salapoliisitehtävä :)

[Aarno Isomäki 11]

sain tämmöisen "toimeksiannon" selvittää tällaisen mahdollisen tukikohdan historiaa.

pitemmittä puheitta..

 

lainaus toimeksiantajalta alkaa:

 

Muuramessa yleisesti kiertävän perimätiedon mukaan, Muuratjärven itärannalla (paikka etualalla kuvassa) olisi toisen maailmansodan aikana ollut salainen tiedustelulentueen tukikohta.

Rannalla olisi ollut ollut isot laiturirakennelmat, josta vesitasot lähteneet tiedustelulennoille. Paikka kuulemma pysyi ryssiltä salassa sodan loppuun asti?

Sattuisiko lukijoista kellään olemaan ketään ilmailun sotahistoriaan perehtynyttä joka voisi vahvistaa tarinan, kun googlettamalla en onnistunut löytämään mitään mainintoja paikasta?

 

[ attachment removed / expired ]

 

[Marko Kinnunen 0]

Kerran eräs paikallinen eläkeläinen tuosta jotain ohimennen mainitsi, ei tullut sen enempää puheeksi enkä muista enää kuka siitä puhui

Liekkö ollut sitä perimätietoa vai omakohtaista kokemusta, mene ja tiedä.

 

Mutta nykyään jo entisen kultarannan leirintäalueen rannassa tuollainen paikka olisi ollut.

 

Aivan tuossa kuvan oikeassa reunassa. Täytyy kysellä ohimennen paikallisilta kun niitä tapaa löytyisikö enemmän tietoa.

Jos paikalla on ollut isot laiturirakennelmat, luulisi niistä jotain olevan jäljellä vielä. Tuossa kohtaa on muuten uistin jäänyt monta kertaa pohjaan.

 

Edit: niin Aarnon kuva on tuolta nykyisen teollisuusalueen kohdalta, hieman etelään minun kuvasta, oma "tieto" koski tuota leirintäalueen kohtaa.

 

[Tapio Heinomaa 359]

osasto Jauri toimi Muuratjärveltä 8.8. -  15.10.44

[Arne Wallen 72]

En nyt löytänyt mutta Kymin Ilmasillan sivuilta muistaakseni pitäisi löytyä maininta tästä, lähtivät sitten Ouluun tuolta.

Rissalasta taisivat tuonne ensin tulla.Pitänee kaivella tuolta.

http://www.geocities.com/finnmilpge/fmp_erp4.html

Sivun loppupuolella on tuo maininta.

 

 

[Mika Ahola 0]

Viikonloppu tuli vietettyä Aarnon kuvassakin näkyvällä Niittyahon aluella ja kysäisin eräältä +80-vuotiaalta ikänsä Muuramessa asuneelta ko. lentotoiminnasta. Vastaus tuli heti eli hänen mukaansa tieto kyllä ehdottomasti pitää paikkansa, kertoi että "koneet lähtivät jäältä Kultarannan uimarannan kohdalta".

 

//Mika

[Guest rsuomi]

osasto Jauri toimi Muuratjärveltä 8.8. -  15.10.44

 

Hitunen liätietoa:

 

"Muuramen tukikohta sijaitsi Muuratjärven rannalla, noin neljä kilometriä etelään Muuramen kirkonkylältä. Osasto Jaurilla oli käytössään kolmen huvilan rakennukset..... Nyströmin huvila sai kunnian toimia esikuntana."

 

"Osasto Jauri suoritti Rissalan ja Muuratjärven tukikohtakausinaan kesällä 1944 yhteensä 426 lento, joista sotalentoja 96. Yhteensä 42 haavoittunutta kuljetettiin 10 sairaankuljetuslennolla. Yhteensä 182 kaukopartiomiestä kuljetettiin 32 lennolla. Laskuvarjomiehiä pudotettiin neljällä eri lennolla sekä suoritettiin kaksi vihollisen puolelle joutuneiden lentäjien pelastuslentoa.  Yhteensä 58 lennolla suoritettiin elin- ja ampumatarvikkeiden täydennystä yhteensä 12,25 tonnin verran."

