Siivilipalvelus ja pyrkiminen lentäjäksi

[Boris Grahn 0]

Okei, so what? Mikä ehdoton etu on jos on käynyt armeijassa johtajakoulutuksen? Okei, okei kyllähän se varmasti on eduksi, mutta voithan olla valmistunut vaikka kauppakorkeasta pääaineena johtaminen ja organisointi, mites sitten suu pannaan? Peittoaa mennen tullen armeijan "kurssit". Johtajakoulutusta annetaan ja sitä voi saada myös muissa paikoissa, kuin vain armeijassa, tämä on hyvä KAIKKIEN muistaa.  8)

 

Armeijan johtajakoulutus on mielestäni yliarvostettu valitsijoiden keskuudessa.  ???

 

Sellainen "pieni" ero on, että armeijassa johdetaan käytännössä, kun taas yliopistossa tai kirjekurssilla johdetaan teoriassa.

 

Eron voi nopeasti selvittää lähimmällä raksalla, kun kysyy duunareilta, osaako vastaava mestari hommansa teoriassa vai myös käytännössä?

[Kari Asikainen 0]

Älähän nyt Kai puhu omiasi. Lentäjän työ on nimenomaan johtamista. 

Oletan että kirjoitit nimeni vahingossa väärin.

Itselläni on ollut monasti koneessa 2 perämiestä 2 FEtä ja toinen kippari. Pari mekaanikkoa ja 13-18 CAta. Kyllä tuollaista ryhmää johdetaan, ei se itsekseen toimi. Lisäksi kippari johtaa henkilökunnan yhteistoimintaa ja koordinoi maahenkilökunnan kanssa ja tekee päätöksiä jotka sivuavat kymmenien ihmisten elämää. Näitä päätöksiä tehdään CRM huomioon ottaen mutta kippari on aina lopunperään vastuussa eli kantaa johtajan tai päällikön vastuun.

Muotoilin itseni ehkä huonosti - ei se määrä vaan se laatu ja mitä nykyään yleensä käsitetään yritysmaailmassa johtamisella. Kyllähän tuollainen määrä "alaisia" on jo armeijan ryhmänjohtajan verran väkeä ja ehkä sitten tuollaiseen tilanteeseen ne opit sopivatkin kun jokaisella on paikkansa ja sääntönsä - yritysmaailman johtaminen taas ei samoilla opeilla nykymaailmassa mene kun ei ole tsekkilistaa ja usein vastuukin on jaettu eri tavalla kuin perinteisellä hierarkisella mallilla. Onhan armeijakin kehittynyt johtajakoulutuksessaan ajan mittaan ja ei 60-luvun RUK ole sitä samaa mitä siellä nyt opetetaan.

Ei siinä että ei tässä ammatissa pärjäisi ilman sotilaskoulutusta, varmasti pärjää ja moni ulkomaisista kavereistani ei koskaan ole sotilastoimintaa kokenut ja on aivan loistava pilotti että johtaja. Silti johtamiskoulutuksesta ei taatusti ole haittaa oli se sitten 6kk mittainen AUK tai RUK kurssi.

Tästä olemme samaa mieltä.

[Erkki Ikonen 11]

Jos töihin otossa on kaksi  ominaisuuksiltaan samanlaista hakijaa, niin toistaiseksi  intin käynyt vetää pitemmän korren... 

[Tatu Koiranen 1 757]

Jos töihin otossa on kaksi  ominaisuuksiltaan samanlaista hakijaa, niin toistaiseksi  intin käynyt vetää pitemmän korren... 

 

Tulee vetämään vielä aika pitkään...

[Kari Asikainen 0]

 

Suomessa kyllä varusmiespalveluksen suorittanut on varmaan monessa yhtiössä se joka pidemmän korren vetää. Itse mikäli lentäjiä palkkaisin en vaatisi varusmiespalvelun suorittamista edes siviilipalvelusta. Mikä muualla ei ole pakollista niin miksi sen pitäisi sitten olla Suomessa tai antaa mitään etua toiselle hakijalle toisen kustannuksella vaikka ei haitaksikaan varusmiespalveluksesta ole.

