltoon.  Ja kone seisoo.

 

 

Kaikki ei ole niin mustavalkoista. Erään kerhon dieselöity Cessna seisoi lähes koko lentokauden kun joku oli

työntänyt siitä peräsimen rikki ja C172 pieni peltikorjaus Suomessa vei kuukausia.

 

Eräässä toisessa kerhokeneessa mekaaninen HSI tuntui olleen rikki jatkuvasti kun taas eräässä ulkolaisessa

kerhossa Avidynellä ja G1000:lentäneenä on tuntunut että ne eivät kovin helpolla rikki mene kun niissä

ei kerran ole kuluvia mekaanisia osia.

 

Varmaankin joku Aspenin Efis + analogimittari backuppina voisi pitää koneen ilmassa aika varmasti.

 

Kate

[Tapio Valkama 0]

Jos paikkakunnalla on yksi kerho jolla on yksi koulukone niin koulutusta haikaileva uusi potentiaalinen jäsen tuskin jättää kerhoon liittymättä ja kurssille tulematta, jos koulukone, se ainut, on väärää tyyppiä.  

No eipä tietenkään. Ja aloittelialle se on varmaan sama onko kone rakennettu Vero Beachilla vaiko Wichitassa. Pääasia että kone on teknisesti tiptop-kunnossa mutt amelkein yhtä tärkeäksi näen optiikan. Istun usein vieraissa koulukoneissa ja huomaan että koneiden siisteys (istuimet sun muut) on usein melko suoraan suhteessa kerhon oppilasmääriin. Sama juttu kai kuin autovuokraamoilla ;-)

 

 

Jos esim G1000 -ohjaamo hajoaa niin Suomessa ei taida olla KETÄÄN joka sitä korjaisi.  Niin vaan pitää lähettää koko boksi ulkomaille huoltoon.  Ja kone seisoo.

 

 

Selvä se... tänään. Taitaa kuitenkin joskus olla myös pienissä koneissa "state of art". Vaikka ei kaikkea dataa tarvitattaisikaan...

 

TV

 

TV

[Nils Rostedt 13]

P.S.   Ei Piper Arrowkaan mitenkään mahdoton koulukone ole.  Meidän perheeseemme tuli yksi PPL siten, että yksinlentovaiiheeseen asti lennettiin kurssia "mopolla" eli ne lukuisat läpärit sillä kerhon wanhalla wäsyneellä kesnalla ja loput kurssista Arrowilla.  Ei näyttänyt olevan ollenkaan vaikeata.  Myöskään seurauksista päätellen.

 

Onneksi olkoon vaan tästä  

 

Ota kuitenkin huomioon että lähtötilanne on aika erilainen, jos on syntynyt lentäjäperheeseen jolla vieläpä on oma kone käytettävissään, kuten olen ymmärtänyt. Arviolta 99% potentiaalisista oppilaista eivät kuitenkaan ole tässä onnellisessa asemassa vaan heille Arrowin 70€ kalliimpi tuntihinta (karkea arvio) helposti ratkaisee sen, lähteekö kurssille ylipäätään.

 

Olet oikeassa siinä että jatkuvuus on koulutuksessa A ja O jotta oppilaan motivaatio säilyy. Varsinkin kun jo sääolosuhteet pakosta aiheuttavat katkoksia toimintaan. Koneen saatavuus on erittäin tärkeää,  mikä tarkoittaa kerhossa tavallisesti myös että koululennot kävelevät matkalentojen yli koneenvarauksissa. Aivan yhtä tärkeää on opettajan saatavuus silloin kun oppilaalla on mahdollisuus lentää. Hyvällä kerhohengellä on tässä kokonaisuudessa myös ratkaiseva merkitys.

[Boris Grahn 0]

OT jatkoa: En tiedä, miksi näin on. Olen itse TOTAALISEN oikeakätinen. Vasen kelpaa vain kiinnipitoon, mitään tarkempaa sillä ei voi tehdä. Silti lauon jääkiekossa leftillä, ja pidän pesäpallomailaa vasemmalla olkapäällä. En vaan osaa tehdä niitä toisin päin.

