Jukka Takamaa

Hurjimmat pakkolaskuselviytymiset.

41 viestiä aiheessa

Kerroppa joku muistamasi tapaus.

 

Omat muistinvaraiset kirjallisuudesta luetut jutut:

 

1. Günter Rall, Me 109 G; Pakkolasku vastarinteeseen vaurioituneella koneella, pitkä toipuminen.

2. Eino Luukkanen, Me 109 G; Pakkolasku metsään seulaksi ammutulla koneella. Selvisi säikähdyksellä ( josko edes säikähti ).

3. Howard Hughes, XF-11, H-1

4. Steve Hinton, RB-51

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

En tiedä, luokitellaanko pakkolaskuksi:

 

 

Saburo Sakai 1942 Guadalcanalilla  lento takaisin tukikohtaan puolisokeana, vaurioituneella Zerolla.

Hänen kirjoittama kirja, Samurai,  on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirja

 

 

Toiseksi Hasse Windin laskeutuminen haavoittuneena on kova suoritus.

Hän sai Airacobran 37 mm tykistä täysosuman vai peräti kaksi suoraan kabiiniin.

 

 

Esa

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

 

Toiseksi Hasse Windin laskeutuminen haavoittuneena on kova suoritus.

Hän sai Airacobran 37 mm tykistä täysosuman vai peräti kaksi suoraan kabiiniin.

 

Esa

 

Hans Windin kanssa tuosta juttelimme ohimennen. Ilmeisesti osuma tuli selkäpanssariin ja osa sirpaleista kojetauluun ja kaasuhantaakiin, koska se oli poikki. Windin kehossa oli vielä  sirpaleita joita ei saatu poistettua hamaan loppuun asti. Suoritus tuoda kone kentälle oli huima.

 

Hieman on kiistelty olisiko se ollut YAK-7 tai -9 josta ne kuulat tuli. Nipa oli siipimiehenä mielestäni aika usein jossain muualla kuin siivellä...onko tämä normaali proseduuri ilmataistelussa ?

 

Saburi Sakain kirjankin olen lukenut..kauan sitten.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Hieman on kiistelty olisiko se ollut YAK-7 tai -9 josta ne kuulat tuli. Nipa oli siipimiehenä mielestäni aika usein jossain muualla kuin siivellä...onko tämä normaali proseduuri ilmataistelussa ?

 

 

Tähän liittyen molemmat ässät Rall ja Sakai kertovat teoksissaan suurimmaksi saavutukseksi sen, että eivät menettäneet koskaan siipimiestä viereltään

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Muistaakseni Nipa ei ollut havainnut Airacobria sinä päivänä. Vai oliko kyseessä tapaus jossa molempia oli taivas täynnään. Voi olla että sekoitan tapauksen johonkin muuhun...Pekuria ei kuulemma ampunut alas Hurricane vaan Yak tms ( sekoitinko tähän kenties ? ).

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Nipa ei havainnut?

 

Siihen ilmataisteluun osallistui JAK-9.jä  ja Aircobria (ref. Seppo Porvali / Viimeinen Kotka). Hasse Windistä on monenlaisia tarinoita.

Olen kuullut sellaisenkin,  ettei hän olisi haavoittunut ilmataistelussa ja että  konekin olisi ollut lentokunnossa seuraavana päivänä?

 

Jussi Salminen

 

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Nipa ei havainnut?

 

Siihen ilmataisteluun osallistui JAK-9.jä ja Aircobria. Ref. Seppo Porvali / Viimeinen Kotka! Hasse Windistä on monenlaisia tarinoita.

Olen kuullut sellaisenkin,  ettei hän olisi haavoittunut ilmataistelussa ja että konekin olisi ollut lentokunnossa seuraavana päivänä?

 

Jussi Salminen

 

 

 

 

Kansallisarkistosta varmaan löytyy ihan paikkansapitävää tarinaa tästäkin tapauksesta, voisikohan joku käydä kurkistamassa, niin vahvistuisivat/kumoutuisivat huhut, joita tästä on kuulunut?