 

Lainaus kirjasta, Sissilentäjä - Olli Kepsun tarina

 

t.risto

[Seppo Hiekkalinna 0]

Ollen kerran nähnyt dokumentin Muuratjärven tukikohdasta. Yritän saada ko. asiakirjan käsiini ja sitten kopioitua sen tänne mikäli tekijänoikeus-

laki ei sitä estä. Menee ensi viikolle ennenkuin tapahtuu.

[Aarno Isomäki 11]

OYritän saada ko. asiakirjan käsiini ja sitten kopioitua sen tänne mikäli tekijänoikeus-

laki ei sitä estä. Menee ensi viikolle ennenkuin tapahtuu.

 

jään odottamaan mielenkiinnolla...

[Seppo Hiekkalinna 0]

Lento-osasto Jauri Muuratjärvellä 06.08- 17.10.1944

 

Elokuun alkupuolella 1944 perustettiin Muuramen kunnan Kultarantaan n.17 km päähän Jyväskylästä etelään Lento-osasto Jaurille tukikohta

tehtävänään huoltaa vihollisen selustassa toimivia kaukopartioita. Huolto näihin Aunuksessa ja Itä-Karjalassa oleville partioille oli tapahtunut

aikaisemmin Kuopion,Pälkjärven, Anttolan ja Kontiolahden tukikohdista käsin mutta vihollisen suurhyökkäyksen alettua kesäkuun 9 päivänä

samana vuonna, oli päätukikohta Kuopiosta siirrettävä turvallisempiin maisemiin. Osaston päällikkö kapteeni Erkki Jauri tiedusteli itse mahdolliset paikat- tietysti lentäen- ja valitsi Muuramen Kultarannan, jonne etukomennuskunta lähti 5.8. Jyväskylään  rautateitse. Kolmen päivän päästä saapui pääjoukko myöskin rautateitse ja loput lentäen. Aikaisemmin mainitut sivutukikohdat jäivät edelleen käyttöön välilaskupaikkoina.Tukikohdan strateginen sijanti oli hyvä sillä n. 1-1,5 km päässä idässä sijaitsi Jyväskylä-Tampere maantie eikä Päijänteelle-

kään ollut kuin muutama kilometri enemmän. Lähin rautatieasema oli Jyväskylä ja Luonetjärven lentokenttä n. 20 km päässä pohjoisessa

Jyväskylä-Saarijärvi maantien läheisyydessä.

 

Osastolla oli kalustona 2 Heinkell 115 ja 2 Arado 196 vesitasoa, jotka oli vuokrattu saksalaisilta ja lensivät ne suomalaisten lentäjien toimesta

mutta saksalaisilla tunnuksilla.Muuramessa ehti myöskin olla Heinkell 59 muutaman päivän ennen tuhoutumistaan n. viikon kuluttua.

 

Varuskunta, jonka henkilökuntaan kuului n. 50 miestä ja kahdeksan lottaa, sijoittui siis Kultarantaan eli hiukan Muuramen kirkonkylästä etelään Muuratjärven rantaan, jossa oli kuusi huvilaa. Siellä oli myöskin osaston esikunta mutta tilojen niukkuuden takia oli varastot sijoitettu Muuramen kirkonkylää Työväentaloon. Myöhemmin ne kyllä siirrettiin tukikohdan lähellä olleen suojeluskunnan ampumaradan läheisyyteen. Tukikohta oli tietysti täysin  sotilaallisesti vartioitu eikä sivullisilla tietystikään ollut sinne mitään asiaa.

 

Syksyllä veden laskiessa oli vaikeuksia, sillä koneet eivät päässeet matalaan rantaan, jonka vuoksi pioneerit rakensivat 45 m pitkän laiturin

ja Ilmavoimien viestimiehet täydellisen vahvavirta- ja puhelinverkon. Tukikohdasta oli siten suorat yhteydet Muuramessa ja Jyväskylässä sijaitseviin valtion puhelinkeskuksiin.

