Stukat Kiestingissä

[Jukka Juutilainen 0]

Osmo Hyvönen - Kiestingin motti (ISBN 952-90-5482-3) sivu 82:

 

18.8.1941 Säätila lämmin, pilvinen...

 

"Saksalaiset Stuka-syöksypommittajat kävivät puolenpäivän aikaan pommitusretkellään. Pommituksessa yksi pommi putosi 9. Komppanian alueelle ja surmasi kaksi miestä ja haavoitti viittä. Muutenkin pommit putosivat liian lähelle etulinjaa. Pommituksen seurauksena syntyi jonkinverran hämminkiä omissa joukoissa, mutta tilanne saatiin pian korjattua"

 

Faijan "fiktiota" 18.8.1941 tapahtumista 8. Komppaniassa (muisteltu ja kirjoiteltu PC:lle 90-luvun lopussa):

 

[ attachment removed / expired ]

 

Tuota Stukien sireenien ulvontaa hän kertoili joskus, nortti huulillaan....

 

Kiestingin motti Wikissä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiestingin_motti

 

[Raimo Nordsten 8]

Nuo edellä olevat Stuka-kuvat ovat mitä ilmeisimmin ns. pinnakkaisvedoksia (kuten lienee useimmat

tuon ajan kuvat). Jos näin on, tuollaiset kannattaa skannata suurella resoluutiolla. Pinakkaisvedos kun

on käytännössä negatiivin kopio, joten tuollaisista kuvista löytyy yllättävän paljon tarkkuutta ja sen

myötä yksityiskohtia. Ja vaikka eivät olisi pinnakkaisia, niin negatiivit olivat suurikokoisia ja suurennus-

suhde pieni, joten tarkkuutta piisaa. Toki kuvissa on todennäköisesti tärähdyksestä johtuvaa epäterä-

vyyttä, koska filmit olivat hitaita ja valovoimat pieniä (pieni objektiivi / iso nega), josta johtuen valotus-

ajat pitkiä. Kannattaa kuitenkin kokeilla!

[Markku Kanninen 447]

 

"Saksalaiset Stuka-syöksypommittajat kävivät puolenpäivän aikaan pommitusretkellään. Pommituksessa yksi pommi putosi 9. Komppanian alueelle ja surmasi kaksi miestä ja haavoitti viittä. Muutenkin pommit putosivat liian lähelle etulinjaa. Pommituksen seurauksena syntyi jonkinverran hämminkiä omissa joukoissa, mutta tilanne saatiin pian korjattua"

Isävainaa kertoili eläessään noita Kiestingin Stuka-juttuja. Hänen versionsa tuosta Suomalaisasemien pommituksita meni siihentyylliin, että rintamalinjat oli merkitty punaisin merkkilipuin mutta suomalaispojat oli tehneet osasta jalkarättejä joten merkkejä oli senverran harvassa jotta  yksi pommi oli osunut keskelle suomalaista kk-pesäkettä. Oli tieteskin osoitus Stukien pommitustarkkuudesta! Isä kertoili samoin ryssien pitäneen tiiviistii nokan turpeessa kun Stukan ääni alkoi kuulumaan. Sai vaikka nousta kannokkaan tupakalle. Stukien avulla oli ryssän linjoihin tehty aukko josta pääsivät motista pois...

Muuten Alakulpin "Lapin ilmmailuhistoria" I:ssä on kuva IV/LG 1 Stukista Pudasjärven kentällä.

Markku

[Jukka Nisula 2 240]

Hienoja kuvia ja dokumenttia koko ketju, kiitos JJ.

 

Tässä yksi Stuka-kuva Suomesta, osaako joku kertoa ajan ja paikan tarkemmin. Kuva via R.Uusihauta.

 

[ attachment removed / expired ]

 

Jukka

 

[Topi Falkenberg 407]

Divisioona J:n kaatuneisiin lukeutuu myös Ilmavoimien evp komentaja (1920-26) everstiluutnantti Arne Somersalo, kaatunut 17.8.41. Oliko Jukka mainitsemissasi teoksissa kerrottu yksityiskohtaisemmin Somersalon kohtalosta?

 

T:topi

[Mikko Veijalainen 0]

Aiheeseen liittyen, eikös myös Wolf Halsti ole kirjoitellut myös noista Kiestingin taisteluista?

[Topi Falkenberg 407]

Nopeaa toimintaa, dankke söön.

 

T:topi

[Markku Kanninen 447]

Valokuvaaja Uuno Laukan kuvakokoelmassa on paljon sota-ajan kuvia pohjoisen rintamilta (mm. Siilasvuo). Lentsikankuviakin löytyy...

Valitettavasti taustatiedot enemmänkuin hataria......Asiasta kiinnostuneiden kannattaa pärätä nuo loppupään (>5770 eteenpäin) kuvat.

http://www.oulu.ouka.fi/ppm/laukka/hake/index.html

esim. 7991 Hurricane, 7992 Stuka, 7994> Storh jne...

Markku

[Mikko Veijalainen 0]

Markulle kiitokset hienosta linkistä!  Todella mielenkiintoisia kuvia olivat. Mutta täytyy todellakin sanoa, että valokuvien tiedot olivat, no sanotaanko että sangen puutteelliset. Esim. lähes järjestään saksalaisten sotilasarvot olivat väärin. Miehistö/aliupseerit oli luetteloitu suoraan upseereiksi. Lisäksi pidän virheenä myös sitä, että lähes poikkeuksetta useissa kuvissa esiintyvä kuuluisa vuoristojoukkojen kenraalieversti Eduard Dietl oli jäänyt kokonaan tunnistamatta!