 

 

Hienoa - olemme siis hyvinkin pitkälti samoilla linjoilla. En varmaan koskaan tule palkkaamaan lentäjiä, muita työntekijöitä todennäköisesti kyllä ja minulle merkkaa eniten se työhön soveltuvuus, on sitten armeijan käynyt mies, nainen, sivari, tai vaikkapa ulkomaalainen. Onneksi asenne että "kahdesta valitsen sen armeijan käyneen" hitaasti väistyy, sille kun hyvin harvoin on järkiperusteita.

[Jukka Ruoti 1]

Onneksi asenne että "kahdesta valitsen sen armeijan käyneen" hitaasti väistyy, sille kun hyvin harvoin on järkiperusteita.

 

Niinpä niin... Isoisäni "armeijan käyneenä" (sanan varsinaisessa merkityksessä) oli osaltaan vaikuttamassa siihen että meillä on nykyisin yhteiskuntajärjestelmä joka antaa mahdollisuuden valita joko varusmiespalveluksen tai sitten vain oikaista siitä mistä aita on matalin...

 

 

ps. Karille vielä tiedoksi, tämän ketjun otsikko on "siviilipalvelus ja pyrkiminen lentäjäksi" ei "siviilipalvelus ja yritysmaailman johtaminen" joten Jannella on perustellusti esittää sellaisia faktoja, joiden mukaan AUK:n tai RUK:n suorittamisella on etua käytännön työssä, ilma-aluksen päälikkönä. Näin ollen on sekä perusteltua että oikeudenmukaista että armeijan käyneellä on (ainakin tältä osin) etu siviilipalveluksen suorittaneeseen nähden. Valintalautakunnan päätettäväksi jää sitten se, miten hakijat muuten suhteutetaan tietojensa, taitojensa ja ominaisuuksiensa perusteella toisiinsa ja kuka loppujen lopuksi palkataan töihin.

[Kari Asikainen 0]

Niinpä niin... Isoisäni "armeijan käyneenä" (sanan varsinaisessa merkityksessä) oli osaltaan vaikuttamassa siihen että meillä on nykyisin yhteiskuntajärjestelmä joka antaa mahdollisuuden valita joko varusmiespalveluksen tai sitten vain oikaista siitä mistä aita on matalin...

 

Tämä keskustelu johtaa varmaankin ei minnekään tai sitten sinne missä se on käyty jo monta kertaa - minun isoisäni olivat lapsia kun viimeksi pyssyillä välejä selviteltiin. Tuo länsinaapurikin on luopumassa asevelvollisuudesta ja harvinaiseksi moinen alkaa käydä länsimaissa muutenkin, joten tuo glooria siitä kuinka veteraanit taisteli ja sitten pitää nytkin miesten käydä se miesten koulu alkaa olla menneen talven lumia. Ja kun kerran muutkin on kärsineet pitää näitä syntejä sovittaa sitten aitahyppelyllä ja se on syntiä jos sivariin menee.

 

Politiikka on politiikkaa ja ulko/puolustuspolitiikkaa käydään useilla rintamilla - vielä näköjään löytyy niitä jotka sanovat että kun minäkin taistelin pitää muidenkin kärsiä vaikka ajatuksessa ei järjen hiventäkään välttämättä ole. En minä nyt lähtisi sanomaan että sivari menee "siitä mistä aita on matalin" - kuten on jo keskutelusta käynyt ilmi niin asenteet ovat kovassa ja munaa se vaatii että sivariin lähtee kun luvassa on pitkän palveluksen lisäksi ikuinen leima otsaan. Höpinöitä siitä kuinka se teltassa nukkuminen on jotenkin arvokkaampaa kuin puolet pidempi työ valtion laitoksessa voi sitten pitää hamaan maailman loppuun asti...

 

[Jukka Siirilä 80]

Armeijan johtajakoulutus on mielestäni yliarvostettu valitsijoiden keskuudessa.  ???