 

Muuramesta suoritettiin myös kuuluisa sissilento, jonka aikana kone sai moottorivian joutuen laskeutumaan n. 50 metrin korkeudesta metsään. Koneesta ei kuultu mitään ennenkuin vanrikki Kaila pääsi linjojen läpi. Hän kertoi että koneen moottori oli sammunut n. 50 metrin

korkeudessa ja lentäjän, lentomestari Nuotion oli pakko tehdä pakkolasku suoraan metsään, jolloin mekaanikko ja kome partiomiestä 13:sta

oli loukkaantunut niin vakavasti etteivät pystyneet seuraamaan muita. Partiolla oi kiire sillä venäläiset tulivat paikalle n. 5 minuutin kuluttua

ja loukkaantuneet jäivät vangeiksi.

Loppuosa partiosta vaelsi kohti omia linjoja mutta suomalaisesta kenttävartiosta avattiin tuli heitä vastaan. Tulituksessa kuoli kaukopartion

johtaja vänrikki Pekuri ja lentomestari Nuotio. Kolme partiomiestä haavoittui vakavasti. Lento oli lähtenyt 13.8. Sortavalan lähellä olevalta Pälkjärveltä kohti Säämäjärveä.

 

15.8. aamulla itse osaston komentaja kapteeni Erkki Jauri lähti Arado 196-merkkisellä vesitasolla  Itä-Karjalan Ala-Vieksijärvelle noutaakseen

haavoittuneet kaukopartiomiehet. Heidän henkeään ei haluttu vaarantaa ja sen vuoksi Aradoa saattoi 6 Brewster- hävittäjää.Illan-

suussa Jauri palasi onnellisesti Muuratjärvelle. Seuraavana päivänä Jauri piti osastolle puhuttelun ja lentomestari Nuotion ja mekaanikon, vää-

peli Tammmen muistolle pidettiin hiljainen hetki. Sodan loputtua saatiin tieto, että vangiksi loukkaantuneena joutunut vääpeli Tammi olikin

elossa ja palasi hän vuoden lopulla takaisin Suomeen vankien vaihdossa.

 

Vielä yksi yksityiskohta Muuramesta. Tukikohtaan tuotiin 17.9. päämajan kaukopartiojoukkojen ErP 4 radioasema miehistöineen. Oletettiin että

kyse olisi ollut jo aloitetusta asekätkennästä. Jaurin varapäällikkö Olli Kepsu ja radioaseman päällikkönä ollut kersantti Eloranta suorittivat

käskyn mukaan radioaseman kätköpaikan tiedustelun. Koska radiolaite oli hyvinkin kookas, siirrettiin se hevosella läheiseen latoon, jonne kät-

kettiin hyvin.

 

Aselevon astuttua voimaan oli os. Jaurilla käytössään yksi Heinkell 115 ja yksi Arado 196, jotka sitten Lapin sotaan osallistuessaan saivat suomalaiset tunnukset. Heti aselevon tultua haki seuraavana päivänä osaston kaksi konetta Itä-Karjalasta turvaan venäläisten selustaan

jääneet kaksi kaukopartiota.Kaksi päivää aselevosta, lentokiellon ollessa jo voimassa, osaston kone kävi, edelleen luvatta, Karjalan kannaksella pudottamassa tarkkkailutehtävissä olleelle ns. Matti-partiolle muonaa ja tarvikkeita.  Osaston toiminta päättyi Muuramessa lokakuun alussa

etukomennuskunnan lähtiessä junalla Liminkaan ja koneet lennettiin seuraavana päivä Oulun Pyykösjärvelle.

 

Tässä selostuksessa olen käyttänyt lyhennettynä lähdeaineistona fil.maist. Olavi Rantalaisen artikkelia. Hänen sukunsa omistamassa huvilassa oli os. Jaurin henkilöstöä majoitettuna Muuramen komennuksen aikana.