 

 

[Markku Kanninen 447]

Markulle kiitokset hienosta linkistä!  Todella mielenkiintoisia kuvia olivat. Mutta täytyy todellakin sanoa, että valokuvien tiedot olivat, no sanotaanko että sangen puutteelliset. Esim. lähes järjestään saksalaisten sotilasarvot olivat väärin. Miehistö/aliupseerit oli luetteloitu suoraan upseereiksi. Lisäksi pidän virheenä myös sitä, että lähes poikkeuksetta useissa kuvissa esiintyvä kuuluisa vuoristojoukkojen kenraalieversti Eduard Dietl oli jäänyt kokonaan tunnistamatta!

Siinä on muuten PALAUTE näppylä. Panin sivun  ilmestymisaikoihin vähän lisätietoja kun esim tuossa kuvassa 7992 oli teksti jotenkin tyyliin "lentokone sotavuosina 1940-44" tms. Ainakin silloin korjasivat. (eli nuo lentolaitteita/lentoasemia koskevat tekstit on mun) Pane Mikko ihmeessä sinäkin palautetta. Katsotaan mitä tapahtuu...

Markku

[Mikko Veijalainen 0]

Jeps. Laittelin museolle palautetta. Kehotin tarkentamaan useiden valokuvien tietoja. Samalla suoritin muutaman henkilöhistoriallisen kuvatunnistuksen koskien lähinnä sota-aikana Pohjois-Suomessa palvellutta Saksan armeijan päällystöä. Saapa nähdä korjaavatko.

[Markku Kanninen 447]

Nostetaanpa tätäkin kun etsimäni kuva vihdoin löytyi:

Tässä neljän koneen Stuka-pulja lentämässä Kiestigin taivaalla 1941.

[ attachment removed / expired ]

Kuvan on ottanut isäni korttipelissä voittamallaan kameralla.

tarkempaa paikkaa ja aikaa ei hän ole enää kertomassa.

Markku

 

[Jukka Juutilainen 0]

Etsivä löytää! Tulihan se Kiestingin jääkentän kuvakin kokoelmiini. 

 

http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dll?ViewItem&_trksid=p4340.l2557&rt=nc&nma=true&item=200596686562&si=f2%252FkDCegxZI2dhYEnB9CW3glpzk%253D&viewitem=&sspagename=STRK%3AMEWNX%3AIT

 

10.(St)/LG 1:n Stukat Kiestingin jäätukikohdassa. Tai, oikeastaan I./StG 5:n Stukia, koska IV.(St)/LG 1 lakkasi olemasta 27.1.1942. Koneet ja pilotit siirtyivät operoimaan I./StG 5:n riveihin. Lehrgeschwaders 1:n kronikka (osa 1 1936-42) tietää kertoa, että ainakin 11. Staffel operoi Kiestingin jäätukikohdasta 16.11.1941-16.12.1941 (sivut 322-323).

[Juha-Pekka Mäkinen 14]

Divisioona J:n kaatuneisiin lukeutuu myös Ilmavoimien evp komentaja (1920-26) everstiluutnantti Arne Somersalo, kaatunut 17.8.41. Oliko Jukka mainitsemissasi teoksissa kerrottu yksityiskohtaisemmin Somersalon kohtalosta?

Halsti(?) kertoo, että Somersalo lähti höykkäykseen saksalaisia rohkaistaakseen paraatiunivormussa, ja kaatui saman tein.

Turha uhraus...

Juha-Pekka

[Topi Falkenberg 407]

Halsti(?) kertoo, että Somersalo lähti höykkäykseen saksalaisia rohkaistaakseen paraatiunivormussa, ja kaatui saman tein.

Turha uhraus...

Juha-Pekka

 

Joo näin taisi käydä  tarpeeksi kun miestä potkii päähän, niin turhaantuu siinä kuka tahansa.

[Jukka Juutilainen 0]

LEHRGESCHWADER 1, IV(St.)/LG 1, JU 87B/R STUKAT KIESTINGIN MOTISSA JA RYHMÄ J:N TUKENA

 

[ attachment removed / expired ]

 

[ attachment removed / expired ]

 

Poroja & Stukia Rovaniemellä: http://www.youtube.com/watch?v=X4eWP7XL85s

 

TAPAHTUMIEN TAUSTAA

 

Operaatio ”Silberfuchs”. Operaatio ”Hopeaketun” sivujuonena ja Mannerheimin siunauksella suomalainen III AK alistettiin virallisesti Saksan Norjan-armeijaa (A.O.K. Norwegen) komentavan kenraalieversti Nikolaus von Falkenhorstin alaisuuteen (Turtola s.52-53). Suomalais-saksalaisella armeijalla oli tehtävänään valloittaa Murmanskin kaupunki ja katkaista Muurmannin rata (Turtola s.55). Asia sovittiin jo Helsingissä 3. – 6.6.1941 käydyissä neuvotteluissa saksalaisten ja suomalaisten (Mannerheimin) kanssa (Turtola s.54). Todellisuudessa suomalaiset joukot alistettiin suoraan Adolf Hitlerin alaisuuteen…(Turtola s.53).

 

Suomalaista lentokalustoa ei Lappiin riittänyt vuonna 1941. Suomen ilmavoimien lentotoimintaa ei ulotettu III AK:n alueelle ilmavoimien käskyn 22.6.1941 mukaan. Saksalaiset vastasivat omasta tontistaan ja ”puolueeton” Suomi omastaan (Valtonen s. 32). Luftwaffen Stukia oli sentään saatavilla (Turtola s.75 ja s.77). Armeijakunnan ohjeet Stukien käytöstä olivat seuraavanlaiset: Stukat tulisivat täydentämään tykistön tulitoimintaa. Ensiksi tulisi suomalais-saksalaisten patterien tykistövalmistelu ja Stukien tehtävänä oli syöksypommitus tulivalmistelun lopuksi. Syöksypommitusten loppuminen oli merkki jalkaväelle etenemisen alkamisesta. Yhdelle laivueelle määrättäisiin 6-8 tarkoin määriteltyä maalia, jotka olisivat jalkaväen etenemisen kannalta tärkeitä kohteita (Turtola s.77).