 

Armeijan johtajakoulutuksen käyneenä voin helposti olla samaa mieltä.

[Jukka Siirilä 80]

Sellainen "pieni" ero on, että armeijassa johdetaan käytännössä, kun taas yliopistossa tai kirjekurssilla johdetaan teoriassa.

 

Ainakaan ne armeijan johtamissuorituksen mitä itse alaisena näki eivät kyllä olleet edes tyydyttäviä vaan keskimäärin aika luokatonta tasoa. Se vähä teoria mitä koulutuksessa oli oli ihan hyvää. Käytännön johtaminen oli aika turhaa. En keksi mitä iloa on osata johtaa joukko kolmiriviin tai ruokalaan. Se metsässä väsyneenä johtaminen ei ollut kovinkaan ihmeellistä. Aika vähän tuossa johtamisen psykologiasta oli tietoa kun armeija sopivasti tasapäistää ja sitten opettaa karjumaan riittävän kovaa porukalle joka on tasapäistetty. Eipä juuri tullut eväitä työelämään tuolta.

 

Suurin tuska tuossa koulutuksessa oli kun oli hiukan jo alaa opiskellut aikaisemmin niin ihan pahaa teki se johtaminen siellä.

 

Eron voi nopeasti selvittää lähimmällä raksalla, kun kysyy duunareilta, osaako vastaava mestari hommansa teoriassa vai myös käytännössä?

 

Keskimääräisen raksamiehen ongelma on se, että hän tietää miten käytännössä joku juttu tehdään mutta ei miksi. Vastaava mestari ei välttämättä ole niin hyvä timpuroimaan mutta tietää miksi joku asia tehdään niinkuin tehdään.

Kyllä minusta on tärkeää raksalla tehdä talo niinkuin on hyvä eikä niinkuin on aina tehty. Kyllä noita hometaloja jotka on tehty niinkuin on "ollut tapana" on aivan riittävästi.

[Boris Grahn 0]

Tuttavani osti juuri vanhan omakotitalon Kuusankoskelta. Tarkastutti todellisella osaajalla kaikki paikat, jotka osoittautuivat täysin kunnossa oleviksi ja ikään nähden jopa erinomaisiksi. Johtunee siitä, että talo on rakennettu siihen vanhaan ja koettuun malliin, ja kunnon porukalla sekä johdolla.

 

Hometalot ovat enimmäkseen aika tuore keksintö. Pahat kielet väittävät, että nykyisin lähes joka kolmas rakennettava talo sisältää valmiiksi terveysriskin.

 

Johtaminen on vaikea laji ja on sitä melko konstikasta oppiakin. Monessa johtamisessa päätöksiä pitää tulla tässä ja nyt - ilman isoja konsensussessioita tai pelikonsolin myöntämää uutta ukkoa, jos eka mokaa.

[Jukka Ruoti 1]

 

Politiikka on politiikkaa ja ulko/puolustuspolitiikkaa käydään useilla rintamilla - vielä näköjään löytyy niitä jotka sanovat että kun minäkin taistelin pitää muidenkin kärsiä vaikka ajatuksessa ei järjen hiventäkään välttämättä ole.

 

Jos nyt pysyttäisiin kuitenkin tosiasioissa eikä aseteltaisi sanoja toistemme suuhun? Jos sinulla Kari on pienintäkään sisälukutaitoa, niin ymmärrät etten missään ole esittänyt asiaa noin. Jos tarkoituksenasi on esittää edellämainitulla ns. "nykyaikaista liikejohtamistyyliä" niin minulle se ei kyllä oikein avaudu?

 

Ja vaikka et enää arvostaisikaan sotiemme veteraanien uhrausta "menneen talven lumen vertaa", niin toivottavasti voit kuitenkin myöntää että on mukavaa asua maassa, jossa nuorilla miehillä on mahdollisuus valita haluavatko he suorittaa kansalaisvelvollisuuksiinsa kuuluvan varusmiespalveluksen vai eivät?