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Jos otetaan mukaan myös pommikoneilla suoritetut pakkolaskut, niin sotiemme aikana sattui paljon pakkolaskuja ja alasampumisia, joissa joku pommikoneen miehistöstä jäi kuin ihmeen kaupalla henkiin. Moni selvisi vähemmällä, moni sai pahoja vammoja. Erittäin hyvä ja varma tietolähde on Jaakko Hyvösen kirja Kohtalokkaat lennot 1939-1944. Tapaukset perustuvat virallisiin arkistoihin ja ne on varmistettu mahdollisimman hyvin myös muista lähteistä. Hyvönen on tehnyt suuren työn tapauksia kerätessään. Kirjassa on runsaasti pommikoneille sattuneita tapauksia ja ihmepelastumisia, enkä ala tässä kaikkia kirjoittamaan. Otanpa vaan yhden esimerkin lyhennettynä kirjasta:

 

BL-125 Lentolaivue 46, 18.12.1940

 

"Kone tuli liukulennossa vasemmalle kaartaen metsään Vehniän kylässä nk. Vanhamäellä, noin 4,5 km ykköshallista itään. Nuotio ei ilmeisesti havainnut- kenties laskutelinettä alaslaskiessaan-metsästä muita korkeammalla kohoavia puiden latvoja ajoissa, jolloin vasemman siiven kärki osui puihin. Siiven pala palalta murtuessa kone kiertyi pituusakselinsa ympäri noin 170 astetta ja syöksyi selälleen maahan tuhoutuen täysin. Nuotio ja Karte saivat välittömästi surmansa. Ampumossa ollut Simola sen sijaan selviytyi, tosin kolhiintuneena, hengissä ja pääsi metsien läpi harhailtuaan klo 20-50 Minkkilän kylään. Sieltä hän sai hevoskyydin kentälle ja saapui kolmoshallille klo 21.45."

 

Jukka

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Mikäs olikaan se yksi Do-17 juttu jossa joku veti palavasta koneesta jonkun eloonjääneen ja lopun yötä taistelivat susia vastaan tms. Täytyy tarkistaa tuo mielikuva. Jotain hyvin dramaattista siihen liittyi...oliko osa sitä lumipyryyn joutunutta laivuetta ?

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
että  konekin olisi ollut lentokunnossa seuraavana päivänä?

 

Hei!

 

Eli kyseessä MT-439. HLeLv 24 lentopäiväkirjasta ajalta 1.3.-30.11.44  (Sota-arkisto T 17919) löytyy seuraavaa:

 

Kesäkuun 28. -44 Windin haavoittumiseen johtanut lento oli kello 10.25-10.45 (vertailun vuoksi Katajainen/MT-436 10.25-11.05).

Luutnantti Laitinen lensi MT-439:llä suojauslennon 28.6.44 kello 21.25-22.10.

 

Kovin isoa remppaa ei kymmenessä tunnissa tehdä. Reikien paikkausta ja kuomun vaihto?

 

 

Kari

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kovin isoa remppaa ei kymmenessä tunnissa tehdä (MT-439).

 

Ammukset olivat kirjatiedon mukaan 37 mm räjähtäviä. Toinen räjähti selkäpanssarissa, toinen  mittaritaulussa. 10.ssä tunnissa korjataan isojakin vaurioita jos on varaosia. Toinen puoli tarinaa onkin merkillinen. On spekuloitu sillä, miten vammat syntyivät. Onko kukaan kuullut ko. tarinaa. Mistä se on lähtöisin. Tietääkö kukaan?

 

Jussi Salminen

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

En tiedä spekulaatiosta, mutta kerro mitä on spekuloitu ?

 

Kovin isoa remppaa ei kymmenessä tunnissa tehdä (MT-439).