 

22.6.1941 IV(St.)/LG 1 oli sijoitettu Kirkkoniemeen ”Barbarossan” alkaessa. Laivueella oli 39 Junkers Ju 87-syöksypommittajaa (Valtonen s. 139). Laivueen komentajana toimi Hptm. Arnulf Blasig. Lentueiden (Staffel) värit potkurinnavoissa: 10. Staffel valkoinen, 11. Staffel punainen ja 12. Staffel keltainen. Stukien tunnukset L1 + ??.  (Taghon s. 468).

25.6.1941 11. Staffel siirtyi Kirkkoniemestä Rovaniemelle. Suomalaiset liittyivät sotaan illalla.

26.6.1941 siirtyi loput koneet IV.(St)/LG 1:stä Rovaniemelle (Taghon s. 299)

27.6.1941 osa koneista takaisin Kirkkoniemeen.

30.6.1941 IV.(St)/LG 1 36 Ju 87 Kirkkoniemessä (Taghon s.300-301).

1.7.1941 Ryhmä J ylitti Moskovan rauhan rajan hiljaisuudessa ja ilman Stukia 1.7.1941 klo 2.30. IV.(St)/LG 1 siirtyi Kirkkoniemestä Rovaniemelle. Stukien tulituki meni päivittäin saksalaisille joukoille Sallan lohkolla ”rund um die uhr” (Taughon s. 301).

5.7.1941 selvien maalien puutteen vuoksi ei saatu Stukia suomalaisille (Turtola s.82).

8.7.1941 osa Stukista Kirkkoniemeen (Taughon s. 303).

10.7.1941 saksalaisia koneita oli nähty vasta muutaman kerran taivaalla 10.7.1941 (Turtola s.83).

Tiedustelu oli pettänyt, joten tieurat jouduttiin raivaamaan ensin. Louhi ja Muurmannin rata saivat vielä odottaa Vienan kansan vapauttajia Suur-Suomessa, koska saksalaisten toivoma Blitzkrieg ei toiminut Vienan korvessa (Turtola s.91 & s.93).

14.7.1941 tulitukea Stukilta Vuonnisessa (Taghon s. 305).

18.7.1941 osasto Stukia Kirkkoniemestä Rovaniemelle (Taghon s. 306).

Pääjärvellä oli havaittu vihollislaivoja. Stukat pyydettin apuun ennen Sohjanajoen ylitystä (Turtola s.118).

Taghonin opuksen mukaan 11.(St)/LG 1 starttasi Rovaniemeltä 31.7.1941 klo. 23.10 ja iski venäläisten asemiin Pääjärvellä. Koneet laskeutuivat Rovaniemelle klo. 01.35 (Taghon s. 310).

30.7.1941 HMS Furiouksen Albacore-, Swordfish- ja Fulmar-tukialuskoneet hyökkäsivät Petsamoon ja HMS Victoriouksen Albacoret ja Fulmarit hyökkäsivät Kirkkoniemeen. Saksalaisille 30 ilmavoittoa. Yksi 12.(St)/LG 1:n yhdeksästä Stukasta menetettiin. Yksi Staffel Rovaniemeltä Kirkkoniemeen. Ilmeisesti 10.(St)/LG 1 (JJ:n kommentti). 10 Stukaa jäi suomalaisten tulitueksi (Taghon s. 309-310).

 

[ attachment removed / expired ]

 

"Finnland ist nicht mehr allein" - SS-Div. Nord Sallassa: http://www.youtube.com/watch?v=RMnRoNEfGAY&NR=1

 

SOHJANANJOEN YLITYS JA ETENEMINEN KIESTINKIIN 30.7. - 7.8.1941

 

Stukien ja tykistön tuki oli ratkaisevaa ylimenon onnistumiselle (Hyvönen s. 35). Stukia ei ollut tarjolla Sohjanajoen ylitykseen kymmentä enempää, koska britit olivat suorittaneet ilmaiskun tukialukselta Kirkkoniemeen (Turtola s.121).

 

30.7.1941 klo 23.15 saapui 11 Stukaa Sohjananjoen ylityksen tulitueksi. Tykistön 30 min tulivalmistelu jäi 15 min pituiseksi, kun Stukat tulivat 15 min etuajassa (Hyvönen s. 25).

30/7 klo 23.50 alkoi Stuka-syösypommittajien lentohyökkäys Sohjanaan (Jokinen s. 19).

 

Eino Jokinen lainaa kirjassaan (s. 19), Pikkukihona Kiestingissä - Jatkosotaa huoltopuolelta nähtynä, evlut Stig Roudasmaan 1/1986 Hakku-lehden artikkelia ”Pioneerien osuus Sohjanajoen ylimenotaistelussa ja Kiestingin valtauksessa”:

 

”Hieman ennen keskiyötä kuului lähestyvien syöksypommittajien jylinä. Kaikki halusivat nähdä Ranskan sotaretkellä legendamaisen maineen saavuttaneet Stukat, jotka nyt tulisivat kahtena aaltona – ensin viisi konetta ja heti perään kuusi. Miehet nousivat rantatöyräälle seisomaan ja uteliaimmat kiipesivät puihin. Kun koneet aloittivat syöksyn puhkesi vihollisen puolella vilpitön ilo, siellä ilmeisesti luultiin, että (olematon) ilmatorjunta ampui ne alas. Hetken kuluttua osuivat 200 kg:n pommit hirvittävällä voimalla täsmälleen maaliinsa ja kiviä sekä maastolohkareita lensi jopa joen yli, jolloin miehet kiireesti suojautuivat. …. Kello 00.50 avasi tulitukiporras tulen ja hyökkäys alkoi tasan 01.00.”