 

Tosiasia ja fakta kun on se, että joku tuon oikeuden meille joskus hankki. Eikä tuo oikeus tullut siviilipalveluksen kautta. Piste.

[Jukka Ruoti 1]

Johtaminen on vaikea laji ja on sitä melko konstikasta oppiakin. Monessa johtamisessa päätöksiä pitää tulla tässä ja nyt - ilman isoja konsensussessioita tai pelikonsolin myöntämää uutta ukkoa, jos eka mokaa.

 

Kertakaikkisen hienosti sanottu!!!

[Sauli Vuori 21]

Hitto! Mullakin on vähän niinkuin "sivarin" leima ottikossa, kun sain ilmasotakouluun hakiessani rouhean C-luokan paperin kouraan. Totesin siihen vaan, että en mä sitten tainnut halutakaan lentäjäksi 

 

Nykyään johdan ihan muualla, kuin lentokoneen ohjaamossa...

 

Syy oli muuten keliakia - joka ei vissiin enää nykyään ole este asevelvollisuuden suorittamiselle tai pääsylle ilmasotakouluun?

[Jukka Siirilä 80]

Johtaminen on vaikea laji ja on sitä melko konstikasta oppiakin. Monessa johtamisessa päätöksiä pitää tulla tässä ja nyt - ilman isoja konsensussessioita tai pelikonsolin myöntämää uutta ukkoa, jos eka mokaa.

 

Mitä tekemistä tuolla on johtamisen kanssa? Tuossahan suureksi osaksi on kyse kyseisen päätöksentekijän ammattitaidosta jos pitää tehdä päätös nopeasti. Silloin kyse on siitä kuinka hyvin päätöksentekijä hallitsee asian josta päätös tehdään.

Päätöksenteko on hyvin pieni osa johtamista. Johtaminen on pääasiassa sosiaalista vuorovaikutusta ja siinä harvemmin tarvitsee tehdä kovinkaan nopeita päätöksiä.

 

Enkä kyllä keksi miksi johtamisessa mokaaminen olisi jotenkin hankala asia? Kyllä hyvä johtaja voi mokatakin se kuuluu ihmisyyteen ja elämään eikä mokanneen johtajan tilalle tarvitse heti pelikonsolista olla uutta ukkoa hakemassa.

[Jarmo Lahtiranta 0]

Jos töihin otossa on kaksi  ominaisuuksiltaan samanlaista hakijaa, niin toistaiseksi  intin käynyt vetää pitemmän korren... 

Tämä pitää varmaankin paikkansa. Toisaalta jos töihin otossa on kaksi ominaisuuksiltaan samanlaista hakijaa, mutta toinen erottuu millä tahansa tavalla edukseen, niin hän vetää varmasti pidemmän korren.

 

Se onkin sitten ihan toinen juttu, kuinka todennäköistä on että rekrytointitilanteessa pääsee aivan loppusuoralle jonkun muuten täysin tasavertaisen hakijan kanssa. Normaalisti eroja on monilla eri osa-alueilla, ja lopulta sitten valitaan "se sopivin".

[Jussi Aaltonen 0]

No eipä siellä armeijassakaan kyllä mitään mutanttivoimia ole siinä arvioinnissa kuka sinne AUK:n tai RUK:n soveltuu, aika hurskastelua on väittää että pääsykokeet yliopistoon ovat jotenkin mitättömiä ja sitten 30 päivässä armeijassa jotenkin todella hienosti pystyttäisiin mittaamaan kenestä on "johtajaksi" -

 

Yliopistojen pääsykokeet ja ennen kaikkea pääsyvaatimukset (i.e. pääsykokeiden pisterajat) ovat melkolailla mitättömiä tänäpäivänä... sisäänottomäärät ovat opiskelijatarjonnan tasoon nähden aivan liian suuria. Toisaalta yliopistokoulutuskaan ei ole niin vaativaa kuin se oli ennen mikä taas johtuu siitä opetusresurssit eivät ole millään muotoa suhteessa opiskelijoiden määrään ja heidän heikohkoon lähtötasoonsa, mutta tulos mitataan vain valmistuneiden määrässä.... mutta nämä kaikki lienevät jonkun toisen keskusteluketjun asiaa. (edellä esitetty on henk.koht. mielipide ja ei edusta työnantajani tai yhteistyökumppaneideni kantaa asiaan).