 

OT: Lisäjatko

 

Nuo ovat tottumuskysymyksiä enimmäkseen. Jos pienenä tottuu johonkin, niin sillä tavalla se menee isonakin. Fysiikan lait eivät kuitenkaan muutu tottumuksella. Entinen CCCP ei aikanaan tehnyt muita mailoja kuin "Left", koska oli vain yksi tehdas, yksi linja ja yksi malli. Alkuunhan lavat olivat suoria, mutta silti kätisyyden mukaan vahvistettuja. CCCP mailat olivat tuiki huonoja muutenkin, saati sitten jos yritit pelata väärältä ja vahvistamattomalta puolelta. Siksi ei sen maan alkutaipaleelta juuri raitteja löydy.

[Boris Grahn 0]

Noita kätisyyksiään voi muuten tarkastella myös erinäisillä työkaluilla, kuten kirves tai lapio. Kummassakin - fysiikan lakien mukaan - tulisi sen paremman käden olla lähempänä terää.

[Guest lattakierre]

No hei vaan itsellesikin.

Saanko opponoida?

 

Jos paikkakunnalla on yksi kerho jolla on yksi koulukone niin koulutusta haikaileva uusi potentiaalinen jäsen tuskin jättää kerhoon liittymättä ja kurssille tulematta, jos koulukone, se ainut, on väärää tyyppiä.  Tällä hetkellä oppilaat jäävät esim Jyväskylässä tulematta siitä yksinkertaisesta syystä, ettei ole koulukonetta LAINKAAN.

 

Toisaalta, kerhoon koneita ostettaessahan jäsen(istö) päättää demokraattisesti, millainen kone hankitaan.  (Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.) Siinä vaiheessa toki jäsenistön halu alkaa ratkaista ja painaa vaa'assa.

Tässä syntyy helposti "muna vs. kana" -efekti, eli mikä ohjaa mitä:

- ohjaako kerhon kalusto sitä, millaista lentotoimintaa kerhossa harjoitetaan ja kuka sitä pysyy harjoittamaan  VAI

- ohjaako lentotoimintaa harrastava jäsen(istö) sitä, millaista kalustoa kerhoon hankitaan?

 

Peter

 

 

EDIT:

 

P.S.   Ei Piper Arrowkaan mitenkään mahdoton koulukone ole.  Meidän perheeseemme tuli yksi PPL siten, että yksinlentovaiiheeseen asti lennettiin kurssia "mopolla" eli ne lukuisat läpärit sillä kerhon wanhalla wäsyneellä kesnalla ja loput kurssista Arrowilla.  Ei näyttänyt olevan ollenkaan vaikeata.  Myöskään seurauksista päätellen.

 

Lisäys Peterille:

Jyväskylässä ei ole suurempaa surua koulukoneen/ koneiden puuttumisesta pidetty. Vapaata kalustoa on riittänyt hyvin niille muutamille joiden laput/tyypit riittävät kerhon koneisiin (kelluke tai diesel) Ei kovinkaan harrastusta kehittävää ajattelua..

T:Moilanen

 

[Jaakko Kuusisto 3]

OLen seurannut tätä keskustelua hieman ihmeissäni, lähinnä kalliin koulukoneen suosimisesta

 

Olen kouluttanut A2 ja nyt PPL/A oppilaita eri merkkisillä koneilla:

Koko Rallye sarja 100 Club - 250Minerva. Koko sarja Grummaneita. Piperit 28  - Six. Rocwell A112. Catana 40. Cessna 150/152 ¨ C-172 ja C177 ja RG. Siviili Safir.

 

Tuo konetyypin valinta on täysin riippuvainen kustannuksista, nykyisin nuo polttoainekulut ovat määräävintä konetyypin valinnassa Mitä hienompi ja juopompi kone, sen kalliimpi on kurssimaksu.

 

Kaikilla em. konetyypeillä ovat oppilaani oppineet lentämään turvallisesti.

 

Jokaisella eri tyypillä on omat metkunsa koneen käsittelyssä.

Katana 40 oli surkein , sivutuulilaskuissa loppui siiveketeho kesken.

C-172 vaatii oikean trimmauksen, käsin ei jaksa ohjata laskussa ja startissa.

 

Peruskoulutuksessa on C-152 paras.

 

On ihan sama kummalla kädellä ohjaa, koska harjoitus tekee mestarin.