 

Turtolan kirjan mukaan tykistövalmistelu alkoi 30.7.1941 klo 22.00 (H-3). Stukat saapuivat 31.7.1941 klo 0.40. Stukien aseistuksena oli neljä 200 kilon pommia per kone. Syöksypommituksen jälkeen Stukat tulittivat 400 metrin korkeudelta rantaa. Saksalaiset koneet olivat 15 min etuajassa (Turtola s.121 - 122). Stukat tulivat uudestaan 17-koneella 31.7. aamulla klo 5.00. Oli vuorossa saksalaisten ylimenohyökkäys, joka epäonnistui (Turtola s.123).

Osa ylimenon joukoista (1000 miestä) kuljetettiin 28 kilometrin ”merimatkalla”  Tuoppajärven yli 10:llä isolla moottoriveneellä ja 18 syöksyveneellä. Ylitystä suojasi vain yksi saksalainen Do 17 (Kette Lappland). Stukat upottivat Tuoppajärvellä venäläisen vartioaluksen (Turtola s.126-127).

 

31.7.1941 11. Staffel starttasi klo. 23.10 (Taghon s. 310).

1.8.1941 11 Staffel laskeutui takaisin Rovaniemelle klo. 01.35 (Taghon s. 310).

 

Elokuun ensimmäisellä viikolla Stukat suistivat kaksi venäläistä veturia ja yhden vaunun kiskoilta "Veturipuron" maastossa (Hyvönen s. 50).

 

Stukien tuhoama juna Kiestingin radalla (suomalaiset marssivat junan ohitse): http://www.youtube.com/watch?v=Z1kHxkqZqTc&feature=related

 

2.8.1941 Stukat hyökkäsivät venäläisten junaa vastaan Louhi-Kiestinki radalla (Taghon s. 310).

3.8.1941 Stukien tulituki Uhtuan KisKis-kukkuloille (Taghon s. 310).

 

[ attachment removed / expired ]

 

Yhteistyö- ja arvovaltaongelmia suomalaisten upseerien ja saksalaisten SS-upseerien keskuudessa (Turtola s.125). 

 

4.8.1941 klo. 02.00 tapahtui suomalaisten leiriä vastaan ilmahyökkäys Sohjanassa. Pommitukseen osallistui kuusi 4-moottorista pommikonetta (Jokinen s. 23-24).

 

4 -6.8.1941 ”Kuolemankukkulan” veriset taistelut. Saksalaiset tukkivat tiet ja sillan Sohjanajoella 1000 ajoneuvollaan. Herkkumaali neuvostoilmavoimille, joita ei kuitenkaan onneksi näkynyt.

 

7.8.1941 Kiestinki vallattiin. Suomalaisten jääkärijoukkue saapui Kiestinkiin ensimmäisenä. Kuitenkin saksalaiset joukot (SS-Div. Nord) ottivat kunnian Kiestingin valtauksesta, ja Marski kuuli Kiestingin valtauksesta ensimmäisen kerran Saksan yleisradion kautta. Tämän seurauksena Marski "ripitti" III AK:n komentajan kenr.maj. Hj. Siilasvuon, kun hänen oli kuunneltava Saksan yleisradion kautta, mitä Suomen rintamilla tapahtui. Siilasvuon poika, vänr. Ensio Siilasvuo, toimi joukkueenjohtajana 2. JK. / Kev.Os. 5:ssä. Siilasvuo ripitti vuorostaan Turtolan ja Seilinheimon. Turtola ”alennettiin” takaisin JR 53:n komentajaksi ja Ryhmä J:n johtoon nousi väliaikaisesti III AK:n tykistökomentaja eversti Schreck. Uudelleen nimitetyn Div. J:n johtoon tuli jääkärieversti Palojärvi 14.8.1941. Siilasvuolla ja Turtolalla oli ongelmia keskenään (Turtola s.148-149).

 

8.8.1941 kolme englantilaistyyppistä pommikonetta (SB/DB?) pommitti Kiestingin läheistä siltaa. Silta vaurioitui (Turtola s.146).

9.8.1941 tulitukea III AK:lle. Huono lentosää oli pitänyt Stukat maassa useamman päivän (Taghon s. 311).

10.8.1941 yksi Staffel Kirkkoniemestä Rovaniemelle (Taghon s. 311).

 

SS-Nord sai tuhansia Vichyvesipulloja (ja konjakkia) Kiestinkiin, mutta kirveet, sahat, puukot ja majoitusteltat puuttuivat täysin. Kulttuurit ja aatteet erosivat toisistaan. Turtola veti ”turpaan” SS-upseeria, joka alkoi ammuskelemaan venäläisiä sotavankeja kohden, ”aseveli-illassa” (Turtola s.163-164). Ilmeisesti Jokisen mainitsema ”ikäväntorjuntatilaisuus 12.8.1941 (JJ).

 

Aseveljien yhteiseloa: http://www.youtube.com/watch?v=DsuMF2j0vfY&NR=1

 

ETENEMIS- JA PUOLUSTUSVAIHE  10.8 - 19.8.1941

 

Saksalaiset pelkäsivät brittilaivaston maihinnousua ja operaatioita Jäämerellä. Stukia ja Kemin He 111 pommarit siirtyivät Kirkkoniemeen. Tämä päätös heikensi Stukien ilmatukea Kiestingissä (Turtola s-175-176).

Venäläisten rajavartiojoukkojen, JR 242:n ja II / Hp.R 502:n avuksi saapui 88. Divisioona (JR 426, JR 611 ja JR 758), joka oli Pohjoisen rintaman strateginen reservi Arkangelista -Wolf H. Halsti (Hyvönen s.  59).