 

Armeijan valintamenettelyjä ja johtajakoulutusta voi mollata ja kritisoida aivan niin paljon kuin lystää, mutta silti puolustusvoimat on ainoa taho, joka edes yrittää mitata ja punnita soveltuvuutta johtotehtäviin ennen koulutukseen valinnan yhteydessä, oppilaitokset eivät näin tee.

[Jukka Ruoti 1]

Johtaminen on pääasiassa sosiaalista vuorovaikutusta ja siinä harvemmin tarvitsee tehdä kovinkaan nopeita päätöksiä.

 

Kaimaseni, ensinnäkin... Tätä keskustelua käydään ilmailufoorumilla ja aiheen otsikko on "Siviilipalvelus ja pyrkiminen lentäjäksi". Näinollen katson keskustelua lentäjän ja ilma-aluksen päällikön näkökulmasta.

 

Joten asiaan; ilmailulaki sanoo asian yksiselitteisen selvästi: Ilma-aluksen päälliköllä on YKSIN jakamaton vastuu kaikesta siitä mitä ilma-aluksessa tapahtuu. Tästä seuraa aikalailla loogisesti ajatellen se että vaikka hyvä päällikkö käyttää hyväkseen kaikkia saatavilla olevia resursseja, niin hän viimekädessä sanoo missä kaappi seisoo. Siinä ei paljon liikeneuvotteluja käydä, eikä konferensseissa ja kokouksissa ravata.

 

Toiseksi: oletko koskaan ollut lentokoneen ohjaamossa (tai simulaattorissa) silloin kun asiat alkavat mennä pieleen? Aikaa ajatteluun ja päätöksentekoon on, mutta ne on syytä tehdä kohtuullisen nopeasti. Kone kiitää lähes 900 kilometrin tuntivauhtia ja korkealtakin on alas verraten lyhyt aika, jos homma alkaa mennä pahasti pieleen.

 

Enkä kyllä keksi miksi johtamisessa mokaaminen olisi jotenkin hankala asia? Kyllä hyvä johtaja voi mokatakin se kuuluu ihmisyyteen ja elämään eikä mokanneen johtajan tilalle tarvitse heti pelikonsolista olla uutta ukkoa hakemassa.

 

Uskallan väittää että lentokoneessa asia on taas hivenen toisin. Mokannut johtaja pääsee otsikoihin ja vieläpä isoihin sellaisiin. Pahimmassa tapauksessa ei puhuta mistään bonuksien takaisin maksamisista, vaan panoksena on oma ja muiden henki.

 

 

 

ps. luulenpa että olen tästä aihepiiristä sanottavani sanonut, joten poistun takavasemmalle ja kiitän osallistuneita ansiokkaasta keskustelusta. - Jukka

[Jukka Siirilä 80]

Joten asiaan; ilmailulaki sanoo asian yksiselitteisen selvästi: Ilma-aluksen päälliköllä on YKSIN jakamaton vastuu kaikesta siitä mitä ilma-aluksessa tapahtuu. Tästä seuraa aikalailla loogisesti ajatellen se että vaikka hyvä päällikkö käyttää hyväkseen kaikkia saatavilla olevia resursseja, niin hän viimekädessä sanoo missä kaappi seisoo. Siinä ei paljon liikeneuvotteluja käydä, eikä konferensseissa ja kokouksissa ravata.

 

Näinhän asia on. En keksi miten tämä asia on jotenkin ristiriidassa sen kanssa mitä sanoin. MItä resurssien käyttäminen (jos siis puhutaan ihmisresursseista) on sinun mielestäsi jos ei sosiaalista kanssakäymistä?