 

[Seppo Hiekkalinna 0]

Aarno Isomäki mainitsi ettei googlettamalla löytänyt asiasta mitään tietoa. Asialle on hyvin luonnollinen  selvitys. Osasto Jauri kuului ErP 4

(Erillinen Pataljoona 4 ) eli suoraan päämajan alaiseen kaukopartiotoimintaan suorittaneeseen erilliseen yksikköön, jonka alatoimistoja oli kolme, Viipurin, päällikönä majuri Vehniäinen, Joensuun, päällikkönä majuri Kuismanen, Kainuun päällikkönä Paul Marttina ja Lapin päällikkönä Harri

Paatsalo. Koska kysymyksessä oli kaukopartiotoiminta ei ko. osaston asioita voitu "levitellä" edes arkistoihin vaan osa tuhottiin aselevon jäl-

keen ja osa kuljettiin Ruotsiin, johon ne jäivät. Jos googlettaa Erp 4 tulee Utin perinnekillan sivu, jossa asiaa on selvitetty sillä ko. joukko-osasto

on Kymenlaakson Ilmakillan perinnejoukko-osasto.

Jutussa mainittu vänrikki Pekuri oli hävittäjälentäjä Lauri Pekurin veli

[Martti Kujansuu 180]

Koska kysymyksessä oli kaukopartiotoiminta ei ko. osaston asioita voitu "levitellä" edes arkistoihin vaan osa tuhottiin aselevon jälkeen ja osa kuljettiin Ruotsiin, johon ne jäivät.

 

Osa arkistoista saatettiin kyllä tuhota, mutta byrokratian takia kaikesta toiminnasta jää jonkinlainen tieto johonkin johtoportaaseen. Kaikkein salaisimmista kenraalitason vierailusta Saksassa löytyi todisteeksi kuitti matkakuluista. Kansallisarkistosta löytyvät muun muassa Osasto Jaurin sotapäiväkirjat, suoritusilmoituksia, Er.P 4:n päiväkäskyt ja niin edelleen. Eiköhän sieltä löydy todisteita Muuratjärven tukikohdasta.

[Seppo Hiekkalinna 0]

Alunperin Aarno Isomäki puhui "googlettamisesta" eikä kaikkia asioita vieläkään sinne laiteta luettavaksi  jo valtakunnan yleisen turvallisuuden vuoksi.Aivan varmasti kansallisarkistosta löytyy paljonkin sellaista tietoa, jota ei löydy esimerkiksi kirjoista, vaikka olisivatkin dokumentteja. On tietysti sitten eri asia, kuka lähtee niitä sieltä hakemaan, ovat sen verran kaukana näin "maakunnan miesten" haettavaksi.

Isäni serkun - joka oli itse kävelemässä Neuvontoliiton saloja usean partion johtajana, maanpaossa ja myöhemmin aktiiviupseerina - mukaan asiakirjoja hävitettiin mm. asekätkentäjutun vuoksi,josta  johtui se maanpako. Mitä hävisi ja mitä meni sinne kansallisarkistoon, on jo toinen juttu.

Meni vähän OT:ksi

[Martti Kujansuu 180]

Alunperin Aarno Isomäki puhui "googlettamisesta" eikä kaikkia asioita vieläkään sinne laiteta luettavaksi  jo valtakunnan yleisen turvallisuuden vuoksi.Aivan varmasti kansallisarkistosta löytyy paljonkin sellaista tietoa, jota ei löydy esimerkiksi kirjoista, vaikka olisivatkin dokumentteja.

 

Lainasin väittettäsi, että "osaston asioita ei voitu levitellä edes arkistoihin" ja kumosin väittämän viittaamalla Kansallisarkistosta löytyvään materiaaliin.

[Guest vaiskiii]

On epäselvää mikä osa Ruotsiin menneestä Stella Polaris materiaalista poltettiin esim marraskuussa 1960 kapt. Pehr Swartzin valvonnassa – käskyn antajakin lienee yhä epäselvä ja syy - paljon aineistoa joka tapauksessa siinä silloin meni. Osa Hallamaa & Co Tukholmassa jakelemasta materiaalista joka tapauksessa päätyi USA:n kansallisarkistoon, josta lukuisia viitteitä esim Matthew M. Aid’in jutussa ”’Stella Polaris’ and the Secret Code Battle in Postwar Europe” (327 references). Aineistoa epäilemättä on myös ainakin NL-arkistoissa. Kommenttini koskee sota-ajan ao materiaalia yleensä.