 

11.8.1941 klo 16.50 saapui kolme Stukaa Pudasjärveltä tuhoamaan radalle ilmaantuneen 88.Div:n panssarijunan, joka oli tehnyt jo neljä hyökkäystä suomalaisia joukkoja vastaan. Osa suomalaisista oli joutunut hyökkäysten aikana pakokauhun valtaan. Stukien hyökkäyksessä päästettiin "teräspedosta" ilmat pihalle ja panssarijuna oli historiaa  (Hyvönen s. 57-58 & Taghon s. 311).

 

Havaittiin kaksi venäläistä Rata-hävittäjää, jotka olivat laskeutumassa radan yli lentokentälle. Suomalaisten 4. patteri tulitti oletettua lentokenttää. Molemmat hävittäjät nousivat ilmaan ja lensivät Louhen suuntaan (Hyvönen s. 54).

 

12.8.1941 klo. 19.00 alkoi vallatussa Kiestingissä ”ikäväntorjuntatilaisuus”, jossa esiintyivät ”Lapatossu”, Kauko Similä ja Siiri Angerkoski. Tilaisuus levytettiin. Alkajaisiksi vieraili venäläinen kolmen koneen osasto pommittaen Kiestinkiä. It-ase karkotti koneet pois (Jokinen s. 30).

 

Klo 22.00 Stukat pudottivat laskuvarjoilla taisteleville suomalaisille joukoille ampumatarvikkeita ja muonaa elintarviketorpedoilla. Ilmatorpedo oli 40 kg ja niitä oli tavallisesti yksi per Stuka. Loput paikat olivat varattu Stukien "teräsmunille".  Stukat pommittivat samalla reissulla 88. Div:n junakuljetuksia. Toisella pommituskeikalla suurin osa ilmatorpedoista putosi venäläisten asemiin (Hyvönen s. 62, 64-65 & Taghon s. 311).

 

13.8.1941 tuli Stukilla lisää muonakuljetuksia ja samalla reissulla Stukat tekivät kaksi pommituslentoa 88. Div:n junakuljetuksia vastaan, jotka tekivät hirvittävää jälkeä venäläisten keskuudessa (Hyvönen s. 66 & Taghon s. 312).

 

14.8.1941 Turtola tilasi Stukia maantien ja rautatien risteyskohdan pommitusta varten (Turtola S.187). Stukat hyökkäsivät 100 - 150 ajoneuvon kolonnaa vastaan Louhi-Kiestinki tien maastossa (Taghon s. 312).

Ilmeisesti tämä tapaus: Stukat osallistuivat yli 300 ajoneuvoa ja 5 km:ä pitkän hevoskolonan  ja kuormaston  tuhoamiseen suomalaisten joukkojen avustuksella Iso-Lohijärven pohjoispuolella (Hyvönen s. 143).

 

15.8.1941 klo 12.50 pommitti 9 Stukaa venäläisten asemia (Hyvönen s. 73). 5./KG 30:n yöpommitus Louhi - Kiestinki tien maastoon. 11.(St)/LG 1 starttasi klo 11.20 Rovaniemeltä ja pommitti Kiestinkiä. Koneet laskeutuivat Rovaniemelle klo. 14.00. Toinen Stuka isku tehtiin rautateitä vastaan puolenpäivän jälkeen Z./JG 77 Bf 110:n suojaamana (Taghon s. 312).

16.8.1941 Stuka isku eteläiseen Taibolaan (Taghon s. 312).

17.8.1941 Stukien isku SS-JR 6 asemien eteen Taghon s. 312).

 

18.8.1941 Stukat pommittivat venäläisten asemia ja yksi pommi osui suomalaisten 9. K:n asemiin (Hyvönen s. 82). Yksi Staffel Stukia Rovaniemeltä Kirkkoniemeen (Taghon s. 312).

 

Stukat suorittivat, tavallisimmin 9 koneen voimin, ainakin kahdeksan pommituslentoa Kapustnajajoelle. Pitkän lentomatkan takia (Pudasjärvi/Rovaniemi - Kiestinki), Stukilla oli aikaa kohteessa maalien etsintään ja pommituksiin vain 10 min (Hyvönen s. 93-94). ”Schlechte Wetterlage” Stukille 19.-21.8.1941 (Taghon s. 313).

 

[ attachment removed / expired ]

 

VARSINAINEN MOTTIVAIHE 20.8 - 1.9.1941

 

"Olette motissa, antautukaa" - Tarjolla hyvää kohtelua ja ruokaa. "Hempeä naisääni vieläpä tiedotti maatuskan antautuvana odottavan vuoteessaan suomalaisia sotilaita" (Hyvönen s. 89).

 

20.8.1941 88. Div:n "kadonnut" JR 758 pisti radan ja Os. Turtolan selustayhteydet poikki onnistuneen koukkauksensa ansioista. Saksalaisten lentotiedustelu ei havainnut JR 758:n koukkausta Louhi - Pinkosalmi - Iso-Lohijärvi maastossa 15. - 20.8.1941 (s. 87). 

 

22.8.1941 Rovaniemeltä pyydettiin ammustäydennystä mottiin Os. Schreiberille (I/SS-JR 6). Stukat pudottivat saksalaisia patruunoita ja elintarvikkeita. SS-JR 6:lla oli kuitenkin tsekkiläiset kiväärit. Osa Stukien ilmatorpedoista putosi venäläisten asemiin. Stukat munivat samalla epäonnisella täydennyslennolla teräsmuniaan onnistuneesti myös venäläisten asemiin (Hyvönen s. 93).

Useita lentoja mm. Kovdaan (Taghon s. 313).

Venäläiset tekivät kolme ilmahyökkäystä jsp:lle (Hyvönen s.92).