 

Toiseksi: oletko koskaan ollut lentokoneen ohjaamossa (tai simulaattorissa) silloin kun asiat alkavat mennä pieleen? Aikaa ajatteluun ja päätöksentekoon on, mutta ne on syytä tehdä kohtuullisen nopeasti. Kone kiitää lähes 900 kilometrin tuntivauhtia ja korkealtakin on alas verraten lyhyt aika, jos homma alkaa mennä pahasti pieleen.

 

Olen kyllä ollut. Aikaa ei toki ole mutta pelastaako koneen päällikkö tilanteen rautaisella johtajakoulutuksellaan vai ammattitaidollaan lentäjänä? Onko se hyvää johtamista että osaa painella oikeita nappuloita ja vääntää sauvaa/rattia oikeeseen suuntaan? Onko se sitä mitä opetetaan armeijan johtajakoulutuksessa? Voiko lentokoneen lentämistä pakkotilanteessa verrata väsyneenä suossa rämpimiseen ja porukan kasassa pitämiseen?

 

Uskallan väittää että lentokoneessa asia on taas hivenen toisin. Mokannut johtaja pääsee otsikoihin ja vieläpä isoihin sellaisiin. Pahimmassa tapauksessa ei puhuta mistään bonuksien takaisin maksamisista, vaan panoksena on oma ja muiden henki.

 

Jos pakkolasku ei onnistu onko kyseessä epäonnistunut johtaja vai epäonnistunut lentäjä? Onnistuuko pakkolasku paremmin jos lentäjä on käynyt vaikka johtamistaidon opiston eikä esim ilmailuopistoa?

[Jaakko Rissanen 53]

Puolustusvoimien johtajakoulutuksen valintaprosessi on mielestäni varsinaista johtajuutta ajatellen paljon soveltuvampi prosessi verrattuna korkeakoulujen pääsykokeisiin, jotka eivät hakijan kyvykkyydestä johtotehtäviin kerro käytännössä yhtään mitään. Puolustusvoimien järjestelmässä on totta kai myös omat puutteensa, joista suurin on mielestäni se, että esimiesarvioinnit perustuvat varsin pitkälti yhden henkilön näkemyksiin arvioitavasta varusmiehestä.

 

Varsinaiset valinnat johtajakoulutukseen (AUK, RUK-valinnoissa hieman eri kaavake) tehdään koulutusvalintalomakkeella, joka sisältää seuraavat arvosteltavat asiat: peruskoe 1, peruskoe 2b, kuntoindeksi, sotilaan perustutkinto, sopivuus sodan ajan johtajaksi henkilökunnan arvioimana, sopivuus sodan ajan johtajaksi varusmiesesimiesten arvioimana, vertaisarviointi, johtajatehtävärata, oppimis- ja suoriutumismotivaatio ja halukkuus johtajakoulutukseen.

 

Lentäjän ammatin haasteita miettiessä en ihmettele ollenkaan Puolustusvoimien johtajakoulutuksen korkeaa arvostusta valitsijoiden keskuudessa. Nopeat päätökset, toiminta stressitilanteissa ja kyky kantaa vastuuta ovat vain muutamia esimerkkejä, mitä sekä PV:ssä, että lentokoneen nokalla vaaditaan. Muuttuviin tekijöihin on myös pystyttävä sopeutumaan nopeasti, eli siviilimaailmasta tuttua mietintäaikaa ei välttämättä yht'äkkiä olekaan, takaraivossa on tieto vastuusta ja samalla pitäisi tehdä se nopea ja kaiken lisäksi oikea päätös. Lisäksi ryhmätyökyky on erittäin tärkeässä roolissa.