 

Ammukset olivat kirjatiedon mukaan 37 mm räjähtäviä. Toinen räjähti selkäpanssarissa, toinen  mittaritaulussa. 10.ssä tunnissa korjataan isojakin vaurioita jos on varaosia. Toinen puoli tarinaa onkin merkillinen. On spekuloitu sillä, miten vammat syntyivät. Onko kukaan kuullut ko. tarinaa. Mistä se on lähtöisin. Tietääkö kukaan?

 

Jussi Salminen

 

Kuinka voi tulla 2 kuulaa ohjaamoon...Oldsmobile ampuu tosi hiljaa kuulia ?

 

Oletan että yksi tuli ohjaamoon selkäpanssariin ja osa sen kappaleista osui ohjaustauluun, mutta kranaatti ei räjähtänyt ollenkaan. Tai sitten MT-439 lensi täynnä "laastareita" 10 tunnin kuluttua. Voi tietenkin olla että siihen vaihdettiin kabiini ja ohjaamon osat toisesta koneesta...jos se oli jopa suunniteltu niin, että osia oli helppo vaihtaa.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Mikäs tää tarina Andeilla oli, missä matkustajakone tuli alas. Aiheesta tehty elokuvakin "Elossa".

 

Jep siinähän jouduttiin kannibalismiin. Aika tyly tarina, mutta ainutkertainen selviytymistarina ja tosi..toisin kuin se Aavikkolento elokuva joka oli fiktiivinen.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

 

DHL:n Airbus A300 sai osuman SA-14 Gremlin-ohjuksesta noustuaan ilmaan Bagdadista vuonna 2003. Tämän jälkeen ohjainpinnat olivat käyttökelvottomat ja kone tuotiin alas pelkästään moottoreiden tehoja säätelemällä... Mielestäni yksi hurjimmista onnellisesti päättyneistä pakkolaskuista.

 

Air crash investigation/Mayday - Attack over Baghdad

http://www.youtube.com/watch?v=L_BfhyZa67A&feature=PlayList&p=D317A942ED2C8768&index=0&playnext=1

 

Lisää Youtubesta:

 

Air Crash Investigation - All Engines Failed

 

Air crash investigation/Mayday - Hanging by a thread

http://www.youtube.com/watch?v=wZZHCm59gy4

 

tai esim. Air france flight 358

 

http://www.youtube.com/watch?v=sCXlRsmq8g8&feature=PlayList&p=C206F13731868FFC&index=0&playnext=1

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kovin isoa remppaa ei kymmenessä tunnissa tehdä (MT-439).

 

Ammukset olivat kirjatiedon mukaan 37 mm räjähtäviä. Toinen räjähti selkäpanssarissa, toinen  mittaritaulussa. 10.ssä tunnissa korjataan isojakin vaurioita jos on varaosia. Toinen puoli tarinaa onkin merkillinen. On spekuloitu sillä, miten vammat syntyivät. Onko kukaan kuullut ko. tarinaa. Mistä se on lähtöisin. Tietääkö kukaan?

 

Jussi Salminen

 

Eräällä toisella foorumilla tästä keskusteltiin. ja siellä oltiin vakaasti sitä mieltä että kyseessä ei ollut 37 mm kranaatit. Jos Mersun ohjaamossa räjähtää kaksi 37 millistä, niin epäilen vahvasti että miehestä sen enempää kuin koneestakaan olisi palaamaan takaisin. 37 millinen on sentään aika jytky...

 

Tässä olisi myytinmurtajille oiva juttuidea, ampua kaksi 37 mm:n kranaattia Mersun ohjaamoon ja katsoa minkälaista jälkeä syntyy...

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kävisikö tähän tuo Kahlan laskeutuminen kuolleen ohjaajan sylissä, pakko oli laskeutua, eli mielestäni pakkolasku. :(

Tämähän tarina löytyy monestakin kirjasta, esim.Kullervo Kemppisen(vietti muuten monivuotista hääpäivää männä vuonna)FK-lentue.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Myytinmurtajille oiva juttuidea ?