[Boris Grahn 0]

On ihan sama kummalla kädellä ohjaa, koska harjoitus tekee mestarin.

 

Mä sain ikävää feminatsipalautetta erään lehden lentopalstakirjoittelusta, kun yritin oikeasti todistaa, että periaatteessa naisesta voi tulla ihan yhtä hyvä lentäjä kuin miehestä, mutta erehdyin varmemmaksi vakuudeksi mainitsemaan, että miehellä ja naisella on se pieni tunnettu ero, mutta sitä ei lentämiseen tarvita.

:'(

[Sauli Vuori 21]

No eipä tietenkään. Ja aloittelialle se on varmaan sama onko kone rakennettu Vero Beachilla vaiko Wichitassa. Pääasia että kone on teknisesti tiptop-kunnossa mutt amelkein yhtä tärkeäksi näen optiikan. Istun usein vieraissa koulukoneissa ja huomaan että koneiden siisteys (istuimet sun muut) on usein melko suoraan suhteessa kerhon oppilasmääriin. Sama juttu kai kuin autovuokraamoilla ;-)

 

Selvä se... tänään. Taitaa kuitenkin joskus olla myös pienissä koneissa "state of art". Vaikka ei kaikkea dataa tarvitattaisikaan...

 

TV

 

TV

 

Tuossa oli muuten hyvä huomio! Jos aattelee itsensä oppilaan housuihin, jolla ei ole aikaisempaa kokemusta ilmailusta tai koneista. Tutustumislennolle lähdetään kauhtuneella, risan sisustuksen omaavalla räpsyllä - jossa ulkopuolisten muoviosien korjailuun on käytetty hopeista "jeesusteippiä" - niin ei anna oppilaalle kovin vakuuttavaa kuvaa hommasta. Ensivaikutelma on ainakin itsellä se, mikä määrää aika pitkälle jatkosta - oli sitten kyse vaikka auton hankinnasta tai jopa naisesta  8)

 

 

[Sauli Vuori 21]

OLen seurannut tätä keskustelua hieman ihmeissäni, lähinnä kalliin koulukoneen suosimisesta

 

Olen kouluttanut A2 ja nyt PPL/A oppilaita eri merkkisillä koneilla:

Koko Rallye sarja 100 Club - 250Minerva. Koko sarja Grummaneita. Piperit 28  - Six. Rocwell A112. Catana 40. Cessna 150/152 ¨ C-172 ja C177 ja RG. Siviili Safir.

 

Tuo konetyypin valinta on täysin riippuvainen kustannuksista, nykyisin nuo polttoainekulut ovat määräävintä konetyypin valinnassa Mitä hienompi ja juopompi kone, sen kalliimpi on kurssimaksu.

 

Kaikilla em. konetyypeillä ovat oppilaani oppineet lentämään turvallisesti.

 

Jokaisella eri tyypillä on omat metkunsa koneen käsittelyssä.

Katana 40 oli surkein , sivutuulilaskuissa loppui siiveketeho kesken.

C-172 vaatii oikean trimmauksen, käsin ei jaksa ohjata laskussa ja startissa.

 

Peruskoulutuksessa on C-152 paras.

 

On ihan sama kummalla kädellä ohjaa, koska harjoitus tekee mestarin.

 

Miten Jaska näet, paljonko tulee keskimäärin loppusuoralla eroa tunneissa siinä, onko koulukoneena ollut mopo tai jokin vaativimmista laitteista. Esim. juuri ne tyypit, missä on enemmän järjestelmiä ja nopeutta? Voisi ainakin kuvitella, jos aloittaa nollilta ja hyppää vaikka sixin puikkoihin, ei taida ihan ensimmäinen soolo osua 8h pakeille....vai osuuko lähelle?

 

 

 

[Jaakko Kuusisto 3]

Mä sain ikävää feminatsipalautetta erään lehden lentopalstakirjoittelusta, kun yritin oikeasti todistaa, että periaatteessa naisesta voi tulla ihan yhtä hyvä lentäjä kuin miehestä, mutta erehdyin varmemmaksi vakuudeksi mainitsemaan, että miehellä ja naisella on se pieni tunnettu ero, mutta sitä ei lentämiseen tarvita.