 

En yritä tällä väittää sitä, että lentäjiksi päteviä henkilöitä löytyisi vain intin johtajakoulutuksen käyneiden joukosta, mutta ainakin jonkinlaista kyvykkyyttä sellaisen läpikäynyt henkilö mielestäni osoittaa. Kokemukseni mukaan johtajavalinnat rajaavat melko hyvin ei-niin-soveltuvaa ainesta jatkosta, totta kai isoon joukkoon eksyy monenlaisia ihmisiä, mutta loppujen lopuksi suuret poikkeavuudet ja kyvyttömimmät henkilöt saadaan hyvin karsittua AUK- ja RUK-valinnoissa.

 

Päätös käydä siviilipalvelus tai nauttia armeijan kurkkusalaateista riippuu tietenkin jokaisen omasta elämäntilanteesta ja -katsomuksesta, mutta mikäli katsomus ei estä militääripuolen läpikäymistä, niin suosittelen vahvasti vuoden viettämistä hyvässä seurassa. Kertonee jotakin hakijan yleisestä motivaatiosta. Tästähän voisi loikata myös hieman aiheen ulkopuolelle, nimittäin koulutodistuksiin. Eipähän niillä paljon mainostetuilla numeroilla ole käytännön lentämisessä merkitystä, mutta kertoopahan vain jotakin äsken mainitsemastani yleisestä motivaatiosta. Halu tehdä hommat hyvin on kunnioitettava ominaisuus vaikkei aina sattuisikaan kiinnostamaan. Ilmailuopistolla on varaa valita, joten pieniltäkin vaikuttavat seikat vaikuttavat...

 

 

[Jaakko Rissanen 53]

Olen kyllä ollut. Aikaa ei toki ole mutta pelastaako koneen päällikkö tilanteen rautaisella johtajakoulutuksellaan vai ammattitaidollaan lentäjänä? Onko se hyvää johtamista että osaa painella oikeita nappuloita ja vääntää sauvaa/rattia oikeeseen suuntaan? Onko se sitä mitä opetetaan armeijan johtajakoulutuksessa? Voiko lentokoneen lentämistä pakkotilanteessa verrata väsyneenä suossa rämpimiseen ja porukan kasassa pitämiseen?

Korostaisin tässä enemmän päätöksentekokykyä, joka on yksi hyvän johtajan ominaisuuksista. Ammattitaitoinen lentäjä on moniulotteinen käsite, joka sisältää paljon muutakin, kuin sen, että osaa painella oikeita nappuloita ja lentää kauniimmalla käsialalla, kuin virkaveljensä. Ammattitaitoinen lentäjä ei ole sama asia, kuin taitava lentäjä. Johtajuus on yksi ammattitaitoisen lentäjän ominaisuuksista ja nykymaailmassahan lentoyhtiöt eivät hae perämiehiä vaan tulevaisuuden kippareita. Taitava lentäjä selviytyy tilanteista, joihin viisas lentäjä ei joudu.

[Guest tornadof36]

Korostaisin tässä enemmän päätöksentekokykyä, joka on yksi hyvän johtajan ominaisuuksista. Ammattitaitoinen lentäjä on moniulotteinen käsite, joka sisältää paljon muutakin, kuin sen, että osaa painella oikeita nappuloita ja lentää kauniimmalla käsialalla, kuin virkaveljensä. Ammattitaitoinen lentäjä ei ole sama asia, kuin taitava lentäjä. Taitava lentäjä selviytyy tilanteista, joihin viisas lentäjä ei joudu.

 

Hyvin sanottu ..

 

-jukka

[Hannu Tolonen 0]

Täysin offtopic:

 

Tuttavani osti juuri vanhan omakotitalon Kuusankoskelta. Tarkastutti todellisella osaajalla kaikki paikat, jotka osoittautuivat täysin kunnossa oleviksi ja ikään nähden jopa erinomaisiksi. Johtunee siitä, että talo on rakennettu siihen vanhaan ja koettuun malliin, ja kunnon porukalla sekä johdolla.

 

Hometalot ovat enimmäkseen aika tuore keksintö. Pahat kielet väittävät, että nykyisin lähes joka kolmas rakennettava talo sisältää valmiiksi terveysriskin.

http://www.mtv3.fi/koti/jka/2005/kodinrakentajat.shtml?400473

"Kyllä! Nyt on jo ehdottomasti jo aika luopua siitä vanhasta käsityksestä, jonka mukaan tiiviistä talosta tulee automaattisesti hometalo,"

 

Hannu

[Ilkka Mäkelä 1 218]

Asiaa voi ajatella myös niin, että lentoyhtiön rekrytoijat miettivät myös sitä, tuleeko hakija kestämään ammatin fyysistä rasitusta ja stressiä seuraavat 40 vuotta. RUK:n läpäissyt hakija on jo muutamaan otteeseen joutunut erilaisiin fyysisiin testeihin ja läpäissyt ne, joten siinä suhteessa on yksi huolenaihe vähemmän, jos verrataan sellaiseen hakijaan, joka ei ole käynyt armeijaa.

[Jukka Siirilä 80]

Korostaisin tässä enemmän päätöksentekokykyä, joka on yksi hyvän johtajan ominaisuuksista. Ammattitaitoinen lentäjä on moniulotteinen käsite, joka sisältää paljon muutakin, kuin sen, että osaa painella oikeita nappuloita ja lentää kauniimmalla käsialalla, kuin virkaveljensä. Ammattitaitoinen lentäjä ei ole sama asia, kuin taitava lentäjä. Johtajuus on yksi ammattitaitoisen lentäjän ominaisuuksista ja nykymaailmassahan lentoyhtiöt eivät hae perämiehiä vaan tulevaisuuden kippareita. Taitava lentäjä selviytyy tilanteista, joihin viisas lentäjä ei joudu.

 

Päätöksentekokyky on toki hyvän johtajan ominaisuus. Kyseessä ei vain ole sellainen ominaisuus jolla olisi varsinaisesti mitään tekemistä johtajakoulutuksen kanssa. Päätöksentekokykyä on hyvin hankala opettaa kenellekään. Se mihin lentäjäkin johtajakoulutuksen suomia anteja pääasiassa tarvitsee on se kun hän johtaa ihmisiä. Eli toimii johtajana ohjaamomiehistölle ja matkustamomiehistölle.

[Boris Grahn 0]

Päätöksenteko on hyvin pieni osa johtamista. Johtaminen on pääasiassa sosiaalista vuorovaikutusta ja siinä harvemmin tarvitsee tehdä kovinkaan nopeita päätöksiä.

 

En lähde tässä laajasti tutkimaan terminologiaa ja/tai semantiikkaa, vaikka sekä aikaa että halua olisikin.

 

Otetaan vain vertailun vuoksi pari malliesimerkkiä.

 

Tyyppi A

Päätös --> toteutus

 

Tyyppi B

Sosiaalista vuorovaikutusta --> ajastaan ehkä päätöskin --> mahdollisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen lomassa jonkin verran toteutustakin

 

Minusta näyttäisi siltä, että maailmassa tuotanto on siirtymässä tyypin B maista tyypin A maihin, mahdollisesti siksi, että ne näyttäisivät toimivan tehokkaammin.

 

Muutama kysymys, joihin en välttämättä edes tiedä vastauksia:

 

- "Johtaako" joku ilmailualaa ja jos, niin tapahtuuko se sosiaalisena vuorovaikutuksena vai määräyksiä antamalla?

 

- Onnettomuustutkimuksia ilmeisesti aina johtaa joku, mutta onko tarkoitus sosiaalinen vuorovaikutus, vai syiden etsintä ja parannusehdotusten laatiminen.

 

- Miksi matkustajakoneet pyrkivät lentämään tiettyä reittiä ja tietyllä korkeudella, eivätkä sosiaalisen vuorovaikutuksen jälkeen matkustajien ja miehistön konsensuksella päätä, minne mennään, mitä kautta ja kuinka korkealla?

 

- Miksi vaikkapa Saab tai Volvo ovat lievästi sanottuna lirissä, vaikka niissä on epäilemättä harrastettu paljon sosiaalista vuorovaikutusta?

 

jne.