 

Kaksi erilaista tarinaa. Molemmat luotettavista lähteistä. Tämä Aircobra+37 mm -osumat ilmeisesti Hassen omasta kertomuksesta (Anja Wind). Toinen tarina lienee peräisin eri yksityiskohtia yhdistelemällä pääteltyä ? Niin tai näin?

 

Luin vuosia sitten Kotilaisen -Tuhannen Taalan Lehtijuttu- kirjasta mieleen jääneen kannanoton. “Faktaa on vain se mikä tapahtuu reaaliajassa. Kaikki se mikä kerrotaan myöhemmin, kertojasta riippumatta, on fiktiota”.  Tutkijat ja historioitsijat pyrkivät käsittääkseni  pääsemään mahdollisimman lähelle totuutta. Seikkaperäistä selvitystä ko. asiasta en ole nähnyt missään.

 

Jussi Salminen

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Eräällä toisella foorumilla tästä keskusteltiin. ja siellä oltiin vakaasti sitä mieltä että kyseessä ei ollut 37 mm kranaatit. Jos Mersun ohjaamossa räjähtää kaksi 37 millistä, niin epäilen vahvasti että miehestä sen enempää kuin koneestakaan olisi palaamaan takaisin. 37 millinen on sentään aika jytky...

 

Tässä olisi myytinmurtajille oiva juttuidea, ampua kaksi 37 mm:n kranaattia Mersun ohjaamoon ja katsoa minkälaista jälkeä syntyy...

 

Hyvin alkanutta spekulointia jatkaakseni....

 

Mitenkähän Veli Venäläinen latasi noita M4 tykkejä? Oliko jokainen laukaus räjähtävä vai oliko seassa esmes M80 panssaria läpäiseviä? Meinaan että jos kaksi peräkkäistä laukausta tulee ohjaamoon niin välttämättä molemmat ei räjähdä riippuen siitä latauksesta....

 

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
Kaksi erilaista tarinaa. Molemmat luotettavista lähteistä. Tämä Aircobra+37 mm -osumat ilmeisesti Hassen omasta kertomuksesta (Anja Wind). Toinen tarina lienee peräisin eri yksityiskohtia yhdistelemällä pääteltyä ?

Kirjassa Ilmavoimat 1944 on Windin ilmataistelukertomus, jossa hän mainitsee koneeksi Jak-9.

 

Terv,

 

Kössi

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Hei!

 

Neuvostoliittolaisten 14 Kaartin hävittäjärykmentti (14 GIAP) lensi Jak-9 T-mallilla, jossa oli sovjetti 37 mm tykki. Näitä on ilmeisen usein tunnistettu Airacobriksi, todenäköisesti vaikuttavan suuliekin perusteella. AC- ja Jak-9 koneiden käyttökin oli samantapaista, usein saattohävittäjinä.

 

Esim. 26.6.44 14 GIAP koneita oli ilmassa lähes koko päivän Viipurin-Talin-Heinjoen alueella. Yksikkö lensi Suulajärveltä.

 

Kari

 

PS Suomen ilmailuhistoriallisen lehden numerossa 3/1997 on kaksi valokuvaa JG 5:n E-mallin mersusta joka on saanut 20 millisen tai 12,7 mm räjähtävän selkäpanssariin. Rungon kuormaa kantava pintalevy on toiselta puolelta lähes poikki.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Börje Sjögren: HASSE WIND - HÄVITTÄJÄLENTÄJÄ (Tammi ISBN 951-30-9572-X) kertoo Windin taistelusta kirjan sivuilla 221-233. Luku on nimeltään "Viimeinen lento".

 

Hasse aloittaa sivulta 221:

 

"...ympärillämme toista sataa erityyppistä Jakia ja Airacobraa....selkäpanssarissani niskan kohdalla räjähti Airacobran 37 mm:n ammus ja perään toinen samanlainen, joka lävisti ohjaamon panssarilasin vasemman olkapään yläpuolelta ja räjähti kojelaudassa. - Kaikki mittarit hävisivät kuin taiottuina. Kaasuvipu katkesi tyvestä....Sirpaleita porautui käteen, käsivarteen, olkavarteen ja päähän".