 

JR 53:n jääkärijoukkue tiedusteli huoltouran (10 km) motista. Huoltoura kulki soisen ja upottavan maaston kautta kiertäen venäläisten "rautatiemotin" eteläpuolitse. Huoltotukikohta "Kettu" pystytettiin "Veturipurosta" hieman itään (Hyvönen s. 95). Huoltoura (Kapustnajajoen Via Dolorosa) avattiin "liikenteelle".

 

23.8.1941 Motista evakuoitiin huoltoreitin kautta apostolin kyydillä ja hevosten vetämillä purilailla yli 600 haavoittunutta ja sairasta sotilasta (Hyvönen s.157). Rykmentin huoltokolonnat toivat 25.8. - 2.9.1941 kahdeksalla matkalla (yhdessä kolonnassa oli keskimäärin 50 hevosta) 20 000 kg ampuma- ja elintarvikkeita mottiin Kapustnajajoelle (Hyvönen s. 147).

 

23.8.1941(?) lensi venäläinen 2-moottorinen lentokone pitkin radan vartta. Oli valokuvauslennolla ja suomalaiset siirsivät patterien asemia. Seuraavana yönä vanhoihin patteriasemiin kohdistui venäläisten pommituslento.

”Schlechte Wetterlage” Stukille Rovaniemellä. Kirkkoniemestä kolme sotalentoa Muurmannin radalle (Taghon s. 313).

 

24.8.1941 motin avaamisyritys 5./ JR 53:lla, 8./JR 53:lla ja vänr. Väätäjän krh-miehillä. 8. Komppania pääsi tunkeutumaan vihollisen asemiin, mutta hyökkäys tyrehtyi ja 8. Komppania  menetti taas kertaalleen kaikki upseerinsa.

 

25.8.1941 Stukat osallistuivat hyökkäykseen JR 758:n "Rautatiemottia" vastaan (Hyvönen s. 138 - 139) & (Turtola s.221 Stukilla 500 kilon pommit).

IV.(St)/LG 1, 5./KG 30 ja 1(F)/120 iskivät kaksi kertaa Nurmijärven (?) pohjoispuolelle (Taghon s. 313).

Luftflotte 5:n vahvuuslista 25.8.1941:Kirkkoniemessä 12.(St)/LG 1:n 11 Stukaa ja 10. ja 11.(St)/LG 1:n 18 Stukaa Rovaniemellä (Valtonen s. 145 - 146).

 

29.8.1941 klo 11.00 tulivat Stukat. Pommitusta ei saatu, koska etulinjaa ei ollut viitoitettu. Stukat pommittivat sen sijaan Turtolan motin länsipuolella olleita venäläisten asemia. Klo 16.40 saapui 9 Stukaa pommittamaan "Rautatiemottia". "Pojat katselivat kaunista näytelmää kuin elokuvaa konsanaan" (Hyvönen s. 139).

”Saksalaiset Stukat kävivät 3 kertaa pommittamassa radan varressa pitkästä aikaa. – Pilvipoutaa koko päivä.” (Jokinen s. 41)

Samana päivänä ev.ltn. Turtola kaatui tiedustelupartiossa - "Turtola tapatti itsensä...?" (Hyvönen s. 115).

 

Saksalaiset Stukat antoivat erittäin merkittävän tuen mottitaistelulle. Saksalaiset Stukat pehmittivät "Rautatiemottia" ainakin viidellä pommituskeikalla. Elokuun sateiset ja pilviset säät asettivat oman rajoituksensa saksalaisten pommitus-lennoille. Säätilan ero Rovaniemen - Pudasjärven ja Kiestingin välillä saattoi olla suuri. Samoin myös pitkät lentomatkat toivat omat vaikeutensa (Hyvönen s. 93 - 94).

 

[ attachment removed / expired ]

 

Venäläisillä oli vain vähäistä lentotoimintaa Kiestingissä, vaikka alueella oli venäläisten lentokenttä.

 

VETÄYTYMINEN MOTISTA 2.9. - 6.9.1941

 

2.9.1941 venäläisten voimakas 70 min tulivalmistelu - ml. lentopommitus - ja hyökkäys viinan voimalla. Backmannin pataljoonan miehet löysivät 88. Divisioonan   hyökkäyssuunnitelman kaatuneelta majurilta (Smirnoff). Vastaiskun jälkeen ev. luutn. Seilinheimo antoi klo 17.00 alustavan vetäytymiskäskyn. Eversti A. Kiira hyväksyi suunnitelman. Irtaantuminen alkoi klo 19.00. Ensimmäisenä irtaantui II / JR 53, toisena III / JR 53 ja Os. Schreiber, seuraavana päivänä vetäytyi II / JR 12. Mottiin jäi osa Pst-tykeistä, II / KTR 16:n tykit ja saksalaisten kolme hyökkäysvaunua. Pioneerivänrikki Koli miinoitti asemat (Hyvönen s. 125 - 129).

Stukat suorittivat ainakin kaksi iskua Kiestinkiin (Taghon s. 315-316).

 

3.9.1941 IV(St.)/LG 1 Kirkkoniemeen (Valtonen s. 149)

4.9.1941 Venäläinen pommituskone pudotti kuusi pommia. Ei vahinkoja (Jokinen s. 44).

6.9.1941 annettiin rykmentin käsky lopullisesta irtaantumisesta. Kirjassa ei mainintoja Stukista vetäytymisen aikana. Irtaantuminen suoritettiin huoltoreittiä pitkin, venäläisten (JR 758) motin eteläpuolitse.

 

Kaikkiaan venäläiset tekivät mottia vastaan 44 hyökkäystä, keskimäärin noin kaksi hyökkäystä päivässä.

 

"Suomalaisen sotilaan pahin virhe viime sodissa lienee ollut se, että hän oli hyvin laiska kaivautumaan maahan. Vastustajamme venäläiset sen sijaan olivat oikeata myyrän sukua. Kun he pysähtyivät vain hetkeksikin, alkoi kaivautuminen" (Hyvönen s. 86).

 

8.9.1941 venäläinen hävittäjä haavoitti suomalaista sotilasta Kiestingin – Louhen radan varrella (Jokinen s. 45).

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

KIESTINGIN SOTATOIMEN TAPPIOT

 

IV.(St)/LG 1 Ju 87B/R tappiot 29.6.1941 – 2.9.1941

29 Ju 87B/R-konetta kaikilla lohkoilla Suomessa ja Norjassa. 100 % menetyksiä oli 20 konetta. Loppujen vauriot vaihtelivat 20-95 % välillä. Kiestingin operaatiossa menetettiin kuitenkin vain yksi kone (2.9.1941 Ju 87R-2 L1+ZV 100% /it). Stukien tappiot tulivat lähinnä Sallassa, Litsassa, Alakurtissa, Kirkkoniemessä, Petsamossa, Rovaniemellä, Bodössä ja Kovdassa (Taghon s. 434-436).

*******************************************************************

Suomalaisten ja saksalaisten maajoukkojen tappiot:

 

[ attachment removed / expired ]

 

Ryhmä J/Div. J 14.8.1941 alkaen: JR 53, II / JR 12, Lin.P 15, 35. RajaJ. K, 2.JK / Kev. Os. 5, II/ KTR 16, Lin. Psto 6, Pion.P 15, ViestiP 15 ja 11. Tyk.K.

 

20.8.1941 Uhtualta apuun SissiP 3 ja III/JR 11.

 

Saksalaiset SS-Div. Nord: SS-JR 6, SS-JR 7, I ja II / TR-Nord (tykistöä) ja 1.9.1941 saapui Maschinengewähr  Battaillon 13 (1000 miestä).

 

Jatkosodan syttyessä oli JR 53:n upseerivahvuus 119. Syyskuun lopussa oli hengissä enää 35. Kaikkiaan JR 53:n upseeritappiot (ml. täydennys) olivat syyskuun loppuun mennessä 100 (44 kaatunutta ja 56 haavoittunutta).

 

Evltn. Seilinheimon mukaan rataa pitkin marssi 10.8.1941 2800 miestä kohti Kapustnajajokea ja syyskuun 4. päivänä heitä palasi upottavaa huoltopolkua pitkin 800 miestä, joista 70 oli saksalaisia. Os. Schreiber saapui mottiin 217 miehen voimin (s. 173).

 

Pelkästään Kapustnajajoella kaatui 408 suomalaista ja haavoittui 1273. Saksalaisten tappiot ml. kokonaistappiot nousevat 2330 mieheen.

 

Kaikkiaan Kiestingin operaation kokonaistappiot 1.7. - 30.9.1941 lienevät noin 5500 miestä, joista varovaisesti arvioituna oli noin 2000 saksalaista SS-Div. Nordin miestä (s. 177).

 

Sotamies KBJ tuli 8./JR 53 (III/JR 53) riveihin 5.8.1941 ja hän haavoittui motin jälkeen käydyissä torjuntataisteluissa Kiestingissä 23.9.1941.

 

[ attachment removed / expired ]

 

Sotasairaaloiden jälkeen palvelus jatkui alikersanttina 27.5.1942 - 20.11.1944 Vienan heimopataljoonan 1. ja 3. Komppaniassa Uhtuan suunnalla. Tähän jaksoon sisältyy myös entisten aseveljien heitto Norjaan.

 

[ attachment removed / expired ]

 

Kalastusta Itä-Karjalassa  :

 

Motin ritarit:

Ltn. Soini Mikkonen, Mannerheimristin ritari n:o 31, 6./JR 12, kaatui 13.2.1944 Maaselän suunnalla

Kers. Oiva Rönkä, Mannerheimristin ritari n:o 32, 6./JR 12, haavoittui motissa 16.8.1941

Ltn. Paavo Koli, Mannerheimristin ritari n:o 81, PionP 15

(Kers. Toivo Manninen, Mannerheimristin ritari n:o 100, II/ JR 53, haavoittui 5.8.1941 ja kuoli 29.12.1943) s. 164-168

*******************************************************************

 

Venäläisten joukot ja tappiot:

 

Venäläiset: JR 242, II / Hp.R 502, rajajoukkoja ja 88. Div. ( JR 426, JR 611 ja JR 758).

 

Arvio kaatuneista on 4000 venäläistä, jotka on haudattu Kiestingin ja Louhen välimaastoon. Haavoittuneista ei ole tietoa (s. 180).

 

Kiestingin motin jälkeen 88. Divisioona korotettiin ja nimettiin 23. Kaartin Divisioonaksi (Kaartinrykmentit 63., 66. ja 68.). Muurmannin rata säilyi ja radan kautta kuljetettiin yli 5000 panssaria, 7000 lentokonetta ja 100 000 ajoneuvoa plus muita sotatarvikkeita. Venäläisten 88. Div. onnistui päätavoitteessaan eli Muurmannin rautatien suojauksessa, mutta epäonnistui suomalais-saksalaisten joukkojen tuhoamisessa.

 

Lähteet:

 

1. Martti Turtola - kyllä täällä kaatuakin voidaan – suomalainen upseerinkohtalo 1941 (ISBN 951-1-15449-4/Otava 2000)

2. Osmo Hyvönen – Kiestingin motti – 2. painos (ISBN 952-90-5482-3/Gummerrus 1994)

3. Pertti Tamminen – Vienan tykit – (ISBN 951-749-079-8/Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen 1987)

4. Eino Jokinen – Pikkukihona Kiestingissä – Jatkosotaa huoltopuolelta nähtynä – (ISBN 951-96911-3-8/ Kirjapaino Arsmat Oy, Kuopio 1995)

5. Reino Naavasalo – Jatkosodan Lääkintäupseeri – (ISBN 951-847-000-6/Vammalan kirjapaino Oy 1999)

6. Hannu Valtonen – Luftwaffen Pohjoinen sivusta – Saksan ilmavoimat Suomessa ja Pohjois-Norjassa 1941-1944 – Keski-Suomen Ilmailumuseon julkaisuja 6 – (ISBN 951-95688-5-9/Gummerus 1997)

7. Peter Taghon - Die Geschichte Des Lehrgeschwaders 1 – Band 1 1936-1942 – (ISBN 3 –925 480 –85 –4/VDM Heinz Nickel)

[Jukka Juutilainen 0]

Ai niin! Onhan näitä LG 1:n Stuka-kuvia löytynyt muitakin. Osaston Stukat osallistuivat Englannin taisteluun. Tässä L1+AX on joko Belgiassa tai Ranskassa 1940.

 

[ attachment removed / expired ]

 

Myyjän mukaan tässä starttaa LG 1:n Stuka Kirkkoniemestä.

 

[ attachment removed / expired ]

 

[Jukka Juutilainen 0]

Berliinistä löytyy L1+BL:n raato.

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

[Mika Jääskeläinen 19]

Pistetääs taas näytille kiroitusvirheineen tämäkin juttu. Täytyy päivittää tiedot jossain välissä, kun tuli hankittua tekstin ulostamisen jälkeen vasta tuo LG 1:n opus ja Valtosen Luftwaffen Pohjoinen sivusta. 

 

Kiitos erittäin mielenkiintoisesta koosteesta Kiestingin motin historiikista ilmasodan näkökulmasta! 

Näitä lisää, kiitos!

[Jonatan Hilska 12]

Tein jokunen vuosi takaperin Stuka-dioraaman 1/48 mittakaavaan, se sijoittuu Hanhikosken asemalle joka sijaitsee Kemijärven lähellä.

 

Taustatarina menee näin:

Stuka 10.(St.)/LG 1. Ju-87R-2 (L1+BU) kuului Rovaniemen Stuka-koulun (Lehrgeschwader) kalustoon. Harjoituslennolla kesäisenä päivänä 1942 koneella jouduttiin suorittamaan pakkolasku maastoon Kemijärven lähellä moottoriongelmien vuoksi. Kone teki mallikkaan laskun harvahkoa närettä kasvavaan männikköön, eikä vaurioitunut aivan mahdottomasti, joten kone haettiin pois metsästä takaisin yksikköönsä. Lähin asema oli Hanhikoski, minne se tuotiin rekan perävaunulla. Dioraamassa lentokoneen hakuporukka odottaa junaa, jolla Stuka saadaan lähetetyksi takaisin Rovaniemelle.

 

 

 

Referenssinä on käytetty Hannu Valtosen kirjaa; "Lapin lentokoneenhylyt" (1993), jossa sivulla 182 on esitetty kaksi kuvaa edellä kuvatusta Stuka-operaatiosta.

[Markku Kanninen 447]

Jukka !

Kiitoksia minunkin puolestani Kiestingin taistelujen koosteista ja kuvista!

Lainaus: "8.9.1941 venäläinen hävittäjä haavoitti suomalaista sotilasta Kiestingin – Louhen radan varrella (Jokinen s. 45)."

Onkohan täma se tapaus jota isävainaa monesti eläessään muisteli: Heidän joukkonsa oli juuri ylittämässä suota ratapenkkaa pitkin kun taivaalle ilmestyi 6-7 "Tsaikaa". Koneet tekivät kolme rynnäkköä tulittaen konekivääreillä. Suolle ei päässyt pakoon, isä kertoi kyyristyneensä ratapenkan juureen ollakseen mahdollisimman pieni maali. Syrjäsilmällä hän näki kuinka ratapenkka vieressä "kiehui". Hän muisteli ajatelleensa: "Nyt meidät tapetaan tähän kaikki.". Mitä vielä: yksi mies oli haavoittunut ja pari hevosta kuoli.

Markku

[Jukka Juutilainen 0]

No, hyvä jos kelpasi. 

 

Venäläisten lentotoiminta oli Kiestingin lohkolla hiljaista, joten voi hyvinkin olla, että Jokisen mainitsema ilmahyökkäys on se sama. Suosittelen tuota Jokisen kirjaa, koska siinä on eniten merkintöjä venäläisten ilmatoiminnasta, Kiestingin lentokentän rakentamisesta ja ennen kaikkea hyvää kuvamateriaalia Kiestingin maisemista.

[Markku Kanninen 447]

Sodan jälkeen Kannisten seinänaapureina asui pariskunta jonka mies oli ollut tiedustelulaivue 14:n Fokker/Moranepilotti. Hän oli kehunut maataistelulennoilla venäläisjalkaväkeä tulitettaessa miestä kaatuneen kuin heinää. Isä tähän ja muihin mm. Kannaksen Maatalouskonekokemuksiinsa vedoten oli kovasti epäillyt moisia tarinoita.  Koneiden hyökätessä jalkaväki oli tietenkin lyönyt maihin joten komealtahan se oli varmaan ilmasta näyttänyt.

Markku

[Pentti Salo 0]

Tässä myös laatikkokameran kuva vuodelta 1942, Kiestingin suunnalta helmikuussa.

 

[ attachment removed ]

Koneesta tuli ilmavoimien HC-465. Kuva: Hannu Lehtorinta collection.

Pena

[Pentti Salo 0]

Kuvassa oikealla on korkeusperäsimen näköinen rakennelma. Oliko paikalla jokin yhteyskone? Tarkemmat kuvat Hurricanesta on julkaistu molemmilta puolilta muuallakin. Oliko mahdollisesti Ilmavoimien kone paikalla?

Pena