:'(

 

Olen kouluttanut muutamia Naisia, jotka ovat nyt joko Blue1:llä tai Finnairilla kippareina.

 

Upein jälkikokemus oli Vantaalla, kun olin menossa Eeron lääkärintarkastukseen.

Olin aulassa kun muutaman koneen miehistö tuli ovesta aulaan. Sain Blue 1:sen kipparilta Marjalta halipusut ja utelut kuinka sujuu.   Muu miehistö hymyili sivussa lämpimästi. Koko porukka, kahden koneen miehistö oli tuttuja.

 

OLI YKSI NIISTÄ "PARAS HETKI PITKÄLLÄ URALLANI"

 

Lennonopettaja ei saa usein palautetta valmiilta oppilailtaan, kuin toteamalla ettei kukaan ole telonut itseään, vaan edenneet urallaan

[Jaakko Kuusisto 3]

Miten Jaska näet, paljonko tulee keskimäärin loppusuoralla eroa tunneissa siinä, onko koulukoneena ollut mopo tai jokin vaativimmista laitteista. Esim. juuri ne tyypit, missä on enemmän järjestelmiä ja nopeutta? Voisi ainakin kuvitella, jos aloittaa nollilta ja hyppää vaikka sixin puikkoihin, ei taida ihan ensimmäinen soolo osua 8h pakeille....vai osuuko lähelle?

 

 

 

 

 

 

Ihan sama millä tyypillä kouluttaa, tuntimäärä riippuu oppilaasta ( yksilölaji).

Joku omaksuu ekalla sanomisella, toinen vaatii kertausta

 

Rocwellilla ja Sixillä menee siihen kymmeneen tuntiin

 

 

[Jouni Laukkanen 54]

Lisäys Peterille:

Jyväskylässä ei ole suurempaa surua koulukoneen/ koneiden puuttumisesta pidetty. Vapaata kalustoa on riittänyt hyvin niille muutamille joiden laput/tyypit riittävät kerhon koneisiin (kelluke tai diesel) Ei kovinkaan harrastusta kehittävää ajattelua..

T:Moilanen

 

 

Tuntematta Jyväskylän tilannetta sen kummemmin, mikä asia koulukoneen hankkimisessa ei ole harrastusta kehittävää?

[Jukka Siirilä 80]

OLen seurannut tätä keskustelua hieman ihmeissäni, lähinnä kalliin koulukoneen suosimisesta

Tuo konetyypin valinta on täysin riippuvainen kustannuksista, nykyisin nuo polttoainekulut ovat määräävintä konetyypin valinnassa Mitä hienompi ja juopompi kone, sen kalliimpi on kurssimaksu.

 

Lentokerhoilla ei varmaan useinkaan ole varvaa valita parasta konetta peruskoulutukseen ja lisäksi vielä parasta konetta matkalentoihin.

Joudutaan tekemään se kuuluisa kompromissi ja lopputulos voi olla se, että kone on "liian hieno" tai kallis peruskoulukoneeksi mutta sillä pitää kouluttaa kun muuhun ei ole varaa.

[Guest lattakierre]

Tuntematta Jyväskylän tilannetta sen kummemmin, mikä asia koulukoneen hankkimisessa ei ole harrastusta kehittävää?

 

harvalta löytyy vesikelppari jos maule kiinnostaa..dieseliä tuskin tarvitsee edes kommentoida. Jos kerholta ei löydy edes opetuskonetta on turha odottaa uusia kerholaisia jotka ovat tarpeellisia tällaisessa toiminnassa. Jyväskylän tilanteen tiedät jos käyt kerhon foorumilla, itkunsekaista..

[Jouni Laukkanen 54]

harvalta löytyy vesikelppari jos maule kiinnostaa..dieseliä tuskin tarvitsee edes kommentoida. Jos kerholta ei löydy edes opetuskonetta on turha odottaa uusia kerholaisia jotka ovat tarpeellisia tällaisessa toiminnassa. Jyväskylän tilanteen tiedät jos käyt kerhon foorumilla, itkunsekaista..

 

Aaa... okei. Ymmärsin väärin tuon edellisen kommenttisi. Jokaisella lentokerholla pitäisi olla koulukone, oli harrastuslaji mikä hyvänsä. Koulutus se on, joka kerhot pystyssä pitää.