 

Joppe Karhunen jatkaa sivulta 223:

 

"...2 MT-konetta 7 Jak-9:ää vastaan...Mutta pahempaa oli tulossa: venäläisiä Airacobria ja Jak-9-koneita...joten yhteensä partiotamme ahdisti lopulta 27 konetta...Yhtäkkiä Hasse sai ohjaamonsa räjähtävän ammuksen, joka haavoitti pahasti käsivartta kyynärpään seutuvilta".

 

Nipa Katajainen jatkaa sivulta 225:

 

"Havaitsin horisontissa alapuolellamme seitsemän konetta, jotka lähestyivät. Ajoin Hassen viereen ja vaaputin ja näytin koneiden suuntaan merkikisi...Hasse nyökkäsi....Koska tehtävämme oli tiedustelu eikä taistelu, oletin, että Hasse kaikin tavoin yrittää olla kiinittämättä viholliskoneiden huomioita meihin. Silloinhan olisimme hukassa...Mutta toisin kävi...Hasse kaartoi salamana perään ja ampumahollille...Minun oli siipikoneena tietenkin seurattava häntä. Tälläinen oli juuri Hassen luonteista: sutena aina päälle....Mutta nuo 7 konetta olivatkin vain ansa...sillä ylempänä olleet 20 konetta olivat hetken kuluttua niskassamme...näin, että Airacobria oli joukossa, koska suurikaliiberisen tykin vuoksi nokasta näkyi pitkä "ketunhäntä" koneen ampuessa. Ilmeisesti Hasse sai osuman tälläisestä "ketunhännästä"...".

 

Lentorykmentti 3:n tilannetiedotus (lyhennelmä) n:0 94/44 ajalla 27.6 klo 18.00-28.6 klo 18.00 sivulla 229.

 

 

Joppe Karhunen Torjuntavoitto Kannaksella 1944 (Tammi ISBN 951-30-6328-3) Talin-Ihantalan suurtaistelun lentotuki sivut 190-226:

 

Joppe Karhunen kertoo tiedustelulennosta seuraavaa:

 

"Päivän jännityspilleriksi muodostui Hasse Windin ja Nisse Katajaisen tiedustelulento...Lisäjoukkojen tulosta tarvittiin tuoretta tietoa...Suomalaispartio joutui kuitenkin ylivoimaisen hävittäjoukon kanssa ilmataisteluun...ensin oteltiin seitsenkoneista JaK-9lentuetta vastaan, ja heti perään 27 Airacobraa ja JaK-9:ää kiiruhti suomalaispartion ahdisteluun. Tiedustelu katkesi siihen...Windin Messerschmittiin osui sarja, jonka eräs räjähtävä ammus sinkosi sirpaleita ohjaajan käsivarteen..."

 

Windin vimosesta lennosta löytyy varmasti lisää noista muista Jopen kirjoista....

 

Mutta, mutta...Katajainen ja Karhunen eivät kuulopuheiden mukaan olleet parhaita kavereita...näin Nipa itse joskus totesi, jossain lehtiartikkelissa ennen poisnukkumistaan. Sjögrenin kirjassa Nipa kertoo Hassen laiminlyöneen tiedustelutehtävän ja pudotuksien toivossa syöksyneen siipimiehensä kera vihollisen ansaan... Eli henkilökohtainen kunnianhimo ajoi Windin satimeen  ;).

 

 

 

Meinaatko jos Wind olis vältellyt taistelukosketusta helpoilla tiedustelulennoilla Tali-Ihantalan ihme olisi ollut helpompi toteuttaa. Wind itse sanoo, että tiedutelutidoista huolimatta päämajassa ei tehty mitään. Wind katsoi ne todennäköisesti turhaksi.

 

Edelleen ihmettelen miksi Nipa ei ollut siivellä vaan jahtasi teillä tietymättömillä IL-2:ia pinnassa yhtäaikaa kun Wind taisteli korkealla Yakkeja Airacobria vastaan ?

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään